Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Tuo koiravertaus on hyvä. Miksei koiranomistajat saa opetettua koiriaan niin, että ne ei hauku vieraita? Tai miksi koiran pitää haukkua, jos rappukäytävästä kuuluu liikettä? Ihan yhtä helposti pienen lapsen saa olemaan välittämästä vieraiden aiheuttamasta melusta.
Koira on ihan helppo opettaa olemaan haukkumatta. Se pitää vain tehdä oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti.
T kolmen kääpiösnautserin emäntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo koiravertaus on hyvä. Miksei koiranomistajat saa opetettua koiriaan niin, että ne ei hauku vieraita? Tai miksi koiran pitää haukkua, jos rappukäytävästä kuuluu liikettä? Ihan yhtä helposti pienen lapsen saa olemaan välittämästä vieraiden aiheuttamasta melusta.
Koira on ihan helppo opettaa olemaan haukkumatta. Se pitää vain tehdä oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti.
T kolmen kääpiösnautserin emäntä
Ei uskoisi, kun niitä haukkuvia koiria on joka paikassa. Ja jos koiran omistajalle sanoo, että sinun koira ulvoo ja haukkuu päivisin, niin sitä ei sitten uskota. Tuolla koirankasvatustaidolla voisit lyödä rahoiksi, sen verran harvinaista se on.
Nyt on uudenvuodenaatto ja osa porukasta juhlii sitä ystävien kanssa. Jos lapsille on järjetetty hoito illaksi, niin sen voi perua ja ottaa lapset pippaloihin mukaan ulkomaiden tyyliin. Saadaan Suomeenkin lisää kansainvälisiä tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo koiravertaus on hyvä. Miksei koiranomistajat saa opetettua koiriaan niin, että ne ei hauku vieraita? Tai miksi koiran pitää haukkua, jos rappukäytävästä kuuluu liikettä? Ihan yhtä helposti pienen lapsen saa olemaan välittämästä vieraiden aiheuttamasta melusta.
Koira on ihan helppo opettaa olemaan haukkumatta. Se pitää vain tehdä oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti.
T kolmen kääpiösnautserin emäntä
Ei uskoisi, kun niitä haukkuvia koiria on joka paikassa. Ja jos koiran omistajalle sanoo, että sinun koira ulvoo ja haukkuu päivisin, niin sitä ei sitten uskota. Tuolla koirankasvatustaidolla voisit lyödä rahoiksi, sen verran harvinaista se on.
Nyt on uudenvuodenaatto ja osa porukasta juhlii sitä ystävien kanssa. Jos lapsille on järjetetty hoito illaksi, niin sen voi perua ja ottaa lapset pippaloihin mukaan ulkomaiden tyyliin. Saadaan Suomeenkin lisää kansainvälisiä tapoja.
Jos koira haukkuu ja ulvoo yksinään, sillä on eroahdistus. Jos omistaja ei usko että koira on levoton, kannattaa äänittää hänelle sitä ääntä niin tajuaa.
Se että koira haukkuu jos joku tulee tai kuulee ääniä rapusta ja haukkuu on taas vahtimista.
Koiria koulutetaan kaiken aikaa, ei siinä ole mitään mystistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos sen kerran pari kuussa, kun teillä on vieraita, ette itse voi yhtään antaa siimaa niin siinähän sitten valitat. Parempi jättää vieraat kutsumatta, jos se on noin iso ongelma.
Siskoni on aivan samanlainen, aina kun olimme porukalla kyläilemässä vanhempien luona, hän vaati television ym kiinni kun kakara meni päiväunille. Aivan älytöntä, miksi opettaa lapsi aivan hiljaisuudessa nukkumaan, taatusti tulee ongelmia myöhemmin.
Joten sinusta on parempi huudattaa televisiota, lasta ja perhettä hermoromahdukseen asti?
Ymmärrän ap:tä. Meillä äitini kävi joka tiistai ja alle 1-vuotias oli niiden vierailujen jälkeen levoton ainakin pari päivää. Hän nukkui muutenkin huonosti ja päiväunetkin noin 20 minuutin pätkissä. Toisaalta äidistä oli apuakin eikä olisi tullut mieleen kieltää häntä tulemasta.
Emme tehneet enempää lapsia, koska meidän mielestä pikkulapsiaika oli niin raskasta ja ilotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vieraat ajoitetaan vauvan/taaperon rytmin mukaan. Tarkka päivärytmi on kullan arvoinen pienen lapsen kanssa ja siitä en jousta.
Pienen vauvan kanssa kyläily ja tarkat rutiinit eivät sulje toisiaan pois. Vauva voidaan laittaa kyläpaikassa (tai jos kotona on vieraita) ulos nukkumaan ja syöttää samaan kellonaikaan kuin normaalistikin. Vieraiden olisi suotavaa kunnioittaa vauvaperheen elämää.
Yleinen elämänkokemukseni on, että stressiherkillä vanhemmilla on herkemmin stressaantuvia vauvoja, jotka syövät hälinässä heikosti, nukahtavat huonosti, heräilevät usein jne. Tämä varmaan selittyy ihan geeneillä ja on osin opittuakin. Usein tilanne näyttää ulkopuoliselle siltä, että mikseivät vanhemmat vain relaa. Parempi lähtökohta on antaa hyväksyntää ja tilaa tällaisille vanhemmille, jotta he jaksavat hoitaa lapsensa.
Meillä etenkin esikoisen kanssa ongelma oli että jos isoäiti tuijotti 10cm päässä ja ilveili ja jos vieraita niin lapsi ei pystynyt keskittyä syömiseen. Tämä keskittymisongelma on edelleen vaikka lapsi pian 4v. Yritän aina että lounaan jälkeen kähdetään tai nähdään vieraita. Joskus onnistuu paremmin joskus hulnommin. Nykyään nukkuu ja syö illalla minkä tarciaa, vauvana jos pöiväsyönti huonoa söi yöllä. Yhden kanssa käyminen oli silti helppoa, kahden kanssa vaikeampaa. Käytiin silti ravintoloissa mutta niissä eui niin kivaa hos oma vauva kitisee koko ajan väsyä tai nälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua, sulla on eka lapsi. Ja elämä pyörii nyt vähän sen ympärillä. Rakas hyvä ihminen, älä suorita! Tapahtuuko oma elämäsi minuutin tarkkuudella? Ei? Ei tarvitse lapsenkaan. Sen lapsen ei varmaankaan ole pakko nukahtaa juuri klo 14 omaan sänkyyn pingviinipussilakanan alle? Pistä lapsi vaunuihin päiväuniaikaan ja pistä mummo pikkukävelylle sen kanssa, että nukahtaa.
Ihan vaan ystävällisenä vinkkinä, että nyt relaa hyvä nainen. Sä kuvittelet nyt, että vauva olisi jotenkin kontrollissasi ja hän söisi tai nukkuisi, olisi aloillaan tai käyttäytyisi, kuten sinä haluat. Päivä kerrallaan hän kuitenkin kasvaa omaksi yksikökseen, jolla tulee olemaan oma tahto. Hän ei ole mikään teddykarhu, mitä paijailet ja joka pysyy hyllynpäällä haluamasi hetken.
Siedättäkää lasta niin että hän tottuu muihin ihmisiin. Tällä tyylillä teille tulee isoja ongelmia jatkossa (tai on jo). Lapsi ei saa olla perheen kuningas/kuningatar!
Terveisin kasvatustieteen maisteri, neljä aikuiseksi kasvattanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eka lapsi oli helppo mutta toinen lapsi oli hankala ja todellakin piti olla minuuttiaikataulu, muuten oli ihan painajaista
Pienikin muutos pisti kaiken sekaisin ja lasta ei saanut enää nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Mun molemmat lapset oli sellasia, että ne vaati täyden rauhan nukahtamiseen. Onneksi meillä sukulaiset ymmärsi ja pitivät suunsa kiinni, kun oli aika laittaa vauva nukkumaan. Molemmilla lapsillani on adhd ja heillä oli rauhoittumisen ja nukahtamisen kanssa ongelmia ihan kouluikäiseksi asti. Tästä syystä meillä myös oli hyvin tiukka rutiini ja nukkumaanmenoajat. Nukkumaanmenoajat on käytössä edelleen, vaikka lapset on jo teinejä.
Tämä ei ole vinoilua eikä kiusaamista vaan ihan tosissani kysyn: Kummallakin lapsellasi on adhd? Onko se yleistä? Periytyykö se? Olisiko todennäköistä, jos kolmannen saisitte, että hänelläkin olisi?
En tunne ketään adhd-lasta, olen siis vain kuullut ja lukenut siitä. Esimerkiksi juuri , että rutiinit ovat tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Mun molemmat lapset oli sellasia, että ne vaati täyden rauhan nukahtamiseen. Onneksi meillä sukulaiset ymmärsi ja pitivät suunsa kiinni, kun oli aika laittaa vauva nukkumaan. Molemmilla lapsillani on adhd ja heillä oli rauhoittumisen ja nukahtamisen kanssa ongelmia ihan kouluikäiseksi asti. Tästä syystä meillä myös oli hyvin tiukka rutiini ja nukkumaanmenoajat. Nukkumaanmenoajat on käytössä edelleen, vaikka lapset on jo teinejä.
Tämä ei ole vinoilua eikä kiusaamista vaan ihan tosissani kysyn: Kummallakin lapsellasi on adhd? Onko se yleistä? Periytyykö se? Olisiko todennäköistä, jos kolmannen saisitte, että hänelläkin olisi?
En tunne ketään adhd-lasta, olen siis vain kuullut ja lukenut siitä. Esimerkiksi juuri , että rutiinit ovat tärkeitä.
Adhd periytyy joten usein sillä adhd:lla on ainakin yksi adhd-vanhempi.
Kälyni löysi muöhemmällä iällä peräkamarista adhd-miehen ja tekaisi sitten kaksi adhd-poikaa.
Siihen arjenhallintaan tarvitaankon sitten jos jonkinmoista apukeinoa. Usein se adhd-vanhempi keksii tuollaisia omituisia sääntöjä jotta voi kokea hallitsevansa sitä arkea. Hän kum ei osaa olla sekä rento että jörjestelmällinen yhtä aikaa.
Tuttu arkkitehti peri tätinsä, ei osannut lajitella niitä tavaroita, roudasi kaiken kotiinsa ja laati tietokoneella piirroksen jonka mukaan pakkasi sen kaman sinne kotiin ja siellä sitten kuljettiin piirrokseen piirrettyjä kulkuväyliä pitkin.
Hänestä se oli uusinormaalia. Moni muu sitten piti sitå pähkähulluna. Vähän samalta kuulostaa nämä ap:n säädöt, perhe opetellut omituisen selviytymiskaavan joka on sitten jo karannut normaalin normaalin ulkopuolelle.
Ihmisillä on yleensä kokemusta vaan omista lapsistaan ja niistä saadut kokemukset yleistetään muidenkin lapsiin, vaikka ihmiset on tosi erilaisia herkkyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan - myös jo vauvana.
Olen ollut koko ikäni ääniherkkä ja olen kasvanut isossa perheessä että on kyllä siedätetty meteliin, ei ole auttanut.
Mielestäni on täysin kohtuullista että perheessä mennään lapsen rutiinien mukaan, kyllä se jousto lisääntyy kun lapselle ikää tulee lisää. Sukulaiset ja ystävät voivat vähän ymmärtää.
Ruokailu ja nukahtaminen on sellaisia että niihin osa lapsista ja aikuisista tarvii vähän omaa rauhaa ja kyllä sitä saa lapselle tarjota.
Oman lapsen kanssa sai vauva-aikana taistella kun ei millään meinannut meluisissa paikoissa rauhoittua syömään vaikka oli ihan nälissään kun ympärillä oli meteliä ja liikettä, nukkumisen kanssa sama. Ja meillä on koira ja on imuroitu päiväunien aikana, se on vaan se että jos on jotain vieraita yms mikä häiritsee niin se häiritsee, ei ole pelkästään äänen tasosta kiinni.
Oltiin jouluna sukuloimassa ja siellä kyllä kaikki ymmärsivät että kun seurueen paria taaperoa nukutettiin niin silloin oltiin vähän hiljempaa (ei soitettu musiikkia tai huudeltu), normaalia elämää pystyi viettämään kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, jos ei nuku kunnolla kahtena kertana kuussa milloin teillä käy vieraita?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on yleensä kokemusta vaan omista lapsistaan ja niistä saadut kokemukset yleistetään muidenkin lapsiin, vaikka ihmiset on tosi erilaisia herkkyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan - myös jo vauvana.
Olen ollut koko ikäni ääniherkkä ja olen kasvanut isossa perheessä että on kyllä siedätetty meteliin, ei ole auttanut.
Mielestäni on täysin kohtuullista että perheessä mennään lapsen rutiinien mukaan, kyllä se jousto lisääntyy kun lapselle ikää tulee lisää. Sukulaiset ja ystävät voivat vähän ymmärtää.
Ruokailu ja nukahtaminen on sellaisia että niihin osa lapsista ja aikuisista tarvii vähän omaa rauhaa ja kyllä sitä saa lapselle tarjota.
Oman lapsen kanssa sai vauva-aikana taistella kun ei millään meinannut meluisissa paikoissa rauhoittua syömään vaikka oli ihan nälissään kun ympärillä oli meteliä ja liikettä, nukkumisen kanssa sama. Ja meillä on koira ja on imuroitu päiväunien aikana, se on vaan se että jos on jotain vieraita yms mikä häiritsee niin se häiritsee, ei ole pelkästään äänen tasosta kiinni.Oltiin jouluna sukuloimassa ja siellä kyllä kaikki ymmärsivät että kun seurueen paria taaperoa nukutettiin niin silloin oltiin vähän hiljempaa (ei soitettu musiikkia tai huudeltu), normaalia elämää pystyi viettämään kyllä.
Tai sitten kasvatetaan täysin sietämätön ihminen joka vielä eläkeläisenäkin odottaa, että kaikki toimii hänen mukaansa.
Meillä on nyt pääministerinäkin tällainen my way or highway -tyyppi eikä hyvin mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva kannattaisi totuttaa ääniin ja pitää vaikka radiota päällä ja puhua vauvalle.
Muutenhan käy juuri noin.
No voi voi ,kun on eräillä vaikeeta. Vieraat ei ymmärrä eikä suuret ikäluokatkaan ymmärrä. On vain hän ja hänen napansa , jonka pillinmukaan tulisi jojotella. Hankkiudu erakoksi , niin olet ylti onnellinen .
Aloittajan kaltaisessa tilanteessa oleva on varmasti lukenut samat jutut lukenut netistä miljoonaan kertaan, että totuttakaa ääniin ja ei saa liikaa suorittaa. Ei niitä ole niin helppo soveltaa jokaisen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
AP, mulla on sun kaltaiseksi kaveri. Hän sai vasta vanhemmalla iällä esikoisensa ja voi jestas miten hankalaa on tapaamisia hänen kanssaan sopia. Meillä on kaveriporukka, jonka kanssa on tunnettu ja tapailtu vuosikausia. Kaikilla on lapsia. Muilla on useampia lapsia. Silti menot pitäisi sopia tämän yhden taaperon päiväunien mukaan.
Jaa. Minun kavereillani oli aiemmin pikkulapsia kun itse olin lapseton. Kaikki tehtiin pilkulleen lapsiperheiden pillin mukaan. Minä ymmärsin, että pikkulapsilla on vaatimuksia ja aikatauluja. Sitten oli lisäksi juttuja, joissa lapsia käytettiin enemmän tekosyynä että tehtiin vanhempien tahdon mukaan, mutta en jaksanut niistäkään alkaa vääntää. Ja lisäksi vanhemmat ylipäänsä päättivät yksin tapaamisten ohjelman tyyliin jos haluat nähdä meitä, niin tule katsomaan umpityhmä lastenelokuva, jossa ei voi jutella eikä seurustella vaan istutaan hiljaa pimeässä ja joka tulee vielä sopimattomaan aikaan. Minun ehdotukseni eivät kelvanneet. Ajattelin, että kun raskas pikkulapsiaika on takana, niin sitten tilanne muuttuu.
Kun kavereiden lapset olivat isoja ja minun pieniä, niin he olivat jo täysin tottuneet määräämään kaiken. Edelleen jos halutaan nähdä, niin pitäisi mennä heidän aikataululla ja ohjelmalla. Äitiyslomalla vielä onnistui, kun oltiin enimmäkseen kotona ja kaverit saattoivat käydä meillä omien lasten miljoonien harrastusten ja lukuisten muiden menojen välissä. Meillä itsellä oli vain vähän aikatauluja, lähinnä päiväunet ja kerran viikossa vauvauinti. Oli ihanaa kun kaverit kävivät ja he tykkäsivät seurustella pikkuisen kanssa.
Mutta tosiaan jos vauvan tai taaperon kanssa piti tavata lapsiperhetuttuja muualla kuin meillä kotona, niin he edelleen käskyttivät aikatauluja. Pikkulapsi kuitenkin tarvitsee päiväunet ja ruoat, jos ei nyt ihan täsmälleen samaan aikaan niin joskus kuitenkin. Kai he itse ovat tämän unohtaneet. Aina olisi esim. pitänyt nähdä klo 14. 00 jossain hornankuusessa. Sehän on normi-ihmiselle kiva aika viikonloppuna, olisin itsekin mielellään nähnyt heitä lapsettomana juurikin klo 14. Mutta ei silloin sopinut aikatauluun, piti nähdä la klo 10 jossain paikassa johon kestää tunnin mennä, eli kello soimaan kasilta. Ehkä heiltä tosiaan omien lasten kasvettua unohtunut, että taaperot nukkuvat päiväunia lounaan jälkeen.
Lapsettomat ystävät joustavat meidän aikataulujen mukaan ihan mutkalla, kuten joustivat aiemmin näiden muiden lapsiperheiden mukaan. Kiitos heille!
Ei mulle olisi tullut mieleenkään, että kylässä pitää olla hiljaa vauvan takia. Ehkä ei vieraillekaan tule? Omia lapsia ei ole, kuten varmaan arvasittekin. Sisarusten ollessa pieniä ne laitettiin aina ulos vaunuihin unille, niin en ole tottunut, että vauvan mukaan mennään. Mielestäni kyläilyt voisi hoitaa sitten vaikka ilman vauvaa, jotta sekä isäntäväellä että vierailla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle olisi tullut mieleenkään, että kylässä pitää olla hiljaa vauvan takia. Ehkä ei vieraillekaan tule? Omia lapsia ei ole, kuten varmaan arvasittekin. Sisarusten ollessa pieniä ne laitettiin aina ulos vaunuihin unille, niin en ole tottunut, että vauvan mukaan mennään. Mielestäni kyläilyt voisi hoitaa sitten vaikka ilman vauvaa, jotta sekä isäntäväellä että vierailla on hyvä olla.
Mihinkähän sinä sen vauvan siksi aikaa sijoitat? Ulkovarastoonko?
Osa tulee kutsumatta.