Laihdutus 2022

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyppään mukaan. 27v, 161cm/76kg. Vajaassa 10kk tullut 10kg. Tavoite päästä vähintään 60kg, 55kg olisi ihanne mutta jo 60kg olen tyytyväinen. Enemmän tosin tuijotan mittoja, koska kehonkoostumusmittauksissakin on todettu että minulla on suhteellisen paljon lihasta. Tosin tuo 10kg on varmasti rasvaa ja nestettä.

Aloittelen pikkuhiljaa, ensin lisäämällä kävelyä ja katsomalla vähän tarkemmin mitä syön, ja juon vähintään 2,5 litraa vettä päivässä. Kalorien laskeminen pitää ottaa kyllä mukaan pian. Itselle herkut on isoin ongelma, nimenomaan makea. Haluan tehdä pysyvän elämäntapamuutoksen, jossa makeat herkut kuuluu elämään, kohtuudella. Tämä kohtuuden opettelu on vielä vaikeaa, etenkin kun kaapeissa on vielä jämiä joululta. Pikkuhiljaa. Olen tosi kaikki mulle heti nyt -tyyppinen, ja laihdutus usein epäonnistuu siihen kun en saavuta niin nopeaa tulosta kun haluaisin. Tiedän todella paljon asioita laihdutuksesta ja ymmärrän kaiken, mutta toteutus on vaikeaa.

Miksiköhän alapeukutuksia… Sen vielä lisään itsestäni, että minulla nuo 10kg on tulleet puhtaasti siitä, että viime helmikuun jälkeen liikunta arjessa on vähentynyt radikaalisti, osin etätyön takia ja osin sen takia, että harrastukseni on jäänyt vähemmälle (5krt viikossa aiemmin, nyt 1-2krt viikossa). Muutamme myös pian, muuton myötä tarkoitus aloittaa myös salilla käynti uudestaan.

Ehkä siksi, että annat ymmärtää tietäväsi kaiken laihdutuksesta ja painonhallinnasta. Tulokset kertoo kuitenkin muuta.

Niin, voin sanoa että tiedän paljon kyllä, mutta eihän se tarkoita sitä että vaikka tietäisi jostain asiasta paljon, että välttämättä toteuttaisi sitä? En missään vaiheessa sanonut että olisin toiminut sen tietoni mukaan. Syy painoon on nimenomaan siinä, etten ole toiminut tavoilla, joilla laihtuisin. Joten mitään tuloksia ei ole ollutkaan kun en ole niitä tietoja hyödyntänyt. Nyt kuitenkin aion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyppään mukaan. 27v, 161cm/76kg. Vajaassa 10kk tullut 10kg. Tavoite päästä vähintään 60kg, 55kg olisi ihanne mutta jo 60kg olen tyytyväinen. Enemmän tosin tuijotan mittoja, koska kehonkoostumusmittauksissakin on todettu että minulla on suhteellisen paljon lihasta. Tosin tuo 10kg on varmasti rasvaa ja nestettä.

Aloittelen pikkuhiljaa, ensin lisäämällä kävelyä ja katsomalla vähän tarkemmin mitä syön, ja juon vähintään 2,5 litraa vettä päivässä. Kalorien laskeminen pitää ottaa kyllä mukaan pian. Itselle herkut on isoin ongelma, nimenomaan makea. Haluan tehdä pysyvän elämäntapamuutoksen, jossa makeat herkut kuuluu elämään, kohtuudella. Tämä kohtuuden opettelu on vielä vaikeaa, etenkin kun kaapeissa on vielä jämiä joululta. Pikkuhiljaa. Olen tosi kaikki mulle heti nyt -tyyppinen, ja laihdutus usein epäonnistuu siihen kun en saavuta niin nopeaa tulosta kun haluaisin. Tiedän todella paljon asioita laihdutuksesta ja ymmärrän kaiken, mutta toteutus on vaikeaa.

Miksiköhän alapeukutuksia… Sen vielä lisään itsestäni, että minulla nuo 10kg on tulleet puhtaasti siitä, että viime helmikuun jälkeen liikunta arjessa on vähentynyt radikaalisti, osin etätyön takia ja osin sen takia, että harrastukseni on jäänyt vähemmälle (5krt viikossa aiemmin, nyt 1-2krt viikossa). Muutamme myös pian, muuton myötä tarkoitus aloittaa myös salilla käynti uudestaan.

Jos liikunta vähenee, on muutettava syömisten sisältöä. Ei ne sun kilot ole liikunnan vähäisyydestä tulleet, vaan syömällä.

Niin pitäisi muuttaa, mutten sitä tehnyt. Sitä tuossa ajoinkin takaa vaikken suoraan sanonut. Kilot tulee siitä, että saan liikaa energiaa kulutukseen nähden, sen voi nähdä myös niin että kulutus oli liian alhainen. Mutta kyllähän ne silloinkin syömällä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaloreita pitää syödä riittävästi, jotta laihtuminen/rasvanpoltto pysyy käynnissä. Liian matalilla kaloreilla keho menee säästöliekille ja laihtuminen hidastuu.

Itse syön aamupalan (marjoja, 10 mantelia, rahka ja kaurahiutaleita sekä yhden ruisleivän jossa päällä oliiviöljyä sekä 1-2 porkkanaa tai muuta vihannesta) lounaan (lämpimiä kasviksia, kanaa/kalaa, avokado, jos salipäivä niin lisänä täysjyväriisi tai joku muu hiilari, kunhan täysjyvää) välipala (riippuen miten nälkä, joko 3 valkuaisen ja yhden keltuaisen kasvismunakkaan tai näkkäriä&kalkkunaleikettä+vihanneksia) päivällinen (kasviksia ja kalaa/kanaa) ja iltapala (kaurapuuro, marjoja ja raejuustoa).

Eli aika perus. Helppo kun on selkeää. Vaihtelen kasviksia kun alkaa kyllästyttään. Helposti pysyy kalorit 2000 kieppeillä ja painoa tippuu 500-1000g vko.

Kaks ekaa viikkoa oli nälkä, sitten keho tottu. Tässä myös se plussa että koko elämä ei oo laihduttamista vaan siihen mahtuu muutakin. Tiheällä syömisellä aineenvaihdunta toimii. Jos en käy joka päivä väh. Kerran kakkoshädällä niin lisään hiilaria, että toimii. Ei ole vaikeaa. Mutta marjat Jos ei oo poiminut syksyllä metästä niin kalliita.

En kommentoi muuten, mutta söisit ne kananmunat keltuaisineen päivineen. Tommonen pelleily on turhaa ja ruuan haaskausta.

Keltuaisissa on rasvaa. Kun viimeisiä kiloja tiputtaa on pakko olla tarkempi kaloreissa.

Silloinhan sitä rasvaa juuri tarvitaankin, ja ravintoa.

Jep. Rasvan laadulla on väliä. Minä saa rasvaa oliiviöljystä ja avokadosta sekä kalasta jota syön 3-5 krt viikossa.

Se keltuaisen rasva ja muu ravinto siinä on myös tärkeitä. On aivan järjetöntä hyljeksiä ravintopitoista syötävää.

Kolme keltuaista päivässä-> nostaa kolesteroliarvoja -> korkean kolesterolin on todettu aiheuttavan sepelvaltimotautia.

Olen ymmärtänyt, että tässäkin asiassa ne kuuluisat geenit ovat ratkaisevassa asiassa. Joillakin kananmunat nostavat (haitallista) kolesterolia, kun taas toisilla ei. Itse tämä pitää ottaa selville ja toimia sen mukaan. 

Olen 45+ nainen ja syön kananmunia keskimäärin 10kpl paketillisen viikossa. Toisinaan menee päivässä 3-4 kappaletta, toisinaan ei yhtään. Kolesterolit ovat kuitenkin ihanteellisella tasolla. Viimeksi viime syksynä mitattu. Olen ylipainoinen, tällä hetkellä 93 kg/pituus 166 cm. Sairauksista kilpirauhasen vajaatoiminta ollut n. 12 vuotta ja lääkitys kohdillaan ja toimii. Diabetes 2 vaaraa ei ole - vielä - nekin arvot viime syksynä katsottu ja kaikki hyvin.

Kananmuna on vaan todella hyvä ruoka-aine sen ravintopitoisuuden takia. Ja esimerkiksi yksi kananmuna + jtn. vihanneksia välipalana riittää pitämään nälkää useamman tunnin. Kananmuna myös säilyy keitettynä jääkaapissa n. viikon ja kun keittää useamman kerralla, niin välipala on aina hyvin saatavilla. 

Alan taas itsekin katsomaan mitä ja milloin suuhuni laitan, alkaen tästä päivästä lähtien. Olen ihan liikaa viimeisen 6 kk aikana mässyttänyt karkkia/suklaata ja sipsejä yms, sekä juonut limuja. Elämäntilanteeni muuttui, niin olen kaiketi murhetta ja alakuloa yrittänyt herkuilla lääkitä. Ei ole toiminut. Kiloja on tullut muutama lisää, ei onneksi tosiaan paljoa, mutta olo on kaikin puolin turvonnut ja tuskainen. 

Kohta välipalaa ja tunnin kävelylenkille! Olen huomannut itseni kohdalla, että reipas kävely tekee hyvää keholle ja mielelle, uni tulee paremmin ja mieliteot eivät vaivaa niin paljoa. Sekä kun säännöllisesti lähtee ulos, sitä alkaa kaipaamaan yhä useammin ja kotiin jääminen harmittaa esim. todella huonon kelin takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin hyppään mukaan ketjuun! Mun suurin haaste painonhallinnassa on juurikin arjenhallinnanongelmat, etenkin ruokailuissa En halua triggeröidä ketään ajattelemaan, että musta tämä olisi mitenkään ihan ok, koska tiedä ruoanlaiton tärkeäksi ja haluaisin pystyä normaaliin ruokailuun. Mutta suoraan se on sanottava, että ruoanlaitto on juuri se ongelma. Se tuntuu vastenmieliseltä. Sekä siksi etten ole kummoinenkaan kokki, ehkä myös vähän laiska ruoanlaittaja, mutta eniten tämä kytkeytyy kokkaamiseen liittyvään ahdistukseen (ei syömishäiriötä). Ravintolat ja ruoan kuljetus on pahin vitsaus itselle. Nyt olen tehnyt viikon joka päivä ruokaa, ja oma henkinen jaksaminen rakoilee, vaikka olen tosi ylpeä tästä saavutuksesta. Kuulostaa ehkä hullulta jos ruokaan liittyvistä ahdistuksista ei ole kokemusta mutta.. 

Toivoisin että lähistöltä löytyisi joku kouluruokala, tai muu paikka, jossa saisi sen lounaan hoidettua terveellisellä kotiruoalla, eikä tarvitsisi panikoida keittiössä. Mutta näillä mennään, yritän pitää simppelinä. 

Ala tehdä ns. Peltiruokia, missä vaan heitetään kaikki ainekset sekaisin pellille ja paistetaan uunissa. Sen helpompaa ei ole. Esimerkki: valmis pakastekasvissekoitus, pyöräytät sen jäisenä suolaisessa öljytilkasssa ja levität leivinpaperin päälle pellille. Lisäät reunoille kananfileet. Mausta. Paista n 175 asteessa parikymmentä minuuttia. Saat tuosta 2 ateriaa.

Kiitos hyvästä vinkistä! :) Voisin kokeilla tuota.

Vähän ohis, mutta tuosta ruoka-ahdistuksesta vielä, niin mulla on siis sellanen pelko, joka kohdistuu erityisesti ravinnon syömäkelpoisuuteen ja asioiden saastumiseen. Pelkään siis esim. ruokamyrkytyksiä ihan  fobia-tasolla. Käyn tän takia terapiassa ja syön lääkkeitä, ja se on alkanut tepsimään, mutta ikävä kyllä olen tässä oireillessa ja vältellessä vähän niin kuin "unohtanut" mikä on normaalia ruoanlaittoa.. Esim kanan ja pakastevihanneksien sekoittaminen ei olisi tullut puoli vuotta sitten kuuloonkaan, koska pelkäsin siis ihan oikeasti että esim samalla pellillä olevat asiat saastuu. Sen takia olen vuosien varrella joko ollut syömättä, tehnyt paljon kasvisruokaa, ja useimmiten syönyt/ tilannut ravintoloista jossa en pääse näkemään ruoanlaittoa. Jälkimmäinen ei ole tehnyt painolle hyvää ollenkaan. Mutta nyt olen tosiaan pystynyt haastamaan itseäni enemmän ja tekemään myös liharuokaa, vaikka se tuntuu tosi ahdistavalta. Mutta haluan taas syödä hyvin ja normaalisti. Kaikenlaista sitä aivot voikin kehittää, hankalaksi olen tehnyt elämäni - tosin en ollenkaan tahallani. Mutta peltiruoka kuulostaa helppouden kannalta tosi hyvältä!

Vierailija kirjoitti:

Ikää 33, pituutta 165cm ja painoa ruhtinaalliset 90kg (olen nainen). Viimeiset 10kg tuli tupakoinnin lopettamisen ja fyysisestä työstä opiskeluun siirtymisen jälkeen, about parissa vuodessa. Ja on siinä sitäkin, että päätin lopettaa 20 vuotta kestäneen laihdutus-mässäily-kierteen ja aloin yksinkertaisesti syömään mitä halusin. Olen aktiiviliikkuja ja naiseksi minulla on paljon lihasmassaa, fyysisesti olen paremmassa kunnossa kuin ennen (hapenottokyky, voimatasot), mutta nyt ylipaino on alkanut haittaamaan elämää. Nivelet eivät kestä kaikkea sitä mihin olen ennen pystynyt, vaatteet eivät mahdu päälle, hengittäminen on vaikeaa, hikoilen helposti jne. Olo on jatkuvasti vetämätön, kakkostyypin diabetes ja perinnöllinen sydänsairaus vielä sukurasitteena.

Olen lokakuusta lähtien noudattanut tietynlaista pätkäpaastoa eli jätän aamiaisen väliin, lounaalla syön koulussa lautasmallin mukaan, iltapäivällä kotona lämpimän aterian ja harrastusten jälkeen iltapalan, paastoaikaa tulee 14-16h. Rytmi toimii hyvin arkena mutta viikonloppuisin tuli dokattua aivan liian usein ja noutoruokaa haettua 1-3 krt viikossa. Siihen satunnaisia sipsejä ja suklaapatukoita päälle ja juustovoileipiä ja pakastepitsaa niin ei ihme että olo on huono. Mutta vaikka söin epäterveellisesti, niin en silti enää vihannut tai syyllistänyt itseäni syömisestä (alkoholinkäyttö hävetti). Tuntui ihanalta syödä mitä halusi ja hiljalleen ruoka menetti tietynlaisen glamourin ja tunnearvon. Mutta en mä voi näin jatkaa oman terveyden kustannuksella.

Koen että nyt kun suhde ruokaan on terveempi kuin vuosikymmeniin, niin voisi tehdä elämäntapamuutoksen ja pudottaa ensin ainakin siihen normaalipainoon (68kg) ja tasausvaiheen jälkeen 60 kilon tuntumaan. Aikarajaa ei ole mutta kesäksi olisi kiva saada kokoa pienemmät vaatteet päälle.

Eli, nyt kun ei pääse harrastamaankaan, niin aloitin oman pudotusurakkani fiksaamalla ruokavaliota ja ulkoliikunnalla. Syön tosiaan kolme kertaa päivässä, olen tehnyt parille kuukaudelle eteenpäin ruokalistat. Ma-pe lounas on kouluruokaa lautasmallin mukaan, toinen ateria lämmin ruoka kotona (tällä viikolla itsetehtyjä broileripyöryköitä ja uunijuureksia) ja viimeinen iltapala (esim. smoothie+hapankorppuja kalkkunaleikkeleellä, kaurapuuro raejuustolla+hedelmä, luonnonjugurtti+granola+banaani). Teen arkena lämmintä ruokaa 2-5 päiväksi kerrallaan ja päätän etukäteen, mitä syön iltapalaksi. Viikonloppuisin syön lounasaikaan samaa kuin viikolla iltapalaksi, päivällinen on jotain tuhdimpaa (esim. uunilohi, lihamureke) ja iltapalaksi jotain kevyttä. Alkoholi ja herkut toistaiseksi pannassa kokonaan (ei tee kyllä mielikään) mutta sunnuntaisin, jos pääruoka on kevyttä tai annoskoko vähäinen, saatan hakea jotain noutoruokaa. Tosin paljon pienemmän annoksen tai terveellisemmän vaihtoehdon. Kasviksia käytän joka aterialla ja proteiininlähdettä 100-150g.

Liikun ulkona mitä jaksan ja venyttelen/jumppaan sisällä kun on aikaa. Ekoina päivinä kalorit pyöri siinä 1600-1800 paikkeilla kun lomalla olin ja olo oli surkea (turvotti, uuvutti, vieroitusoireita joulun suklaa- ja juusto-orgioista). Neljäntenä päivänä rupes helpottaan ja jotain jaksoi tehdäkin. Viikko takana nyt ja olo on huomattavasti parempi entiseen verrattuna. Saa nähdä, mikä tilanne 19 viikon päästä...

Wau, olen kade sun ruokavalion monipuolisuudesta! Tämmösiä aterioita kun saisi itse kehitettyä, niin olisin onnellinen. Ehkä jonain päivänä.

t: edellinen ruoasta ahdistuja :D

ps. musta kuulostaa oikein hyvältä matkalta, oot selvästi reflektoinut paljon terveysasioita ja hyvin rehellisesti! Esim. alkoholinkäyttöä on tosi usein vaikea pohdiskella. Liikkumiseen liittyen, niin sen ei pidä olla mitään kovan tason urheilusuoritusta, kun ruokavalio on kunnossa. Tärkeintä on, että joka päivä tulee vähän liikutettua kroppaa - oli se sitten rauhallinen käppäily ulkona tai vaikka koti-askareet, mä sain eilen 10 000 askelta kun siivosin koko päivän :D Muuten mulla on toiminut siis ihan silkka kävely luonnossa - sekä uiminen ja kotona tanssiminen, koska tykkään niistä, mutta en vedä niitä mitenkään hampaat irvessä. Myös askelmittari on antanut motivaatiota! 

Lohduttava ketju. Itse 164cm ja 76kg.

Kovasti yritetty laihduttaa mut vaikeeta on.

Mun tavoite on pudottaa 8kg tänä vuonna ja tämän hetkiset mitat ovat 168cm/70kg. Näin koronan aikana painoa on tullut tuo 8kg lisää aiempaan, mikä on varmaan monen tekijän summa. Nyt olen kuitenkin alkanut tekemään kotitreenejä kolmesti viikossa ja kävelen joka päivä noin tunnin ajan. Päivittäisiä kaloreja olen vähentänyt maltillisesti, koska tavoitteena on hidas ja pysyvä laihtuminen. Kasvisten, marjojen ja hedelmien lisääminen jokaiselle aterialle on itselle ehkä se tärkein muutos. En myöskään syö leipää, koska se ei täytä ja tulee vaan helposti överit. Herkuttelua maltillisesti kerran viikossa. Paljon tsemppiä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin hyppään mukaan ketjuun! Mun suurin haaste painonhallinnassa on juurikin arjenhallinnanongelmat, etenkin ruokailuissa En halua triggeröidä ketään ajattelemaan, että musta tämä olisi mitenkään ihan ok, koska tiedä ruoanlaiton tärkeäksi ja haluaisin pystyä normaaliin ruokailuun. Mutta suoraan se on sanottava, että ruoanlaitto on juuri se ongelma. Se tuntuu vastenmieliseltä. Sekä siksi etten ole kummoinenkaan kokki, ehkä myös vähän laiska ruoanlaittaja, mutta eniten tämä kytkeytyy kokkaamiseen liittyvään ahdistukseen (ei syömishäiriötä). Ravintolat ja ruoan kuljetus on pahin vitsaus itselle. Nyt olen tehnyt viikon joka päivä ruokaa, ja oma henkinen jaksaminen rakoilee, vaikka olen tosi ylpeä tästä saavutuksesta. Kuulostaa ehkä hullulta jos ruokaan liittyvistä ahdistuksista ei ole kokemusta mutta.. 

Toivoisin että lähistöltä löytyisi joku kouluruokala, tai muu paikka, jossa saisi sen lounaan hoidettua terveellisellä kotiruoalla, eikä tarvitsisi panikoida keittiössä. Mutta näillä mennään, yritän pitää simppelinä. 

Ala tehdä ns. Peltiruokia, missä vaan heitetään kaikki ainekset sekaisin pellille ja paistetaan uunissa. Sen helpompaa ei ole. Esimerkki: valmis pakastekasvissekoitus, pyöräytät sen jäisenä suolaisessa öljytilkasssa ja levität leivinpaperin päälle pellille. Lisäät reunoille kananfileet. Mausta. Paista n 175 asteessa parikymmentä minuuttia. Saat tuosta 2 ateriaa.

Kiitos hyvästä vinkistä! :) Voisin kokeilla tuota.

Vähän ohis, mutta tuosta ruoka-ahdistuksesta vielä, niin mulla on siis sellanen pelko, joka kohdistuu erityisesti ravinnon syömäkelpoisuuteen ja asioiden saastumiseen. Pelkään siis esim. ruokamyrkytyksiä ihan  fobia-tasolla. Käyn tän takia terapiassa ja syön lääkkeitä, ja se on alkanut tepsimään, mutta ikävä kyllä olen tässä oireillessa ja vältellessä vähän niin kuin "unohtanut" mikä on normaalia ruoanlaittoa.. Esim kanan ja pakastevihanneksien sekoittaminen ei olisi tullut puoli vuotta sitten kuuloonkaan, koska pelkäsin siis ihan oikeasti että esim samalla pellillä olevat asiat saastuu. Sen takia olen vuosien varrella joko ollut syömättä, tehnyt paljon kasvisruokaa, ja useimmiten syönyt/ tilannut ravintoloista jossa en pääse näkemään ruoanlaittoa. Jälkimmäinen ei ole tehnyt painolle hyvää ollenkaan. Mutta nyt olen tosiaan pystynyt haastamaan itseäni enemmän ja tekemään myös liharuokaa, vaikka se tuntuu tosi ahdistavalta. Mutta haluan taas syödä hyvin ja normaalisti. Kaikenlaista sitä aivot voikin kehittää, hankalaksi olen tehnyt elämäni - tosin en ollenkaan tahallani. Mutta peltiruoka kuulostaa helppouden kannalta tosi hyvältä!

Voi ei, tsemppiä kauheasti tulevaan ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin hyppään mukaan ketjuun! Mun suurin haaste painonhallinnassa on juurikin arjenhallinnanongelmat, etenkin ruokailuissa En halua triggeröidä ketään ajattelemaan, että musta tämä olisi mitenkään ihan ok, koska tiedä ruoanlaiton tärkeäksi ja haluaisin pystyä normaaliin ruokailuun. Mutta suoraan se on sanottava, että ruoanlaitto on juuri se ongelma. Se tuntuu vastenmieliseltä. Sekä siksi etten ole kummoinenkaan kokki, ehkä myös vähän laiska ruoanlaittaja, mutta eniten tämä kytkeytyy kokkaamiseen liittyvään ahdistukseen (ei syömishäiriötä). Ravintolat ja ruoan kuljetus on pahin vitsaus itselle. Nyt olen tehnyt viikon joka päivä ruokaa, ja oma henkinen jaksaminen rakoilee, vaikka olen tosi ylpeä tästä saavutuksesta. Kuulostaa ehkä hullulta jos ruokaan liittyvistä ahdistuksista ei ole kokemusta mutta.. 

Toivoisin että lähistöltä löytyisi joku kouluruokala, tai muu paikka, jossa saisi sen lounaan hoidettua terveellisellä kotiruoalla, eikä tarvitsisi panikoida keittiössä. Mutta näillä mennään, yritän pitää simppelinä. 

Ala tehdä ns. Peltiruokia, missä vaan heitetään kaikki ainekset sekaisin pellille ja paistetaan uunissa. Sen helpompaa ei ole. Esimerkki: valmis pakastekasvissekoitus, pyöräytät sen jäisenä suolaisessa öljytilkasssa ja levität leivinpaperin päälle pellille. Lisäät reunoille kananfileet. Mausta. Paista n 175 asteessa parikymmentä minuuttia. Saat tuosta 2 ateriaa.

Kiitos hyvästä vinkistä! :) Voisin kokeilla tuota.

Vähän ohis, mutta tuosta ruoka-ahdistuksesta vielä, niin mulla on siis sellanen pelko, joka kohdistuu erityisesti ravinnon syömäkelpoisuuteen ja asioiden saastumiseen. Pelkään siis esim. ruokamyrkytyksiä ihan  fobia-tasolla. Käyn tän takia terapiassa ja syön lääkkeitä, ja se on alkanut tepsimään, mutta ikävä kyllä olen tässä oireillessa ja vältellessä vähän niin kuin "unohtanut" mikä on normaalia ruoanlaittoa.. Esim kanan ja pakastevihanneksien sekoittaminen ei olisi tullut puoli vuotta sitten kuuloonkaan, koska pelkäsin siis ihan oikeasti että esim samalla pellillä olevat asiat saastuu. Sen takia olen vuosien varrella joko ollut syömättä, tehnyt paljon kasvisruokaa, ja useimmiten syönyt/ tilannut ravintoloista jossa en pääse näkemään ruoanlaittoa. Jälkimmäinen ei ole tehnyt painolle hyvää ollenkaan. Mutta nyt olen tosiaan pystynyt haastamaan itseäni enemmän ja tekemään myös liharuokaa, vaikka se tuntuu tosi ahdistavalta. Mutta haluan taas syödä hyvin ja normaalisti. Kaikenlaista sitä aivot voikin kehittää, hankalaksi olen tehnyt elämäni - tosin en ollenkaan tahallani. Mutta peltiruoka kuulostaa helppouden kannalta tosi hyvältä!

Olen myös äärimmäisen laiska kokki.

Itse teen paljon niin, että laitan myös vaikka kanafileitä uunipellille ja samalla riisiä tai pastaa kattilaan kiehumaan ja sinne sekaan paljon pakastevihanneksia. Riisi tai pasta ”laimentuu” kasviksilla ja tulee syötyä niitä kasviksia enemmän. Ja valmistuva helposti yhtä aikaa ilman vaivaa.

Valmiiseen patainekseen, esim Tex Mex, lisään vähärasvaisen jauhelihan lisäksi myös ison määrän pakastevihanneksia. Taas ruoka ikään kuin laimentuu ja tulee niitä kasviksia syötyä.

Olen myös reilut kolme vuotta syönyt lautasmallin mukaan eli yritän lautaselle laittaa aina puolet kasviksia. Lisäksi tietysti vähän perunaa, pastaa tai riisiä ja lihaa/kalaa. Näin pystyy kaikkea syömään kohtuudella eikä tarvitse jättää jotain ruoka-ainetta kokonaan pois. Sitäkin (ruoka-aineen pois jättämistä) olen harrastanut vuosikausia karppauksen muodossa, mutta nykyään kohtuus kaikessa toimii minulla hyvin.

Hiljalleen olen laihtunut 10 kiloa ja olen nyt ihan normaalipainossa ja siinä pysynyt. Mitään herkku- alkoholilakkojakaan en ole pitänyt. Kun syö tarpeeksi tavallista ruokaa, ei ainakaan minulle tule mättöhaluja.

Oman elämänsä suurinpudottaja mukana talkoissa ja lyö lukemat tauluun :D 

Vaaka näytti 154,7kg 1.1.2022 ja 1.1.2023 se näyttää <105kg, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin hyppään mukaan ketjuun! Mun suurin haaste painonhallinnassa on juurikin arjenhallinnanongelmat, etenkin ruokailuissa En halua triggeröidä ketään ajattelemaan, että musta tämä olisi mitenkään ihan ok, koska tiedä ruoanlaiton tärkeäksi ja haluaisin pystyä normaaliin ruokailuun. Mutta suoraan se on sanottava, että ruoanlaitto on juuri se ongelma. Se tuntuu vastenmieliseltä. Sekä siksi etten ole kummoinenkaan kokki, ehkä myös vähän laiska ruoanlaittaja, mutta eniten tämä kytkeytyy kokkaamiseen liittyvään ahdistukseen (ei syömishäiriötä). Ravintolat ja ruoan kuljetus on pahin vitsaus itselle. Nyt olen tehnyt viikon joka päivä ruokaa, ja oma henkinen jaksaminen rakoilee, vaikka olen tosi ylpeä tästä saavutuksesta. Kuulostaa ehkä hullulta jos ruokaan liittyvistä ahdistuksista ei ole kokemusta mutta.. 

Toivoisin että lähistöltä löytyisi joku kouluruokala, tai muu paikka, jossa saisi sen lounaan hoidettua terveellisellä kotiruoalla, eikä tarvitsisi panikoida keittiössä. Mutta näillä mennään, yritän pitää simppelinä. 

Ala tehdä ns. Peltiruokia, missä vaan heitetään kaikki ainekset sekaisin pellille ja paistetaan uunissa. Sen helpompaa ei ole. Esimerkki: valmis pakastekasvissekoitus, pyöräytät sen jäisenä suolaisessa öljytilkasssa ja levität leivinpaperin päälle pellille. Lisäät reunoille kananfileet. Mausta. Paista n 175 asteessa parikymmentä minuuttia. Saat tuosta 2 ateriaa.

Kiitos hyvästä vinkistä! :) Voisin kokeilla tuota.

Vähän ohis, mutta tuosta ruoka-ahdistuksesta vielä, niin mulla on siis sellanen pelko, joka kohdistuu erityisesti ravinnon syömäkelpoisuuteen ja asioiden saastumiseen. Pelkään siis esim. ruokamyrkytyksiä ihan  fobia-tasolla. Käyn tän takia terapiassa ja syön lääkkeitä, ja se on alkanut tepsimään, mutta ikävä kyllä olen tässä oireillessa ja vältellessä vähän niin kuin "unohtanut" mikä on normaalia ruoanlaittoa.. Esim kanan ja pakastevihanneksien sekoittaminen ei olisi tullut puoli vuotta sitten kuuloonkaan, koska pelkäsin siis ihan oikeasti että esim samalla pellillä olevat asiat saastuu. Sen takia olen vuosien varrella joko ollut syömättä, tehnyt paljon kasvisruokaa, ja useimmiten syönyt/ tilannut ravintoloista jossa en pääse näkemään ruoanlaittoa. Jälkimmäinen ei ole tehnyt painolle hyvää ollenkaan. Mutta nyt olen tosiaan pystynyt haastamaan itseäni enemmän ja tekemään myös liharuokaa, vaikka se tuntuu tosi ahdistavalta. Mutta haluan taas syödä hyvin ja normaalisti. Kaikenlaista sitä aivot voikin kehittää, hankalaksi olen tehnyt elämäni - tosin en ollenkaan tahallani. Mutta peltiruoka kuulostaa helppouden kannalta tosi hyvältä!

Hei mulla on myös kokkausahdistusta! Uuni vielä menee, ja teenkin joskus uuniruokia, mutta minulla on kaasuhella ja sen käyttö aiheuttaa ahdistusta. Luulen että koko hella räjähtää tai kaasu alkaa vuotaa tai jotain tällaista. Vaikka tiedän että hella on kunnossa ja minulla on hälyttimetkin ajan tasalla. En ole käynyt terapiassa enkä edes tiedä mistä aloittaa. Mutta tämän takia tulee liian usein haettua ulkoa ruokaa kun varaa on ja esim. pizzasta saa kaksi ateriaa ilman ahdistusta :(. T. N. 7kg ylipainoinen

Mukana! 166/64 tavoitteena muutama kilo pois ja sitten lihasten kasvatus. Aion kokeilla meal preppausta eli työviikon varalle paljon valmiita kasviksia ja proteiinia jääkaappiin mikä helppo kokata.

Salille meno helpointa suoraan töistä, ei kodin kautta. Proteiinijauhe ja evästä mukaan. Itselläni liikuntaa lisää myös Ring Fit peli Nintendo switchillä, kävelyä ja kotijumppaa. Koetan ylläpitää rutiinia eli joka toinen päivä lihaskuntoa.

Tsemppiä kaikille! Tästä tulee hyvä vuosi

N26

Itse olen 157cm ja painan 47kg. Olen 20vuotias ja haluaisin ihan vain 2 kiloa pois. Syön terveellisesti ja liikun paljon, mutta paino ei vain laske alle 47. Syömättömyyttä en halua harjoittaa, mutta kalorivajekaan ei tehoa! Pitääkö minun oikeasti alkaa paastoamaan, jotta paino putoaisi?

Minäkin lähden mukaan

Synnytyksestä on nyt noin 3 kk ja kaipaan takaisin omaan kroppaan.

Meikä alottaa nyt laihdutuksen sillä keinolla, että saan syödä mitä tahansa kunhan 1200 kaloria/päivä ei ylity. Tottakai suosin terveellisiä vaihtoehtoja, mutta en kiellä herkkuja. Tarkoitus saada ensin nopeasti kiloja (noin 10kg/kuukausi, ylipainoa on paljon ja osa joka lähtee pois on nesteitä) pois, jolloin liikkuminen on helpompaa ja siirtyä pikkuhiljaa terveelliseen ruokavalioon ja siihen "oikeaan" laihduttamiseen.

En kuitenkaan tätä "alkujysäysdiettiä" vie äärimmilleen, vaan jos alkaa tulla esim huono olo, muutan dieettiä yms. Tiedän tän kuitenkin toimivan mulle, vaikken tätä muille ehkä suosittele. Saan tästä alun nopeasta laihdutuksesta motivaatiota jatkaa laihdutusta oikein

Jatkan vielä että ylipaino ei itsessään ole ongelma vaan *seuraus*. Ongelman perus syy on siis sokeri-aineenvaihdunnan häiriö.

Yleisiä oireita:

- ylipaino

- kohonnut verenpaine

- kohonneet veren rasva-arvot

- rasvamaksa

- kohonneet veren sokeri arvot paaston jälkeen

- tyypin 2 diabetes

Kaikissa näissä on taustalla sama asia ja elimistön hormonitoiminta joka on pielessä väärän ravinnon takia.

Ajattelutapa jossa mietitään että "pitää laihtua jotta tervehtyisi" on väärin. Ensin pitää korjata elimistön hormonaalinen toiminta jotta tervehtyisi. Kun ihmisen sokeri-aineenvaihdunta ja hormonitoiminta on normalisoitu ja korjattu ylipaino poistuu itsestään! Ylipaino ei ole siis syy. Se on seuraus.

Jos olet laihdtuuskuurilla jossa sinulla on jatkuvasti nälkä et tule ikinä onnistumaan. Sinulla on nälkä koska

1. syöt vähemmän kuin tarvitset

2. Elimistösi ei onnistu käyttämää varastoitua rasvaa energiaksi.

Tästä seuraa ns. "Nälkiintyminen" jossa energiatasosi ovat nollissa,näet nälkää, olet väsynyt ja kiukkuinen ja SILTI rasva ei pala.

Tämä johtuu taas juurikin korkeasta insuliini tasosta joka estää rasvan polttamisen energiaksi.

Jos tämä on sinulle tuttu kokemus suosittelen ehdottomasti pätkäpaastoa. Kun saat insuliini resistanssi korjattua rasvan poltto onnistuu ja laihtuminen on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita jo heti tänään. Syö runsaasti kasviksia ja juo runsaasti lämpimiä juomia, kahvia ja teetä.

Voit juoda kahvia ja teetä, mutta älä helvetissä runsaasti.

Jep, vettä voi juoda runsaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J-M kirjoitti:

Kai mä tulen tähän mukaan. Ikää jo lähemmäs 50 vuotta, pituus 166, paino nyt noin 60 kg. Olisi pakko pudottaa 2-3 kg, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, se onnistuu vähentämällä hiilareita. Joulun aikaan tuli pari kiloa, nyt taas ollaan tuossa 60 kg:ssa, mutta siis vielä pitäisi timmimpään kuntoon päästä. Mulla meinaan on ihan mahtava palkinto tiedossa jos onnistun rasvan määrää vähentämään :D

Liikuntaa harrastan aika paljon, päivittäisen kävelyn lisäksi juoksua ja lihaskuntotreeniä.

2-3kg ja olet mukana laihdutusketjussa? Voi jessus. Toihan lähtee helposti kuukaudessa. Tiedän, koska olen itsekin 166cm ja painoin 62kg vielä kuukausi sitten. Nyt 58kg. Ikää 40v.

Miksi laihdutusketjuun osallistuminen täytyy ansaita? Miksi koet, että sinun täytyy toimia tässä portinvartijana?

Niinpä. Tässä ketjussa on selvästi asenne, että bmi pitää olla yli 30, että voi osallistua. Jos on vähemmän pudotettavaa, niin keljuillaan.

Paastoa kirjoitti:

Ylipaino on yleensä (käytännössä melkein aina) merkki sokeri-aineenvaihdunnan häiriöstä. Elimistön toimintaa säätelevät useat hormonit kuten esim. insuliini.

Joka kerta kun syöt verensokeri alkaa nousta. Jotta verensokeri ei nouse liian korkealle haima alkaa tuottamaan insuliinia. Insuliini aktivoi soluissa erilaisia toimintoja. Rasvasolut alkavat tallentamaan verestä glykogeeniä.

Mitä useammin syöt sitä enempi verensokerisi on koholla ja sitä enemmän insuliinisi on myös koholla.

Mitä enemmän sokeria ja nopeita hiilihydraatteja syöt sitä enempi verensokerisi on koholla.

Kun insuliini on koholla laihtuminen on mahdotonta. Rasvasolut eivät suostu luovuttamaan energiaa koska korkealla oleva insuliini tarkoittaa rasvan *varastointia*. Jotta rasvasolut voivat alkaa luovutetaan varastoituna energiaa on insuliinitason tultava alas.

On kaksi keinoa laskea insuliinitasoja.

1. Syödä harvemmin.

2. Syödä ruokaa mikä nostaa verensokeria vähemmän.

Ensimmäiseen paras keino on paasto eri muodoissa. Eli tarkoitus on siis pidentää aikaa jolloin ei syödä jotta insuliini pääsee laskemaan alas ja rasvan poltto mahdollistuu.

Toiseen keino on VHH/ketogeeninen ruokavalio jossa poistetaan ainesosat jotka nostavat verensokeria paljon/nopeasti ruokailun jälkeen.

Paras tulos saavutetaan yhdistämällä molemmat mutta yksistään pätkä paasto on paljon terveyttä edistävä.

Netistä kannattaa etsiä lisää tietoa.

Dr Eric Berg

Dr Benjamin Bikman

Dr Robert Lustig.

Kaikilta heiltä löytyy esim YouTubesta videoita asiaan liittyen.

Ylipaino on seurausta liiasta syömisestä. Piste. Kaikki muu on selittelyä.

162 cm, 87kg, 72v. tunnesyöppö ja leivonnaisaddikti. Jatkuvien vatsavaivojen takia suositeltiin IBS-ruokavaliota, jota olen noudattanut muutaman kuukauden. Siis laktoositon, gluteeniton, makeutusaineeton, suklaaton jne. Paino on pudonnut syksyn aikana 7 kg. Tästä on hyvä jatkaa! Dieettiä en pilkun tarkasti noudata. Usein pakollinen päiväkahvipulla on gluteeniton, joskus tavallinen. Ja usein vain puolikas normaalista. Joulu toi vähän takapakkia, ja vatsavaivoja. Tavoitteena on päästä "merkittävästä ylipainosta" "lievään ylipainoon" tai ainakin lähelle 30 painoindeksiä. Ja ihan itsestään on ruokailurytmini asettunut 8/16. Ehkä siitäkin on apua paino pudotuksessa.