Mitäs minä nyt teen? Työterveydestä ei apua tule

Kokeile kuuriluonteisesti niitä unilääkkeitä. Itse masentuneena ja unettomuudesta kärsineenä tiedän että jos ei nuku niin ei kykene ajattelemaan normaalisti ja pienetkin asiat tuntuvat toivottomilta. Sitten menet kunnalliselle.

Etkö saanut masennuslääkkeitä? Valitettavasti työterveydellä ei yleensä tuon enempää keinoja ole. Jos teillä työpsykologilla pääsee, niin sehän on jo hieno etu. Työterveys ei voi määrätä kunnallista terapiaa, ja luultavasti työnantajasi ei maksa yksityistä. Voit toki kokeilla hakeutua tk-lääkärillesi. 

Ap haluaa vain piiiiitkän sairasloman muka masennuksen takia, onhan nyt kevät ja kesäkin tulossa, mukava nauttia liksaa suoraan kotiin tekemättä mitään ja nauttia lämpimästä kesästä..... niin läpinäkyvää. Lääkärikin sen on nähnyt.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 08:06"]A) Kuulostat lähinnä siltä, että käyt siellä kinuamassa sairaslomaa ja nyt kiukuttelet, kun ei napannut.

B) Työpsykologin käynnit ovat keskusteluterapiaa. Psykoterapiaan on omat kriteerinsä, joita et ilmeisesti ole täyttänyt.

C) Jos ei työssä oleminen nappaa, niin ei se asia sairaslomalla mihinkään muutu ja ilmeisesti haluat vain palkallista lomaa.
[/quote]

Näin minut on siellä varmaankin nähty. Laiskurina, huijarina, turhastavalittajana. Ehkä sitten olen sellainen. Täytyy vain yrittää selvitä töissä, myöntää itselle että olen oikeasti huono ja siksi kohteluni töissä on aivan oikeutettua. ap

Ei se terapia mikään ihmelääke ole, eikä varmasti auta työstressiin. Traumoihin, vakavaan masennukseen jne kyllä. Sinne terapiaan jonottaa sellaisetkin, jotka ei ole ensinkään työkunnossa, ja joilla on syviä ongelmia, siis yhtään sua vähättelemättä. Kun olet siinä onnellisessa asemassa, että sulla ON työpaikka, voit mennä yksityiselle terapiaan. Mikä estää?

Raha estää. Raha estää kaiken elämässä. ap

Outoa että on vaan annettu unilääkettä eikä masennuslääkettä. Ehdotan että hakeudut ihan vaan terveyskeskukseen eka, ja yrität päästä sitä kautta psykiatrille.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 08:29"]

Raha estää. Raha estää kaiken elämässä. ap

[/quote]

Niinhän se on myös Kelan tukemassa terapiassa, eli ei sitä kaikille riitä. On paljon moniongelmaisia, työttömiä jne jotka tarvitsevat sitä. Sinä saat palkkaa. Eli se on vähän valintakysymys sinulle, haluatko investoida terapiaan. Yhteiskunta ei voi kustantaa sitä kaikille, vaikka työkaverit vituttaa ja pomo kyttää.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 08:30"]

Outoa että on vaan annettu unilääkettä eikä masennuslääkettä. Ehdotan että hakeudut ihan vaan terveyskeskukseen eka, ja yrität päästä sitä kautta psykiatrille.

[/quote]

Ap:llehan on tarjottu työpsykologin käyntejä, joita ei suinkaan kaikille tipu, ja myös unilääkkeitä, jos hän haluaa. Mutta kun ei kelpaa. 

Sitä minä vaan mietin, että miksi ylipäätään tehdään masennuskyselyitä, jos ne eivät johda mihinkään? Työuupumuskysely johti työpsykologin käynteihin, mutta en minä niistä varmaan ole osannut ottaa hyötyä irti. Ja siihen liittyisi niin vahvasti muutokset työpaikalla ja niihin minä taas en pysty vaikuttamaan enkä usko että töissä mikään muuttuu. Masennuskysely taas johti lääkärikäyntiin, jossa tarjottiin unilääkkeitä ja todettiin, että tsemppiä. Kyselynpistemäärä sinänsä oli pitkällä vakavan mas. puolella, vaikka eihän se mikään diagnoosi ole. Vastasin ihan rehellisesti, paitsi itsetuhoiset ajatukset. ap

Miksi ihmeessä peruit psykologikäynnit?! Psykologi olisi voinut aloittaa hoitoprosessin ja tarvittaessa ohjata sinua eteenpäin. Psykologi osaa arvioida tilanteesi ja sinä saat aloitettua oman hyvinvoinnin parantamisen.

Ap voisi ihan ensimmäisenä lopettaa sen itsesäälissä kieriskelyn. Sitten vasta voi hommat edetä.

Apua on tarjottu työterveyshuollossa ja neuvoja täällä, mutta mikään ei kelpaa.

Kannattaisi olla ihan rehellinen.

Jos kerran sulle on varattu käyntejä työpsykologilla ja tarjottu myös lääkkeitä, niin eihän silloin ole kyse siitä, ettei sua autettaisi. Ehkä se apu ei ole sitä mitä haluaisit, mutta ei se työterveyskään ole mikään Prisma, josta voit vain hyllyltä valita mikä sulle parhaiten sopii. Kannattaa hyödyntää ne käynnit psykologin luona. Luuletko, että terapia olisi paljon sen ihmeellisempää? 

Toinen vaihtoehto on, että harkitset alan vaihtoa. Itse lähdin työpaikasta, kun sinne meno tuntui ylivoimaiselta. Ei siinä mitkään terapiat olisi auttaneet. Paska mesta ja kusipäät pomot. 

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 21:56"]

 Työpsykologilla joo jauhetaan työjuttuja, mutta kun ei ne mihinkään muutu. Mun pitäis itse muuttua toisenlaiseksi, jotta pärjäisin. Vika on minussa, en kestä töissä. ap.

[/quote]

Oletko ihan varma ettei työpaykologin vastaanottolla juuri käsitellä sitä, miten SINÄ opit pärjäämään nykyisessä työssäsi? Vain ainä voit muuttua/ muuttaa käyttäytymistäsi, työpaikka tai -tehtävä tai työkaverit tai pomo eivät tule muuttumaan. Älä nyt ainakaan niitä käytejä peru, ne ovat hätäapu. Jos kerran kaikki yksityinen terapia on mahdotonta ( paikkakunnasta riippuen srk:t ja jotkut järjestöt saattavat tarjota keskusteluterapia mahdollisuuksia) niin aloita kirjastosta. Pyydä työpaykologilta listaa kirjoista, joiden avulla voit työstää itseäsi. Tsemppiä! Ja ole rehellinen työpaikkalääkärille ja työpsykologille, muuten sua on vaikea auttaa.

Varaat uuden lääkärikäynnin ja kerrot että haluat kokeilla masennuslääkitystä, koska kyselyt osoittavat sinun olevan vakavasti masentunut. Jos lääkäri ei ole antamassa, et anna periksi vaan kerrot että haluat reseptin. Voit kertoa että mietit jopa itsesi vahingoittamista, jos et jostain syystä halua suoraan kertoa että jopa itsesi tappamista mietit. Voit tosin pohtia olisi kuitenkin parempi sanoa se kuin toteuttaa... Jos työterveyslääkäri ei jostain käsittämättömästä syystä anna reseptiä, kun niitä kuitenkin ylityrkytetään yleensä, sitten varaat ajan julkiselle puolelle ja haet reseptin sieltä.

Hyödynnä työterveyspsykologin käynnit ja kysy miten voitko yrittää muuttaa itseäsi, jotta pärjäisit nykyisessä työssäsi paremmin - heillä on käsitystä onko sellainen realistista. Psykologi voi myös neuvoa itsehoitokirjallisuutta. Ala myös katsoa töitä muualta.

Olen itse siinä mielessä samassa tilanteessa, että työpaikkani on paska, työni on paska, ja pimahdan tästä stressistä hetkenä minä hyvänsä. En ole kuitenkaan vakavasti masentunut enkä itsetuhoinen, ja yritän kovasti ettei tilanne lipsuisi sinne asti. Tiedoston että työpaikka on se ongelma tässä eikä ihminen nyt niin vain muutu erilaiseksi ja stressiä sietämään. Siksi minulla prioriteetti on säilyä järjissäni kunnes pääsen tuolta pois. Toivon sinulle tsemppiä omassa taistelussasi.

Tuota tuota. Kyllä minulle on apu kelvannut. Jo aiemmin oli äkillinen sairausloma, joka korjasi mm. nukkumista ja teki ehkä työpaikallekin selväksi, ettei mopolla mahottomia.Nukkuminen ei enää ole iso ongelma, siksi en unilääkkeitä halunnut. Työpsykologin kanssa on käyty työasioita läpi, mutta olen sitä mieltä että olisi korjattavaa paitsi työssä, myös minussa. Minulla on paska persoonallisuus, joka on altis stressaantumiselle. Mutta nykyinen työpaikka on syynä siihen, että olen näin romuna. Niin että mikä on työpaikan vastuulla ja mikä ei, en osaa sanoa. ap

Mitä apua siis käytännössä haluaisit? Ei työterveys voi sulle mitään terapiaa määrätä, paitsi yksityistä, minkä työnantaja joko maksaa tai ei. Julkiset "terapiat" ovat pitkälti jotain hoitajan kanssa juttelua. 

Työpsykologim käynnit on sitä terapiaa, hyödynnä ne, hienoa että sinulla on niihin mahdollisuus. Sieltä saat keinoja selviytyä. Kokeile myös masennuslääkitystä, kyllä työterveyslääkärit antavat niitä varsin helposti.

Mieti voitko muuttaa jotain työssäsi tai omassa suhtautumisessa siihen. Jos mikään ei tuo helpotusta niin lähde pois, ei työn takia itseään kannata tappaa.

Työterveyslääkäri sanoi, että masennuslääkitykseenkin olisi tarvittu diagnoosi, eikä diagnoosin tekemiseen hänen mielestään ollut tarvetta, kun tilanne ei ole niin paha vielä. Tämä siis sen kyselyn pohjalta, jossa tulokset vakavan masennuksen puolella. Lisäksi taustalla psykologi, joka itse kehotti menemään masennuksen takia uudestaan lääkärille. En peru viimeisiä psykologikäyntejä, mutta mielestäni asiat jää kesken. Psykologin käyntien avulla asiat ei ole enää pahentuneet, mutta paljon mikään ei ole korjaantunutkaan, paitsi nukkuminen. Minun vikani on se, etten ole uskaltanut suostua työkykyneuvotteluihin. Esimieheni on keskeinen stressitekijä enkä uskalla uhmata häntä. Saisin varmasti rangaistuksen ja minulta otettaisiin pois mielekkäimmät työtehtävät ja suljettaisiin kaiken ulkopuolelle lopullisesti. ap