Lue keskustelun säännöt.
Vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja - onko muilla tällaista?
Meillä on taaperoikää lähestyvä vauva. Vauvalla on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole vauvaa, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan vauvan kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (isovanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.
Kun isovanhemmat/ystävät ovat nähneet vauvaa, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos vauva menee normaalisti päiväunille klo 14, niin olemme päiväunille nukuttamisen ajan kotona hiljaa (päiväunien aikana vauva ei herää meteliin, mutta nukahtamisesta ei tule mitään metelissä). Isovanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi vauvan pitää nukkua päiväunet juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).
Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat haluavat syöttää vauvaa. Sitten turhautuvat, kun vauva ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun vauva ihmettelee keittiössä höpöttäviä aikuisia eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, "koska kyllä se vauva kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppupäivän ruokailut ovat haastavia.
Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa vauvan iltapuuhiin. Iltapuurot, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä vauvan menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään pinnasängyn luokse "tuitui pikku Eevi-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun vauva ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun vauva ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.
Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä vauvaperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas vauvavuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten meidän vanhempien niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.
ap
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sellanen mihin sen totuttaa. Turha siinä on mitään erikoista hössöttää. Yleensä se hössötys on just sen takia että vanhemmat haluaa sitä "omaa aikaa" illalla, mieluiten tuntikausia ja sit aamulla väsyttää kun se lapsi herää neljältä aamulla kun on kuudelta illalla laitettu jo nukkumaan.
Minuakin kiinnostaa mihin aikaan taaperoa laitatte nukkumaan.
Jospa häntä ei vaan vielä silloin nukuta.
Kun kerroit vieraista niin tuskun lapsiperheen vieraar kovin myöhään ovat kylässä.
Mitä jos niinä kertoina kun on vieraita (ei kovin usein teillä) niin antaisitte taaperon vaan olla siinä mukana seurailemassa ja kuuntelemassa aikuisten juttelua. En ihmettele yhtään, että ei hakua mennä toiseen huoneeseen. Kyllä taapero sitten nukkuu sohvalle, syliin tms. Sitten vaan kannatte hissukseen omaan sänkyynsä. Säästytte unitaistelulta ja kaikki voivat olla yhdessä.
Ei ole vaarallista joskus poiketa rutiineista ja ei taapero siitä pilalle mene.
Näin meillä tehtiin, en pakottanut liian aikaisin nukkumaan jos oli muita ihmisiä talossa. Enkä muutenkaan, lapsi nukkuu kun häntä väsyttää, vanhemmat kyllä sen sitten huomaavat tavalla tai toisella.
Jospa tuputatte liikaa nukkumista jo taaperoikäiselle lapselle liian vähällä muulla toiminnalla ja liikaa hissuttelemalla.No ei todellakaan onnistu kaikkien lasten kohdalla tuo että vain nukahtaisi syliin tai sohvalle. Rauhallisempien kohdalla ehkä voi käydäkin noin mutta varsinkin monet vilkkaat ja energiset vauvat/pikkulapset ainakin alkaa vain käydä sitä enemmän ylikierroksilla mitä väsyneempiä ovat, ja todellakin siis tarvitsevat sen tilanteen rauhoittamisen että voivat itsekin rauhoittua. Eikä tuollaisen yliväsyneen lapsen seurassa ole edes mitenkään kiva olla. Tätä asiaa voi olla vaikea ymmärtää jos oma lapsi on ollut helpompi tapaus ja nuo haastavammat on sen perusteella tuominnut huonon vanhemmuuden tulokseksi.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikki vauvat ei noin vain nukahda, onhan meissä aikuisissakin sellaisia jotka nukahtavat helposti ja sitten niitä joilla on pahoja univaikeuksia. Ei oman kokemuksen perusteella voi yleistää yhtään mitään. Tuo on tuota tyypillistä tuoreen äidin lyttäämistä että kaikki haasteet arjessa on vain itseaiheutettuja ja omaa tyhmyyttä ja ventovieraatkin tietää muka paremmin.
Ihan talonpoikaisjärjellä ajattelen näin:
Lapsi ei nukahda kun nukutetaan tarkan aikataulun mukaan klo xx.xx. Nukutus kestää noin pari tuntia. Isä ja äiti yrittävät kaikkensa. Laulavat, lukevat, silittelevät, heijaavat, ovat hiljaa, hymisevät jne. Lapsi itkee, kääntää ja vääntää. Lopulta uupuneena ja kovalla tappelulla nukkuu ja isä jä äiti ovat vielä uupuneempia ja tuskin jaksavat muuta kuin mennä itsekin nukkumaan. No, mutta kun on "vaikeasti nukkuva lapsi", niin näin sitten mennään. Oli järkeä tai ei.
Vanhemmat linnoittautuvat ahtaaseen ja ehkä kuumaankin makuuhuoneeseen. Miksi sitä parin tunnin aikaa ei käyttäisi yhteiseen olemiseen muissa tiloissa? Vaikka olisi välillä itkuakin, itkuahan on siellä makuuhuoneessakin nyt. Ehkä kaikilla kolmellakin.
Vaihtoehto olisi tuo, että lapsi saisi olla pitempään muiden kanssa. Niiden vieraidenkin. No, itkee ja on levoton silloinkin ehkä, ehkä ei. Saattaa puuhailla ihan normaalistikin. Mutta edellyttää, että vanhemmat pysyvät täysin rauhallisina ja tekevät muina miehinä niitä hommiaan mitä tekevätkään. Saattaa olla hyvä jos ottavat jo siinä "normaalissa" tilanteessa lapsen syliin ja vaikka lukevat jotain tai jotain rauhallista puuhailua lapsen kanssa. Nukkumiseen ja toiseen huoneeseen menemistä ei mainitakaan, eikä viitata millään lailla nukkumiseen. Vieraat kiinnostavat, tuskin kapsi silloin kiukuttelee.
Kun lapsi on sitten "unohtanut" koko nukuttamisurakan ja kaikkien stressin siitä voi tapahtuakin niin, että nukkuminen helpottuu.
Kun siitä ei tehdä numeroa vaan se ikäänkuin solahtaa itsestään normaaliin iltatoimintaan.
Olen vanhempana ihmisenä, (nyt tuli paha sanottua D) sitä mieltä, että nämä syömis- ja nukkumisongelmat ovat joko sitä, että lapsi huomaa saavansa siinä huomota ja erityisohjelmaa vanhemmiltaan.
Tai sitten ne ovat muodustuneet niin stressaaviksi ja uuvuttaviksi, että lapsi jo silloin kun vaistoaa että jaahas, kohta se taistelu alkaa pistää hanttiin tai hermostuu.
Levottomuus ja kiukuttelu voisi vähentyä kun lapsi huomaisikin, että nukkumisessa tai syömisessä ei ole mitään pahaa tai sitä ei tarvitse vastustaa kun se olisikin vain osa muuta mukavaa ja normaalia lapsenelämää.
Kun vanhemmat olisivat hiukan joustavampia ja rennompia niin lapsikin olisi rennompi. Lapsi vaistoaa vanhemman tunnetilan kyllä.
Tämä ei tietysti tapahdu hetkessä jos on menty hermoheikkoina ja minuuttiaikataululla.
Ensin pitää vanhempien rentoutua ja luopua päähänpinttymistään. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä vaan ihan talonpoikaisjärjellä selviää. On muistetrava, että se lapsi on jo itsenäinen ihminen, ei vanhempiensa jatke. Lasta voi kohdella ihmisenä ja niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Arvatkaas vaan kuinka teitä ärsyttäisi kun ruokaa tuputettaisi vaikka ei ole nälkä tai kyydittäisi sänkyyn ja pakotettaisi nukkumaan kun ei yhtään väsytä.
Ei lapsi ole sen kummempi, ihminen hänkin on, vaikka penempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kyllä hauska keskustelu. Mun ystävälläni on 3-vuotias lapsi. Alusta asti on eletty tiukasti lapsen aikataulun ehdoilla. Ruoka ja uni on saatava minuutilleen, yhtään ei voi joustaa. Äskettäin kun kyläilivät, tuli viestiä että lounas oltava valmiina klo 11.30 ja sitten heti päiväunille. Me muut odotimme hipihiljaa 2 tuntia kun lapsiperhe nukkui. Illalla täysi hiljaisuus alkoi, kun lasta alettiin nukuttamaan
Koko elämä pyörii heillä käydessä tai kun he vierailevat luonani 3 v. aikataulun mukaan?! Lapsella on jo nyt melkoisia raivokohtsuksia, joten mielenkiintoista nähdä millainen pikkukeisari hänestä tulee. Itsellä alkaa olla fiilis, että mun joustaminen alkaa kohta loppua.
Voisiko aloittaj sano minkä ikäinen tämä taapero nyt on. Helpottaisi hiukan näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vauvaperheet, joissa inaustakaan ei saisi kuulua vauvaa nukutettaessa on kyllä aivan ulalla sen lapsensa kanssa. Kyllä lapsen pitää elämän ääniin tottua ja oppia päivärutiinit sovittamaan myös niihin. Liikenteen äänet, rauhallinen puheensorina, telkkari hiljaisella, tiskikoneen ääni jne. ovat normaaleja elämän ääniä. Ihan sekopäistä vaatia koko maailmaa pysähtymään yhden vauvan vuoksi. Se ei todellakaan ole lapsen etu, että opetetaan nukahtamaan vain täyshiljaisuudessa.
Älkää sitten ruikuttako kun ystävät ovat kaikonneet. Eihän kukaan jaksa tuollaista hysteeristä hermoilua ja mykkänä kylässä istumista kun mukavampiakin tapoja viettää aikaa on yllin kyllin tarjolla.
Huonoista ystävistä kannattaakin päästä eroon, jos edes pieni hetki hiljaisuutta vauvan nukuttamiseksi on ylivoimaista. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa asian ymmärtää ja pystyy muutaman minuutin olemaan hiljaa.
Niin, hulluista kannattaa hankkiutua eroon ja viettää aikaa niiden kanssa, joiden seurassa on oikeasti mukavaa ja rentoa, ja joiden näkeminen tuottaa aitoa iloa. Me dumppasimme pari lapsiperhettä pois elämästämme kun vanhemmat (entiset järkevät, fiksut ja normaalit ihmiset!) sekosivat vauvan saatuaan aivan täysin. Juuri sitä kuninkaallisen vauvan palvontaa, molemmat vanhemmat tarvittiin joka ainoaa toimintoa suorittamaan, kaikki pyöri lapsen ympärillä kaiken aikaa. Näkemisestä oli lopulta juuri sitä, että piti istua hiljaa, me vieraat keskenämme kun molemmat vanhemmat katosivat ties kuinka pitkäksi ajaksi hoitamaan yhdessä vauvan miljoonaa rutiinia. Ei tuota hermoilua, hössötystä ja vaatimuksia muille vaan jaksa loputtomiin. Ei ole mitään mieltä nähdä kun tuntuu, että on koko ajan tiellä ja yksin voi istua kotonakin.
Jäljelle jäi useita kivoja jalat maassa olevia vanhempia vauvoineen ja pikkulapsineen. Kukaan ei pingota tai hermoile, näkeminen on rentoa ja antaa iloa arkeen. Rutiinit on jokaisella perheellä, mutta niistä ei tehdä numeroa tai spektaakkelia, hoituvat siinä muun elämän ohessa.
Sitä siis tarkoitin, että älkää ihmetelkö jos sinne vauvakuplaanne uppoudutte ensin pariksi vuodeksi ja yhtäkkiä muut ovat löytäneet muuta seuraa. Kukaan ei jaksa kireitä, joka asiasta stressaavia ja hermoheikkoja suorittajavanhempia loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti, lapsi nukkuu ja lapsi syö. Aina ne on hengissä selvinneet.
Tämä kyllä osoittaa miksi äidit ovat parhaita lasten hoitajia. Ihan sama syökö tai nukkuuko, on ne ennenkin selvinneet hengissä. Antaa vähän perspektiiviä omankin lapsen hoitamiseen, ei tarvitse olla ihan niin tarkkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vauvaperheet, joissa inaustakaan ei saisi kuulua vauvaa nukutettaessa on kyllä aivan ulalla sen lapsensa kanssa. Kyllä lapsen pitää elämän ääniin tottua ja oppia päivärutiinit sovittamaan myös niihin. Liikenteen äänet, rauhallinen puheensorina, telkkari hiljaisella, tiskikoneen ääni jne. ovat normaaleja elämän ääniä. Ihan sekopäistä vaatia koko maailmaa pysähtymään yhden vauvan vuoksi. Se ei todellakaan ole lapsen etu, että opetetaan nukahtamaan vain täyshiljaisuudessa.
Älkää sitten ruikuttako kun ystävät ovat kaikonneet. Eihän kukaan jaksa tuollaista hysteeristä hermoilua ja mykkänä kylässä istumista kun mukavampiakin tapoja viettää aikaa on yllin kyllin tarjolla.
Huonoista ystävistä kannattaakin päästä eroon, jos edes pieni hetki hiljaisuutta vauvan nukuttamiseksi on ylivoimaista. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa asian ymmärtää ja pystyy muutaman minuutin olemaan hiljaa.
Niin, hulluista kannattaa hankkiutua eroon ja viettää aikaa niiden kanssa, joiden seurassa on oikeasti mukavaa ja rentoa, ja joiden näkeminen tuottaa aitoa iloa. Me dumppasimme pari lapsiperhettä pois elämästämme kun vanhemmat (entiset järkevät, fiksut ja normaalit ihmiset!) sekosivat vauvan saatuaan aivan täysin. Juuri sitä kuninkaallisen vauvan palvontaa, molemmat vanhemmat tarvittiin joka ainoaa toimintoa suorittamaan, kaikki pyöri lapsen ympärillä kaiken aikaa. Näkemisestä oli lopulta juuri sitä, että piti istua hiljaa, me vieraat keskenämme kun molemmat vanhemmat katosivat ties kuinka pitkäksi ajaksi hoitamaan yhdessä vauvan miljoonaa rutiinia. Ei tuota hermoilua, hössötystä ja vaatimuksia muille vaan jaksa loputtomiin. Ei ole mitään mieltä nähdä kun tuntuu, että on koko ajan tiellä ja yksin voi istua kotonakin.
Jäljelle jäi useita kivoja jalat maassa olevia vanhempia vauvoineen ja pikkulapsineen. Kukaan ei pingota tai hermoile, näkeminen on rentoa ja antaa iloa arkeen. Rutiinit on jokaisella perheellä, mutta niistä ei tehdä numeroa tai spektaakkelia, hoituvat siinä muun elämän ohessa.
Sitä siis tarkoitin, että älkää ihmetelkö jos sinne vauvakuplaanne uppoudutte ensin pariksi vuodeksi ja yhtäkkiä muut ovat löytäneet muuta seuraa. Kukaan ei jaksa kireitä, joka asiasta stressaavia ja hermoheikkoja suorittajavanhempia loputtomiin.
Eli win-win, molemmat pääsi eroon huonoista ystävistä.
Hei ap!
Tsemppiä vauva-arkeen. Vauvoilla on eri temperamentteja ja jos joku rutiini on jäänyt tavaksi niin helpommin sanottu kuin tehty lähteä totuttamaan vieraisiin tai ääniin tms.
Meillä toimi rytmien muuttamiset, eli siirryttiin harvempiin päiväuniin ja laitettiin vauva nukkumaan vasta, kun oli oikeasti väsynyt. On hyvin pirteä neiti joten siirryttiin yksiin päiväuniin jo joskus 7 kuukauden iässä. Nukuttamisten kanssa ei nykyään tarvitse tapella, iltasatua lukiessa alkaa haukotella ja nukahtaa sänkyyn yleensä 5 minuutissa.
Toinen toimiva juttu on white noise /kohina, vauva ei heräile yöllä ääniin eikä tarvitse olla yhtä hiljaa nukuttaessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sellanen mihin sen totuttaa. Turha siinä on mitään erikoista hössöttää. Yleensä se hössötys on just sen takia että vanhemmat haluaa sitä "omaa aikaa" illalla, mieluiten tuntikausia ja sit aamulla väsyttää kun se lapsi herää neljältä aamulla kun on kuudelta illalla laitettu jo nukkumaan.
Minuakin kiinnostaa mihin aikaan taaperoa laitatte nukkumaan.
Jospa häntä ei vaan vielä silloin nukuta.
Kun kerroit vieraista niin tuskun lapsiperheen vieraar kovin myöhään ovat kylässä.
Mitä jos niinä kertoina kun on vieraita (ei kovin usein teillä) niin antaisitte taaperon vaan olla siinä mukana seurailemassa ja kuuntelemassa aikuisten juttelua. En ihmettele yhtään, että ei hakua mennä toiseen huoneeseen. Kyllä taapero sitten nukkuu sohvalle, syliin tms. Sitten vaan kannatte hissukseen omaan sänkyynsä. Säästytte unitaistelulta ja kaikki voivat olla yhdessä.
Ei ole vaarallista joskus poiketa rutiineista ja ei taapero siitä pilalle mene.
Näin meillä tehtiin, en pakottanut liian aikaisin nukkumaan jos oli muita ihmisiä talossa. Enkä muutenkaan, lapsi nukkuu kun häntä väsyttää, vanhemmat kyllä sen sitten huomaavat tavalla tai toisella.
Jospa tuputatte liikaa nukkumista jo taaperoikäiselle lapselle liian vähällä muulla toiminnalla ja liikaa hissuttelemalla.No ei todellakaan onnistu kaikkien lasten kohdalla tuo että vain nukahtaisi syliin tai sohvalle. Rauhallisempien kohdalla ehkä voi käydäkin noin mutta varsinkin monet vilkkaat ja energiset vauvat/pikkulapset ainakin alkaa vain käydä sitä enemmän ylikierroksilla mitä väsyneempiä ovat, ja todellakin siis tarvitsevat sen tilanteen rauhoittamisen että voivat itsekin rauhoittua. Eikä tuollaisen yliväsyneen lapsen seurassa ole edes mitenkään kiva olla. Tätä asiaa voi olla vaikea ymmärtää jos oma lapsi on ollut helpompi tapaus ja nuo haastavammat on sen perusteella tuominnut huonon vanhemmuuden tulokseksi.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikki vauvat ei noin vain nukahda, onhan meissä aikuisissakin sellaisia jotka nukahtavat helposti ja sitten niitä joilla on pahoja univaikeuksia. Ei oman kokemuksen perusteella voi yleistää yhtään mitään. Tuo on tuota tyypillistä tuoreen äidin lyttäämistä että kaikki haasteet arjessa on vain itseaiheutettuja ja omaa tyhmyyttä ja ventovieraatkin tietää muka paremmin.
Ihan talonpoikaisjärjellä ajattelen näin:
Lapsi ei nukahda kun nukutetaan tarkan aikataulun mukaan klo xx.xx. Nukutus kestää noin pari tuntia. Isä ja äiti yrittävät kaikkensa. Laulavat, lukevat, silittelevät, heijaavat, ovat hiljaa, hymisevät jne. Lapsi itkee, kääntää ja vääntää. Lopulta uupuneena ja kovalla tappelulla nukkuu ja isä jä äiti ovat vielä uupuneempia ja tuskin jaksavat muuta kuin mennä itsekin nukkumaan. No, mutta kun on "vaikeasti nukkuva lapsi", niin näin sitten mennään. Oli järkeä tai ei.
Vanhemmat linnoittautuvat ahtaaseen ja ehkä kuumaankin makuuhuoneeseen. Miksi sitä parin tunnin aikaa ei käyttäisi yhteiseen olemiseen muissa tiloissa? Vaikka olisi välillä itkuakin, itkuahan on siellä makuuhuoneessakin nyt. Ehkä kaikilla kolmellakin.
Vaihtoehto olisi tuo, että lapsi saisi olla pitempään muiden kanssa. Niiden vieraidenkin. No, itkee ja on levoton silloinkin ehkä, ehkä ei. Saattaa puuhailla ihan normaalistikin. Mutta edellyttää, että vanhemmat pysyvät täysin rauhallisina ja tekevät muina miehinä niitä hommiaan mitä tekevätkään. Saattaa olla hyvä jos ottavat jo siinä "normaalissa" tilanteessa lapsen syliin ja vaikka lukevat jotain tai jotain rauhallista puuhailua lapsen kanssa. Nukkumiseen ja toiseen huoneeseen menemistä ei mainitakaan, eikä viitata millään lailla nukkumiseen. Vieraat kiinnostavat, tuskin kapsi silloin kiukuttelee.
Kun lapsi on sitten "unohtanut" koko nukuttamisurakan ja kaikkien stressin siitä voi tapahtuakin niin, että nukkuminen helpottuu.
Kun siitä ei tehdä numeroa vaan se ikäänkuin solahtaa itsestään normaaliin iltatoimintaan.
Olen vanhempana ihmisenä, (nyt tuli paha sanottua D) sitä mieltä, että nämä syömis- ja nukkumisongelmat ovat joko sitä, että lapsi huomaa saavansa siinä huomota ja erityisohjelmaa vanhemmiltaan.
Tai sitten ne ovat muodustuneet niin stressaaviksi ja uuvuttaviksi, että lapsi jo silloin kun vaistoaa että jaahas, kohta se taistelu alkaa pistää hanttiin tai hermostuu.
Levottomuus ja kiukuttelu voisi vähentyä kun lapsi huomaisikin, että nukkumisessa tai syömisessä ei ole mitään pahaa tai sitä ei tarvitse vastustaa kun se olisikin vain osa muuta mukavaa ja normaalia lapsenelämää.
Kun vanhemmat olisivat hiukan joustavampia ja rennompia niin lapsikin olisi rennompi. Lapsi vaistoaa vanhemman tunnetilan kyllä.
Tämä ei tietysti tapahdu hetkessä jos on menty hermoheikkoina ja minuuttiaikataululla.
Ensin pitää vanhempien rentoutua ja luopua päähänpinttymistään. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä vaan ihan talonpoikaisjärjellä selviää. On muistetrava, että se lapsi on jo itsenäinen ihminen, ei vanhempiensa jatke. Lasta voi kohdella ihmisenä ja niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Arvatkaas vaan kuinka teitä ärsyttäisi kun ruokaa tuputettaisi vaikka ei ole nälkä tai kyydittäisi sänkyyn ja pakotettaisi nukkumaan kun ei yhtään väsytä.
Ei lapsi ole sen kummempi, ihminen hänkin on, vaikka penempi.
Ja sitten taas mun lapsi on todella helppo nukahtaja, KUNHAN HÄNTÄ EI VALVOTETA OHI NUKAHTAMISIKKUNANSA.
Aika usein olen vääntänyt ihmisten kanssa siitä, onko lapsella oikeesti niin kiire nukkumaan, eikö se voisi vähän vielä valvoa, meidänkin lapset saa valvoa. Tuohan on niin nopea nukahtamaankin.
Eivät väännä toista kertaa, kun ovat kertaalleen nähneet, millainen nukutussavotta siitä seuraa, kun lapsi saa valvoa vieraiden kanssa, menee ylipirteäksi eikä nukahda sitten millään.
Joskus voi olla hyvät syyt nimenomaan pitää siitä kiinni siitä hyväksi havaitusta nukkumaanmenoajasta, ja vieraiden on syytä se ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta oikeasti, lapsi nukkuu ja lapsi syö. Aina ne on hengissä selvinneet.
Tämä kyllä osoittaa miksi äidit ovat parhaita lasten hoitajia. Ihan sama syökö tai nukkuuko, on ne ennenkin selvinneet hengissä. Antaa vähän perspektiiviä omankin lapsen hoitamiseen, ei tarvitse olla ihan niin tarkkana.
Tämä oli neuvolan terkan kolmen lapsen äidin viisaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on sellanen mihin sen totuttaa. Turha siinä on mitään erikoista hössöttää. Yleensä se hössötys on just sen takia että vanhemmat haluaa sitä "omaa aikaa" illalla, mieluiten tuntikausia ja sit aamulla väsyttää kun se lapsi herää neljältä aamulla kun on kuudelta illalla laitettu jo nukkumaan.
Minuakin kiinnostaa mihin aikaan taaperoa laitatte nukkumaan.
Jospa häntä ei vaan vielä silloin nukuta.
Kun kerroit vieraista niin tuskun lapsiperheen vieraar kovin myöhään ovat kylässä.
Mitä jos niinä kertoina kun on vieraita (ei kovin usein teillä) niin antaisitte taaperon vaan olla siinä mukana seurailemassa ja kuuntelemassa aikuisten juttelua. En ihmettele yhtään, että ei hakua mennä toiseen huoneeseen. Kyllä taapero sitten nukkuu sohvalle, syliin tms. Sitten vaan kannatte hissukseen omaan sänkyynsä. Säästytte unitaistelulta ja kaikki voivat olla yhdessä.
Ei ole vaarallista joskus poiketa rutiineista ja ei taapero siitä pilalle mene.
Näin meillä tehtiin, en pakottanut liian aikaisin nukkumaan jos oli muita ihmisiä talossa. Enkä muutenkaan, lapsi nukkuu kun häntä väsyttää, vanhemmat kyllä sen sitten huomaavat tavalla tai toisella.
Jospa tuputatte liikaa nukkumista jo taaperoikäiselle lapselle liian vähällä muulla toiminnalla ja liikaa hissuttelemalla.No ei todellakaan onnistu kaikkien lasten kohdalla tuo että vain nukahtaisi syliin tai sohvalle. Rauhallisempien kohdalla ehkä voi käydäkin noin mutta varsinkin monet vilkkaat ja energiset vauvat/pikkulapset ainakin alkaa vain käydä sitä enemmän ylikierroksilla mitä väsyneempiä ovat, ja todellakin siis tarvitsevat sen tilanteen rauhoittamisen että voivat itsekin rauhoittua. Eikä tuollaisen yliväsyneen lapsen seurassa ole edes mitenkään kiva olla. Tätä asiaa voi olla vaikea ymmärtää jos oma lapsi on ollut helpompi tapaus ja nuo haastavammat on sen perusteella tuominnut huonon vanhemmuuden tulokseksi.
Yrittäkää nyt ymmärtää että kaikki vauvat ei noin vain nukahda, onhan meissä aikuisissakin sellaisia jotka nukahtavat helposti ja sitten niitä joilla on pahoja univaikeuksia. Ei oman kokemuksen perusteella voi yleistää yhtään mitään. Tuo on tuota tyypillistä tuoreen äidin lyttäämistä että kaikki haasteet arjessa on vain itseaiheutettuja ja omaa tyhmyyttä ja ventovieraatkin tietää muka paremmin.
Ihan talonpoikaisjärjellä ajattelen näin:
Lapsi ei nukahda kun nukutetaan tarkan aikataulun mukaan klo xx.xx. Nukutus kestää noin pari tuntia. Isä ja äiti yrittävät kaikkensa. Laulavat, lukevat, silittelevät, heijaavat, ovat hiljaa, hymisevät jne. Lapsi itkee, kääntää ja vääntää. Lopulta uupuneena ja kovalla tappelulla nukkuu ja isä jä äiti ovat vielä uupuneempia ja tuskin jaksavat muuta kuin mennä itsekin nukkumaan. No, mutta kun on "vaikeasti nukkuva lapsi", niin näin sitten mennään. Oli järkeä tai ei.
Vanhemmat linnoittautuvat ahtaaseen ja ehkä kuumaankin makuuhuoneeseen. Miksi sitä parin tunnin aikaa ei käyttäisi yhteiseen olemiseen muissa tiloissa? Vaikka olisi välillä itkuakin, itkuahan on siellä makuuhuoneessakin nyt. Ehkä kaikilla kolmellakin.
Vaihtoehto olisi tuo, että lapsi saisi olla pitempään muiden kanssa. Niiden vieraidenkin. No, itkee ja on levoton silloinkin ehkä, ehkä ei. Saattaa puuhailla ihan normaalistikin. Mutta edellyttää, että vanhemmat pysyvät täysin rauhallisina ja tekevät muina miehinä niitä hommiaan mitä tekevätkään. Saattaa olla hyvä jos ottavat jo siinä "normaalissa" tilanteessa lapsen syliin ja vaikka lukevat jotain tai jotain rauhallista puuhailua lapsen kanssa. Nukkumiseen ja toiseen huoneeseen menemistä ei mainitakaan, eikä viitata millään lailla nukkumiseen. Vieraat kiinnostavat, tuskin kapsi silloin kiukuttelee.
Kun lapsi on sitten "unohtanut" koko nukuttamisurakan ja kaikkien stressin siitä voi tapahtuakin niin, että nukkuminen helpottuu.
Kun siitä ei tehdä numeroa vaan se ikäänkuin solahtaa itsestään normaaliin iltatoimintaan.
Olen vanhempana ihmisenä, (nyt tuli paha sanottua D) sitä mieltä, että nämä syömis- ja nukkumisongelmat ovat joko sitä, että lapsi huomaa saavansa siinä huomota ja erityisohjelmaa vanhemmiltaan.
Tai sitten ne ovat muodustuneet niin stressaaviksi ja uuvuttaviksi, että lapsi jo silloin kun vaistoaa että jaahas, kohta se taistelu alkaa pistää hanttiin tai hermostuu.
Levottomuus ja kiukuttelu voisi vähentyä kun lapsi huomaisikin, että nukkumisessa tai syömisessä ei ole mitään pahaa tai sitä ei tarvitse vastustaa kun se olisikin vain osa muuta mukavaa ja normaalia lapsenelämää.
Kun vanhemmat olisivat hiukan joustavampia ja rennompia niin lapsikin olisi rennompi. Lapsi vaistoaa vanhemman tunnetilan kyllä.
Tämä ei tietysti tapahdu hetkessä jos on menty hermoheikkoina ja minuuttiaikataululla.
Ensin pitää vanhempien rentoutua ja luopua päähänpinttymistään. Lastenhoito ei ole rakettitiedettä vaan ihan talonpoikaisjärjellä selviää. On muistetrava, että se lapsi on jo itsenäinen ihminen, ei vanhempiensa jatke. Lasta voi kohdella ihmisenä ja niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Arvatkaas vaan kuinka teitä ärsyttäisi kun ruokaa tuputettaisi vaikka ei ole nälkä tai kyydittäisi sänkyyn ja pakotettaisi nukkumaan kun ei yhtään väsytä.
Ei lapsi ole sen kummempi, ihminen hänkin on, vaikka penempi.Ja sitten taas mun lapsi on todella helppo nukahtaja, KUNHAN HÄNTÄ EI VALVOTETA OHI NUKAHTAMISIKKUNANSA.
Aika usein olen vääntänyt ihmisten kanssa siitä, onko lapsella oikeesti niin kiire nukkumaan, eikö se voisi vähän vielä valvoa, meidänkin lapset saa valvoa. Tuohan on niin nopea nukahtamaankin.
Eivät väännä toista kertaa, kun ovat kertaalleen nähneet, millainen nukutussavotta siitä seuraa, kun lapsi saa valvoa vieraiden kanssa, menee ylipirteäksi eikä nukahda sitten millään.
Joskus voi olla hyvät syyt nimenomaan pitää siitä kiinni siitä hyväksi havaitusta nukkumaanmenoajasta, ja vieraiden on syytä se ymmärtää.
Edelleen sanon, miksi sitten yritätte nukuttaa väkisin sitä ylipirteää vauvaa?
Annatte mennä vielä vähänaikaa niin varmaan nukkuu kun väsyttää tarpeeksi.
Tätä väkisin nukuttamista en sitten millään ymmärrä. Jos on mennyt yli nukkumisajan niin on mennyt yli. Mitä siinä sitten haittaa jos vielä hetken odottaa, että se luonnollinen nukahtamistunne lapselle tulee.
Kuten sanoin, älkää viitatko tai puhuko mitään nukkumiseen liittyvää. Lapsi vaistoaa sen ja pistää vastaan. Kun lapsella ei ole vastarintaa nukkumiseen niin nukahtaminen tapahtuu luonnostaan. Ei lapsi loputtomasti jaksa valvoa.
Ette voita yhtään mitään sillä kun tappelette lapsen kanssa, että nuku nyt, sun on pakko nukkua.
Ette millään voi elää niin, että 100 % lapsi menee aina prikulleen minuutilleen nukkumaan.
Joskus vaan nukkumisaika menee jostain syystä yli.
Ja ei se lapsikaan mikään robotti ole. Joskus tarvii vähemmän, joskus enemmän unta.
Miten sellaista, joka ei ole robotti voidaan kasvattaa niinkuin hän olisi robotti?
No eihän se onnistu millään.
Meillä auttoi se, että annoin lapsen rauhassa leikkiä ja sanoin rauhallisesti, että tee tuo loppuun niin sitten mennään iltapesulle. Esimerkiksi kun oltiin isän kanssa yhdessä olohuoneessa ja lapsi leikki legoillaan siinä lattialla. Oli myös kissat ja koira mukana touhuamassa.
En tempaissut lasta kesken leikin tasan minuutilleen johonkin kellonaikaan. Jos lapsi oli ihan rauhallinen ja tyytyväinen niin miksi ihmessä olisin häirinnyt hänen leikkiään.
Kun annoin lapsen tavallaan itse päättää niin sujui luontevasti.
Jos meni nukkumisaika puolisen tuntia yli tai ali niin ei maailma siihen kaatunut.
Mieluummin rauhallinen nukkumaanmeno kuin itku ja vääntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jollette kerran kuussa kestä vieraita, niin sitten ette vaan päästä niitä kotiinne.
Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
No jollette kerran kuussa kestä vieraita, niin sitten ette vaan päästä niitä kotiinne.
Problem solved.
Tai pyytää vain vieraita, jotka osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa kappaleessa sanotaan, että vieraita käy 1-2 kertaa kuussa! Kuinka monta vierailua per kuukausi on tärkein pointti tässä aloituksessa.
Nyt sitten tämä perhe ei pärjää 1-2 päivänä kuussa lapsensa kanssa, kun vieraita on paikalla. Teidän pitää lopettaa tuokin vähä, kun ette osaa olla.
Pakkohan tämän on provo olla, mutta jotenkin liian paljon kuitenkin jaarittelua tuosta lapsen rytmistä ollaakseen provo...
Minulla myös on kaveri, jonka kotona maailma pysähtyy lapsen unien ajaksi. Ei saa kuulua mistään pihahdustakaan eikä siellä saa käydä vessassa lapsen unien aikaan :). Eipä huvita siellä käydä kylässä enää, kun elämä on tehty noin vaikeaksi. Ja tämä äityli ei tee enää mitään, koska ei muka ehdi lapsen takia. Höösää jatkuvasti kersansa kimpussa. No, hulluja on monenlaisia. Ei muuta voi sanoa.
Joillain vanhemmilla, etupäässä äideillä, menee aivan yli se hösääminen kun saavat esikoisen. Kaikki joustokyky elämästä häviää kun kaikki pyörii vauvan minuuttirytmin mukaan. Miksei voi yhtään relata ja elää? Vauvat ovat vuosituhansia kulkeneet perheen ja suvun mukana ja muun arjen ohessa. Mikä ihme näitä nyky vauvoja ja äitejä vaivaa, että yhtäkkiä meillä sukupolvi lapsia, jotka sekoavat heti kun jokin rutiini muuttuu? Väitän, että vauvat ovat levottomia ja kierroksilla, koska aistivat äidin hermoilun ja stressin kun jokin rutiini ei meinaa nyt minuutilleen osua kohdalleen, jokin asia ei yhtenä päivänä menekään suosituksen tai opasvihkosen mukaan. Eläkää ja opettakaa ne lapsetkin muuhun kuin aikataulutettuun suorittamiseen. Tuolla tavalla kasvatatte vain kaavoihin kangistuneira stressaajia.
Mitä varten te sitten pyöritätte siellä kotonanne tuollaista vieraskatrasta, että ilta-aikanakin te kutsutte vieraita kylään ja vauvan päiväuniaikaan? Eikö olisi aika rauhoittaa vauvan koti? Kyllä niitä vieraita ehtii sitten kutsua ja kestitä kun vauva on kasvanut taaperoksi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.
Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että teillä on mennyt vähän överiksi tuo lapsen ympärillä pyöriminen ja se ärsyttää ihmisiä.
Ei ole tästä kysymys. Lapset ovat erilaisia ja hyvät vanhemmat huomioivat eri temperamenttiset lapsensa yksilöllisesti.
Esikoiseni oli myös tällainen "herkkä" lapsi, joka tarvitsi paljon rutiinien luomaa tukea välttääkseen ylivireisyyden. Hän on vielä aikuisenakin huonouninen ja tarvitsee säännöllisyyttä ja rutiineja voidakseen hyvin.
Toinen lapseni taas rakastaa nukkumista ja on aina syönyt ja nukkunut hyvin. Hänellä on rautainen taito kuunnella tarpeitaan ja hän osasi mennä jo pienenä nukkumaan hälystä ja ympäristöstä välittämättä, jos siltä tuntui.
Uhmaiässä esikoinen tarvitsi ystävälliset, mutta jämäkät raamit kun taas kakkonen sai kasvaa ilman tiukkoja rajoja vapaasti (tempersmenttiä löytyi kyllä, mutta se oli yksi leimahdus, joka unohtui yhtä nopeasti kuin alkoi).
Eli toisella on aina ollut kyky kuunnella tarpeitaan ja esikoisella riittää haasteita aikuisenakin.Lapsen tarpeet ajavat edelle suvun ja tuttavien. Mikään vaihe ei kestä ikuisesti. Lapsi kasvaa ja kehittyy ja oppii sietämään muutoksia paremmin. Tärkeintä on että vanhemmat ymmärtävät lapsen yksilöllisiä tarpeita eikä korvaansa lotkauta ulkopuolisten neuvoille.
Tai sitten sinä olit vaan esikoisen kanssa tumpula kuten ap ja pilasit sen kasvatuksellasi.
Minun pikkusiskoni on kasvatettu ”erityisherkkänä” helikopteroiden ja se odottaa sitä aikuisenakin kaikilta edelleen.
Järkyttävä karhunpalvelus vanhemmilta.
Huonoista ystävistä kannattaakin päästä eroon, jos edes pieni hetki hiljaisuutta vauvan nukuttamiseksi on ylivoimaista. Onneksi ylivoimaisesti suurin osa asian ymmärtää ja pystyy muutaman minuutin olemaan hiljaa.