Lue keskustelun säännöt.
Tapailu vs seurustelu
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Kyllä siitä nykyään pitää sopia "teinityyliin", koskaan ei voi muuten tietää haluaako se toinen olla kanssasi ns. vakavasti.
Muutoin huomaat vaikkapa puolen vuoden päästä kun mies älähtää että eihän me missään parisuhteessa olla...Miten niin ei voi tietää? Ja miten seurustelusta sopiminen estää tuollaiset yllätykset puolen vuoden jälkeen? Minä olin suhteessa 16 vuotta, ja vaikka ikinä ei sovittu seurustelusta, oli minulle kyllä ihan selvää, että haluttiin molemmat olla yhdessä.
Sulla on käynyt tuuri, mutta valitettavasti monet ovat niin alkioita että tarvitsevat rautalankaa havaitakseen ovatko varattuja vai eivät. Itsekin tulin petetyksi vielä samana päivänä kun palasimme mielestäni yhteen miehen kanssa, reppana vetosi meidän olleen hänen mielestä edelleen tauolla. Tämmöstä valitettavasti on tämä näinä aikoina, joten kannattaa keskustella ja sopia itsestäänselviltäkin tuntuvista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Vanhemmille esittely ei nyt ollut se relevantti asia tässä, kaikki tietää varmaan että perhetilanteita on erilaisia. Ja loput kommentista on samaa kuin lainaamassasikin, tapailu on tutustumista, ja muuttuu seurusteluksi jos niin yhdessä päätetään. Tuo että seikkailuista sopiminen on ”teinityyliä”, ei kyllä ihan avautunut, tämä on just se mielipiteitä usein jakava seikka, minä en ainakaan tapaile ketään kenen seikkailuista en ole kartalla, muut tehköön vapaampia ratkaisuja niin halutessaan, itse pidän korkeentaan säätämisenä, en edes tapailuna jos muita on kuvioissa, ja näistä harvoin ainakaan yksiavioisia parisuhteita muodostuukaan jos muut ihmiset kiinnostaa jo lähtökohtaisesti.
Miten niin muita kuvioissa? Miksi oletus on se, että kaikilla on aina valtavasti muitakin. Ja toisaalta eihän se seurustelusta sopiminen estä pitämästä muita kuvioissa, jos joku haluaa niin tehdä. Ja jos toinen on oikeasti kiinnostunut, ne muut jäävät kyllä pois, jos ovat jäädäkseen. En tiedä, käsititkö minut nyt väärin, kirjoitin seukkailusta, en seikkailusta. Siis suurin osa ihmisistähän ei tällä osa-alueella "seikkaile" - kohtaavat silloin tällöin jonkun, joka kiinnostaa, ja välillä eivät kohtaa. Harvemmin on useampi kiinnostava samaan aikaan - oikeastaan todella harvoin niin on. Ihmettelenpä suuresti, jos toinen osapuoli ei ilman erillistä seurustelusopimusta tajua, synkkaako ja onko molemminpuolista vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Kyllä siitä nykyään pitää sopia "teinityyliin", koskaan ei voi muuten tietää haluaako se toinen olla kanssasi ns. vakavasti.
Muutoin huomaat vaikkapa puolen vuoden päästä kun mies älähtää että eihän me missään parisuhteessa olla...Miten niin ei voi tietää? Ja miten seurustelusta sopiminen estää tuollaiset yllätykset puolen vuoden jälkeen? Minä olin suhteessa 16 vuotta, ja vaikka ikinä ei sovittu seurustelusta, oli minulle kyllä ihan selvää, että haluttiin molemmat olla yhdessä.
Sulla on käynyt tuuri, mutta valitettavasti monet ovat niin alkioita että tarvitsevat rautalankaa havaitakseen ovatko varattuja vai eivät. Itsekin tulin petetyksi vielä samana päivänä kun palasimme mielestäni yhteen miehen kanssa, reppana vetosi meidän olleen hänen mielestä edelleen tauolla. Tämmöstä valitettavasti on tämä näinä aikoina, joten kannattaa keskustella ja sopia itsestäänselviltäkin tuntuvista asioista.
Hän olisi pettänyt sinua joka tapauksessa. Tuo oli vain häönen hätävalheensa. Kyllä hän oikeasti tiesi, että pyöritti kahta naista kuviossa - toivoi vain, ettet saisi tietää. Kyllä ihmiset itse tietävät, ovatko varattuja vai eivät. Ei siihen sopimuksia tarvita, vaan ihminen tietää kyllä itse, onko riittävän kiinnostunut toisesta osapuolesta. Jos on, hän keskittyy siihen suhteeseen. Jos ei ole, hän haluaa olla muidenkin kanssa. Asia on noin yksinkertaista, ja millään sopimuksella ei saa hänen kiinnostustaan kohdistumaan enemmän juuri siihen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa tutustutaan uuteen ihmiseen, seurustelussa tunnetaan jo ja ollaan sovittu että tässä on nyt se ihminen kenen kanssa rakennan yhteistä tulevaisuutta.
Kuinka harva tekee noin pitkäkestoisia sitoumuksia ja sopimuksia seurustelun alkuvaiheessa? Itse en ole ikinä edes sopinut seurustelusta. Pisin suhteeni kesti 16 vuotta, asuttiin yhdessä ja on lapsiakin. Kai se sitten oli tapailua, kun ei oltu ikinä sovittu, että seurustellaan.
Minä tein. Tunnettiin mieheni kanssa oikeastaan melkein päivälleen tasan puoli vuotta ennen kuin keskusteltiin ja sovittiin että tämä on kyllä vakavoitunut seurusteluksi. Meille seurustelu tarkoitti sitä, että tässä on nyt se henkilö kenen kanssa muutetaan yhteen, mennään joskus tulevaisuudessa naimisiin ja hankitaan joku päivä lapsia. Jos ei siis satuta eroamaan. En ikimaailmassa suostuisi olemaan "suhteessa" jossa toista roikotetaan mukana ja lupaillaan asioita joita ei ole aiettakaan tehdä oikeasti.
Kai teilläkin olisi ollut mahdollisuus muuttaa mielenne. Vai oliko sopimus sillä lailla sitova, että jos jompi kumpi olisi huomannut tehneensä virhearvioinnin, olisi ollut kuitenkin pakko mennä naimisiin vaikka vastentahtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Kyllä siitä nykyään pitää sopia "teinityyliin", koskaan ei voi muuten tietää haluaako se toinen olla kanssasi ns. vakavasti.
Muutoin huomaat vaikkapa puolen vuoden päästä kun mies älähtää että eihän me missään parisuhteessa olla...Miten niin ei voi tietää? Ja miten seurustelusta sopiminen estää tuollaiset yllätykset puolen vuoden jälkeen? Minä olin suhteessa 16 vuotta, ja vaikka ikinä ei sovittu seurustelusta, oli minulle kyllä ihan selvää, että haluttiin molemmat olla yhdessä.
Mä olin tällaisessa suhteessa 28 v. Ikinä ei sovittu, että nyt me seurustellaan... Naimisiinkin päädyttiin, yhteisestä sopimuksesta sentään. Sentään tämän liiton päättymisestä osasi exä sitten sanoa.
ja olen tuo ketjun ensimmäinen vastaaja, joka nyt ihmettelee deittailun nykykäytäntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Vanhemmille esittely ei nyt ollut se relevantti asia tässä, kaikki tietää varmaan että perhetilanteita on erilaisia. Ja loput kommentista on samaa kuin lainaamassasikin, tapailu on tutustumista, ja muuttuu seurusteluksi jos niin yhdessä päätetään. Tuo että seikkailuista sopiminen on ”teinityyliä”, ei kyllä ihan avautunut, tämä on just se mielipiteitä usein jakava seikka, minä en ainakaan tapaile ketään kenen seikkailuista en ole kartalla, muut tehköön vapaampia ratkaisuja niin halutessaan, itse pidän korkeentaan säätämisenä, en edes tapailuna jos muita on kuvioissa, ja näistä harvoin ainakaan yksiavioisia parisuhteita muodostuukaan jos muut ihmiset kiinnostaa jo lähtökohtaisesti.
Miten niin muita kuvioissa? Miksi oletus on se, että kaikilla on aina valtavasti muitakin. Ja toisaalta eihän se seurustelusta sopiminen estä pitämästä muita kuvioissa, jos joku haluaa niin tehdä. Ja jos toinen on oikeasti kiinnostunut, ne muut jäävät kyllä pois, jos ovat jäädäkseen. En tiedä, käsititkö minut nyt väärin, kirjoitin seukkailusta, en seikkailusta. Siis suurin osa ihmisistähän ei tällä osa-alueella "seikkaile" - kohtaavat silloin tällöin jonkun, joka kiinnostaa, ja välillä eivät kohtaa. Harvemmin on useampi kiinnostava samaan aikaan - oikeastaan todella harvoin niin on. Ihmettelenpä suuresti, jos toinen osapuoli ei ilman erillistä seurustelusopimusta tajua, synkkaako ja onko molemminpuolista vetovoimaa.
Pidän kaikkea olettamista näissä asioissa vähän riskipelinä. Ei kaikilla tietenkään olekaan monia kierroksessa samaan aikaan, ei ole itsenikään koskaan tarvinnut sellaisia tapailla kun sopivimmillakin arvoilla varustettuja on riittänyt, mutta kirjoitin varoittavaan sävyyn koska olen huomannut palstankin keskusteluissa kuinka hämmentävän monen mielipide kuitenkin on se että tapailuvaiheessa ei keskitytä yhteen ihmiseen, tästä voi koitua ikäviä yllätyksiä jos ei olla samalla sivulla asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa tutustutaan uuteen ihmiseen, seurustelussa tunnetaan jo ja ollaan sovittu että tässä on nyt se ihminen kenen kanssa rakennan yhteistä tulevaisuutta.
Kuinka harva tekee noin pitkäkestoisia sitoumuksia ja sopimuksia seurustelun alkuvaiheessa? Itse en ole ikinä edes sopinut seurustelusta. Pisin suhteeni kesti 16 vuotta, asuttiin yhdessä ja on lapsiakin. Kai se sitten oli tapailua, kun ei oltu ikinä sovittu, että seurustellaan.
Minä tein. Tunnettiin mieheni kanssa oikeastaan melkein päivälleen tasan puoli vuotta ennen kuin keskusteltiin ja sovittiin että tämä on kyllä vakavoitunut seurusteluksi. Meille seurustelu tarkoitti sitä, että tässä on nyt se henkilö kenen kanssa muutetaan yhteen, mennään joskus tulevaisuudessa naimisiin ja hankitaan joku päivä lapsia. Jos ei siis satuta eroamaan. En ikimaailmassa suostuisi olemaan "suhteessa" jossa toista roikotetaan mukana ja lupaillaan asioita joita ei ole aiettakaan tehdä oikeasti.
Kai teilläkin olisi ollut mahdollisuus muuttaa mielenne. Vai oliko sopimus sillä lailla sitova, että jos jompi kumpi olisi huomannut tehneensä virhearvioinnin, olisi ollut kuitenkin pakko mennä naimisiin vaikka vastentahtoisesti?
Tottakai mieltään saa muuttaa. Olemme tässä suhteessa kummankin vapaasta tahdosta, mutta siinä vaiheessa kun toinen ei enää näkisikään yhteistä tulevaisuutta erottaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailu on sitoutumattomuutta. Kätevää varsinkin miehelle, koska voi pitää ovet auki kaikkiin suuntiin. Uudelle naiselle voi sanoa, ettei seurustele, mutta on tapaillut jotain naista. Kuulostaa juuri niin epämääräiseltä ja löyhältä kuin onkin.
Jos mies on tosissaan naisen suhteen ei hän tyydy epämääräisesti "tapailemaan" vaikka seksiä olisi ja kuinka hauskaa yhdessä. Mies haluaa tehdä asiat selviksi, siis jos on tosissaan.
Erittäin hyvä merkki asemasta miehen elämässä on se, kuinka paljon hän sinusta on kertonut ystävilleen, sukulaisilleen ja esitellyt.
Aika harvinaisia lienee miehet, joilla ei yhteyttä yhteenkään sukulaiseen, eikä lainkaan ystäviä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Vanhemmille esittely ei nyt ollut se relevantti asia tässä, kaikki tietää varmaan että perhetilanteita on erilaisia. Ja loput kommentista on samaa kuin lainaamassasikin, tapailu on tutustumista, ja muuttuu seurusteluksi jos niin yhdessä päätetään. Tuo että seikkailuista sopiminen on ”teinityyliä”, ei kyllä ihan avautunut, tämä on just se mielipiteitä usein jakava seikka, minä en ainakaan tapaile ketään kenen seikkailuista en ole kartalla, muut tehköön vapaampia ratkaisuja niin halutessaan, itse pidän korkeentaan säätämisenä, en edes tapailuna jos muita on kuvioissa, ja näistä harvoin ainakaan yksiavioisia parisuhteita muodostuukaan jos muut ihmiset kiinnostaa jo lähtökohtaisesti.
Miten niin muita kuvioissa? Miksi oletus on se, että kaikilla on aina valtavasti muitakin. Ja toisaalta eihän se seurustelusta sopiminen estä pitämästä muita kuvioissa, jos joku haluaa niin tehdä. Ja jos toinen on oikeasti kiinnostunut, ne muut jäävät kyllä pois, jos ovat jäädäkseen. En tiedä, käsititkö minut nyt väärin, kirjoitin seukkailusta, en seikkailusta. Siis suurin osa ihmisistähän ei tällä osa-alueella "seikkaile" - kohtaavat silloin tällöin jonkun, joka kiinnostaa, ja välillä eivät kohtaa. Harvemmin on useampi kiinnostava samaan aikaan - oikeastaan todella harvoin niin on. Ihmettelenpä suuresti, jos toinen osapuoli ei ilman erillistä seurustelusopimusta tajua, synkkaako ja onko molemminpuolista vetovoimaa.
Pidän kaikkea olettamista näissä asioissa vähän riskipelinä. Ei kaikilla tietenkään olekaan monia kierroksessa samaan aikaan, ei ole itsenikään koskaan tarvinnut sellaisia tapailla kun sopivimmillakin arvoilla varustettuja on riittänyt, mutta kirjoitin varoittavaan sävyyn koska olen huomannut palstankin keskusteluissa kuinka hämmentävän monen mielipide kuitenkin on se että tapailuvaiheessa ei keskitytä yhteen ihmiseen, tästä voi koitua ikäviä yllätyksiä jos ei olla samalla sivulla asiasta.
Tämä. Seurustelusta sopiminen on nimenomaan riskien minimoimista, koska nykyaikana on tosi tavallista että yksi osapuoli luulee seurustelevansa ja toinen on sitä mieltä että ei tässä olla mihinkään sitouduttu. Avaamalla oman suunsa voi ainakin alustavasti varmistaa että ollaan samalla aaltopituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Vanhemmille esittely ei nyt ollut se relevantti asia tässä, kaikki tietää varmaan että perhetilanteita on erilaisia. Ja loput kommentista on samaa kuin lainaamassasikin, tapailu on tutustumista, ja muuttuu seurusteluksi jos niin yhdessä päätetään. Tuo että seikkailuista sopiminen on ”teinityyliä”, ei kyllä ihan avautunut, tämä on just se mielipiteitä usein jakava seikka, minä en ainakaan tapaile ketään kenen seikkailuista en ole kartalla, muut tehköön vapaampia ratkaisuja niin halutessaan, itse pidän korkeentaan säätämisenä, en edes tapailuna jos muita on kuvioissa, ja näistä harvoin ainakaan yksiavioisia parisuhteita muodostuukaan jos muut ihmiset kiinnostaa jo lähtökohtaisesti.
Miten niin muita kuvioissa? Miksi oletus on se, että kaikilla on aina valtavasti muitakin. Ja toisaalta eihän se seurustelusta sopiminen estä pitämästä muita kuvioissa, jos joku haluaa niin tehdä. Ja jos toinen on oikeasti kiinnostunut, ne muut jäävät kyllä pois, jos ovat jäädäkseen. En tiedä, käsititkö minut nyt väärin, kirjoitin seukkailusta, en seikkailusta. Siis suurin osa ihmisistähän ei tällä osa-alueella "seikkaile" - kohtaavat silloin tällöin jonkun, joka kiinnostaa, ja välillä eivät kohtaa. Harvemmin on useampi kiinnostava samaan aikaan - oikeastaan todella harvoin niin on. Ihmettelenpä suuresti, jos toinen osapuoli ei ilman erillistä seurustelusopimusta tajua, synkkaako ja onko molemminpuolista vetovoimaa.
Pidän kaikkea olettamista näissä asioissa vähän riskipelinä. Ei kaikilla tietenkään olekaan monia kierroksessa samaan aikaan, ei ole itsenikään koskaan tarvinnut sellaisia tapailla kun sopivimmillakin arvoilla varustettuja on riittänyt, mutta kirjoitin varoittavaan sävyyn koska olen huomannut palstankin keskusteluissa kuinka hämmentävän monen mielipide kuitenkin on se että tapailuvaiheessa ei keskitytä yhteen ihmiseen, tästä voi koitua ikäviä yllätyksiä jos ei olla samalla sivulla asiasta.
Jaa, omasta mielestäni tapailuvaiheessa ei tarvitse keskittyä vain yhteen ihmiseen, koska siinä ei ole vielä sitouduttu tai sovittu mitään. Sekä minä että miesystäväni tapailtiin paria muutakin siinä sivussa kun ensin tutustuttiin ja puhuttiin näistä ihmisistä toisillemme ihan avoimesti. Seurustelusta sovittaessa laitettiin tottakai juttu muiden kanssa heti poikki. Mutta kaikki tekee tavallaan ja se on ok, muistakaa vaan ottaa asia puheeksi niin ei tule pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.
Tapailu.
Eli silloinhan olisi ok tapailla muitakin? Vaikka vuosi jo yksissä pyöritty?
Jos ei ole yhdessä sovittu ettei muita tapailla on ok tapailla muita vaikka oli vuosia pyöritty yhdessä ilman sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Kyllä toisella ihmisellä on aina lupa peuhata ympäriinsä jos huvittaa, et sinä ole mikään sitä määräämään, tai lupia jakelemaan vasta tapaamasi ihmisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.
Itselleni tuollainen ei olisi oikein mitään, kun sen toisen kanssa ei edes pystyttäisi puhumaan keskenään että mitä tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole esitelleet kumppania vuosienkaan jälkeen perheelleen, koska välit perheeseen ovat etäiset eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Ja aikuiset tuskin sopivat seukkailuista teinityyliin.
Sanoisin, että tapailuvaiheessa vasta tunnustellaan, että halutaanko olla yhdessä, ja seurusteluksi se muuttuu sitten, kun kumpikin haluaa olla toisen kanssa.
Aikuiset keskustelevat toistensa kanssa, ja miettivät ja puhuvat yhteisestä tulevaisuudesta, ja sopivat aikuismaisesti missä mennään. Tuo sinubn tyylisi on sitä teinityyliä jossa arvuutellaan ja ihmetellään sormi suussa mitä se toinen haluaa, ja oniko tämä nyt vai eikö ole seurustelua, mutta kumpikaan ei uskalla asiasta mainita mitään ettei vain toinen jättäisi.
Mullakin on käynyt sillä tavalla tuuri, että molemmat pitkät parisuhteeni ikään kuin kehittyivät ja jalostuivat ihastumisen ja tapailun kautta rakastumiseksi ja yhteiseksi elämäksi ilman sen kummempia sopimuksia. Näiden parisuhteiden väliin tosin mahtui sitten niitäkin tapailuita, jotka eivät johtaneet mihinkään. Ei sopimuksiin, ei rakastumisiin. Mulle tää sopimuskulttuuri on ihan vieras. Toivottavasti ei tarvitse siihen tutustuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Valtavirran mielipiteestä ilmeisesti poiketen, olen sitä mieltä että tutustutaan ja tapaillaan (vain sitä) jotakuta, kuitenkaan ilman virallista seurustelua tai perheelle esittelyjä. Sitten kun nuo em asiat tulevat kuvaan ja asia yhteisesti sinetöidään niin sitten seurustellaan. Yleisempi mielipide tuntuu kuitenkin olevan että tapailu tarkoittaa automaattisesti lupaa peuhata ympäriinsä muutakin tapaillen, mutta minua ei kyllä silleen tapailla, vaan ihan yksi henkilö kerrallaan kiitos.
Mitä sä kalkkis jauhat? Tottakai tinderi laulaa tapailuvaiheessa vielä aktiivisesti. Sitten jos siirrytään seurustelemaan, jäädytetään profiili jotta sen sa helposti takaisin kun tulee tylsää.
Muut tapailukumppanit tiputan pois sitten erikseen sovittaessa, jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.
Tuo on aikuinen tapailu/seksisuhde. Ei mitään vakavaa, mutta ilmeisesti olette molemmat niin heikkoja markkina-arvoltanne, että olette jämähtäneet toisiinne.
Vierailija kirjoitti:
No onko tämä sitten tapailu- vai seurustelusuhde? Tapasimme vuosi sitten ja siitä lähtien on tapailtu useana päivänä viikossa ja yökyläilty. Koskaan ei kyllä ole puhuttu että mitä tämä on... mutta aina vietetään aikaa kahdestaan, siis käydään kyllä paikoissa mutta toisen sukulaisia tai ystäviä ei ole tavattu.
Jos on ollut seksiä, niin sitten taitaa olla fwb tai salasuhde kyseessä.
Näkisin asian niin, että kun tapaillaan, niin voi olla myös muiden kanssa ja jos seurustellaan, niin silloin ei
Minä tein. Tunnettiin mieheni kanssa oikeastaan melkein päivälleen tasan puoli vuotta ennen kuin keskusteltiin ja sovittiin että tämä on kyllä vakavoitunut seurusteluksi. Meille seurustelu tarkoitti sitä, että tässä on nyt se henkilö kenen kanssa muutetaan yhteen, mennään joskus tulevaisuudessa naimisiin ja hankitaan joku päivä lapsia. Jos ei siis satuta eroamaan. En ikimaailmassa suostuisi olemaan "suhteessa" jossa toista roikotetaan mukana ja lupaillaan asioita joita ei ole aiettakaan tehdä oikeasti.