Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
ap kuulostaa kontrollifriikiltä. sairasta säätämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on niin hullu, että edes haluaisi mennä kyläilemään lapsiperheen luo? Hyi helvetti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Touché. T. Latinalaisessa Amerikassa asuva suomalainen nainen
Siellä taidetaan muutenkin suhtautua lapsiin myönteisemmin mitä Suomessa.
Kyllä. Lapset elävät mukana arjessa, heitä rakastetaan, heidän kanssa keskustellaan, mutta heidän pillinsä mukaan ei hypitä. Lapset mm. otetaan mukaan juhliin ja laitetaan vapaaseen huoneeseen nukkumaan, kun väsyvät. Kukaan ei hyssyttele, lapset kyllä nukahtavat, vaikka taustalla olisi puheensorinaa ja musiikkia. Kun vanhemmat ovat valmiita lähtemään kotiin, lapset kannetaan autoon/ taksiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin monet valittaneet, ettei saa hyppiä vauvan pillin mukaan ja pitää tottua perheen rytmiin. Mitäpäs, jos tuo vaatija olisikin muun ikäinen? Parjattaisiinko täällä, jos Pirkko-Matleena 67 v pyytää vieraita lähtemään klo 20, jotta pääsee aikaisin nukkumaan? Tai jos verensokerin heilahteluista kovasti kärsivä Raija-Eveliina 42 v haluaisi syödä säännöllisesti kyläpaikassa ollessaan (vaikka sitten omia eväitä)? Aikuisille riittäisi enemmän ymmärrystä näissä asioissa, vauvan kohdalla haukutaan vain vanhempia hysteerisiksi.
Matleena 67 v on ilmeisesti yksinasuja ja silloin ei tietenkään vieraat voi jäädä jos Matleenan täytyy mennä nukkumaan. Raija-Eveliina syö omat eväänsä ihan itse ja se ei häiritse mitenkään muita ihmisiä. Muiden vieraiden tai talon väen ei tarvitse lähteä pois tai muuttaa omia suunnitelmiaan tai syömisiään vaikka Raija-Eveliina syö omaan tahtiinsa.
Mutta taapero on tapeero, taaperion syöminen tai nukkumaanmeno ei välttämättä tarkoita, että vieraita ei silloin saa olla tai vieraiden pitää lähteä kotiin. Tässä on myös äiti ja isä. Toinen laittaa taaperon nukkumaan ja toinen voi jäädä vieraiden kanssa siksi aikaa. Myös taaperon syöminen on n mahdollista vieraiden aikana.
Eihän se niinkään voi olla, että aikuiset elävät täysin lapsen ohjelman mukaan. Niin omat ihmiset kuin vieraatkin.
Kyllä normaali elämä silti jatkuu vaikka talossa on taapero.
En itse haluaisi kasvattaa lapsiani niin, että he olisivat täysin ulkona muusta elämästä. Enkä haluai olla itsekään vaikka minulla on lapsia.
Haluan pitää elämän niin lähellä normaalia kuin on mahdollista.
Se on pitemmän päälle parempi myös lapselle.
Lapsesta tulee sopeutuvaisempi, rohkeampi ja sosiaalisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Touché. T. Latinalaisessa Amerikassa asuva suomalainen nainen
Siellä taidetaan muutenkin suhtautua lapsiin myönteisemmin mitä Suomessa.
Kyllä. Lapset elävät mukana arjessa, heitä rakastetaan, heidän kanssa keskustellaan, mutta heidän pillinsä mukaan ei hypitä. Lapset mm. otetaan mukaan juhliin ja laitetaan vapaaseen huoneeseen nukkumaan, kun väsyvät. Kukaan ei hyssyttele, lapset kyllä nukahtavat, vaikka taustalla olisi puheensorinaa ja musiikkia. Kun vanhemmat ovat valmiita lähtemään kotiin, lapset kannetaan autoon/ taksiin.
Suomessa lapset ei saa olla missään tapauksessa liikkeellä iltaseiskan jälkeen. minulle on huudettu kauppakeskuksen hississä kun olin kahdeksalta käynyt hakemassa kaksivuotiaan kanssa hänelle talvihaalarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Touché. T. Latinalaisessa Amerikassa asuva suomalainen nainen
Siellä taidetaan muutenkin suhtautua lapsiin myönteisemmin mitä Suomessa.
Kyllä. Lapset elävät mukana arjessa, heitä rakastetaan, heidän kanssa keskustellaan, mutta heidän pillinsä mukaan ei hypitä. Lapset mm. otetaan mukaan juhliin ja laitetaan vapaaseen huoneeseen nukkumaan, kun väsyvät. Kukaan ei hyssyttele, lapset kyllä nukahtavat, vaikka taustalla olisi puheensorinaa ja musiikkia. Kun vanhemmat ovat valmiita lähtemään kotiin, lapset kannetaan autoon/ taksiin.
Suomessa lapset ei saa olla missään tapauksessa liikkeellä iltaseiskan jälkeen. minulle on huudettu kauppakeskuksen hississä kun olin kahdeksalta käynyt hakemassa kaksivuotiaan kanssa hänelle talvihaalarin.
Onneksi ne ulkopuoliset tietää paremmin sun lapses aikataulut (huokaus). Lapsikin saattaa mielellään valvoa pitkään, vaikkapa yhteentoista ja nukkua aamulla pidempään, jos vanhempien aikataulut sallivat.
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuka tuota jaksaa lukea?
Kuka tuota jaksaa kirjoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloitus herätti monenlaisia ajatuksia.
Itse olen lapseton ja kaverini sai vuosi sitten vauvan. Ja sitähän se on, että kun nyt näemme niin paljon näkeminen pyörii vauvan ehdoilla, milloin se nukkuu ja syö ja miten saadaan pidettyä hänet tyytyväisenä.
Ymmärrän tämän ja sopeudun. Silti joskus vähän harmittaa kun nähdään ja huomaa ettei olla pystytty vaihtamaan kunnolla kuulumisia kun keskittyminen menee koko ajan vauvaan.
Jos kutsuttu vieraita harvoin niin oletan että silloin haluatte myös aidosti keskustella vieraidenne kanssa ja olla heille läsnä ja silloin varmaan vauvan rutiineistakin joustaminen on ihan ok. Tietenkin aina on vaihtoehto ettei kutsu vieraita jos he ovat häiriöksi. Mutta vaikka vauva onkin tärkeä niin pitää vieraatkin huomioida, kyllä he varmasti haluavat keskustella ja olla rennosti luonanne vauva huomioiden.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos kutsuisitte vieraat käymään muuhun kuin juuri vauvan päiväuni-aikaan? Eiväthän vieraat siellä koko päivää ole.
Jeps. Mulle tuli avauksesta mieleen, että vieraat kyllä odottavat seuranpitoa, kun heidät on kerran kylään kutsuttu. Miksi kutsua ihmisiä kylään ja sitten edellyttää heidän olevan hiljaa ja poissa tieltä? Isäntäväki voi kuitenkin itse päättää, koska vieraat tulevat. Pitkämatkaiset yökyläilijät asia erikseen, mutta sellaisista ei tässä mainittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin monet valittaneet, ettei saa hyppiä vauvan pillin mukaan ja pitää tottua perheen rytmiin. Mitäpäs, jos tuo vaatija olisikin muun ikäinen? Parjattaisiinko täällä, jos Pirkko-Matleena 67 v pyytää vieraita lähtemään klo 20, jotta pääsee aikaisin nukkumaan? Tai jos verensokerin heilahteluista kovasti kärsivä Raija-Eveliina 42 v haluaisi syödä säännöllisesti kyläpaikassa ollessaan (vaikka sitten omia eväitä)? Aikuisille riittäisi enemmän ymmärrystä näissä asioissa, vauvan kohdalla haukutaan vain vanhempia hysteerisiksi.
Matleena 67 v on ilmeisesti yksinasuja ja silloin ei tietenkään vieraat voi jäädä jos Matleenan täytyy mennä nukkumaan. Raija-Eveliina syö omat eväänsä ihan itse ja se ei häiritse mitenkään muita ihmisiä. Muiden vieraiden tai talon väen ei tarvitse lähteä pois tai muuttaa omia suunnitelmiaan tai syömisiään vaikka Raija-Eveliina syö omaan tahtiinsa.
Mutta taapero on tapeero, taaperion syöminen tai nukkumaanmeno ei välttämättä tarkoita, että vieraita ei silloin saa olla tai vieraiden pitää lähteä kotiin. Tässä on myös äiti ja isä. Toinen laittaa taaperon nukkumaan ja toinen voi jäädä vieraiden kanssa siksi aikaa. Myös taaperon syöminen on n mahdollista vieraiden aikana.
Eihän se niinkään voi olla, että aikuiset elävät täysin lapsen ohjelman mukaan. Niin omat ihmiset kuin vieraatkin.
Kyllä normaali elämä silti jatkuu vaikka talossa on taapero.
En itse haluaisi kasvattaa lapsiani niin, että he olisivat täysin ulkona muusta elämästä. Enkä haluai olla itsekään vaikka minulla on lapsia.
Haluan pitää elämän niin lähellä normaalia kuin on mahdollista.
Se on pitemmän päälle parempi myös lapselle.
Lapsesta tulee sopeutuvaisempi, rohkeampi ja sosiaalisempi.
Meillä on pieni asunto ja makuuhuone olohuoneen lähellä. Taaperot kyllä kuuli kovaäänisen keskustelun ja naurun ja erottivat vieraat äänet. Eihän niitä saanut nukahtamaan millään vaikka olivat väsyneitä. Jos lähdin pois makuuhuoneesta alkoi joko huuto tai lapsi tassutteli sen sata kertaa paikalle. Kummasti ne vieraat ei tykänneet vauvan huudosta vaikka lapsihan vaan osallistui keskusteluun. Naapuritkin tykkäsi.
Esikoinen oli kolme ja puolivuotias kun nuorempi syntyi. Esikoinen oli vilkas ja ehtiväinen ihan vauvasta asti, vähäuninen ja virkku. Vaati kaveria jo parivuotiaana ja niinpä meille tuli samanikäiset kaksoset päivähoitoon muutamaksi tunniksi viikolla äidin vuorotyön ja isän päivätyön mukaan. Sitä metakan määrää! Nuorempi syntyi ja kaksoset tulivat parin viikon tauon jälkeen hoitoon. Radio soi, telkkari päällä, lapset leikkivät ja vauva nukkui ihan rauhassa, tottui elämän ääniin. Helpompaa vauvaa ei ole tullut vastaan. Pyrkisin aina totuttamaan vauvan ihan tavallisiin elämän ääniin, ettei tarvitse kenenkään hipihiljaa sukkasillaan hiipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan.
Eli sun talo sun säännöt. Sanot sit että ei tarvitse tulla jos joudutaan monta päivää toipumaan teidän kyläilystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään syntyvyyden laskua kun vauvaperhe-elämästä tehdään noin ankeaa. Luojan kiitos asun maassa jossa lapset on vauvasta asti osa normaalia elämää. Tuo ihmeellinen rutiiniuskovaisuus aina ihmetyttää Suomessa, ihmekös se on että uuvutaan ja valitetaan vauva-ajan yksinäisyyttä eikä lapsiperhe-elämä näyttäydy nuorille houkuttelevana vaihtoehtona, kun elämä rakennetaan minuuttiaikataulun ympärille ja sosiaaliset suhteet nähdään lähinnä uhkana Pirjo-Yrmelin päiväunille.
Touché. T. Latinalaisessa Amerikassa asuva suomalainen nainen
Siellä taidetaan muutenkin suhtautua lapsiin myönteisemmin mitä Suomessa.
Kyllä. Lapset elävät mukana arjessa, heitä rakastetaan, heidän kanssa keskustellaan, mutta heidän pillinsä mukaan ei hypitä. Lapset mm. otetaan mukaan juhliin ja laitetaan vapaaseen huoneeseen nukkumaan, kun väsyvät. Kukaan ei hyssyttele, lapset kyllä nukahtavat, vaikka taustalla olisi puheensorinaa ja musiikkia. Kun vanhemmat ovat valmiita lähtemään kotiin, lapset kannetaan autoon/ taksiin.
Suomessa lapset ei saa olla missään tapauksessa liikkeellä iltaseiskan jälkeen. minulle on huudettu kauppakeskuksen hississä kun olin kahdeksalta käynyt hakemassa kaksivuotiaan kanssa hänelle talvihaalarin.
Onneksi ne ulkopuoliset tietää paremmin sun lapses aikataulut (huokaus). Lapsikin saattaa mielellään valvoa pitkään, vaikkapa yhteentoista ja nukkua aamulla pidempään, jos vanhempien aikataulut sallivat.
Lapsi oli kotihoidossa ja me asumme kauppakeskuksen vieressä. Hän oli mukana jotta sovittaa sen valmiiksi katsomani haalarin. Kotona 20.15 ja unten mailla kello 21.
Aina ollut joustava aikataulujen suhteen joten tämä valtaisa tapahtuma ei pilannut lapsen elämää.
Rakastan etelän lomia koska siellä saa ihan rauhassa olla koko perheenä liikkeellä illallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ei ei ei kirjoitti:
Pitäskö vähä rentoutua noide sääntöjensä kanssa. Pari vuode päästä voi olla että huomaatte olevanne ilman sukulaisten / kavereiden seuraa...
Kovinpa on ohutta ystävyys tuossa tapauksessa. Oikea ystävyys kestää erilaiset elämäntilanteet.
Ei minua ainakaan kiinnostaisi mennä kylään istumaan hiljaa ja pohtimaan, miksi istun yksin kahvipöydässä kun kaveri nukuttaa kersaansa toista tuntia. Ja lapsen nukkuessakin pitäisi olla hiljaa.
Ottakaa mallia Etelä-Euroopasta. Lapset saavat valvoa ja istuvat mukana ruokaravintolassakin aikuisten kanssa jopa keskiyöhön asti. Tuskin siellä tasan kello 20:00 isketään vauvalle soseet eteen ja 20:30 käsketään ihmisten pitämään leipäläpensä kiinni, jotta pikku-Ignacio saa unenpäästä kiinni.
Suomessa ihmiset ravintolassa menee suunniltaan, jos vauvan äiti imettää vauvaa mahdollisimman huomaamattomasti. Ja jos lapsi itkee, lapsen vanhempia pyydetään poistumaan ja muut asiakkaat mulkoilee vihaisesti.
Luulen että moni ap:ta kritisoinut ei vaan ymmärrä millaista vaativan vaivan kanssa on elää, päivästä ja viikosta toiseen. Juuri nuo rutiinit ja niiden noudattaminen auttavat siihen, että homma pysyy kasassa ja väsyneet vanhemmat järjissään.
Nuo kaikki kehotukset ottaa rennommin toimisivat, jos vauva olisi joustava. Vaan kun vaativa vaiva ei ole.
Voimia täältä sinulle ap, olin itsekin vaativan vauvan myötä ihan samoilla ajatuksilla kuin sinä. Kyllä se vähitellen helpottaa, moni asia tasaantuu kasvaessa.
Täytyy myös sanoa, että ne vaativan vauvan->lapsen erityispiirteet eivät mihinkään välttämättä katoa lapsen kasvaessa. Voi olla temperamentista, muistakin piirteistä kyse. Mutta saatte kuitenkin kaikki paremmat unet jne, ja koko ajan moni asia helpottuu!
Jotkut lapset vaan ovat helppoja, jotkut haastavia.
Tämä on muuten vähän sama, kun jotkut ihmiset eivät ymmärrä esim. että koirayksilöt voivat olla keskenään täysin erilaisia: toiset helppoja, toiset haastavia kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli kolme ja puolivuotias kun nuorempi syntyi. Esikoinen oli vilkas ja ehtiväinen ihan vauvasta asti, vähäuninen ja virkku. Vaati kaveria jo parivuotiaana ja niinpä meille tuli samanikäiset kaksoset päivähoitoon muutamaksi tunniksi viikolla äidin vuorotyön ja isän päivätyön mukaan. Sitä metakan määrää! Nuorempi syntyi ja kaksoset tulivat parin viikon tauon jälkeen hoitoon. Radio soi, telkkari päällä, lapset leikkivät ja vauva nukkui ihan rauhassa, tottui elämän ääniin. Helpompaa vauvaa ei ole tullut vastaan. Pyrkisin aina totuttamaan vauvan ihan tavallisiin elämän ääniin, ettei tarvitse kenenkään hipihiljaa sukkasillaan hiipiä.
Yksi aikuinen ei saa niin paljon meteliä aikaan, että vauva tottuisi meluun. Siinä saa radio ja telkkari huutaa niin kovaa, että itse tarvitsee korvatulpat. Kovaäänistä imuria lukuunottamatta suihkut ja ruuanlaitot ei aiheuta meteliä.
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta lapsiperheen arki. Onneksi en ole hankkimassa lapsia.
Ålkää kutsuko niitä vieraita, jos on noin vaikeeta.
Tuo koiravertaus on hyvä. Miksei koiranomistajat saa opetettua koiriaan niin, että ne ei hauku vieraita? Tai miksi koiran pitää haukkua, jos rappukäytävästä kuuluu liikettä? Ihan yhtä helposti pienen lapsen saa olemaan välittämästä vieraiden aiheuttamasta melusta.
Täällä on niin monet valittaneet, ettei saa hyppiä vauvan pillin mukaan ja pitää tottua perheen rytmiin. Mitäpäs, jos tuo vaatija olisikin muun ikäinen? Parjattaisiinko täällä, jos Pirkko-Matleena 67 v pyytää vieraita lähtemään klo 20, jotta pääsee aikaisin nukkumaan? Tai jos verensokerin heilahteluista kovasti kärsivä Raija-Eveliina 42 v haluaisi syödä säännöllisesti kyläpaikassa ollessaan (vaikka sitten omia eväitä)? Aikuisille riittäisi enemmän ymmärrystä näissä asioissa, vauvan kohdalla haukutaan vain vanhempia hysteerisiksi.