Mitäs minä nyt teen? Työterveydestä ei apua tule

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:06"]Kiitos vastauksista tässä ketjussa. Tuli paljon uutta tietoa, mm. ettei masennus kuulu työterveyshuollolle. En nyt jaksa vastailla tämän enempää, pahoittelen. Olen aika järkyttynyt kyllä siitäkin, että julkinen terveydenhuolto hoitaa kyllä kaiken syylistä selkäkipuun, mutta mielenterveysasioissa tuntuu hyvin vaikealta, varsinkin jos ei ole aivan kukkuu-kunnossa. ap
[/quote]

Kyllä työterveyspsykologin pitäisi katsoa asioita laajemmin kuin pelkkää työnkuvaa. Itse ainakin sain apua ttpsykologilta samankaltaisessa tilanteessa kun sinulla. Mutta se vaatii sen ettet valikoi mitä kerrot. Itse sain työntöapua mielialalääkityksestä, se lisäsi ihan fyysistä jaksavuutta ja sitä kautta mielikin lähti virkustymään ja tulevaisuutta pystyi suunnittelemaan

Ja kyllähän masennus kuuluu työterveyshuollolle! Masennuksen aiheuttamista työkyvyttömyyseläkkeistätulee isot kustannukset työnantajille. Heillä on ihan taloudellinen intressi pitää ihmiset töissä (ainakin isoilla firmoilla). Kaikki yritykset eivät tätä kyllä ole vielä tajunneet mutta fiksusti hoidetut kyllä.

Ei oo mikään ihme, että työ uuvuttaa, jos et pidä taukoja etkä syö. Sulla on aikatauluttamisessa ja työn organisoinissa ja ehkä työmäärässä vikaa. Eikö näistä voi keskustella sen työpsykologin kanssa ja myös siellä työpaikalla työpsykologin ja työnantajan kesken yhdessä? Jaksat keskittyä työhösi paremmin, jos pidät taukoja ja syöt ja ryhmittelet ja aikataulutat työtä järkevämmin. Ihan kuukausitavoitteiden, viikko- ja päiväohjelman tekeminen ja niiden noudattaminen voisi selkeyttää sun tilannetta ja päiväohjelmaan laita myös kahvi-, ruoka- ja jumppatauot ja noudatat niitä. Sun aivot on ylikuormittuneet ja ahdistus ja masennus on ehkä enemmän seuraus kuin syy. Todennäköisesti sulla on pulaa myös hyvistä rasvoista ja vitamiineista ja muista tärkeistä ravintoaineista, mikä myös altistaa ahdistukselle ja masennukselle, samoin kuin liikunnan ja unen puute (sä kyllä nukut enemmän kuin moni muu, itsellä jää usein alle kuuden tunnin mutta pärjään). Ei tuo sun elämä muuten niin erikoisen ihmeellisen vaikealta tunnu, samanlaista se meillä muilla on tuon aikataulun mukaan, monilla (esim. itselläni) työt alkaa vielä aikaisemmin aamulla ja lisäksi tulee päivystykset tuohon lisää. Varmaan se on enemmän se hallinnan tunteen häviäminen, joka sulla ahdistaa ja lisäksi nuo ihan selkeät syömis-ja taukopuutteet. 

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:26"]

Ja kyllähän masennus kuuluu työterveyshuollolle! Masennuksen aiheuttamista työkyvyttömyyseläkkeistätulee isot kustannukset työnantajille. Heillä on ihan taloudellinen intressi pitää ihmiset töissä (ainakin isoilla firmoilla). Kaikki yritykset eivät tätä kyllä ole vielä tajunneet mutta fiksusti hoidetut kyllä.

[/quote]

Kuuluu kyllä, mutta vain siinä määrin missä se liittyy työntekoon. Työterveys ei voi hoitaa ihmistä kuntoon, pois lukien todella ökypuljut, joilla on varaa maksaa kalliita hoitoja. Työterveydenhuollon perustehtävä ei ole kuitenkaan hoitaa esim. syöpää tai mielenterveysongelmia kuntoon, vaan nimenomaan miettiä miten syöpään sairastunut tai mielenterveysongelmien kanssa painiva kykenisi töihin, jos kunto ja halu antavat myöten. Esim. meillä (Helsingin kaupunki) on aika iso työterveysorganisaatio, mutta ei sieltä löydy riittävää asiantuntemusta ja hoitokeinoja itsetuhoisia ajatuksia pyörittelevän mielenterveyspotilaan hoitamiseen. Olisi lähes edesvastuutonta ottaa hoitovastuuta, jos resursseja ja taitoja ei ole. Siksi ohjataan kunnalliselle tai toki saa mennä itse omalla rahalla yksityisellekin. Minusta on tärkeämpää, että työterveys ylläpitää työkykyä, toimii yhteistyössä muiden hoitavien tahojen kanssa ja kuulee työntekijää, jonka tulee olla rehellinen.

Hakeudu tk-lääkärille jos työterveys ei mielestäsi auta. Psykiatrinen päivystyskin voi olla hyvä idea, jos tilanne on akuutti etkä voi odottaa. Sun on oltava lääkärille ehdottoman rehellinen. Lapsia ei sulta "oteta pois" sen takia. Jos salailet asioita, sua ei voida auttaa, etkä parane.

Olet saanut täältä paljon neuvoja. Ilmeisesti et ole ihan "pohjalla", koska jaksat vielä keskustella täällä. Tiedän, että masentuneelle ei saisi sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni, mutta sulle uskallan näin sanoa, koska et ilmeisesti vielä ole ihan pohjamudissa. Jos työterveys ei kerran mielestäsi auta tarpeeksi niin nyt on ainoa vaihtoehto se, että tosiaan hakeudut sinne terveyskeskukseen (jos et millään saa kaavittua rahaa yksityiseen minne pääsisit nopeammin) tai sitten se psyk.päivystys. Jos susta tuntuu, ettet pysty puhumaan lääkärille rehellisesti niin kirjoita ajatuksesi paperille. Alkuun voisi auttaa sairasloma, ja sen aikana voit sitten miettiä onko nykyisessä työssäsi mitään järkeä.

Tässä tilanteessa sinua ei auta yhtään, että mietit vaan koko ajan kuinka riittämätön ja paska muka olet (et ole).

Tsemppiä!!!

Niin kuvaa vähän mitä työtä teet, mikä ammattinimike noin suunnilleen? Auttaa ehkä vähän hahmottamaan sun työnkuvaa ja aikatauluongelmia. Onko sulla aina ollut ongelmia aikataulutuksen ja työn organisoinnin kanssa vai onko se selkeästi muuttunut jossain vaiheessa? Jos on muuttunut, niin milloin ja miten muutos tapahtui? Oliko elämässä jotain muuta erityistä niihin aikoihin (avioero, lapsen tai puolison sairastuminen, esimiehen vaihtuminen, omassa terveydentilassa jotain, oman vanhemman kuolema tai sairastuminen, muutto....)?

Työterveyshuollolle kuuluu työsuojelu ja työterveyden edistäminen ja sitä uhkaavien tekijöiden valvonta ja ehkäisy, ei sairauden hoito. Siksi voidaan puuttua asioihin kuten melutasoon ja kuulosuojaukseen mutta työterveyshuolto ei hoida kuulovauriota tai kuulolaitesovituksia. Tai työterveys valvoo sirkkelinkäyttäjän turvavälineitä ja sirkkelin suojia ja niiden käyttöä mutta ei kiinnitä irronnutta raajaa tai murtumaa vaan ne kuuluvat julkiselle terveydenhuollolle. Sama pätee mielenterveysongelmiin. Niitä voidaan työjärjestelyin ja esim. työpsykologin keskustelujen kautta yrittää ehkäistä mutta varsinaisten ongelmien hoito ja terapia kuuluu muille tahoille. Se, että joillain firmoilla on jotain ylimääräisiä omia sairaanhoitojärjestelyjä, ei tarkoita, että se olisi se yleinen taso. 

Ok, olin epätarkka. Mutta jos kerran firma on investoinut työterveyspsykologiinkin niin kyllä siellä pitäisi olla asiantuntemusta ohjata masentunut oikeaan paikkaan hoitoonn kirjoittaa lähete erikoissairaanhoitoon julkiselle jne. Samoin kuin syöpäepäilykin kohdalla tehdään.

Ottamatta muihin asioihin kantaa ihmettelen, mikä on tämä "ilmainen terapia", jota ap toivoisi saavansa - ja jota ilmeisesti jotkut muutkin ajattelevat tässä maassa tarjottavan?

Toki varmaan on paljonkin paikkakuntakohtaisia eroja, mutta esim. Helsingissä tarjotaan terveyskeskuksissa keskusteluaikoja psyk.sairaanhoitajan kanssa. Vaikeimmin sairaat pääsevät (tai joutuvat, miten tämän haluaa ajatella) psyk.polin asiakkaiksi ja saavat keskusteluapua sieltä, joko psyk.sairaanhoitajan tai psykologin kanssa. Lääkärit toki ovat erikoislääkäreitä, mutta ei heitä jatkuvasti tavata tietenkään, lähinnä lääkitys ym. asiat hoidetaan psykiatrin kanssa.

Ja sitten se terapia. Kelan tuen voi saada, jos täyttyy kolmen kuukauden hoitoehto ja lääkäri puoltaa lausuntoa ja kela sen vielä hyväksyy (ei saa olla liian terve eikä liian sairas). Tuki on aikuiselle 27e/kerta ja tukea saa kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi. Psykoterapiakäyntien hinnat alkavat pääkaupunkiseudulla noin 75 eurosta, suurimmillaan ovat satasen tietämillä. Joten asiakkaan maksettavaksi jää useita satoja euroja vuodessa. Toki tässäkin on kuntakohtaisia eroja ja nuoret / nuoret aikuiset saavat suuremman tuen. Mutta ei täällä ilmaista "oikeaa terapiaa" kyllä missään taideta tarjota, keskusteluapua onneksi kyllä.

Itse ajattelen, että terapiasta on ihan hyväkin joutua maksamaan vähän, koska maksuhalukkuus kertoo motivaatiosta ja toisaalta kannustaa tekemään terapiassa parhaansa. Mutta ainakin täällä nuo hinnat ovat kyllä karanneet ihan käsistä - yritäpä hoitaa itsesi terapiassa kuntoon, kaksi käyntiä viikossa kuntoutustuella (n. 800e/kk)...

Ja ap:lle: ota tarjottu apu vastaan, monelle ei tarjota kuin se masennuslääkeresepti ja uusi aika puolen vuoden päähän.

Lisäksi yleensä terapiaa ei makseta, ennenkuin lääkehoidon teho on kokeiltu. 

Kokeile mäkikuismaa, samaa SSRI-vaikutustahan siinä on, ihan tutkimuksinkin todettu.  Ei tarvi kenenkään reseptiä. Lisäksi pähkinöitä ja kalaa runsaasti ruokavalioon ja värikkäitä kasviksia joka aterialle. Omega kolmosta voi ottaa kapseleinakin, kuuri reiluin annoksin pari-kolme kuukautta vähintään.  Lisäksi menet sinne työpsykologille keskustelemaan näistä täällä puhutuista asioista ja yrität saada jotain järkeä tuohon työn sisältöön ja määrään ja ennen kaikkea työn aikataulutukseen ja organisointiin. Käyt liikkumassa joka päivä, ei pakkosuorituskuntoilua vaan sellaista hengitys-ja rentoutusliikuntaa, kävely metsässä tai veden äärellä parasta. Puoli tuntia päivästä löytyy ihan varmasti kaikilta. Jättää netissä naputtelun pois, jos muuten ei löydy aikaa. Tai käyt kävelemässä sillä aikaa, kun lapsi on harrastuksessa. Asiat ei korjaudu heti hetkessä mutta tavoitteeksi voisi ensin ottaa vaikka nuo ruokatauot ja päivittäinen puolen tunnin kävely ja siitä sitten asia kerrallaan eteenpäin. Vuoden kuluttua tilanne on varmasti parempi. 

Miten elefantti syödään? Pala kerrallaan.

Työkykyneuvotteluun voit ottaa mukaan tukihenkilön, esim luottamusmiehen. Tai kertoa työterveydessä etyä halua paikalle oman esimiehesi sijaan pomon pomon tai hr- henkilön. Voisi edistää asioita paremmin jos kerran koet että lähiesimiehesi on ongelmana

Tottahan se on, ettei sairauslomalla tai masennulääkkeillä korjata työhön sinänsä liittyviä ongelmia. Ongelmia ei voi ratkaista, ellei asioista työpaikalla puhuta. Mikä se sun ongelma töissä konkreettisesti on? Onko työtä liikaa? Etkö osaa jotain, mitä sinun pitäisi? Onko tietokoneohjelmistot hankalia, et ole saanut koulutusta niihin etkä osaa työtä helpottavia kikkoja? Onko aikataulutus ongelma? Onko työkaverit ongelma? Onko esimies ongelma? Onko ongelmia muilla kuin sinulla?

Onhan sulla kilpirauhanen ja  sokeriarvot ok? Eihän ole keliakiaa? Eihän ole vaihdevuodet?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:06"]Kiitos vastauksista tässä ketjussa. Tuli paljon uutta tietoa, mm. ettei masennus kuulu työterveyshuollolle. En nyt jaksa vastailla tämän enempää, pahoittelen. Olen aika järkyttynyt kyllä siitäkin, että julkinen terveydenhuolto hoitaa kyllä kaiken syylistä selkäkipuun, mutta mielenterveysasioissa tuntuu hyvin vaikealta, varsinkin jos ei ole aivan kukkuu-kunnossa. ap
[/quote]

Älä välitä,ap. Itse työterveyslääkärinä tiedän, että masennuksen hoito ja työkyvyn tukeminen kuuluu nimenomaan työterveyshuollolle. Mikäli ttl ei kykene Sinua tarpeeksi auttamaan, tekee hän lähetteen erikoissairaanhoitoon eli psykiatrille. Tässä vaiheessa olisi ainakin meidän shp:ssa oltava kaksi masennuslääkitystä kokeiltuna (ellei työterveyshuoltosopimukseenne sitten kuulu erikoislääkärikäynnit). Tilanteesi kuulostaa huolestuttavalta ja nämä irvokkaat kommentit täällä eivät varmasti paranna tilannetta...

Hei, jos olet saanut masennustestistä ihan törkeät pisteet, niin sinulla on MASENNUS, eikä työterveys voi a) tehdä diagnoosia tai b) hoitaa sinua kuntoon. Työterveys voi autta VASTA diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekemisen ja hoidon aloittamisen jälkeen ja kokoontua sinun, esimiehen, työterveyshoitajan jne. kesken miettimään, millaisia muutoksia työssäsi pitää tehdä tilanteesi ja vointisi takia. Pelkästään työterveydessä ei tilannetta nyt selkeästi voida ratkaista ja ovat mielestäni tehneet ihan oikein, kun eivät ole kirjoittaneet sinulle mitään työuupumus-sanaa papereihin (sillä "diagnoosilla" sinulta lähtee oikeus palkalliseen sairaslomaan).

Työterveydessä koitetaan auttaa niillä keinoilla mitä heillä on käytettävissä, ja ne keinot ovat rajalliset. Työterveyden on tarkoitus olla ensisijaisesti ennalta ehkäisevää ja sitten työkykyä ja -hyvinvointia ylläpitävää. Mitään KRIISItyöskentelyä työterveys ei tarjoa ja sinun kertomasi masennusoireiden, itseinhon ja itsetuhoisten ajatustesi kirjo kuvaa täyttä kriisiä. Siihen ei auta ne työterveyden käytössä olevat välineet, eli tuki nukkumiseen ja keskusteluapu. Sinä tarvitset mielenterveysammattilaisen tukea ja hoitoa. Ota yhteyttä kunnalliseen puoleen: mielenterveyspäivystykseen tai terveyskeskukseen ja ala hakea itsellesi asiaankuuluvaa hoitoa. Työterveys ei ihan oikeasti pysty tuon enempää sinua auttamaan ja joudut nyt itse etsimään oikean hoitavan tahon.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:36"]Työterveyshuollolle kuuluu työsuojelu ja työterveyden edistäminen ja sitä uhkaavien tekijöiden valvonta ja ehkäisy, ei sairauden hoito. Siksi voidaan puuttua asioihin kuten melutasoon ja kuulosuojaukseen mutta työterveyshuolto ei hoida kuulovauriota tai kuulolaitesovituksia. Tai työterveys valvoo sirkkelinkäyttäjän turvavälineitä ja sirkkelin suojia ja niiden käyttöä mutta ei kiinnitä irronnutta raajaa tai murtumaa vaan ne kuuluvat julkiselle terveydenhuollolle. Sama pätee mielenterveysongelmiin. Niitä voidaan työjärjestelyin ja esim. työpsykologin keskustelujen kautta yrittää ehkäistä mutta varsinaisten ongelmien hoito ja terapia kuuluu muille tahoille. Se, että joillain firmoilla on jotain ylimääräisiä omia sairaanhoitojärjestelyjä, ei tarkoita, että se olisi se yleinen taso. 
[/quote]

Vaikka työnantajalla olisi sopimus vain ennaltaehkäisevän tth:n osalta, ei se voi heittää työkykyriskissä olevaa potilasta oman onnensa nojaan tyyliin "kysy tk:sta"vaan sama perustason hoito tulee antaa tth:ssa ja jos se ei riitä , lääkäri ohjaa eteenpäin. Samoin työkyvyn seuranta hoidon aikana on tärkeää. Sama juttu, jos se murtuneen käden kanssa sairaala hoidossa käynyt -ainakin ideaalitilanteessa- käy myös ttlääkärin arviossa. Ap:lle vielä, kannattaa muistaa myös osasairauspäivärahan mahdollisuus. Kysy lääkäriltä asiasta..
.
-95

Mene omalla kustannuksella terapiaan. Niin minä teen kun kyllästyin psyk.poliklinikan "keskustelu apuun" ja neuroleptien tyrkyttämiseen. Rahat on joo todella vähissä, koska mä olen minimieläkkeellä (n.800e/kk). Sä olet ap työssäkäyvä ihminen, miten sulla ei muka riitä omakustanteisesti rahaa terapiaan? Kysyn vaan.

Masennuksesta minä siellä viimeksi puhuinkin ja olisin halunnut apua siihen. Mutta apu oli unilääkkeet, joita en sitten ottanut. Eikö olisi hyvä saada fiksattua pää kuntoon samalla kun on töissä? En voi irtisanoa itseäni enkä jäädä palkattomille, raha on pakko ja se on elämässä yksi suurimmista stressin aiheuttajista. Oli ehkä virhe panostaa omiin elintapoihin ennen lääkärikäyntiä, kaipa sitten vaikutin huijarilta ja liian pirteältä. No, tätä rataa jatkaen päädyn todennäköisesti hautaan tai katuojaan edes ajamatta seinään. ap

A) Kuulostat lähinnä siltä, että käyt siellä kinuamassa sairaslomaa ja nyt kiukuttelet, kun ei napannut.

B) Työpsykologin käynnit ovat keskusteluterapiaa. Psykoterapiaan on omat kriteerinsä, joita et ilmeisesti ole täyttänyt.

C) Jos ei työssä oleminen nappaa, niin ei se asia sairaslomalla mihinkään muutu ja ilmeisesti haluat vain palkallista lomaa.

Minä haluaisin siis terapiaa, jotta kestäisin paremmin töissä ja pääsisin takaisin siihen kuntoon, että voisin vaihtaa työpaikkaa. Nykyinen työ on syönyt minut kokonaan, olen pelkkä läpättävä varjo entisestä. Minussa on sellaisia vikoja, joiden takia stressaan töissä kuin töissä. Nykytyöpaikassa stressaavia tekijöitä on enemmän kuin missään aiemmassa työpaikassani. Mutta apua en siis saa työterveydestä. On ihan tyhjä olo, ehkä nyt vaan annan mennä loppuun asti tällä tiellä, koska en osaa enkä pysty muuttaa mitään. ap