Tapailu vs seurustelu

Niin, samaa tässä vähän pähkäilen itse kun olen juuri siinä tilanteessa, että tapailen erästä miestä. Meidän tilanteessa vielä puhutaan kyllä tapailusta, mutta mietin just, että milloin voi sanoa seurustelevansa, jos suhde tästä etenee.

Siten että seurustelussa on sovittu siitä

Tapailu on sitä, että tutustutaan, käydään treffeillä, jotkut haluaa jo siinä vaiheessa harrastaa seksiä ja yökyläillä muutenkin. Seurustelu on sitä samaa, mutta siinä on sovittu, että kyseessä on seurustelu. Tapaillessa voi tapailla muitakin. Seurustellessakin voi, jos asiasta on niin sovittu.

Siis pitääkö siitä sopia että nyt seurustellaan? Eikö se kuulosta vähän teinihommalta? Itse olen jo nelikymppinen mutta aloittanut tapailun/seurustelun äskettäin niin en oikein tiedä näitä kuvioita...

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Itse olen tavannut aina keskustella asiasta, ja sitten yhdessä päätetään miten edetään. En ymmärrä muutenkaan tätä nykyajan touhua jossa pitäisi arvata toisten mielenliikkeet.

Tapailussa vasta kartoitetaan eri vaihtoehdoista sitä mahdollista seurustelu kumppania, jonka kanssa sitten yhdessä sovitaan ne seurustelun raamit, esim ei enää tapailla muita.

Tapailu on vain ajankulua ja se ei välttämättä edes johda parisuhteeseen.

Tapailussa tutustutaan uuteen ihmiseen, seurustelussa tunnetaan jo ja ollaan sovittu että tässä on nyt se ihminen kenen kanssa rakennan yhteistä tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tavannut aina keskustella asiasta, ja sitten yhdessä päätetään miten edetään. En ymmärrä muutenkaan tätä nykyajan touhua jossa pitäisi arvata toisten mielenliikkeet.

Nykyajan? Onko sinulla kokemuksellista vertailupohjaa entisajoista? Kiinnostaisi tietää miten nämä asiat ennen meni. Oltiin parisuhteessa edes kysymättä toiselta?

No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.

Tapailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Kyllä siitä nykyään pitää sopia "teinityyliin", koskaan ei voi muuten tietää haluaako se toinen olla kanssasi ns. vakavasti.

Muutoin huomaat vaikkapa puolen vuoden päästä kun mies älähtää että eihän me missään parisuhteessa olla...

Tämä hämmennys tulee siitä että entisaikaan se kumppani tavattiin koulun kautta, ystäväporukasta, töistä tai muualta normiarjesta. Tähän tutustuttiin jonkin aikaa ennen kuin huomattiin että hei, tässähän on potentiaalinen kumppani. Nykyään tuo tutustuminen on korvautunut tapailulla, koska iso osa tapaa sen toisen netin kautta. En minä ainakaan uskaltaisi sitoutua seurustelemaan heti ihmisen kanssa jota en tunne melkein ollenkaan. Ja ennen tuttavapiiriltä sai myös vähän viitettä siitä onko se tyyppi ihan täyspäinen, nykyään se pitää selvittää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.

Tapailu.

Eli silloinhan olisi ok tapailla muitakin? Vaikka vuosi jo yksissä pyöritty?

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa tutustutaan uuteen ihmiseen, seurustelussa tunnetaan jo ja ollaan sovittu että tässä on nyt se ihminen kenen kanssa rakennan yhteistä tulevaisuutta.

Kuinka harva tekee noin pitkäkestoisia sitoumuksia ja sopimuksia seurustelun alkuvaiheessa? Itse en ole ikinä edes sopinut seurustelusta. Pisin suhteeni kesti 16 vuotta, asuttiin yhdessä ja on lapsiakin. Kai se sitten oli tapailua, kun ei oltu ikinä sovittu, että seurustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä hämmennys tulee siitä että entisaikaan se kumppani tavattiin koulun kautta, ystäväporukasta, töistä tai muualta normiarjesta. Tähän tutustuttiin jonkin aikaa ennen kuin huomattiin että hei, tässähän on potentiaalinen kumppani. Nykyään tuo tutustuminen on korvautunut tapailulla, koska iso osa tapaa sen toisen netin kautta. En minä ainakaan uskaltaisi sitoutua seurustelemaan heti ihmisen kanssa jota en tunne melkein ollenkaan. Ja ennen tuttavapiiriltä sai myös vähän viitettä siitä onko se tyyppi ihan täyspäinen, nykyään se pitää selvittää itse.

Entisaikaan oli myös deitti-ilmoituksia, mutta silloin viestittelyn sijaan kirjoiteltiin kirjeitä. Kaikki eivät ole koskaan löytäneet kumppania koulusta tai töistä, jotkut joutuivat entisaikaankin etsimään kauempaa. Ja sota-aikana tätä tehtiin järjestelmällisesti, kun sotilaille järjestettiin kirjeystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Vanhemmille esittely ei nyt ollut se relevantti asia tässä, kaikki tietää varmaan että perhetilanteita on erilaisia. Ja loput kommentista on samaa kuin lainaamassasikin, tapailu on tutustumista, ja muuttuu seurusteluksi jos niin yhdessä päätetään. Tuo että seikkailuista sopiminen on ”teinityyliä”, ei kyllä ihan avautunut, tämä on just se mielipiteitä usein jakava seikka, minä en ainakaan tapaile ketään kenen seikkailuista en ole kartalla, muut tehköön vapaampia ratkaisuja niin halutessaan, itse pidän korkeentaan säätämisenä, en edes tapailuna jos muita on kuvioissa, ja näistä harvoin ainakaan yksiavioisia parisuhteita muodostuukaan jos muut ihmiset kiinnostaa jo lähtökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin. 

Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.

Kyllä siitä nykyään pitää sopia "teinityyliin", koskaan ei voi muuten tietää haluaako se toinen olla kanssasi ns. vakavasti.

Muutoin huomaat vaikkapa puolen vuoden päästä kun mies älähtää että eihän me missään parisuhteessa olla...

Miten niin ei voi tietää? Ja miten seurustelusta sopiminen estää tuollaiset yllätykset puolen vuoden jälkeen? Minä olin suhteessa 16 vuotta, ja vaikka ikinä ei sovittu seurustelusta, oli minulle kyllä ihan selvää, että haluttiin molemmat olla yhdessä.