Miksi älykkäät ihmiset ovat niin ongelmaisia?

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:33"]

Älykkäät ovat useasti herkempiä, huomaavat asioita enemmän ja näkevät laajemmin. He elävät maailmassa tiedostaen enemmän ja herkemmin.

[/quote]

Tämä. Hyvin älykkäät ihmiset ovat ihan tutkitusti alttiimpia sairastumaan mm. masennukseen.

http://www.medicaldaily.com/why-smarter-people-are-more-likely-be-mentally-ill-270039

Esimerkiksi korkeimpia arvosanoja saaneilla oli nelinkertainen riski sairastua bipolaarihäiriöön. Korrelaatio oli huima mm. kielten ja matematiikan opiskelijoiden keskuudessa.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:27"]Älykkyys auttaa näkemään, millainen valhe elämä on. Yksinkertaiset ihmiset uskovat näkemäänsä, älykkäät tajuavat, että se on vain näytelmää, jossa ihminen on yksin ja turvaton. Se altistaa mielenterveysongelmille.
[/quote]
Upea tiivistys. Allekirjoitan tämän täysin omasta kokemuksestani. ÄO=156

Suurin osa ongelmista kasaantuu 'tyhmemmille' ja älykkäillä elämä on kaiken kaikkiaan keskimäärin paremassa kunnossa. Tämä on fakta.

MUTTA minulla on sellainen kokemus älykkäistä 'ongelmaisista', että he yrittävät ratkoa tunne-elämän asioita järjellä ja selittää järjellä pois monia ikäviä tunteita. Siten he sivuttavat täysin tunteensa ja reaktionsa eivätkä pääse esim. käsittelemään syitä, jotka tunteet aiheuttavat (lapsuus ym. tapahtumat). Sitten ne ongelmat vain kasaantuvat sisälle eikä tunne-elämän kehittymistä tapahdu tai ne paisuvat jopa vakaviksi mt-ongelmiksi. Kuten tässäkin ketjussa monen älykkään kommentti kertoo masennuksesta ja kyynisyydestä (elämällä ei ole mitään merkitystä, kaikki ihmiset ovat helvetin tyhmiä jne), että keskitytään surullisiin puoliin elämässä. Oma tunne-elämä ja sen sotkut saa tietenkin näkemään maailmankin tietyllä tapaa.

Suorituskeskeinen elämä on yksi syy, johon moni älykäs lähtee mukaan, koska tosiaan ne tunnepuolen asiat ovat liian 'häiritseviä'. On helpompi juosta tukka putkella kuin pysähtyä itsensä, elämänsä ja läheistensä kanssa ja nauttia siitä. Ja kolmas juttu on vain kaiken ylianalysointi. Nykyihmisellä on kai vain liikaa aikaa sellaiseen :)

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:37"]

Mä luulen, että äly voi nimenomaan haitata mt-ongelmien ratkomisessa, koska lopulta moni mt-ongelma ratkeaa ainoastaan itsekurilla, ja siihen vaaditaan motivaatio. Motivaatio taas syntyy älykkäässä ihmisessä huonosti, koska sellainen tajuaa kaiken turhuuden ja suhteellisuuden helpommin. Miksi jättää pullo avaamatta, porno runkuttamatta, jne. kun palkkio vaivasta saattaa tulla vuosien päästä, mutta todennäköisesti ei koskaan. Todennäköisyyksien ymmärtäminen on myös osa älykkäiden ihmisten ongelmia. On vaikea uhrata elämänsä kun tietää, että todennäköisyys siihen, että raataminen jotenkin palkittaisiin, on hyvin pieni.

[/quote]

Höpöhöpö. Kyllä sen paremman olon huomaa jo muutaman lenkkeilykerran jälkeen. Eikä vaikeasta masennuksesta parannuta millään itsekurilla. Et voi silloin itseäsi niskasta repiä. Tarvitset silloin armoa ja laadukkaan terapeutin vittuilematonta keskusteluapua. Tämän jälkeen voit alkaa itse parantaa itseäsi elintavoillasi, mutta mitään naurettavaa ja tuskallista ponnistelua tulee silloinkin välttää.

Liikunnaniloon ei mitään itsekuria tarvita.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:46"]

"normaali" eli keskiverrot tuntuu elävän sellaisessa kuplassa, kuplan ulkopuolella ei ole mitään ja se oma elämä on maailman napa.

Ei kiinnosta mikään työn, lapsien ja parisuhteen lisäksi(kärjistettynä). Ei esimerkiksi universumi ja sen uskomaton laajuus, tai vaikkapa miten ihmiset raatelevat planeettaamme kuin raakalaiset vaikka minkä typerän asian varjolla(raha, uskonto, valta).

On siis vaikeampaa sulkea silmänsä asioilta, jos ne niin helposti näkee. Ja nämä "autuaat" taas eivät näe vaikka vieressä seisoisivat.

Myöskin se, että koska näkee asioita isommassa skaalassa yhdistettynä uteliaisuuteen voi turhauttaa, jos ei saa tyydytystä jostain "jee, perhe& uusi auto & asunto" kolminaisuudesta, vaan olisi kiinnostunut näkemään maailman jokaisen kolkan ja seikkailla pitkin avaruutta selvittämässä sen salaisuuksia, niin olo voi olla melko turhautunut ja pieni.

Eli se, että tiedostaa ja näkee oman rajallisuutensa suuruuden keskellä voi harmittaa.

Myös tyhmät ihmiset voi ärsyttää, uskovaiset jotka loogisen ihmisen kannalta ovat kirjaimellisesti mielisairaita(ei eroteta tarua todellisuudesta), tai sellaiset joiden elämä pyörii vain naimisen,viinan ja työn ympärillä. 

Vähän kuin olisi lapsi ilman leikkikaveria tai ihmistä joka puhuisi samaa kieltä.

Tieto siitä että tulee joskus kuolemaan, eikä todennäköisesti ole mitään muuta kuin tyhjyyttä sen jälkeen, ajatus siitä että ennen sitä ei saa nähdä ja kokea kaikkia mieltä askarruttavia asioita. 

Itse olen huomannut että mitä tyhmempi, sen yksinkertaisemmat asiat tekevät tyytyväiseksi ja onnelliseksi.

Sitten se, että sen sijaan että ihmiskunta puhaltaisi yhteen hiileen ja koittaisi keskittää resursseja vaikkapa maapallon suojeluun ja avaruuden asuttamiseen, typerykset palvoo satuolentoja ja tappaa toisiaan niiden nimessä, riistää ahneina luontoa ja niin edelleen.

Se, että yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita korjata. Esimerkiksi maailman väestönkasvu joka tuhoaa kohta kaiken, sen sijaan että tungettaisiin kehitysmaihin ruokaa ruoan perään, jotta nämä pääsevät lisääntymään kuin jänikset, voitaisiin rajoittaa syntyvyyttä esimerkiksi kemiallisilla kastraatioilla, ehkäisyllä ja muilla välittömästi toimivilla keinoilla.

Mutta eihän näin voi tehdä, kun älyllisesti rajoittuneet alkavat tunteilemaan typeristä asioista "yhyy, heillä on oikeus, katsokaa tätä nälkäistä lasta", sen sijaan että näkisivät kokonaiskuvan missä maapallo on autioitunut ja raiskattu paikka.

Niin, että tieto tosiaan lisää tuskaa :)

[/quote]

Muuten allekirjoitan tämän, mutta en ole mielestäni tyhmä ja yksinkertainen jos saan iloni pienistä asioista. Olen kiitollinen asunnosta, vedestä ja luonnosta. Nautin kun saan olla omissa oloissani ja hiljaisuudessa.

Mielestäni ei ole mitenkään varmaa onko kuoleman jälkeen vain tyhjyyttä. Tietoisuus voi hyvinkin olla sielullista laatua ja ihminen henkinen olento. Itse pidän aika ahtaana ajatteluna, että naureskellaan hypoteeseille muista ulottuvuuksista, koska niitä ei silmillä näe. Eikä laboratorioon voida ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:31"]

Yksi ongelma on se kun aina näkee mikä tulee menemään pieleen jo kauan etukäteen kuin muut. Sitten joutuu ahdistumaankin siitä moninkertaisesti kauemmin. Rakennettiin mökki ja laitettiin sinne imuri vetämään suihkuhöyryjä ulos. Minä sanoin että toi reikä seinässä pitää pitkittää tai se homehtuu, mies oli sitä mieltä että kylläpä sitä ollaan hysteerisiä eikä siinä mitään putkia tarvita. Koko kesän ahdisti se asia kunnes syksyllä tuli putki. Mies huomasi että homeessa oli peräti ulkoseinäkin, jota ei vielä oltu käsitelty, niistä muutamista suihkuista viikossa, kun höyry pyöri seinässä olevan reiän ympärillä.

[/quote]

Joo tämä on ärsyttävää. Jokainen mies luulee nykyään olevansa joku ammattirakennusmestari ja minä ite minä ite. Olen niin paljon vierestä nähnyt näitä säheltäjiä. Luulevat säästävänsä paljonkin rahaa kun itse tekevät, mutta häviävät lopulta, kun eivät vaan osaaa. Pitää vaan päästä pätemään ja muniaan heiluttelemaan. Neuvon jos annat tai jotain kyseenalaistat, niin häpäiset miehen ja hän menettää kasvonsa säälittävään aasialaiseen tyyliin.

Eilen eksyin tälle sivustolle ja tämän keskustelun avauksen jälkeen käsitin, että täällä kirjoittaa hurja määrä keskivertoa viisaampaa porukkaa.

Miksi vain tässä ketjussa kun muissa ei heidän panostaan näy?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:51"]

Minua juuri tuo "ei mitään" (eli nihilismi) ahdistaa niin suunnattomasti että olen välillä tulla hulluksi. En tiedä miten voisin saada rauhan sen kanssa niin kuin sinä tunnet saaneesi. Juuri se ajatus, että millään ei oikeastaan ole yhtään mitään väliä, ja että tämä silmänräpäyksen kestävä ihmiselämä (tai elämä ylipäätään) on pohjimmiltaan täysin turhaa ja absurdia.

Tavallaan ymmärrän miksi ihmiset tällaisen eksistentialistisen ahdistuksen vallassa haluavat uskoa erilaisiin uskonnollisiin oppirakennelmiin ja lupauksiin ikuisesta elämästä, mutta niin houkuttelevalta kuin se kuolemanpelkoisen egon näkökulmasta kuulostaakin, on se jo ajatuksena kestämätön. Koska mikään mikä on muuttuvaa ei voi olla ikuista. Ja ihmisessä ylipäätään ei ole mitään pysyvää kun sitä asiaa tarkemmin ajattelee. Minäkokemus syntyyy n. kolmen vuoden iässä tietyssä osassa aivoja, ja sen jälkeen ihminen on koko elämänsä tämän minäntunteen, egonsa, orja, jonka suurin pelko on tietoisuus siitä että tämä "minä" lakkaa joskus olemasta eli että kuolema korjaa aivan väistämättä. 

Jotenkin näiden ajatusten rinnalla tuntuu aivan tyhjänpäiväisiltä miettiä melkein mitä tahansa arkista asiaa. Jollain tavalla minä ainakin pakenen näitä ajatuksia pinnallisuuteen ja erilaisten nautintojen tavoitteluun, vaikka tiedostan niidenkin täydellisen turhuuden.

Olisi ihan kadehdittavan helppoa jos pystyisi olemaan ajattelematta tällaisia asioita. Siinä mielessä tietynlainen yksinkertaisuus on kyllä ihmiselle siunaus.

[/quote]

Siihen ei tarvita mitään erillistä uskontoa tai oppirakennelmaa jos haluaa antaa mahdollisuuden käsitykselle että ihmisellä on henki. Minulle itselleni on ihan sama vaikka tietoisuuteni ei jatkuisi kuoleman jälkeen. Sehän olisi vain lepoa ja unta sitten. 

Vaativampaa ja pelottavampaahan se on uskoa siihen että joutuu karmisesti vastuuseen omista perseilyistään. Rankempaahan se on hyväksyä sellainen käsitys että joutuukin vielä lisää oppimaan ja kehittymään tämän elämän jälkeen.

Ärsyttää kun kaikki ihmiset niputetaan samanlaisiksi hihhuleiksi jos eivät ole ehdottoman nihilistisiä. Luuletko etten ole näitä asioita erittäin monelta kantilta pohtinut. Vai haluatko vain uskoa että suurin osa ihmisistä on vitun tyhmiä ja sinä tosi viisas.

Joillekin itseään ylpeällä ja itsekorostavalla tavalla älykkäinä pitäville ihmisille sopisi ja tekisi hyvää, lukea vähän muutakin kirjallisuutta kuin tiedelehteä. Siis jos ei pelkää että löytäisi sieltä jotain laajentavaa näkökulmaa.

Itse luen kaikenlaista. Myös tiedettä. No en ehkä seiskaa ja sellaista hömppää.

[/quote]

Missä kohtaa alensin muut "vitun tyhmiksi" ja itseni jollain lailla viisaammaksi? Ja mistä päättelet että minä en ole lukenut monipuolisesti niin tieteestä, psykologiasta kuin eri uskontojen teologiasta? Minun oma päätelmä on se, että juuri kuoleman pelko saa ihmiset uskomaan melkein mihin vain, joka takaa että tämä minäkokemus ei loppuisi. On tämä ajatus sitten tietoinen tai ei. Mutta voin olla aivan väärässäkin.

Kyllä mä aika monipuolisesti olen mielestäni näitä asioita pohdiskellut, enkä totuuden nimessä voi poissulkea sitä mahdollisuutta, että jonkinlainen aivoista ja ajasta riippumaton tietoisuus voisi olla olemassa.

Buddhalaisesti ajattelen että inhimillinen kärsimys on lähtöisin ajattelusta, ja juuri tämä tässäkin ketjussa mainittu tyhjyyden olemuksen oivaltaminen olisi loppu tälle kärsimykselle. Sitä odotellessa...

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:52"]

Waiting for Godot.

[/quote]

worst play ever

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:50"]

Eilen eksyin tälle sivustolle ja tämän keskustelun avauksen jälkeen käsitin, että täällä kirjoittaa hurja määrä keskivertoa viisaampaa porukkaa.

Miksi vain tässä ketjussa kun muissa ei heidän panostaan näy?

[/quote]

Ei älykkäät välttämättä ole viisaita. Itselläni on melko korkea älykkyysosamäärä, ja minä olen hyvä ratkaisemaan tietynlaisia ongelmia jotka ratkeavat loogisella päättelyllä. Mutta ei se tee minusta välttämättä erityisen hyvää keskustelemaan jostain sellaisista aiheista joita täällä käsitellään. Monet ketjut käsittelee aiheita jotka on lähinnä mielipidekysymyksiä, eikä niissä älykkään mielipide ole mitenkään sen parempi kuin muukaan. Millainen edes olisi erityisen älykäs vastaus johonkin pillukarva- tai läskien yököttelykeskusteluun?

up

Se vaan näyttää siltä, että älykkäillä olisi enemmän ongelmia, koska he osaavat tunnistaa ne ja käsitellä ongelmiaan. Toinen ääripää on se pohjasakka, joka ei osaa käsitellä mitään ongelmiaan muuten kuin yhdellä tavalla. Tyhmät miehet hakkaavat tuntemattomia ihmisiä grillijonossa ja tyhmät naiset lisääntyvät kuin kanit ja kuvittelevat, että se korjaa heidän surkean elämänsä. Älykkäät näkevät ongelmansa paremmin ja osaavat regoida niihin muilla tavoin kuin pohjasakka.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:21"]

Itse en tiedä yhtään oikeasti superlahjakasta ja älykästä ihmistä, jolla olisi jotenkin enemmän ongelmia kuin muilla, pikemminkin päinvastoin. On tullut vastaan mm. oikeustieteilijä, joka oli opiskellut Harvardissa ja Yalessa (toiseen päässyt stipendillä); teknillisen fysiikan opiskelija, joka sai stipendin Stanfordiin ja lukiosta hänet lähetettiin aina johonkin päin maailmaa fysiikkakilpailuihin sekä yksi huippututkijaksi tähtäävä lääkisläinen, joka opiskelee Karoliinisessa Instituutissa koska suomalaiset lääkikset eivät ole tarpeeksi laadukkaita, ja joka on myös huippuviulisti ja jo lukioiässä Sibelius-Akatemiassa. Yksi kilteimmistä ja mukavimmista ihmisistä jonka olen tavannut, on huippufyysikko ja tekee Merkurius-luotainta. Kaikki ovat todella miellyttäviä ja sosiaalisesti lahjakkaita, kaikilla paljon kavereita ja parisuhde (tai on ainakin ollut pitkässä sellaisessa). Jaksavat myös sivistää meitä tavallisia kuolevaisia ja kertoa meille tyhmemmillekin tieteen uusimmista saavituksista. Sen sijaan tunnen kyllä monia sellaisia, jotka omasta mielestään ovat jotenkin tavallista herkempiä ja älykkäämpiä kuin muut, ja tykkäävät nostaa itsensä jalustalle tällä verukkeella...

[/quote]

Joko olet sattunut törmäämään tuollaisiin, tai sitten tunnustat vain menestyneet huippuälykkäiksi, jolloin joukosta karsiutuu ne ongelmaiset älykkäät. He kun yleensä ovat ongelmiensa takia alisuoriutujia eivätkä välttämättä siksi vaikuta järin älykkäiltä tai lahjakkailta eivätkä menesty elämässään erityisemmin.

Itse tunnen useita hyvin älykkäitä ihmisiä, joilla olisi ollut potentiaalia älyn puolesta ties mihin, mutta erilaiset ongelmat on johtaneet siihen ettei potentiaalia ole käytetty. Eräs jopa jätti akateemiset opinnot kesken pitäen kaikkea turhana, ja alkoi ryyppäämään. Sitten on niitä jotka kyllä valmistuivat ja tekevät alansa työtä mutta eivät mitenkään "loista", painavat perusduunia vaan. Monella on vakavia sosiaalisia ja/tai päihdeongelmia.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:59"]

Mä olen testien mukaan huomattavasti keskivertoa älykkäämpi ja olen elämässäni ollut sekä hyvin ongelmainen että nykyisin aika ongelmaton. Siitä näkökulmasta voin analysoida sitä, mikä itsestäni teki aikanaan onnettoman.

Yksi tekijä oli se, että koin aina lapsesta asti olevani erilainen kuin muut. Ajattelin jo lapsena syntyjä syviä, ja minua ihmetytti toiset lapset joita kiinnosti lähinnä tapella siitä onko meidän isä vahvempi kuin teidän isä. Myös muut lapset vieroksuivat minua koska olin mielelläni yksin ja ajatuksissani. Koulussa päädyin kiusatuksi, ja kiusaamista jatkui yläasteen loppuun asti. Tämä aiheutti jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Toinen juttu on tuo täällä mainittu asioiden liika ajatteleminen. Minäkin mietin kaikkia kauhukuvia maailman tuhoutumisesta, todennäköisyyksistä saada kammottavia tauteja tai vammautua jne. Lapsia en voinut ikinä hankkia, koska tuntui liian todennäköiseltä että prosessissa menisi jokin vikaan. Jos ei jo sikiön kehityksessä tai synnytyksessä, niin entä jos siitä terveydestä huolimatta kasvaisi tässä pahassa maailmassa psykopaatti rikollinen tms?

Kolmas juttu on minua aina seurannut vahva vaistomainen tunne kaiken perimmäisestä tyhjyydestä. Avaruudesta, jossa minä olen merkityksetön pieni sirpale vailla merkitystä tai tarkoitusta. Ja sekin, että MINÄ en lopulta ole mitään, vaan tuntuu olevan vain leima jonka olen yksilönkehityksen aikana lyönyt kasalle käsityksiä koskien 'itseäni'. Minä sanon että olen tämä ruumis, mutta sen kaikki solut uusiutuvat koko ajan, se koostuu eri aineista nyt kuin 10 vuotta sitten. Tai minä sanon että olen se jolla on tietyt arvot, mutta nekin elävät koko ajan, samoin muistot ja haaveet.

Tuo tyhjyyden kuilu on pelottanut minua kunnes lähes nelikymppisenä tapahtui jotain kummallista. Ahdistus siitä asiasta kiihtyi niin että aloin saada paniikkikohtauksia. Mutta jossain vaiheessa yksi erittäin intensiivinen öinen paniikkikohtaus johtikin siihen, että tulin jotenkin täysin kohdanneeksi tyhjyyden ja tulleeksi tutuksi sen kanssa. Ei se enää ollutkaan vihollinen tai pelottava, vaan neutraali asia, jonka kanssa voin elää. Minä olen tyhjyyttä. Kaikki on tyhjyyttä. Ja niin on hyvä. 

Tuon kokemuksen jälkeen en ole enää koskaan ottanut elämää enkä maailmaa niin vakavasti, että niitä murehtisin. Keskityn hetken aistimuksiin enkä vastusta edes niitä aistimuksia joita maailma yleensä pitää pahana kuten kivun tai ahdistuksen aistimuksia. Se kaikki on ohimenevää, ilmiömaailmassa kaikki vaihtuu koko ajan. Ja lopulta se kaikki on pohjimmiltaan ei mitään.

[/quote]

Mielestäni tämä "älykkäät tuntevat eksistentiaalista tuskaa" -määritelmä on täyttä skeidaa. Olemassaolon merkityksen pohtiminen on luonnollinen osa suurimman ihmisten psyykettä. Se, että älykkääksi itseään ylistävät tuntevat samoin, kuin 99,9 % ihmiskunnasta, tuskin tekee heistä älykkääämpiä. Ylimielistä edes olettaa niin. Ei tarvitse katsoa kuin suomalaisten itsemurhatilastoja ja alkoholin kulutusta niin eksitenssin mielettömyyden tuska on selvästi monen ongelma ja siihen haetaan pakokeinoja. Toiset shoppailevat, toiset juovat viinaa ja sitten on ryhmä joka kirjoittelee keskusteluihin ja ylistävät omaa erikoislaatuisuuttaan sekä "älykkyyttään" kun kokevat maailman tuskaa tunteakseen itsensä älykkäämmiksi kuin tavikset. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 07:50"]

Eilen eksyin tälle sivustolle ja tämän keskustelun avauksen jälkeen käsitin, että täällä kirjoittaa hurja määrä keskivertoa viisaampaa porukkaa.

Miksi vain tässä ketjussa kun muissa ei heidän panostaan näy?

[/quote]

Ehkä se ei näy näissä kirjoituksissa? Minä olen älykäs mutta en huippuälykäs ja minulla ei ole ongelmia. Muilla voi olla kanssani, olen joskus jääräpää.

M38v

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 12:31"]

Mielestäni tämä "älykkäät tuntevat eksistentiaalista tuskaa" -määritelmä on täyttä skeidaa. Olemassaolon merkityksen pohtiminen on luonnollinen osa suurimman ihmisten psyykettä. Se, että älykkääksi itseään ylistävät tuntevat samoin, kuin 99,9 % ihmiskunnasta, tuskin tekee heistä älykkääämpiä. Ylimielistä edes olettaa niin. Ei tarvitse katsoa kuin suomalaisten itsemurhatilastoja ja alkoholin kulutusta niin eksitenssin mielettömyyden tuska on selvästi monen ongelma ja siihen haetaan pakokeinoja. Toiset shoppailevat, toiset juovat viinaa ja sitten on ryhmä joka kirjoittelee keskusteluihin ja ylistävät omaa erikoislaatuisuuttaan sekä "älykkyyttään" kun kokevat maailman tuskaa tunteakseen itsensä älykkäämmiksi kuin tavikset. 

[/quote]

Suurin osa kuitenkin näyttää porskuttavan elämässään ilman, että tuollaiset synkät mietteet piinaavat heitä kuin ehkä hyvin tilapäisesti jossain ikäkauskriisissä tai jonkun menetyksen laukaisemassa kriisissä. Heidän ongelmansa ovat arjen ja käytännön tason ongelmia, huoli ja ahdistus syntyy vaikka työpaikan menettämisen pelosta, parisuhdeongelmista sun muista "oikeista" asioista. 

Sitä voi tietysti pohtia, että kuinka vahva on korrelaatio älykkyyden ja sellaisen synkkämielisyyden välillä, jossa elämisen sijasta murehditaan vaan elämän merkityksettömyyttä ja yritetään helpottaa sen tuskaa vaikka juomalla alkoholia. Asiasta varmaankaan ei ole tutkimustietoa. Korkea älykkyys kuitenkin tutkitusti ainakin korreloi suuremman alkoholin kulutuksen kanssa.  Ja minulla ainakin oma kokemus tuttavapiiristä näyttäisi tukevan sitä että useammin hyvin älykäs ihminen on sellainen masentelemaan taipuvainen synkkis kuin vähemmän älykäs. Tämän takia lopulta vähemmän älykäs voi jopa menestyä paljon älykästä paremmin, kun hän voi keskittyä tavoittelemaan ja saavuttamaan asioita siinä missä toinen vaan murehtii asioita joille ei mitään voi ja valittaa elämän tyhjyyttä.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 12:31"]

Mielestäni tämä "älykkäät tuntevat eksistentiaalista tuskaa" -määritelmä on täyttä skeidaa. Olemassaolon merkityksen pohtiminen on luonnollinen osa suurimman ihmisten psyykettä. Se, että älykkääksi itseään ylistävät tuntevat samoin, kuin 99,9 % ihmiskunnasta, tuskin tekee heistä älykkääämpiä. Ylimielistä edes olettaa niin. Ei tarvitse katsoa kuin suomalaisten itsemurhatilastoja ja alkoholin kulutusta niin eksitenssin mielettömyyden tuska on selvästi monen ongelma ja siihen haetaan pakokeinoja. Toiset shoppailevat, toiset juovat viinaa ja sitten on ryhmä joka kirjoittelee keskusteluihin ja ylistävät omaa erikoislaatuisuuttaan sekä "älykkyyttään" kun kokevat maailman tuskaa tunteakseen itsensä älykkäämmiksi kuin tavikset. 

[/quote]

Suurin osa kuitenkin näyttää porskuttavan elämässään ilman, että tuollaiset synkät mietteet piinaavat heitä kuin ehkä hyvin tilapäisesti jossain ikäkauskriisissä tai jonkun menetyksen laukaisemassa kriisissä. Heidän ongelmansa ovat arjen ja käytännön tason ongelmia, huoli ja ahdistus syntyy vaikka työpaikan menettämisen pelosta, parisuhdeongelmista sun muista "oikeista" asioista. 

Sitä voi tietysti pohtia, että kuinka vahva on korrelaatio älykkyyden ja sellaisen synkkämielisyyden välillä, jossa elämisen sijasta murehditaan vaan elämän merkityksettömyyttä ja yritetään helpottaa sen tuskaa vaikka juomalla alkoholia. Asiasta varmaankaan ei ole tutkimustietoa. Korkea älykkyys kuitenkin tutkitusti ainakin korreloi suuremman alkoholin kulutuksen kanssa.  Ja minulla ainakin oma kokemus tuttavapiiristä näyttäisi tukevan sitä että useammin hyvin älykäs ihminen on sellainen masentelemaan taipuvainen synkkis kuin vähemmän älykäs. Tämän takia lopulta vähemmän älykäs voi jopa menestyä paljon älykästä paremmin, kun hän voi keskittyä tavoittelemaan ja saavuttamaan asioita siinä missä toinen vaan murehtii asioita joille ei mitään voi ja valittaa elämän tyhjyyttä.

[/quote]

En ole koskaan ollut hyvä koulussa enkä muista, että kukaan olisi pitänyt minua älykkäänä. Pohdin jatkuvasti kuinka maailma ja olemassaoloni on turhaa ja mieletöntä. 

Luettuani tämän ketjun tajusin, että olenkin huippuälykäs.

Lähden tästä heti kertomaan ilouutisen Peralle ja Arskalle, he jo minua odottelevatkin sillan alla taskulämpimän kiljupullon kanssa!

"Tieto lisää tuskaa", josta älykkäät ihmiset kärsivät. Mikä tekee tiedon käsittelytavasta erilaisen perus pulliaisiin nähden?

Up