Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Ei tässä vieraat ole ongelma vaan vanhemmat.
Lapsiperheen elämä on yleensä ihan normaalia elämää. Siihen kuuluu joskus vieraat, omat harrastukset, ihan ne samat asiat kuin ennenkin. Myös lapselle pitää niin opettaa.
Käsitän sen, kun vauva on ihan vauva. Äiti on väsynyt ja vauvanhoito uutta. Mutta kohta taaperoikäisen lapsen sekä myös äidin ja isän pitäisi jo olla mukana normaalissa elämässä. Niin ettei kaikkea voi aikatauluttaa ja muutoksia tulee sinne tai tänne ajoittain.
On vanhemmille raskasta yrittää sellaista mikä on mahdotonta. Ja usein jopa ihan turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taas kaikkitietävää sakkia... huoh. Nuo meteliin totuttamiset ja rutiineista joustamiset varmasti toimii joidenkin vauvojen kohdalla mutta ei kaikkien. Nimimerkillä kaikki kokeiltu. Meidän lapsemme ei nukkunut vauvana refluksin takia, eikä myöskään taaperona, kuin ihan lyhyitä pätkiä. Yritimme unikouluakin mutta ei auttanut. Jotkut lapset vain ovat herkkäunisempia kuin toiset. Lapsen kasvettua isoksi koko perheen unen määrä on kasvanut huomattavasti.
Ap, jos teille rutiinit ovat se asia jolla saatte oman elämänne parhaiten toimimaan, niin pitäkää niistä kiinni. Älä anna vieraiden tulla teidän kotiinne polkemaan teidän varpaitanne. Ehkä he alkavat ymmärtää yskän jos kiellätte kokonaan tulemasta kylään, kun eivät sitten näe pienokaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Tai sitten sinä olit vaan esikoisen kanssa tumpula kuten ap ja pilasit sen kasvatuksellasi.
Minun pikkusiskoni on kasvatettu ”erityisherkkänä” helikopteroiden ja se odottaa sitä aikuisenakin kaikilta edelleen.
Järkyttävä karhunpalvelus vanhemmilta.
Lue enemmän luulet vähemmän. Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa alusta lähtien vauvan "helppouteen" tai "haasteellisuuteen" ja näkyvät eniten juuri nukkumisen ja syömisen pulmina.
Temperamenttierot on nähtävissä jo vastasyntyneillä ja ne säilyvät läpi elämän.
Pikkusisareesi tai hänen kasvatuksees en ota kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Tai sitten sinä olit vaan esikoisen kanssa tumpula kuten ap ja pilasit sen kasvatuksellasi.
Minun pikkusiskoni on kasvatettu ”erityisherkkänä” helikopteroiden ja se odottaa sitä aikuisenakin kaikilta edelleen.
Järkyttävä karhunpalvelus vanhemmilta.
Lue enemmän luulet vähemmän. Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa alusta lähtien vauvan "helppouteen" tai "haasteellisuuteen" ja näkyvät eniten juuri nukkumisen ja syömisen pulmina.
Temperamenttierot on nähtävissä jo vastasyntyneillä ja ne säilyvät läpi elämän.Pikkusisareesi tai hänen kasvatuksees en ota kantaa.
Esikoisen kanssa tyypillisesti hössötetään liikaa. Se on ihan yleinen fakta. Ei tarvitse etsiä sen pidemmältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Tai sitten sinä olit vaan esikoisen kanssa tumpula kuten ap ja pilasit sen kasvatuksellasi.
Minun pikkusiskoni on kasvatettu ”erityisherkkänä” helikopteroiden ja se odottaa sitä aikuisenakin kaikilta edelleen.
Järkyttävä karhunpalvelus vanhemmilta.
Lue enemmän luulet vähemmän. Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa alusta lähtien vauvan "helppouteen" tai "haasteellisuuteen" ja näkyvät eniten juuri nukkumisen ja syömisen pulmina.
Temperamenttierot on nähtävissä jo vastasyntyneillä ja ne säilyvät läpi elämän.Pikkusisareesi tai hänen kasvatuksees en ota kantaa.
Esikoisen kanssa tyypillisesti hössötetään liikaa. Se on ihan yleinen fakta. Ei tarvitse etsiä sen pidemmältä.
Totta. Ei poista kuitenkaan faktaa temperamenttieroista - toiset helppoja, toiset haastavia. Vanhempia ei auta asioista tietämättömien besserwisseröinti. Jokainen vanhempi on oman jälkikasvunsa paras asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka jotain muka kiinnostaa lapsiperheessä vierailu niin että yököttäväähän tuo on kakaran kitinää kuunnella.
Ja kamalasiti on tunkeutumassa muka vieraita ikkunoista ja ovista sisään.
Jos vieraita käy kerran tai kaksi kuussa, niin kyseessä on ihan aiheellinen vauvan totuttaminen siihen, että maailmassa on muitakin kuin oma perhe. Jos pari päivää menee kuukaudessa eri tavalla kuin yleensä, niin sen ei pitäisi olla ylitsepääsemätön juttu. Eri asia, jos vieraita ramppaisi joka viikko.
Näin suojeltuna vauvasta todella kasvaa erityisherkkä ja joudutte tekemään erityisjärjestelyjä aina eskariin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Tai sitten sinä olit vaan esikoisen kanssa tumpula kuten ap ja pilasit sen kasvatuksellasi.
Minun pikkusiskoni on kasvatettu ”erityisherkkänä” helikopteroiden ja se odottaa sitä aikuisenakin kaikilta edelleen.
Järkyttävä karhunpalvelus vanhemmilta.
Lue enemmän luulet vähemmän. Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa alusta lähtien vauvan "helppouteen" tai "haasteellisuuteen" ja näkyvät eniten juuri nukkumisen ja syömisen pulmina.
Temperamenttierot on nähtävissä jo vastasyntyneillä ja ne säilyvät läpi elämän.Pikkusisareesi tai hänen kasvatuksees en ota kantaa.
Esikoisen kanssa tyypillisesti hössötetään liikaa. Se on ihan yleinen fakta. Ei tarvitse etsiä sen pidemmältä.
Totta. Ei poista kuitenkaan faktaa temperamenttieroista - toiset helppoja, toiset haastavia. Vanhempia ei auta asioista tietämättömien besserwisseröinti. Jokainen vanhempi on oman jälkikasvunsa paras asiantuntija.
Tai sitten hössöttää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
ehkä toiset eivät ymmärrä vaativan vauvan päälle, jos itsellä on ollut helppoja vauvoja tai vauva-ajasta on jo aikaa?
Ei ole se vauva joka vaatii, vaan vauvan vanhemmat. Heidän pillinsä ja mukavuutensa mukaan pitäisi elää.
Vauva oppii ja sopeutuu normaaliin elämiseen oikein hyvin.
En ole tähän ikään 75-v nähnyt, tavannut noin vaikeaa vanhemmuutta. Vauva on vauva ja sopeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä ehdoin tahdoin tehdä, kasvattaa vauvasta vaativaa neurootikkoa.
Vieraita pari kertaa kuussa on ihan hyvää siedätyshoitoa normaaliin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos meillä ei ole mitään ”relatkaa, älkää pingottako ja hössöttäkö, etelässäkin melutaan koko ajan” -porukkaa riesana. Meidän tuttavapiiri koostuu fiksuista ihmisistä jotka vierailee taaperoperheessä sopivan hetken ja ymmärtävät häipyä ajoissa. Ja ihan rutiinit on meilläki, ja jos joku siitä häiriintyy niin eipä tartte tulla kylään. Saa kyllä olla aika tossukka jos pitää väkisin meteliä vauvan uniaikana sen takia että jonkun mölyävän vieraan vierailut sujuisi paremmin.
Ap'lla käy vieraita PARI kertaa kuukaudessa ja tuntuu, että koko maailma menee sekasin kun mummo haluis syöttää vauvaa, mutta kontrollifriikki ap ei kestä yhtään "kaaosta" vaan haluaa suorittaa ruokailunkin kun suurenkin suorituksen. Sama nukutuksen kanssa. Toivon, että ap oikeasti on lukenut kommentteja ja relaa vähän. Tai sitten toivon, että kyseessä on trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo kuulostaa ihan samanlaiselta kuin lapseni vauva-aikana, vauva oli yliherkkä eli refluksi ja myöhemmin ADHD. Tuo ylihiljaisuus ja rutiinit oli mun tapa selvitä hengissä tuosta ajasta, univelkaa kertyi ja oma terveyskin meinasi mennä, meillä mies ei auttanut ja paljastui klassiselsi narsistiseksi pettäjäksi joka pakeni kuvioista, lusmuili töissä ja tuli kotiin syyttämään minua huonosta äitiydestä, jäin siis yksin.
Tuo rutiini salli minun hetken hengittää, muuten olisin tullut hulluksi.
Täällä on nyt useampi refluksivauvan äiti puolustellut, että kyllä vauva-ajasta selviytyminen edellyttää ap:n kaltaista touhua. Ap:lla nyt ei ole mitään refluksilasta, vaan mitä ilmeisimmin aivan tavallinen taapero. Tämä ketju ei sikäli koske nyt teidän spesiaalilasten spesiaalitilanteita tai sitä miten väsyneitä juuri te olitte.
Ap:n tapauksessa haisee ihan tavallisen lapsen tarpeiden nostaminen kuninkaallisiin mittasuhteisiin. 1-2 päivää kuussa ihmisten tapaamista ja aikataulussa vähän joustamista romauttaa koko arjen ja toiminnot vaativat molempien vanhempien huomion. Tai hermoillaan jos lapsi yhden ruokailun syö vähän huonommin.
Onhan tuo touhu nyt ihan yli mennyt. Taaperolle on parempi oppia pientä joustoa silloin tällöin ja nähdä ihmisiä kuin mennä robottina tietyn ohjelmoinnin mukaan oli tilanne mikä hyvänsä. Karhunpalvelus on opettaa lapsi siihen, että nukkua ja syödä voi vain totaalihiljaisessa talossa ja vain tietyllä kellonlyömällä. Rutiinit on hyvästä, mutta niiden orjallinen ja ehdoton noudattaminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vauva aikana vauvan ehdoilla.
Ap: n lapsi on taapero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sellanen mihin sen totuttaa. Turha siinä on mitään erikoista hössöttää. Yleensä se hössötys on just sen takia että vanhemmat haluaa sitä "omaa aikaa" illalla, mieluiten tuntikausia ja sit aamulla väsyttää kun se lapsi herää neljältä aamulla kun on kuudelta illalla laitettu jo nukkumaan.
Minuakin kiinnostaa mihin aikaan taaperoa laitatte nukkumaan.
Jospa häntä ei vaan vielä silloin nukuta.
Kun kerroit vieraista niin tuskun lapsiperheen vieraar kovin myöhään ovat kylässä.
Mitä jos niinä kertoina kun on vieraita (ei kovin usein teillä) niin antaisitte taaperon vaan olla siinä mukana seurailemassa ja kuuntelemassa aikuisten juttelua. En ihmettele yhtään, että ei hakua mennä toiseen huoneeseen. Kyllä taapero sitten nukkuu sohvalle, syliin tms. Sitten vaan kannatte hissukseen omaan sänkyynsä. Säästytte unitaistelulta ja kaikki voivat olla yhdessä.
Ei ole vaarallista joskus poiketa rutiineista ja ei taapero siitä pilalle mene.
Näin meillä tehtiin, en pakottanut liian aikaisin nukkumaan jos oli muita ihmisiä talossa. Enkä muutenkaan, lapsi nukkuu kun häntä väsyttää, vanhemmat kyllä sen sitten huomaavat tavalla tai toisella.
Jospa tuputatte liikaa nukkumista jo taaperoikäiselle lapselle liian vähällä muulla toiminnalla ja liikaa hissuttelemalla.No ei todellakaan onnistu kaikkien lasten kohdalla tuo että vain nukahtaisi syliin tai sohvalle. Rauhallisempien kohdalla ehkä voi käydäkin noin mutta varsinkin monet vilkkaat ja energiset vauvat/pikkulapset ainakin alkaa vain käydä sitä enemmän ylikierroksilla mitä väsyneempiä ovat, ja todellakin siis tarvitsevat sen tilanteen rauhoittamisen että voivat itsekin rauhoittua. Eikä tuollaisen yliväsyneen lapsen seurassa ole edes mitenkään kiva olla. Tätä asiaa voi olla vaikea ymmärtää jos oma lapsi on ollut helpompi tapaus ja nuo haastavammat on sen perusteella tuominnut huonon vanhemmuuden tulokseksi.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikki vauvat ei noin vain nukahda, onhan meissä aikuisissakin sellaisia jotka nukahtavat helposti ja sitten niitä joilla on pahoja univaikeuksia. Ei oman kokemuksen perusteella voi yleistää yhtään mitään. Tuo on tuota tyypillistä tuoreen äidin lyttäämistä että kaikki haasteet arjessa on vain itseaiheutettuja ja omaa tyhmyyttä ja ventovieraatkin tietää muka paremmin.
Ihan talonpoikaisjärjellä ajattelen näin:
Lapsi ei nukahda kun nukutetaan tarkan aikataulun mukaan klo xx.xx. Nukutus kestää noin pari tuntia. Isä ja äiti yrittävät kaikkensa. Laulavat, lukevat, silittelevät, heijaavat, ovat hiljaa, hymisevät jne. Lapsi itkee, kääntää ja vääntää. Lopulta uupuneena ja kovalla tappelulla nukkuu ja isä jä äiti ovat vielä uupuneempia ja tuskin jaksavat muuta kuin mennä itsekin nukkumaan. No, mutta kun on "vaikeasti nukkuva lapsi", niin näin sitten mennään. Oli järkeä tai ei.
Vanhemmat linnoittautuvat ahtaaseen ja ehkä kuumaankin makuuhuoneeseen. Miksi sitä parin tunnin aikaa ei käyttäisi yhteiseen olemiseen muissa tiloissa? Vaikka olisi välillä itkuakin, itkuahan on siellä makuuhuoneessakin nyt. Ehkä kaikilla kolmellakin.
Vaihtoehto olisi tuo, että lapsi saisi olla pitempään muiden kanssa. Niiden vieraidenkin. No, itkee ja on levoton silloinkin ehkä, ehkä ei. Saattaa puuhailla ihan normaalistikin. Mutta edellyttää, että vanhemmat pysyvät täysin rauhallisina ja tekevät muina miehinä niitä hommiaan mitä tekevätkään. Saattaa olla hyvä jos ottavat jo siinä "normaalissa" tilanteessa lapsen syliin ja vaikka lukevat jotain tai jotain rauhallista puuhailua lapsen kanssa. Nukkumiseen ja toiseen huoneeseen menemistä ei mainitakaan, eikä viitata millään lailla nukkumiseen. Vieraat kiinnostavat, tuskin kapsi silloin kiukuttelee.
Kun lapsi on sitten "unohtanut" koko nukuttamisurakan ja kaikkien stressin siitä voi tapahtuakin niin, että nukkuminen helpottuu.
Kun siitä ei tehdä numeroa vaan se ikäänkuin solahtaa itsestään normaaliin iltatoimintaan.
Olen vanhempana ihmisenä, (nyt tuli paha sanottua D) sitä mieltä, että nämä syömis- ja nukkumisongelmat ovat joko sitä, että lapsi huomaa saavansa siinä huomota ja erityisohjelmaa vanhemmiltaan.
Tai sitten ne ovat muodustuneet niin stressaaviksi ja uuvuttaviksi, että lapsi jo silloin kun vaistoaa että jaahas, kohta se taistelu alkaa pistää hanttiin tai hermostuu.
Levottomuus ja kiukuttelu voisi vähentyä kun lapsi huomaisikin, että nukkumisessa tai syömisessä ei ole mitään pahaa tai sitä ei tarvitse vastustaa kun se olisikin vain osa muuta mukavaa ja normaalia lapsenelämää.
Kun vanhemmat olisivat hiukan joustavampia ja rennompia niin lapsikin olisi rennompi. Lapsi vaistoaa vanhemman tunnetilan kyllä.
Tämä ei tietysti tapahdu hetkessä jos on menty hermoheikkoina ja minuuttiaikataululla.
Ensin pitää vanhempien rentoutua ja luopua päähänpinttymistään. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä vaan ihan talonpoikaisjärjellä selviää. On muistetrava, että se lapsi on jo itsenäinen ihminen, ei vanhempiensa jatke. Lasta voi kohdella ihmisenä ja niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Arvatkaas vaan kuinka teitä ärsyttäisi kun ruokaa tuputettaisi vaikka ei ole nälkä tai kyydittäisi sänkyyn ja pakotettaisi nukkumaan kun ei yhtään väsytä.
Ei lapsi ole sen kummempi, ihminen hänkin on, vaikka penempi.Ja sitten taas mun lapsi on todella helppo nukahtaja, KUNHAN HÄNTÄ EI VALVOTETA OHI NUKAHTAMISIKKUNANSA.
Aika usein olen vääntänyt ihmisten kanssa siitä, onko lapsella oikeesti niin kiire nukkumaan, eikö se voisi vähän vielä valvoa, meidänkin lapset saa valvoa. Tuohan on niin nopea nukahtamaankin.
Eivät väännä toista kertaa, kun ovat kertaalleen nähneet, millainen nukutussavotta siitä seuraa, kun lapsi saa valvoa vieraiden kanssa, menee ylipirteäksi eikä nukahda sitten millään.
Joskus voi olla hyvät syyt nimenomaan pitää siitä kiinni siitä hyväksi havaitusta nukkumaanmenoajasta, ja vieraiden on syytä se ymmärtää.
Edelleen sanon, miksi sitten yritätte nukuttaa väkisin sitä ylipirteää vauvaa?
Annatte mennä vielä vähänaikaa niin varmaan nukkuu kun väsyttää tarpeeksi.
Tätä väkisin nukuttamista en sitten millään ymmärrä. Jos on mennyt yli nukkumisajan niin on mennyt yli. Mitä siinä sitten haittaa jos vielä hetken odottaa, että se luonnollinen nukahtamistunne lapselle tulee.
Kuten sanoin, älkää viitatko tai puhuko mitään nukkumiseen liittyvää. Lapsi vaistoaa sen ja pistää vastaan. Kun lapsella ei ole vastarintaa nukkumiseen niin nukahtaminen tapahtuu luonnostaan. Ei lapsi loputtomasti jaksa valvoa.
Ette voita yhtään mitään sillä kun tappelette lapsen kanssa, että nuku nyt, sun on pakko nukkua.
Ette millään voi elää niin, että 100 % lapsi menee aina prikulleen minuutilleen nukkumaan.
Joskus vaan nukkumisaika menee jostain syystä yli.
Ja ei se lapsikaan mikään robotti ole. Joskus tarvii vähemmän, joskus enemmän unta.
Miten sellaista, joka ei ole robotti voidaan kasvattaa niinkuin hän olisi robotti?
No eihän se onnistu millään.
Mehän nimenomaan laitetaan lapsi nukkumaan ilman MITÄÄN tappelua hänen täydelliseen uniaikaansa, jolloin hän nukahtaa alta vartin.
Mutta vieraamme ja sinä tunnutte haluavan, että lasta valvotettaisiin luonnollisen nukahtamisen tunteensa yli...?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sellanen mihin sen totuttaa. Turha siinä on mitään erikoista hössöttää. Yleensä se hössötys on just sen takia että vanhemmat haluaa sitä "omaa aikaa" illalla, mieluiten tuntikausia ja sit aamulla väsyttää kun se lapsi herää neljältä aamulla kun on kuudelta illalla laitettu jo nukkumaan.
Minuakin kiinnostaa mihin aikaan taaperoa laitatte nukkumaan.
Jospa häntä ei vaan vielä silloin nukuta.
Kun kerroit vieraista niin tuskun lapsiperheen vieraar kovin myöhään ovat kylässä.
Mitä jos niinä kertoina kun on vieraita (ei kovin usein teillä) niin antaisitte taaperon vaan olla siinä mukana seurailemassa ja kuuntelemassa aikuisten juttelua. En ihmettele yhtään, että ei hakua mennä toiseen huoneeseen. Kyllä taapero sitten nukkuu sohvalle, syliin tms. Sitten vaan kannatte hissukseen omaan sänkyynsä. Säästytte unitaistelulta ja kaikki voivat olla yhdessä.
Ei ole vaarallista joskus poiketa rutiineista ja ei taapero siitä pilalle mene.
Näin meillä tehtiin, en pakottanut liian aikaisin nukkumaan jos oli muita ihmisiä talossa. Enkä muutenkaan, lapsi nukkuu kun häntä väsyttää, vanhemmat kyllä sen sitten huomaavat tavalla tai toisella.
Jospa tuputatte liikaa nukkumista jo taaperoikäiselle lapselle liian vähällä muulla toiminnalla ja liikaa hissuttelemalla.No ei todellakaan onnistu kaikkien lasten kohdalla tuo että vain nukahtaisi syliin tai sohvalle. Rauhallisempien kohdalla ehkä voi käydäkin noin mutta varsinkin monet vilkkaat ja energiset vauvat/pikkulapset ainakin alkaa vain käydä sitä enemmän ylikierroksilla mitä väsyneempiä ovat, ja todellakin siis tarvitsevat sen tilanteen rauhoittamisen että voivat itsekin rauhoittua. Eikä tuollaisen yliväsyneen lapsen seurassa ole edes mitenkään kiva olla. Tätä asiaa voi olla vaikea ymmärtää jos oma lapsi on ollut helpompi tapaus ja nuo haastavammat on sen perusteella tuominnut huonon vanhemmuuden tulokseksi.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikki vauvat ei noin vain nukahda, onhan meissä aikuisissakin sellaisia jotka nukahtavat helposti ja sitten niitä joilla on pahoja univaikeuksia. Ei oman kokemuksen perusteella voi yleistää yhtään mitään. Tuo on tuota tyypillistä tuoreen äidin lyttäämistä että kaikki haasteet arjessa on vain itseaiheutettuja ja omaa tyhmyyttä ja ventovieraatkin tietää muka paremmin.
Ihan talonpoikaisjärjellä ajattelen näin:
Lapsi ei nukahda kun nukutetaan tarkan aikataulun mukaan klo xx.xx. Nukutus kestää noin pari tuntia. Isä ja äiti yrittävät kaikkensa. Laulavat, lukevat, silittelevät, heijaavat, ovat hiljaa, hymisevät jne. Lapsi itkee, kääntää ja vääntää. Lopulta uupuneena ja kovalla tappelulla nukkuu ja isä jä äiti ovat vielä uupuneempia ja tuskin jaksavat muuta kuin mennä itsekin nukkumaan. No, mutta kun on "vaikeasti nukkuva lapsi", niin näin sitten mennään. Oli järkeä tai ei.
Vanhemmat linnoittautuvat ahtaaseen ja ehkä kuumaankin makuuhuoneeseen. Miksi sitä parin tunnin aikaa ei käyttäisi yhteiseen olemiseen muissa tiloissa? Vaikka olisi välillä itkuakin, itkuahan on siellä makuuhuoneessakin nyt. Ehkä kaikilla kolmellakin.
Vaihtoehto olisi tuo, että lapsi saisi olla pitempään muiden kanssa. Niiden vieraidenkin. No, itkee ja on levoton silloinkin ehkä, ehkä ei. Saattaa puuhailla ihan normaalistikin. Mutta edellyttää, että vanhemmat pysyvät täysin rauhallisina ja tekevät muina miehinä niitä hommiaan mitä tekevätkään. Saattaa olla hyvä jos ottavat jo siinä "normaalissa" tilanteessa lapsen syliin ja vaikka lukevat jotain tai jotain rauhallista puuhailua lapsen kanssa. Nukkumiseen ja toiseen huoneeseen menemistä ei mainitakaan, eikä viitata millään lailla nukkumiseen. Vieraat kiinnostavat, tuskin kapsi silloin kiukuttelee.
Kun lapsi on sitten "unohtanut" koko nukuttamisurakan ja kaikkien stressin siitä voi tapahtuakin niin, että nukkuminen helpottuu.
Kun siitä ei tehdä numeroa vaan se ikäänkuin solahtaa itsestään normaaliin iltatoimintaan.
Olen vanhempana ihmisenä, (nyt tuli paha sanottua D) sitä mieltä, että nämä syömis- ja nukkumisongelmat ovat joko sitä, että lapsi huomaa saavansa siinä huomota ja erityisohjelmaa vanhemmiltaan.
Tai sitten ne ovat muodustuneet niin stressaaviksi ja uuvuttaviksi, että lapsi jo silloin kun vaistoaa että jaahas, kohta se taistelu alkaa pistää hanttiin tai hermostuu.
Levottomuus ja kiukuttelu voisi vähentyä kun lapsi huomaisikin, että nukkumisessa tai syömisessä ei ole mitään pahaa tai sitä ei tarvitse vastustaa kun se olisikin vain osa muuta mukavaa ja normaalia lapsenelämää.
Kun vanhemmat olisivat hiukan joustavampia ja rennompia niin lapsikin olisi rennompi. Lapsi vaistoaa vanhemman tunnetilan kyllä.
Tämä ei tietysti tapahdu hetkessä jos on menty hermoheikkoina ja minuuttiaikataululla.
Ensin pitää vanhempien rentoutua ja luopua päähänpinttymistään. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä vaan ihan talonpoikaisjärjellä selviää. On muistetrava, että se lapsi on jo itsenäinen ihminen, ei vanhempiensa jatke. Lasta voi kohdella ihmisenä ja niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Arvatkaas vaan kuinka teitä ärsyttäisi kun ruokaa tuputettaisi vaikka ei ole nälkä tai kyydittäisi sänkyyn ja pakotettaisi nukkumaan kun ei yhtään väsytä.
Ei lapsi ole sen kummempi, ihminen hänkin on, vaikka penempi.Ja sitten taas mun lapsi on todella helppo nukahtaja, KUNHAN HÄNTÄ EI VALVOTETA OHI NUKAHTAMISIKKUNANSA.
Aika usein olen vääntänyt ihmisten kanssa siitä, onko lapsella oikeesti niin kiire nukkumaan, eikö se voisi vähän vielä valvoa, meidänkin lapset saa valvoa. Tuohan on niin nopea nukahtamaankin.
Eivät väännä toista kertaa, kun ovat kertaalleen nähneet, millainen nukutussavotta siitä seuraa, kun lapsi saa valvoa vieraiden kanssa, menee ylipirteäksi eikä nukahda sitten millään.
Joskus voi olla hyvät syyt nimenomaan pitää siitä kiinni siitä hyväksi havaitusta nukkumaanmenoajasta, ja vieraiden on syytä se ymmärtää.
Edelleen sanon, miksi sitten yritätte nukuttaa väkisin sitä ylipirteää vauvaa?
Annatte mennä vielä vähänaikaa niin varmaan nukkuu kun väsyttää tarpeeksi.
Tätä väkisin nukuttamista en sitten millään ymmärrä. Jos on mennyt yli nukkumisajan niin on mennyt yli. Mitä siinä sitten haittaa jos vielä hetken odottaa, että se luonnollinen nukahtamistunne lapselle tulee.
Kuten sanoin, älkää viitatko tai puhuko mitään nukkumiseen liittyvää. Lapsi vaistoaa sen ja pistää vastaan. Kun lapsella ei ole vastarintaa nukkumiseen niin nukahtaminen tapahtuu luonnostaan. Ei lapsi loputtomasti jaksa valvoa.
Ette voita yhtään mitään sillä kun tappelette lapsen kanssa, että nuku nyt, sun on pakko nukkua.
Ette millään voi elää niin, että 100 % lapsi menee aina prikulleen minuutilleen nukkumaan.
Joskus vaan nukkumisaika menee jostain syystä yli.
Ja ei se lapsikaan mikään robotti ole. Joskus tarvii vähemmän, joskus enemmän unta.
Miten sellaista, joka ei ole robotti voidaan kasvattaa niinkuin hän olisi robotti?
No eihän se onnistu millään.Mehän nimenomaan laitetaan lapsi nukkumaan ilman MITÄÄN tappelua hänen täydelliseen uniaikaansa, jolloin hän nukahtaa alta vartin.
Mutta vieraamme ja sinä tunnutte haluavan, että lasta valvotettaisiin luonnollisen nukahtamisen tunteensa yli...?!
Jos vieraat kerran kuussa noin ahdistaa, niin älkää päästäkö niitä kotiinne.
Vanhempi usein myös projisoi omia tarpeitaan vauvaan. Eli kun itsellä on kylmä, pukee vauvaa lämpimästi; kun itse on huonouninen, stressaa myös vauvan unista; jos tarvitsee itse hyvin säännöllistä ruokailua, on tarkka siitä vauvankin kohdalla jne. Tällaisessa tilanteessa saattaisi auttaa, jos pystyisi hellittää kontrollista ja antaa vauvaa luotettavan aikuisen hoitoon hetkeksi. Silloin saattaisi nähdä juuri tuon, että ei tapahdu mitään kauheaa, vaikka kaikki ei mene niin kuin itse oli kuvitellut pakolliseksi.