Tapailu vs seurustelu

Vierailija kirjoitti:

Nykyään aika usein seurustelusta sovitaan erikseen, ennen ei tapailukulttuuria Suomessa juuri ollut, mutta nyt se on jo on monille ihan normaali juttu. Hienoa tietysti, jos asiat menevät toisille niin omalla painollaan, ettei asiasta tarvitse edes keskustella, mutta aika monet kyllä "virallisesti" sopivat seurustelevansa. Ja olen myös kuullut tapauksista, joissa toinen on luullut että seurustellaan ja toinen taas on ajatellut että kyseessä on vasta kevyt tapailu...

Mulle taas ei ole mikään meriitti se ettei asioista tarvitse kesustella kumppanin kanssa. Itse rakastan hyviä keskuteluita.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Usein kyse on vähän useammista treffeistä kuin yksistä tai kaksista, eikä todellakaan pelkästä kahvilla käymisesestä. On tutustuttu paljon pidempään ja tapailukumppanin kanssa harrastetaan myös seksiä. Kuitenkin samaan aikaan sovitaan tapaamisia muiden kanssa ja mennään sänkyyn heidänkin kanssaan. Seksikään ei siis merkitse näille ihmisille yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Usein kyse on vähän useammista treffeistä kuin yksistä tai kaksista, eikä todellakaan pelkästä kahvilla käymisesestä. On tutustuttu paljon pidempään ja tapailukumppanin kanssa harrastetaan myös seksiä. Kuitenkin samaan aikaan sovitaan tapaamisia muiden kanssa ja mennään sänkyyn heidänkin kanssaan. Seksikään ei siis merkitse näille ihmisille yhtään mitään.

Kertoisitko vielä mikä estää sinnua avaamasta suutasi, ja puhumasta kumppanin kanssa jonka kanssa harrastat jo seksiäkin? Mikä on se syy miksi et hänen kanssaan voi aiheesta keskustella, kun se selkeästi on sinulle kuitenkin tärkeä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Usein kyse on vähän useammista treffeistä kuin yksistä tai kaksista, eikä todellakaan pelkästä kahvilla käymisesestä. On tutustuttu paljon pidempään ja tapailukumppanin kanssa harrastetaan myös seksiä. Kuitenkin samaan aikaan sovitaan tapaamisia muiden kanssa ja mennään sänkyyn heidänkin kanssaan. Seksikään ei siis merkitse näille ihmisille yhtään mitään.

Kertoisitko vielä mikä estää sinnua avaamasta suutasi, ja puhumasta kumppanin kanssa jonka kanssa harrastat jo seksiäkin? Mikä on se syy miksi et hänen kanssaan voi aiheesta keskustella, kun se selkeästi on sinulle kuitenkin tärkeä asia?

Olen ollut tasan kerran tuollaisessa tilanteessa ja silloin en puhunut asiasta, koska silloin olin kokematon ja oletin, että kuukausien yhteydenpito ja tapaileminen merkitsisi enemmän hänellekin. Toki olimme keskustelleet, mitä kumpikin on suhteelta hakemassa. Oletin että vakavaa suhdetta hakeva ihminen lähtisi hyvissä ajoin kun huomaisi, että edelleen on kiinnostusta muitakin kohtaan, eikä selän takana pyöritä useampaa. En todellakaan tiennyt että on monen pyörittäminen samaan aikaan on tänä päivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus myös ihmisillä, jotka ovat niin sanotusti tosissaan liikkeellä. Olen tuon kokemuksen jälkeen viisaampi. Vaikka eipä kyllä ole pelkoakaan että enää vastaavaan tilanteeseen päätyisin, sen verran tehokkaasti meni maku koko deittailusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

En ole ikinä yhdenkään kumppanin kanssa "ihmetellyt sormi suussa" mitä toinen haluaa. Jos suhteessa oikeasti ollaan ihastuneita/rakastuneita, toisen kanssa synkkaa ja on molemminpuolista vetovoimaa, ei siinä silloin tarvitse ihmetellä, mitä toinen haluaa. Silloin ei tarvitse kysellä, missä mennään eikä sopia seurustelusta erikseen, kyllä asiat menevät ihan luontevasti. Olen tähän ketjuun kirjoittanutkin, että olen päätynyt asumaan yhteen ja perustamaan perheen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan sovittu seurustelusta tms.

Veikkaan, että nuo seurustelusta sopimiset ovat olennaisempia sellaisissa suhteissa, joissa intohimoa, kemiaa ja vetovoimaa on vähemmän, ja jotka perustuvat enemmän sopimusjärjestelylle. Silloinhan ei voi mistään tietää toisen kiinnostusta ja kemiaa (jos sitä ei oikeastaan ole), jolloin asia kannattaa selventää sopimalla, että seurustellaan nyt.

Eihän tähän ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Joistain ihmisistä vain jotenkin "tietää" sen että ovat tosissaan ja toisista ei sitten ota selvää oikein edes kysymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

Vastasin tähän jo äsken, mutta unohtui kommentoida tätä, että kyllä yhteisestä tulevaisuudesta voi puhua, tai voi tehdä yhdessä suunnitelmia, vaikka seurusteluun ei olisi päädytty sopimalla siitä erikseen. Kuten kerroin, kyllä meillä onnistui yhteisen asunnon etsiminen ja lasten hankkiminenkin, vaikka emme olleet missään vaiheessa sopineet erikseen seurustelusta ;)  Joskus asiat vain menevät luontevasti! Alusta asti oli selvää, että halusimme olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

En ole ikinä yhdenkään kumppanin kanssa "ihmetellyt sormi suussa" mitä toinen haluaa. Jos suhteessa oikeasti ollaan ihastuneita/rakastuneita, toisen kanssa synkkaa ja on molemminpuolista vetovoimaa, ei siinä silloin tarvitse ihmetellä, mitä toinen haluaa. Silloin ei tarvitse kysellä, missä mennään eikä sopia seurustelusta erikseen, kyllä asiat menevät ihan luontevasti. Olen tähän ketjuun kirjoittanutkin, että olen päätynyt asumaan yhteen ja perustamaan perheen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan sovittu seurustelusta tms.

Veikkaan, että nuo seurustelusta sopimiset ovat olennaisempia sellaisissa suhteissa, joissa intohimoa, kemiaa ja vetovoimaa on vähemmän, ja jotka perustuvat enemmän sopimusjärjestelylle. Silloinhan ei voi mistään tietää toisen kiinnostusta ja kemiaa (jos sitä ei oikeastaan ole), jolloin asia kannattaa selventää sopimalla, että seurustellaan nyt.

Olen aika lailla samoilla linjoilla vaikka tämä nyt tuskin on ihan ainoa totuus asiasta. Kyllä itsellänikin ne seurustelut jossa on ollut jotain joka ei oikein klikkaa ovat olleen niitä samoja joissa ei sitten ole oikein tiennyt että seurustellaanko vai ei. Ei ole aina auttanut edes kysyminen puhumattakaan siitä että sen vain ymmärtäisi.

Sitten taas kun on tavannut ihmisen jonka kanssa ajatukset ja tunteet menevät oikeasti hyvin yksiin niin siinä ei sitten ole ollut kummallekaan epäselvää että missä mennään tai ollaanko tosissaan. Eikä siinä ole tarvinnut mitään sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Usein kyse on vähän useammista treffeistä kuin yksistä tai kaksista, eikä todellakaan pelkästä kahvilla käymisesestä. On tutustuttu paljon pidempään ja tapailukumppanin kanssa harrastetaan myös seksiä. Kuitenkin samaan aikaan sovitaan tapaamisia muiden kanssa ja mennään sänkyyn heidänkin kanssaan. Seksikään ei siis merkitse näille ihmisille yhtään mitään.

Kertoisitko vielä mikä estää sinnua avaamasta suutasi, ja puhumasta kumppanin kanssa jonka kanssa harrastat jo seksiäkin? Mikä on se syy miksi et hänen kanssaan voi aiheesta keskustella, kun se selkeästi on sinulle kuitenkin tärkeä asia?

Olen ollut tasan kerran tuollaisessa tilanteessa ja silloin en puhunut asiasta, koska silloin olin kokematon ja oletin, että kuukausien yhteydenpito ja tapaileminen merkitsisi enemmän hänellekin. Toki olimme keskustelleet, mitä kumpikin on suhteelta hakemassa. Oletin että vakavaa suhdetta hakeva ihminen lähtisi hyvissä ajoin kun huomaisi, että edelleen on kiinnostusta muitakin kohtaan, eikä selän takana pyöritä useampaa. En todellakaan tiennyt että on monen pyörittäminen samaan aikaan on tänä päivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus myös ihmisillä, jotka ovat niin sanotusti tosissaan liikkeellä. Olen tuon kokemuksen jälkeen viisaampi. Vaikka eipä kyllä ole pelkoakaan että enää vastaavaan tilanteeseen päätyisin, sen verran tehokkaasti meni maku koko deittailusta.

Ahaa! Nuoret ihmiset vielä opettelee, ja takkiin tulee monesti ennen kuin natsaa kunnolla. 

Miten niin muita kuvioissa? Miksi oletus on se, että kaikilla on aina valtavasti muitakin. Ja toisaalta eihän se seurustelusta sopiminen estä pitämästä muita kuvioissa, jos joku haluaa niin tehdä. Ja jos toinen on oikeasti kiinnostunut, ne muut jäävät kyllä pois, jos ovat jäädäkseen. En tiedä, käsititkö minut nyt väärin, kirjoitin seukkailusta, en seikkailusta. Siis suurin osa ihmisistähän ei tällä osa-alueella "seikkaile" - kohtaavat silloin tällöin jonkun, joka kiinnostaa, ja välillä eivät kohtaa. Harvemmin on useampi kiinnostava samaan aikaan - oikeastaan todella harvoin niin on. Ihmettelenpä suuresti, jos toinen osapuoli ei ilman erillistä seurustelusopimusta tajua, synkkaako ja onko molemminpuolista vetovoimaa.[/quote]

Ei pidä paikkaansa nettitreffailuaikana. Voidaan tapailla useampaa ihmistä samaan aikaan, jos näin hyvä tuuri käy. Koskaan ei voi tietää mistä ihmisestä kehittyy jotain vakavampaa ja mistä ei. Siksi ei keskitytä koskaan vain yhteen ihmiseen kerrallaan, koska hyvältäkin tuntuva juttu voi kaatua koska vaan. Kaikki vähänkin kiinnostavat on pakko tsekata, vaikka tulisivat vastaan samaan aikaan. Muuten hyvä ehdokas voi kadota bittiavaruuteen just sillon, kun se orastava tutustuminen toisen ehdokkaan kanssa kaatuu johonkin eri näkemykseen. Kokemusta on. Varsinkin kun suhteuttaa siihen miten harvoin niitä potentiaalisia kumppaneita ylipäätään tulee vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

En ole ikinä yhdenkään kumppanin kanssa "ihmetellyt sormi suussa" mitä toinen haluaa. Jos suhteessa oikeasti ollaan ihastuneita/rakastuneita, toisen kanssa synkkaa ja on molemminpuolista vetovoimaa, ei siinä silloin tarvitse ihmetellä, mitä toinen haluaa. Silloin ei tarvitse kysellä, missä mennään eikä sopia seurustelusta erikseen, kyllä asiat menevät ihan luontevasti. Olen tähän ketjuun kirjoittanutkin, että olen päätynyt asumaan yhteen ja perustamaan perheen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan sovittu seurustelusta tms.

Veikkaan, että nuo seurustelusta sopimiset ovat olennaisempia sellaisissa suhteissa, joissa intohimoa, kemiaa ja vetovoimaa on vähemmän, ja jotka perustuvat enemmän sopimusjärjestelylle. Silloinhan ei voi mistään tietää toisen kiinnostusta ja kemiaa (jos sitä ei oikeastaan ole), jolloin asia kannattaa selventää sopimalla, että seurustellaan nyt.

Eli kaikesta muusta voi puhua, muttei siitä että seurustellaan? Aika erikoiselta kyllä vaikuttaa. Ihme mörkö täytyy olla tuon seurustelu-sanan, Itse en sellaisen kanssa kimppaan menisi joka ei pysty kesksutelemaan seurustelusta, mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään aika usein seurustelusta sovitaan erikseen, ennen ei tapailukulttuuria Suomessa juuri ollut, mutta nyt se on jo on monille ihan normaali juttu. Hienoa tietysti, jos asiat menevät toisille niin omalla painollaan, ettei asiasta tarvitse edes keskustella, mutta aika monet kyllä "virallisesti" sopivat seurustelevansa. Ja olen myös kuullut tapauksista, joissa toinen on luullut että seurustellaan ja toinen taas on ajatellut että kyseessä on vasta kevyt tapailu...

Mulle taas ei ole mikään meriitti se ettei asioista tarvitse kesustella kumppanin kanssa. Itse rakastan hyviä keskuteluita.

Mikä oletus tämä on, että ne ihmiset, jotka eivät "sovi erikseen seurustelusta" (tai jopa sovi, että nyt tapailu on muuttunut seurusteluksi) eivät muka keskustelisi mistään muustakaan? Minäkin rakastan hyviä keskusteluita, mutta en rakasta mitään "aletaanko seurustelemaan" -tyyppisiä suhteen aloituksia. Itselleni on jotenkin itseisarvo, että suhde alkaa ihan vain siksi, että kumpikin haluaa niin kovasti olla toisen kanssa, ja kemia on valtava. Kokisin, ettei homma toimi, jos jommalle kummalle on epäselvää, onko kyseessä suhde.

Mä olen aina luullut, että tämä on kaikille aikuisille selvää.

Puhumalla sovitaan milloin suhde on vain tapailua (eli tutustumista) ja milloin seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Usein kyse on vähän useammista treffeistä kuin yksistä tai kaksista, eikä todellakaan pelkästä kahvilla käymisesestä. On tutustuttu paljon pidempään ja tapailukumppanin kanssa harrastetaan myös seksiä. Kuitenkin samaan aikaan sovitaan tapaamisia muiden kanssa ja mennään sänkyyn heidänkin kanssaan. Seksikään ei siis merkitse näille ihmisille yhtään mitään.

Kertoisitko vielä mikä estää sinnua avaamasta suutasi, ja puhumasta kumppanin kanssa jonka kanssa harrastat jo seksiäkin? Mikä on se syy miksi et hänen kanssaan voi aiheesta keskustella, kun se selkeästi on sinulle kuitenkin tärkeä asia?

Olen ollut tasan kerran tuollaisessa tilanteessa ja silloin en puhunut asiasta, koska silloin olin kokematon ja oletin, että kuukausien yhteydenpito ja tapaileminen merkitsisi enemmän hänellekin. Toki olimme keskustelleet, mitä kumpikin on suhteelta hakemassa. Oletin että vakavaa suhdetta hakeva ihminen lähtisi hyvissä ajoin kun huomaisi, että edelleen on kiinnostusta muitakin kohtaan, eikä selän takana pyöritä useampaa. En todellakaan tiennyt että on monen pyörittäminen samaan aikaan on tänä päivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus myös ihmisillä, jotka ovat niin sanotusti tosissaan liikkeellä. Olen tuon kokemuksen jälkeen viisaampi. Vaikka eipä kyllä ole pelkoakaan että enää vastaavaan tilanteeseen päätyisin, sen verran tehokkaasti meni maku koko deittailusta.

Ahaa! Nuoret ihmiset vielä opettelee, ja takkiin tulee monesti ennen kuin natsaa kunnolla. 

No mulle riitti tämä yksi kerta. Jälkikäteen kyllä harmittaa oma tyhmyys ja rankasti, sillä tuo kokemus takasi sen, etten koskaan tule kohtaamaan ketään oikeasti sopivaa. Olin muuten jo selkeästi päälle parikymppinen, ei ollut nuorempana osunut kohdalle kiinnostavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

Vastasin tähän jo äsken, mutta unohtui kommentoida tätä, että kyllä yhteisestä tulevaisuudesta voi puhua, tai voi tehdä yhdessä suunnitelmia, vaikka seurusteluun ei olisi päädytty sopimalla siitä erikseen. Kuten kerroin, kyllä meillä onnistui yhteisen asunnon etsiminen ja lasten hankkiminenkin, vaikka emme olleet missään vaiheessa sopineet erikseen seurustelusta ;)  Joskus asiat vain menevät luontevasti! Alusta asti oli selvää, että halusimme olla yhdessä.

Mitä epäluontevaa siinä on että keskustelee, ja kommunikoi toisen kanssa, ja sen jälkeen päädytään yhdessä seurustelemaan? Samalla periaatteellahan olisi pitänyt luontevasti sitten vain päätyä yhteiseen asuntoon, ja lapsetkin vain luontevasti tupsahtaisivat elämään ilman mitään keskustelua etukäteen. Muutoinhan lapset tehtiin epäluontevasti.

Eikä sillä että ilmoittaa halunsa seurustella tosissaan toisen kanssa ole mitään tekemistä sen kanssa onko alusta asti ollut selvää että haluaa olla yhdessä toisen kanssa. Suun voi avata, ja asioista voi puhua ja kysyä, vaikka haluaakin olla toisen kanssa. Miksi ihmeessä ei voisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

En ole ikinä yhdenkään kumppanin kanssa "ihmetellyt sormi suussa" mitä toinen haluaa. Jos suhteessa oikeasti ollaan ihastuneita/rakastuneita, toisen kanssa synkkaa ja on molemminpuolista vetovoimaa, ei siinä silloin tarvitse ihmetellä, mitä toinen haluaa. Silloin ei tarvitse kysellä, missä mennään eikä sopia seurustelusta erikseen, kyllä asiat menevät ihan luontevasti. Olen tähän ketjuun kirjoittanutkin, että olen päätynyt asumaan yhteen ja perustamaan perheen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan sovittu seurustelusta tms.

Veikkaan, että nuo seurustelusta sopimiset ovat olennaisempia sellaisissa suhteissa, joissa intohimoa, kemiaa ja vetovoimaa on vähemmän, ja jotka perustuvat enemmän sopimusjärjestelylle. Silloinhan ei voi mistään tietää toisen kiinnostusta ja kemiaa (jos sitä ei oikeastaan ole), jolloin asia kannattaa selventää sopimalla, että seurustellaan nyt.

Eli kaikesta muusta voi puhua, muttei siitä että seurustellaan? Aika erikoiselta kyllä vaikuttaa. Ihme mörkö täytyy olla tuon seurustelu-sanan, Itse en sellaisen kanssa kimppaan menisi joka ei pysty kesksutelemaan seurustelusta, mutta kukin tyylillään.

Kyllä seurustelusta voi keskustella. Toiseen viestiin juuri kirjoitin, että jos jompi kumpi osapuoli ei ole varma tilanteesta, on se merkki siitä, että jokin ei toimi. Nimittäin silloin, kun kumpikin haluaa olla yhdessä, on kemiaa, vetovoimaa ja synkkaa loistavasti, ei asia vain ole epäselvä. Silloin asiat etenevät luontevasti suhteeseen eikä joku "alettaisko seurustella" -tyyppinen kysymys ole edes olennainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen sopimuskulttuuri kuulostaa erikoiselta. Jonkunlaiselta takaportilta ihmisille, jotka ovat kykenemättömiä sitoutumaan yhteen ihmiseen edes sen tutustumisen ajaksi. Halutaan pitää kaikki ovet auki ja sen sijaan että TÄMÄ kerrottaisiin rehellisesti sille tapailukumppanille, vedotaan sitten myöhemmin siihen, että olisihan sinun pitänyt tajuta, että mä vain kokeilen sinua, kun eihän me mitään sovittu. Pystyykö tällaiset ihmiset sitten koskaan edes rakastumaan, kun on se ovi aina vähintään raollaan.

Ihan samalla tavallahan oletat itsekin. Että jos joku pyytää sua kahville, niin hän ei saa pyytää ketään toista kahville, eikä vastata kenenkään kahvipyyntöön myöntävästi tekemättä siitä raporttia sinulle.

Sano sille miehelle että jos lähden kahville, niin vaadin ettet käy aikana x-y kahvilla kenenkään muun naisen kanssa.

Jos mä pyydän jotain leffaan, ja hän suostuu, niin en oleta sen tarkoittavan sitä että nyt minä omistan hänet, ja voin sanella säännöt. Ne on hei yhdet, kahdet treffit, ei kosinta.

Usein kyse on vähän useammista treffeistä kuin yksistä tai kaksista, eikä todellakaan pelkästä kahvilla käymisesestä. On tutustuttu paljon pidempään ja tapailukumppanin kanssa harrastetaan myös seksiä. Kuitenkin samaan aikaan sovitaan tapaamisia muiden kanssa ja mennään sänkyyn heidänkin kanssaan. Seksikään ei siis merkitse näille ihmisille yhtään mitään.

Kertoisitko vielä mikä estää sinnua avaamasta suutasi, ja puhumasta kumppanin kanssa jonka kanssa harrastat jo seksiäkin? Mikä on se syy miksi et hänen kanssaan voi aiheesta keskustella, kun se selkeästi on sinulle kuitenkin tärkeä asia?

Olen ollut tasan kerran tuollaisessa tilanteessa ja silloin en puhunut asiasta, koska silloin olin kokematon ja oletin, että kuukausien yhteydenpito ja tapaileminen merkitsisi enemmän hänellekin. Toki olimme keskustelleet, mitä kumpikin on suhteelta hakemassa. Oletin että vakavaa suhdetta hakeva ihminen lähtisi hyvissä ajoin kun huomaisi, että edelleen on kiinnostusta muitakin kohtaan, eikä selän takana pyöritä useampaa. En todellakaan tiennyt että on monen pyörittäminen samaan aikaan on tänä päivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus myös ihmisillä, jotka ovat niin sanotusti tosissaan liikkeellä. Olen tuon kokemuksen jälkeen viisaampi. Vaikka eipä kyllä ole pelkoakaan että enää vastaavaan tilanteeseen päätyisin, sen verran tehokkaasti meni maku koko deittailusta.

Ahaa! Nuoret ihmiset vielä opettelee, ja takkiin tulee monesti ennen kuin natsaa kunnolla. 

No mulle riitti tämä yksi kerta. Jälkikäteen kyllä harmittaa oma tyhmyys ja rankasti, sillä tuo kokemus takasi sen, etten koskaan tule kohtaamaan ketään oikeasti sopivaa. Olin muuten jo selkeästi päälle parikymppinen, ei ollut nuorempana osunut kohdalle kiinnostavia ihmisiä.

Jokainen tekee itse ne omat valintansa. Onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.

Vastasin tähän jo äsken, mutta unohtui kommentoida tätä, että kyllä yhteisestä tulevaisuudesta voi puhua, tai voi tehdä yhdessä suunnitelmia, vaikka seurusteluun ei olisi päädytty sopimalla siitä erikseen. Kuten kerroin, kyllä meillä onnistui yhteisen asunnon etsiminen ja lasten hankkiminenkin, vaikka emme olleet missään vaiheessa sopineet erikseen seurustelusta ;)  Joskus asiat vain menevät luontevasti! Alusta asti oli selvää, että halusimme olla yhdessä.

Mitä epäluontevaa siinä on että keskustelee, ja kommunikoi toisen kanssa, ja sen jälkeen päädytään yhdessä seurustelemaan? Samalla periaatteellahan olisi pitänyt luontevasti sitten vain päätyä yhteiseen asuntoon, ja lapsetkin vain luontevasti tupsahtaisivat elämään ilman mitään keskustelua etukäteen. Muutoinhan lapset tehtiin epäluontevasti.

Eikä sillä että ilmoittaa halunsa seurustella tosissaan toisen kanssa ole mitään tekemistä sen kanssa onko alusta asti ollut selvää että haluaa olla yhdessä toisen kanssa. Suun voi avata, ja asioista voi puhua ja kysyä, vaikka haluaakin olla toisen kanssa. Miksi ihmeessä ei voisi?

Tottakai voi, mutta ilmeisesti meille sitten ei ollut tarpeen kysyä erikseen, onko kyseessä seurustelu, eikä ollut tarvetta sopia asiasta erikseen. En tässä väitäkään, etteikö kukaan saisi tehdä niin, mutta itse olen vain kokenut, että kun juttu toimii, ei tuollainen välttämättä ole tarpeellista tai olennaista. Joillain kirjoittajilla tuntuu olevan se käsitys, että seurustelusta sopimattomuus johtuu siitä, ettei "uskalla" puhua asiasta, mutta kyse voi olla vain siitä, ettei asia edes tule mieleen, koska suhde etenee luonnostaan jo muutenkin. Ja jotkut tuntuvat myös kuvittelevan, että jos ei ole erikseen sovittu seurustelusta, ei jompi kumpi tai kumpikaan tiedä, missä mennään. Mutta jos suhde etenee ja syvenee luonnostaan, ei se todellakaan ole epäselvää.

 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina luullut, että tämä on kaikille aikuisille selvää.

Puhumalla sovitaan milloin suhde on vain tapailua (eli tutustumista) ja milloin seurustelua.

No, nyt sinun on aika oppia, että maailma ei ole noin yksinkertaista, että kaikki toimivat juuri tietyn, simppelin kaavan mukaan, ja että siitä kaavasta voi kätevästi tarkistaa, missä mennään. Usein juuri ihmissuhteet eivät ole niin yksinkertaisia. Ihmissuhteissa pitää osata ymmärtää muutakin kuin selkeitä kaavamaisia tapoja.