Laihdutus 2022

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut kirjoittaa, että kunhan kalorimäärä pysyy 2000 kieppeillä niin laihtuu? Itse olen laskenut oman koulutukseni ja minun pitäisi syödä Maks 1430 kaloria, jos haluan laihtua? Lääkärien kaavalla laskettu. Pituus 172, paino 100, ikä 62.

Aikaisempi kirjoittaja on luultavasti sinua nuorempi. Vanhemmitenhan energiankulutus laskee. Aktiivisuus vaikuttaa myös energian tarpeeseen (esim. säännöllinen salilla käynti kuten kirjoittajalla).

Tuo sinun energiankulutuksesi on laskettu ilmeisesti sillä perusteella, ettet liikkuisi juuri lainkaan tai aktiivisuus on todella vähäistä. Ja siitä sitten miinustettu kalorivaje, eli millä kalorimäärällä laihtuisit, jos painon pudotus pohjautuu vain ruokavalion muutokseen eikä (myös) liikunnan lisäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut kirjoittaa, että kunhan kalorimäärä pysyy 2000 kieppeillä niin laihtuu? Itse olen laskenut oman koulutukseni ja minun pitäisi syödä Maks 1430 kaloria, jos haluan laihtua? Lääkärien kaavalla laskettu. Pituus 172, paino 100, ikä 62.

Kokeilepa tällä laskurilla, missä huomioidaan myös oma aktiivisuus:

https://www.laskurini.fi/terveys/kalorilaskuri/energiantarvelaskuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

Mukana! Viime keväänä tiputin jo 15 kiloa ja nyt olen 160cm ja 65kg joulumässäilyjen jälkeen. Tavoite olisi saada vielä 5kg pois kesään mennessä, mutta eipä ne kilot helpolla lähde etenkään nyt kun ei ole enää merkittävää ylipainoa. Aion aloittaa salillakäymisen ja saada 15000 askelta päivässä. Herkut ja alkoholi pitää jättää pois ja leipä, pasta, riisi ym.

Pienenä naisena ei kyllä laihdu jos syö 2000 kaloria päivässä, jos ei urheile aamusta iltaan. Itse vedin kalorit alle 1000 ja silti meni kolme viikkoa, ennenkuin paino lähti putoamaan. Olen perusaktiivinen, eli käyn koiralenkeillä ja töissä tulee paljon askeleita. Tiputin 15kg aika nopeasti, yhden kevään aikana, eikä yhtään kiloa ole tullut takaisin, vaikka laihdutus oli nopea. Ihmiset ovat erilaisia ja joillakin aineenvaihdunta on luonnostaan vilkkaampi kuin toisilla ja toki elämäntilanne, stressi ja uni vaikuttavat myös paljon. Ihanaa, jos joku voi syödä 2000 kaloria ja laihtua sillä, muttasuurimmalle osalle se on ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut kirjoittaa, että kunhan kalorimäärä pysyy 2000 kieppeillä niin laihtuu? Itse olen laskenut oman koulutukseni ja minun pitäisi syödä Maks 1430 kaloria, jos haluan laihtua? Lääkärien kaavalla laskettu. Pituus 172, paino 100, ikä 62.

Millään kaavoilla tai mittareilla ei pysty kulutustaan tietämään.

Itse aloitin laihdutuksen viime syksynä. Painoa oli 100kg. Painan nyt 85kg ja aloitin ketoruokavalion. Tarkoitus olisi saada vielä 20kg pois. Pituutta mulla on 165cm

Vierailija kirjoitti:

Täällä jotkut kirjoittaa, että kunhan kalorimäärä pysyy 2000 kieppeillä niin laihtuu? Itse olen laskenut oman koulutukseni ja minun pitäisi syödä Maks 1430 kaloria, jos haluan laihtua? Lääkärien kaavalla laskettu. Pituus 172, paino 100, ikä 62.

Kaloreiden kulutus riippuu mm. painosta/pituudesta, iästä, aktiivisuudesta. Mitään kaikille yhteistä yleispätevää kalorimäärää ei voi antaa, paitsi sen että noin 500 kilokalorin vaje päivässä on hyvä laihdutustahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

Miksi minun pitäisi katsoa vierestä? Itse kärvistellä nälissäni, ja muut nauttii? Sama

Mitenkäs laihdutus on sujunut? Ootteko pysyneet ruodussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Aamen

Ja meidän perheessä ei edes kodin ulkopuolella herkutella, kun minä yritän laihduttaa

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Aamen

Ja meidän perheessä ei edes kodin ulkopuolella herkutella, kun minä yritän laihduttaa

Sama

Mitä se sinun laiduttamiseesi vaikuttaa, jos perheenjäsen herkuttelee jossain muualla kuin kotona? Ymmärtäisin, ettei kotiin hankita mitään ylimääräistä, mutta jos tyyliin kiellät puolisolta taukopullan töissä, niin älytöntähän se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Aamen

Ja meidän perheessä ei edes kodin ulkopuolella herkutella, kun minä yritän laihduttaa

Sama

Ja sinähän se et sitä pysty kontrolloimaan, mitä muu perhe tekee kun et itse ole läsnä.

Toivottavasti miehesi on järkevämpi eikä istuta yhtä sairasta suhtautumista ruokaan kuin sinä ja antaa heidän välillä myös herkutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Aamen

Ja meidän perheessä ei edes kodin ulkopuolella herkutella, kun minä yritän laihduttaa

Sama

Mitä se sinun laiduttamiseesi vaikuttaa, jos perheenjäsen herkuttelee jossain muualla kuin kotona? Ymmärtäisin, ettei kotiin hankita mitään ylimääräistä, mutta jos tyyliin kiellät puolisolta taukopullan töissä, niin älytöntähän se on.

Syökööt Taukopullan, en tykkää pullasta. Mutta jokin parempi herkku esim pizza tai hampurilaisateria, niin kaikkien pitää saada

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Aamen

Ja meidän perheessä ei edes kodin ulkopuolella herkutella, kun minä yritän laihduttaa

Sama

Ja sinähän se et sitä pysty kontrolloimaan, mitä muu perhe tekee kun et itse ole läsnä.

Toivottavasti miehesi on järkevämpi eikä istuta yhtä sairasta suhtautumista ruokaan kuin sinä ja antaa heidän välillä myös herkutella.

No kyllä voin kontrolloida 99%.

Olen meidän perheessä "pomo"

Mutta ei siitä sen enempää, Tsemppiä kaikille

Sama

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/sober-curious-kokeilu-aut…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.

Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)

Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jne

Sitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta

N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa

sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.

No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.

Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.

En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea

Sama

Aika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.

Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään. 

Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.

Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi. 

Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.

Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama

Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.

No sitten en laihdu. Saavat pelätä, että kuolen ja sairastun ylipainon vuoksi, jos eivät voi tukea, olemalla myös syömättä mitään hyvää

Sama

No nyt ei kuulosta ihan tasapainoiselta. Vastuutat puolisosi ja lapsesi kuolemisestasi: heidän syy jos kuolet jos he syövät herkkuja. Olet sairas.

No en tietenkään sano sitä niille ääneen, typerys!

Ajattelen, että jos ei voi tukea, niin olkoon, nautitaan sitte yhdessä elämästä, enkä laihdu.

Jos he haluaisivat minusta normaalipainoisen, niin olisivat syömättä mitää hyvää

Sama

Olet itsekäs.

No niin. Voitteko lopettaa jankkaamisen siitä pitääkö herkkuja olla talossa tarjolle perheen ei-laihduttajille vai ei. Jos ette omassa perheessänne tällaista ratkaisua tekisi, niin ok. Mutta joku toinen perhe voi tehdä. Uskon kyllä, että monet perheen jäsenet eivät koe sitä vaivalloiseksi, että herkuttelevat sitten kodin ulkopuolella jos se auttaa laihduttajaa. Ottakaa nyt huomioon se, että ihmisillä voi olla monimutkaisia syitä liikasyömiseen ja siksi myös erilaisia keinoja käytössä kun pyrkivät normalisoimaan syömistään ja kunkin tukiverkosto auttaa omalla tavallaan.

- sivusta

Aamen

Ja meidän perheessä ei edes kodin ulkopuolella herkutella, kun minä yritän laihduttaa

Sama

Mitä se sinun laiduttamiseesi vaikuttaa, jos perheenjäsen herkuttelee jossain muualla kuin kotona? Ymmärtäisin, ettei kotiin hankita mitään ylimääräistä, mutta jos tyyliin kiellät puolisolta taukopullan töissä, niin älytöntähän se on.

Syökööt Taukopullan, en tykkää pullasta. Mutta jokin parempi herkku esim pizza tai hampurilaisateria, niin kaikkien pitää saada

Sama

Hirveä despootti. Olet kilosi ansainnut ja tuskin pääset niistä eroon kun ulkoistat ongelmasi muille.