Lue keskustelun säännöt.
Miksi älykkäät ihmiset ovat niin ongelmaisia?
14.04.2015 |
Minun akateeminen sivistykseni rajoittuu lukioon. Minulla on kuitenkin monia ystäviä ja tuttavia, jotka ovat hyvin lahjakkaita tai älykkäitä. En tarkoita älykkyydellä sitä, että pääsee opiskelemaan yliopistoon, vaan sitä, että erottuu sielläkin edukseen.
Monet näistä ihmisistä ovat todella ongelmaisia. En vain ymmärrä, kuinka voi ymmärtää monimutkaisia asioita ja osata ajatella vaikeita, mutta silti jokapäiväisessä arjessa selviäminen tuottaa haasteita.
Mikä siinä on, että vinksahtananeisuus ja älykkyys näyttävät kulkevan käsi kädessä?
Kommentit (137)
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:12"]Miksi te elämää turhaksi kokevat ette nauti elämästä? Hyvästä seurasta, ruoasta, viinistä, kokemuksista, luonnosta, kirjoista, harrastuksesta, luomisesta, teitä kiinnostavasta työstä... Ihan mistä tahansa. Mitä sitten, että elämällä ei ole tarkoitusta tai että elämä on hauras? Kai voi sitten samantien elää, kun kerran tänne on syntynyt.
[/quote]
Nautin kyllä elämästä ja kokemuksista, mutta en tarpeeksi, sillä yhteiskunta asettaa rajoitteita. Työn tekemisen käsite on liian rajoittunut, ja työtä tehdään liikaa. Normi on 40 työtuntia viikossa mikä on täyttä hölmöläisten hommaa. Emme tarvitse niitä kaikkia turhakkeita joita tuotetaan noin valtavalla työmäärällä. 200 vuotta sitten tuo työpanos tarvittiin jokaiselta, nykyään meillä on koneet mutta työtä tehdään vaan enemmän ja enemmän. Työtä ihannoidaan vaan työn vuoksi, ja jos uskaltaa sanoa että haluaisi tehdä vähemmän töitä, tulee loukanneeksi pyhää lehmää. En ymmärrä miten suurin osa ihmisistä raataa tyytyväisenä kehdosta hautaan tehden näin kun on aina tehty. Turhauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:58"]
Luoja kun on ahdistava keskustelu. Kaikki asiat mitkä yritän estää mielestäni pulpahtavat pintaan. Itsellä on ongelmana juurikin se, että ymmärtää kaiken järjettömyyden. Kun millään ei ole oikeasti mitään väliä. Tunteet ovat ohimeneviä, mikään ei ole ikuista. Minulla tämä näkyy siinä, että en välitä muiden mielipteistä laisinkaan. Koen että on hankalampaa saada asioista nautintoa ja kokea puhdasta iloa. On muuten tutkittu, että älykkäät ihmiset ovat todennäköisemmin päihderiippuvaisia kuin keskiverto-älykkäät. Tämä selitetään juuri sillä, että älykkäät ymmärtävät elämän "typeryyden", eivätkä kestä sitä.
[/quote]
Masennuksestakin voi parantua, jos haluaa.
[/quote]
En minä sanonut olevani masentunut, mistä sait sellaisen käsityksen? Turhautunut pikemminkin. Ja nautin kyllä elämästä. On vain hankala löytää jotain tavoittelemisen arvoista kun ei koe mitään tärkeäksi.
Älykkyys tuo haasteita ja lisää ahdistusta. Yhteiskunta on rakennettu älyllisesti keskitasoisia varten. Voi ottaa sen valmiin elämän ja elää muiden mukana kyseenalaistamatta mitään. Voi myös kieltäytyä näkemästä ympärillä vallitsevia ongelmia ja epäkohtia.
Itse taas olen lukenut tutkimuksista, joissa on tultu siihen tulokseen, että matala älykkyynosamäärä altistaa mielenterveysongelmille ja korkea älykkyys taas antaa "työkaluja" ratkaista ongelmia ja nähdä asioiden syy-seuraussuhteet, jolloin masennusta esiintyy vähemmän ihmisillä, joilla korkea älykkyysosamäärä. Sen sijaan päihteiden käyttö on joidekin tutkimusten mukaan yleisempää hyvin älykkäillä ihmisillä verrattuna vähemmän älykkäisiin ihmisiin. Liittyykö päihteiden käyttö sitten muihin elämänhallinnan ongelmiin, siitä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella älykäs huomaisi heti että ap:n aloitus on provo.
Tai sitten ap on vain kateellinen itseään fiksummille ystävilleen, ja tuli siksi panettelemaan heitä nettiin. Hän kun tuntee itse olevansa niin fiksu ja vailla ongelmia. Ilmeisesti ystävien haukkuminen netissä, ei ole ap:stä "ongelmaista", kumma kyllä hän itse viihtyy "monien" "todella ongelmaisten" kanssa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:46"]
"normaali" eli keskiverrot tuntuu elävän sellaisessa kuplassa, kuplan ulkopuolella ei ole mitään ja se oma elämä on maailman napa.
Ei kiinnosta mikään työn, lapsien ja parisuhteen lisäksi(kärjistettynä). Ei esimerkiksi universumi ja sen uskomaton laajuus, tai vaikkapa miten ihmiset raatelevat planeettaamme kuin raakalaiset vaikka minkä typerän asian varjolla(raha, uskonto, valta).
On siis vaikeampaa sulkea silmänsä asioilta, jos ne niin helposti näkee. Ja nämä "autuaat" taas eivät näe vaikka vieressä seisoisivat.
Myöskin se, että koska näkee asioita isommassa skaalassa yhdistettynä uteliaisuuteen voi turhauttaa, jos ei saa tyydytystä jostain "jee, perhe& uusi auto & asunto" kolminaisuudesta, vaan olisi kiinnostunut näkemään maailman jokaisen kolkan ja seikkailla pitkin avaruutta selvittämässä sen salaisuuksia, niin olo voi olla melko turhautunut ja pieni.
Eli se, että tiedostaa ja näkee oman rajallisuutensa suuruuden keskellä voi harmittaa.
Myös tyhmät ihmiset voi ärsyttää, uskovaiset jotka loogisen ihmisen kannalta ovat kirjaimellisesti mielisairaita(ei eroteta tarua todellisuudesta), tai sellaiset joiden elämä pyörii vain naimisen,viinan ja työn ympärillä.
Vähän kuin olisi lapsi ilman leikkikaveria tai ihmistä joka puhuisi samaa kieltä.
Tieto siitä että tulee joskus kuolemaan, eikä todennäköisesti ole mitään muuta kuin tyhjyyttä sen jälkeen, ajatus siitä että ennen sitä ei saa nähdä ja kokea kaikkia mieltä askarruttavia asioita.
Itse olen huomannut että mitä tyhmempi, sen yksinkertaisemmat asiat tekevät tyytyväiseksi ja onnelliseksi.
Sitten se, että sen sijaan että ihmiskunta puhaltaisi yhteen hiileen ja koittaisi keskittää resursseja vaikkapa maapallon suojeluun ja avaruuden asuttamiseen, typerykset palvoo satuolentoja ja tappaa toisiaan niiden nimessä, riistää ahneina luontoa ja niin edelleen.
Se, että yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita korjata. Esimerkiksi maailman väestönkasvu joka tuhoaa kohta kaiken, sen sijaan että tungettaisiin kehitysmaihin ruokaa ruoan perään, jotta nämä pääsevät lisääntymään kuin jänikset, voitaisiin rajoittaa syntyvyyttä esimerkiksi kemiallisilla kastraatioilla, ehkäisyllä ja muilla välittömästi toimivilla keinoilla.
Mutta eihän näin voi tehdä, kun älyllisesti rajoittuneet alkavat tunteilemaan typeristä asioista "yhyy, heillä on oikeus, katsokaa tätä nälkäistä lasta", sen sijaan että näkisivät kokonaiskuvan missä maapallo on autioitunut ja raiskattu paikka.
Niin, että tieto tosiaan lisää tuskaa :)
[/quote]
Täällä taas joku rasisti imbesilli huutelee. Suomi oli kehitysmaa n. 100 vuotta sitten ja täälläkin ihmiset lisääntyivät kuin jänikset. Syy oli sama kuin tämänkin päivän kehitysmaissa. Kun lapsikuolleisuus on korkea ja vanhuuden turva on poika, niin täytyy hankkia aika monta lasta, että saa sen pojan, joka jää henkiin ja joka huolehtii vanhemmistaan kun he ovat vanhoja. Länsimaissa syntyvyys laskee, koska ihmiset hankkivat vähän lapsia lapsikuolleisuuden ollessa pieni.
Jokainen älyllisestikin rajoittunut ihminen tämän faktan tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo ruudinkeksijä mutta mua ärsyttää hitaasti ajattelevat.
Tunnen yhden hyvin älykkään ja hyvin ongelmaisen miehen, ja hänen ongelmansa on se, että hän yrittää järjellä ratkaista tunne-elämän ongelmia. Eli äly on niin hallitseva tekijä kyseisen ihmisen identiteettiä, että se jyrää alleen herkät tunteet ja oikeastaan kaikki tunteet. Hän ajattelee tunteitakin teorian tasolla, ei oikeina fyysisesti tunnettavina tiloina. Todella vaativa ihminen ja täydellisen itsekeskeinen, vaikka teoriatasolla kyllä tajuaa muitakin ihmisiä. Mutta mitäpä iloa empatiasta on teoreettisena ilmiönä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ongelma on se kun aina näkee mikä tulee menemään pieleen jo kauan etukäteen kuin muut. Sitten joutuu ahdistumaankin siitä moninkertaisesti kauemmin. Rakennettiin mökki ja laitettiin sinne imuri vetämään suihkuhöyryjä ulos. Minä sanoin että toi reikä seinässä pitää pitkittää tai se homehtuu, mies oli sitä mieltä että kylläpä sitä ollaan hysteerisiä eikä siinä mitään putkia tarvita. Koko kesän ahdisti se asia kunnes syksyllä tuli putki. Mies huomasi että homeessa oli peräti ulkoseinäkin, jota ei vielä oltu käsitelty, niistä muutamista suihkuista viikossa, kun höyry pyöri seinässä olevan reiän ympärillä.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:31"]
Yksi ongelma on se kun aina näkee mikä tulee menemään pieleen jo kauan etukäteen kuin muut. Sitten joutuu ahdistumaankin siitä moninkertaisesti kauemmin. Rakennettiin mökki ja laitettiin sinne imuri vetämään suihkuhöyryjä ulos. Minä sanoin että toi reikä seinässä pitää pitkittää tai se homehtuu, mies oli sitä mieltä että kylläpä sitä ollaan hysteerisiä eikä siinä mitään putkia tarvita. Koko kesän ahdisti se asia kunnes syksyllä tuli putki. Mies huomasi että homeessa oli peräti ulkoseinäkin, jota ei vielä oltu käsitelty, niistä muutamista suihkuista viikossa, kun höyry pyöri seinässä olevan reiän ympärillä.
[/quote]
Vaatiko tollainen päätelmä jotain älyä? Maalaisjärkeä korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:59"]
Mä olen testien mukaan huomattavasti keskivertoa älykkäämpi ja olen elämässäni ollut sekä hyvin ongelmainen että nykyisin aika ongelmaton. Siitä näkökulmasta voin analysoida sitä, mikä itsestäni teki aikanaan onnettoman.
Yksi tekijä oli se, että koin aina lapsesta asti olevani erilainen kuin muut. Ajattelin jo lapsena syntyjä syviä, ja minua ihmetytti toiset lapset joita kiinnosti lähinnä tapella siitä onko meidän isä vahvempi kuin teidän isä. Myös muut lapset vieroksuivat minua koska olin mielelläni yksin ja ajatuksissani. Koulussa päädyin kiusatuksi, ja kiusaamista jatkui yläasteen loppuun asti. Tämä aiheutti jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Toinen juttu on tuo täällä mainittu asioiden liika ajatteleminen. Minäkin mietin kaikkia kauhukuvia maailman tuhoutumisesta, todennäköisyyksistä saada kammottavia tauteja tai vammautua jne. Lapsia en voinut ikinä hankkia, koska tuntui liian todennäköiseltä että prosessissa menisi jokin vikaan. Jos ei jo sikiön kehityksessä tai synnytyksessä, niin entä jos siitä terveydestä huolimatta kasvaisi tässä pahassa maailmassa psykopaatti rikollinen tms?
Kolmas juttu on minua aina seurannut vahva vaistomainen tunne kaiken perimmäisestä tyhjyydestä. Avaruudesta, jossa minä olen merkityksetön pieni sirpale vailla merkitystä tai tarkoitusta. Ja sekin, että MINÄ en lopulta ole mitään, vaan tuntuu olevan vain leima jonka olen yksilönkehityksen aikana lyönyt kasalle käsityksiä koskien 'itseäni'. Minä sanon että olen tämä ruumis, mutta sen kaikki solut uusiutuvat koko ajan, se koostuu eri aineista nyt kuin 10 vuotta sitten. Tai minä sanon että olen se jolla on tietyt arvot, mutta nekin elävät koko ajan, samoin muistot ja haaveet.
Tuo tyhjyyden kuilu on pelottanut minua kunnes lähes nelikymppisenä tapahtui jotain kummallista. Ahdistus siitä asiasta kiihtyi niin että aloin saada paniikkikohtauksia. Mutta jossain vaiheessa yksi erittäin intensiivinen öinen paniikkikohtaus johtikin siihen, että tulin jotenkin täysin kohdanneeksi tyhjyyden ja tulleeksi tutuksi sen kanssa. Ei se enää ollutkaan vihollinen tai pelottava, vaan neutraali asia, jonka kanssa voin elää. Minä olen tyhjyyttä. Kaikki on tyhjyyttä. Ja niin on hyvä.
Tuon kokemuksen jälkeen en ole enää koskaan ottanut elämää enkä maailmaa niin vakavasti, että niitä murehtisin. Keskityn hetken aistimuksiin enkä vastusta edes niitä aistimuksia joita maailma yleensä pitää pahana kuten kivun tai ahdistuksen aistimuksia. Se kaikki on ohimenevää, ilmiömaailmassa kaikki vaihtuu koko ajan. Ja lopulta se kaikki on pohjimmiltaan ei mitään.
[/quote]
Minua juuri tuo "ei mitään" (eli nihilismi) ahdistaa niin suunnattomasti että olen välillä tulla hulluksi. En tiedä miten voisin saada rauhan sen kanssa niin kuin sinä tunnet saaneesi. Juuri se ajatus, että millään ei oikeastaan ole yhtään mitään väliä, ja että tämä silmänräpäyksen kestävä ihmiselämä (tai elämä ylipäätään) on pohjimmiltaan täysin turhaa ja absurdia.
Tavallaan ymmärrän miksi ihmiset tällaisen eksistentialistisen ahdistuksen vallassa haluavat uskoa erilaisiin uskonnollisiin oppirakennelmiin ja lupauksiin ikuisesta elämästä, mutta niin houkuttelevalta kuin se kuolemanpelkoisen egon näkökulmasta kuulostaakin, on se jo ajatuksena kestämätön. Koska mikään mikä on muuttuvaa ei voi olla ikuista. Ja ihmisessä ylipäätään ei ole mitään pysyvää kun sitä asiaa tarkemmin ajattelee. Minäkokemus syntyyy n. kolmen vuoden iässä tietyssä osassa aivoja, ja sen jälkeen ihminen on koko elämänsä tämän minäntunteen, egonsa, orja, jonka suurin pelko on tietoisuus siitä että tämä "minä" lakkaa joskus olemasta eli että kuolema korjaa aivan väistämättä.
Jotenkin näiden ajatusten rinnalla tuntuu aivan tyhjänpäiväisiltä miettiä melkein mitä tahansa arkista asiaa. Jollain tavalla minä ainakin pakenen näitä ajatuksia pinnallisuuteen ja erilaisten nautintojen tavoitteluun, vaikka tiedostan niidenkin täydellisen turhuuden.
Olisi ihan kadehdittavan helppoa jos pystyisi olemaan ajattelematta tällaisia asioita. Siinä mielessä tietynlainen yksinkertaisuus on kyllä ihmiselle siunaus.
Älykkäät ihmiset ajattelevat liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:12"]
Minun akateeminen sivistykseni rajoittuu lukioon. Minulla on kuitenkin monia ystäviä ja tuttavia, jotka ovat hyvin lahjakkaita tai älykkäitä. En tarkoita älykkyydellä sitä, että pääsee opiskelemaan yliopistoon, vaan sitä, että erottuu sielläkin edukseen.
Monet näistä ihmisistä ovat todella ongelmaisia. En vain ymmärrä, kuinka voi ymmärtää monimutkaisia asioita ja osata ajatella vaikeita, mutta silti jokapäiväisessä arjessa selviäminen tuottaa haasteita.
Mikä siinä on, että vinksahtananeisuus ja älykkyys näyttävät kulkevan käsi kädessä?
[/quote]
Itse ainakin koen rutiinit ja jokapäiväiset asiat äärimmäisen epäkiinnostaviksi. En tiedä, olenko virallisesti vinksahtanut, mutta arki on aika kaaosta. Mielessä on aina tuhansittain asioita, ja niistä jokaikinen on kiinnostavampi kuin pikkuhiljaa tiskipöydän peittävät likaiset astiat. Eikä se ole tietoinen valinta, ajatus vain vie niin ettei huomaakaan. Joskus mielessä käy roskien vienti, ja saatan jopa olettaa tehneeni sen vaikka todellisuudessa vain ajattelin sitä. Arki on täynnä epämiellyttäviä yllätyksiä tämän taipumuksen myötä.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:37"]
Mä luulen, että äly voi nimenomaan haitata mt-ongelmien ratkomisessa, koska lopulta moni mt-ongelma ratkeaa ainoastaan itsekurilla, ja siihen vaaditaan motivaatio. Motivaatio taas syntyy älykkäässä ihmisessä huonosti, koska sellainen tajuaa kaiken turhuuden ja suhteellisuuden helpommin. Miksi jättää pullo avaamatta, porno runkuttamatta, jne. kun palkkio vaivasta saattaa tulla vuosien päästä, mutta todennäköisesti ei koskaan. Todennäköisyyksien ymmärtäminen on myös osa älykkäiden ihmisten ongelmia. On vaikea uhrata elämänsä kun tietää, että todennäköisyys siihen, että raataminen jotenkin palkittaisiin, on hyvin pieni.
[/quote]
Kuuntelin radiosta tutkimusta, jonka mukaan Suomessa määrätään mielialalääkkeitä n. 10 % turhaan (epäilen kyllä määrää huomattavasti suuremmaksi). Samassa yhteydessä mainittiin, että korkeakoulutetut naiset selviävät traumoista huonoimmin.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:37"]
Mä luulen, että äly voi nimenomaan haitata mt-ongelmien ratkomisessa, koska lopulta moni mt-ongelma ratkeaa ainoastaan itsekurilla, ja siihen vaaditaan motivaatio. Motivaatio taas syntyy älykkäässä ihmisessä huonosti, koska sellainen tajuaa kaiken turhuuden ja suhteellisuuden helpommin. Miksi jättää pullo avaamatta, porno runkuttamatta, jne. kun palkkio vaivasta saattaa tulla vuosien päästä, mutta todennäköisesti ei koskaan. Todennäköisyyksien ymmärtäminen on myös osa älykkäiden ihmisten ongelmia. On vaikea uhrata elämänsä kun tietää, että todennäköisyys siihen, että raataminen jotenkin palkittaisiin, on hyvin pieni.
[/quote]
Kuuntelin radiosta tutkimusta, jonka mukaan Suomessa määrätään mielialalääkkeitä n. 10 % turhaan (epäilen kyllä määrää huomattavasti suuremmaksi). Samassa yhteydessä mainittiin, että korkeakoulutetut naiset selviävät traumoista huonoimmin.
[/quote]Mielenkiintoista että selviävät huonoimmin, perusteltiinko siinä mitenkään?
En ole huomannut, että älykkäillä olisi arjessa mitään muita ongelmia kuin ihmissuhteissa, omassa mielenterveydessä (masennus tms.), päihdeongelmia... tai vastaavaa. Se on ihan pötypuhetta, että älykäs ei selviäisi perunoiden keittämisestä. Mutta tosiaan sosiaalinen älykkyys on usein vähän hukassa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:37"]
Mä luulen, että äly voi nimenomaan haitata mt-ongelmien ratkomisessa, koska lopulta moni mt-ongelma ratkeaa ainoastaan itsekurilla, ja siihen vaaditaan motivaatio. Motivaatio taas syntyy älykkäässä ihmisessä huonosti, koska sellainen tajuaa kaiken turhuuden ja suhteellisuuden helpommin. Miksi jättää pullo avaamatta, porno runkuttamatta, jne. kun palkkio vaivasta saattaa tulla vuosien päästä, mutta todennäköisesti ei koskaan. Todennäköisyyksien ymmärtäminen on myös osa älykkäiden ihmisten ongelmia. On vaikea uhrata elämänsä kun tietää, että todennäköisyys siihen, että raataminen jotenkin palkittaisiin, on hyvin pieni.
[/quote]
Kuuntelin radiosta tutkimusta, jonka mukaan Suomessa määrätään mielialalääkkeitä n. 10 % turhaan (epäilen kyllä määrää huomattavasti suuremmaksi). Samassa yhteydessä mainittiin, että korkeakoulutetut naiset selviävät traumoista huonoimmin.
[/quote]Mielenkiintoista että selviävät huonoimmin, perusteltiinko siinä mitenkään?
[/quote]
Veikkaan että naiset helpommin sopeutuu ja patoaa asiat sisälleen, he ovat hyviä siinä. Moni kärsivä lapsi on varsinainen ihannelapsi, älykkäät tytöt varsikin a) havaitsee asiat herkästi ja b) käyttää lahjakkuuttaan sopeutumiseen. Riehuva tai muuten oireileva tyhmis saa apua koska hänen hätänsä huomataan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:27"]
Älykkyys auttaa näkemään, millainen valhe elämä on. Yksinkertaiset ihmiset uskovat näkemäänsä, älykkäät tajuavat, että se on vain näytelmää, jossa ihminen on yksin ja turvaton. Se altistaa mielenterveysongelmille.
[/quote]
Olinkin tavallaan tulossa sanomaan samaa. Mitä enemmän näkee, sitä turvattomampi olo on. Muista ihmisistä ei saa turvaa, koska he pystyvät elämään kapeammassa maailmassaan.
[/quote]
Minun mielestäni tuollainen näkemys syntyy, jos elämässä, varsinkin lapsuudessa, on ollut turvattomuutta. Samoin sellaiset asenteet, kuten, että kaikki ovat omillaan. Minulla on läheinen kaksoissisko ja sen takia tuo on puutteellinen näkemys omasta näkövinkkelistäni. Olen elänyt aina tiiviisti jonkun toisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:46"]
"normaali" eli keskiverrot tuntuu elävän sellaisessa kuplassa, kuplan ulkopuolella ei ole mitään ja se oma elämä on maailman napa.
Ei kiinnosta mikään työn, lapsien ja parisuhteen lisäksi(kärjistettynä). Ei esimerkiksi universumi ja sen uskomaton laajuus, tai vaikkapa miten ihmiset raatelevat planeettaamme kuin raakalaiset vaikka minkä typerän asian varjolla(raha, uskonto, valta).
On siis vaikeampaa sulkea silmänsä asioilta, jos ne niin helposti näkee. Ja nämä "autuaat" taas eivät näe vaikka vieressä seisoisivat.
Myöskin se, että koska näkee asioita isommassa skaalassa yhdistettynä uteliaisuuteen voi turhauttaa, jos ei saa tyydytystä jostain "jee, perhe& uusi auto & asunto" kolminaisuudesta, vaan olisi kiinnostunut näkemään maailman jokaisen kolkan ja seikkailla pitkin avaruutta selvittämässä sen salaisuuksia, niin olo voi olla melko turhautunut ja pieni.
Eli se, että tiedostaa ja näkee oman rajallisuutensa suuruuden keskellä voi harmittaa.
Myös tyhmät ihmiset voi ärsyttää, uskovaiset jotka loogisen ihmisen kannalta ovat kirjaimellisesti mielisairaita(ei eroteta tarua todellisuudesta), tai sellaiset joiden elämä pyörii vain naimisen,viinan ja työn ympärillä.
Vähän kuin olisi lapsi ilman leikkikaveria tai ihmistä joka puhuisi samaa kieltä.
Tieto siitä että tulee joskus kuolemaan, eikä todennäköisesti ole mitään muuta kuin tyhjyyttä sen jälkeen, ajatus siitä että ennen sitä ei saa nähdä ja kokea kaikkia mieltä askarruttavia asioita.
Itse olen huomannut että mitä tyhmempi, sen yksinkertaisemmat asiat tekevät tyytyväiseksi ja onnelliseksi.
Sitten se, että sen sijaan että ihmiskunta puhaltaisi yhteen hiileen ja koittaisi keskittää resursseja vaikkapa maapallon suojeluun ja avaruuden asuttamiseen, typerykset palvoo satuolentoja ja tappaa toisiaan niiden nimessä, riistää ahneina luontoa ja niin edelleen.
Se, että yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita korjata. Esimerkiksi maailman väestönkasvu joka tuhoaa kohta kaiken, sen sijaan että tungettaisiin kehitysmaihin ruokaa ruoan perään, jotta nämä pääsevät lisääntymään kuin jänikset, voitaisiin rajoittaa syntyvyyttä esimerkiksi kemiallisilla kastraatioilla, ehkäisyllä ja muilla välittömästi toimivilla keinoilla.
Mutta eihän näin voi tehdä, kun älyllisesti rajoittuneet alkavat tunteilemaan typeristä asioista "yhyy, heillä on oikeus, katsokaa tätä nälkäistä lasta", sen sijaan että näkisivät kokonaiskuvan missä maapallo on autioitunut ja raiskattu paikka.
Niin, että tieto tosiaan lisää tuskaa :)
[/quote]
Tämä ^