Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
481/530
|
31.12.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
No siis tämä! Minusta on aivan naurettavaa, jos ei suorastaan itkettäisi, että haukutaan ja lynkataan kimpassa vanhempia, jotka yrittää olla mahdollisimman hyviä vanhempia. Samalla suljetaan silmät niiltä joilla on asiat oikeasti huonosti. Se minkä ikäisenä lapsi menee päiväkotiin on vain yksi pienen pieni osanen lapsen elämää ja hyvinvointia kokonaisuudessaan. Siellä kotihoidossakin on lapsia jotka ei voi hyvin. 9 tuntia päivässä päiväkodissa oleva 1-vuotias voi kuitenkin loput 15 tuntia päivässä, viikonloput ja lomat olla rakastavien, välittävien vanhempiensa kanssa, vaikka syystä tai toisesta on ollut pakko viedä päiväkotiin. Kotona välinpitämättömien vanhempien kanssa oleva ei koskaan saa osakseen sitä hoivaa, huomiota ja rakkautta mitä tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peseaukisena lasten tehtaileminen on sitä omaa tyhmyyttä eikä se ole yhteiskunnan vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
No siis tämä! Minusta on aivan naurettavaa, jos ei suorastaan itkettäisi, että haukutaan ja lynkataan kimpassa vanhempia, jotka yrittää olla mahdollisimman hyviä vanhempia. Samalla suljetaan silmät niiltä joilla on asiat oikeasti huonosti. Se minkä ikäisenä lapsi menee päiväkotiin on vain yksi pienen pieni osanen lapsen elämää ja hyvinvointia kokonaisuudessaan. Siellä kotihoidossakin on lapsia jotka ei voi hyvin. 9 tuntia päivässä päiväkodissa oleva 1-vuotias voi kuitenkin loput 15 tuntia päivässä, viikonloput ja lomat olla rakastavien, välittävien vanhempiensa kanssa, vaikka syystä tai toisesta on ollut pakko viedä päiväkotiin. Kotona välinpitämättömien vanhempien kanssa oleva ei koskaan saa osakseen sitä hoivaa, huomiota ja rakkautta mitä tarvitsisi.
Lastensuojelu käyttää myös päivähoitoa avohuollon tukitoimena. Jos sitä lasta ei jakseta hoitaa kotona 24/7 niin aina se helpottaa sitä jaksamista, jos vanhempi saa omaa aikaa edes sen päivähoidon ajaksi. Ja kun lapsi on ihmisten ilmoilla päivittäin, on helpompaa puuttua, jos kotona jää ruokkimatta, pesemättä tai hakataan.
Ongelmana on se, että jokainen puolustaa henkeen ja vereen omaa näkemystään ja päätöstään. Syynä lienee pelko siitä että voisi olla huono äiti jos on valinnut "väärin". Itse toivoisin että kaikki kunnioittaisi tässäkin asiassa toistensa päätöksiä ja jättäisi kritisoinnin vähemmälle. Tosiasia on kuitenkin se että meidän yhteiskunta ei kestäisi sitä että kaikki hoitaisivat lapsensa kolmevuotiaiksi kotona eikä sitä että kaikki veisivät lapsensa hoitoon jo yksivuotiaina.
Lapsen kehityksen kannalta paras ikä tutkitusti mennä päiväkotiin, on kolmivuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen, varsinkin perheellisen, pitäisi ottaa vastuu myös omasta taloudestaan. Lapsia voi hoitaa kotona, jos siihen on varaa. Jos ei ole varaa niin on mentävä töihin. Ei lapsille tarvitse kaikkea hienoa ja kallista olla, ja pienet pärjää tosi vähällä, mutta sen verran pitää osata ajatella eteenpäin että pystyy sitten vähän isompanakin tarjoamaan lapselle hyvät puitteet. Eikä pidä kaikkia säästöjäänkään syödä, koska se paha päivä voi tulla myös myöhemmin. Kyllä lapsi kärsii siitäkin, jos joutuu vaikkapa monta kertaa muuttamaan ja vaihtamaan päiväkotia ja koulua ja kaveripiiriä, kun ei ole ollut varaa hankkia semmoista pysyvää kotia.
Joku 15 v poju tai 60 v setyli nyt vähän trollaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Juu, kyllä se vain onnistuu läheiseltänikin, ihme ja kumma ettei sinulta onnistu ☺️. Eikös tällainen näköalattomuus olekin kivaa näin päin koettuna?
Ei sen tarvitse onnistua, koska olen tässä koko ajan yrittänyt sanoa, että vähän vähempikin riittää elämässä.
Mutta olen ihan oikeasti pahoillani läheisesi vuoksi. Lasten harrastuksien vuoksi nääntyneet aikuiset on tosi surullinen tilanne. Onko vauvakin jouduttu pistämään 9 kk iässä hoitoon, jotta tämä rumba on mahdollistunut?
Sulla taitaa empatiakyvyn puutteen lisäksi olla ymmärtämisessä vikaa. Ei läheiseni tapauksessakaan kyse ole lapsista eikä harrastuksista, vaan työelämästä ja töistä. Molemmat vanhemmat ovat äärimmäisen väsyneitä töidensä takia. Ei kyse ole siitä, että harrastukset ovat liikaa, vaan molemmilla on sellainen koulutus ja sellainen ala, että työpaikkojen mitoitus ja työtehtävät tekevät töistä haastavia ja raskaita. Heillä ei ole mahdollisuus tehdä osa-aikatöitä tässä tilanteessa, läheiseni oli kyllä kotona lasten kanssa, koska hoiti akateemisen koulutuksensa ja lopputyönsä loppuun vauvavuosien aikana.
On hämmentävää, miten et millään näe keskeistä pointtia ja tartut täysin epäilennaisuuksiin. Empaattinen ihminen ei tee niin, olen vääntänyt sinulle asioita niin pitkästä rautalangasta, että jopa tunnekylmän pitäisi hoksata jotain. Sinä se jankkaat edelleen asioita ainoastaan omasta kuplastasi lähtöisin. Epäilen sinua siis trolliksi.
En ole trolli. Omassakin työyhteisössäni moni on palanut loppuun. Siinä taas yksi syy keventää, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos suinkin vain voi.
Olen melko tuore opettaja, joten teen vielä määräaikaisuuksia. En onnistunut saamaan eräälle syksylle pestiä, mutta tammikuussa odotti uudella paikkakunnalla hommat. Olin ehtinyt olla uudessa paikassa viikon, kun tulin raskaaksi pitkän yrittämisen jälkeen, mutta raskaus ei sujunutkaan kuten olin odottanut, vaan olin sairauslomalla koko raskausajan. Koska työpaikka oli uusi, sain saikkurahat Kelasta. Vauva-aikaa varten kerrytetyt säästöt kuluivat osittain jo silloin - vuokrasta kun ei saa lyhennysvapaata. Vauva syntyi, ja olen lähes minimirahoilla vanhempainvapaalla. Vauva täyttää kohta vuoden, ja minä palaan joululoman jälkeen töihin, koska yksinkertaisesti ei ole varaa muuhun. Harmittaa kovasti, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen melko tuore opettaja, joten teen vielä määräaikaisuuksia. En onnistunut saamaan eräälle syksylle pestiä, mutta tammikuussa odotti uudella paikkakunnalla hommat. Olin ehtinyt olla uudessa paikassa viikon, kun tulin raskaaksi pitkän yrittämisen jälkeen, mutta raskaus ei sujunutkaan kuten olin odottanut, vaan olin sairauslomalla koko raskausajan. Koska työpaikka oli uusi, sain saikkurahat Kelasta. Vauva-aikaa varten kerrytetyt säästöt kuluivat osittain jo silloin - vuokrasta kun ei saa lyhennysvapaata. Vauva syntyi, ja olen lähes minimirahoilla vanhempainvapaalla. Vauva täyttää kohta vuoden, ja minä palaan joululoman jälkeen töihin, koska yksinkertaisesti ei ole varaa muuhun. Harmittaa kovasti, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Jos joku muuten ihmettelee, että miten tammikuussa plussanneen vauva voi olla tammikuussa vuoden, niin väliin mahtui yksi keskenmeno, jonka jälkeen tulin seuraavasta kierrosta raskaaksi.
- Tuo ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Mutta miksi pitää sen 1-vuotiaan kantaa vastuu siitä, että vanhemmat saavat "elää mukavasti"? Ne asiat, joita tuon ikäinen lapsi tarvitsee elääkseen mukavasti, saa kyllä ostettua lapsilisällä.
Lapsilisällä ei makseta kotia ja kunnollista ruokaa ja vaatteita.
Ei lapsilisällä ole tarkoituskaan maksaa kotia, ovathan vanhemmat jossain asuneet jo ennen lapsen syntymääkin. Sen sijaan kunnollista ruokaa ja vaatteita sillä kyllä saa ostettua. 1-vuotias ei paljoa syö, eikä myöskään ymmärrä, onko päällä oleva body ostettu Prismasta, kirpparilta vai Gugguun uutuusmallistosta. 1-vuotias ei myöskään tarvitse omaa huonetta, vaan asunnon vaihtaminen isompaan lapsen takia on vanhempien, ei lapsen tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
On aika eläimellinen näkemys redusoida vanhemmuus siihen, että on sylittelemässä aina kun lapsi on pieni. Normaaliin vanhemmuuteen kuuluu hyvin paljon muitakin asioita. Yksi sellainen on esimerkkinä toimiminen. On tutkitusti tärkeää, että lapsi kasvaa maailmaan, jossa on luontevaa, että aamulla herätään, hoidetaan aamutoimet ja lähdetään töihin. Ne loputtomat sylittelyt ovat suomeksi sanottuna syrjäytymistä, joka johtaa lasten syrjäytymiseen kun kokemusta aikuisten työssäkäynnistä ei ole. Vanhemmuutta on myös huolehtia, että lapsella on asianmukaisesti päällä, asianmukaista ruokaa, harrastuksia, mahdollisuus sosiaaliseen elämään. Vnhemmuutta on tukea koulunkäyntiä ja ohjata lapsi menestymään elämässä. Jo lopulta vanhemmuutta on jättää perinnöksi lapselleen koko henkinen ja maallinen perintönsä, jonka turvin lapsi pärjää omassa elämässään.
Tutkimusten mukaan syrjäytyminen ja työttömyys periytyy, matala koulutustaso ja mt-ongelmat periytyvät vanhemmilta lapsille. Ennen kaikkea opittuina käyttäytymismalleina. Jos lapsi ei näe kotonaan mallia opiskelusta, työssä käynnistä niin lapsi toistaa näitä opittuja mallejaan suurella todennäköisyydellä omassa elämässä. Ja kun elämme maailmassa, missä joka ikiseen työhön vaaditaan koulutus, ei kotona makaaminen ole vaihtoehto. Siihen en ota kantaa miten järkevää on se, että kaupan kassallakaan ei voi työskennellä ilman muutaman vuoden koulutusta yhtään väheksymättä kaupanalan töitä.
Aloituksessa oli kyse 1-vuotiaista lapsista. Ei sen ikäinen ymmärrä edes käsitettä työ tai opiskelu, eli ei mene pilalle siitä, vaikka vanhemmat alkaisivat mallintamaan työssäkäyntiä vasta, kun lapsi on 2-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.
Mitä sitä ärsyyntymään ja huolestumaan muiden asioista?
Kyllä meidän 1v menee hoitoon ja syy on raha. Ei me pystytä maksamaan isompien lasten harrastuksia jos jään kotihoidontuelle. Ja ei ole mikään juttu etteikö meillä olisi varaa kaikkiin kolmeen. On ihan hyvin kun ollaan normaalitilanteessa, eli molemmat töissä.Enkä kyllä tiedä mitä se 1v saisi irti edes siitä että joutuu olemaan kotona vanhemman kanssa, joka kaipaa työelämään. Mulla on äitiyden lisäksi muitakin juttuja.
Enkä todellakaan ymmärrä miksi meidän perheen valintojen tarvitsisi kaivella kenenkään tuntemattoman takamusta tai miksi kenenkään tuntemattoman tarvitsee mua tulla moralisoimaan kun ei mitään meidän asioista tiedä.
Esimerkiksi tapaus. Tehdään lapsi vaikka ei ole varaa. Sanot että on varaa vaikka ei kuitenkaan ole varaa. Selkeästi varaa ei ole, jos lapsi tarvii laittaa hoitoon että muiden lapsien harrastukset ei kärsi. Kotiäitinä olo ei tarkoita sitä, että sinulla ei äitiyden lisäksi saisi olla muitakin "juttuja".
Salli minun nauraa, vai että ei ole varaa lapsiin jos tarvitsee mennä töihin!
Me emme elä enää missään 1700-luvulla, jolloin miehen tehtävä oli elättää perhe. Ja silloin ne lapset tosiaan oli heitteillä, koska ei ne äidin työt kotona siihen loppuneet.
Yhteiskunta vaatii, että äidit palaavat pian töihin. Tämä ei ole mikään äitien päätös, vaan tämä on vallitseva yhteiskunnallinen tilanne: varaa lapseen on silloin, kun pystyt siitä huolehtimaan sen 9kk tukien avustuksella ja sen jälkeen töissä käymällä. Moni tätä pystyy halutessaan hieman venyttämään.
Jos täällä kaikki alkaisivat tekemään lapsia vasta sitten, kun ne on varaa omilla säästöillä elättää kouluikään, harvalla olisi enää hedelmällisiä vuosia jäljellä kun se aika koittaa. Tai sitten se johtaisi valtavaan harppaukseen ajassa taakse päin, kun mies elättää perheen ja nainen on käytännössä miehen omaisuutta ollessaan täysin tämän hyvän armon varassa. Sitäkö sinä haluat?
Eri
Idea on säästää ennen kuin hankkii sen lapsen. Eihän perheellinen muutenkaan voi elää täysin kädestä suuhun, vaan pitää olla puskurirahasto.
Kotihoidontuella oleva voi myös tehdä töitä niin, että se työssäkäyvä hoitaa silloin lasta.
Pitää olla puskurirahasto ja siksipä ei voi syödä säästöjään viimeistä penniä myöten jo heti lapsen ollessa alle 2v. Aika harvalla on oikeasti mitään kymppitonnien säästöjä että voisi mukavasti elää yhden palkalla useamman vuoden. Kyllä todellisuus on suurimmalla osalla se, että säästöjä on muutamaksi kuukaudeksi ja sitten on vaan mentävä töihin. Tämä on kyllä myös asia jota lapsia harkitseva pari ei välttämättä tule ajatelleeksi, koska yleisesti oletus on että töihin palataan noin vuoden kotona olon jälkeen.
Mutta miksi pitää sen 1-vuotiaan kantaa vastuu siitä, että vanhemmat saavat "elää mukavasti"? Ne asiat, joita tuon ikäinen lapsi tarvitsee elääkseen mukavasti, saa kyllä ostettua lapsilisällä.
Lapsilisällä ei makseta kotia ja kunnollista ruokaa ja vaatteita.
Ei lapsilisällä ole tarkoituskaan maksaa kotia, ovathan vanhemmat jossain asuneet jo ennen lapsen syntymääkin. Sen sijaan kunnollista ruokaa ja vaatteita sillä kyllä saa ostettua. 1-vuotias ei paljoa syö, eikä myöskään ymmärrä, onko päällä oleva body ostettu Prismasta, kirpparilta vai Gugguun uutuusmallistosta. 1-vuotias ei myöskään tarvitse omaa huonetta, vaan asunnon vaihtaminen isompaan lapsen takia on vanhempien, ei lapsen tarpeeseen.
Tietenkin ne vanhemmat on asuneet jossain ennen lastakin. Ja asuminen ei muutu vanhempainvapailla yhtään halvemmaksi. Vuokra tai asuntolaina juoksee edelleen joka kuukausi vaikka vain toinen vanhempi tienaa rahoja maksaakseen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. Ohis
Kannattaako niitä lapsia sitten enempää tehdäkään, jos vain niiden isojen lasten hyvinvointi on tärkeää?
Edelleen vinkki. Ei kannata elää yhden aikuisen tuloilla, jos mahdollisuus on elää kahden aikuisen puolikkailla tuloilla. Käteen jää selvästi enemmän.
Ja jos työyhteisössänne ei ole aiemmin sellaista tehty, niin sitä suuremmalla syyllä kysykää edes. Korona on notkistanut työyhteisöjä yllättävilläkin tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen vinkki. Ei kannata elää yhden aikuisen tuloilla, jos mahdollisuus on elää kahden aikuisen puolikkailla tuloilla. Käteen jää selvästi enemmän.
Ja jos työyhteisössänne ei ole aiemmin sellaista tehty, niin sitä suuremmalla syyllä kysykää edes. Korona on notkistanut työyhteisöjä yllättävilläkin tavoilla.
Omalla alallani osapäivätyö tarkoittaa sitä, että työmäärä on sama, mutta maksetaan vain puolet palkasta. Ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKyllä kysymys on vähintään yhtä lailla ajasta. Minulla on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, eikä tämä paletti mitenkään pysyisi kasassa, jos molemmat vanhemmat tekisivät täyttä työviikkoa. Ainakin yhdestä tavoitteellisesta harrastuksesta täytyisi luopua kokonaan.
Toki taloudellisessa mielessä työajan lyhentäminen on selvästi isompi kuluerä kuin harrastusmaksut, mutta samalla se tukee koko perheen jaksamista ja mahdollistaa kuopukselle lyhyemmät hoitopäivät.
Jaa, kyllä lasten harrastusten pyörittäminen onnistuu täyttä työpäivää tekevältä läheiseltäni, joka tekee kaiken lisäksi vaativaa asiantuntijatyötä lääkealalla. Vie lapset jäkis- ja jalkapalloharkkoihin, hoitaa turnaukset, muut kisat. Ympäri Suomen, kaikki viikonloput kiinni lasten harrastuksissa. Hoitaa lasten harrastuksia suurimmaksi osaksi yksin, koska toinen vanhempi on vielä enemmän puhki omista töistään.
Että jos kerta läheiseni pystyy siihen, niin mikä tekosyy sinulla on, että et muka pystyisi?
Ja tämä oli tahallaan kärjistetty ja provosoiva kommentti. Kuten huomaatte, kaikkia teidänkin valintojanne voidaan arvottaa ja arvostella ja aina on joku, joka jaksaa teitä enemmän ja teitä paremmin. Jätän tietysti kertomatta sen, että läheiseni ei nuku eikä syö kunnolla, koska on niin stressaantunut ja loppu. Mutta näin sitä saadaan ihmisiä syyllistettyä, että miksi et muka pysty kun tuokin pystyy?!?
Jos harrastus alkaa toisella puolella kaupunkia klo 16 ja vaatii lapselta painavan esineen kantamista, ja minä olen työpisteelläni klo 17 saakka, joudun kyllä nöyrästi myöntämään huonommuuteni.
Mutta tosiaan olen niin onnekas ja etuoikeutettu, että voin tehdä lyhennettyä työviikkoa.
Ihan helvetin hienoa, että olet saanut hyvätuloisen miehen. Kaikki ei ole niin onnellisia. Toivottavasti saat ruoskia meitä huonompia vielä pitkään tässäkin ketjussa.
Saanut hyvätuloisen miehen? Ihan kuin niitä puolisoita vaan jaettaisiin jostain tiskiltä ja sellainen sitten tulee kuin annetaan :D Minä olen ainakin ihan itse mieheni valinnut puolisokseni ja lasteni isäksi.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että tämä olisi edes alkuun kiihkoton keskustelu, mutta AP itse sääti riman miinukselle eikä sieltä enää nousta.
Lapsensa vieraalla hoidattavat eivät ole ansainneet lapsiaan. Eivät opi tuntemaan lapsiaan koskaan. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä.
Tällaisia kommentteja laukova ei ole ansainnut elää yhteiskunnassa, joka pitkälti pyörii sillä, että vanhemmat hoidattavat lapsensa vierailla. En pysty arvostamaan sellaisia ihmisiä, joka ei ymmärrä, että suudella todennäköisyydellä käyttämänsä lääkäri, kaupan kassa, bussikuski, sähköasentaja jnejne. on siellä palvelemassa sinua, koska joku muu hoitaa hänen lapsensa sillä aikaa.
Ihan sivuhuomautuksena, se töissä käyvä isä myös "hoidattaa" lapsensa jollain muulla, vaikka se olisikin sen lapsen äiti.
Meillä on tässä maassa liian paljon lapsia, joilla asiat eivät ole kunnossa. Ei toteudu perushoiva, kotona on päihteitä, saattaa olla jatkuva nälkä, saattaa kokea väkivaltaa niiltä läheisimmiltään ihmisiltä. Ei kaikkien lapsuus ole onnellista, pullantuoksuista ja ikuista kesää. Koen tämän keskustelun äärimmäisen kohtuuttomana syyllistää vanhempia siitä, että joutuvat elättääkseen perheensä käydä töissä. Siitähän tässä on kyse, että aikuinen ihminen käy töissä. Ei se ole rikos eikä väärinkäytös ja lapset tulevat tälläkin tavalla hoidettua vallan passelisti KOSKA meillä on kiitoksiakin saanut ihana päivähoitojärjestelmä. Ei vedetä näiden hullujen takia herneitä nenään liikaa, vaan haetaan se oma lapsi päivähoidosta tänäänkin ja viedään maanantaina uudelleen takaisin.
Työskentelen lastensuojelussa ja suurimpia ongelmia on vanhempien hoitamattomat mt-ongelmat, päihdeongelmat, ylisukupolviset opitut käyttäytymis- ja reagointimallit, kuten tunnekylmyys, ylivaativuus ja ankaruus, perheväkivalta. Se ei ole ongelma, jos vanhemmat tekevät töitä eikä sekään lasta pilaa, jos lapsi joutuu varhain hoitoon, kunhan lapsi saa kokonaisuudessaan kotona paljon turvaa, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää ja tukea. Lapsiperheköyhyys on myös yksi ongelma, koska pitkään jatkuessaan se aiheuttaa vanhemmille ongelmia (mielenterveys, päihde) ja rasittaa sitä myöten myös lapsia.
No siis tämä! Minusta on aivan naurettavaa, jos ei suorastaan itkettäisi, että haukutaan ja lynkataan kimpassa vanhempia, jotka yrittää olla mahdollisimman hyviä vanhempia. Samalla suljetaan silmät niiltä joilla on asiat oikeasti huonosti. Se minkä ikäisenä lapsi menee päiväkotiin on vain yksi pienen pieni osanen lapsen elämää ja hyvinvointia kokonaisuudessaan. Siellä kotihoidossakin on lapsia jotka ei voi hyvin. 9 tuntia päivässä päiväkodissa oleva 1-vuotias voi kuitenkin loput 15 tuntia päivässä, viikonloput ja lomat olla rakastavien, välittävien vanhempiensa kanssa, vaikka syystä tai toisesta on ollut pakko viedä päiväkotiin. Kotona välinpitämättömien vanhempien kanssa oleva ei koskaan saa osakseen sitä hoivaa, huomiota ja rakkautta mitä tarvitsisi.
No itse asiassa sillä on vaikutusta lapsen elämään ja hyvinvointiin, aivot muokkautuvat kaikkein eniten 3-vuotiaaksi asti ja ensimmäisten elinvuosien kokemukset ovat myös merkittäviä lapsen identiteetin kehittymiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Äitiyspäivärahaa saa kolme kuukautta. Nyt on kyse vähintään kahden vuoden kotonaolosta. Lapsilisällä ostaa lapselle kengät ja vaatteet mutta ei maksa asuntolainaa.
Priorisointikysymys on se, haluaako elää lapsen kanssa mukavasti niin, että on kunnolla tilaa, lapsella oma huone, oma piha tai kunnollinen leikkipiha kerrostalossa, kaverit/työpaikka/palvelut/hoitopaikka lähellä, vai haluaako elää niin, että parin vuoden välein muutetaan ja kaikki ympyrät menevät aina uusiksi, kaverit vaihtoon jne. Kyllä sen pikkulapsenkin kanssa on kiva käydä värikylvyssä, uimahallissa, muskarissa jne. ja siihen vaaditaan rahaa. Samoin kuin fillariin ja leikkikaluihin. Tai sitten sanotaan lapselle joka ikinen kerta ei, kun lapsi jotain toivoo, vaikka kyse olisi uudesta muovilapiosta sen ainoan rikkoutuneen tilalle.
Asuntolainasta saa lyhennysvapaata, jos on hoitanut raha-asiansa moitteetta. Aikuisen näkökulmasta ei pitäisi olla kovin suurta eroa sillä, onko talolaina maksettu kokonaan 49- vai 50-vuotiaana, mutta lapsen näkökulmasta sillä on isokin ero, meneekö päiväkotiin 1- vai 2-vuotiaana.
Lyhennysvapaa tarkoittaa, että maksaa vain korkoa. Isosta lainasta korko on iso. Se lyhennysvapaa voi olla siihen mennessä jo käytetty, kun on lastensaannin vuoro.
Eikä niitä kaikkia lyhennysvapaita kannata käyttää lasten kotihoitoon tai kaikkia säästöjä muutenkaan. Taloudellista puskuria olisi hyvä olla olemassa sittenkin, kun kotihoitoajat on takana päin. Isommat lapset kuluttaakin enemmän ja entäs jos jompi kumpi vanhempi sairastuu tai jää työttömäksi? Olisi kovin lyhytnäköistä ajatella taloudellista pärjäämistä vain juuri sen kotihoidontuen aikana. Joo, kyllä varmaan voi vuoden-pari kituuttaa, mutta mitä sen jälkeen? Joillain on hyvät työpaikat odottamassa ja pitempikäöm poissaolo ei ole ongelma, mutta turha vihata niitä joilla niin ei ole. Perheen talouden ajattelu on myös lapsen etu.
Jos perheen talous ja puskurirahasto - tai talo, harrastukset, kivat vaatteet, tässä ketjussa näitä on lueteltu - on tärkeämpi kuin aika lapsen kanssa, kannattaa harkita kahdesti että mihin sitä lasta tarvitsee.
Lopulta vanhemmuus ei ole mitään muuta kuin aikaa. Toivoisin että useimmat ymmärtäisivät sen jo kun lapset ovat pieniä.
Sen lapsen harrastukset, sopivat vaatteet ja kengät, luistimet ja sukset ja fillari jne. Sillä vauvalla kun saattaa olla myös isompia sisaruksia, joiden harrastuksia on ikävä laittaa katkolle. Sori vaan Maija, mutta et voi nyt pariin vuoteen käydä pianotunneilla, ja harmin paikka, Pekka, urheiluseura saa nyt jäädä, kun tuli tuo vauva. Lisäksi on oikein mukavaa myös sille lapselle, että on kunnollinen koti.
Milloinkaan eivät isompien lasten harrastukset ole olleet niin helppoja järjestää kuin silloin, kun olin kotona vauvan kanssa.
Silloin kun me molemmat vanhemmat kävimme töissä, oli suuria vaikeuksia ehtiä treeneihin tai soittotunneille ajoissa.
Ei kyse ole ajasta, vaan rahasta 🤦♀️. Isompien lasten harrastuksiin ei ole varaa (kaikki maksaa nykyään), jos eletään vuosia pelkästään yhden aikuisen tuloilla.
T. OhisKannattaako niitä lapsia sitten enempää tehdäkään, jos vain niiden isojen lasten hyvinvointi on tärkeää?
Kannattaako tollasen lisääntyä laisinkaan, jolla ei ole edes alkeellisia yhteiskunnassa elämisen taitoja. Toisten perheiden valinnat eivät kuulu sinulle.