Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Tai sitten sinä olit vaan esikoisen kanssa tumpula kuten ap ja pilasit sen kasvatuksellasi.
Minun pikkusiskoni on kasvatettu ”erityisherkkänä” helikopteroiden ja se odottaa sitä aikuisenakin kaikilta edelleen.
Järkyttävä karhunpalvelus vanhemmilta.
Lue enemmän luulet vähemmän. Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa alusta lähtien vauvan "helppouteen" tai "haasteellisuuteen" ja näkyvät eniten juuri nukkumisen ja syömisen pulmina.
Temperamenttierot on nähtävissä jo vastasyntyneillä ja ne säilyvät läpi elämän.Pikkusisareesi tai hänen kasvatuksees en ota kantaa.
Esikoisen kanssa tyypillisesti hössötetään liikaa. Se on ihan yleinen fakta. Ei tarvitse etsiä sen pidemmältä.
Totta. Ei poista kuitenkaan faktaa temperamenttieroista - toiset helppoja, toiset haastavia. Vanhempia ei auta asioista tietämättömien besserwisseröinti. Jokainen vanhempi on oman jälkikasvunsa paras asiantuntija.
Ei kyllä tasan pidä paikkaansa tuo asiantuntijuus.
Maailma on täynnä vanhempia, joilla ei ole mitään hajua/kykyä/halua/ymmärrystä edes omien lastensa hoidosta.
Ja kyllä, mulla on kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä hysteerisiä vanhempia näkyy erityisesti korona-aikana esikoisensa saaneissa.
Ymmärrän, että lasta ei aina kannata vieraan syöttää, eikä tietenkään vieraita oteta mukaan lapsen nukutukseen. Täysin pielessä vain on kommunikaatio näiden ilmeisen tuttujen vieraiden suhteen. Kuulostaa myös oudolta, että kaikkeen tyssyttelyyn tarvitaan kummatkin vanhemmat.
Ei teillä varmaan kauaa noita vieraita enää käy.
Olisi mielenkiintoista tietää kuinka vanha ap:n lapsi on ja onko hän päiväkodissa ja jos ei ole, onko menossa.
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuka tuota jaksaa lukea?
Hyvin jäsenneltyä, normaalia tekstiä.
Kuinka huono lukutaito tai keskittymiskyky täytyy olla, että ei jaksaisi lukea?
Jotkut lukee kirjoja, ajatella. Jopa päivittäin, vuosia, opiskellessaan. Pelottavaa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Apua, kuka tuota jaksaa lukea?
Kuka tahansa lukutaitoinen, jolla ei ole keskittymishäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joistakin kommenteista huomaa, ei tilannettanne ymmärrä kukaan muu kuin toinen vanhempi jolla on ollut itselläkin haastavia vauvoja. Erityisesti juuri kun nukkuminen ja syöminen on hankalaa ja kuten totesit, eivät vieraat ymmärrä aikataulusta lipsumista, koska heidän ei tarvitse kärsiä seurauksista.
Voit nähdä ystäviä esimerkiksi ulkoilun yhteydessä, tai kun jossain vaiheessa saatte omaa aikaa, kotiin ei kannata tuossa vaiheessa kutsua jos lopputulos on perheelle raskaampaa. Vauvan syömiset ja unet paranee kun ikää tulee lisää, esimerkiksi vuoden päästä tilanne on jo helpompi. Silloin on parempi kutsua vieraita kylään.
Lapsemme ensimmäinen vuosi oli qivqn samanlainen kuin aloittajalla. Toivon voimia teille. Lapseni huusi synnäriltä asti ja heräili jatkuvasti, kunnes saimme samantyyliset rutiinit aikaiseksi kuin aloittajalla: tarkat ruoka- ja nukkuma-ajat. Jos ne eivät toteutuneet, lapsi huusi väsyneenä/nälkäisenä helposti 2h putkeen raivoten. Lohdutuksen sananen: lapsemme on nyt kolmevuotias ja elää aivan normaalia elämää nyt. Kun vain lapsen kehityksen edetessä opettaa normaalit rajat, ei tarkasta vauva- ja taaperoajasta ole haittaa. Teimme miehemme kanssa paljon yhdessä, että jaksoimme.
Älä kuuntele tuomitsijoita. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuo kuulostaa ihan samanlaiselta kuin lapseni vauva-aikana, vauva oli yliherkkä eli refluksi ja myöhemmin ADHD. Tuo ylihiljaisuus ja rutiinit oli mun tapa selvitä hengissä tuosta ajasta, univelkaa kertyi ja oma terveyskin meinasi mennä, meillä mies ei auttanut ja paljastui klassiselsi narsistiseksi pettäjäksi joka pakeni kuvioista, lusmuili töissä ja tuli kotiin syyttämään minua huonosta äitiydestä, jäin siis yksin.
Tuo rutiini salli minun hetken hengittää, muuten olisin tullut hulluksi.
Niin, mutta tämmösessä tilaneessa on täysin epäreilua "syyttää" vauvaa. Sä myönsit, että tämä kontrolli ja rutiinit oli sua varten. Onko aloittajalla myös näin, mutta vyöryttää kaiken vauvan "syyksi"?
Vierailija kirjoitti:
Kuten joistakin kommenteista huomaa, ei tilannettanne ymmärrä kukaan muu kuin toinen vanhempi jolla on ollut itselläkin haastavia vauvoja. Erityisesti juuri kun nukkuminen ja syöminen on hankalaa ja kuten totesit, eivät vieraat ymmärrä aikataulusta lipsumista, koska heidän ei tarvitse kärsiä seurauksista.
Voit nähdä ystäviä esimerkiksi ulkoilun yhteydessä, tai kun jossain vaiheessa saatte omaa aikaa, kotiin ei kannata tuossa vaiheessa kutsua jos lopputulos on perheelle raskaampaa. Vauvan syömiset ja unet paranee kun ikää tulee lisää, esimerkiksi vuoden päästä tilanne on jo helpompi. Silloin on parempi kutsua vieraita kylään.
Sii mitä mä luin. Että melkein pari vuotta pitää elää sellaista elämää, että vasta sitten voi kutsua vieraita kotiin?
Ja nämä vieraat, joista aloittaja kertoo ovat ystäviä ja isovanhempia. Pitääkö heitäkin tavata vain ulkoilun yhteydessä, mitäh?
Tuolla toiminnalla noin parivuotiaalla lapsella (ja fanhemmilla on niin outo elämänkuva, että tuskin silloikaan enää voi ketään kotiin kutsua ilman, että lapsi tästä "oireilee". Vanhemmista puhumattakaan, hehän ovat täysin vieraantuneet normaalista elämästä.
Mitä umpioituneempaa (muumiotunempaa) elämää lapsen kanssa elää sitä aremmaksi ja erityisemmäksi lapsi kehittyy.
Ja sitä tarkemmiksi ja holhoavimmiksi vanhemmat muuttuvat.
Eipä ole kovin iloista elämää lapsella. Pari ensimmäistä vuotta ainoat ihmiset kodissa ovat omat vanhemnat.
Kyllä on hermot kiristyneet suuntaan jos toiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
On kyllä niin tuttua juttua, itsekkin esikoisen äitinä olin just tuollainen.. ootahan kun saat kolmannen, niin naurat itsekkin tuolle kirjoituksellesi.
Tähän kyllä pakko kommentoida että vaikka kuinka olisi kokemusta vanhemmuudesta, niin SILTI ne lapset on yksilöitä (tätähän on turha selittää helppojen lasten vanhemmille kun luulevat sen johtuvan omasta erinomaisuudestaan). Nimim. Ensin yksi vaativa vauva, sitten kaksi helppoa, viimeinen taas kuten esikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei kyse ole överiydestä, vaan siitä, että vauva saa syötyä ja nukuttua. Jos illat ja yöt on yhtä hulinaa, niin meillä vanhemmilla ei ole omaa aikaa eikä surkeilla yöunilla jaksa. On mielestäni ihan normaalia, että haluttaisiin nukkua yöt ja iltaisin levätä.
ap
On kyllä niin tuttua juttua, itsekkin esikoisen äitinä olin just tuollainen.. ootahan kun saat kolmannen, niin naurat itsekkin tuolle kirjoituksellesi.
Tähän kyllä pakko kommentoida että vaikka kuinka olisi kokemusta vanhemmuudesta, niin SILTI ne lapset on yksilöitä (tätähän on turha selittää helppojen lasten vanhemmille kun luulevat sen johtuvan omasta erinomaisuudestaan). Nimim. Ensin yksi vaativa vauva, sitten kaksi helppoa, viimeinen taas kuten esikoinen.
Esikoisen ympärillä höösätään tyypillisesti liikaa, keskimmäiset laiminlyödään ja nuorimpaan takerrutaan.
Tämä on ihan tutkittu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta ja kommenteista huomaa, ettei tämä ole enää vauvapalsta. Ap on postannut perus vauvapalstalaisen kommentin joihin aikanaan sai tukea ja neuvoja.
Nyt ensimmäiset kommentoijat pohtivat kirjoituksen pituutta. Muissa kommenteissa ei edes yritetä ymmärtää eri vauvojen tarvitsemaa säännönmukaista päivärytmiä. Taitaa aika monelta kommentoijalta olla jo unohtunut vauva-ajan arki, unettomat yöt ja rytmi,
Jännä, että nyky-av:n tyyliin koko ketjua ei ole jo poistettu. Ehkä täällä saisi vielä keskustella vauva-aiheista, mutta keskustelijat taitaa olla kaikkea muuta kuin vauva-arjen vertais äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta ja kommenteista huomaa, ettei tämä ole enää vauvapalsta. Ap on postannut perus vauvapalstalaisen kommentin joihin aikanaan sai tukea ja neuvoja.
Nyt ensimmäiset kommentoijat pohtivat kirjoituksen pituutta. Muissa kommenteissa ei edes yritetä ymmärtää eri vauvojen tarvitsemaa säännönmukaista päivärytmiä. Taitaa aika monelta kommentoijalta olla jo unohtunut vauva-ajan arki, unettomat yöt ja rytmi,
Jännä, että nyky-av:n tyyliin koko ketjua ei ole jo poistettu. Ehkä täällä saisi vielä keskustella vauva-aiheista, mutta keskustelijat taitaa olla kaikkea muuta kuin vauva-arjen vertais äitejä.
Täällä on kyllä varsin hyvin ymmärretty lapsen tarvitsema päivärytmi. Mutta näillä on vieraita 1x kuukaudessa. Ja sekin on liian vaivalloista ja haastavaa jos näin harvoin rytmistä hiukan joustetaan?! Onhan tuo nyt aivan kajahtanutta. Ei se vauva siitä kärsi, vanhempien päässä se vika on. Parin vuoden päästä ap ihmettelee täällä yksityisyyttään ja miten ystävät hylkäsivät. Eihän tuollaista hysteeristä aikatauluttamista ja hiljaisuusvaatimusia kukaan vieras loputtomiin jaksa, mieluummin on sitten kokonaan kyläilemättä. Kyseessä on jo taapero, joten tuo touhu on jatkunut pitkälle toista vuotta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin miten tökeröjä kommentteja tänne tullut. Täällä taitaa nykyään pyöriä paljon lapsettomiakin ihmisiä.
Meillä on 1,5 v taapero. On sinällään helppo tapaus, että ollaan saatu jo ajoissa (6kk iässä) unikoulutettua ja alkaa aina itsenäisesti nukkumaan, kunhan jättää sänkyyn. Ei häiriinny elämän äänistä, kun ei olla koskaan erityisemmin varottu unien aikana pitämästä ääntä. Mutta sitten taas esim ruokailut, voi, niiden kanssa onkin välillä tarkkaa. Lusikankin täytyy välillä olla juuri tietynlainen että kelpaa. En itsekään hihku ilosta, kun mummo haluaa väkisin tulla syöttämään. Muutenkin tuppaa olemaan sotkuista puuhaa.
Ja tunnistan myös tuon, että ei tajuta lähteä ajoissa kotiin. Vaikka meillä onkin hyvin nukkuva tapaus, niin selkeästi häiriintyy jos vieraita huseeraamassa ympärillä vielä iltatoimilla. Kerrankin kun mummon oli pakko päästä hoitamaan iltatoimet, niin minä kuuntelin sitten itkua 2h mummon lähdettyä kotiinsa… Lapsi ei pystynytkään rauhoittumaan yöunille, kuten yleensä. Joten voi se olla hankalaa silloinkin, vaikka kuinka olisi kaikki tehty nukkumisen eteen eikä ”paapottu” lasta liikaa. Mitään ”nukuttamisia” kun ei meillä siis koskaan harrastettu.
Rutiinit ovat tärkeitä pienen lapsen kanssa ja se tulisi kyllä jokaisen isovanhemman/muun vierailijan ymmärtää.
Onpa rasittava ketju täynnä besserwissereitä jotka tuntuvat tietävän yhden viestin perusteella mikä ap:n vanhemmuudessa on vikana.
Ei mikään ole vikana, sanon minä. Suuritarpeisen vauvan kanssa on ainoa keino noudattaa tarkkaa aikataulua, jos haluaa joten kuten säilyä järjissään. Kun lapsi kasvaa, voi opetella joustavuutta. Tätä eivät itsestään nukahtavan lapsen vanhemmat ymmärrä, vaan luulevat että kyse on omista erinomaisista valinnoista.
Olen sitä mieltä, että nyt tarkat rajat sinne vieraillekin ja kaikki mussutus heti pois. Sanotte että vierailu loppuu vaikka jo kuuden aikaan illasta, jos se teitä helpottaa. Ei tarvitse stressata iltarutiinien keskeytyksestä ja vauva pääsee rauhoittumaan. Talo elää tavallaan, ja te teette todellakin juuri niin kuin on vauvan kanssa helpointa. Ei hankalasti rauhoittuvan vauvan illoissa tarvita mitään yleisöä vouhottamaan vierelle.
Tämä kannattaa viimeistään raskaana ollessa sisäistää, niin pääsee kaiken maailman sukulaisten jne kanssa helpommalla: jokainen aikuinen saa ihan itse päättää että milloin heillä vieraillaan ja milloin lähdetään kotiin. Vieraan mielipaha siitä ettei pääse näkemään vauvan iltarutiinia on aina pienempi paha kuin se että ylivirittynyt lapsi huutaa puoli yötä.
Kukaan tuskin on sanonut, ettei jonkinlaisia rutiineita tarvita. Mutta on myös näitä, jotka ymmärtävät, että robottimainen ja minuutintarkka ohjelma ilman mitään poikkeusta on stressaavaa vanhemmille. Myös vauvallekin tietyssä määrin. Ja mahdotonta todellisessa elämässä.
Myös uskon, että monella kommmentoijalla on lapsia joko yksi tai useampi.
Joku on ollut lapseton, mutta on myäs sen maininnut.
Kun lapsi on tosiaan jo taaperoikäinen pitäisi totuttaa joustavampaan elämään ja muihin ihmisiin.
Joka lapsi on oma persoonansa. Mutta onhan niinkin, että jos on joku erityispirre niin pikkuhiljaa sitä lasta pitäisi siedättää ja opettaa edes hiukan pois siitä erityispiirteestään eikä suinkaan vanhempien vielä lisää höösätä ja "ruokkia" sitä erityisyyttä ja sitä, että kun se lapsi on vaikea.
Siinä toiminnassa joskus on se taipumus, että vanhemmat vain jatkaa ja jatkaa ja lapsi oppii siihen, että ai jaa, olenkin jotenkin etityinen ja iskä ja äityliini nyt tuossa pyörivät kuin väkkärät minun ympärilläni, pitää ottaakin siitä palvelusta kaikki irti.
Tai toinen vaihtoehto on, että lapsesta kasvaa arka, jopa avuton.
Eli milloin teillä sopii kyläillä jos aamutoimien, aamupalan, lounaan, päiväunille rauhoittumisen, päiväunien, välipalan, päivällisen, iltatoimien ja iltaunien aikaan ei käy? Tunti klo 10.00 vai tunti klo 16? Nämä on käytävä vieraille ja sitten ovi säppiin ja vieraat pihalle? Kuulostaa oikein mukavalta, ja rennolta kohtaamiselta, tulisi olo, että olenpa toivottu vieras!
Mitä enemmän menette mukaan vaikean lapsen vaatimuksiin, sen vaativammaksi homma käy. Jokaisella meillä on erityispiirteemme, mutta maailma ei vain pyöri niin, että järkkymättömästi jumiudutaan niihin omiin kuvioihin vailla mitään pienintäkään kykyä joustaa. Jos teidän lapsi on hyvin rutiinien perään, se on ok perusarjessa. Mutta lasta pitää pikkuhiljaa totuttaa myös sietämään erilaisia tilanteita sekoamatta. Miten meinaat, että taapero ikinä päivähoidossa pystyy syömään kun paikalla on parin vieraan sijaan 12-20 hälisevää lasta + hoitajat? Tai nukkumaan siellä päiväunia kun naapurisängyssä temppuilee joku? Ei sielläkään voi sanella, että koko tila on saatava hiljaiseksi ja meidän kullan yksityiskäyttöön, koska muuten vanhemmilla on rankkaa.
Jos teillä on nyt noin tarkkaa kaikki ja lapsi ei ole edes erityislapsi, olisi hyvä aika alkaa harjoitella myös sitä uusien tilanteiden sietoa. Kyseessähän on taapero jo, ei edes vauva.
Minä olen varmaan hirveän mukavuudenhaluinen verrattuna useimpiin palstalla kirjoittaneisiin. Jos minä tiedän, että tekemällä asian x noin, kaikki rullaa hyvin, mutta jos teen saman asian näin, siitä koituu minulle paljon epämukavuutta ja huonosti nukuttuja öitä, niin en edes kerran kuukauteen halua sitä itselleni. En edes suostu syömään sellaista ruokaa, josta saan vatsakipua ja ripulia. Minulle olisi myös ihan yksi lysti miten vauva nukkuu ja syö, kunhan silloin vauvan hoitaa joku muu kuin minä parin seuraavan vuorokauden ajan.
Miksi päästätte kotiinne ihmisiä, jotka eivät noudata teidän sääntöjänne? Jos ei sanominen mene perille, niin sitten ei vierailla.
Tarina oli pitkä, mutta luin sen kokonaan. Jo puolivälissä alkoi muotoutua käsitys, että nyt ei ole alun perin ongelmallisesta vauvasta, vaan ongelmallisista vanhemmista, jotka eivät pysty tai uskalla toimia vaistonsa ja oman järkensä mukaan, vaan ovat ottaneet oppinsa jostain kasvatusopuksesta. Lapsikin tuntuu jo olevan niin suuri, että osaa ja on oppinutkin pyörittelemään vanhempiaan mielensä mukaan. Näyttäisi olevan kehkeytymässä todellinen curling-vanhemmuus. Voi, voi.
Mutta joo, typeriä tuntuvat olevan vieraatkin. Olisikohan niin, että jos vieraita kävisi useammin, niin lapsikin olisi tottunut ihmisiin ympärillään eikä menisi täysin sekaisin niinä harvoina kertoina, kun joku tai jotkut ovat kylästelemässä.