Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon 4-vuotiaan kiukuttelua pitää kestää?
26.03.2015 |
Meinaa mennä hermot 4-vuotiaan kanssa. Tuntuu että pieninkin vastoinkäyminen tai harminaihe saa aikaan tajutonta kiukuttelua ja huutamista. Yritän järjestää kivoja juttuja ja yhteistä tekemistä, mutta jos lapsi sattuu vähänkin huonolle tuulelle, ei mikään kelpaa. Esim. mennään koko perheen tapahtumaan, jossa on vaikka mitä kivaa. Mutta koko reissun pilaa se, että hän olisi juuri halunnut poniratsastamaan ja siihen ei enää ehditty.
Lisäksi molemmat lapset 2- ja 4-vuotiaat, ovat todella huonoja syömään. Kaikki kunnon ruoka pitää syöttää melkein väkisin, ja valtava huuto ja taistelu edeltää pöytään menemistä. Usein sitten pitää 4-vuotiasta pitää sylissä ja syöttää samalla lukien kun ei vain onnistu.
Ulos ei ikinä suostu pukemaan itse, hirveä tsemppaaminen ja saattaa vähän itse pukea. Yleensä vain makaa eteisessä ja valittaa että väsyttää ja minun pitää pukea. En haluaisi aina korottaa ääntä, mutta minkäs teet kun olet jo 10x pyytänyt nätisti pukemaan. Mitä minä teen tämän 4-vuotiaan kanssa, onko kenelläkään samanlaista?
Kommentit (15)
Vanhemman tehtävä kestää oman lapsensa kiukuttelua on loputon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä neuvolasta apua. Ulkopuolinen ammattilainen pystyy usein helposti näkemään, minkälaisilla tavoilla arjen saa sujumaan tolkullisesti.
Minulla itselläni oli todella hyvä kokemus jäähypenkin käytöstä juuri, kun omat lapseni olivat samanikäisiä kuin sinun. Parasta jäähypenkissä oli se, ettei tarvinnut itse enää suuttua! Meillä muuttui oikeasti kahdessa päivässä tilanne kaoottisesta ja superrasittavasta ihan suorastaan leppoisaksi.
Eikä sen jäähypenkin tarvitse olla lapsellekaan mikään häpeärangaistus. Se on vain rauhallinen, samana toistuva seuraamus siitä, ettei toimi niin kuin pitää. Ja tuon ikäisten lasten tietty pitää toimia niin kuin äiti ja isä sanoo (syömisessä, pukemisessa, lähtemisessä), omaa tahtoa saa käyttää sitten sovituissa tilanteissa (leikkimisessä, erityistilanteissa).
[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 15:12"]
Vanhemman tehtävä kestää oman lapsensa kiukuttelua on loputon!
[/quote]
Se on tosiaan loputon tehtävä jaksaa ohjata ja opastaa vaikka kaikki ei aina menesi tismalleen oikein niin kuin vanhempi haluaa! On täysin normaalia normaalia hakea sekä omia, että vanhemman rajoja!
Itse alottaisin siitä, että muokkaat teidän ruoka-ajat niin että lapset on silloin nälkäisiä. Jos 5 ateriaa on päivässä liikaa, niin 4 riittää ihan hyvin. Yleensä se kunnon ruoka alkaa maistua, jos pitkin päivää ei napsotella milloin mitäkin.
Ulos voi lähteä vaikka alushoususillaan, ei se lapsi siihen kuole... pukee sitten kun ei enää halua olla napa paljaana tuolla +2°c ja tuulessa. Eli lapsi ovesta ulos ja vaatteet viereen nätissä pinossa... sitten menet sen pienemmän kanssa tekemään hiekkakakkuja odotellessa.
Ongelma on lähinnä se, että en tiedä kuinka paljon pitäisi vaatia lapselta. Tiedän kyllä että saisin kaiken sujumaan jämptisti ja lapsen tottelemaan, mutta sitten minun pitää olla tosi tiukka ja tunnen itseni diktaattoriksi. Lapsi on kuitenkin luonteeltaan sellainen kiltti ja sopeutuvainen, että en haluaisi jyrätä häntä. Miten löytää tasapaino tässä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoka hommista. Teen itse niin että ruoka-aikana syödään. Jos ruokaa ei syödä kysyn että onko varma, seuraavaan ruokaan on pitkä aika eikä välissä syödä. Sitten saa poistua pöydästä. Ruokaa saa seuraavalla ruokailulla. Välissä ei tule mitään paitsi vettä. Kyllä lapsi syö sitten kun on nälkä. Toiset lapset syövät todella vähän mutta kasvavat silti.
Lapsi saattaa varsinkin aluksi tulla 5minuutin päästä pyytämään ruokaa ja kun sitä ei saa niin järjetön huutokonsertti on aika varma. Pysy tiukkana.
4-vuotiasta en lähde sylissä syöttämään ellei ole joku todella erikoinen tilanne esimerkiksi oksennustauti.
Meidän pojalla oli neljävuotiaana tuollainen vaihe, ettei syönyt vaikka mitä tarjottiin. Päätettiin miehen kanssa että ruoka on tarjolla 10 minuuttia ja mikäli sitä ei siinä ajassa oltu edes maistettu niin nostettiin pois. Poika huomasi nopeasti että nälkähän siinä tulee kun joutuu seuraavaan ateriaan odottamaan.
Yritä myös keskustella lapsen kanssa ongelmakohdista silloin kun tämä on hyvällä tuulella vaikka puuhailemassa ihan omiaan. Ainakin meidän kohdalla tuo toimii paremmin kuin järjen puhuminen kesken kiukkukohtauksen tai jälki-itkumainingeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömisongelmaan:
Meillä puolitoista vuotias ja kohta neljä täyttävä lapsi, joilla kans menossa "en syö" kausi meneillään. Meillä syövät kuitenkin loistavasti näin: omalta lautaselta eivät varmasti syö, mutta kun otan mukamas itselleni ruokaa, ovat siinä heti silleen "mitäs sulla on, saatasko mekin?" Ja minä sitten uhrautuvaisena syötän oman ruokani heille ;-) syövät lautasen tyhjäksi ja otan sitten itselleni.
Pukemisongelma:
Meillä kans tämä vanhempi lapsi, eli lähes 4-vuotias, tekee pukemisesta maailman suurimman ongelman. Jos meillä on kiire johonkin, puen hänet vaikka kuinka itkisi. Sanon vain että nyt puetaan, en muuta. Jos taas ollaan ihan rauhassa lähdössä omalle pihalle, ja lapsi pistää vaihteeksi vastaan, sanon että jääppäs sitten sisälle ja puen nuoremman ja itseni ja menen ulos. Odotan hetken ja kuikkaan sisälle. Siellä lapsi epätoivoisesti pukee villasukkia kiireellä jalkaan. Kysyn "tarvitsetko apua?" ja autan pukemisessa.
Jos tuntuu ettet vain yksinkertaisesti kestä jotain kiukkukohtausta, niin jätä huomiotta. Jos tulee huutamaan täysiä korvan viereen "ärsyttääkseen", niin vie hänet vaikka omaan huoneeseensa tai johonkin muuhun huoneeseen jos ei omaa ole. Älä kuitenkaan sulje häntä sinne, sanot vain rauhassa että pysyt siellä kunnes rauhoitut. Jos ja kun ei ainakaan heti pysy siellä, sano selkeästi, hieman äkäisesti millaista käytöstä häneltä nyt odotat. Kun lapsi on rauhoittunut, halaa ja lohduta häntä, mutta tee selväksi että äskeinen käytös ei ollut sopivaa.
Voit myös itse poistua hetkeksi jos ei hermot kestä. Taantuminen 4-vuotiaan tasolle=huutaminen ja kiukkuaminen takaisin ei taatusti toimi.
Tsemppiä! :-)
Ä24
7 vielä.
Vanhempana olo ei aina ole kivaa. Rajojen asettaminen on helppoa mutta niiden noudattamisen "valvominen" on inhottavaa. Jos rajoista ja säännöistä lipsutaan aina kun lapsi on hetken protestoinut ja kiukunnut ja raivonnut niin lapsihan oppii sen että aikuinen heltyy kyllä kun tässä huudan.
Pukemisessa meillä auttaa esimerkiksi "kenellä on ekana haalari päällä" kisa ja "ehditkö laittaa housut jalkaan ennenkuin olen laskenut kolmeen" leikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö nyt 3v 9kk ja kauhea uhma on nyt rantautunut tänne. Haluaa pihalle mutta sitten kun pitäisi lähteä sanoo ettei pue ja jää paikalleen kököttämään. Lopulta minä "puen" hänet, järjetön raivoaminen ja potkiminen ja huuto. Viimeksi eilen repi pipoaan missä leuan alle tulevat narut, väkisin irti päästä ja kuristi samalla itseään niillä (siis vahingossa). Huhheijaa. Itsestäni tuntuu etten halua lähteä mihinkään hänen kanssaan kun tiedän miten se päättyy, vaikka kuinka yritän "ymmärtää".
Ei syö lämmintä ruokaa jos en syötä. Ei käy pissalla jos en mene mukaan. Kiusaa pikkuveljeä. Lista on loputon. Nyt on ruvennut nuorempikin kiukuttelemaan ja itkemään joka asiasta, mahtaako silläkin olla uhma vai ottaako puhtaasti siskosta oppia.
Välillä tuntuu että olen ihan rikki ja itken vaan ja mietin miten tästä selvitään. Olen myös raskaana ja pelottaa että tuo jatkuu vielä kun vauva syntyy..
Parisuhdekin on koetuksella kun kumpikaan ei osaa handlata noita tilanteita ja sitten valitetaan toisillemme että älä nyt noin tee jne ja riitahan siitä syntyy.
No, tänään on tyttö ollut tosi kiltti ja juuri nyt nuo kiukuttelut ei tunnu missään, mutta siitä se sitten taas lähtee..
Tsemppiä sulle ap, vinkkejä ei mulla nyt ollut antaa. Neuvolaan kyllä olen itse ajatellut soittaa.
Kiitos kokemuksista ja vinkeistä kohtalotovereilta. Ihana kuulla että me ei olla ainoita joilla kaikki ei aina suju niin just.. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö nelivuotiaalta voi vaatia? Että hän pukee itse, syö itse ja osaa käyttäytyä suurinpiirtein ihmisiksi. Onko teillä millainen ruokarytmi? Meillä syödään aamupala n.klo 7-9, siinä aamulla leikitään, pelataan, ehkä ulkoillaan, klo 11:30-12:30 kotona olevat lounastaa, sitten ulkoillaan, askarellaan, leikitään, laitetaan ruokaa, klo 15:30-16:30 päivällinen ja klo 19-20 iltapala. Kaikki syövät itse. Vauvat on sormiruokailleet ja lusikat annettu käteen mahdollisimman varhain, niin tosi vähän on tarvinnut syöttää muutenkaan. Ulos ei voi mennä jos ei ole ulkovaatteita päällä, joten nelivuotiaskin pukee mielellään. Joskus on käyty kokeilemassa voiko ulkona olla ilman toppavaatteita ja hyvin pian on huomattu ettei voi.
Ei meillä ole armeijakuria, kovasti halitaan ja välillä pyydellään anteeksikin, mutta ei myöskään jatkuvaa kiukuttelua.
T. Nelivuotiaan ja kuuden muun äiti
Voi voi tutulta kuulostaa. Meillä 4-vuotiaalla uhma ja 2-vuotiaalla uhma.. Yksin olen nyt lasten kanssa ollut ja välillä on todella raskasta. Molemmat huutaa täyttä kurkkua ja makaa kun pitäis klos lähtee.. Huh välillö täytyy poistua hengittelee. Olen tosi tiukka, joren rajojen puutteesta ei oo kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä pidä kestää. Lapselle näytetään kaapin paikka. Huudat niin kovaa, että kusi ja paska lentää kattoon.
Meillä 4 vuotias on alkanut yhtäkkiä taas saamaan kilareita. Huutoa ja kiukkukohtauksia tulee jatkuvalla syötöllä ja välillä meinaan hermostua itsekin.