Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Tuo on normaalia, mutta valitettavaa käytöstä. Itse tein omille vanhemmilleni selväksi, että kun tietty kellonaika tulee, pitää lähteä. Vartti ennen kehoitetaan lähtemään. Jos ei osaa lähteä, ei tarvitse tulla. Kun vauva menee klo 13 aikoihin nukkumaan, saattaa olla että itsellekin se on ainoa aika edes hetken ottaa pienet unet, kun yöt voivat hyvinkin olla levottomia ja katkonaisia. Tätähän ei tietenkään tajuta, kun itse saavat nukkua enemmän kuin nukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huomaa ettei tässä ketjussa ole monella kokemusta oikeasti huonosti nukkuvasta vauvasta. Itsellä oli sairas lapsi, joka heräili pahimmillaan 15min välein koko yön, eikä päivällä nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa, eikä nukahtanut helposti uudelleen jos vaunut esim pysähtyivät. Silti jotkut kaverit ja sukulaiset vaativat ja halusivat ties mitä sirkustempppuja ja viihdykettä, ja vielä loukkaantuivat kuin sanoin miksi EI (alussa tuli muutamasti tehtyä se virhe että venyin oman jaksamisen kustannuksella)!! (Tyyliin tulkaa meidän luo tänne 1h matkan päähän kylään klo 19 (kun lapsen pitäisi mennä nukkumaan yöunille, tämä silloin kuin nukkui jo vähän paremmin, tule baariin bailaamaan (tämä silloin kun oli vuoden heräillyt 2-3h välein ym))
Kukaan normi vauvan äiti ei voi tälläistä ymmärtää, muutama huono yö on jo kauhea mutta kun niitä on 1,5 vuotta joka yö!
Jos noin harvoin käy vieraita nii ehkä vois vähä joustaa.
Ymmärrän kyllä että vauvan täytyisi saada nukkua ja syödä mutta kerran kuussa voi kyl joustaa ja syödä ja nukkua huonommin.
Jos haluat noin tiukasti vieraidenkin aikaan noudattaa rutiineja niin ole tiukempi vieraille. He ovat teillä ja sinä saat käskee olla hiljaa tai lähtemään aikaisemmin.
Tsemppiä ap, ymmärrän kyllä sinua. Meillä on suhteellisen helpot lapset olleet, mutta tiedän kyllä että kaikki ovat yksilöitä. Kaikki "kyllä se oppii kun vaan opetat" -neuvot ovat myös aika tympeitä, meidän nuorimmainen ei suostunut tuttiin tai tuttipulloon sitten millään, vaikka kyllä yritettiin. Alkoi jossain vaiheessa ottaa päähän "hyväntahtoiset" neuvot siitä miten "opetat vaan". Joo, olisi se varmaan oppinut, jos olisi oikeasti ollut ihan pakko, jos esim olisin kuollut tisseineni. Mutta ei se silti helppoa ole eikä välttämättä ollenkaan sen vaivan arvoista. Jos rutiinit toimii teillä, pitäkää vaan kiinni niistä.
Sellainen kuitenkin tulee mieleen, toki nyt kun lapsi on jo oppinut tietyt tavat se voi olla haastavampaa, mutta noin yleensä pieni siedätys ei silti ole pahitteeksi, ihan vaan sen oman päänupin kannalta. Ei siis niin että imuroidaan samassa huoneessa missä lapsi nukkuu, mutta esimerkiksi yhdellä ystävälläni meni (omasta mielestäni) hieman överiksi kun kävelyreititkin valittiin sen mukaan että ei vaan ole riskiä että bussi tai rekka ajaa ohi. Jos oli nukuttamassa lasta parvekkeella niin sisällä asunnossa (missään huoneessa) ei saanut puhua kuin kuiskaten. Ja just tuo että tapaamiset onnistui vain aamupäivisin klo 9-11 koska muuten se sotki lapsen uni- tai ruoka-aikoja. Tällainen ei ehkä hirveästi lisää enää sitä vanhempien hyvinvointia ja tämäkään lapsi ei vaikuttanut erityisen hankalalta tapaukselta ainakaan ulkoapäin katsoen.
Tsemppiä! Onneksi aina ajan myötä asiat tuppaavat helpottamaan.
Ekan lapsen kanssa voi oikeasti keskittyä siihen lapseen just noin. Sehän siin esikoisen vauva-ajassa on niin ihanaa. Seuraavien kanssa päinvastoin se vauva sopeutuu siihen olemassaolevaan elämään eikä päinvastoin. Eikä seuraavien kanssa enää jaksa itse niin välittää ja ottaa paineita. Jos joku päivä vauva syö huonommin ni seuraavana päivänä se syö paremmin, joku ilta itse ei saa maa aikaa mut jonain toisena saa, loppupeleissähän se vauva-aika on tosi lyhyt, vaik ekan kanssa se tuntuuki pitkältä. Tsemppiä ap:lle, toisaalta kaiholla ja toisaalta helpottuneena muistelen miten kriittiseltä kaikki tuntui sillon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi olla tosiaan helpompaa kun käytte itse kylässä teille sopivaan aikaan ja lähdette kotiin kun haluatte jatkaa rutiinejanne.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole kokemusta suuritarpeisista vauvoista, joten et tällaisissa keskusteluissa tule saamaan kuin noita höösäysviestejä. Itse ymmärrän varsinkin tuon unirutiinien merkityksen. Meilläkin molemmat vauvat oli huonoja nukahtamaan ja jos joskus sitten poikettiin näistä rutiineista, kuunneltiin kaikki loppuilta hysteeristä huutoa ja seuraavat pari päivää menivät taas rytmin palauttamiseen. Ei todellakaan ollut sen arvoista. Nykyään tuo meidän 3v on todella joustava ja hänen kanssaan on helppo vierailla ja kestitä, mutta vauvana oli pakko tanssia vauvan pillin mukaan. Toinen vauvamme on hieman helpompi, mutta kyllä hänenkin kanssaan on helpompaa, kun saa mennä päivärytmin mukaisesti ja rauhoittua unille hiljaisuudessa.
Jospa kerron tarinan mun esikoisesta? Aina ollut huono nukkumaan, tänä päivänäkin ja täyttää muutaman viikon päästä 20v. Oli n 4kk vanha, kun keksi, että "hei, kääntyminen on kivaa!" Siinä menikin sitten kuukauden päivät 25min unipätkillä.. niin minä kuin vauva, 24/7. En juuri liioittele, kun aloin olla siinä kunnossa että mietin, kävelenkö itse koskeen vai heitänkö vauvan sinne... siinä vaiheessa heräsi lapsen isäkin, haki mut ja sen tauottomasti kirkuvan vauvan kotoa, vei meidät syömään (kyllä ihan ravintolaan, jossa oli muitakin ihmisiä). Syötiin siellä tunnin verran, vauva vaunuissa tai isällään kun minä söin, itkin väsymystäni ja söin. Ja kun sieltä palattiin kotiin: vauva nukkui ekan kerran kuukauteen kahden tunnin päikkärit ja sen jälkeen muutaman tunnin päästä 8h yöunet. Eli nimenomaan se, että rikottiin se rytmi oli lopulta se vastaus tuohon ongelmaan. Oli oppi tuokin, kahden seuraavan vauvan kohdalla olin tuossa viisaampi. Toki muita, uusia, virheitä tuli tehtyä sitten heidän kanssaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
Ymmärrän aptä etenkin unien suhteen. Todella vähäuninen taapero meillä ja samanlainen oli myös vauvana. Unihäiriö todettu ja ei, mitkään unikoulut ei ole auttaneet. Ollaan lastensairaalan unipolin asiakkaita ja siellä tosiaan vaaditaan se minuuttitarkka aikataulu päiviin. Lapsi ei esim. saa nukkua klo 15 jälkeen ennen iltaunia. Siispä ei ole päästy kävelylle eikä voi käydä autolla taaperon kanssa klo 15 jälkeen, koska takuuvarmasti nukahtaa autoon tai vaunuihin. Tätä pitäisi jatkaa vähintään 6kk. Unilääkäri ei edes ota kantaa tapaukseen ellei tuo päivärytmi ole täysin kellontarkka valmiiksi.
Ai taaperon kanssa ei pääse iltapäivällä kävelylle. Eikö taaperoksi kutsuta yleensä yli vuoden ikäistä ja näistä useimmat kävelee? Mitä jos antaisitte sen liikkua ulkona itse, tulisi uni ehkä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
Ensimmäinen lapsi? Ihan tiedoksi että useimmissa vauvaperheissä ei nukuta öitä.
Haluta aina saa. Mutta kaikkea ei voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tosi rumia kommentteja. Toivottavasti jätät ne omaan "arvoonsa".
Olen vauvaikäisen mummo. Kyllä pitää ymmärtää mennä vauvaperheen ehdoilla.
Vasta synnyttänyt äiti sekä pikkuinen vauva, isäkään eivät ole muiden viihdyttämistä varten.
Teille kuuluu itsemääräämisoikeus. Jos muut eivät sitä ymmärrä, se täytyy heille ilmaista. Voisiko isä (jos on perheessä) ottaa tämän roolin ja rauhoittaa tilanteen?
Oma kokemus on useamman lapsen äitinä, että eri vauvojen kanssa ja eri terveystilanteessa jaksoi eri tavoin.
Nyt on teidän aikanne. Älkää antako muiden tulla lisärasitteeksi. Jos he rakastavat vauvaa, he ajattelevat hänen kasvuaan, lepoaan, kehitystään.
❤️
Kerran kuukaudessa tapahtuva notkahdus taaperon elämässä ei tee kun hyvää, kysymys ei Apn vauvan kohdalla ole vastasyntyneestä.
En vähättele, mutta ap:n kirjoituksesta paistaa läpi se että kyse on esikoisesta. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Hiljaiset hetket nukuttamisen ja syömisen aikana ovat arvatenkin täysin utopiaa, koko ajan on menoa ja meteliä. Toki välillä hermo kiristyy, kun 10kk kuopus on juuri nukahtanut ja isompi sisarus paukkaa kovaäänisesti sisään huoneeseen, mutta kun hänkin on vasta alle 3 -vuotias, niin se on vaan elämää, johon vauvakin nopeasti tottuu. Kaikkein hankalaksi teette tilanteen itsellenne näillä järjestelyillä. Vauva kyllä tottuu, kunhan hiukan useammin rikotte näitä hiljaisuusrutiineja. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Tämä on just sitä kun ei ymmärretä. Lapset ovat erilaisia. Kukaan vanhempi ei tahallaan ajaudu noihin rutiineihin vaan kokeilemalla on tullut selväksi että mikään muu ei toimi. Meillekin irvailtiin että liian herkkiä olette ja radiota päälle vain. No helvetti kun vauva havahtui aivan kaikkeen mahdolliseen. Ja jos ei nukkunut siinä vartin aikaikkunassa niitä päiväunia niin ei nukkunut yöllä. Me tiedettiin tämä koska oltiin kokeiltu kaikkea. Joten me tehtiin tietenkin niin että varmistettiin vauvan ja OMAT yöunet.
Toinen lapsi sitten nukkui missä vain ja miten päin vain. Hänen kohdallaan syöminen olikin sitten erikoista taiteilua. Kolmas taas heräili öisin vuoden ajan vaikka oltaisiin seisty päällään. Ihan tahallaan tietysti itse aiheutettiin nämä juu.
Todella moni tekee lapsen ja jopa koiran kanssa sen virheen, että alkaa mukautua ja mukautua ja mukautua ja lopulta ollaan suossa, kun se mukautumisen taso on mennyt överiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin ap:tä. Minun lapseni oli pienenä hyvin tarkka rytmistä. Jopa se että meillä oli enemmän vieraita, kuten kaksi äitiä ja heidän lapsensa, saattoi saada vauvan hermostumaan ja itkemään. Ei rauhoittunut millään ennenkuin lähtivät. Nukahtamisajat ovat olleet myös tarkkoja. Eka puoli vuotta meni max. 2 h pätkissä yöt ja itse en aina ehtinyt nukahtaa välissä. Olin kuin zombi. Sittemmin lapsi alkoi nukkua, mutta herätys oli useamman vuoden klo 6 aamulla. Komenna vain vieraat topakasti ulos kun alkaa iltatoimet ja kutsu kylään vasta päikkäreiden jälkeen tai sen jälkeen kun vauva on jo nukahtanut.
Koska teillä sitten sopii kyläillä tai koska voitte itse kyläillä? Jos ei saa minkään ruokailun aikana olla paikalla kun häiritsee ja vauvat nyt syövät usein sen 5 kertaa vähintään päivässä. Eikä saa päikkäreitä ennen kun rauhoitetaan, eikä päikkäreitten aikaan. Ei ilratoimien aikaan, ei vauvan nukkuessa kun pitäisi olla hiljaa.
Helvetti miten rasittavilta kuulostatte. Olisitte onnellisia, että joku ylipäätään vielä sietää teitä siinä määrin, että edes viitsii paikalle vaivautua.
Ihan sekopäiseltä kuulostaa, että koko talo pitää hiljentää elämästä yhden vauvan takia ja edes ruokailun aikana ei saa pihaustakaan kuulua kun häiritsee. Mihin teitä molempia siinä ylipäätään tarvitaan? Kahta palvelijaa yhdelle vauvalle?
Normaalit vanhemmat hoitavat homman niin, että lapsi totutetaan pienestä asti ääniin. Ei se nälkään kuole tai 24/7 valvo, vaan oppii ajan myötä sietämään elämän ääniä. Toinen vanhemmista hoitaa iltatoimet/ruokailun, toinen saa omaa aikaa tai jos on vieraita, ehtii seurustella. Kuulostatte aivan kädettömiltä ja herkkänahkaisilta nipottajilta.
Hei ap,
Älä välitä näistä ilkeistä kirjoittajista. Joillakin ihmisillä ei ole empatiaa, ja jotkut ovat saaneet pelkästään hyväunisia lapsia, ja luulevat että ovat itse omalla toiminnallaan saaneet aikaan hyvät unet.
Minulla on kaksi lasta, ja toinen on ihan vauvasta asti ollut herkkä, toinen taas erityisen rento ja leppoisa tyyppi. Molempia on kasvatettu ihan samoin. Tämä herkkä lapsi nukkui ensimmäiset 8 kk vain minun ihokontaktissa, vain pienissä pätkissä ja Ok ollut kaiken suhteen herkkä. On yhä, nyt 11 v. Ihan normaali lapsi on, ei diagnooseja ja muutoin elämä sujuu hyvin. Kuitenkin edelleen tarvii hiljaisuutta ja pimeää ja tarkat rutiinit nukkumiseen. Toinen nukkuu missä vain, miten vain ja todellakin ihan samoin toimitti molempien kanssa alusta asti.
Sanoisin, että keskustele vakavasti lähipiirin kanssa. Kerro, että nämä asiat ovat sinulle tärkeitä ja auttavat jaksamaan. Vanhemman lepo on tärkeää, ja jos se on pitkään vähissä, vaikuttaa se kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin. Nykyisenä yh-äitinä sen tiedän todella. Jos läheiset eivät kunnioita edelleenkään sääntöjänne / toiveitanne, voisitteko kyläillä heillä kunnes lapsi kasvaa? Saisitte lähteä kotiin oman aikataulun mukaan. Lohdutan vielä, että pienten kanssa tilannekin voi muuttua äkkiä paremmaksi, ja tiukkojen rytmien tarve vähentyä. Tsemppiä!
Meillä tilanne jumahti siihen, että äitini veti herneet nenään siitä, että "häntä kohdeltiin ulkopuolisena". Häntä ei siis yksinkertaisesti saanut ulos illalla, koska mielestään hän kuului perheeseen, eikä häiritse.
Sitten hän keksii alkaa rakentaa majaa tai mennä sadetanssimaan pihalle juuri kun olen saamassa lapset nukkumaan ja hän on mielestään vain "ihana hassu mummo".
Ei sitten voinut päästää meille ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
Ymmärrän aptä etenkin unien suhteen. Todella vähäuninen taapero meillä ja samanlainen oli myös vauvana. Unihäiriö todettu ja ei, mitkään unikoulut ei ole auttaneet. Ollaan lastensairaalan unipolin asiakkaita ja siellä tosiaan vaaditaan se minuuttitarkka aikataulu päiviin. Lapsi ei esim. saa nukkua klo 15 jälkeen ennen iltaunia. Siispä ei ole päästy kävelylle eikä voi käydä autolla taaperon kanssa klo 15 jälkeen, koska takuuvarmasti nukahtaa autoon tai vaunuihin. Tätä pitäisi jatkaa vähintään 6kk. Unilääkäri ei edes ota kantaa tapaukseen ellei tuo päivärytmi ole täysin kellontarkka valmiiksi.
Ai taaperon kanssa ei pääse iltapäivällä kävelylle. Eikö taaperoksi kutsuta yleensä yli vuoden ikäistä ja näistä useimmat kävelee? Mitä jos antaisitte sen liikkua ulkona itse, tulisi uni ehkä paremmin.
Mä mietin tätä kanssa et miks ap ei oo kirjoittanut et leikkiikö vuoden ikäisen lapsen kanssa? Käykö ulkona? Ei ihmekään jos ei nuku mikäli pistetään kaavalla ruoka ja nukkumaan :D
Yrittäkää ajoittaa kaikki vierailut siihen, kun lapsi nousee päiväunilta. Ja yli klo 15 ei kannata nukuttaa päiväunilla.
Minäkin suosittelen nukuttamaan vaunuihin. Muistakaa, että vauvan lepoaika on vanhempien lepoaikaa!
Miksi ihmeessä aloittaja ei ota hyötyä irti tilanteesta? Menet itse nukkumaan kaikessa rauhassa vaikka hotelliin ja annat sukulaisten hoitaa vauvaa kun kerta haluavat tulla teille auttamaan.