Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Meillä oli huonounisia ja - ruokaisia molemmat lapset ja rutiinit tärkeitä. Suurin osa vieraista ja sukulaisista ymmärsi kyllä tämän. Jonkun komensin surutta lähtemäänkin joskus. Meillä nimittäin määrään minä. Yleensä vierailijat kyllä ottivat selvää, että milloin sopii tulla ja miksi aikaa, samoin teen itsekin, jos olen menossa vauvaperheeseen kyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole kokemusta suuritarpeisista vauvoista, joten et tällaisissa keskusteluissa tule saamaan kuin noita höösäysviestejä. Itse ymmärrän varsinkin tuon unirutiinien merkityksen. Meilläkin molemmat vauvat oli huonoja nukahtamaan ja jos joskus sitten poikettiin näistä rutiineista, kuunneltiin kaikki loppuilta hysteeristä huutoa ja seuraavat pari päivää menivät taas rytmin palauttamiseen. Ei todellakaan ollut sen arvoista. Nykyään tuo meidän 3v on todella joustava ja hänen kanssaan on helppo vierailla ja kestitä, mutta vauvana oli pakko tanssia vauvan pillin mukaan. Toinen vauvamme on hieman helpompi, mutta kyllä hänenkin kanssaan on helpompaa, kun saa mennä päivärytmin mukaisesti ja rauhoittua unille hiljaisuudessa.
Minäkin ymmärrän vauvan tarpeiden tyydytyksen tärkeyden. Kuten myös sen, että osa tarvitsee enemmän kuin toiset. Ap on hyvä äiti, sillä priorisoi lapsensa.
Sitä en ymmärrä, että miksi pitää kutsua vieraita, kun kerran elämä menee silloin hankalaksi. Eivät ne vieraat tunne vauvaanne, eivätkä välttämättä pahantahtoisesti vaikeuta elämäänne. Ettekös pääsisi helpommalla, jos ette kutsu vieraita? Vauva on selkästi tapaus, joka tarvitsee nyt vaiheen, jossa ei käy kyläilijöitä. Niinhän AP ihan itse kirjoittaa. Vauva voi paremmin ilman kyläilijöitä. Älä siis kutsu niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuka tuota jaksaa lukea?
Minä jaksoin. Taidat olla TikTok-tyyppi, joka ei jaksa 10 sekuntia pitempään yhtään mitään.
Valitettavasti minulla ei ole vastauksia. Voisitteko kääntää toisin päin? Käytte itse vierailulla, ja kun vauvan uni- tai ruoka-aika lähestyy, niin lähdette ihan kylmästi ja vetelehtimättä omaan kotiin hoitamaan rutiinit.
Olen samaa mieltä. Kyläilkää itse muiden luona sen sijaan että kutsutte kotiinne vieraita niin voitte lopettaa kyläilyn ja pääsette omaan rauhaan sellaiseen aikaan kun haluatte. Niille jotka haikailevat teille kylään voi yksinkertaisesti sanoa että nyt ei valitettavasti sovi kyläily teillä, kokeillaan joskus myöhemmin uudestaan.
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Meillä on vauva kyllä tottunut ääniin ja nukkuu yleensä päikkärit ihan hyvin vaikka isommat lapset ääntä pitävät. Kerhoissa yms. Käyn vauvan kanssa säännöllisesti ja ne osaltaan auttaa että vauva on tottunut muihin ihmisiin.
Mutta itseäni kyllä ärsyttää anoppi ja appi jotka tulevat aina yllättäen kylään ja usein tämä tapahtuu esim.10.00 aamulla. Ja vaikka meillä vauvaa vieraista isommalti häiriinny,niin kyllä se ärsyttää kun joku tulla pölähtää kesken aamutoimien. Kyllä minusta vauvaperheisiin tullessa olisi hyvä kysyä milloin olisi sopiva kellon aika tulla. Itsekkään en esim.päikkäri aikoihin vierailuja enkä toisaalta aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Tykkään kyllä että vieraita käy,mutta mielellään sovin kellonajan vauvan rytmiin sopivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan painajaiselta ja tyyppiesimerkiltä, kuinka asioista tehdään ehdoin tahdoin vaikeita. Ei hitto relaa ap. Tuollaisesta meiningistä kiristyy koko perhe-elämä.
Ovatko kaikki muka noin kiinnostuneita teidän vauvasta? Että haluavat aina syöttää ja tuppaavat mukaan nukuttamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ei ei ei kirjoitti:
Pitäskö vähä rentoutua noide sääntöjensä kanssa. Pari vuode päästä voi olla että huomaatte olevanne ilman sukulaisten / kavereiden seuraa...
Ja ilman parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Touché. T. Latinalaisessa Amerikassa asuva suomalainen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen eräs kaverini, jonka otin kerran vauvoineen kyytiin kun menimme juhliin yhteiselle kaverillemme. Automatkalla musiikki piti laittaa kokonaan pois, kun kaveri yritti väen vängällä stressissä nukuttaa ihan virkeää vauvaa takapenkillä. ”Sen on pakko nukkua tai päivä on ihan pilalla”. ”Hys hys nuku nyt”. Perillä vauva jokelteli ja istui lattialla ihmisiä katsellen ihan tyytyväisenä, vaikkei ollut nukkunut silmäystäkään autossa. Samainen kaveri nukutti iltaisin lasta yöunille aina n.1h vieressä makaamalla. Toisilla vaan on vaikeaa.
Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan. Näinhän se vanha sananlasku sanoo.
Vauvan voi olla hankala rauhoittua nukkumaan, jos on vieraita. Usein kaikki uusi kiinnostaa, ja sekin voi häiritä enemmän kuin varsinainen ääni. Kolmen lapsen äitinä jokainen lapsi on ollut erilainen. Ensimmäinen nukkui huonoiten, 10-15min pätkiä ensimmäiset kuukaudet. Syytä ei tiedetty, refluksia epäiltiin. Millään rutiineilla ei ollut vaikutusta. Toinen oli ihan toisenlainen, nukkui heti ja pitkiä unenpätkiä, mutta rutiinit piti olla samat tai elämä meni risaiseksi. Kolmas nukkui ihan kun nukutti, ei tarvinnut nukutella ja mikään ei häirinnyt. Kolmas siten kaikista helpoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Touché. T. Latinalaisessa Amerikassa asuva suomalainen nainen
Siellä taidetaan muutenkin suhtautua lapsiin myönteisemmin mitä Suomessa.
Ei ei ei ei kirjoitti:
Pitäskö vähä rentoutua noide sääntöjensä kanssa. Pari vuode päästä voi olla että huomaatte olevanne ilman sukulaisten / kavereiden seuraa...
Kovinpa on ohutta ystävyys tuossa tapauksessa. Oikea ystävyys kestää erilaiset elämäntilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yx Mikko vaan kirjoitti:
Meillä vieraat ei ymmärrä että vaimo tarvitsee omaa tilaa, kun mököttää saunan lauteiden alla, kun muut tytöt eivät ottaneet mukaan hallitusleikkeihin.
Raskasta on kun joutuu hoitamaan yksin lapset, kotityöt ja omat työt, sitten vielä näin joulun aikaan vieraita ramppaa yhtenään tuomassa kaikenmaailman viirejä ja lahjapulloja. Samaan aikaan vaimo jo kolmatta viikkoa rosterilauteiden alla alahuuli väpättäen.
Liittyikö tämä jotenkin aiheeseen?
Jännä juttu, että tuppaa nämä minuutin tarkan rytmin ja totaalihiljaisuuden tarvitsevat vauvat olemaan aina niitä esikoisia. Vanhemmilla on aivan liikaa aikaa stressata ja analysoida joka ininää ja reagointia siihen ja tähän tilanteeseen. Kun sitten syntyy vaikka se kolmas lapsi, hän kulkee muitta mutkitta siinä muun elämän ohessa. Usein äitikin tajuaa jo siinä vaiheessa sen esikoisen vauva-ajan ja oman stressaaminen ja kohkotuksensa koomisuuden. Mutta toki asiasta on aivan turha esikoisen vanhemmille vihjata. Jokaisella on omasta mielestään se harvinaisen erityisherkkä herranterttu, joka nimenomaan vaatii ne kaikki kevätjuhlakuviot toimiakseen kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei ei kirjoitti:
Pitäskö vähä rentoutua noide sääntöjensä kanssa. Pari vuode päästä voi olla että huomaatte olevanne ilman sukulaisten / kavereiden seuraa...
Kovinpa on ohutta ystävyys tuossa tapauksessa. Oikea ystävyys kestää erilaiset elämäntilanteet.
Ei minua ainakaan kiinnostaisi mennä kylään istumaan hiljaa ja pohtimaan, miksi istun yksin kahvipöydässä kun kaveri nukuttaa kersaansa toista tuntia. Ja lapsen nukkuessakin pitäisi olla hiljaa.
Ottakaa mallia Etelä-Euroopasta. Lapset saavat valvoa ja istuvat mukana ruokaravintolassakin aikuisten kanssa jopa keskiyöhön asti. Tuskin siellä tasan kello 20:00 isketään vauvalle soseet eteen ja 20:30 käsketään ihmisten pitämään leipäläpensä kiinni, jotta pikku-Ignacio saa unenpäästä kiinni.
Hei ap! Ymmärrän täysin, meillä oli samanlaista. Kun lukee näitä tähän tulleita kommentteja, niin aika monet tuntuu olevan sitä mieltä, että heillä on vapaus tehdä ja olla, lapsi joustaa.
Meilläkin tuli ristiriitoja siitä, että pidettiin kiinni vauvan rytmeistä ja rutiineista. Isovanhemmat ottivat henkilökohtaisena loukkauksena, kun ei saanut tulla klo 22-23 aikaan yökylään ja eteiseen kolistelemaan, juttelemaan isoon ääneen ja parhaimmillaan kännykkä huutaa soittoäänet täysillä eteisessä. Sanottiin kyllä, että aikaisemmin voi tulla kylään (pitempi matka, kun tulivat yökylään).
Vauva oli kyllä vahvatahtoinen, mutta koin että kivasti meni vauvavuosi kun vauvantahtisesti mentiin. Ei ollut univelkaa tai muita ongelmia, kun oli hyvät rutiinit. Isovanhemmat sen sijaan sattoivat nälviä, että meinaako se vauva tällä kertaa olla hyvällä tuulella, kun he tulevat kylään.
Muidenkin kanssa tuli yhteentörmäyksiä, koska oltiin tarkempia kuin monet muut. Esim. monilla oli vaikea ymmärtää, että ei haluta nähdä silloin kun heidän perhe valuu räkää, yskii ja flunssaa pukkaa. Koska arki olisi raskaampaa flunssassa. Onneksi pandemia on vähän avannut ihmisen silmiä tuon suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen eräs kaverini, jonka otin kerran vauvoineen kyytiin kun menimme juhliin yhteiselle kaverillemme. Automatkalla musiikki piti laittaa kokonaan pois, kun kaveri yritti väen vängällä stressissä nukuttaa ihan virkeää vauvaa takapenkillä. ”Sen on pakko nukkua tai päivä on ihan pilalla”. ”Hys hys nuku nyt”. Perillä vauva jokelteli ja istui lattialla ihmisiä katsellen ihan tyytyväisenä, vaikkei ollut nukkunut silmäystäkään autossa. Samainen kaveri nukutti iltaisin lasta yöunille aina n.1h vieressä makaamalla. Toisilla vaan on vaikeaa.
Aika monet luulee tuntevansa toisen vauvan paremmin kuin se vanhempi itse. Jos tilanne ei eskaloitunut siinä sinun silmien alla, niin miksi silti luulet että se kaverisi vain teki kaikesta ehdoin tahdoin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
On kyllä niin tuttua juttua, itsekkin esikoisen äitinä olin just tuollainen.. ootahan kun saat kolmannen, niin naurat itsekkin tuolle kirjoituksellesi.
Juu kolmannen kanssa on kaikki jotenkin hirmu helppoa.
Mutta yhden kohdan tunnistan lähes missä vain nukkuvien ja syömisestä innostuneiden lasten äitinä. Tuon että pitää tunkea sinne huoneeseen kun yrittää laittaa lasta nukkumaan. Voi prkl
Lapsi on ihan kierroksilla vierailusta ja koko nukkumaan laitto härdelliä ja sitten joku kuupo "tulee pitämään seuraa" eli siis höpöttämään sille nukutettavalle lapselle. Jouduttiin molemmat isot siis tassuttelemalla laittamaan nukkumaan ja siinä meni aina hetki.
Aika paljon pidempi hetki meni kun joku hyppi kysymässä että nukkuuko ja sanomassa lapselle että oles nyt kiltti että äiti pääse...
Lopulta ilmoitin että meillä ei yökyläillä, eikä kyläillä ollenkaan 18 jälkeen, jos ei pysty odottelemaan sitä että lapsi nukahtaa
Pienen vauvan kanssa kyläily ja tarkat rutiinit eivät sulje toisiaan pois. Vauva voidaan laittaa kyläpaikassa (tai jos kotona on vieraita) ulos nukkumaan ja syöttää samaan kellonaikaan kuin normaalistikin. Vieraiden olisi suotavaa kunnioittaa vauvaperheen elämää.
Yleinen elämänkokemukseni on, että stressiherkillä vanhemmilla on herkemmin stressaantuvia vauvoja, jotka syövät hälinässä heikosti, nukahtavat huonosti, heräilevät usein jne. Tämä varmaan selittyy ihan geeneillä ja on osin opittuakin. Usein tilanne näyttää ulkopuoliselle siltä, että mikseivät vanhemmat vain relaa. Parempi lähtökohta on antaa hyväksyntää ja tilaa tällaisille vanhemmille, jotta he jaksavat hoitaa lapsensa.