Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen vinkki. Ei kannata elää yhden aikuisen tuloilla, jos mahdollisuus on elää kahden aikuisen puolikkailla tuloilla. Käteen jää selvästi enemmän.
Ja jos työyhteisössänne ei ole aiemmin sellaista tehty, niin sitä suuremmalla syyllä kysykää edes. Korona on notkistanut työyhteisöjä yllättävilläkin tavoilla.
Omalla alallani osapäivätyö tarkoittaa sitä, että työmäärä on sama, mutta maksetaan vain puolet palkasta. Ei kannata.
Tätä tuntuu olevan harvinaisen paljon liikkeellä tässä ketjussa. Lienee samanlainen klassikko kuin se miehen pomo, joka ei anna perhevapaata kenellekään miespuoliselle.
Tosielämässä osa-aikaisuutta sovittaessa tietenkin pohditaan yhdessä työnantajan kanssa, miten työt organisoidaan. Etenkin jos on ”asiantuntija” kuten melkein kaikki täällä.
Niinpä. Varsinkin kun osittainen hoitovapaa tarkoittaa useimmilla n. 80% työaikaa, max. 30h viikossa ja siihen saa Kelan tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vajaa kolmevuotias joka on ollut about puolet elämästään päiväkodissa.
Etenkin näin korona-aikana, hän olisi todennäköisesti istunut ilman päiväkotia puolet päivästä TV:n edessä. Meillä ei ole pihaa ja tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa.
Enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut itse koko päivää opettaa kirjaimia, numeroita, perusmuotoja, askarrella ja leikkiä.
Iltaisin ja viikonloppuisin voidaan tehdä mitä vaan ilman paineita (vaikka sitten katsoa vähän teeveetä) ja se on hauskaa.
Me on oltu oikeasto lock down ja silti lapset ei viettäneet aikaansa ruudun ääressä. Me ollaan heidän vanhempiaan, joten meidän vastuulla on se leikkiikö he vai istuu ruudun ääressä. Vanhemmuus, koskaan kuullut?
Joo olen. Sori, ei ole samoja voimavaroja kuin sinulla. Sairaudet, oletko koskaan kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodit ovat niin ylikuormitettuja niin etten ymmärrä työttömän laiskuutta että saa päivällä omaa rauhaa vievän sinne koko päiväksi lasta ja haetaan viimeisenä se pois sieltä pitkin hampain. En ymmärrä miksi on se lapsi pakko hankkia jos ei halua sitä itse hoitaa jos ei nyt muutakaan tekemistä ole kuten käydä töissä. Työtön pääsee työharjoitteluun ja menisi sitten ilmaiseksi sinne päiväkotiin apukäsiksi töitä tekemään eikä laiskana maata koti sohvalla mutta eihän se lasten hoitaminen kiinnosta ollenkaan. Täytyy hampaat irvessä tehdä joku pakko lapsi ettei tule yksinäinen vanhuus ilmeisesti.
4/5 suomalaisista asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Täällä päiväkodit eivät ole ylikuormitettuja paholaisen pesiä vaan ihan kivoja, rauhallisia paikkoja, joissa lasten on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Peseaukisena lasten tehtaileminen on sitä omaa tyhmyyttä eikä se ole yhteiskunnan vika.
Lapsia ei olla tässä tehtailemassa. Perheissä on lestoja lukuun ottamatta edelleen yleisimmin 1–2 lasta. Heidän elintasonsa ylläpitoon on varaa, koska käydään töissä ja hyödynnetään erinomaista päiväkotijärjestelmää sen lisäksi, että käytetään maailman mittakaavassa todella pitkät vanhempainvapaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Mutta miksi pitää sen 1-vuotiaan kantaa vastuu siitä, että vanhemmat saavat "elää mukavasti"? Ne asiat, joita tuon ikäinen lapsi tarvitsee elääkseen mukavasti, saa kyllä ostettua lapsilisällä.
Lapsilisällä ei makseta kotia ja kunnollista ruokaa ja vaatteita.
Ei lapsilisällä ole tarkoituskaan maksaa kotia, ovathan vanhemmat jossain asuneet jo ennen lapsen syntymääkin. Sen sijaan kunnollista ruokaa ja vaatteita sillä kyllä saa ostettua. 1-vuotias ei paljoa syö, eikä myöskään ymmärrä, onko päällä oleva body ostettu Prismasta, kirpparilta vai Gugguun uutuusmallistosta. 1-vuotias ei myöskään tarvitse omaa huonetta, vaan asunnon vaihtaminen isompaan lapsen takia on vanhempien, ei lapsen tarpeeseen.
Myös isän ja äidin on syötävä ja saatava vaatteita.
Sillä lapsellakin on huonekaluja, ei se pitkään siinä pahvilaatikossa mahdu nukkumaan. Eivät ne vaatteetkaan missään lattiannurkassa voi lojua, vaikka tälläkin palstalla joskus ihailtiin miniasuntoa, jossa vaatteita säilytettiin keittiön kattilakaapissa. Ja ihan oikeasti, ei ne vanhemmat lapset halua nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa vaan tarvitsevan oman huoneen. Ja on myös leluja, eri-ikäisillä erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
No siis tämä! Minusta on aivan naurettavaa, jos ei suorastaan itkettäisi, että haukutaan ja lynkataan kimpassa vanhempia, jotka yrittää olla mahdollisimman hyviä vanhempia. Samalla suljetaan silmät niiltä joilla on asiat oikeasti huonosti. Se minkä ikäisenä lapsi menee päiväkotiin on vain yksi pienen pieni osanen lapsen elämää ja hyvinvointia kokonaisuudessaan. Siellä kotihoidossakin on lapsia jotka ei voi hyvin. 9 tuntia päivässä päiväkodissa oleva 1-vuotias voi kuitenkin loput 15 tuntia päivässä, viikonloput ja lomat olla rakastavien, välittävien vanhempiensa kanssa, vaikka syystä tai toisesta on ollut pakko viedä päiväkotiin. Kotona välinpitämättömien vanhempien kanssa oleva ei koskaan saa osakseen sitä hoivaa, huomiota ja rakkautta mitä tarvitsisi.
No itse asiassa sillä on vaikutusta lapsen elämään ja hyvinvointiin, aivot muokkautuvat kaikkein eniten 3-vuotiaaksi asti ja ensimmäisten elinvuosien kokemukset ovat myös merkittäviä lapsen identiteetin kehittymiselle.
Jos on hyvä päiväkoti, sittenhän homma on hanskassa. Tulee hyviä kokemuksia.
Jos on huono koti, kaikki on varmaankin menetetty kolmeen ikävuoteen mennessä kotihoidossa. On totuttu nakertamaan vessapaperihylsyä ja tuijottamaan ruutua ja hyvässä lykyssä istumaan tunti joka päivä lähileikkipuiston hiekkalaatikolla odottamassa kotiinpaluuta ja taas ruutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun on töissä,eikä ole lapsia,kannattaa laittaa rahaa säästöön että pystyy olemaan sen 3v kotona vauvan kanssa.
Se särkee sydäntä kun niitä puoliunessa olevia vauvoja raahataan seitsemäksi hoitoon,koko pitkäksi päiväksi.
Ekat sanat,ekat askeleet,kaikki jää sinne päiväkotiin.
Surullista.
Ei vauva tarvitse virikkeitä,tarvitsee vanhemman syliä ja rakkautta.
Mitä sönkkäät siinä? Meillä ainakin ehdittiin ekat askeleet ja sanat kuulla ihan kotona vaikka vähän reilu vuoden vanhana lapsi aloittikin päiväkodissa.
1-vuotias ei ole mikään sylivauva ellei ole kehityksellisiä haasteita.
Hieman surullista, jos edes oma vanhempi ei näe yksivuotiasta pienenä ja tarvitsevana.
Ei tässä ole mistään vanhempien kyvyttömyydestä kyse. Vanhemmilla on oikeus käydä ansiotyössä. Mitä lapsen etuun tulee on vanhempien velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista, koti, vaatteet, ruoka, perusturva. Kysyttävää?
Rakkaus???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
On aika eläimellinen näkemys redusoida vanhemmuus siihen, että on sylittelemässä aina kun lapsi on pieni. Normaaliin vanhemmuuteen kuuluu hyvin paljon muitakin asioita. Yksi sellainen on esimerkkinä toimiminen. On tutkitusti tärkeää, että lapsi kasvaa maailmaan, jossa on luontevaa, että aamulla herätään, hoidetaan aamutoimet ja lähdetään töihin. Ne loputtomat sylittelyt ovat suomeksi sanottuna syrjäytymistä, joka johtaa lasten syrjäytymiseen kun kokemusta aikuisten työssäkäynnistä ei ole. Vanhemmuutta on myös huolehtia, että lapsella on asianmukaisesti päällä, asianmukaista ruokaa, harrastuksia, mahdollisuus sosiaaliseen elämään. Vnhemmuutta on tukea koulunkäyntiä ja ohjata lapsi menestymään elämässä. Jo lopulta vanhemmuutta on jättää perinnöksi lapselleen koko henkinen ja maallinen perintönsä, jonka turvin lapsi pärjää omassa elämässään.
No hölöpölö. Vai johtaa sylittely syrjaytymiseen? Olet täysin hakoteillä. Syrjäytymiseen johtaa monet syyt, yhtenä vanhemmuuden, tuen ja rakkauden puute. Lapsi janoaa vanhempiensa rakkautta ja kiireetöntä yhdessäoloa eikä esimerkkiä jostain töihinlähdöstä. Ihme sepustusta. Voihan se työhönlähdön esimerkkinä olemisen toteuttaa koululaisen elämässä - ei sitä pikkutaaperot ymmärrä. He muodostavat käsityksen itsestään ja elämästä vuorovaikutuksessa läheisten kanssa. Oletko koskaan kuullut kiintymyssuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Mutta miksi pitää sen 1-vuotiaan kantaa vastuu siitä, että vanhemmat saavat "elää mukavasti"? Ne asiat, joita tuon ikäinen lapsi tarvitsee elääkseen mukavasti, saa kyllä ostettua lapsilisällä.
Lapsilisällä ei makseta kotia ja kunnollista ruokaa ja vaatteita.
Ei lapsilisällä ole tarkoituskaan maksaa kotia, ovathan vanhemmat jossain asuneet jo ennen lapsen syntymääkin. Sen sijaan kunnollista ruokaa ja vaatteita sillä kyllä saa ostettua. 1-vuotias ei paljoa syö, eikä myöskään ymmärrä, onko päällä oleva body ostettu Prismasta, kirpparilta vai Gugguun uutuusmallistosta. 1-vuotias ei myöskään tarvitse omaa huonetta, vaan asunnon vaihtaminen isompaan lapsen takia on vanhempien, ei lapsen tarpeeseen.
Myös isän ja äidin on syötävä ja saatava vaatteita.
Sillä lapsellakin on huonekaluja, ei se pitkään siinä pahvilaatikossa mahdu nukkumaan. Eivät ne vaatteetkaan missään lattiannurkassa voi lojua, vaikka tälläkin palstalla joskus ihailtiin miniasuntoa, jossa vaatteita säilytettiin keittiön kattilakaapissa. Ja ihan oikeasti, ei ne vanhemmat lapset halua nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa vaan tarvitsevan oman huoneen. Ja on myös leluja, eri-ikäisillä erilaisia.
Miksi vauva pitäisi laittaa sisarusten huoneisiin, kun voi nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Mutta miksi pitää sen 1-vuotiaan kantaa vastuu siitä, että vanhemmat saavat "elää mukavasti"? Ne asiat, joita tuon ikäinen lapsi tarvitsee elääkseen mukavasti, saa kyllä ostettua lapsilisällä.
Lapsilisällä ei makseta kotia ja kunnollista ruokaa ja vaatteita.
Ei lapsilisällä ole tarkoituskaan maksaa kotia, ovathan vanhemmat jossain asuneet jo ennen lapsen syntymääkin. Sen sijaan kunnollista ruokaa ja vaatteita sillä kyllä saa ostettua. 1-vuotias ei paljoa syö, eikä myöskään ymmärrä, onko päällä oleva body ostettu Prismasta, kirpparilta vai Gugguun uutuusmallistosta. 1-vuotias ei myöskään tarvitse omaa huonetta, vaan asunnon vaihtaminen isompaan lapsen takia on vanhempien, ei lapsen tarpeeseen.
Myös isän ja äidin on syötävä ja saatava vaatteita.
Sillä lapsellakin on huonekaluja, ei se pitkään siinä pahvilaatikossa mahdu nukkumaan. Eivät ne vaatteetkaan missään lattiannurkassa voi lojua, vaikka tälläkin palstalla joskus ihailtiin miniasuntoa, jossa vaatteita säilytettiin keittiön kattilakaapissa. Ja ihan oikeasti, ei ne vanhemmat lapset halua nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa vaan tarvitsevan oman huoneen. Ja on myös leluja, eri-ikäisillä erilaisia.
Miksi vauva pitäisi laittaa sisarusten huoneisiin, kun voi nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa?
Ehkä sinne ei mahdu pinnasänky, jos asunto on kovin pieni. Jos perhe asuu kaksiossa, jonkun on nukuttava tuulikaapissa. Äidinkö, tuon alati uhrautuvaisen marttyyrin, joka ei ruokaakaan tarvitse?
Kuinka moni äiti, joka on jäänyt kotiin hoitamaan lasta, on tehnyt sen omilla säästöillä? Täälläkin moni kirjoittanut, että "olen säästänyt.." Ei, että "olemme puolisoni kanssa.." Miksi miehen ei tarvi maksaa siitä, että on saanut lapsen ja haluaa häntä hoidettavan kotona? Mies porskuttaa menemään, ehkä kerryttää omaisuuttaan ja säästöjään sillä välin, kun äiti jää pois työelämästä vuosiksi, käyttäen kaikki säästönsä ja hänellä ja lapsella ehkä vielä eri elintaso kuin miehellä. Näistäkin saanut lukea täältä palstalta.
Tosi hyvä diili miehelle, hänen ei tarvi maksaa lapsensa hoidosta (tai edes mistään lapseen liittyvästä kulusta, tosi usein äidit maksavat kaiken lapseen liittyvän) sekä työpäivän jälkeen kotona odottaa lämmin ruoka ja puhdas koti. Eihän nyt työssäkäyvältä voi odottaa kotitöitä, kun toinen "makaa" kotona.
Mies muistaa tietenkin välillä mainita vaimolleen, kuinka tärkeää työtä tämä tekee näin perheen alistettuna piikana ja äidit kilpaa haukkuvat muita äitejä keskustelupalstoilla saadakseen sitä arvostusta valinnoilleen, kun näin ovat uhrautuneet ja miehet vaan nauravat partaansa ja jatkavat elämistä täysin samoin kuin ennen lapsen saamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee ninku parhaaksi näkee. Itse laitoin vasta yli 3 v.
Vierailija kirjoitti:
Imho 1 vuotta on liian vähän.
3 vuotta alkaa olla ok.1 vuotias on vielä ihan raakile, ja on aika raakaa heittää ulos kylmään maailmaan.
Ihan kuin päivähoito olisi joku rangaistuslaitos. Omat lapseni aloittivat päivähoidossa 9 kuukauden vanhoina. Ovat nyt 30 vuotiaita, ihan normaaleja aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
On aika eläimellinen näkemys redusoida vanhemmuus siihen, että on sylittelemässä aina kun lapsi on pieni. Normaaliin vanhemmuuteen kuuluu hyvin paljon muitakin asioita. Yksi sellainen on esimerkkinä toimiminen. On tutkitusti tärkeää, että lapsi kasvaa maailmaan, jossa on luontevaa, että aamulla herätään, hoidetaan aamutoimet ja lähdetään töihin. Ne loputtomat sylittelyt ovat suomeksi sanottuna syrjäytymistä, joka johtaa lasten syrjäytymiseen kun kokemusta aikuisten työssäkäynnistä ei ole. Vanhemmuutta on myös huolehtia, että lapsella on asianmukaisesti päällä, asianmukaista ruokaa, harrastuksia, mahdollisuus sosiaaliseen elämään. Vnhemmuutta on tukea koulunkäyntiä ja ohjata lapsi menestymään elämässä. Jo lopulta vanhemmuutta on jättää perinnöksi lapselleen koko henkinen ja maallinen perintönsä, jonka turvin lapsi pärjää omassa elämässään.
No hölöpölö. Vai johtaa sylittely syrjaytymiseen? Olet täysin hakoteillä. Syrjäytymiseen johtaa monet syyt, yhtenä vanhemmuuden, tuen ja rakkauden puute. Lapsi janoaa vanhempiensa rakkautta ja kiireetöntä yhdessäoloa eikä esimerkkiä jostain töihinlähdöstä. Ihme sepustusta. Voihan se työhönlähdön esimerkkinä olemisen toteuttaa koululaisen elämässä - ei sitä pikkutaaperot ymmärrä. He muodostavat käsityksen itsestään ja elämästä vuorovaikutuksessa läheisten kanssa. Oletko koskaan kuullut kiintymyssuhteesta?
Kiintymyssuhde on kehittynyt 6-9kk:n iässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni äiti, joka on jäänyt kotiin hoitamaan lasta, on tehnyt sen omilla säästöillä? Täälläkin moni kirjoittanut, että "olen säästänyt.." Ei, että "olemme puolisoni kanssa.." Miksi miehen ei tarvi maksaa siitä, että on saanut lapsen ja haluaa häntä hoidettavan kotona? Mies porskuttaa menemään, ehkä kerryttää omaisuuttaan ja säästöjään sillä välin, kun äiti jää pois työelämästä vuosiksi, käyttäen kaikki säästönsä ja hänellä ja lapsella ehkä vielä eri elintaso kuin miehellä. Näistäkin saanut lukea täältä palstalta.
Tosi hyvä diili miehelle, hänen ei tarvi maksaa lapsensa hoidosta (tai edes mistään lapseen liittyvästä kulusta, tosi usein äidit maksavat kaiken lapseen liittyvän) sekä työpäivän jälkeen kotona odottaa lämmin ruoka ja puhdas koti. Eihän nyt työssäkäyvältä voi odottaa kotitöitä, kun toinen "makaa" kotona.
Mies muistaa tietenkin välillä mainita vaimolleen, kuinka tärkeää työtä tämä tekee näin perheen alistettuna piikana ja äidit kilpaa haukkuvat muita äitejä keskustelupalstoilla saadakseen sitä arvostusta valinnoilleen, kun näin ovat uhrautuneet ja miehet vaan nauravat partaansa ja jatkavat elämistä täysin samoin kuin ennen lapsen saamista.
Meillä se johtui seuraavista syistä:
a) Mies oli ollut pitkään työtön ja nyt päässyt taas työhön kiinni. Hän ei halunnut heti uhrata uutta työtään perhevapaiden takia.
b) Mies ei halunnut jäädä kotiin. Minä halusin, ennen kuin tiesin, että en todellakaan viihdy kotona taaperon kanssa.
c) Mies ei ollut säästänyt etukäteen, koska hänen palkkansa oli ja on edelleen noin 1200 euroa kuussa nettona. Minulla on kolme kertaa isompi palkka, joten minä olin säästänyt.
Ohisalo sai lapsen. Koska hän on äiti, tämänkin ketjun mukaan hänen pitäisi olla kotona seuraavat kolme vuotta, jotta lapsesta ei kasva häiriintynyt. Hän kuitenkin aikoo palata hommiin heti vanhempainvapaan jälkeen, vaikka varmasti olisi säästöjä olla vuosikaudet kotona. Kuinkas hän ei nyt näytä esimerkkiä muille? Onko hän korvaamaton? Luisuuko hän urapolulta, jos jää kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Ohisalo sai lapsen. Koska hän on äiti, tämänkin ketjun mukaan hänen pitäisi olla kotona seuraavat kolme vuotta, jotta lapsesta ei kasva häiriintynyt. Hän kuitenkin aikoo palata hommiin heti vanhempainvapaan jälkeen, vaikka varmasti olisi säästöjä olla vuosikaudet kotona. Kuinkas hän ei nyt näytä esimerkkiä muille? Onko hän korvaamaton? Luisuuko hän urapolulta, jos jää kotiin?
Kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että äidin pitää olla kotona kolme vuotta, vaan että yksivuotias ei kuulu päiväkotiin.
Äiti ja isä voi olla kotona molemmat, vuorotellen, vuosi kullekin ja kas, lapsi onkin jo kaksivuotias.
Ohisalon haluaisin olevan kotona seuraavat 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohisalo sai lapsen. Koska hän on äiti, tämänkin ketjun mukaan hänen pitäisi olla kotona seuraavat kolme vuotta, jotta lapsesta ei kasva häiriintynyt. Hän kuitenkin aikoo palata hommiin heti vanhempainvapaan jälkeen, vaikka varmasti olisi säästöjä olla vuosikaudet kotona. Kuinkas hän ei nyt näytä esimerkkiä muille? Onko hän korvaamaton? Luisuuko hän urapolulta, jos jää kotiin?
Kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että äidin pitää olla kotona kolme vuotta, vaan että yksivuotias ei kuulu päiväkotiin.
Äiti ja isä voi olla kotona molemmat, vuorotellen, vuosi kullekin ja kas, lapsi onkin jo kaksivuotias.
Ohisalon haluaisin olevan kotona seuraavat 50 vuotta.
Osalla lapsista on vain yksi huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohisalo sai lapsen. Koska hän on äiti, tämänkin ketjun mukaan hänen pitäisi olla kotona seuraavat kolme vuotta, jotta lapsesta ei kasva häiriintynyt. Hän kuitenkin aikoo palata hommiin heti vanhempainvapaan jälkeen, vaikka varmasti olisi säästöjä olla vuosikaudet kotona. Kuinkas hän ei nyt näytä esimerkkiä muille? Onko hän korvaamaton? Luisuuko hän urapolulta, jos jää kotiin?
Kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että äidin pitää olla kotona kolme vuotta, vaan että yksivuotias ei kuulu päiväkotiin.
Äiti ja isä voi olla kotona molemmat, vuorotellen, vuosi kullekin ja kas, lapsi onkin jo kaksivuotias.
Ohisalon haluaisin olevan kotona seuraavat 50 vuotta.
Osalla lapsista on vain yksi huoltaja.
No se on juurikin sitten todella huonoa vanhemmuutta parhaimmillaan, jos jo yksivuotiaalla nykyaikana on enää yksi vanhempi jäljellä.
Tätä tuntuu olevan harvinaisen paljon liikkeellä tässä ketjussa. Lienee samanlainen klassikko kuin se miehen pomo, joka ei anna perhevapaata kenellekään miespuoliselle.
Tosielämässä osa-aikaisuutta sovittaessa tietenkin pohditaan yhdessä työnantajan kanssa, miten työt organisoidaan. Etenkin jos on ”asiantuntija” kuten melkein kaikki täällä.