Lue keskustelun säännöt.
Miksi älykkäät ihmiset ovat niin ongelmaisia?
14.04.2015 |
Minun akateeminen sivistykseni rajoittuu lukioon. Minulla on kuitenkin monia ystäviä ja tuttavia, jotka ovat hyvin lahjakkaita tai älykkäitä. En tarkoita älykkyydellä sitä, että pääsee opiskelemaan yliopistoon, vaan sitä, että erottuu sielläkin edukseen.
Monet näistä ihmisistä ovat todella ongelmaisia. En vain ymmärrä, kuinka voi ymmärtää monimutkaisia asioita ja osata ajatella vaikeita, mutta silti jokapäiväisessä arjessa selviäminen tuottaa haasteita.
Mikä siinä on, että vinksahtananeisuus ja älykkyys näyttävät kulkevan käsi kädessä?
Kommentit (137)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tiedä yhtään oikeasti superlahjakasta ja älykästä ihmistä, jolla olisi jotenkin enemmän ongelmia kuin muilla, pikemminkin päinvastoin. On tullut vastaan mm. oikeustieteilijä, joka oli opiskellut Harvardissa ja Yalessa (toiseen päässyt stipendillä); teknillisen fysiikan opiskelija, joka sai stipendin Stanfordiin ja lukiosta hänet lähetettiin aina johonkin päin maailmaa fysiikkakilpailuihin sekä yksi huippututkijaksi tähtäävä lääkisläinen, joka opiskelee Karoliinisessa Instituutissa koska suomalaiset lääkikset eivät ole tarpeeksi laadukkaita, ja joka on myös huippuviulisti ja jo lukioiässä Sibelius-Akatemiassa. Yksi kilteimmistä ja mukavimmista ihmisistä jonka olen tavannut, on huippufyysikko ja tekee Merkurius-luotainta. Kaikki ovat todella miellyttäviä ja sosiaalisesti lahjakkaita, kaikilla paljon kavereita ja parisuhde (tai on ainakin ollut pitkässä sellaisessa). Jaksavat myös sivistää meitä tavallisia kuolevaisia ja kertoa meille tyhmemmillekin tieteen uusimmista saavituksista. Sen sijaan tunnen kyllä monia sellaisia, jotka omasta mielestään ovat jotenkin tavallista herkempiä ja älykkäämpiä kuin muut, ja tykkäävät nostaa itsensä jalustalle tällä verukkeella...
Minua ainakin rasittaa suunnattomasti, kun joudun kommunikoimaan sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät ymmärrä loogisia perusrakenteita. Tässäkin ketjussa on jo esiintynyt tätä puutetta, joka koskee lähes jokaista koskaan tapaamaani ihmistä.
Esim. jos sanon "en usko jumalaan", hyvin moni päättelee tästä minun olevan ateisti, vaikka näin ei voi tuosta lauseesta päätellä. Tulisi kysyä tarkentava kysymys: "Uskotko sitten, että jumalaa ei ole?", jolloin vastauksen kuuntelemalla saa tietää olenko ateisti. Itse vastaan tuohon kysymykseen kieltävästi, joten en ole ateisti sen enempää kuin uskovainenkaan.
Tätä problematiikkaa ei voi yleensä kenellekään edes kuvailla, ilman että luo itsestään kuvan joko ylimielisenä tai pilkunviilaajana tai sekä että. Vaikka kuinka kiltisti, ymmärtäväisesti ja syyllistämättä yrittäisin sen selittää. Suurin osa ihmisistä siis ilmeisesti todellakin ajattelee, että tarkempaa erottelua kuin uskovainen/ateisti ei tarvita! Minusta tuo ajatus on aivan käsittämättömän järkyttävä, sama kuin joku tosissaan yrittäisi väittää että ihminen voi olla ainoastaan joko avioliitossa tai sinkku. Tai jos joku väittäisi kristitylle, että se Pyhä Henki on aivan turha, koska Isä ja Poika ovat ihan tarpeeksi.
Tästä aiheutuu minun elämässäni sellaista, että en voi olla oma itseni juuri kenenkään seurassa. En voi puhua asioista sellaisella tavalla, jonka itse koen mielekkääksi ja olennaiseksi. Jos erehdyn niin tekemään, minut tuomitaan heti ylimieliseksi tai muuten vain dorkaksi ja tulen sosiaalisesti syrjäytetyksi. Välttääkseni tämän turvaudun siis teeskentelemään muiden seurassa jotakuta sellaista, joka en oikeasti ole. Yrittäkää itse elää näin koko elämänne, niin huomaatte mikä siinä on kurjaa.
(Ja tämä siis oli vain yksi pieni esimerkki kaikesta siitä, mitä joudun itsestäni suodattamaan pois, jotta muut tulisivat kanssani toimeen.)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:15"]
Kiihoittaminen kansanryhmää kohtaan. ”Tyypillinen rangaistava menettely olisi sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin levittäminen, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin jne. tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi jne.”
Eli jos olet kehitysmaalainen ihmisoikeuksiisi ei kuulu lisääntyminen? 100 tykkäystä tällä palstalla
Missä ihmisyys, missä viisaus ja älykkyys?
[/quote]
Juuri näin ajattelee se hieman tyhmempi kansanosa, joka ei näe kokonaiskuvaa.
[/quote]
Tyhmempi kansanosa eli Hitlerin kätyrit. Ihmiset, jotka hyväksyvät kansanmurhat mukisematta, koska se helpottaa heidän talouttaan. Eli suurin osa ihmisistä. Eli kaikki tällä palstalla olevat itseään älykkäiksi ylistävät. Ei paljon tykkäyksiä tule kun ottaa esille rasismin ja narsismin, joka suurinta osaa keskustelijoita yhdistää. Siis ihan vaan jos tilastoa tekee kommenteista/tykkäyksistä.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 13:59"]
Mä olen testien mukaan huomattavasti keskivertoa älykkäämpi ja olen elämässäni ollut sekä hyvin ongelmainen että nykyisin aika ongelmaton. Siitä näkökulmasta voin analysoida sitä, mikä itsestäni teki aikanaan onnettoman.
Yksi tekijä oli se, että koin aina lapsesta asti olevani erilainen kuin muut. Ajattelin jo lapsena syntyjä syviä, ja minua ihmetytti toiset lapset joita kiinnosti lähinnä tapella siitä onko meidän isä vahvempi kuin teidän isä. Myös muut lapset vieroksuivat minua koska olin mielelläni yksin ja ajatuksissani. Koulussa päädyin kiusatuksi, ja kiusaamista jatkui yläasteen loppuun asti. Tämä aiheutti jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Toinen juttu on tuo täällä mainittu asioiden liika ajatteleminen. Minäkin mietin kaikkia kauhukuvia maailman tuhoutumisesta, todennäköisyyksistä saada kammottavia tauteja tai vammautua jne. Lapsia en voinut ikinä hankkia, koska tuntui liian todennäköiseltä että prosessissa menisi jokin vikaan. Jos ei jo sikiön kehityksessä tai synnytyksessä, niin entä jos siitä terveydestä huolimatta kasvaisi tässä pahassa maailmassa psykopaatti rikollinen tms?
Kolmas juttu on minua aina seurannut vahva vaistomainen tunne kaiken perimmäisestä tyhjyydestä. Avaruudesta, jossa minä olen merkityksetön pieni sirpale vailla merkitystä tai tarkoitusta. Ja sekin, että MINÄ en lopulta ole mitään, vaan tuntuu olevan vain leima jonka olen yksilönkehityksen aikana lyönyt kasalle käsityksiä koskien 'itseäni'. Minä sanon että olen tämä ruumis, mutta sen kaikki solut uusiutuvat koko ajan, se koostuu eri aineista nyt kuin 10 vuotta sitten. Tai minä sanon että olen se jolla on tietyt arvot, mutta nekin elävät koko ajan, samoin muistot ja haaveet.
Tuo tyhjyyden kuilu on pelottanut minua kunnes lähes nelikymppisenä tapahtui jotain kummallista. Ahdistus siitä asiasta kiihtyi niin että aloin saada paniikkikohtauksia. Mutta jossain vaiheessa yksi erittäin intensiivinen öinen paniikkikohtaus johtikin siihen, että tulin jotenkin täysin kohdanneeksi tyhjyyden ja tulleeksi tutuksi sen kanssa. Ei se enää ollutkaan vihollinen tai pelottava, vaan neutraali asia, jonka kanssa voin elää. Minä olen tyhjyyttä. Kaikki on tyhjyyttä. Ja niin on hyvä.
Tuon kokemuksen jälkeen en ole enää koskaan ottanut elämää enkä maailmaa niin vakavasti, että niitä murehtisin. Keskityn hetken aistimuksiin enkä vastusta edes niitä aistimuksia joita maailma yleensä pitää pahana kuten kivun tai ahdistuksen aistimuksia. Se kaikki on ohimenevää, ilmiömaailmassa kaikki vaihtuu koko ajan. Ja lopulta se kaikki on pohjimmiltaan ei mitään.
[/quote]
Todella hyvin selitetty, ensin se että mikään ei ole mitään ahdistaa mutta loppujenlopuksi se vapauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet keskimääräistä älykkäämmät kokevat kummallista maailmantuskaa. Sitten ne oikeasti todella älykkäät tajuavat kyllä, ettei ole mitään suurempaa tarkoitusta, mutta tajuavat myös, että miksi pitäisikään olla. Elämä voi lähtökohtaisesti olla "tyhjää", ei meillä ole mitään suurempaa merkitystä tai tarkoitusta universumissa, joka joku päivä tuhoutuu sekin jättämättä elämästämme ja koko ihmiskunnan olemassaolosta mitään jälkeen. Kun tämän hyväksyy, pääsee jo huomattavasti lähemmäs valaistumista ja onnellista elämää. Meillä on vapaus luoda merkitys omalle elämällemme, mikä sen parempaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:15"]
Kiihoittaminen kansanryhmää kohtaan. ”Tyypillinen rangaistava menettely olisi sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin levittäminen, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin jne. tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi jne.”
Eli jos olet kehitysmaalainen ihmisoikeuksiisi ei kuulu lisääntyminen? 100 tykkäystä tällä palstalla
Missä ihmisyys, missä viisaus ja älykkyys?
[/quote]
Juuri näin ajattelee se hieman tyhmempi kansanosa, joka ei näe kokonaiskuvaa.
[/quote]
Tyhmempi kansanosa eli Hitlerin kätyrit. Ihmiset, jotka hyväksyvät kansanmurhat mukisematta, koska se helpottaa heidän talouttaan. Eli suurin osa ihmisistä. Eli kaikki tällä palstalla olevat itseään älykkäiksi ylistävät. Ei paljon tykkäyksiä tule kun ottaa esille rasismin ja narsismin, joka suurinta osaa keskustelijoita yhdistää. Siis ihan vaan jos tilastoa tekee kommenteista/tykkäyksistä.
[/quote]
Natsikortti pelataan yleensä silloin, kun mitään omaa näkemystä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea ketjua mutta lahjakkaan lapsen tragedia. Lahjakas lapsi lukee ympäristöään tarkemmin kuin tyhmemmät ja pystyy myös sopeutumaan paremmin sairaaseen perhedynamiikkaan. Mikä taas puolestaan vahingoittaa lasta enemmän kuin se että käytöshäiriöitten kautta saisi apua tai olisi niin tyhmyri ettei oikein edes rekisteröisi mitä kaikkia kurjuuksia perheessä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:24"]
En ole huomannut, että älykkäillä olisi arjessa mitään muita ongelmia kuin ihmissuhteissa, omassa mielenterveydessä (masennus tms.), päihdeongelmia... tai vastaavaa. Se on ihan pötypuhetta, että älykäs ei selviäisi perunoiden keittämisestä. Mutta tosiaan sosiaalinen älykkyys on usein vähän hukassa.
[/quote]
Ärsyttää koko sosiaalinen älykkyys termi. Onko se sitä että kykenee muuttumaan itseään tyhmemmäksi ja teeskentelemään että kiinnostaa juoruilu ja tuksun haukkuminen? Vai onko se sitä että kykenee taikomaan yksinkertaisen ja pinnallisen juttukumppaninsa oman tasoisekseen?
[/quote]
Sosiaalinen älykkyys on sitä että tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Se on empatiakykyä, ja halukkuutta toimia ihmisten kanssa. Kiinnostusta muita kohtaan ja yhteistyökykyä. On melko ylimielistä ajatella että sinua ""tyhmemmät"" eivät voisi tarjota sinulle mitään tai että he eivät puhuisi mistään muusta kuin Tuksusta. Jotkut ovat pinnallisia ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta olisi kaikkien edun mukaista tulla edes jotenkuten toimeen aivan kaikenlaisten kanssaeläjien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:43"]Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että älykkyys kertoo niin ohuen siivun ihmisestä. Älykäs ei ole automaattisesti parempi, hän saattaa olla julma ja kova ja piinallinen. Arvostan älykkyyttä vähemmän kuin ennen.
[/quote]
Minä arvostan älykkyyttä mutta se on vain yksi ominaisuus. Arvomaailma on kuitenkin tärkeämpi. Sosiaalinen älykkyys ei myöskään kerro arvomaailmasta vaan manipulaatiotaidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä reagoin asioihin yleensä kahdella tavalla: joko otan kaiken ihan kirjaimellisesti tai sitten ajattelen asiaa liikaa ja liian pitkälle. Oletan että kaikki ajattelevat yhtä monimutkaisesti kuin minäkin, joten ajattelen jonkun ihan yksinkertaisen jutun tarkoittavan jotain todella paljon monisyisempää.
Arkiset toiminnot saattavat myös olla vaikeita, koska niitä ei voi opiskella etukäteen. Opin parhaiten kun saan itse perehtyä siihen miten joku asia toimii. Jos joku koittaa neuvoa ja motkottaa vieressä, hämmennyn ja alan mokailemaan.
Olen huono ihmissuhteissa, koska en ole hirveän kiinnostunut tavallisista puheenaiheista. Ei minua kiinnosta miten Mirjan ja Sepon suhde menee tai miten Aulikki ja Tuulikki olivat viime viikolla mukana ravintolareissulla.
Tykkäisin puhua tieteistä, taiteista, kulttuurisista vaikutuksista ja tietotekniikasta. Tykkään puhua myös uskonnoista, vaikka olenkin ateisti. Yleensä vain ärsyynnyn siihen kun toinen osapuoli näkee asiat vain vakaumuksellisesti tai muutoin kapeakatseisesti.
Minulla on muisti joka toimii todella omituisesti. Saatan unohtaa asian joka minulle on kerrottu muutama tunti sitten, mutta muistan sanasta sanaan keskustelun joka on käyty joskus lapsuudessani. Ihmiset ajattelevat että minulla on todella hyvä muisti ja pitävät minua välinpitämättömänä kun unohdan jotain vastikään tapahtuneita asioita.
Minulla on myös obsessio nippelitietoon ja en voi vastustaa kiusausta heitellä ilmoille juttuja tyyliin " Tiesittekö, että vuonna xxxx tapahtui sitä ja tätä, mikä vaikutti tämän ja tuon asian nykyiseen olemukseen?" Pidän myös kansantaruista ja historiasta, joten innostun jos vaikkapa elokuvassa on viittauksia mytologiaan ja tarustoihin, sitten alan selittämään niistä eikä ketään oikeastaan kiinnosta. :(
Olen koittanut ryhdistäytyä, mutta en pysty hillitsemään itseäni. Minulla ei ole hirveästi ihmisiä joiden kanssa keskustella, joten ajoittain kärsin puheripulista.
T. N21
Minua juuri tuo "ei mitään" (eli nihilismi) ahdistaa niin suunnattomasti että olen välillä tulla hulluksi. En tiedä miten voisin saada rauhan sen kanssa niin kuin sinä tunnet saaneesi. Juuri se ajatus, että millään ei oikeastaan ole yhtään mitään väliä, ja että tämä silmänräpäyksen kestävä ihmiselämä (tai elämä ylipäätään) on pohjimmiltaan täysin turhaa ja absurdia.
Tavallaan ymmärrän miksi ihmiset tällaisen eksistentialistisen ahdistuksen vallassa haluavat uskoa erilaisiin uskonnollisiin oppirakennelmiin ja lupauksiin ikuisesta elämästä, mutta niin houkuttelevalta kuin se kuolemanpelkoisen egon näkökulmasta kuulostaakin, on se jo ajatuksena kestämätön. Koska mikään mikä on muuttuvaa ei voi olla ikuista. Ja ihmisessä ylipäätään ei ole mitään pysyvää kun sitä asiaa tarkemmin ajattelee. Minäkokemus syntyyy n. kolmen vuoden iässä tietyssä osassa aivoja, ja sen jälkeen ihminen on koko elämänsä tämän minäntunteen, egonsa, orja, jonka suurin pelko on tietoisuus siitä että tämä "minä" lakkaa joskus olemasta eli että kuolema korjaa aivan väistämättä.
Jotenkin näiden ajatusten rinnalla tuntuu aivan tyhjänpäiväisiltä miettiä melkein mitä tahansa arkista asiaa. Jollain tavalla minä ainakin pakenen näitä ajatuksia pinnallisuuteen ja erilaisten nautintojen tavoitteluun, vaikka tiedostan niidenkin täydellisen turhuuden.
Olisi ihan kadehdittavan helppoa jos pystyisi olemaan ajattelematta tällaisia asioita. Siinä mielessä tietynlainen yksinkertaisuus on kyllä ihmiselle siunaus.
[/quote]
Siihen ei tarvita mitään erillistä uskontoa tai oppirakennelmaa jos haluaa antaa mahdollisuuden käsitykselle että ihmisellä on henki. Minulle itselleni on ihan sama vaikka tietoisuuteni ei jatkuisi kuoleman jälkeen. Sehän olisi vain lepoa ja unta sitten.
Vaativampaa ja pelottavampaahan se on uskoa siihen että joutuu karmisesti vastuuseen omista perseilyistään. Rankempaahan se on hyväksyä sellainen käsitys että joutuukin vielä lisää oppimaan ja kehittymään tämän elämän jälkeen.
Ärsyttää kun kaikki ihmiset niputetaan samanlaisiksi hihhuleiksi jos eivät ole ehdottoman nihilistisiä. Luuletko etten ole näitä asioita erittäin monelta kantilta pohtinut. Vai haluatko vain uskoa että suurin osa ihmisistä on vitun tyhmiä ja sinä tosi viisas.
Joillekin itseään ylpeällä ja itsekorostavalla tavalla älykkäinä pitäville ihmisille sopisi ja tekisi hyvää, lukea vähän muutakin kirjallisuutta kuin tiedelehteä. Siis jos ei pelkää että löytäisi sieltä jotain laajentavaa näkökulmaa.
Itse luen kaikenlaista. Myös tiedettä. No en ehkä seiskaa ja sellaista hömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:51"]Siihen ei tarvita mitään erillistä uskontoa tai oppirakennelmaa jos haluaa antaa mahdollisuuden käsitykselle että ihmisellä on henki. Minulle itselleni on ihan sama vaikka tietoisuuteni ei jatkuisi kuoleman jälkeen. Sehän olisi vain lepoa ja unta sitten.
[/quote]
Henkeen uskominen on epärationaalista. Kuoleman jälkeen ei ole lepoa taikka unta, silloin ei ole mitään. Mutta miksi se pelottaa niin monia ihmisiä? Et ole enää olemassa, et nauti etkä kärsi. Se on tosiasia jota ei tarvitse pelätä. Keskity nauttimaan elämästäsi ja tiedä että et voi mitenkään pilata sitä lopullisesti, koska kuolema odottaa kaikkia. Se on vapauttavaa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:51"]Siihen ei tarvita mitään erillistä uskontoa tai oppirakennelmaa jos haluaa antaa mahdollisuuden käsitykselle että ihmisellä on henki. Minulle itselleni on ihan sama vaikka tietoisuuteni ei jatkuisi kuoleman jälkeen. Sehän olisi vain lepoa ja unta sitten.
[/quote]
Henkeen uskominen on epärationaalista. Kuoleman jälkeen ei ole lepoa taikka unta, silloin ei ole mitään. Mutta miksi se pelottaa niin monia ihmisiä? Et ole enää olemassa, et nauti etkä kärsi. Se on tosiasia jota ei tarvitse pelätä. Keskity nauttimaan elämästäsi ja tiedä että et voi mitenkään pilata sitä lopullisesti, koska kuolema odottaa kaikkia. Se on vapauttavaa.
[/quote]
Miten voit sanoa varmaksi ettei kuoleman jälkeen ole mitään? Mistä sen tietää? Siitä olen samaa mieltä että kuolemaa on turha pelätä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:24"]
En ole huomannut, että älykkäillä olisi arjessa mitään muita ongelmia kuin ihmissuhteissa, omassa mielenterveydessä (masennus tms.), päihdeongelmia... tai vastaavaa. Se on ihan pötypuhetta, että älykäs ei selviäisi perunoiden keittämisestä. Mutta tosiaan sosiaalinen älykkyys on usein vähän hukassa.
[/quote]
Ärsyttää koko sosiaalinen älykkyys termi. Onko se sitä että kykenee muuttumaan itseään tyhmemmäksi ja teeskentelemään että kiinnostaa juoruilu ja tuksun haukkuminen? Vai onko se sitä että kykenee taikomaan yksinkertaisen ja pinnallisen juttukumppaninsa oman tasoisekseen?
[/quote]
Miten vastenmielistä. Koen itse sosiaalisen älykkyyden siksi, että kykenee kohtaamaan erilaisia ihmisiä, asettumaan heidän tasolleen, pyrkii ymmärtämään toisten taustaa ja elämäntilanteita ja tätä kautta tätä toista ihmistä, hänen motiivejaan ja käytöstään. Sosiaalinen ihminen tuntuu kohteliaan sosiaalisen käyttäytymisen normit ja osaa pelata niiden mukaan, ei loukkaa tai alenna tahallaan toista. Kykyä kohdata ihmistä ihmisenä.
Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että älykkyys kertoo niin ohuen siivun ihmisestä. Älykäs ei ole automaattisesti parempi, hän saattaa olla julma ja kova ja piinallinen. Arvostan älykkyyttä vähemmän kuin ennen.
T. luon.tiet.alan tutkija sekä Mensan jäsen.
[/quote]
Onko sosiaalisesti tyhmä jos ei jaksa kiinnostua jokaisesta ihmisestä. Onko sosiaalisesti tyhmä jos väsyy joidenkin ihmisten seurasta? Onko introvertit ja erityisherkät ihmiset tyhmiä?
Kaikkien ei tarvitse jaksaa leikkiä kaikkien kanssa. Luuletko että olen ihmisille ilkeä ja tiuskin kaikille irl?
Luuletko etten osaa käyttäytyä ollenkaan. Sulkeeko se jotenkin kaikki käytöstavat pois, jos ei ole hirveän kiinnostunut jostain "pinnallisesta" ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:43"]Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että älykkyys kertoo niin ohuen siivun ihmisestä. Älykäs ei ole automaattisesti parempi, hän saattaa olla julma ja kova ja piinallinen. Arvostan älykkyyttä vähemmän kuin ennen.
[/quote]
Minä arvostan älykkyyttä mutta se on vain yksi ominaisuus. Arvomaailma on kuitenkin tärkeämpi. Sosiaalinen älykkyys ei myöskään kerro arvomaailmasta vaan manipulaatiotaidoista.
[/quote]
Älykäs ihminen osaa olla pirullisemmalla tavalla ilkeä ja usein omassa älykkyydessä marinoituessaan ylimielinen vähemmän älykkäitä kohtaan. Arvostan älykkyyttä, mutta mitä enemmän tutustun erilaisiin ihmisiin, sitä enemmän arvotan muita ominaisuuksia. Arvomaailma, ihmissuhdetaitoja, toisen huomioonottamista ja jopa niinkin yksinkertaista asiaa kuin ns. kiltteyttä. Omassa työssäni olen jatkuvasti keskivertoa älykkäämpien ympäröimä ja tässä ympäristössä erityisesti korostuvat ne muut ominaisuudet. Ehkä luonnont alalla vielä keskivertoa enemmän näitä klassisesti älykkäitä, mutta sosiaalisesti aivan hirveitä ihmisiä. Väsyn vain tähän ''älykäs on parempi''-kaikkivoipuuteen, joka saa joskus jopa rodunjalostuksellisia piirteitä kiihkomielisimpien keskuudessa.
Mielenkiintoisia pohdintoja täällä kyllä.
t. tutkija/mensalainen viestistä nr joku
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:24"]
En ole huomannut, että älykkäillä olisi arjessa mitään muita ongelmia kuin ihmissuhteissa, omassa mielenterveydessä (masennus tms.), päihdeongelmia... tai vastaavaa. Se on ihan pötypuhetta, että älykäs ei selviäisi perunoiden keittämisestä. Mutta tosiaan sosiaalinen älykkyys on usein vähän hukassa.
[/quote]
Ärsyttää koko sosiaalinen älykkyys termi. Onko se sitä että kykenee muuttumaan itseään tyhmemmäksi ja teeskentelemään että kiinnostaa juoruilu ja tuksun haukkuminen? Vai onko se sitä että kykenee taikomaan yksinkertaisen ja pinnallisen juttukumppaninsa oman tasoisekseen?
[/quote]
Sosiaalinen älykkyys on sitä että tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Se on empatiakykyä, ja halukkuutta toimia ihmisten kanssa. Kiinnostusta muita kohtaan ja yhteistyökykyä. On melko ylimielistä ajatella että sinua ""tyhmemmät"" eivät voisi tarjota sinulle mitään tai että he eivät puhuisi mistään muusta kuin Tuksusta. Jotkut ovat pinnallisia ja kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta olisi kaikkien edun mukaista tulla edes jotenkuten toimeen aivan kaikenlaisten kanssaeläjien kanssa.
[/quote]
No mutta kun on ihan oikeasti olemassa se kellokäyrän vasenlaita. Ja minulla on kyllä ihan käytöstavatkin. Oikeastaan jopa paremmat kuin niillä "tyhmemmillä", joiden olemassa oloon et halua uskoa.
Ei minulla ole tarvetta väksisin tönkää kenestäkään ihmisestä itselleni mitään antia. Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten. Miksen antaisi hänen nauttia jonkun tasoisensa seurasta.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 12:43"]Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että älykkyys kertoo niin ohuen siivun ihmisestä. Älykäs ei ole automaattisesti parempi, hän saattaa olla julma ja kova ja piinallinen. Arvostan älykkyyttä vähemmän kuin ennen.
[/quote]
Minä arvostan älykkyyttä mutta se on vain yksi ominaisuus. Arvomaailma on kuitenkin tärkeämpi. Sosiaalinen älykkyys ei myöskään kerro arvomaailmasta vaan manipulaatiotaidoista.
[/quote]
Älykäs ihminen osaa olla pirullisemmalla tavalla ilkeä ja usein omassa älykkyydessä marinoituessaan ylimielinen vähemmän älykkäitä kohtaan. Arvostan älykkyyttä, mutta mitä enemmän tutustun erilaisiin ihmisiin, sitä enemmän arvotan muita ominaisuuksia. Arvomaailma, ihmissuhdetaitoja, toisen huomioonottamista ja jopa niinkin yksinkertaista asiaa kuin ns. kiltteyttä. Omassa työssäni olen jatkuvasti keskivertoa älykkäämpien ympäröimä ja tässä ympäristössä erityisesti korostuvat ne muut ominaisuudet. Ehkä luonnont alalla vielä keskivertoa enemmän näitä klassisesti älykkäitä, mutta sosiaalisesti aivan hirveitä ihmisiä. Väsyn vain tähän ''älykäs on parempi''-kaikkivoipuuteen, joka saa joskus jopa rodunjalostuksellisia piirteitä kiihkomielisimpien keskuudessa.
Mielenkiintoisia pohdintoja täällä kyllä.
t. tutkija/mensalainen viestistä nr joku
[/quote]
Ja muuten jännä, että sosiaalinen älykkyys koetaan manipulaatiotaitoina. Voihan älykkyyttäkin käyttää niin hyvään kuin pahaan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 12:46"]"normaali" eli keskiverrot tuntuu elävän sellaisessa kuplassa, kuplan ulkopuolella ei ole mitään ja se oma elämä on maailman napa.
Ei kiinnosta mikään työn, lapsien ja parisuhteen lisäksi(kärjistettynä). Ei esimerkiksi universumi ja sen uskomaton laajuus, tai vaikkapa miten ihmiset raatelevat planeettaamme kuin raakalaiset vaikka minkä typerän asian varjolla(raha, uskonto, valta).
On siis vaikeampaa sulkea silmänsä asioilta, jos ne niin helposti näkee. Ja nämä "autuaat" taas eivät näe vaikka vieressä seisoisivat.
Myöskin se, että koska näkee asioita isommassa skaalassa yhdistettynä uteliaisuuteen voi turhauttaa, jos ei saa tyydytystä jostain "jee, perhe& uusi auto & asunto" kolminaisuudesta, vaan olisi kiinnostunut näkemään maailman jokaisen kolkan ja seikkailla pitkin avaruutta selvittämässä sen salaisuuksia, niin olo voi olla melko turhautunut ja pieni.
Eli se, että tiedostaa ja näkee oman rajallisuutensa suuruuden keskellä voi harmittaa.
Myös tyhmät ihmiset voi ärsyttää, uskovaiset jotka loogisen ihmisen kannalta ovat kirjaimellisesti mielisairaita(ei eroteta tarua todellisuudesta), tai sellaiset joiden elämä pyörii vain naimisen,viinan ja työn ympärillä.
Vähän kuin olisi lapsi ilman leikkikaveria tai ihmistä joka puhuisi samaa kieltä.
Tieto siitä että tulee joskus kuolemaan, eikä todennäköisesti ole mitään muuta kuin tyhjyyttä sen jälkeen, ajatus siitä että ennen sitä ei saa nähdä ja kokea kaikkia mieltä askarruttavia asioita.
Itse olen huomannut että mitä tyhmempi, sen yksinkertaisemmat asiat tekevät tyytyväiseksi ja onnelliseksi.
Sitten se, että sen sijaan että ihmiskunta puhaltaisi yhteen hiileen ja koittaisi keskittää resursseja vaikkapa maapallon suojeluun ja avaruuden asuttamiseen, typerykset palvoo satuolentoja ja tappaa toisiaan niiden nimessä, riistää ahneina luontoa ja niin edelleen.
Se, että yksinkertaiset asiat ovat niin vaikeita korjata. Esimerkiksi maailman väestönkasvu joka tuhoaa kohta kaiken, sen sijaan että tungettaisiin kehitysmaihin ruokaa ruoan perään, jotta nämä pääsevät lisääntymään kuin jänikset, voitaisiin rajoittaa syntyvyyttä esimerkiksi kemiallisilla kastraatioilla, ehkäisyllä ja muilla välittömästi toimivilla keinoilla.
Mutta eihän näin voi tehdä, kun älyllisesti rajoittuneet alkavat tunteilemaan typeristä asioista "yhyy, heillä on oikeus, katsokaa tätä nälkäistä lasta", sen sijaan että näkisivät kokonaiskuvan missä maapallo on autioitunut ja raiskattu paikka.
Niin, että tieto tosiaan lisää tuskaa :)
[/quote]
Olin samaa mieltä kunnes aloit puhumaan väestönkasvun rajoittamisesta. Esitän sinulle kysymyksen: miltä tuntuisi jos sinut leimattaisiin ö luokan kansalaiseksi ja kastroitaisiin nyt? Itseasiassa mikset ole jo tehnyt niin itse vapaaehtoisesti, vai oletko? Entä jos sinut vain tapettaisiin suoraan? Ajattele aina itsesi toisen asemaan. Harmi, juttusi oli hyvä ennen tuota kohtaa.