Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
Mutta ei sen tarvitse olla ihan noin monimutkaista. Te olette lähteneet kiertämään sitä lastanne kuin Maa Aurinkoa ja muut ei hahmota sekunnintarkkuuttanne.
Täyteen ääneen puhuminen vieressä ja syöttämään tunkeminen on väärin, mutta ei voi olettaa, että kaikki elämä maapallolla seisahtuu yhden lapsen takia.
Ja niitä sukulaisia ei tarvitse kumarrella, sanot selkeästi mikä on se vierailuaika, alku ja loppu ja jos tunkee keittiöön kun syötät, käsket pois. Ylipäätään otat vain vastuun ja käsket lopettaa hössöttämisen.
Nukkuisiko se lapsi päiväunilla vaunuihin? Saisit ulos nukkumaan.
Mutta oikeasti, lapsi nukkuu ja lapsi syö. Aina ne on hengissä selvinneet.
Ulkona ei lapsia pidä nukuttaa, ellei ole itse vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavia vieraita tuollaiset, jotka ei anna vauvan edes nukkua rauhassa. Miten joku jaksaa edes olla noin kiinnostunut toisten vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
Mutta ei sen tarvitse olla ihan noin monimutkaista. Te olette lähteneet kiertämään sitä lastanne kuin Maa Aurinkoa ja muut ei hahmota sekunnintarkkuuttanne.
Täyteen ääneen puhuminen vieressä ja syöttämään tunkeminen on väärin, mutta ei voi olettaa, että kaikki elämä maapallolla seisahtuu yhden lapsen takia.
Ja niitä sukulaisia ei tarvitse kumarrella, sanot selkeästi mikä on se vierailuaika, alku ja loppu ja jos tunkee keittiöön kun syötät, käsket pois. Ylipäätään otat vain vastuun ja käsket lopettaa hössöttämisen.
Nukkuisiko se lapsi päiväunilla vaunuihin? Saisit ulos nukkumaan.
Mutta oikeasti, lapsi nukkuu ja lapsi syö. Aina ne on hengissä selvinneet.
Ulkona ei lapsia pidä nukuttaa, ellei ole itse vieressä.
No eikö sinne joku viereen pääse? Tupa täynnä väkeä.
Elämä on juuri niin hankalaa kuin sen haluaa olevan. Ap valitsi sitten tämmöisen vaativan vauva, jollaisia ei vielä 30 vuotta sitten ollut olemassakaan. Nyt on, ja ne on tarkempia kuin sekunttikello. Ja niitä todella nukutetaan 4 tuntia päivässä miettimättä yhtään sitä, että lapsella ei ehkä ole mitään tarvetta nukkua, jos se jaksaa käydä läpi taputtelu-, silittely-, hyräily- ja kuiskintasessiot ja silti huutaa. Nämä lapset hajoavat palasiksi, kun kotona on joku vieras naama saati että lounas myöhästyy minuutilla.
Lapset eivät erityisesti tarvitse apua nukahtamiseen kuin silloin, kun vanhemmat pyrkivät kaikin tavoin osoittamaan lapselle,että nukkuminen on vaarallista. Siksi minä tässä vieressä hyssytän ja höpötän, jotta et nukahtaisi, kun minulla on semmoinen olo, ettei siitä hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä toiset eivät ymmärrä vaativan vauvan päälle, jos itsellä on ollut helppoja vauvoja tai vauva-ajasta on jo aikaa?
Ei kenelläkään ole ollut mahdollisuutta tuollaiseen vauvan kanssa elämiseen, toista lasta ei voi edes harkita ennenkuin tuo vauva on muuttanut kotoa, jos tuon nyt saa edes muuttamaan.
Höpsis. Varmasti muuttaa pois aikanaan. Ei rauhallinen vauvaikä tarkoita ettei lapsi pääsisi eroon vanhemmistaan ja itsenäistyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue tuo kirjoituksesi taaperollesi, niin varmasti nukahtaa.
Täysin samaa mieltä!
Jospa taapero on pitkästynyt kun olette niin paljon kolmistaan kotona hiljaisesti.
Jospa univaikeudet johtuvat toimettomuudesta ja virikkeettömyydestä. On liian tasaista ja tylsää. Unirituaalien ja siinä hössötyksen myötä saa elämäänsä ohjelmaa ja huomiota ja siksi ei halua nukkua.
Muuten, kun teiltä menee noin paljon aikaa pelkissä rutiineissa, syömisessä ja nukkumisessa ja nukkumaanmenorutiineissa jääkö yhtään energiaa muuhun lapsen kanssa olemiseen ja leikittämiseen. Edelleen minua kiinnostaa kuten joitain muitakin, kuinka paljon olette ulkona lapsen kanssa.
Onko taaperon elämä pelkkiä rutiineja ja samat asiat toistuu päivittäin. Pääosin sisällä oleskellen.
Jospa nuo muitten ihmisten vierailut eivät olisikaan niin paha asia. Antakaa heidän hössöttää ja lapsen olla mukana. Laittakaa vasta vierailun jälkeen nukkumaan niin uni saattaa tulla hetkessä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa taapero on pitkästynyt kun olette niin paljon kolmistaan kotona hiljaisesti.
Jospa univaikeudet johtuvat toimettomuudesta ja virikkeettömyydestä. On liian tasaista ja tylsää. Unirituaalien ja siinä hössötyksen myötä saa elämäänsä ohjelmaa ja huomiota ja siksi ei halua nukkua.Muuten, kun teiltä menee noin paljon aikaa pelkissä rutiineissa, syömisessä ja nukkumisessa ja nukkumaanmenorutiineissa jääkö yhtään energiaa muuhun lapsen kanssa olemiseen ja leikittämiseen. Edelleen minua kiinnostaa kuten joitain muitakin, kuinka paljon olette ulkona lapsen kanssa.
Onko taaperon elämä pelkkiä rutiineja ja samat asiat toistuu päivittäin. Pääosin sisällä oleskellen.
Jospa nuo muitten ihmisten vierailut eivät olisikaan niin paha asia. Antakaa heidän hössöttää ja lapsen olla mukana. Laittakaa vasta vierailun jälkeen nukkumaan niin uni saattaa tulla hetkessä itsestään.
Ulkoilu auttaisi myös siihen ”vähentyneeseen ruokahaluun”…
Onkohan tämä ap se yksi bloggaaja, joka aina valittaa väsymystään kaksosten uniongelmien takia? Ne uniongelmat sitten ovat älyttömien nukutushöösäysten itse luomia. On nukutuspenkit ja kaikki. Mikä se nukutuspenkki sitten onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa samanlaiselta kuin meidän arki oli esikoisen kanssa. Meillä todellakin oli vauva, joka ei nukahtanut missään ympäröivissä äänissä. Minuutin tarkkuudella pidin kiinni nukkumaanmenoajoista. Kyllä suututti, jos sukulaiset sotkivat iltarutiineita tai puhuivat kahvipöydässä, kun minä yritin nukuttaa vauvaa päiväunille. Haasteita tuli, kun hän meni päiväkotiin 1 v. 2 kk ikäisenä. Ensin vain 2 pv viikossa. Ei millään nukahtanut päiväunille siellä ja huusi väsymyskiukkua hoitopäivän jälkeen, eikä sitten nukahtanut rauhallisesti yöunillekaan tai joskus nukahti jo klo 19 ennen iltapalaa.
Toisen lapsen kohdalla oli eri meno, koska esikoinen oli 3,5 v. siskon syntyessä. Aika usein laitoin vauvan vaunuun silloin kun lähdin viemään vanhempaa lasta kerhoon tai kun opetin häntä luistelemaan. Vauva oppi nukahtamaan myös hälinässä, jos alkoi väsyttää, sillä noin kerran viikossa saatiin kotiin esikoisen päiväkotiajoilta tuttu paras kaveri, jonka äiti teki osittaista työaikaa ja oli siksi vapaapäivällä arkisinkin.
Kolmannen lapsen syntyessä esikoinen aloitti eskarin. Se tarkoitti meidän arjessa sitä, ettei vauvan rytmin mukaan pompittu, vaan vauva ja keskimmäinen seurasivat autossa mukana eskarille joka aamu klo 9 ja uudestaan klo 13. Siinä se vauvakin mukana kulki, joskus nukahti autossa ja joskus ei. Aamuisin meillä herättiin klo 6 tai klo 7, miten nyt kukin lapsista sattui heräämään. Yritin imetyksen ajoittaa aina niin, että imetin noin klo 8-8.30, että vauva on kylläinen autossa ja toisaalta klo 12-12.30 myös samasta syystä. Eihän se ajoitus aina onnistunut. Monesti iltapäivällä päikkäriajan jälkeen käytiin vielä porukalla joko leikkipuistossa tai mummulla ja vaarilla. Siellä se nuorimmainen vetäisi oikein sikeitä unia, jos ei juuri ollut nukkunut, eikä välittänyt äänistä mitään.
Nyt on nuorin jo 4 v., mutta mukava noita vauva-aikoja on muistella.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä ap se yksi bloggaaja, joka aina valittaa väsymystään kaksosten uniongelmien takia? Ne uniongelmat sitten ovat älyttömien nukutushöösäysten itse luomia. On nukutuspenkit ja kaikki. Mikä se nukutuspenkki sitten onkaan.
Mikä blogi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävän perhe oli matkalla lapsiperheen kanssa ja he asuivat samassa vuokratussa talossa ulkomailla.
Äitykkä ja isykkä ilmottivat, ettei vessassa saa käydä, jos lapsonen uinuu.
Ymmärtämättömät ihmiset kävivät - tietenkin - ja lapsi nukkui.
Toisten vauvat nukkuvat, vaikka taustalla jauhaa sirkkeli ja toisten pikkuiset saattavat havahtua, jos muut käyvät vessassa. Vinkki: vessassa on pakko käydä.
Osa vauvoista tarvitsee selkeämmät rutiinit ja on epäkohteliasta, jos vieraat eivät osaa sitä kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä ap se yksi bloggaaja, joka aina valittaa väsymystään kaksosten uniongelmien takia? Ne uniongelmat sitten ovat älyttömien nukutushöösäysten itse luomia. On nukutuspenkit ja kaikki. Mikä se nukutuspenkki sitten onkaan.
Mikä blogi?
Ei yksistää, kaksistaan vaan...
Vierailija kirjoitti:
Osa vauvoista tarvitsee selkeämmät rutiinit ja on epäkohteliasta, jos vieraat eivät osaa sitä kunnioittaa.
Nämä erkkavauvat ovat ihan tosi rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa samanlaiselta kuin meidän arki oli esikoisen kanssa. Meillä todellakin oli vauva, joka ei nukahtanut missään ympäröivissä äänissä. Minuutin tarkkuudella pidin kiinni nukkumaanmenoajoista. Kyllä suututti, jos sukulaiset sotkivat iltarutiineita tai puhuivat kahvipöydässä, kun minä yritin nukuttaa vauvaa päiväunille. Haasteita tuli, kun hän meni päiväkotiin 1 v. 2 kk ikäisenä. Ensin vain 2 pv viikossa. Ei millään nukahtanut päiväunille siellä ja huusi väsymyskiukkua hoitopäivän jälkeen, eikä sitten nukahtanut rauhallisesti yöunillekaan tai joskus nukahti jo klo 19 ennen iltapalaa.
Toisen lapsen kohdalla oli eri meno, koska esikoinen oli 3,5 v. siskon syntyessä. Aika usein laitoin vauvan vaunuun silloin kun lähdin viemään vanhempaa lasta kerhoon tai kun opetin häntä luistelemaan. Vauva oppi nukahtamaan myös hälinässä, jos alkoi väsyttää, sillä noin kerran viikossa saatiin kotiin esikoisen päiväkotiajoilta tuttu paras kaveri, jonka äiti teki osittaista työaikaa ja oli siksi vapaapäivällä arkisinkin.
Kolmannen lapsen syntyessä esikoinen aloitti eskarin. Se tarkoitti meidän arjessa sitä, ettei vauvan rytmin mukaan pompittu, vaan vauva ja keskimmäinen seurasivat autossa mukana eskarille joka aamu klo 9 ja uudestaan klo 13. Siinä se vauvakin mukana kulki, joskus nukahti autossa ja joskus ei. Aamuisin meillä herättiin klo 6 tai klo 7, miten nyt kukin lapsista sattui heräämään. Yritin imetyksen ajoittaa aina niin, että imetin noin klo 8-8.30, että vauva on kylläinen autossa ja toisaalta klo 12-12.30 myös samasta syystä. Eihän se ajoitus aina onnistunut. Monesti iltapäivällä päikkäriajan jälkeen käytiin vielä porukalla joko leikkipuistossa tai mummulla ja vaarilla. Siellä se nuorimmainen vetäisi oikein sikeitä unia, jos ei juuri ollut nukkunut, eikä välittänyt äänistä mitään.
Nyt on nuorin jo 4 v., mutta mukava noita vauva-aikoja on muistella.
Itsehän opetitte esikoisenne nukkumaan hautakammiomaisessa hiljaisuudessa. Ja jos on niin vaikeaa, miksi kutsua vieraita kylään? Minusta ainakin olisi pirun ärsyttävää istua kahvipöydässä muiden ihmisten kanssa turpa kiinni, kun vauvaa nukutetaan jopa pari tuntia. Ja sitten kun se nukkuu, ei saa varmasti puhua silloinkaan.
Älkää kutsuko niitä vieraita, jos ette ole valmiita juttelemaan heidän kanssaan ja kiukuttelette.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittukaa mammat ja kasvattakaa synnytyksessä ulos luiskahtaneet aivonne takaisin. Itse olette opettaneet lapsenne hössöttämiseen ja hyysäämiseen, onnea vain kun se kasvaa ja alkaa ilmaista itseään ja "tarpeitaan" vähän enemmän.
Ja kyllä, minulla on lapsia, joiden takia en ole lopettanut elämistä ja kadottanut itseäni mammailun maailmaan. Lapseni ovat ihania ja paras asia, mitä olen elämältäni saanut. Rajoittakaa tuota ihme välineurheilua ja sekoilua, ellette sitten halua elää 24/7 kuplassa lastenne kanssa tapaamatta ketään, koska vauva on tottunut siihen, ettei normaalielämässä tapahdu mitään ja menee aivan sekaisin kun mummo tulee kylään.
Niin samaa mieltä. Moni tuttuni ja kaverini ovat aivan sekaisin mammaillessaan vauvojen kanssa. Elämä on pelkkää vauvaa ja lapsettomien kuulumiset eivät kiinnosta lainkaan. Pitää hankkia kaiken maailman vehkeitä ja vempeleitä, tonnin rattaat ja sitten valittaa, kun ei olekaan rahaa.
Silloin kun olin vauva ja pieni (synnyin -95), äitini ja perheeni elivät ihan normaalia elämää ja minä elin siinä sivussa myös. Kävi vanhempien kavereita kylässä ja ei hössötetty koko ajan.
Lapsi on yksinkertaisesti sellaisessa iässä että ulkomaailma kiinnostaa ja aktiviteettiä pitää olla enemmän.
Ulkoilua, kaupunkireissuja, yleistä ympäristön ihmettelyä päivään niin sekä uni että ruoka maistuu.
Talja pulkkaan, eväät reppuun ja menoksi.
Ne vieraatkin voisi olla lyhyemmän aikaa ja muualla. Turha siellä pienessä asunnossa on kökkiä.
Pitäskö vähä rentoutua noide sääntöjensä kanssa. Pari vuode päästä voi olla että huomaatte olevanne ilman sukulaisten / kavereiden seuraa...
Rauhoittukaa mammat ja kasvattakaa synnytyksessä ulos luiskahtaneet aivonne takaisin. Itse olette opettaneet lapsenne hössöttämiseen ja hyysäämiseen, onnea vain kun se kasvaa ja alkaa ilmaista itseään ja "tarpeitaan" vähän enemmän.
Ja kyllä, minulla on lapsia, joiden takia en ole lopettanut elämistä ja kadottanut itseäni mammailun maailmaan. Lapseni ovat ihania ja paras asia, mitä olen elämältäni saanut. Rajoittakaa tuota ihme välineurheilua ja sekoilua, ellette sitten halua elää 24/7 kuplassa lastenne kanssa tapaamatta ketään, koska vauva on tottunut siihen, ettei normaalielämässä tapahdu mitään ja menee aivan sekaisin kun mummo tulee kylään.