Mitäs minä nyt teen? Työterveydestä ei apua tule
Kävin taas työterveydessä stressioireiden takia. Hoitajat ymmärtävät ja täytetään kyselyitä, lääkärit haluavat määrätä unilääkkeitä. Mutta terapiaa minä en lääkäreiden mielestään tarvitse, enkä sairaslomaa. "Nyt vaan reippaasti eteenpäin, kyllä se siitä. Tule käymään jos kuitenkin haluat unilääkettä."
Miksi minä en voinut saada sitä terapiaa? Milloin on niin paha jama, että sellaista voisi saada?
Perun loputkin sovitut työpsykologin käynnit. Mitä minä siellä turhaan ravaan ja kuluu työaikaa, kun hommia on liikaa kuitenkin.
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 11:23"]Keskity johonkin muuhun kuin itsesi haukkumiseen ja oman elämäsi ja huonoutesi murehtimiseen. Tee työssä se, mitä jaksat ja se mihin kykenet. Loppu saa olla tekemättä. Tee vesilasitesti. Vedä selvä raja työn ja kodin ja oman aikasi välillä ja lopeta jatkuva joustaminen. Työpäivän loppuessa pese kädet työasioista sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti, henkäise syvään ja aloita se muu elämä. Hankkiudu asioiden pariin, joissa voit keskittyä muuhun kuin itseesi ja ongelmiisi, joku riittävän vaikea ja erilainen kuin työsi ja jossa voit unohtaa märehtimisen. Jos et ole allerginen, aloita ratsastus tai ota koira tai kissa.
Voitko harkita työpaikan vaihtoa? Onko alallasi töitä? Onko muutto työn perässä tai kouluttautuminen uuteen alaan mahdoton ajatus rahallisesti tai muuten?
[/quote]
Ihan hyviä neuvoja, mutta uskoisin että ap ei pysty näitä asioita tekemään, ja se on se ongelma. Stressi kun on sellainen että tietyt asiat pyörii kehää pään sisällä 24/7 eikä ne mene pois vaikka tekisi mitä. Siitä se halu kuolla tuleekin, kun uskoo ettei enää ikinä voi elää huoletonta elämää vaan koko ajan vaan ahdistaa. Tämä esimerkki että unohda työasiat ja haki harrstus joka saa sut rentoutumaan yms on tyypillinen. Halutaan auttaa ja halutaan ap:lle hyvää, mutta väsynyt ihminen ei ikimaailmassa pysty tähän.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 09:03"]
Varaat uuden lääkärikäynnin ja kerrot että haluat kokeilla masennuslääkitystä, koska kyselyt osoittavat sinun olevan vakavasti masentunut. Jos lääkäri ei ole antamassa, et anna periksi vaan kerrot että haluat reseptin. Voit kertoa että mietit jopa itsesi vahingoittamista, jos et jostain syystä halua suoraan kertoa että jopa itsesi tappamista mietit. Voit tosin pohtia olisi kuitenkin parempi sanoa se kuin toteuttaa... Jos työterveyslääkäri ei jostain käsittämättömästä syystä anna reseptiä, kun niitä kuitenkin ylityrkytetään yleensä, sitten varaat ajan julkiselle puolelle ja haet reseptin sieltä.
Hyödynnä työterveyspsykologin käynnit ja kysy miten voitko yrittää muuttaa itseäsi, jotta pärjäisit nykyisessä työssäsi paremmin - heillä on käsitystä onko sellainen realistista. Psykologi voi myös neuvoa itsehoitokirjallisuutta. Ala myös katsoa töitä muualta.
Olen itse siinä mielessä samassa tilanteessa, että työpaikkani on paska, työni on paska, ja pimahdan tästä stressistä hetkenä minä hyvänsä. En ole kuitenkaan vakavasti masentunut enkä itsetuhoinen, ja yritän kovasti ettei tilanne lipsuisi sinne asti. Tiedoston että työpaikka on se ongelma tässä eikä ihminen nyt niin vain muutu erilaiseksi ja stressiä sietämään. Siksi minulla prioriteetti on säilyä järjissäni kunnes pääsen tuolta pois. Toivon sinulle tsemppiä omassa taistelussasi. [/quote]
Olen itse siinä mielessä samassa tilanteessa, että työpaikkani on paska, työni on paska, ja pimahdan tästä stressistä hetkenä minä hyvänsä.
Mitä tämä paskoittelu tarkoittaa, kerro enemmän mitä tarkoittaa, että työpaikka ja työ on paskaa? Mikä on ei-paska -työ/työnantaja?
Kun olet 3 kk hoitoa julkisella puolella, voit hakea kelakorvausta psykoterapiaan. Siihen tarvit psykiatrin lausunnon. Voi olla että julkiseksi puoleksi riittää se työterveyshuollon psykologi. Kysy psykologilta miten hakeutua kelan korvaamaan terapiaa. Siinä on kyllä omavastuu, mut kela korvaa suurimman osan.
ap, olet hyvässä tilanteessa, kun apunasi on työterveyshuolto ja psykologi. Nähtävästi et jostain syystä uskalla kertoa kaikkea, mikä mikä mieltäsi painaa. Täydellinen rehellisyys on kuitenkin se tärkein, ilman sitä hoito on turhaa, olkoon yksityistä tai kunnallista.
Mene uudelleen työterveyshuollon kautta psykologille, ja ole rehellinen. Kyllä sinä apua saat.
Taas sinä nauhat täällä tätä samaa. Annan saman neuvon kuin aikaisemminkin: mene kunnalliselle puolelle, kerro tilanteesi, myös itsetuhoiset ajatukset, toivottomuus. Työstä voi saada palkallista sairauslomaa masennusdiagnoosilla, jonka luult. saat. Lääkärit kirjoittavat lääkärintodistukseen esim lievä masennus, koska työuupymusdiagnoosilla ei saa sairausajan palkkaa. Sitten hakeudut Kelan tukemaan psykoterapiaan.
Siellä työterveydessä ei ole intressejä auttaa sinua enempää kuin minimi.
Liittyykö oireilusi siis työhön vai onko elämässäsi jotain muuta, mikä aiheuttaa huonovointisuutta? Ensin pitää kokeilla kevyet hoidot ja sitten vasta edetä isomalla vaihteella, jos tuntuu olevan tarvetta. Olet sentään saanut aikoja psykologille, ehkä kuitenkin kannattaisi hyödyntää ne?
Ehdottomasti menet sille psykologille puhumaan tästä pakonomaisesta terapiantarpeestasi. Eikös psykologilla käynti ole terapiaa?
Mitä kevyttä hoitoa unilääke on? Mitä on kevyt hoito? Työpsykologilla joo jauhetaan työjuttuja, mutta kun ei ne mihinkään muutu. Mun pitäis itse muuttua toisenlaiseksi, jotta pärjäisin. Vika on minussa, en kestä töissä. Mutta tätä ei sitten työterveydelle taida kuulua, eikä mulla ole varaa yksityiseen terapeuttiinkaan. Mietin kaikki työmatkat, ajaisinko betoniseinään tai kiihdyttäisinkö kallioon. Töissä olen jo katsonut parikin hyvää parveketta. Ajattelen näitä asioita tahtomattani, ne vaan tippuu mun ajatuksiin. Ja neuvo on ottaa unilääkettä ja pärjäillä. ap.
Oletko kertonut lääkärille / psykologille, että sulla on itsetuhoisia ajatuksia?
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 22:15"]Oletko kertonut lääkärille / psykologille, että sulla on itsetuhoisia ajatuksia?
[/quote]
En, koska minulla on lapsia. Kaikesta muuta olen kertonut ja kaikki täyttämäni kyselylomakkeet tukevat sanomaani. Mutta ilmeisesti tässä maassa pitää ensun tappaa itsensä, ennen kuin katsotaan oikeutetuksi saamaan apua. ap
Työpaikan vaihto? Ammatin vaihto?
Ota loparit. Ei se työ ole kaikki kaikessa, jos se stressaa noin paljon. Elämässä on tärkeämpiä asioita.
No tota, miten SINUA pitäisi hoitaa, että TYÖSI muuttuisi? Joko työpaikallasi on jotain tosi pahasti vinossa tai sitten sinulla on elämässä asiat niin pahasti vinossa, että tuskin pärjäisit missään työssä. Mitä ilmeisimmin et ole nyt työkykyinen. Työterveys ei voi sikäli auttaa, että mielenterveysongelmat eivät ole työterveydessä hoidettavia asioita. Työterveys voi yrittää yhdessä esimiehen kanssa sovitella työssä jaksamistasi, esim. lyhentää työaikaa, vaihtaa työtehtäviä jne. Työuupumusdiagnoosin jos saat, niin olet oikeutettu vain palkattomaan vapaaseen, et esim. sairaspäivärahaan. Siksi kannattaa mennä hoitamaan masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, ahdistusta jne. kunnalliselle puolelle. Jos et pärjää työssä, niin sitten et pärjää. En minäkään pärjäisi kaikissa maailman töissä tai työpaikoissa tai työyhteisöissä. Turha hakata päätä seinään jos ei vain sovi eikä onnistu. Fiksaat pääkoppasi kuntoon ja keskityt lapsiisi. Se on nyt tärkeintä. Töitä ehdit tehdä vielä pitkään ja autolla ei tarvitse ajaa seinään.
Suosittelen, että maksat itse terapiasi. Niin saat apua heti.