Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
sulla ei selvästi oo lapsia :D
On kolme, on myös kaksi haukkuvaista koiraa. Aina se uusin tulokas on vain siihen laumaan solahtanut. Ja kun kotona tottuu siihen, että koirat haukkuu ja isommat lapset ravaa kavereineen, ei se nuorinkaan vaadi kahta päivystäjää ja ruumishuonehiljaisuutta.
Tämä! Olisi ollut melkoinen sirkus saada isommat istumaan hiljaa kun kuopus nukkui. Jos sellaiseen lapsen opettaa elämä on juuri tuollaista, elämän irvikuvaa. Kaikki ovat hysteerisiä lapsen unen taki.
😂Millaista meteliä te piditte esikoisen kohdalla? Hakkasitko vauvan sängyn vierellä kattilan kansia yhteen, kun vauva yritti nukahtaa?
Outo kysymys. Elettiin normaalisti, laitettiin ruokaa, käytiin suihkussa, katsottiin töllöä, kävi vieraita, imuroitiin jne.
Aina on lapset nukkuneet, ja niin nukkuvat nyt lapsenlapsetkin. Miniäni on fiksu, totuttanut esikoisesta asti taustahälyyn. Lapset heillä 3 v 1,5 v ja 3 kk, eihän talossa voisi elää jos nuorinta ei alusta asti totuta siihen, että elämä jatkuu vaikka hän nukkuu. Perheessä on kaksi koiraa, kyllä ne lajityypillisesti joskus haukahtavat.
Mutta kaikki kolme ovat hyvin nukkuneet, riittää, että vie makkariin, laittaa unilelun suhisemaan, heti nukahtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
sulla ei selvästi oo lapsia :D
On kolme, on myös kaksi haukkuvaista koiraa. Aina se uusin tulokas on vain siihen laumaan solahtanut. Ja kun kotona tottuu siihen, että koirat haukkuu ja isommat lapset ravaa kavereineen, ei se nuorinkaan vaadi kahta päivystäjää ja ruumishuonehiljaisuutta.
Tämä! Olisi ollut melkoinen sirkus saada isommat istumaan hiljaa kun kuopus nukkui. Jos sellaiseen lapsen opettaa elämä on juuri tuollaista, elämän irvikuvaa. Kaikki ovat hysteerisiä lapsen unen taki.
😂Millaista meteliä te piditte esikoisen kohdalla? Hakkasitko vauvan sängyn vierellä kattilan kansia yhteen, kun vauva yritti nukahtaa?
Outo kysymys. Elettiin normaalisti, laitettiin ruokaa, käytiin suihkussa, katsottiin töllöä, kävi vieraita, imuroitiin jne.
Aina on lapset nukkuneet, ja niin nukkuvat nyt lapsenlapsetkin. Miniäni on fiksu, totuttanut esikoisesta asti taustahälyyn. Lapset heillä 3 v 1,5 v ja 3 kk, eihän talossa voisi elää jos nuorinta ei alusta asti totuta siihen, että elämä jatkuu vaikka hän nukkuu. Perheessä on kaksi koiraa, kyllä ne lajityypillisesti joskus haukahtavat.
Mutta kaikki kolme ovat hyvin nukkuneet, riittää, että vie makkariin, laittaa unilelun suhisemaan, heti nukahtavat.
Unilelu suhisemaan? Miten se suhina siinä metelissä edes kuuluu? Radio Rock täysille pauhaamaan siihen viereen, niin vauva nukkuu paremmin.
Mulla oli esikoinen varsin vaativa, eikä siinä olisi millään jaksanut MITÄÄN ylimääräisiä kommervenkkejä. Pienikin lipsuminen päivärytmistä aiheutti pahimmassa tapauksessa sen, että seuraavat pari päivää meni ihan pipariksi, kukaan ei nukkunut ja oli vaikeaa. Toiset lapset nyt vain ovat haastavampia kuin toiset. Helppojen lasten vanhemmat eivät monestikaan ymmärrä. Se arki ylipäänsä parhaimmillaankin kun on haastavaa.
Lapseni todettiin myöhemmin olevan autismin kirjolla että se selittää paljon, eikä hänestä tullut mitenkään vaikeaa vanhempana. On jo täysi-ikäinen lukiolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
sulla ei selvästi oo lapsia :D
On kolme, on myös kaksi haukkuvaista koiraa. Aina se uusin tulokas on vain siihen laumaan solahtanut. Ja kun kotona tottuu siihen, että koirat haukkuu ja isommat lapset ravaa kavereineen, ei se nuorinkaan vaadi kahta päivystäjää ja ruumishuonehiljaisuutta.
Tämä! Olisi ollut melkoinen sirkus saada isommat istumaan hiljaa kun kuopus nukkui. Jos sellaiseen lapsen opettaa elämä on juuri tuollaista, elämän irvikuvaa. Kaikki ovat hysteerisiä lapsen unen taki.
😂Millaista meteliä te piditte esikoisen kohdalla? Hakkasitko vauvan sängyn vierellä kattilan kansia yhteen, kun vauva yritti nukahtaa?
Outo kysymys. Elettiin normaalisti, laitettiin ruokaa, käytiin suihkussa, katsottiin töllöä, kävi vieraita, imuroitiin jne.
Aina on lapset nukkuneet, ja niin nukkuvat nyt lapsenlapsetkin. Miniäni on fiksu, totuttanut esikoisesta asti taustahälyyn. Lapset heillä 3 v 1,5 v ja 3 kk, eihän talossa voisi elää jos nuorinta ei alusta asti totuta siihen, että elämä jatkuu vaikka hän nukkuu. Perheessä on kaksi koiraa, kyllä ne lajityypillisesti joskus haukahtavat.
Mutta kaikki kolme ovat hyvin nukkuneet, riittää, että vie makkariin, laittaa unilelun suhisemaan, heti nukahtavat.
Kuulostat ihan siltä että ansaitsisit omasta mielestäsi jonkun mitalin ja miniä myös, teillä kun nuo lapsenhoitoasiat kerran noin hienosti sujuu. Ehkä empatiakyvyssäsi olisi kuitenkin vielä kehittämisen varaa. Asioita voisi joskus miettiä vähän laajemminkin kuin "minä minä minä miniä minä minä..."
Minun äiti aina paasasi, että ”kyllä lapsen pitää tottua meteliin” eikä suostunut olemaan hiljaa. En tiedä miksi me vanhemmat olisimme täällä metelöineet sillä aikaa, kun vauva oli nukahtamassa, kun olimme kolmistaan ja kumpikaan meistä vanhemmista ei ole kovin äänekäs tai riehakas.
Lapsen syömisen kanssa meillä on vielä tänäkin päivänä haasteita, kun lapsella on herkkä makuaisti ja tämän vuoksi hän huono maistamaan mitään uutta(pelkää pahoja makuja), vaikka on jo koulussa. Aika moni kuvittelee, että tästä voi jotenkin oppia pois ja laukoo typeriä mielipiteitä, vaikka kyse on ihan vaan aistiyliherkkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap teidän lapsi varmaan reagoi ärsykkeisiin noin vahvasti, koska saa niitä liian harvoin. Jos olette vaan kotona hissukseen perheen kesken ja yhtäkkiä kerran kuussa paikalle pamahtaa vieraita, niin toki se häiritsee. Pyrkisin siihen, että vauva näkee vieraita ihmisiä (teillä, jonkun muun luona tai vaikka jossain vauvakerhossa tai ihan vaikka ruokakaupassa) 2-3 kertaa viikossa niin tottuu.
Vauvanne on tottunut tuollaiseen tarpeettomaan äidin ja isän jatkuvaan höösämiseen eikä siksi vierailuista tule mitään. Miksi ylipäätään opettaa lapsi johonkin kahden tunnin nukutusrumbaan? Tuon ikäiset (lähes taapero) osaa yleensä jo nukahtaa itse, paitsi jos on opetettu että aikuiset palvelee ja silittelee/laulelee oikeasti kaksi tuntia. Ei lapsella ole mitään intressiä nukahtaa kun valvomalla saa äidin tai isin luokseen. Vaikutatte hyvin epävarmoilta ja stressaantuneilta esikoisen vanhemmilta joiden pitäisi rentoutua itse niin lapsikin ehkä ottaa nuo tilanteet rennommin. Ja seuraavan lapsen kohdalla opetatte nukahtamaan itse ettekä ala tuollaisiin tuntikausien nukutushullutuksiin. Iltasatu, halit ja pusut, peittely, hyvää yötä ja vanhempi poistuu huoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen että totutatte vauvan viim. 1,5-vuotiaana yksiin päiväuniin klo 12-14 välille. Tämä helpottaa kyläilyä. Voitte kyläillä tai kutsua vieraita 15-18 välillä. 18 jälkeen olette rauhassa kotona ja hoidatte iltapuuhat.
Meillä nuorimmainen nukkui vielä 1-vuotiaana kahdet unet, esim. 09-10 välillä ja 13-15 välillä. Silloinkin sijoitimme kyläilyt 15-18 välillä. Ymmärrän teitä ap, on stressaavaa nukuttaa lasta jos on touhua ja kyläilyä samalla. Toivottavasti teillä jatkossa kyläilyt menee helpommin, lapsen rytmin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
sulla ei selvästi oo lapsia :D
On kolme, on myös kaksi haukkuvaista koiraa. Aina se uusin tulokas on vain siihen laumaan solahtanut. Ja kun kotona tottuu siihen, että koirat haukkuu ja isommat lapset ravaa kavereineen, ei se nuorinkaan vaadi kahta päivystäjää ja ruumishuonehiljaisuutta.
Tämä! Olisi ollut melkoinen sirkus saada isommat istumaan hiljaa kun kuopus nukkui. Jos sellaiseen lapsen opettaa elämä on juuri tuollaista, elämän irvikuvaa. Kaikki ovat hysteerisiä lapsen unen taki.
😂Millaista meteliä te piditte esikoisen kohdalla? Hakkasitko vauvan sängyn vierellä kattilan kansia yhteen, kun vauva yritti nukahtaa?
Outo kysymys. Elettiin normaalisti, laitettiin ruokaa, käytiin suihkussa, katsottiin töllöä, kävi vieraita, imuroitiin jne.
Aina on lapset nukkuneet, ja niin nukkuvat nyt lapsenlapsetkin. Miniäni on fiksu, totuttanut esikoisesta asti taustahälyyn. Lapset heillä 3 v 1,5 v ja 3 kk, eihän talossa voisi elää jos nuorinta ei alusta asti totuta siihen, että elämä jatkuu vaikka hän nukkuu. Perheessä on kaksi koiraa, kyllä ne lajityypillisesti joskus haukahtavat.
Mutta kaikki kolme ovat hyvin nukkuneet, riittää, että vie makkariin, laittaa unilelun suhisemaan, heti nukahtavat.
Sama meillä. Ei mulla ole ollut aikaa odotella hiljaa ja kuiskia vauvan nukkuessa. Pyykkikone ja tiskikone päälle. Suihkuun. Ruokaa tulemaan, imuri laulamaan.
Meillä asui joskus tässä rivarissa neljä vauvaa. Miettikää nurmikon leikkuuta kesällä. Meillä lapsi nukkui hyvin metelissäkin, mutta aina kun piti nurmikko leikata, niin joku naapurin rouva oli aina nokka nyrpyssä. Eihän me nyt voida jokaisen naapurin lapsen päiväuniaikoja tietää tai lähteä ovelle kolkuttelemaan ja kyselemään. Joka asunnossa oli siis vauva. Eihän mekään nyrpistelty nenää, kun naapureiden piti nurmikko ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsemän lapsen äitinä ja kohta seitsemän vauvavuotta viettäneenä sanoisin, että koeta nyt aluksi lukea aloituksesi uudelleen sellaisin silmin, kuin lukisit vieraan ihmisen tekstiä. Millaisia ajatuksia lukemasi sinussa herättää?
Tiedän toki, että lapset ovat erilaisia ja vaiheitakin riittää. Silti kuulostaa jotenkin huolestuttavalta, että koet, ettei yhtään mitään voi tehdä nyt kun perheessänne on vauva.
Jos teillä on normaalisti tosi hiljaista, ette käy missään ettekä oikein tapaa ketään, niin varmasti lapsi ihmettelee alkuun vähän enemmän, mutta tottuu kyllä.
Rutiineista on hyväkin pitää kiinni (ainakin ison perheen keskellä olen kokenut, että sillä on iso merkitys) ja esimerkiksi ruokailut on hyväkin rauhoittaa. Mutta tämä tarkoittaa käsitykseni mukaan lähinnä rauhallista keskustelua ja olemista, ja sitä että annetaan pienellekin ruokarauha. Jos tuntuu, että lapsenne syö vain teidän vanhempien syöttämänä, niin sanokaa vieraille että syötätte nyt itse. Jos lapsi lähestyy taaperoikää, niin sormiruokailuakin voisi harrastaa ja antaa käteen omaa lusikkaa.
Nukkumiset on joskus vähän vaikeita. Kannattaa varmaan kotona pitää jotain pientä "meteliä", niin sietää vähän paremmin ääniä. Usko pois, meillä ei ole hiljaista, ja silti pienimmäinen nukkuu hyvin. Pari lapsista on nukkunut vauvoina ihan pätkissä, mutta näin oli paikasta riippumatta ja taustalta löytyi koliikki ja refluksi.
Kun vauva on unilla, perheemme elää normaalisti. Normiarkena päivisin on hiljaisempaa, kun osa porukasta on koulussa. Nyt lomalla ääntä on enemmän. Nukkumisen aikana täällä ei siis hissutella villasukissa, mutta toki äänitaso pidetään kohtuullisena ja jos leikit yltyy liikaa, huomautan asiasta. Ehdoin tahdoin täällä ei aleta tekemään asioita joista ihan oikeasti lähtee kova meteli, mutta kyllä täällä voi leikkiä, imuroida, jutella, pestä pyykkiä, ym. vaikka vauva nukkuukin.
Jos meille tulee lasten kavereita, joista lähtee meteliä, tai jos joku oma vieraamme olisi jotenkin kovaääninen, niin aika äkkiä sanon/sanoisin että ollaanpa hiljempaa. Mielestäni voitte siis aivan hyvin sanoa vieraillenne, että täytyy olla hiljempaa kun vauva nukkuu, ja on hieman herkkäuninen. Luulisi, että aikuinen ihminen tuon ymmärtää ja muistaakin hetken.
Älä hössötä äläkä kutsu vieraita kylään. Vauvasi ei ole maailmannapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuon osin. Meillä on jo monta lasta, mutta kun rytmi rikkoontuu niin siitä tietää, että on itselle haastavaa taas hetken. Sen takia meillä oli loma tai arki pyritään menemään suht samaan rytmiin. Tänään tuli vieraat ja sanoin että tulkaa vaan kun joskus kiva nähdä muitakin kun oma perhe😅Mutta vauvan päikkärit jäi lyhyeksi ja nyt tämä ilta on tuskaa kun toinen on ihan puhki, mutta yritetään vielä hetki kitkutella koska jos nyt nukkuu yökin venähtää.
En kyllä pyytäisi ketään kylään jos vieraita tarvitsee käskeä olemaan hiljaa yms. En kehtaisi. Kävisin itse muiden luona lyhyillä vierailuilla jos lapsi tosiaan on niin vaativa. Meillä ei ole ikinä eletty kellon mukaan joten vaikea tuota ymmärtää, mutta jos niin on niin sinä voisit järjestää elämänne sopivasti sen sijaan että odotat sitä muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle täysin vieras ihminen ulkomailla asuessani antoi esikoisen kohdalla arvokkaan neuvon: älä lopeta elämistä vauvan tähden, ja elä normaalisti kun vauva nukkuu (imuroi, tee kotitöitä jne niin että ääniä kuuluu normaalisti), älä päivällä pimennä huonetta päiväunien ajaksi, niin vauva oppii paremmin päivän ja yön kontrastit. Näin tein molempien kohdalla ja hyvin nukkuivat molemmat, sekä päivällä että yöllä.
Miksi näissä viittauksissa aina asutaan jossain mystisessä "ulkomaassa"? Eikö edes tässä tapauksessa voinut paljastaa sitä maata, missä asuu näin viisas ihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
sulla ei selvästi oo lapsia :D
On kolme, on myös kaksi haukkuvaista koiraa. Aina se uusin tulokas on vain siihen laumaan solahtanut. Ja kun kotona tottuu siihen, että koirat haukkuu ja isommat lapset ravaa kavereineen, ei se nuorinkaan vaadi kahta päivystäjää ja ruumishuonehiljaisuutta.
Tämä! Olisi ollut melkoinen sirkus saada isommat istumaan hiljaa kun kuopus nukkui. Jos sellaiseen lapsen opettaa elämä on juuri tuollaista, elämän irvikuvaa. Kaikki ovat hysteerisiä lapsen unen taki.
😂Millaista meteliä te piditte esikoisen kohdalla? Hakkasitko vauvan sängyn vierellä kattilan kansia yhteen, kun vauva yritti nukahtaa?
Outo kysymys. Elettiin normaalisti, laitettiin ruokaa, käytiin suihkussa, katsottiin töllöä, kävi vieraita, imuroitiin jne.
Aina on lapset nukkuneet, ja niin nukkuvat nyt lapsenlapsetkin. Miniäni on fiksu, totuttanut esikoisesta asti taustahälyyn. Lapset heillä 3 v 1,5 v ja 3 kk, eihän talossa voisi elää jos nuorinta ei alusta asti totuta siihen, että elämä jatkuu vaikka hän nukkuu. Perheessä on kaksi koiraa, kyllä ne lajityypillisesti joskus haukahtavat.
Mutta kaikki kolme ovat hyvin nukkuneet, riittää, että vie makkariin, laittaa unilelun suhisemaan, heti nukahtavat.Unilelu suhisemaan? Miten se suhina siinä metelissä edes kuuluu? Radio Rock täysille pauhaamaan siihen viereen, niin vauva nukkuu paremmin.
Voi luoja miten tyhmä olet!
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
sulla ei selvästi oo lapsia :D
On kolme, on myös kaksi haukkuvaista koiraa. Aina se uusin tulokas on vain siihen laumaan solahtanut. Ja kun kotona tottuu siihen, että koirat haukkuu ja isommat lapset ravaa kavereineen, ei se nuorinkaan vaadi kahta päivystäjää ja ruumishuonehiljaisuutta.
Tämä! Olisi ollut melkoinen sirkus saada isommat istumaan hiljaa kun kuopus nukkui. Jos sellaiseen lapsen opettaa elämä on juuri tuollaista, elämän irvikuvaa. Kaikki ovat hysteerisiä lapsen unen taki.
😂Millaista meteliä te piditte esikoisen kohdalla? Hakkasitko vauvan sängyn vierellä kattilan kansia yhteen, kun vauva yritti nukahtaa?
Outo kysymys. Elettiin normaalisti, laitettiin ruokaa, käytiin suihkussa, katsottiin töllöä, kävi vieraita, imuroitiin jne.
Aina on lapset nukkuneet, ja niin nukkuvat nyt lapsenlapsetkin. Miniäni on fiksu, totuttanut esikoisesta asti taustahälyyn. Lapset heillä 3 v 1,5 v ja 3 kk, eihän talossa voisi elää jos nuorinta ei alusta asti totuta siihen, että elämä jatkuu vaikka hän nukkuu. Perheessä on kaksi koiraa, kyllä ne lajityypillisesti joskus haukahtavat.
Mutta kaikki kolme ovat hyvin nukkuneet, riittää, että vie makkariin, laittaa unilelun suhisemaan, heti nukahtavat.Kuulostat ihan siltä että ansaitsisit omasta mielestäsi jonkun mitalin ja miniä myös, teillä kun nuo lapsenhoitoasiat kerran noin hienosti sujuu. Ehkä empatiakyvyssäsi olisi kuitenkin vielä kehittämisen varaa. Asioita voisi joskus miettiä vähän laajemminkin kuin "minä minä minä miniä minä minä..."
Voi perkele, lopettakaa te normaali elämä, me muut jatkamme vaikka lapsia/vauvoja talossa onkin.
Kotona pitää siivota, pitää laittaa ruokaa, haluan käydä suihkussa ja katsoa töllöä illalla, soittelen kavereille,, kolme koiraa touhuaa, ja lapset nukkuu.
Yksi tuttu on kuten sinä, vaati kaiken elämän lopetettavaksi vauvan unien aikaan, talossa piti istua kuin kusi sukassa, tuskin sai hengittää, ei ainakaan aivastaa. Ja auta armias jos joku erehtyi soittamaan ovikelloa, hyvä kun ei hengiltä ottanut soittajaa.
Nyt se on yksin kersan kanssa, mies otti yksiön ja muutti kilsan päähän perheestään. Totesi meille, ettei hän tuommoista jaksa kun vessassakaan ei saanut käydä ettei vauva herää. Lähti ensin liikulle kun lapsi meni nukkumaan ja liikulla tapasi hehkeän naisen, nyt on ero vireillä. Ja vannoi, ettei enää tee kapsia, sai kuulema kerrasta tarpeekseen.
Mies on minun veli.
Tutuille terkut.
Varsinkin sinulle tuleva ex-kälyni.
T. Nina. 😀
Os. Veljeni teki ihan oikein, hån yritti kyllä ensin muita keinoja. Kuten puhumista.
Musta tää on tosi mielenkiintoinen ketju! Ei kannata olla joustamaton myöskään kommenteissa, vaikka oma vauva nukahtaisikin vaivatta taustahälinään, niin ei se tarkoita sitä että naapurinkin taapero nukahtaisi niillä opeilla - vauvoilla ihan oikeasti on erilaisia temperamentteja ja tarpeita. Esim itsellä on ihan erilainen temperamentti ollut vauvana kuin sisaruksillani, vaikka olemmekin tosi samankaltaisia. Ikävä kyllä oma isäni huudatti televisiota ja musiikkia kun olin lapsi, enkä vauva-ajan totuttelusta koskaan kunnolla tottunut nukkumaan tai rentotumaan hälyssä, vaan välillä tarhaan ja kouluun mentiin sitten vähillä unilla.
Toki onhan sekin on ihan totta että myös vanhempana voi muuttua niin että kuopuksen kohdalla voikin olla jo ihan eri käytännöt: sekin kuulunee asiaan, eikä ole mikään ylimielisyyden paikka?
Olen saanut viimeiset 1,5 vuotta seurata rakkaan kummityttöni kasvua ja täytyy sanoa että ymmärrän kyllä ap:ta erittäin hyvin, vaikka se saattaa näyttäytyä ulkopuolisille joustamattomalta. Ekoina kuukausina myös itse ajattelin että siskoni stressaa ihan turhaan, kun päiväunien piti alkaa klo.12 eikä puoli 1. Ja olen saanut myös huomata olevani väärässä - nyt kun siskontyttö on tarpeeksi vanha myös yökyläilyihin, huomaa että niillä päivärutiineilla tosiaan on merkitystä :D Onneksi pidin tämän omana tietonani, etenkin koska mitään kokemusta vanhemmuudesta minulla ei ole. Mielestäni ap:n läheiset käyttäytyvät aika törpösti, jos eivät usko vanhemman toiveita. Eri asia jos asuttaisiin samassa taloudessa ja muut ympärillä joutuisivat kuiskimaan koko päivän, mutta pieni hetki hiljaisuutta vauvan nukutuksen aikana ei ole paljoa pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä pyytäisi ketään kylään jos vieraita tarvitsee käskeä olemaan hiljaa yms. En kehtaisi. Kävisin itse muiden luona lyhyillä vierailuilla jos lapsi tosiaan on niin vaativa. Meillä ei ole ikinä eletty kellon mukaan joten vaikea tuota ymmärtää, mutta jos niin on niin sinä voisit järjestää elämänne sopivasti sen sijaan että odotat sitä muilta.
Lähinnä mietin, miten aikuinen ihminen ei ymmärrä olla hiljempaa, jos siis normaalioloissa pitää jotenkin tosi kovaa möyjkää?
Meillä mieskään ei meinannut ymmärtää rutiinien päälle. Oli, hyvä sinänsä, menossa kyllä mielellään lasten kanssa aina ulos, anoppilaan passattavaksi jne. mutta ei niin pitänyt väliä päikkäreistä. Soittelin sitten perään tai muistuttelin päikkäri- ja ruoka-ajoista, koska mä siitä sitten loppupeleissä jouduin kärsimään, kun lapset olivat ylikierroksilla, nukkuivat liian myöhäiset päikkärit ja sitten valvoivat yöt ja seuraava päivä oli sitten taas vaikeaa.
Totta, ja koko muukin elämä voisi pyöriä vain sen ympärillä ettei vieraat vaan pahastu ja kaikenlaiset rutiinit tms. perustua siihen ajatukseen että joskus ehkä perheeseen syntyy uusi vauva. Älytöntä.