Laihdutus 2022

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käy puntarilla, enkä ole mitannut senttejä. Arvioin että pudotettavaa on 15kg. Vuoden alusta lähes päivittäisiä miinuskaloreita 500-700, mutta mukana on myös herkuttelupäiviä. Herkuttelupäivinä päivän kokonaiskalorit ovat olleet n. 2000 eli normaalin kulutukseni mukaisia.

Sokerikoukku on selätetty ja joulua ennen kiristänyt toppatakki solahtaa kiinni ongelmitta! Eron huomaa etenkin kun alla on pelkkä trikoopaita ja takki tuntuu melkein väljältä. Ennen olisin viikonloppuna syönyt jo suklaalevyn kokonaisen, tänään sen sijaan kunnon aamupalan eikä suklaata haluta lainkaan. Henkisesti tämäkin on iso saavutus!

Tavoitteena on mahtua vanhoihin, vuosia sitten varastoon vietyihin vaatteisiin ja siksi en punnitse/mittaa senttejä. Pudotettavaa on. Muutosta tapahtuu vähitellen. Toinen iso tavoite on oppia syömään terveellisesti ja säännöllisesti tavalla, jota voin jatkaa koko loppuelämän!

Viestisi toimii hyvänä motivaationa myös minulle. Mun olisi vaan vielä päästävä tuosta sokerikoukusta..

Kiva kuulla! Siksi tämä ketju onkin mukava, kun saa tsemppiä muiden viesteistä. Usko pois, sokerikoukusta pääsy on täysin mahdollista! Olen päivittäin ihan hämilläni tästä kun ei tee mieli makeaa.. aiemmin en muuta syönytkään. Alussa oli TOSI vaikeaa, lähes epätoivosta!! Mutta nyt alkaa olla jo uusi rutiini.

Ja hei, te ketkä sairaana olitte - tsemppiä! Me pystytään tähän! Jokainen omaan tahtiin🥰

-sokerisiiri

Mitä te muut olette tehneet, kun sokerinhimokohtaus iskee? Lähes kuukauden oon selvinnyt vähillä karkeilla ja vain 120 g suklaata yht., mutta eilen väsytti töissä huolella ja karkkia meni paljon omia rajoja enemmän eli reilut 100 g :( Päivän kofeiinikiintiö (ja se on paljon) oli jo täynnä. Tähän saakka makeanhimoa on hillinnyt omien lähtötilannekuvien katselu, nyt ei auttanut.

Nollalinjaan en halua tähdätä, koska pieni määrä karkkia kuuluu elämään jatkossakin.

t. vararengas

SULAMOA. 35euroa vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te muut olette tehneet, kun sokerinhimokohtaus iskee? Lähes kuukauden oon selvinnyt vähillä karkeilla ja vain 120 g suklaata yht., mutta eilen väsytti töissä huolella ja karkkia meni paljon omia rajoja enemmän eli reilut 100 g :( Päivän kofeiinikiintiö (ja se on paljon) oli jo täynnä. Tähän saakka makeanhimoa on hillinnyt omien lähtötilannekuvien katselu, nyt ei auttanut.

Nollalinjaan en halua tähdätä, koska pieni määrä karkkia kuuluu elämään jatkossakin.

t. vararengas

Jos lohduttaa, niin minulla meni tänään 100g suklaata. Stressaava päivä töissä ja kaapin perukoilta löytyi suklaalevyn puolikas... sovitin päivän muut kalorit sitten sen mukaan ja söin ns. normaalisti. Kalorivajetta ei tullut. Tänään näin, huomenna taas fiksummin.

Sokerihimossa olen ensin malttanut mieleni; sinnittelen puolisen tuntia ja yritän vain olla sortumatta. Sitten olen juonut teetä, syönyt hedelmiä tai vihanneksia... ja syönyt näitä niin kauan, että ei tee enää mieli syödä. Jossain vaiheessa tulee stoppi, eikä sokeria enää tee mieli... Oikein tukalassa tilanteessa (hah) oon juonut naturdietin suklaa shaken.

Mä oon laihdutellut vuoden alusta. Viisi kiloa nyt tippunut. Lähellä normaalipainon ylärajaa olen nyt. Joka viikonloppu herkuttelen millä tahansa herkulla, mutta vain 100g. Nautiskelen ne hyvällä omallatunnolla pienen viinilasillisen kera. Syön kyllä proteiinivanukkaita aina välillä myös niitä en lue herkuiksi. Porkkanoita rouskuttelen. Viiden kerran ateriarytmi pitää himot kurissa ja sokerihimo on selkeästi vähentynyt. Yleensä kun huomaan että jotain tekee mieli ja on nälkä niin onkin jo seuraavan aterian/välipalan aika tai olen unohtanut juoda vettä tarpeeksi. Suunnittelen ruoat suurin piirtein etukäteen ja käyn kerran viikossa kaupassa. Ei tarvi miettiä mitähän sitä söis ja mitä ottais evääksi töihin. sulamossa laiskasti laskeskelen kaloreita. Kasviksia en merkkaa ollenkaan vaan jätän vajaaksi kalorisuosituksen. Tästä on tullut sellainen hyvä pössis että kasvikset on hyviksiä! Kuukauden aikana olen huomannut tehneeni seuraavat muutokset aiempaan:

Vähemmän herkkuja

Maitotuotteet vähärasvaisia

Enemmän kasviksia ja marjoja

Enemmän proteiinia sisältäviä ruokia (en syö lainkaan lihaa tai kanaa)

Enemmän vettä

Lisäksi huolehdin, että päivän aikana saan kellon liikuntaympyrät täyteen. Tämä on ollut paras oivallus! Mun ei tosiaan tarvitse aloittaa uutta harrastusta tai hulluna käyttää aikaa, rahaa ja vaivaa kuntosaleihin tms. Sen sijaan jumppaan, joogaan, kahvakuulailen, pyöritän hulavannetta, tanssin, kävelen tai teen mitä huvittaa just sillä hetkellä liikkua, jotta saan ympyrät täyteen.

Joku katkera alapeukuttaa. Kerro huolesi, autetaan sua?

Vierailija kirjoitti:

Joku katkera alapeukuttaa. Kerro huolesi, autetaan sua?

Joku vetää herneet nenään, kun ollaan eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku katkera alapeukuttaa. Kerro huolesi, autetaan sua?

Joku vetää herneet nenään, kun ollaan eri mieltä.

Minä luulin, että tämä on lahduttajien tsemppiryhmä ja jokainen menee kohti tavoitteitaan omalla tyylillään. Jos jonkun tyyli laihduttaa sopii hänelle ja tuloksia syntyy, niin mitä siinä on erimieltä olemista. Alapeukut ei ole kovin kannustavia.

Mun motivaatioita haittaa liian tarkka vaaka! Minusta riittäisi, jos vaaka näyttäisi painon kilon tarkkuudella.

Tuijotan numeroita liiankin tarkkaan ja jos vaikka pari päivää lukema on sama 76,5 tai jopa noussut 76,7 niin koen epäonnistuneeni ja masentaa. Tuntuu ettei kannata edes yrittää vaikka järjellä ajateltuna tiedän, että parin päivän sisällä paino ei muutu juuri miksikään eikä se tarkoita, ettei laihdutus edistyisi.

Kahdessa viikossa on kokonaispudotus 1,2 kg mikä on tosi hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Mitä te muut olette tehneet, kun sokerinhimokohtaus iskee? Lähes kuukauden oon selvinnyt vähillä karkeilla ja vain 120 g suklaata yht., mutta eilen väsytti töissä huolella ja karkkia meni paljon omia rajoja enemmän eli reilut 100 g :( Päivän kofeiinikiintiö (ja se on paljon) oli jo täynnä. Tähän saakka makeanhimoa on hillinnyt omien lähtötilannekuvien katselu, nyt ei auttanut.

Nollalinjaan en halua tähdätä, koska pieni määrä karkkia kuuluu elämään jatkossakin.

t. vararengas

Kylläpä ne karkit kuuluvat elämään silloin tällöin, mutta olen myös huomannut saman, että jos syö vähän niin kohta suorastaan riivaa syödä enemmän. Varsinkin väsyneenä.

Omalla kohdalla ei ole auttanut muu kuin lopettaa karkinsyönti kokonaan. Huolehdin tasaisesta ateriarytmistä ja siitä, että joka aterialla on makrot kohdillaan.

Väsymyksen välttely kuuluu myös keinoihin vaikka se vaikeaa onkin. Osana elämänmuutosta opettelen menemään ajoissa nukkumaan enkä valvo enää puolille öin.

Väsyneenä ja nälkäisenä impulsseja vaan tulee ja jalat kääntyvät kuin itsekseen karkkihyllyä kohti. Ennen kauppaan menoa syön välipalan töissä ja juon tarpeeksi päivän mittaan, sen olen kokenut auttavan.

Se vähä, mitä täällä olen katsellut, niin VHH on haukuttu syvimpään h*lvettiin, mutta se oikeasti auttaa tuohon sokerinhimoon, mitä täällä nyt tuskastellaan.

Oma sokerihiiri, suklaa-addikti puolisoni on ikäänkuin minun painostuksestani ollut nyt VHH ruokavaliolla, paino putoaa reilu 1kg/vko tahtia ja jopa hänellä on makeanhimo kadonnut. Päivittäin syömme iltapäiväkahvin kanssa palan tummaa suklaata (sopii ihan superhyvin kahvin kanssa, nam!). Mutta vaikka VHH onkin, niin täysin ehdottomia ei olla, joten sovittiin, että karkkia saa syödä kerta viikkoon max 120g... mutta ruokavalion ansiosta se tavallinen sokeri on niin etovan makeaa, että sit ei yksinkertaisesti pysty syömään.

Vastaus sokerihimoon on siis oikeasti niiden sokereiden (hiilihydraatit) karsiminen ruokavaliosta mahdollisimman alas.

Ja ei, en puhu nyt mistään tiukasta ketodieetistä, enkä ankeasta "ei ikinä hedelmiä tai marjoja" vaan VHH dieetistä, jossa HH päivässä alle 100g, siinä saa syödä jo hyvin monipuolisesti ja hedelmätkin mahtuu mainiosti ruokavalioon :)

Herää kysymys että minkä takia olette alunperin syöneet itseänne lihaviksi? Eikö olisi ollut järkevämpää hoitaa itseään? Aikuisten miesten paino pitäisi olla pituus -100 ja naisten pituus -110. Eli jos nainen on 170cm niin painon pitäisi olla 60kg. Jos ei ole niin syö liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys että minkä takia olette alunperin syöneet itseänne lihaviksi? Eikö olisi ollut järkevämpää hoitaa itseään? Aikuisten miesten paino pitäisi olla pituus -100 ja naisten pituus -110. Eli jos nainen on 170cm niin painon pitäisi olla 60kg. Jos ei ole niin syö liikaa.

Siinäpä sulle onkin ihmettelemistä. Jos oma elämä on niin tapahtumaköyhää ja täydellisen onnellista ja seesteisen tasapainoista, voisit   käyttää ylimääräisen aikasi ja urheiluun, alussa vaikka suksia kuuseen, sen sijaan, että ihmettelet  toisten ihmisten asioita. Tämä lanka ei selkeästi ole sinulle tarkoitettu.

Ekat kaksi viikkoa meni hyvin, mutta koko tämän viikon on jumittanut. Vai puolitoista viikkoa jo 🤔 Olen liikkunut ja syönyt suositellusti myös ne kalorit ja paino on samassa pisteessä edelleen. Maha toimii myöskin huonosti, vaikka se nyt ei oikeasti painoon vaikuta, omaan fiilikseen vain. Viimeisen viikon syödyt keskiarvokalorit 1635 ja kulutus on pyörinyt kellon mukaan 2500kcal/vrk paikkeilla.

Lifesum on tosi kiva käyttää viivakoodinlukemisen vuoksi, mutta nyt kaipaisin kyllä Sulamon käyriä avuksi.

N163/68,4kg -0,6kg

Olen keventänyt useampana vuotena juuri näin uuden vuoden alussa.

Urheilua olen lisännyt jo viime vuoden puolella ja hiihtokelit vetävät ladulle.

Minua on auttanut merkittävästi jo useampi vuosi sitten ostettu Maikki marjamäen 30pv:n ruokavalio, otan sen käyttöön ensimmäiseksi kuukaudeksi. Isoin homma siinä on mielestäni se ennakointi, eli ruuat pitää miettiä ja tehdä valmiiksi ja välipalojen pitää olla mukana.

Mutta siinä oppii siihen ruokailurytmiin ja oikeiin annoskokoihin. Itse syön normaalisti liian isoja annoksia liian harvoin. Ruokavaliota noudattaessa huomaa, että pitäisi syödä koko ajan.

Toinen asia on sokerista luopuminen, olen ihan hirveä sokeriaddikti ja ensimmäiset 2 viikkoa on aina todella vaikeat, sen jälkeen homma helpottuu. Vaihdan tummaan suklaaseen ja sitä ei tarvitse kun se pala kahvin ja teen kanssa. Herkuttelen ruissipseillä ( niillä 100% ruista olevilla) ja teen dipin rahkaan.

Myös vedenjuonti tökkii, töissä minulla on pullo pöydällä ja täytän sen useampaan otteeseen, mutta kotona vedenjuonti unohtuu.

Viime keväänä kevensin 66 kilosta 59 kiloon, olen 161cm pitkä ja nuoruuden painoin tasaisesti 50-52kg, joten ylimääräistä oli.

Loppu vuosi meni taas läskiksi sairastelun ja etätöiden kanssa, joten tämä vuosi alkoi 64 kilolla ja tarkoitus olisi saada pysyvämpiä ratkaisuja, nyt urheilua on onneksi ympäri vuoden, kun saisi herkut pysymään kohtuuden rajoissa. 

Tällä hetkellä puntari näyttää 62,2kg ja ruokavalio lähti vasta nyt helmikuun alussa käyttöön.

Tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys että minkä takia olette alunperin syöneet itseänne lihaviksi? Eikö olisi ollut järkevämpää hoitaa itseään? Aikuisten miesten paino pitäisi olla pituus -100 ja naisten pituus -110. Eli jos nainen on 170cm niin painon pitäisi olla 60kg. Jos ei ole niin syö liikaa.

Lihominen ei johdu ahmimisesta vaan STRESSISTÄ. Tästä oli iso juttu lääkärin kirjoittamana pari pv sitten iltalehdessä. Vaikea kuormittava elämäntilanne ja paha unettomuus lihottivat minut IHAN SAMALLA RUOKAVALIOLLA millä olin siihenastisen elämäni pysynyt hoikkana.

Olen laihduttanut nyt useamman kuukauden ja paino ei lähde millään pois. Olen siis miinuskaloreilla mutta unettomuus ja stressi riesana edelleen.

Oma kokemukseni vhh/keto-dietistä oli sekä positiivinen että negatiivinen. Ketoilin ja myöhemmin siirryin vähähiilihydraattiseen noin kolmen vuoden ajan. Toivoin sillä saavani vaikutusta krooniseen migreeniin. Plussaa oli että atooppinen ihoni parani enkä kärsinyt edes kuivista kantapäivästä, koskaan ei ollut nälkä, söin vain 2 kertaa päivässä ja oli oli hyvä ja energinen. Alussa tuli kaikenlaisia oireita hiustenlähdöstä pahoinvointiin. Noin 7viikkoa kesti että elimistö sopeutui tilanteeseen. Olin normaalipainoinen enkä tavoitellut laihtumista ja painoi pysyi samana. Kokonaiskolesteroliarvot nousi mutta ketolääkärini mukaan kolesteroliarvoni olivat huiput (tulkitsi niitä eri tavalla kuin tavallisesti).

Miinusta oli pahanhajuinen hengitys sekä se että lähes kaiken ruoan jouduin tekemään itse. Se ärsytti. Myös juhlissa yms. ei löytynyt helposti sopivaa syötävää. Miinusta myös se, ettei ruokavaliolla ollut merkitystä krooniseen migreeniin. Muiden ihmisten negatiivinen reagointi ruokavaliooni myös ärsytti ja pidin matalaa profiilia sen kanssa.

Homma päättyi siihen että jouduin mahan alueen leikkaukseen johon liittyi ennen ja jälkeen tarkka ruokavalio, joka oli kaikkea muuta kuin se mitä toteutin. Olin myös totaalisen kyllästynyt tekemään ruokani itse ja kyllästynyt sen valikoiman suppeuteen (en ole koskaan syönyt lihaa tai kanaa).

Ruokavalion purkamisen jälkeen elimistöni meni ihan sekaisin. Olen joutunut opettelemaan syömisen ikään kuin uudestaan. Paino nousi vuoden aikana noin 10kg jota nyt sulattelen. Lopputulemana voisin sanoa etten ryhdy enää mihinkään ruokavalioon ellei se ole loppuelämäni päätös. Tähän lähden ainoastaan jos kyseessä on jokin sairaus esim keliakia jossa tietty ruokavalion on välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys että minkä takia olette alunperin syöneet itseänne lihaviksi? Eikö olisi ollut järkevämpää hoitaa itseään? Aikuisten miesten paino pitäisi olla pituus -100 ja naisten pituus -110. Eli jos nainen on 170cm niin painon pitäisi olla 60kg. Jos ei ole niin syö liikaa.

Lihominen ei johdu ahmimisesta vaan STRESSISTÄ. Tästä oli iso juttu lääkärin kirjoittamana pari pv sitten iltalehdessä. Vaikea kuormittava elämäntilanne ja paha unettomuus lihottivat minut IHAN SAMALLA RUOKAVALIOLLA millä olin siihenastisen elämäni pysynyt hoikkana.

Olen laihduttanut nyt useamman kuukauden ja paino ei lähde millään pois. Olen siis miinuskaloreilla mutta unettomuus ja stressi riesana edelleen.

No, usko sinä iltalehden juttuihin :D:D

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni vhh/keto-dietistä oli sekä positiivinen että negatiivinen. Ketoilin ja myöhemmin siirryin vähähiilihydraattiseen noin kolmen vuoden ajan. Toivoin sillä saavani vaikutusta krooniseen migreeniin. Plussaa oli että atooppinen ihoni parani enkä kärsinyt edes kuivista kantapäivästä, koskaan ei ollut nälkä, söin vain 2 kertaa päivässä ja oli oli hyvä ja energinen. Alussa tuli kaikenlaisia oireita hiustenlähdöstä pahoinvointiin. Noin 7viikkoa kesti että elimistö sopeutui tilanteeseen. Olin normaalipainoinen enkä tavoitellut laihtumista ja painoi pysyi samana. Kokonaiskolesteroliarvot nousi mutta ketolääkärini mukaan kolesteroliarvoni olivat huiput (tulkitsi niitä eri tavalla kuin tavallisesti).

Miinusta oli pahanhajuinen hengitys sekä se että lähes kaiken ruoan jouduin tekemään itse. Se ärsytti. Myös juhlissa yms. ei löytynyt helposti sopivaa syötävää. Miinusta myös se, ettei ruokavaliolla ollut merkitystä krooniseen migreeniin. Muiden ihmisten negatiivinen reagointi ruokavaliooni myös ärsytti ja pidin matalaa profiilia sen kanssa.

Homma päättyi siihen että jouduin mahan alueen leikkaukseen johon liittyi ennen ja jälkeen tarkka ruokavalio, joka oli kaikkea muuta kuin se mitä toteutin. Olin myös totaalisen kyllästynyt tekemään ruokani itse ja kyllästynyt sen valikoiman suppeuteen (en ole koskaan syönyt lihaa tai kanaa).

Ruokavalion purkamisen jälkeen elimistöni meni ihan sekaisin. Olen joutunut opettelemaan syömisen ikään kuin uudestaan. Paino nousi vuoden aikana noin 10kg jota nyt sulattelen. Lopputulemana voisin sanoa etten ryhdy enää mihinkään ruokavalioon ellei se ole loppuelämäni päätös. Tähän lähden ainoastaan jos kyseessä on jokin sairaus esim keliakia jossa tietty ruokavalion on välttämätön.

Siis, vikahan ei ollut kuitenkaan vhh-ruokavaliossa, vaikka nyt yrität näin väittää.

5 viikkoa takana ja paino pudonnut reipasta tahtia eli 5 kg (21dayfix), no kyllä se tästä hieman tasaantuu. Pudotettavaa vielä 10-12 kiloa, ihan realistinen määrä 4 kuukaudessa. (-10 kg ja olen normaalipainon rajoissa taas) Parasta on hävinnyt makean himo. En ole tammikuun alussa sattuneen jalkavamman takia pystynyt juurikaan liikkumaan lisää, joten tässä esimerkki että laihdutus onnistuu ilman liikunnan lisäämistäkin kun ruokavalio on kunnossa.