Hetki, jolloin sinulle tuli todella tyhmä olo?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 15:02"]Eräänä kesäisenä päivänä menin pihalle ajatuksena lueskella kirjaa auringossa. Metsästä kuitenkin kuului jotakin pöllön huhuilun kaltaista, joten jäin kuuntelemaan sitä. Oikein henkeä pidätin ja ajattelin että miksihän pöllö huhuilee keskellä päivää. Aikani ihmeteltyä tajusin, että ääni kuuluikin omasta nenästäni, ja pikaisen niistämisen jälkeen pöllö ei enää huhuillutkaan. :D
[/quote]

HAHAHAHAH !!! Kohtalotoveri ! Joskus mietin että miksi naapurin koira vinkuu niin sydäntäsärkevästi ja tasaisen vaimeasti, kunnes tajusin että oma nenä se vinkuu eikä mikään koira :D

Olin menossa kotiin syömään ja työmaa 100 metrin päässä kotoa. Peruuttelin sitten pakettiauton pihasta pois ja ajoin kotiin syömään. Kotipihassa sitten mietin, että miks helvetissä mä tulin autolla, kun olisin päässyt nopeammin kävellen. :D

Lapsena olimme lähdössä urheiluharrastuksesta kotiin. Kaverini isä lupasi heittää mut kotiin. Laitettiin sitten urheiluvarusteet takakonttiin ja kaverini meni etupenkille istumaan ja isukki rattiin. Yritin siinä sitten avata auton takaovea, mutta sepä ei auennutkaan. Koputin kaverin ikkunaan, mutta hän ei huomannut. Noh, isukki sitten tomerana lähti ajamaan ja minä jäin hölmönä seisomaan sinne parkkipaikalle.

Sain sitten kyydin valmeltajalta ja huvittavinta oli, että tämä isä oli kerennyt ajaa meidän asunnolle asti ennen kun oli huomannut että jotain puuttuu. Ajoi vastaan meidän kotitiellä hyvin nolona. 

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 04:38"]

Näitä on paljon, puhun usein ohi suuni ja sanon jotakin typerää (en siis mitään loukkaavaa, mutta itseni kannalta noloa). Viimeisin oli, kun ajauduin puhumaan politiikasta erään miehen kanssa, enkä muistanut keskustelun alussa yhtään, että hänhän on poliittisessa toiminnassa mukana ja varmaan minua valveutuneempi. Menin sitten ihan lukkoon, ja änkytin "no tota toivoisin et ei persuja vaan ois sit niinku eduskunnassa" ja voi vittu, hävettää vieläkin. Oikeasti mulla on järkeviäkin poliittisia mielipiteitä ja ajatuksia maailmanmenosta, mutta tuon tasosta sain suustani ulos. Ko. mies pitää varmasti mua täytenä idioottina nyt, mutta ei saa mitään.

[/quote]

Tuon tasoinen kommentointi on hyvin geneeristä. Jos ei muuta osaa sanoa, niin aina kannattaa muistaa haukkua persuja vähintään.

Oon muutenkin mestari kadottamaan kaikkea, mutta yksi tapaus nousee ylitse muiden ja sen johdosta tuli todella tyhmä olo.

Olin ostanut ensiasuntoni. Olin käynyt siellä vain kerran, näytössä. Talossa oli 2 rappua, joista jokaisessa kerroksessa 3 ovea. Pari viikkoa oston jälkeen tuli avainten luovutuksen aika, hain avaimet entiseltä omistajalta ja lähdin kohti uutta asuntoa. Jo alhaalla iski dilemma: kumpi se näistä rapuista oli? No, menin sitten toiseen rappuun ylös (muistin sentään, että kyseessä oli ylin kerros). Kuitenkin ylös päästyäni tuijotin kaikkia kolmea ovea, eikä mulla ollut oikeasti hajuakaan, mikä se niistä oli! Voi jessus tunsin itseni idiootiksi :D Tietysti olisi voinut kokeilla avaimilla, mutta kellon ollessa jo aika paljon se olisi ehkä naapureista ollut hieman epämiellyttävää kuulla että joku yrittää tulla sisälle. En myöskään kehdannut soittaa edelliselle omistajalle siinä vaiheessa. Mietin jo lähtöä toisen rappuun.

Seisoin siinä varmaan 10 minuuttia (googlasin jopa, jos löytäisin vielä myynti-ilmoituksen tms, jossa lukisi asunnon numero) ja tuijotin kaikkia niistä ovista. Lopulta päädyin siihen, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koettaa avaimilla, ja ensimmäinen oli onneksi oikea ovi. Mutta voi jessus miten idiootiksi ihminen voi itsensä tuntea.

Tuttavat on käyttäneet tätä myöhemmin en ole koskaan -pelissä. "En ole koskaan ostanut asuntoa ja kadottanut sitä." :-D

Olen pimpottanut omaa ovikelloa ennenkuin avasin kotini oven avaimella. Olen kotihoidossa töissä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:05"]

Sisko oli insinöörimiehensä kanssa kylässä. Kerroin iloisena, että olen lähtenyt opiskelemaan avoimeen korkeakouluun kasvatustiedettä (olen sairaanhoitaja) ja meinaan sitä kautta pyrkiä yliopistoon. Siskon mies kysyi:

Eikö rahkeet riitä yliopistoon normaalihaussa?

Tuli kyllä niin idiootti-olo, ettei ole tosikaan.

[/quote]   tuo mies tässä omi idiootti!

Eilen kotona aivastin ja löin samalla pääni ovenkarmiin... Sattuu vieläkin.

Kun kuulin vastauksen seuraavaan arvoitukseen: isä ja poika ajoivat autoa ja joutuivat onnettomuuteen. Isä kuoli heti ja poika kiidätettiin sairaalaan. Leikkaissalissa kirurgi sanoi ettei voi leikata poikaa, sillä tämä on hänen oma poikansa. Kuinka tämä oli mahdollista?

Koko ajan lievän aivovaurion jälkeen. Erittäin turhauttavaa kun ei opi uutta enää samalla tavalla kuin ennen. Eron kyllä huomaa, varsinkin kun muistan millaista elämä oli aikaisemmin

Nauran vedet silmissä. Ihana ketju.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 00:52"]Kun kuulin vastauksen seuraavaan arvoitukseen: isä ja poika ajoivat autoa ja joutuivat onnettomuuteen. Isä kuoli heti ja poika kiidätettiin sairaalaan. Leikkaissalissa kirurgi sanoi ettei voi leikata poikaa, sillä tämä on hänen oma poikansa. Kuinka tämä oli mahdollista?
[/quote]

Ja vastaushan siis on se, että kyseessä oli pojan äiti

Opiskeluaikana olin nukahtanut päikkäreille ja heräsin joskus tyyliin kahdeksalta illalla, oli jo alkukesä ja valoisaa. Katsoin vaan kelloa ja säikähdin ihan hulluna, että kohta myöhästyn tärkeältä luennolta ja lähdin kamalalla kiireellä koululle. No eihän siellä ketään ollut...

Olen KAKSI kertaa kännissä tullut kotiin ja avaimia aikani etsittyä rikkonut ovesta ikkunan ja sisällä huomannut, että olihan ne avaimet siellä laukussa mistä niitä etsin..

Kirpputorilla on monta kertaa käynyt niin, että mukana ollut kaveri on häipynyt huomaamattomasti jonnekin hyllyjen väliin. Sitten olen kovaan ääneen esitellyt jotain ihmeellistä löytöäni jollekin viereiselle ventovieraalle, että "Kato, et usko mitä mä löysin! Ööö, hups, sori..."

Kerro sä ensin.

Kävelin kerran kadulla ja sanoin automaattisesti maassa olevalle lintuparvelle "anteeksi pääsisinkö mä tästä läpi?"

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 08:41"]Kävelin kerran kadulla ja sanoin automaattisesti maassa olevalle lintuparvelle "anteeksi pääsisinkö mä tästä läpi?"
[/quote]
AP

Kun jouduin ostamaan lipun oman bändini keikalle ennenkuin päästettiin sisään.

Laitoin 25-vuotiaana kengät vääriin jalkoihin ja tajusin vasta työpaikalla asian, kun olin jo kävellyt kaksi kilometriä.