Miten toiset on heti eron jälkeen uudessa suhteessa ja toiset ei saa mitään onnistuu??
Tämä minua ihmetyttää. Itse kohta 8v sinkkuna ja jutut ei vaan etene juttelua pidemmälle. Samalla koko ajan kuulen kuinka eronneet kaverit ja tuttavat ovat noin 3 kk päästä erosta jo uudessa suhteessa. Miten ne tekee sen???
Kommentit (109)
Niillä on se uusi katsottuna ja kenties kokeiltunakin jo ennalta, eli uusi on eron "syy".
Ovatko kaverit naisia vai miehiä? Naisilla yleensä odottaa jo valmiina puhelimessa varasuunnitelma. Puhelimessa säilytetään miesten yhteystietoja sitä varten, kun eron hetki tulee. Tuon takia en naisen kanssa seurustelisi mistään hinnasta.
Oletko oikeasti ihastunut kehenkään? Itse vaihdoin tavallaan lennosta, mutta ihastuminen oli hurjaa ja todellinen rakkaus. Mitään suhdetta en pystyisikään noin vain aloittaa juttelulla tai tapailulla. Pitää olla ihastuminen.
Niinpä. Toiset eivät saa ensimmäistäkään juttua onnistumaan, korkeintaan tapailuksi jää.
No se on toinen mitä en ymmärrä, että rakennetaan edellisen suhteen raunioille. Löydänköhän koskaan semmosta joka jakais näitä ajatuksia eikä vaan kiirehdi suhteesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaverit naisia vai miehiä? Naisilla yleensä odottaa jo valmiina puhelimessa varasuunnitelma. Puhelimessa säilytetään miesten yhteystietoja sitä varten, kun eron hetki tulee. Tuon takia en naisen kanssa seurustelisi mistään hinnasta.
Suurin osa naisia, mutta on miehiäkin samanlaisia. Itsekin olen nainen eikä tuo varasuunnitelma teoria kyllä minun kohdalla toteudu. Mitä on tapahtunut sille että suhtautuu avoimesti elämään ja katsoo mitä tapahtuu?
Ap
Todennäköisesti eron hetkellä on ollut uusi jo kiikarissa, vaikka edellisen eron jälkeen ei pöly ehtinyt vielä laskeutua. Rehellisesti en ymmärrä, miten jotkut vaihtavat lennosta uuteen. Tällaiset ihmiset eivät selkeästi osaa olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko oikeasti ihastunut kehenkään? Itse vaihdoin tavallaan lennosta, mutta ihastuminen oli hurjaa ja todellinen rakkaus. Mitään suhdetta en pystyisikään noin vain aloittaa juttelulla tai tapailulla. Pitää olla ihastuminen.
On tässä vuosien aikana ollut muutamia ihastumisia. Yksi oli esim sellainen että tapailtiin miehen kanssa 4 kk ja sitten hän lähti viettään kavereiden kanssa pääsiäistä Helsinkiin (asutaan molemmat pohjoisessa). Sieltä reissulta pokas naisen joka on hänen vaimonsa tällä hetkellä. Ja mä luulin silloin että siinä oli meillä joku juttu syntymässä mutta ei tieten ollutkaan. Tämmösiä nää mun tarinat pääosin on. Alkaa lupaavasti mutta sitte yks kaks miehet vaihtaa toiseen.
Älä verta itseäsi muihin ja muiden tekemisiin.Kukaan ei osaa antaa sinulle kysymykseen oikeaa vastausta. Useammat ehkä uskaltautuvat heittäytyä elämän nopeain kuin sinä?Eli jatkavat elämää.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko oikeasti ihastunut kehenkään? Itse vaihdoin tavallaan lennosta, mutta ihastuminen oli hurjaa ja todellinen rakkaus. Mitään suhdetta en pystyisikään noin vain aloittaa juttelulla tai tapailulla. Pitää olla ihastuminen.
On tässä vuosien aikana ollut muutamia ihastumisia. Yksi oli esim sellainen että tapailtiin miehen kanssa 4 kk ja sitten hän lähti viettään kavereiden kanssa pääsiäistä Helsinkiin (asutaan molemmat pohjoisessa). Sieltä reissulta pokas naisen joka on hänen vaimonsa tällä hetkellä. Ja mä luulin silloin että siinä oli meillä joku juttu syntymässä mutta ei tieten ollutkaan. Tämmösiä nää mun tarinat pääosin on. Alkaa lupaavasti mutta sitte yks kaks miehet vaihtaa toiseen.
Ei mitään uutta läntisen auringon alla. Tuohon on totuttava, jos haluaa 20-luvulla deittailla. Mitä tahansa voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä.
mutsi 4.3. kirjoitti:
Älä verta itseäsi muihin ja muiden tekemisiin.Kukaan ei osaa antaa sinulle kysymykseen oikeaa vastausta. Useammat ehkä uskaltautuvat heittäytyä elämän nopeain kuin sinä?Eli jatkavat elämää.?
Jep, suurin piirtein tuon kaltaiseen lopputulokseen olen itsekin päätynyt. Että en osaa heittäytyä riittävästi.
Ap
No eksä ainakin sanoi, ettei halua olla yksin ja alkoi heti metsästää uutta eromme jälkeen. On ihan hyvännäköinen mies, joten helposti löytyi uusi kumppani jostain sinkkutapahtumasta. Itse en ole edes etsinyt, kun tulin siihen tulokseen, että olen mieluummin yksin kuin parisuhteessa. Jos joskus sattumalta kävelee vastaan ja kohlahtaa, niin sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Rima matalalla, näin arvelen
Enemmänkin sanoisin, että paremmat ihmissuhdetaidot, avoimempi mieli ja parempi itsetuntemus, joten tunnistaa itselle sopivat ihmiset.
Tuosta rimasta, kuka alkaa seurustella ihastumatta, niin että kunhan vaan on joku, jota vihata? Jos ihastuu "luuseriin", niin rima ei ole ollut matalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima matalalla, näin arvelen
Enemmänkin sanoisin, että paremmat ihmissuhdetaidot, avoimempi mieli ja parempi itsetuntemus, joten tunnistaa itselle sopivat ihmiset.
Tuosta rimasta, kuka alkaa seurustella ihastumatta, niin että kunhan vaan on joku, jota vihata? Jos ihastuu "luuseriin", niin rima ei ole ollut matalalla.
Tätä en kaikissa tapauksissa voi allekirjoittaa. Aika monella suoraan uuteen suhteeseen hyppäävällä suhteet jäävät lyhyiksi, parin vuoden päästä taas uutta etsimässä. Ei se kumppani mitä ilmeisimmin silloin ole ollut sopiva.
On ihmisiä joille kelpaa ihan kaikki. Mitä hiivatin väliä muiden tekemisillä sinulle on? Omaa elämääsi sinä elät etkä toisten.
Olen ollut eron jälkeen yksin nyt kuudetta vuotta. Tämä on 56-vuotisen elämäni parasta aikaa, kun ekan kerran koskaan voin olla terveesti itsekäs, eikä silti tunnu läheskään yhtä yksinäiseltä kuin paskan avioliiton viimeisinä vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima matalalla, näin arvelen
Enemmänkin sanoisin, että paremmat ihmissuhdetaidot, avoimempi mieli ja parempi itsetuntemus, joten tunnistaa itselle sopivat ihmiset.
Tuosta rimasta, kuka alkaa seurustella ihastumatta, niin että kunhan vaan on joku, jota vihata? Jos ihastuu "luuseriin", niin rima ei ole ollut matalalla.
Tätä en kaikissa tapauksissa voi allekirjoittaa. Aika monella suoraan uuteen suhteeseen hyppäävällä suhteet jäävät lyhyiksi, parin vuoden päästä taas uutta etsimässä. Ei se kumppani mitä ilmeisimmin silloin ole ollut sopiva.
Olihan se itselle sopiva sen pari vuotta. Usein juuri avoimilla ja itsenäisillä ihmisillä avioliitotkin purkautuvat, koska molemmat osapuolet koko ajan ilmaisevat aitoja halujaan ja sitten kinastelevat niiden ristiriidoista. Onnettomat avioliitot, joissa teeskennellään ja pysytään hiljaa, ovat pysyvämpiä. Tutkittu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rima matalalla, näin arvelen
Enemmänkin sanoisin, että paremmat ihmissuhdetaidot, avoimempi mieli ja parempi itsetuntemus, joten tunnistaa itselle sopivat ihmiset.
Tuosta rimasta, kuka alkaa seurustella ihastumatta, niin että kunhan vaan on joku, jota vihata? Jos ihastuu "luuseriin", niin rima ei ole ollut matalalla.
Tätä en kaikissa tapauksissa voi allekirjoittaa. Aika monella suoraan uuteen suhteeseen hyppäävällä suhteet jäävät lyhyiksi, parin vuoden päästä taas uutta etsimässä. Ei se kumppani mitä ilmeisimmin silloin ole ollut sopiva.
Eri mieltä. Ei suhteen kesto kerro sen laadusta mitään. Ihminen on sarjapolygamisti ja elinikäinen parisuhde uskonnollinen ihanne, joka ei käytännössä useinkaan toimi.
Olosuhteet muuttuvat, ihmiset muuttuvat, suhdekin muuttuu tottumuksen myötä ja kyllästyminen on normaali ilmiö.
Ihan riippuu elämäntilanteesta. Lapseton sinkku pariutuu helposti, yh-äiti heikommin. Miehet eivät jaksa toisten lapsia, jos omiaankaan. En itsekään enää huolisi pienten lasten isää, kun oma lapsi on jo iso. Kun on aikansa yksin, ei miestä enää kaipaakaan. Jos ei tule elävässä elämässä vastaan, niin etsimään en lähde. Yhteen en edes muuttaisi. Omia unelmia ja rakennusprojekteja olen toteuttanut ilman miestä. Menee se elämä näinkin.
Itse ns. vaihdoin lennosta uuteen, eli olen niitä, jotka "ei osaa olla yksin" ja joilla on "rima matalalla" ja jotka "rakentaa vanhoille raunioille". No, tosi asiassa olin viimeiset vuodet avioliitossa onneton, pariterapiaa jne avulla ymmärsin, että tähän liittoon en jää ja ero oli vain ajoituskysymys. Olin tehnyt ennen eroa 3 vuotta luopumista ja surutyötä. Miettinyt tulevaa, mitä haluan, mitä en. Prosessoinut. Minulle se ero ei enää ollut kuin viimeinen naula arkkuun. Joten olin ns. heti valmis ihastumaan, ihastuin työkaveriin ja aloitimme seurustelemaan. Olin ollut avioliitossani tosi yksinäinen, joten todella kaipasin olla suhteessa! Halusin tehdä asioita yhdessä, rakentaa uutta tulevaisuutta.
Uusi suhteeni on nyt 8 vuotta vanha ja edelleen olen tosi onnellinen, että hyppäsin tähän. Entinen suhde kesti 17 vuotta, eli mitään pikasuhteita en harrasta.
Rima matalalla, näin arvelen