Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miettikää hetki ennen kuin lisäännytte vanhojen miesten kanssa.

Vierailija
13.04.2015 |

Isäni oli 55, äitini 32 kun synnyin. Voin rehellisesti, kaunistelematta sanoa isäni iän olleen yksi elämäni isoimpia huolia ja tumma pilvi elämäni yllä niin kauan kuin muistan. Lainkaan liiottelematta voin verrata isäni ikää esim. alkoholismia vastaavaan vaikeuteen. Haluaisin antaa näin pappaisän lapsena kuvauksen siitä, millaista oikeasti on olla iäkkään isän lapsi:

- Minulla ei ole sisaruksia. Olen kärsinyt tämän takia yksinäisyydestä arjessa ja lomien aikana. Mökillä, lomamatkalla, yksin kotona koulun jälkeen on oikeasti ankea olla. Pienenä haaveiluni siskosta meni niin yli, että valehtelin ihmisille varmaan kahdeksanvuotiaaksi, että minulla on isosisko. Kaipasin seuraa lakkaamatta. Ymmärrän, että tilanne on eri monilla muilla yksilapsisilla pariskunnilla, joilla ovat kaverit, suku ja lähellä asuvat lapset mukana elämässä. Meidän perhe on ollut aina surullisen eristäytynyttä. Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää, eikä heillä todellakaan ole pariskuntia kavereina. Rippijuhlat, ylppärit, synttärit, you name it, ollaan lähes aina oltu vain me ja pari muuta, jos niitäkään.

Isäni ja äitini suhde alkoi isäni ollessa yhä naimisissa. Suhde jatkui pari vuotta ennen kuin isäni ex-vaimo sai tietää asiasta ja lähti. Tästä johtuen sukuni "eristi" isän hetkeksi avioeron jälkeen, tilanne korjaantui myöhemmin mutta välit ovat yhä viileät ja ollaan se "odd one out"-perhe. Kiusallinen perhe. Se perhe, jossa äitini hymyilee ahdistunutta muovihymyä häissä tms. pakollisessa sosiaalisessa tilanteessa, missä huokuu selkeästi äitini olevan ylimääräinen, epätoivottu, vaikkei sitä ääneen sanota. Eleistä kyllä huomaa. Olen aistinut tämän pienestä pitäen, ja tilanne on heijastunut tavallaan minuunkin. En ole läheinen sisarpuolteni kanssa. Ikäeron takia, ja muutenkin. Kuitenkin lapsuudessani yksiä onnellisimpia muistoja oli se, kun pääsin peuhaamaan "oikeaa" lapsuutta sisarpuolteni kanssa, vaikka he olivatkin minua yli hyvin reippaasti vanhempia. Yllättävää kyllä, isäni exä on aina ollut lämmin ja jopa rakastava minua kohtaan. Tieto siitä, että vanhempieni suhde alkoi niin väärällä ja likaisella tavalla ei ole yhtään mukavaa. On kiusallista kuunnella vierestä, kun kaverit kertovat herttaisia ja mukavia tarinoita miten heidän vanhempansa tapasivat. Minä en pahemmin jakele omaani.

- Isäni on aina ollut "pappani", ei isäni. On kyllästyttävää, kun niin pienestä kuin muistan häntä on automaattisesti oletettu isovanhemmakseni. On tylsää ja noloa, kun vanhojentansseissa minulle tultiin sanomaan, että oli "söpöä" kun tanssin ukkini kanssa. On inhottavaa, että isäni on erottunut niin selkeästi vanhempainilloissa, kavereiden vanhempien joukossa. Hänen ikänsä on tullut kaikkien fyysisten aktiviteettien tielle. En ole koskaan riehunut isäni olkapäillä, juossut kilpaa, potkinut palloa. Hän ei todellakaan ole tullut valvomaan leirejä tai osallistunut treeneihin niinkuin muiden isät. Aina on pitänyt varoa. Varoa kun isä on väsynyt, heikko, sairas, hauras. Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen kun olin 12. Olen pelännyt kuollakseni isän kuolemaa, koko elämäni.

-Äitini ja isäni suhde on voinut todella huonosti viimeiset ainakin seitsemän vuotta. En tiedä ennen sitä, en ollut tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni ettei se mitä meillä on ei ole normaalia. Äitini käy edelleen töissä, isä on ollut eläkkeellä jo iät ajat. Äitini on joutunut joustamaan tekemisistään, haluistaan, menoistaan, koska isä ei vaan jaksa/pysty/halua. Tämä on todella rasittavaa, koska äiti pitää minua isäni korvikkeena. Siinä missä kavereideni vanhemmat menevät yhdessä matkalle, aloittavat uuden harrastuksen, touhuavat yhdessä, meillä minun pitäisi olla se joka menee äidin kanssa. Isäni ei tykkää matkustamisesta, ja äiti mankuu matkaseuraa koko ajan. "Aloitetaan seinäkiipeily, hei lähdetään Pariisiin just sillon kun on sun tenttiviikko, osallistutaanko, mennäänkö, blaablaablaa". NO EN TULE! Opiskelen toisessa kaupungissa, mulla on oma elämäni ja kotoa irtautuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Inhottavinta tässä on se, että kaverini menevät kotiin rentoutumaan ja passuuttamaan itseään, minä menen kotiin passaamaan isääni. Äitiäni ahdistaa selkeästi isän rapistuva kunto. Hänellä ei ole tasa-arvoista kumppania, vaan hoidokki. Äiti vaikuttaa hyvin onnettomalta. 22-vuotiaana on helvetin raskasta huolehtia siitä, miten hoidan isän jos äiti äkillisesti kuolisi. On helvetin raskasta ajatella, että käyn varmuudella katsomassa isääni vanhainkodissa/tai että hän on täysin äidin hoidettavissa ennen kuin täytän kolmekymmentä. Jos hän elää sinne asti. Isäni ei tule 100% varmuudella tapaamaan lapsiani. On vitttumaista, että hän hopuuttaa lapsenlapsia itsekkäistä syistä. Hän ei ole koskaan ollut täysin osallistuva pappa ex-liittonsa lapsien lapsille. Ex-vaimon uusi mies on oikeastaan korvannut hänen paikkansa. Tästä isä on luonnollisesti katkera eikä nää itsessään mitään vikaa. Vastuu on siis minulla. Jee. On tosi kivaa murehtua isän laitospaikasta tän ikäisenä. On tosi kivaa, että elän about samaa ikävaihetta kuin itseäni 10-20 vuotta vanhemmat naiset. On tosi kivaa, ettei isä enää neuvo ja hoida minua, vaan minä häntä.

En tiedä miksi avaudun. Kai olen vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kateudesta sairas, kun kaverini kertovat laittaneensa whatsappviestiä isälleen. Heidän moderneille, osaaville, työelämässä yhä toimiville isilleen. Isä, joka kantoi olkapäillä lapsena, isä jolla on yhä ajokortti, isä jolle voi soittaa jos on ahdistus ja hätä. Isä, jolla on liberaalit ajatukset kodinhoidosta. En osaa purkaa ajatuksiani. Kai vaan haluan sanoa teille naisille, jotka suunnittelette itsekkäästi pyöräyttävänne omaksi iloksenne sen iltatähden 44-60-vuotiaiden setienne kanssa, että miettikää vähän sen iltatähden joku päivä olevan ihminen joka joutuu kantamaan vastuun siitä, ettette kykene ajattelemaan hänen parastaan. Koska kyllä, lapsi tarvitsee isän. Pappa ei ole isä.

Kiitos. Kylläpä tuli tekstiä. Jotenkin vaan itkettää.

 

Kommentit (377)

Vierailija
241/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:20"]

Sä olisit katkera, vaikka sun isäs olisi ollut 16 sut saadessaan. Positiivisempi asenne elämään tai hae apua.

[/quote]

 

Saanko sitä sulta?

Vierailija
242/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

55 on just liian nuori, että eukko välttämättä saisi perintöä, kun vielä voi saada uuden miehen. Mieluummin alle 40 tai 80 vuotias.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:12"]

Olipas purkaus. Minäpä kerron omasta isästäni.

Kun synnyin, isäni oli 54-vuotias ja äitini oli 38. Minulla on kaksi vuotta vanhempi isoveli ja vuoden nuorempi pikkuveli. Tappelimme lapsina kovasti, joten ei ne sisaruksetkaan aina kaikki kaikessa ole. 

Isäni oli leskimies, kun alkoi heilastella äitini kanssa. Isäni aikuiset lapset eivät tykänneet hyvää, kun isäni valitsi äitini. Heidän suosikki uudeksi äitipuoleksi oli joku toinen nainen, jolla oli kiva kesämökki. Tämä kilpaileva nainen otti häviönsä huonosti ja kävi päivittelemässä isäni äidille, "Kuinka tässä nyt näin kävi".

Isäni sai sydänkohtauksen, kun olin vasta 2-vuotias. Hän joutui sairaseläkkeelle ja oli siitä lähtien kotona. Kun olin lapsi, hän joi välillä liikaa, mutta se jäi kun äiti osti omistusasunnon ja isä oli kauhuissaan asuntolainasta. Ja ryyppykaveritkin jäivät sinne vanhan kodin kulmille.

Meillä ei ollut koskaan kesäisin huolia lastenhoidosta, koska isä oli aina kotona. Ymmärsin vasta aikuisena, että monissa perheissä on vaikeaa kun lapset on koululaisia ja aikuiset joutuvat olemaan töissä. 

Kun me koululaiset tulimme kotiin, meitä oli aina mannapuuro odottamassa. Myöhemmin isä oppi laittamaan ruokaakin ja teki joskus kahtakin ruokaa, kun pelkäsi että kotona olisi samaa kuin koulussa. Pyykkiäkin hän oppi pesemään, vaikka ei siitä oikein tykännyt.

Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on sellainen, kun istuin isän olkapäällä keinutuolissa ja kaaduimme. Muistan sen tunteen kun olin siellä ylhäällä ja tajusin, että nyt mennään kumoon. Saatoin saada siinä aika tällin kun mentiin kirjahyllyä päin, mutta siitä en mitään muista. Tällaistako se ap on jäänyt kaipaamaan, isän olkapäillä istumista? 

Minulla on isästä hyvät muistot, koska olin isän suosikki. Ei hän ehkä ollut niin nuori kuin kavereiden isät ja kyllähän se minua lapsena hävettikin. Mutta isä tykkäsi minusta ja isälle minä kelpasin. Äidille en kelvannut koskaan ja siitä on jäänyt paha mieli aikuiseksi asti. Äiti oli jonkinlainen huolenpitäjä ja muistelen häntä tietyllä ymmärryksellä ja arvostuksella. Mutta isää minä muistelen lämmöllä. En ole koskaan kokenut, että olisin jäänyt mistään paitsi siksi, että minulla oli vanha isä. Äidin suhteen sen sijaan olisi ollut paljonkin toivomisen varaa.

[/quote]

Sä olit koulussa jo 2-vuotiaana? Aika kova! :)

Vierailija
244/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap tuo hyvin esille yhden ongelman, jonka vanhat vanhemmat tuovat mukanaan: he saattavat kuolla aikana, jolloin heidän jälkikasvunsa on vielä heitä halveksuva ja häpeävä angstinen teini. Ja tällainen asenne juuri ennen vanhemman kuolemaa aiheuttaa monesti syvää katumusta sen kuoleman jälkeen. Ap, nauti isäsi seurasta kun hän on vielä luonasi.

Vierailija
245/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh, kyllä on vaan kova pala kaikille varatun miehen pokanneille kakkoshaahkoille tää ketju :D Niin paljon vihaa vaan koska joku uskaltaa valittaa paskamaisesta tilanteestaan. Luonnollisesti mun ja Eikan tilanne tulee olemaan erilainen, ja hän on virkeä ja viriili isi vielä 80-vuotiaanakin kun lapsi on kymmenen! Rakkaus ei katso ikää jne. en saanut nuorempaakaan.

Vierailija
246/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quote] Ei vissiin akateemista tutkintoa sulla? Ap puhui koko elämästään, alusta asti. Isä ryhtyi vanhana isäksi. Todennäköisyys sairastua, kuolla ja olla koskaan näkemättä lapsen lapsia on suuri tuossa iässä, tilastollisesti. Sattumalle ei kukaan voi mitään, mutta elämän realiteeteille voi. [/quote] Tässä on yksi palstan noloimpia losautuksia, ja se on jo paljon sanottu! [/quote] Käytät sanaa 'nolo', koska et pysty perustelemaan kantaasi. Jo peruskoulun käynyt suomalainen tietää, että riski sairastua vakavasti tai kuolla kasvaa iän myötä. Ihan ei siis vaan tuuripelillä mennä. Vai iskeekö se sydäri ihan samalla todennäköisyydellä 30-vuotiaalle kuin 60-vuotiaalle?

[/quote]

Ymmärräthän älypää että nolo oli tuo tummennettu kohta? Ja on todellakin turhaa perustella sitä että akateeminen tutkinto ei ole ihmisarvon tai älyn mittari.

ps. kirjoitin keskimmäisen lainauksen ihan sivullisena ottamatta kantaa muuhun kuin tummennettuun kohtaan, mutta joidenkin älyllinen kapasiteetti ei näemmä riittänyt sitä käsittämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:05"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"] Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v. [/quote] Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen. [/quote] Ei vissiin akateemista tutkintoa sulla? Ap puhui koko elämästään, alusta asti. Isä ryhtyi vanhana isäksi. Todennäköisyys sairastua, kuolla ja olla koskaan näkemättä lapsen lapsia on suuri tuossa iässä, tilastollisesti. Sattumalle ei kukaan voi mitään, mutta elämän realiteeteille voi. [/quote] Tässä on yksi palstan noloimpia losautuksia, ja se on jo paljon sanottu! [/quote] Tuliko nyt pappaikäiselle isälle paha mieli - vai kenties hänen nuorikolleen?

[/quote]

Ymmärräthän älypää että nolo oli tuo tummennettu kohta? Ja on todellakin turhaa perustella sitä että akateeminen tutkinto ei ole ihmisarvon tai älyn mittari.

ps. kirjoitin keskimmäisen lainauksen ihan sivullisena ottamatta kantaa muuhun kuin tummennettuun kohtaan, mutta joidenkin älyllinen kapasiteetti ei näemmä riittänyt sitä käsittämään.

Vierailija
248/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:33"]Huh, kyllä on vaan kova pala kaikille varatun miehen pokanneille kakkoshaahkoille tää ketju :D Niin paljon vihaa vaan koska joku uskaltaa valittaa paskamaisesta tilanteestaan. Luonnollisesti mun ja Eikan tilanne tulee olemaan erilainen, ja hän on virkeä ja viriili isi vielä 80-vuotiaanakin kun lapsi on kymmenen! Rakkaus ei katso ikää jne. en saanut nuorempaakaan.
[/quote]
Mä olen lapseton 23 v, joka on naimisissa 21 v miehen kanssa, mutta pidän asennettasi silti hyvin negatiivisena ja aggressiivisena. Elämäsi ei ole ollut mikään idylliunelma, mutta toi viha, muiden syyllistäminen ja kaunan kantaminen ei silti vie sua yhtään eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun isä oli 40 kun synnyin, äiti 28v. Väittäisin eläneeni paljon paremman lapsuuden kuin kolme sisarpuoltani, jotka ovat eläneet nuoruuden köyhyydessä kärsien alkuelämänsä vanhempiensa riidoista. Olen itse nyt 18-vuotias, isä kohta 60 eikä sitä kyllä huomaa. Itseasiassa äitilläni on enempi sairauksia kuin isälläni..

Sisaruksia minulla tosiaan on ne kolme, joista nuorin oli 13 kun synnyin. Ollaan aina oltu läheisiä hänen kanssa, heistä sit kaksi vanhempaa ovat mua kohtaan aika etäisiä. Ovat katkeria kun isä ei oo ollu heidän elämässä samalla tavalla kuin mun elämässä.

Jospa sinäkin ap opettelisit arvostamaan itseäsi, isääsi ja äitiäsi. Elämä sisarustenkaan kanssa ei oo aina ruusuilla tanssimista!

Vierailija
250/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:33"]Huh, kyllä on vaan kova pala kaikille varatun miehen pokanneille kakkoshaahkoille tää ketju :D Niin paljon vihaa vaan koska joku uskaltaa valittaa paskamaisesta tilanteestaan. Luonnollisesti mun ja Eikan tilanne tulee olemaan erilainen, ja hän on virkeä ja viriili isi vielä 80-vuotiaanakin kun lapsi on kymmenen! Rakkaus ei katso ikää jne. en saanut nuorempaakaan. [/quote] Mä olen lapseton 23 v, joka on naimisissa 21 v miehen kanssa, mutta pidän asennettasi silti hyvin negatiivisena ja aggressiivisena. Elämäsi ei ole ollut mikään idylliunelma, mutta toi viha, muiden syyllistäminen ja kaunan kantaminen ei silti vie sua yhtään eteenpäin.

[/quote]

Oho paljon päättelit yhdestä viestistä! Hyvin on elämä vienyt eteenpäin, 35 täytän ensi viikolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:43"]

Mun isä oli 40 kun synnyin, äiti 28v. Väittäisin eläneeni paljon paremman lapsuuden kuin kolme sisarpuoltani, jotka ovat eläneet nuoruuden köyhyydessä kärsien alkuelämänsä vanhempiensa riidoista. Olen itse nyt 18-vuotias, isä kohta 60 eikä sitä kyllä huomaa. Itseasiassa äitilläni on enempi sairauksia kuin isälläni..

Sisaruksia minulla tosiaan on ne kolme, joista nuorin oli 13 kun synnyin. Ollaan aina oltu läheisiä hänen kanssa, heistä sit kaksi vanhempaa ovat mua kohtaan aika etäisiä. Ovat katkeria kun isä ei oo ollu heidän elämässä samalla tavalla kuin mun elämässä.

Jospa sinäkin ap opettelisit arvostamaan itseäsi, isääsi ja äitiäsi. Elämä sisarustenkaan kanssa ei oo aina ruusuilla tanssimista!

[/quote]

Tykkään siitä, kun 97 ja 92 tulee kertomaan elämäviisauksia vahvalla kokemuksellaa! Muru, 60 ei oo edes vanha kun oot jo täysi-ikäimen.n

Samoin niitä sisaruksiasi opit arvostamaan ja ymmärrät heudän arvon sitten vanhempana. Hyvin vedit kuitenkin!

Vierailija
252/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:33"]Huh, kyllä on vaan kova pala kaikille varatun miehen pokanneille kakkoshaahkoille tää ketju :D Niin paljon vihaa vaan koska joku uskaltaa valittaa paskamaisesta tilanteestaan. Luonnollisesti mun ja Eikan tilanne tulee olemaan erilainen, ja hän on virkeä ja viriili isi vielä 80-vuotiaanakin kun lapsi on kymmenen! Rakkaus ei katso ikää jne. en saanut nuorempaakaan. [/quote] Mä olen lapseton 23 v, joka on naimisissa 21 v miehen kanssa, mutta pidän asennettasi silti hyvin negatiivisena ja aggressiivisena. Elämäsi ei ole ollut mikään idylliunelma, mutta toi viha, muiden syyllistäminen ja kaunan kantaminen ei silti vie sua yhtään eteenpäin.

[/quote]

Oot mun ikänen ja naimisissa 94 kanssa. Hyvin pyyhkii!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh mikä uikutus. Itselläni ei ollut isää ollenkaan, jätti äitini kun olin 4 ja lopulta teki itsarin. Kuvioihin tuli sitten alkoholisti-isäpuoli. Missä haavemaassa ap oikein elää? Ei varmaan puolillakaan ihmisistä ole unelmien perhettä ja elämä kuin sadusta, anteeksi nyt vaan. Ap:llä sentään on isä, vaikka ei "kantanutkaan olkapäillä". Jokainen tekee oman polkunsa tässä elämässä, ap, on kuitenkin saanut turvallisen lapsuuden vaikka vanhemmat eivät olleet oikean ikäisiä. Aikuistu ja ala elää omaa elämääsi, mitä ihmettä märehdit tuollaista? 

Vierailija
254/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:04"]Yhyy uliuli vali mulla on oikeus mun tunteisiin uikuti ui Vanhemmalla iällä tehdyn lapsen riski olla kusipää nähtävästi lisääntyy [/quote] Mulla ON oikeus mun tunteisiin vaikka se sua suututtaa. Tee tutkimus aiheesta, kykenet varmasti, oot sen verran fiksun oloinen.

[/quote]

Pitäähän kermaperseen jostain keksiä ne traumanaiheet. Sehän on muotia käydä terapiassa valittamassa kuinka kauhea lapsuus oli. Jos muuta ei keksitä niin ainakin isä oli liian vanha. On se rankkaa.
[/quote]
Ohis, mutta kermaperse on niin vahva wt-tutka. Istuu hyvin lähiömammojen ja elämämkoululaisten sanastoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:58"]Huh mikä uikutus. Itselläni ei ollut isää ollenkaan, jätti äitini kun olin 4 ja lopulta teki itsarin. Kuvioihin tuli sitten alkoholisti-isäpuoli. Missä haavemaassa ap oikein elää? Ei varmaan puolillakaan ihmisistä ole unelmien perhettä ja elämä kuin sadusta, anteeksi nyt vaan. Ap:llä sentään on isä, vaikka ei "kantanutkaan olkapäillä". Jokainen tekee oman polkunsa tässä elämässä, ap, on kuitenkin saanut turvallisen lapsuuden vaikka vanhemmat eivät olleet oikean ikäisiä. Aikuistu ja ala elää omaa elämääsi, mitä ihmettä märehdit tuollaista? 
[/quote]
Kertoisitko lisää mun "turvallisesta" lapsuudesta? Mitä sä täällä vingut faijasi itsaria, tuhannet lapset ovat tänään kuolleet nälkään?

Vierailija
256/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:02"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:04"]Yhyy uliuli vali mulla on oikeus mun tunteisiin uikuti ui Vanhemmalla iällä tehdyn lapsen riski olla kusipää nähtävästi lisääntyy [/quote] Mulla ON oikeus mun tunteisiin vaikka se sua suututtaa. Tee tutkimus aiheesta, kykenet varmasti, oot sen verran fiksun oloinen.

[/quote]

Pitäähän kermaperseen jostain keksiä ne traumanaiheet. Sehän on muotia käydä terapiassa valittamassa kuinka kauhea lapsuus oli. Jos muuta ei keksitä niin ainakin isä oli liian vanha. On se rankkaa.
[/quote]
Ohis, mutta kermaperse on niin vahva wt-tutka. Istuu hyvin lähiömammojen ja elämämkoululaisten sanastoon.
[/quote]

Kermaperse on tutka? Selvä :D

Vierailija
257/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:10"]Sympatiat kovaksi kokemastasi lapsuudesta. Mutta luuletko että viestisi lukemisen jälkeen päätän että jään lapsettomaksi koska mieheni on paljon minua vanhempi, tai jätän elämäni rakkauden tehdäkseni lapsia nuoremman kanssa jottei lapseni kärsi? Anteeksi, mutta kokemasi tuntuvat aiheutuneen suurimmalta osalta isäsi luonteen aiheuttamaa, osa omaa kokemaasi häpeää. Meinaatko että kaikilta normaalista poikkeavilta pitäisi kieltää lisääntyminen koska lasta nolottaa? Eli "vanhat" läskit sairaat yms ei ansaitse saada lapsia? Ongelma on ehkä sinussa tai vanhempiesi luonteessa [/quote] Kyllä. Vanhat eivät 'ansaitse' lapsia vaan lapsilla on oikeus vanhempiin, jotka eivät ole isovanhemman iässä, sorry. Ihminen vain ei saa elämässä kaikkea ja jos kaiken silti haluaa, Se on joltain pois.

[/quote]

Niinpä. Homotkaan ei ansaitse. Lapsilla on oikeus nuoriin heterovanhempiin joita ei tarvitse hävetä.
[/quote]
Vau, nyt vedettiin pohjat. Oli tää kaunokainen päässyt livahtamaan silmieni ohi.
Mitalli tulee postissa.

Vierailija
258/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma isäni oli 50- vuotias kun synnyin. Äiti oli nelikymppinen, eikä kummallakaan ollut edellisiä lapsia tai tai avioliittoja.

Minulla on sisar, joka on pari vuotta vanhempi. Äiti ja isä olivat molemmat kovasti halunneet perustaa perheen, mutta aiemmin ei vaan sopivaa kumppania löytynyt. Lapsiakin yrittivät monta vuotta, ja olen koko lapsuuteni aistinut ja vieläkin tiedän sen, että olimme hyvin toivottuja lapsia.

Mitä isäni vanhuus on minulle merkinnyt? Lapsena minua hieman hävetti se että muilla oli nuoret vanhemmat ja minulla vanhat. Parikymppistä lähestyessä aloin käsittämään miten etuoikeutettu muihin nähden olen, koska isäni on vanha.

Olen saanut kuulla tarinoita sodasta, jonka aikaan isäni oli lapsi. Hän on elänyt aivan erilaisella aikakaudella kuin nykyajan isit, ja en varmasti olisi samanlainen kuin nyt jos en tietäisi millaista ennen on ollut. Olen suunnattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Isäni oli osa-aikaeläkkeellä kun minä menin kouluun: minulla oli siis aina vanhempi kotona kun tulin koulusta, minulla oli aina kyyti harrastuksiin ja apua missä sitä ikinä kaipasinkin. Isä on jaksanut leikkiä ja temmeltää kanssani ihan yhtä paljon kuin nuoremmatkin.

Lisäksi vanhemmillani on ollut elämä valmiina, taloudellinen tilanne sen verran hyvä että lapset voivat harrastaa ja joskus voi ostaa jopa jotain uutta. Omat vanhempani ovat olleet aivan mielettömän omistautuneita lapsilleen, enkä olisi parempia voinut saada.

Isälläni on myös ajokortti, ja hän imuroi ja tiskaa, äiti tekee muut hommat. Isäni on avarakatseinen ihminen ja vielä hyvässä kunnossa, käy lenkillä päivittäin.

Uskon että isä elää vielä siihen asti että ehtii nähdä lapsiani. Vaikka hän kyselee meinaanko hankkia niitä, ei hän painosta minua mihinkään, vaan teroittaa että opiskelut ensin, lapset sitten. Voin soittaa isälle ja puhua asioista. En ikinä vaihtaisi isääni kehenkään toiseen.

Ymmärrän toki että sinua huolestuttaa vanhuus kuten minuakin, mutta isolla osalla kertomistasi asioista ei ole mitään yhteyttä isäsi ikään.

Vierailija
259/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:12"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:02"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:04"]Yhyy uliuli vali mulla on oikeus mun tunteisiin uikuti ui Vanhemmalla iällä tehdyn lapsen riski olla kusipää nähtävästi lisääntyy [/quote] Mulla ON oikeus mun tunteisiin vaikka se sua suututtaa. Tee tutkimus aiheesta, kykenet varmasti, oot sen verran fiksun oloinen.

[/quote]

Pitäähän kermaperseen jostain keksiä ne traumanaiheet. Sehän on muotia käydä terapiassa valittamassa kuinka kauhea lapsuus oli. Jos muuta ei keksitä niin ainakin isä oli liian vanha. On se rankkaa.
[/quote]
Ohis, mutta kermaperse on niin vahva wt-tutka. Istuu hyvin lähiömammojen ja elämämkoululaisten sanastoon.
[/quote]

Kermaperse on tutka? Selvä :D
[/quote]
Kermaperse sanana. Lähiö on vahvana sussa.

Vierailija
260/377 |
14.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:14"]Oma isäni oli 50- vuotias kun synnyin. Äiti oli nelikymppinen, eikä kummallakaan ollut edellisiä lapsia tai tai avioliittoja.

Minulla on sisar, joka on pari vuotta vanhempi. Äiti ja isä olivat molemmat kovasti halunneet perustaa perheen, mutta aiemmin ei vaan sopivaa kumppania löytynyt. Lapsiakin yrittivät monta vuotta, ja olen koko lapsuuteni aistinut ja vieläkin tiedän sen, että olimme hyvin toivottuja lapsia.

Mitä isäni vanhuus on minulle merkinnyt? Lapsena minua hieman hävetti se että muilla oli nuoret vanhemmat ja minulla vanhat. Parikymppistä lähestyessä aloin käsittämään miten etuoikeutettu muihin nähden olen, koska isäni on vanha.

Olen saanut kuulla tarinoita sodasta, jonka aikaan isäni oli lapsi. Hän on elänyt aivan erilaisella aikakaudella kuin nykyajan isit, ja en varmasti olisi samanlainen kuin nyt jos en tietäisi millaista ennen on ollut. Olen suunnattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Isäni oli osa-aikaeläkkeellä kun minä menin kouluun: minulla oli siis aina vanhempi kotona kun tulin koulusta, minulla oli aina kyyti harrastuksiin ja apua missä sitä ikinä kaipasinkin. Isä on jaksanut leikkiä ja temmeltää kanssani ihan yhtä paljon kuin nuoremmatkin.

Lisäksi vanhemmillani on ollut elämä valmiina, taloudellinen tilanne sen verran hyvä että lapset voivat harrastaa ja joskus voi ostaa jopa jotain uutta. Omat vanhempani ovat olleet aivan mielettömän omistautuneita lapsilleen, enkä olisi parempia voinut saada.

Isälläni on myös ajokortti, ja hän imuroi ja tiskaa, äiti tekee muut hommat. Isäni on avarakatseinen ihminen ja vielä hyvässä kunnossa, käy lenkillä päivittäin.

Uskon että isä elää vielä siihen asti että ehtii nähdä lapsiani. Vaikka hän kyselee meinaanko hankkia niitä, ei hän painosta minua mihinkään, vaan teroittaa että opiskelut ensin, lapset sitten. Voin soittaa isälle ja puhua asioista. En ikinä vaihtaisi isääni kehenkään toiseen.

Ymmärrän toki että sinua huolestuttaa vanhuus kuten minuakin, mutta isolla osalla kertomistasi asioista ei ole mitään yhteyttä isäsi ikään.
[/quote]
Oliks tää sun eka viesti? ;)