Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Ihan helvetin hienoa, että olet saanut hyvätuloisen miehen. Kaikki ei ole niin onnellisia. Toivottavasti saat ruoskia meitä huonompia vielä pitkään tässäkin ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Miten jollain voi vielä nykyaikana olla näin harhaiset käsitykset varhaiskasvatuksen auvoisuudesta?? Kyllä, se voisi olla toimiva ja ihana juttu, mutta ei nykyresurssein. Kai tiedät, että henkilökunta uhraa vapaa-aikansa toteuttaakseen lapsille edes joten kuten siedettävät olosuhteet, ja nääntyy siinä sivussa. Lue @varhaiskasvatuksenkertomuksia niin totuus valkenee.
Ikäväähän siellä päiväkodiessa kait on. Ymmärrän kyllä vaka -opettajia. Kuka haluaa tehdä töitä, kun alemmin koulutetut syö kateuksissaan elävältä kaiket päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Ihan helvetin hienoa, että olet saanut hyvätuloisen miehen. Kaikki ei ole niin onnellisia. Toivottavasti saat ruoskia meitä huonompia vielä pitkään tässäkin ketjussa.
Ei tuo ymmärrä, pitää itseään empaattisena, mutta empaattisuuden sijasta taitaa olla kyse äärimäisen yksinkertaisesta ihmisestä…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Juu, kyllä se vain onnistuu läheiseltänikin, ihme ja kumma ettei sinulta onnistu ☺️. Eikös tällainen näköalattomuus olekin kivaa näin päin koettuna?
Ei sen tarvitse onnistua, koska olen tässä koko ajan yrittänyt sanoa, että vähän vähempikin riittää elämässä.
Mutta olen ihan oikeasti pahoillani läheisesi vuoksi. Lasten harrastuksien vuoksi nääntyneet aikuiset on tosi surullinen tilanne. Onko vauvakin jouduttu pistämään 9 kk iässä hoitoon, jotta tämä rumba on mahdollistunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Ihan helvetin hienoa, että olet saanut hyvätuloisen miehen. Kaikki ei ole niin onnellisia. Toivottavasti saat ruoskia meitä huonompia vielä pitkään tässäkin ketjussa.
Olen pahoillani, mutta
mieheni ei ole nähdäkseni hyvätuloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Miten jollain voi vielä nykyaikana olla näin harhaiset käsitykset varhaiskasvatuksen auvoisuudesta?? Kyllä, se voisi olla toimiva ja ihana juttu, mutta ei nykyresurssein. Kai tiedät, että henkilökunta uhraa vapaa-aikansa toteuttaakseen lapsille edes joten kuten siedettävät olosuhteet, ja nääntyy siinä sivussa. Lue @varhaiskasvatuksenkertomuksia niin totuus valkenee.
Olen myös katsonut kokonaisen dokumenttisarjan tai kaksikin lapsensa kotioloissa s urmanneista vanhemmista, enkä muuten ole ikinä lukenut uutista, että jossain perheessä ollaan tosi onnellisia. Silti minulla on ihan omakohtainen kokemus, että lapsuudesta voi myös selvitä hengissä.
Se, että jossain on asiat huonosti ei ole "totuus". Minä ainakin luotan asian asiantuntijoihin, eli omiin lapsiini, jotka viettävät paljon aikaa siellä päiväkodissa. Heidän mukaansa siellä on kivaa ja asiat hyvin. En minä toki tiedä, mikä se hoitajien fiilis on, mutta ei sillä nyt varsinaisesti minun näkökulmastani hirveästi merkitystä olekaan, jos työnsä tekevät kuitenkin hyvin ja lapseni on tyytyväinen. Soisin heille toki kaiken avun ja vähän lisää palkkaakin, mutta se, että otan lapseni pois päivähoidosta ja lakkaan maksamasta päiväkodille ei varmaan auta hirvästi asiaa?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Miten jollain voi vielä nykyaikana olla näin harhaiset käsitykset varhaiskasvatuksen auvoisuudesta?? Kyllä, se voisi olla toimiva ja ihana juttu, mutta ei nykyresurssein. Kai tiedät, että henkilökunta uhraa vapaa-aikansa toteuttaakseen lapsille edes joten kuten siedettävät olosuhteet, ja nääntyy siinä sivussa. Lue @varhaiskasvatuksenkertomuksia niin totuus valkenee.
Ikäväähän siellä päiväkodiessa kait on. Ymmärrän kyllä vaka -opettajia. Kuka haluaa tehdä töitä, kun alemmin koulutetut syö kateuksissaan elävältä kaiket päivät.
Tällaiset kommentit turhauttavat. Koko henkilöstö pinnistelee antaakseen jokaiselle lapselle sitä, mitä he tarvitsevat. Kuitenkin valtaosa päivistä on selvittävä kahdella aikuisella tuen tarpeisten ja s2-lasten määrän lisääntyessä. Tiedät, mitä ryhmä tarvitsee voidakseen hyvin, mutta et voi sitä antaa. Asiallisia keskustelunavauksia asiasta ei kukaan kuule.
T. Vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju kertoo kyllä aika hyvin sen, mikä tässä yhteiskunnassa on pielessä ja miksi pikkulasten vanhemmat uupuvat. Teet niin tai näin, aina teet väärin ja olet huono ja itsekäs pska jos et uhraa aivan kaikkea lapsesi eteen. Tämä keskustelu menee aivan järjettömiin mittasuhteisiin, pitäisi jopa myydä kotinsa ja muuttaa jonnekin periferiaan halpaan vuokrakämppään voidakseen hoitaa lasta kotona. Kaikista omista harrastuksista ja mielihaluista pitää tietenkin luopua, jopa työnteosta nauttiminen ja perheen elannon ajatteleminen on väärin. Tai ainakaan ei saisi hankkia lapsia, jos ei riemusta kiljuen halua viettää vuosikausia kotona. En minäkään pidä mitenkään hyvänä vaihtoehtona sitä, että aivan pieni laitetaan hoitoon, ja kyllä on olemassa myös itsekkäitä vanhempia, mutta kyllä uskon että suurin osa vaan yrittää parhaansa, tavalla tai toisella.
Auerin tapaus näytti ettei omakotitalo alueellakaan ole asiat kaikilla ihan kunnossa ja siellä piilossa voi tapahtua pahempia asioita kun ei ole ihan vieressä naapureita eikä tarvitse pelätä naapureiden kyttäämistä eikä seinän takaa kuuluvia ääniä naapuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Me olemme saaneet sovittua harrastusajat niin, että ehdimme kuljettaa. Harrastukset kuitenkin maksavat. Meilläkin esimerkiksi soittotunnit ja uimaseura maksavat 250–300 euroa per puoli vuotta. Ei ihan lapsilisä riitä.
Ja juu juu, lapsen kanssa voi käydä uiskentelemassa ihan keskenäänkin... Ja pianoakin voi pimputtaa ihan itsekseen...
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju kertoo kyllä aika hyvin sen, mikä tässä yhteiskunnassa on pielessä ja miksi pikkulasten vanhemmat uupuvat. Teet niin tai näin, aina teet väärin ja olet huono ja itsekäs pska jos et uhraa aivan kaikkea lapsesi eteen. Tämä keskustelu menee aivan järjettömiin mittasuhteisiin, pitäisi jopa myydä kotinsa ja muuttaa jonnekin periferiaan halpaan vuokrakämppään voidakseen hoitaa lasta kotona. Kaikista omista harrastuksista ja mielihaluista pitää tietenkin luopua, jopa työnteosta nauttiminen ja perheen elannon ajatteleminen on väärin. Tai ainakaan ei saisi hankkia lapsia, jos ei riemusta kiljuen halua viettää vuosikausia kotona. En minäkään pidä mitenkään hyvänä vaihtoehtona sitä, että aivan pieni laitetaan hoitoon, ja kyllä on olemassa myös itsekkäitä vanhempia, mutta kyllä uskon että suurin osa vaan yrittää parhaansa, tavalla tai toisella.
Kertoo myös sen miksi syntyvyys sakkaa. Oikeasti jos on olemassa osa väestöstä varustettuna sellaisilla arvoilla, että pienten lasten vanhemmilla ei ole oikeutta omaan aikaan, omaan elämään eikä edes kunnolliseen ruokaan, vaan kaikki pitää uhrata, jos lapsen haluaa. Niihin lapsiin voin suhtautua luonnollisestikin, osana perhettä eivätkä perheen päänä. Perhe tekee kokonaisuudelleen järkeviä ratkaisuja, joiden mukaan mennään ja eletään. Jopa siitä pikkulapsiajasta saa nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Auerin tapaus näytti ettei omakotitalo alueellakaan ole asiat kaikilla ihan kunnossa ja siellä piilossa voi tapahtua pahempia asioita kun ei ole ihan vieressä naapureita eikä tarvitse pelätä naapureiden kyttäämistä eikä seinän takaa kuuluvia ääniä naapuriin.
Rouva Auerhan oli niin perhekeskeinen ihminen. Piti netissä Perhekerho-sivustoa vai mikä se nyt olikaan. Ei ihme, että meni kupoli sekaisin ja kalautti lopulta ukkonsa hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
Jep. Ihmisillä on todellakin erilaisia tilanteita. Ajattelen nyt siskoani, joka raskain sydämin laittoi vajaan vuoden ikäisen lapsensa päiväkotiin, jotta pystyi menemään töihin. Heillä on talous tiukoilla ja ei todellakaan riitä miehen sinänsä varmaan ihan OK- muttei kuitenkaan mitkään erinomaiset tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
Aamen.
Myös useimmissa sijaisperheissä käydään töissä ja lapset ovat varhaiskasvatuksessa. Tämä antaa sille traumatisoituneelle lapselle korjaavia kokemuksia, ihan tavallista arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Miten jollain voi vielä nykyaikana olla näin harhaiset käsitykset varhaiskasvatuksen auvoisuudesta?? Kyllä, se voisi olla toimiva ja ihana juttu, mutta ei nykyresurssein. Kai tiedät, että henkilökunta uhraa vapaa-aikansa toteuttaakseen lapsille edes joten kuten siedettävät olosuhteet, ja nääntyy siinä sivussa. Lue @varhaiskasvatuksenkertomuksia niin totuus valkenee.
Ikäväähän siellä päiväkodiessa kait on. Ymmärrän kyllä vaka -opettajia. Kuka haluaa tehdä töitä, kun alemmin koulutetut syö kateuksissaan elävältä kaiket päivät.
Tällaiset kommentit turhauttavat. Koko henkilöstö pinnistelee antaakseen jokaiselle lapselle sitä, mitä he tarvitsevat. Kuitenkin valtaosa päivistä on selvittävä kahdella aikuisella tuen tarpeisten ja s2-lasten määrän lisääntyessä. Tiedät, mitä ryhmä tarvitsee voidakseen hyvin, mutta et voi sitä antaa. Asiallisia keskustelunavauksia asiasta ei kukaan kuule.
T. Vakaope
Suurin osa suomalaisista lapsista käy päiväkotia ja koulua, jossa ei ole yhtään S2-lasta. Meillä on päiväkotiryhmässä turkkilaistaustainen S2-lapsi, joka puhuu hyvää suomea, ja isomman lapsen kouluryhmässä Ruotsista muuttanut S2-oppilas, joka myös on toisen vanhemman kautta suomenkielinen. Eivät aiheuta minkäännäköistä ongelmaa ympäristölleen kielitaustansa takia.
Päiväkodit ovat niin ylikuormitettuja niin etten ymmärrä työttömän laiskuutta että saa päivällä omaa rauhaa vievän sinne koko päiväksi lasta ja haetaan viimeisenä se pois sieltä pitkin hampain. En ymmärrä miksi on se lapsi pakko hankkia jos ei halua sitä itse hoitaa jos ei nyt muutakaan tekemistä ole kuten käydä töissä. Työtön pääsee työharjoitteluun ja menisi sitten ilmaiseksi sinne päiväkotiin apukäsiksi töitä tekemään eikä laiskana maata koti sohvalla mutta eihän se lasten hoitaminen kiinnosta ollenkaan. Täytyy hampaat irvessä tehdä joku pakko lapsi ettei tule yksinäinen vanhuus ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Juu, kyllä se vain onnistuu läheiseltänikin, ihme ja kumma ettei sinulta onnistu ☺️. Eikös tällainen näköalattomuus olekin kivaa näin päin koettuna?
Ei sen tarvitse onnistua, koska olen tässä koko ajan yrittänyt sanoa, että vähän vähempikin riittää elämässä.
Mutta olen ihan oikeasti pahoillani läheisesi vuoksi. Lasten harrastuksien vuoksi nääntyneet aikuiset on tosi surullinen tilanne. Onko vauvakin jouduttu pistämään 9 kk iässä hoitoon, jotta tämä rumba on mahdollistunut?
Sulla taitaa empatiakyvyn puutteen lisäksi olla ymmärtämisessä vikaa. Ei läheiseni tapauksessakaan kyse ole lapsista eikä harrastuksista, vaan työelämästä ja töistä. Molemmat vanhemmat ovat äärimmäisen väsyneitä töidensä takia. Ei kyse ole siitä, että harrastukset ovat liikaa, vaan molemmilla on sellainen koulutus ja sellainen ala, että työpaikkojen mitoitus ja työtehtävät tekevät töistä haastavia ja raskaita. Heillä ei ole mahdollisuus tehdä osa-aikatöitä tässä tilanteessa, läheiseni oli kyllä kotona lasten kanssa, koska hoiti akateemisen koulutuksensa ja lopputyönsä loppuun vauvavuosien aikana.
On hämmentävää, miten et millään näe keskeistä pointtia ja tartut täysin epäilennaisuuksiin. Empaattinen ihminen ei tee niin, olen vääntänyt sinulle asioita niin pitkästä rautalangasta, että jopa tunnekylmän pitäisi hoksata jotain. Sinä se jankkaat edelleen asioita ainoastaan omasta kuplastasi lähtöisin. Epäilen sinua siis trolliksi.
Juu, kyllä se vain onnistuu läheiseltänikin, ihme ja kumma ettei sinulta onnistu ☺️. Eikös tällainen näköalattomuus olekin kivaa näin päin koettuna?