Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihdutus 2022
Tehdäänkö laihdutus ketju, eli tähän taas keskustellaan tän vuoden laihdutus jutut. Täällä perus mamma 164cm ja painoa kertynyt kiitettävät 90kg. Pitäisi saada se 10kg ainakin pois.
Kommentit (1329)
163cm ja 69kg nyt. Tosiaan vauva kyllä vatsassa, joten laihari ei ole alkamassa ennen kun hän on pihalla, mutta tavoite on takaisin 55 kiloon vuoden loppuun mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähentelen kaloreita ja etenkin hiilareita. Ketolla viikko ja sitten ainakin toinen viikko vesipaastoa. Tein jo saman viime vuonna ja niistä lähteneistä kiloista ei tullut kuin nesteet takaisin (pari kiloa).
Vesipaasto kiinnostaa, mutta se tuntuu todella hurjalta. Pelottaa, että pyörtyy tms. Kuinka paljon lähti painoa sillä? Tuliko muita pidempiaikaisia vaikutuksia?
Ei se ole helppoa. Jos pyörryttää, niin ottaa iisimmin. Ekat kolme päivää ovat pahimpia. Ymmärrän toki, että fyysistä työtä tekeville se ei välttämättä sovellu. Itse kylläkin hävin salilla kiskomassa raskaita rautoja. Kuusi kiloa lähti painosta ja sitten pari nestekiloa tuli takaisin viikossa.
Asennoidun tuohon siten, että se viikko ei ole fyysisen voiman harjoittelua vaan henkisen, vaikka käynkin salilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.
Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)
Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jneSitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta
N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa
sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.
No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.
Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.
En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea
SamaAika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.
Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään.
Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.
Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille meille muistukseksi, ei aloiteta huomenna "koska tämä päivä on jo pilalla kun söin asian x". Aina kannattaa aloittaa heti, jos tulee syötyä huonoa, yrittää liikkua enemmän ja syödä loppu päivä paremmin. Tarkoitus on löytää tapa elää loppuelämän, vaikka aluksi pitäisikin herkuttoman kuukauden tai pari. Oikeassa elämässä välillä syödään huonosti ja sitten pitää pari päivää ottaa kevyemmin.
En ymmärrä tuota logiikkaa, että ei pidä syödä kasviksia, koska niissä on vain vähän energiaa, niin ei pidä nälkää. Ei se nälkä muutenkaan useimilla pysy poissa kuin 3-5h, sitten on seuraava ateria. Jossain oli hyvä neuvo, syö niin kevyesti ja vähän, että pärjäät sinne seuraavaan ruokailuun. Eikä siis ajatusta, että yhdellä ruokailulla pitää pystyä olemaan ikuisesti. Kasvisten napostelu on hyvä tapa, jos tyyppiä joka tarvitsee ruokaa usein. Toki ruuassa pitää olla myös rasvat ja proteiinit kunnossa, mutta nälkä tulee takaisin kuitenkin.
Minä taas en ymmärrä sitä logiikkaa, että vastataan kriittisesti viestiin, jota ei ole edes ymmärretty ja sitten keksitään omiaan.
Missään kohtaa ei ole kehotettu olemaan syömättä kasviksia pienen energiamäärän vuoksi, vaan kyse on siitä, että niillä kasviksilla ei kannata sitä mahaansa täyttää juurin vähäisen energian takia.
Ei pidä väännellä muiden sanomisia.
Miksi sinun mielestäsi ei kannata mahaa täyttää vähäisen energian ruualla? Sehän olisi juuri hyvä, että ei saa liikaa energiaa aterioiden välillä.
Se johtaa lopulta ylensyöntiin. Ei kenenkään kroppa kestä, jos ei saa energiaa. Kasviksista ei saa TARPEEKSI energiaa. Kituuttamalla ei painoa hallita.
Mutta siis jos syö vain isojen ruokien välissä jotain vähäistä energiaa sisältävää, siten ettei ole nälässä, niin eihän se saa ihmistä syömään ylen? Minusta tuntuu, että se on pahempi, että väkisellä yrittää olla syömättä ja sitten ruuan aikaan mättää lautaset täyteen tai sortuu illalla mässäilemään. Kaverini sairastui laihdutuskuurilla ahmimishäiriöön kun yritti liian pitkään olla kokonaan syömättä. Parempihan se porkkana on napostella jos se auttaa oloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.
Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)
Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jneSitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta
N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa
sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.
No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.
Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.
En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea
SamaAika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.
Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään.
Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.
Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi.
Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.
Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
158cm, paino tällä hetkellä 67kg. Tarkoitus pudottaa n.10 kg. Hitaasti mennään. Olen saanut painoa putoamaan mm. pitämällä yöllä 12h paaston. Sekä jättämällä herkut pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.
Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)
Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jneSitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta
N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa
sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.
No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.
Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.
En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea
SamaAika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.
No ei ole tarvetta, jos kukaan ei saa tuoda niitä kotiin :D
Eikö se ny ole perussääntö, että älä kanna kotiin mitään, mitä et saa syödä
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille meille muistukseksi, ei aloiteta huomenna "koska tämä päivä on jo pilalla kun söin asian x". Aina kannattaa aloittaa heti, jos tulee syötyä huonoa, yrittää liikkua enemmän ja syödä loppu päivä paremmin. Tarkoitus on löytää tapa elää loppuelämän, vaikka aluksi pitäisikin herkuttoman kuukauden tai pari. Oikeassa elämässä välillä syödään huonosti ja sitten pitää pari päivää ottaa kevyemmin.
En ymmärrä tuota logiikkaa, että ei pidä syödä kasviksia, koska niissä on vain vähän energiaa, niin ei pidä nälkää. Ei se nälkä muutenkaan useimilla pysy poissa kuin 3-5h, sitten on seuraava ateria. Jossain oli hyvä neuvo, syö niin kevyesti ja vähän, että pärjäät sinne seuraavaan ruokailuun. Eikä siis ajatusta, että yhdellä ruokailulla pitää pystyä olemaan ikuisesti. Kasvisten napostelu on hyvä tapa, jos tyyppiä joka tarvitsee ruokaa usein. Toki ruuassa pitää olla myös rasvat ja proteiinit kunnossa, mutta nälkä tulee takaisin kuitenkin.
Minä taas en ymmärrä sitä logiikkaa, että vastataan kriittisesti viestiin, jota ei ole edes ymmärretty ja sitten keksitään omiaan.
Missään kohtaa ei ole kehotettu olemaan syömättä kasviksia pienen energiamäärän vuoksi, vaan kyse on siitä, että niillä kasviksilla ei kannata sitä mahaansa täyttää juurin vähäisen energian takia.
Ei pidä väännellä muiden sanomisia.
Miksi sinun mielestäsi ei kannata mahaa täyttää vähäisen energian ruualla? Sehän olisi juuri hyvä, että ei saa liikaa energiaa aterioiden välillä.
Se johtaa lopulta ylensyöntiin. Ei kenenkään kroppa kestä, jos ei saa energiaa. Kasviksista ei saa TARPEEKSI energiaa. Kituuttamalla ei painoa hallita.
Mutta siis jos syö vain isojen ruokien välissä jotain vähäistä energiaa sisältävää, siten ettei ole nälässä, niin eihän se saa ihmistä syömään ylen? Minusta tuntuu, että se on pahempi, että väkisellä yrittää olla syömättä ja sitten ruuan aikaan mättää lautaset täyteen tai sortuu illalla mässäilemään. Kaverini sairastui laihdutuskuurilla ahmimishäiriöön kun yritti liian pitkään olla kokonaan syömättä. Parempihan se porkkana on napostella jos se auttaa oloon.
Se "jotain vähäistä energiaa sisältävä" ei poista nälkää, vaan lisää sitä. Syömättä ei kukaan ole kehottanut olemaan. Älä keksi omiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.
Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)
Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jneSitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta
N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa
sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.
No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.
Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.
En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea
SamaAika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.
Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään.
Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.
Sekin on hyvä sääntö, että jos mennään pitsalle, niin koko perhe menee eikä sala syödä laihduttajan selän takana
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.
Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)
Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jneSitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta
N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa
sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.
No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.
Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.
En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea
SamaAika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.
Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään.
Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.
Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi.
Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.
Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama
Oliko tämä nyt trolli? Syö niitä herkkuja kohtuudella, kuten muutkin perheenjäsenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähentelen kaloreita ja etenkin hiilareita. Ketolla viikko ja sitten ainakin toinen viikko vesipaastoa. Tein jo saman viime vuonna ja niistä lähteneistä kiloista ei tullut kuin nesteet takaisin (pari kiloa).
Vesipaasto kiinnostaa, mutta se tuntuu todella hurjalta. Pelottaa, että pyörtyy tms. Kuinka paljon lähti painoa sillä? Tuliko muita pidempiaikaisia vaikutuksia?
Ei se ole helppoa. Jos pyörryttää, niin ottaa iisimmin. Ekat kolme päivää ovat pahimpia. Ymmärrän toki, että fyysistä työtä tekeville se ei välttämättä sovellu. Itse kylläkin hävin salilla kiskomassa raskaita rautoja. Kuusi kiloa lähti painosta ja sitten pari nestekiloa tuli takaisin viikossa.
Asennoidun tuohon siten, että se viikko ei ole fyysisen voiman harjoittelua vaan henkisen, vaikka käynkin salilla.
Ok, kiitos vastauksesta. Millainen olo tuon paaston aikana on henkisesti? Onko mielitekoja? Täytyypä perehtyä ja kokeilla. Se tekee kuulemma tosi hyvää suolistolle ja sisäelimille, kun myrkkyjä poistuu kehosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aloitetaan sitten huomenna” -tyylin tilalle suosittelen lämpimästi aloittamaan heti. Elämää ei voi laittaa hyllylle laihdutuksen ajaksi ja jos ajattelee, että aloitan sitten joulun/pääsiäisen/juhannuksen jälkeen tai kun ensin on tehty viikonloppureissu/juhlittu kaverin häitä/juhlittu omia synttäreitä, ei taida koskaan päästä aloittamaan. Aika usein todellisuus on sitä, että arkea ja vuotta rytmittää tällaiset erityiset tilanteet ja ne täytyy ottaa huomioon ja mukaan siihen elämäntaparemonttiin eikä aloittaa vasta niiden jälkeen.
Mulla ainakin jää normi elämä hyllylle, kun yritän laihduttaa. En näe kavereita, mies tai lapset ei saa herkutella (en kestä)
Pakko liikkua, vaikka olisi hirveästi kotitöitä jneSitten aina tapahtuu se repsahdus ja sata perään. Ja taas alkaa laihdutus alusta
N35 ja bmi 38, 5 vuotta yrittänyt laihduttaa
sen takia se ei onnistukaan. laihdutus pitää saada osaksi arkea. teet pysyviä muutoksia joita pystyt pitämään yllä, haet tukea muilta jos perhe ei tue, menet vaikka lenkille silloin kun herkut on pöydässä jne jos aluksi on vaikea vältellä niitä. kuurit epäonnistuu aina pitemmän päälle.
No meillä ei kukaan herkuttele, jos minä en saa. Hyvin osaavat olla ilman, jonku aikaa.
Sosiaalinen elämä kyllä kärsii, kun yritän laihduttaa.
En osaa ottaa rasvattomia, hajuttomia, mauttomia ruokia osaksi arkea
SamaAika ankeaa elämä muille kun joutuu yhden perheenjäsenen laihdutuksen mukaan elämään. Opettele vastustamaan niitä herkkuja vaikka ne olisi sinun naaman edessä.
Joo tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Olen välillä herkkulakossa, mutta ei tule mieleenkään kieltää niitä herkkuja muilta perheenjäseniltä. Aikoinaan ihmettelin, kun kaverin mies ei saanut juoda tippaakaan alkoholia kaverin ollessa raskaana. Itselle tuo ei siis edes tullut mieleenkään.
Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.
Oletko ajatellut hakea vaikka apua terapiasta tuohon herkkuhimoosi, koska eihän tuo ole normaalia, että muiden perheenjäsenien pitää elää sinun ehdoillasi.
Ei ole herkkuhimoa, kuin PMS aikaan.
Mutta en ymmärrä, miksi muu perhe saisi nauttia elämästä, ja mun pitäisi katsoa vierestä? Sama
Miksi muu perhe ei saisi nauttia elämästä jos sinä et voi? Minustakin melko itsekästä kieltää kaikilta muilta herkut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te syötte jäätävään nälkään? Kun mulla on koko ajan nälkä.
Ongelma ei ole suklaat tai muut herkut vaan kaikki muu ruoka ja nälkä koko ajan. Nyt lomalla vielä kotona ollessa ei oikein saa ajatuksia edes muuhun kuin jääkaapin sisältöön.
Syön aamupalan. Yleensä kaksi leipää, sitten lounaaksi ruokaa n klo 12 ja tuntuu, että jo kello 14 maha taas kurnii ja tätä jatkuu koko päivän. Näläntunne taas aiheuttaa itselleni helposti huonon, kiukkuisen ja pyörryttävän olon.
Sitten ahdan leipää joka välissä, eikä nälkä lähde.
Painoa pitäisi saada pois +10kg
Jotain syötävää mun on pakko saada.
Tulee heti ensimmäisenä mieleen, että syötkö riittävästi? Voisitko laskea kalorit parilta esimerkkipäivältä? Ja katsoa sitten, paljonko energiaa tulee niistä aterioista ja paljonko kaikesta siitä, mitä syö aterioiden välillä. Jos aterioissa on liian vähän energiaa, niin ei ihmekään, että on aina nälkä.
Eikä välipala klo 14 nyt välttämättä ole mikään epäonnistumisen merkki, päinvastoin jos siinä kohtaa tulee aina nälkä, niin parempi lisätä siihen tietoisesti välipala kuin napostella syyllisyyttä tuntien.
Mitähän tapahtuisi, jos jonkin aikaa yksinkertaisesti söisit aterioilla (vaikka sitä samaa ruokaa kuin nytkin) niin paljon että nälkä lähtee ja pysyy poissa? Ihan kokeilumielessä. Ei se nyt hetkessä voi vaikuttaa painoon juuri mitenkään, ja näkisit, mitä nälän poissapitäminen vaatii. Ehkä se ei vaadikaan oikeasti kovin isoja lisäyksiä, tai jos vaatii, niin eihän sitä ole pakko sitten jatkaa.
Toisaalta "nälkä koko ajan" voi kertoa myös stressistä tai univajeesta.
Mutta yleisesti ottaen jos on koko ajan nälkä, elämäntavoissa on jokin pielessä, ei terveellinen elämä vaadi nälässä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että myös stressi ja univaje vaikeuttavat painonhallintaa huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähentelen kaloreita ja etenkin hiilareita. Ketolla viikko ja sitten ainakin toinen viikko vesipaastoa. Tein jo saman viime vuonna ja niistä lähteneistä kiloista ei tullut kuin nesteet takaisin (pari kiloa).
Vesipaasto kiinnostaa, mutta se tuntuu todella hurjalta. Pelottaa, että pyörtyy tms. Kuinka paljon lähti painoa sillä? Tuliko muita pidempiaikaisia vaikutuksia?
Ei se ole helppoa. Jos pyörryttää, niin ottaa iisimmin. Ekat kolme päivää ovat pahimpia. Ymmärrän toki, että fyysistä työtä tekeville se ei välttämättä sovellu. Itse kylläkin hävin salilla kiskomassa raskaita rautoja. Kuusi kiloa lähti painosta ja sitten pari nestekiloa tuli takaisin viikossa.
Asennoidun tuohon siten, että se viikko ei ole fyysisen voiman harjoittelua vaan henkisen, vaikka käynkin salilla.
Ok, kiitos vastauksesta. Millainen olo tuon paaston aikana on henkisesti? Onko mielitekoja? Täytyypä perehtyä ja kokeilla. Se tekee kuulemma tosi hyvää suolistolle ja sisäelimille, kun myrkkyjä poistuu kehosta.
Nämä "myrkyt poistuu kehosta" -jutut ovat täyttä huuhaata joilla myydään teetä ja pussikuureja ja ties mitä dieettimalleja. Myrkyt poistuvat jo kehostasi - joka kerta kun käyt vessassa. Ei ole mitään muuta detoxia kuin omat munuaisesi.
Paasto voi toki muuten olla hyvä kokemus, mutta tämä ei ole se syy miksi sitä kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähentelen kaloreita ja etenkin hiilareita. Ketolla viikko ja sitten ainakin toinen viikko vesipaastoa. Tein jo saman viime vuonna ja niistä lähteneistä kiloista ei tullut kuin nesteet takaisin (pari kiloa).
Vesipaasto kiinnostaa, mutta se tuntuu todella hurjalta. Pelottaa, että pyörtyy tms. Kuinka paljon lähti painoa sillä? Tuliko muita pidempiaikaisia vaikutuksia?
Ei se ole helppoa. Jos pyörryttää, niin ottaa iisimmin. Ekat kolme päivää ovat pahimpia. Ymmärrän toki, että fyysistä työtä tekeville se ei välttämättä sovellu. Itse kylläkin hävin salilla kiskomassa raskaita rautoja. Kuusi kiloa lähti painosta ja sitten pari nestekiloa tuli takaisin viikossa.
Asennoidun tuohon siten, että se viikko ei ole fyysisen voiman harjoittelua vaan henkisen, vaikka käynkin salilla.
Ok, kiitos vastauksesta. Millainen olo tuon paaston aikana on henkisesti? Onko mielitekoja? Täytyypä perehtyä ja kokeilla. Se tekee kuulemma tosi hyvää suolistolle ja sisäelimille, kun myrkkyjä poistuu kehosta.
Aluksi ei mitenkään huono ja siitä voi jo saada väärinkäsityksen, että tämähän on todella helppoa. Mutta siitä pahimman yli vaan pitää kestää. Mieliteot eivät vaivaa kunhan keksit tekemistä. Itsensä "työllistäminen" tuona aikana on se tärkein asia.
Kun keho menee ketoosiin, niin siitä seuraa jotain uskomatonta. Mieli on terävä vaikka vähän heikottaisikin. Hajuaisti muuttuu erittäin tarkaksi. Autolla ajaessani talojen ohi haistoin usein mitä ruokaa siellä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Pois kaikki sokeri, pois kaikki vaalea leipä.
Ei karkkia, ei pullaa, ei leivoksia ja kakkuja, ei jäätelöä.
Lisää liikuntaa, joka päivälle.
Toimii! Kokeiltu on. Ja tarpeeksi unta ja kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka on itselle oikeasti tärkeitä. Pois muiden mielistely.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että myös stressi ja univaje vaikeuttavat painonhallintaa huomattavasti.
Univaje on pahin. Olen laihtunut korona-aikana 12kg tekemättä mitään muuta kuin nukkumalla joka aamu yhdeksään (kiitos etätyöt!). Luojan kiitos firmamme tajusi siirtyä pysyvästi kotitoimistoon. Olen saanut uuden elämän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te syötte jäätävään nälkään? Kun mulla on koko ajan nälkä.
Ongelma ei ole suklaat tai muut herkut vaan kaikki muu ruoka ja nälkä koko ajan. Nyt lomalla vielä kotona ollessa ei oikein saa ajatuksia edes muuhun kuin jääkaapin sisältöön.
Syön aamupalan. Yleensä kaksi leipää, sitten lounaaksi ruokaa n klo 12 ja tuntuu, että jo kello 14 maha taas kurnii ja tätä jatkuu koko päivän. Näläntunne taas aiheuttaa itselleni helposti huonon, kiukkuisen ja pyörryttävän olon.
Sitten ahdan leipää joka välissä, eikä nälkä lähde.
Painoa pitäisi saada pois +10kg
Jotain syötävää mun on pakko saada.Tulee heti ensimmäisenä mieleen, että syötkö riittävästi? Voisitko laskea kalorit parilta esimerkkipäivältä? Ja katsoa sitten, paljonko energiaa tulee niistä aterioista ja paljonko kaikesta siitä, mitä syö aterioiden välillä. Jos aterioissa on liian vähän energiaa, niin ei ihmekään, että on aina nälkä.
Eikä välipala klo 14 nyt välttämättä ole mikään epäonnistumisen merkki, päinvastoin jos siinä kohtaa tulee aina nälkä, niin parempi lisätä siihen tietoisesti välipala kuin napostella syyllisyyttä tuntien.
Mitähän tapahtuisi, jos jonkin aikaa yksinkertaisesti söisit aterioilla (vaikka sitä samaa ruokaa kuin nytkin) niin paljon että nälkä lähtee ja pysyy poissa? Ihan kokeilumielessä. Ei se nyt hetkessä voi vaikuttaa painoon juuri mitenkään, ja näkisit, mitä nälän poissapitäminen vaatii. Ehkä se ei vaadikaan oikeasti kovin isoja lisäyksiä, tai jos vaatii, niin eihän sitä ole pakko sitten jatkaa.
Toisaalta "nälkä koko ajan" voi kertoa myös stressistä tai univajeesta.
Mutta yleisesti ottaen jos on koko ajan nälkä, elämäntavoissa on jokin pielessä, ei terveellinen elämä vaadi nälässä oloa.
"Nälkä koko ajan" kertoo ruuan sisällöstä. Enkä tarkoita kaloreita.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on onneksi ymmärtäväinen perhe ja koska minulla kastemadon selkäranka, niin ollaan saatu sovittua, ettei kotona ole herkkuja. Lapsille annetaan karkkipäivänä rahaa ja saavat ostaa mitä haluavat ja syödä omissa oloissaan tai mieluummin ulkona. Miehen kanssa käyvät myös välillä pitsalla ja mäkkärissä ilman minua, mutta eivät tee siitä numeroa. Leffan kanssa on sitten dippiä, kasviksia ja popkornia. Tietysti synttärit, joulut ja muut juhlat juhlitaan normaalisti kakkujen ja konvehtien kanssa. On toiminut meillä ja saan hyvin pidettyä painoa poissa. Joku toinen voisi elää talossa jossa on kaapit täynnä herkkuja, minä en. Pitää tuntea itsensä.