Miettikää hetki ennen kuin lisäännytte vanhojen miesten kanssa.
Isäni oli 55, äitini 32 kun synnyin. Voin rehellisesti, kaunistelematta sanoa isäni iän olleen yksi elämäni isoimpia huolia ja tumma pilvi elämäni yllä niin kauan kuin muistan. Lainkaan liiottelematta voin verrata isäni ikää esim. alkoholismia vastaavaan vaikeuteen. Haluaisin antaa näin pappaisän lapsena kuvauksen siitä, millaista oikeasti on olla iäkkään isän lapsi:
- Minulla ei ole sisaruksia. Olen kärsinyt tämän takia yksinäisyydestä arjessa ja lomien aikana. Mökillä, lomamatkalla, yksin kotona koulun jälkeen on oikeasti ankea olla. Pienenä haaveiluni siskosta meni niin yli, että valehtelin ihmisille varmaan kahdeksanvuotiaaksi, että minulla on isosisko. Kaipasin seuraa lakkaamatta. Ymmärrän, että tilanne on eri monilla muilla yksilapsisilla pariskunnilla, joilla ovat kaverit, suku ja lähellä asuvat lapset mukana elämässä. Meidän perhe on ollut aina surullisen eristäytynyttä. Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää, eikä heillä todellakaan ole pariskuntia kavereina. Rippijuhlat, ylppärit, synttärit, you name it, ollaan lähes aina oltu vain me ja pari muuta, jos niitäkään.
Isäni ja äitini suhde alkoi isäni ollessa yhä naimisissa. Suhde jatkui pari vuotta ennen kuin isäni ex-vaimo sai tietää asiasta ja lähti. Tästä johtuen sukuni "eristi" isän hetkeksi avioeron jälkeen, tilanne korjaantui myöhemmin mutta välit ovat yhä viileät ja ollaan se "odd one out"-perhe. Kiusallinen perhe. Se perhe, jossa äitini hymyilee ahdistunutta muovihymyä häissä tms. pakollisessa sosiaalisessa tilanteessa, missä huokuu selkeästi äitini olevan ylimääräinen, epätoivottu, vaikkei sitä ääneen sanota. Eleistä kyllä huomaa. Olen aistinut tämän pienestä pitäen, ja tilanne on heijastunut tavallaan minuunkin. En ole läheinen sisarpuolteni kanssa. Ikäeron takia, ja muutenkin. Kuitenkin lapsuudessani yksiä onnellisimpia muistoja oli se, kun pääsin peuhaamaan "oikeaa" lapsuutta sisarpuolteni kanssa, vaikka he olivatkin minua yli hyvin reippaasti vanhempia. Yllättävää kyllä, isäni exä on aina ollut lämmin ja jopa rakastava minua kohtaan. Tieto siitä, että vanhempieni suhde alkoi niin väärällä ja likaisella tavalla ei ole yhtään mukavaa. On kiusallista kuunnella vierestä, kun kaverit kertovat herttaisia ja mukavia tarinoita miten heidän vanhempansa tapasivat. Minä en pahemmin jakele omaani.
- Isäni on aina ollut "pappani", ei isäni. On kyllästyttävää, kun niin pienestä kuin muistan häntä on automaattisesti oletettu isovanhemmakseni. On tylsää ja noloa, kun vanhojentansseissa minulle tultiin sanomaan, että oli "söpöä" kun tanssin ukkini kanssa. On inhottavaa, että isäni on erottunut niin selkeästi vanhempainilloissa, kavereiden vanhempien joukossa. Hänen ikänsä on tullut kaikkien fyysisten aktiviteettien tielle. En ole koskaan riehunut isäni olkapäillä, juossut kilpaa, potkinut palloa. Hän ei todellakaan ole tullut valvomaan leirejä tai osallistunut treeneihin niinkuin muiden isät. Aina on pitänyt varoa. Varoa kun isä on väsynyt, heikko, sairas, hauras. Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen kun olin 12. Olen pelännyt kuollakseni isän kuolemaa, koko elämäni.
-Äitini ja isäni suhde on voinut todella huonosti viimeiset ainakin seitsemän vuotta. En tiedä ennen sitä, en ollut tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni ettei se mitä meillä on ei ole normaalia. Äitini käy edelleen töissä, isä on ollut eläkkeellä jo iät ajat. Äitini on joutunut joustamaan tekemisistään, haluistaan, menoistaan, koska isä ei vaan jaksa/pysty/halua. Tämä on todella rasittavaa, koska äiti pitää minua isäni korvikkeena. Siinä missä kavereideni vanhemmat menevät yhdessä matkalle, aloittavat uuden harrastuksen, touhuavat yhdessä, meillä minun pitäisi olla se joka menee äidin kanssa. Isäni ei tykkää matkustamisesta, ja äiti mankuu matkaseuraa koko ajan. "Aloitetaan seinäkiipeily, hei lähdetään Pariisiin just sillon kun on sun tenttiviikko, osallistutaanko, mennäänkö, blaablaablaa". NO EN TULE! Opiskelen toisessa kaupungissa, mulla on oma elämäni ja kotoa irtautuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Inhottavinta tässä on se, että kaverini menevät kotiin rentoutumaan ja passuuttamaan itseään, minä menen kotiin passaamaan isääni. Äitiäni ahdistaa selkeästi isän rapistuva kunto. Hänellä ei ole tasa-arvoista kumppania, vaan hoidokki. Äiti vaikuttaa hyvin onnettomalta. 22-vuotiaana on helvetin raskasta huolehtia siitä, miten hoidan isän jos äiti äkillisesti kuolisi. On helvetin raskasta ajatella, että käyn varmuudella katsomassa isääni vanhainkodissa/tai että hän on täysin äidin hoidettavissa ennen kuin täytän kolmekymmentä. Jos hän elää sinne asti. Isäni ei tule 100% varmuudella tapaamaan lapsiani. On vitttumaista, että hän hopuuttaa lapsenlapsia itsekkäistä syistä. Hän ei ole koskaan ollut täysin osallistuva pappa ex-liittonsa lapsien lapsille. Ex-vaimon uusi mies on oikeastaan korvannut hänen paikkansa. Tästä isä on luonnollisesti katkera eikä nää itsessään mitään vikaa. Vastuu on siis minulla. Jee. On tosi kivaa murehtua isän laitospaikasta tän ikäisenä. On tosi kivaa, että elän about samaa ikävaihetta kuin itseäni 10-20 vuotta vanhemmat naiset. On tosi kivaa, ettei isä enää neuvo ja hoida minua, vaan minä häntä.
En tiedä miksi avaudun. Kai olen vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kateudesta sairas, kun kaverini kertovat laittaneensa whatsappviestiä isälleen. Heidän moderneille, osaaville, työelämässä yhä toimiville isilleen. Isä, joka kantoi olkapäillä lapsena, isä jolla on yhä ajokortti, isä jolle voi soittaa jos on ahdistus ja hätä. Isä, jolla on liberaalit ajatukset kodinhoidosta. En osaa purkaa ajatuksiani. Kai vaan haluan sanoa teille naisille, jotka suunnittelette itsekkäästi pyöräyttävänne omaksi iloksenne sen iltatähden 44-60-vuotiaiden setienne kanssa, että miettikää vähän sen iltatähden joku päivä olevan ihminen joka joutuu kantamaan vastuun siitä, ettette kykene ajattelemaan hänen parastaan. Koska kyllä, lapsi tarvitsee isän. Pappa ei ole isä.
Kiitos. Kylläpä tuli tekstiä. Jotenkin vaan itkettää.
Kommentit (377)
Surullista lukea koska itse haluaisin luultavasti vielä lapsen viisikymppisen mieheni kanssa. Hän on nyt täysin terve, nuorekas ja hyvässä kunnossa mutta ken tietää millaista on kymmenen vuoden päästä.
Kuulostaa kyllä siltä että AP:n perheessä ei se pelkkä ikä ollut ongelmana. Itse ottaisin mieluummin hyvän isän vaikka vain 15 vuodeksi kuin huonon isän 55 vuodeksi.
:/ Vaikea päätös silti.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:16"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:14"]Oma isäni oli 50- vuotias kun synnyin. Äiti oli nelikymppinen, eikä kummallakaan ollut edellisiä lapsia tai tai avioliittoja.
Minulla on sisar, joka on pari vuotta vanhempi. Äiti ja isä olivat molemmat kovasti halunneet perustaa perheen, mutta aiemmin ei vaan sopivaa kumppania löytynyt. Lapsiakin yrittivät monta vuotta, ja olen koko lapsuuteni aistinut ja vieläkin tiedän sen, että olimme hyvin toivottuja lapsia.
Mitä isäni vanhuus on minulle merkinnyt? Lapsena minua hieman hävetti se että muilla oli nuoret vanhemmat ja minulla vanhat. Parikymppistä lähestyessä aloin käsittämään miten etuoikeutettu muihin nähden olen, koska isäni on vanha.
Olen saanut kuulla tarinoita sodasta, jonka aikaan isäni oli lapsi. Hän on elänyt aivan erilaisella aikakaudella kuin nykyajan isit, ja en varmasti olisi samanlainen kuin nyt jos en tietäisi millaista ennen on ollut. Olen suunnattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta.
Isäni oli osa-aikaeläkkeellä kun minä menin kouluun: minulla oli siis aina vanhempi kotona kun tulin koulusta, minulla oli aina kyyti harrastuksiin ja apua missä sitä ikinä kaipasinkin. Isä on jaksanut leikkiä ja temmeltää kanssani ihan yhtä paljon kuin nuoremmatkin.
Lisäksi vanhemmillani on ollut elämä valmiina, taloudellinen tilanne sen verran hyvä että lapset voivat harrastaa ja joskus voi ostaa jopa jotain uutta. Omat vanhempani ovat olleet aivan mielettömän omistautuneita lapsilleen, enkä olisi parempia voinut saada.
Isälläni on myös ajokortti, ja hän imuroi ja tiskaa, äiti tekee muut hommat. Isäni on avarakatseinen ihminen ja vielä hyvässä kunnossa, käy lenkillä päivittäin.
Uskon että isä elää vielä siihen asti että ehtii nähdä lapsiani. Vaikka hän kyselee meinaanko hankkia niitä, ei hän painosta minua mihinkään, vaan teroittaa että opiskelut ensin, lapset sitten. Voin soittaa isälle ja puhua asioista. En ikinä vaihtaisi isääni kehenkään toiseen.
Ymmärrän toki että sinua huolestuttaa vanhuus kuten minuakin, mutta isolla osalla kertomistasi asioista ei ole mitään yhteyttä isäsi ikään.
[/quote]
Oliks tää sun eka viesti? ;)
[/quote]
Oli.
Ap, sö olet aikuinen. Mitäpä jos eläisit ihan niin kuin aikuinen. Ihan turhaa kitistä ja raivota. Itsellä isäni kuoli jo ollessani pieni ja äitinikin menetin alle 30-vuotiaana. Tällaista vaan sattuu ihmisen elämässä, ei se parane katkeruudella tai lapsenomaisella raivoamisella. Ota vastuu elämästäsi ja lopeta turha ulina jostain isäsi iästä. Hän ei ole kuitenkaan hakannut tai käyttänyt sinua seksuaalisesti hyväkseen. Sellaisiakin isejä on, ihan niissä nuorissakin iseissä.
Miksi syytät vanhempiasi yksinäisestä lapsuudestasi? Olisit itse hankkinut kavereita niin olisi sinne rippijuhliin ja synttäreille sun muihin tullut edes vieraita. Et arvosta vanhempiasi tekstisi perusteella lainkaan ja vaikutat muutenkin todella kiittämättömältä. Ehkä olisi parempi ettet olisi syntynytkään, kiittämätön nulikka.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:48"]Surullista lukea koska itse haluaisin luultavasti vielä lapsen viisikymppisen mieheni kanssa. Hän on nyt täysin terve, nuorekas ja hyvässä kunnossa mutta ken tietää millaista on kymmenen vuoden päästä.
Kuulostaa kyllä siltä että AP:n perheessä ei se pelkkä ikä ollut ongelmana. Itse ottaisin mieluummin hyvän isän vaikka vain 15 vuodeksi kuin huonon isän 55 vuodeksi.
:/ Vaikea päätös silti.
[/quote]
No toi saattaa olla lapsesi tulevaisuus, että isi on paikalla sen ekat 15v. Btw toi "nuorekkuus" ei kerro mitään. Tosiasia on se, että lapsesi ollessa 20 miehesi on vähintään 70.
Tuota et voi mitenkään muuttaa. Kuitenkin sulla on mahdollista toteuttaa toi oma "mieluisempi" skenaario, eli antaa hyvä lapsuus. Oletko varautunut siihen, että on mahdollista, että joudut hoitamaan sekä lasta että puolisoa? Oletko valmis ottamaan 100% rapistuvakuntoisen puolisosi hoidosta, vai kippaatko sen lapsesi harteille?
Onko miehellä lapsia edellisestä liitosta?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:55"]Miksi syytät vanhempiasi yksinäisestä lapsuudestasi? Olisit itse hankkinut kavereita niin olisi sinne rippijuhliin ja synttäreille sun muihin tullut edes vieraita. Et arvosta vanhempiasi tekstisi perusteella lainkaan ja vaikutat muutenkin todella kiittämättömältä. Ehkä olisi parempi ettet olisi syntynytkään, kiittämätön nulikka.
[/quote]
Mur!!!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:25"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:22"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:18"] Mitä? Isäsi kuoli kun olit kaksivuotias, mutta kerkesi keitellä mannapuuroa kun tulit koulusta, kerätä muistoja, olla olkapäillä ja suosikki? [/quote] Häh? [/quote][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:22"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:18"] Mitä? Isäsi kuoli kun olit kaksivuotias, mutta kerkesi keitellä mannapuuroa kun tulit koulusta, kerätä muistoja, olla olkapäillä ja suosikki? [/quote] Häh? [/quote] Lue provosi uudestaan läpi. Hirmuisen paljon aktivuteettia kerkesit harrastaa kaksivuotiaaksi
[/quote]
Niin siis jätin lainauksen ihan tarkoituksella pois koka ei ole mun teksti. Mutta missä kohtaa siellä se kuoleminen oli?
[/quote]
Miten voi joku olla niin yksinkertainen, että vaihtoehdoista a) luen tekstin uudelleen b) kirjoitan asiasta pari viestiä, etten ymmärrä, noin moni päätyy vaihtoehtoon b?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:51"]Ap hyökkää heti rumasti vastaan jos joku on erimieltä asiasta. Kertoo jotain ap:n henkisestä tilasta. Tuskin kaikki maailmassa on sen isukin syytä kuitenkaan. Katsetta peiliä kohti ja niskaperse otteella itsestä kiinni.
[/quote]
Haha, ap:ta saa moralisoida, talloa maahan, haukkua ja pilkata ja häntä moititaan kun antaa reippaasti takaisin? Ootte te mammat kieroja "minä saan lyödä mutta minua ei saa lyödä takaisin"-mentaliteetti jyllää. Sitten otetaan verisesti nokkiin.
Mikä sä oot arvioimaan ap:n henkistä tilaa? Ja miksei saisi valittaa? Ihan kuin täällä roskapalstalla mitään järkevämpääkään käytäisiin läpi päiväkaupalla.
Minulla ei ole ollut isää ollenkaan. Olisit onnellinen että sinulla on sellainen ollut.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:26"]Minulla ei ole ollut isää ollenkaan. Olisit onnellinen että sinulla on sellainen ollut.
[/quote]
Kehtaatkin vinkua isättömyydestäsi. Sä et sentään ollut boko haramin seksiorjana. Jotain perspektiiviä tohon itsesääliin! http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015041319510702_ul.shtml
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:26"]Minulla ei ole ollut isää ollenkaan. Olisit onnellinen että sinulla on sellainen ollut. [/quote] Kehtaatkin vinkua isättömyydestäsi. Sä et sentään ollut boko haramin seksiorjana. Jotain perspektiiviä tohon itsesääliin! http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015041319510702_ul.shtml
[/quote]En tajua logiikkaasi, no kaipa yritit olla nokkela tai jotain. En sääli itseäni, totesin vain että minulla ei ole ollut isää ja olisin ollut iloinen jos isä olisi minun elämässäni ollut. Kaipa se menee niin, että ihmiset pitävät läheisiä ja varsinkin vanhempia itsestäänselvyytenä, eikä oikein osata arvostaa heitä ennenkuin he kuolevat tai jos heitä ei ole ikinä elämässä ollutkaan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:48"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:41"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:26"]Minulla ei ole ollut isää ollenkaan. Olisit onnellinen että sinulla on sellainen ollut. [/quote] Kehtaatkin vinkua isättömyydestäsi. Sä et sentään ollut boko haramin seksiorjana. Jotain perspektiiviä tohon itsesääliin! http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015041319510702_ul.shtml
[/quote]En tajua logiikkaasi, no kaipa yritit olla nokkela tai jotain. En sääli itseäni, totesin vain että minulla ei ole ollut isää ja olisin ollut iloinen jos isä olisi minun elämässäni ollut. Kaipa se menee niin, että ihmiset pitävät läheisiä ja varsinkin vanhempia itsestäänselvyytenä, eikä oikein osata arvostaa heitä ennenkuin he kuolevat tai jos heitä ei ole ikinä elämässä ollutkaan.
[/quote]
Ei, sä nimenomaan tupsahdit hurskastelemaan ja kaipaamaan sääliä. Miksi kaipaat, sun isähän ois saattanut olla täysin paska? Sä nimenomaan lähdit "kuules kun mulla on ollut niiiin paljon vaikeampi elämä, niin pidä sinä suukkus kiinni, valittaa saat vasta kun oot (pätijän kokemus tähän)". Sä aidosti luulit lohduttavasi tolla viestilläsi?
No sit luulin mäkin. Mutta sulla, rakkaani, hyvinvoinvaltiossa elävä, luku-ja kirjoitustaitoinen, juoksevan veden ja riittävästi ravintoa nauttinut suomalainen nainen, ei vaan yksinkertaisesti ole varaa lähteä tohon "kärsimyskilpailuun."
Älä huijaa itseäsi, viestisi tarkoitus ei ollut aidosti auttaa tai kuunnella, vaan tuoda itseäsi esiin. Ja se on ihan fine, löytynyt tästäki ketjusta rapiat tusina noita. Valitettavasti sun murheet ei poista mun omia, eikä KETÄÄN ole ikinä elämässä vastaava auttanut.
Jatkossa voit perustaa oman ketjun tai sitten voit jatkaa valittamistasi mun valittamisesta. Voit toki uskotella itsellesi, että sun viesti oli osoitus sun jaloudesta ja muistutus mun "kiittämättömyydestä", mutta pidä se asenne kun ens kerralla avaat suukkusi päästääksesi ilmoille jotain negatiivista. Sä et tiedä mun elämästä mitään enkä mä sun, mutta sen tiedän 100% varmuudella, että elät parempaa elämää kuin about 95% maailman ihmisistä. Joten älä jaksa määritellä, onko mun ongelmani jonkun vitun vauva.fi:n ketjun arvoinen vai ei. Koska sulla ei siihen arvovalta riitä.
http://en.m.wikipedia.org/wiki/Fallacy_of_relative_privation
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 03:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:48"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:41"] [quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:26"]Minulla ei ole ollut isää ollenkaan. Olisit onnellinen että sinulla on sellainen ollut. [/quote] Kehtaatkin vinkua isättömyydestäsi. Sä et sentään ollut boko haramin seksiorjana. Jotain perspektiiviä tohon itsesääliin! http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015041319510702_ul.shtml [/quote]En tajua logiikkaasi, no kaipa yritit olla nokkela tai jotain. En sääli itseäni, totesin vain että minulla ei ole ollut isää ja olisin ollut iloinen jos isä olisi minun elämässäni ollut. Kaipa se menee niin, että ihmiset pitävät läheisiä ja varsinkin vanhempia itsestäänselvyytenä, eikä oikein osata arvostaa heitä ennenkuin he kuolevat tai jos heitä ei ole ikinä elämässä ollutkaan. [/quote] Ei, sä nimenomaan tupsahdit hurskastelemaan ja kaipaamaan sääliä. Miksi kaipaat, sun isähän ois saattanut olla täysin paska? Sä nimenomaan lähdit "kuules kun mulla on ollut niiiin paljon vaikeampi elämä, niin pidä sinä suukkus kiinni, valittaa saat vasta kun oot (pätijän kokemus tähän)". Sä aidosti luulit lohduttavasi tolla viestilläsi? No sit luulin mäkin. Mutta sulla, rakkaani, hyvinvoinvaltiossa elävä, luku-ja kirjoitustaitoinen, juoksevan veden ja riittävästi ravintoa nauttinut suomalainen nainen, ei vaan yksinkertaisesti ole varaa lähteä tohon "kärsimyskilpailuun." Älä huijaa itseäsi, viestisi tarkoitus ei ollut aidosti auttaa tai kuunnella, vaan tuoda itseäsi esiin. Ja se on ihan fine, löytynyt tästäki ketjusta rapiat tusina noita. Valitettavasti sun murheet ei poista mun omia, eikä KETÄÄN ole ikinä elämässä vastaava auttanut. Jatkossa voit perustaa oman ketjun tai sitten voit jatkaa valittamistasi mun valittamisesta. Voit toki uskotella itsellesi, että sun viesti oli osoitus sun jaloudesta ja muistutus mun "kiittämättömyydestä", mutta pidä se asenne kun ens kerralla avaat suukkusi päästääksesi ilmoille jotain negatiivista. Sä et tiedä mun elämästä mitään enkä mä sun, mutta sen tiedän 100% varmuudella, että elät parempaa elämää kuin about 95% maailman ihmisistä. Joten älä jaksa määritellä, onko mun ongelmani jonkun vitun vauva.fi:n ketjun arvoinen vai ei. Koska sulla ei siihen arvovalta riitä. http://en.m.wikipedia.org/wiki/Fallacy_of_relative_privation
[/quote]Kyllähän tämäkin viesti huokuu, että sinulla on ongelmia, et vaikuta kauhean täyspäiseltä. Tunnut olevan täynnä vihaa ja katkeruutta. Ehkä sinun pitäisi hakea apua.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 03:09"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 03:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:48"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:41"] [quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 02:26"]Minulla ei ole ollut isää ollenkaan. Olisit onnellinen että sinulla on sellainen ollut. [/quote] Kehtaatkin vinkua isättömyydestäsi. Sä et sentään ollut boko haramin seksiorjana. Jotain perspektiiviä tohon itsesääliin! http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2015041319510702_ul.shtml [/quote]En tajua logiikkaasi, no kaipa yritit olla nokkela tai jotain. En sääli itseäni, totesin vain että minulla ei ole ollut isää ja olisin ollut iloinen jos isä olisi minun elämässäni ollut. Kaipa se menee niin, että ihmiset pitävät läheisiä ja varsinkin vanhempia itsestäänselvyytenä, eikä oikein osata arvostaa heitä ennenkuin he kuolevat tai jos heitä ei ole ikinä elämässä ollutkaan. [/quote] Ei, sä nimenomaan tupsahdit hurskastelemaan ja kaipaamaan sääliä. Miksi kaipaat, sun isähän ois saattanut olla täysin paska? Sä nimenomaan lähdit "kuules kun mulla on ollut niiiin paljon vaikeampi elämä, niin pidä sinä suukkus kiinni, valittaa saat vasta kun oot (pätijän kokemus tähän)". Sä aidosti luulit lohduttavasi tolla viestilläsi? No sit luulin mäkin. Mutta sulla, rakkaani, hyvinvoinvaltiossa elävä, luku-ja kirjoitustaitoinen, juoksevan veden ja riittävästi ravintoa nauttinut suomalainen nainen, ei vaan yksinkertaisesti ole varaa lähteä tohon "kärsimyskilpailuun." Älä huijaa itseäsi, viestisi tarkoitus ei ollut aidosti auttaa tai kuunnella, vaan tuoda itseäsi esiin. Ja se on ihan fine, löytynyt tästäki ketjusta rapiat tusina noita. Valitettavasti sun murheet ei poista mun omia, eikä KETÄÄN ole ikinä elämässä vastaava auttanut. Jatkossa voit perustaa oman ketjun tai sitten voit jatkaa valittamistasi mun valittamisesta. Voit toki uskotella itsellesi, että sun viesti oli osoitus sun jaloudesta ja muistutus mun "kiittämättömyydestä", mutta pidä se asenne kun ens kerralla avaat suukkusi päästääksesi ilmoille jotain negatiivista. Sä et tiedä mun elämästä mitään enkä mä sun, mutta sen tiedän 100% varmuudella, että elät parempaa elämää kuin about 95% maailman ihmisistä. Joten älä jaksa määritellä, onko mun ongelmani jonkun vitun vauva.fi:n ketjun arvoinen vai ei. Koska sulla ei siihen arvovalta riitä. http://en.m.wikipedia.org/wiki/Fallacy_of_relative_privation
[/quote]Kyllähän tämäkin viesti huokuu, että sinulla on ongelmia, et vaikuta kauhean täyspäiseltä. Tunnut olevan täynnä vihaa ja katkeruutta. Ehkä sinun pitäisi hakea apua.
[/quote]
Siis eikä, meinasin kirjottaa loppuun just ton, että luultavasti tästä himmuisesti närkästyneenä lätkäiset av:n vakion eli "hae apua"-pöytään kun et ymmärrä viestiäni :D Aika hassua kun laitoit just ton!
Oikeen huokuu. Nauttikaa huo'unnasta. Mutta nää oikeat viestit, muiden kokemukset ja koskettavat viestit lakaisevat alleen nää teidän av-mammuleiden suutahdukset.
Suosittelen muuten sullekin apua. Olet av:lla klo 3 yöllä. Ei hyvältä vaikuta.
terv. huokuva ap. Huoun täältä nukkumaan.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:12"]Olipas purkaus. Minäpä kerron omasta isästäni.
Kun synnyin, isäni oli 54-vuotias ja äitini oli 38. Minulla on kaksi vuotta vanhempi isoveli ja vuoden nuorempi pikkuveli. Tappelimme lapsina kovasti, joten ei ne sisaruksetkaan aina kaikki kaikessa ole.
Isäni oli leskimies, kun alkoi heilastella äitini kanssa. Isäni aikuiset lapset eivät tykänneet hyvää, kun isäni valitsi äitini. Heidän suosikki uudeksi äitipuoleksi oli joku toinen nainen, jolla oli kiva kesämökki. Tämä kilpaileva nainen otti häviönsä huonosti ja kävi päivittelemässä isäni äidille, "Kuinka tässä nyt näin kävi".
Isäni sai sydänkohtauksen, kun olin vasta 2-vuotias. Hän joutui sairaseläkkeelle ja oli siitä lähtien kotona. Kun olin lapsi, hän joi välillä liikaa, mutta se jäi kun äiti osti omistusasunnon ja isä oli kauhuissaan asuntolainasta. Ja ryyppykaveritkin jäivät sinne vanhan kodin kulmille.
Meillä ei ollut koskaan kesäisin huolia lastenhoidosta, koska isä oli aina kotona. Ymmärsin vasta aikuisena, että monissa perheissä on vaikeaa kun lapset on koululaisia ja aikuiset joutuvat olemaan töissä.
Kun me koululaiset tulimme kotiin, meitä oli aina mannapuuro odottamassa. Myöhemmin isä oppi laittamaan ruokaakin ja teki joskus kahtakin ruokaa, kun pelkäsi että kotona olisi samaa kuin koulussa. Pyykkiäkin hän oppi pesemään, vaikka ei siitä oikein tykännyt.
Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on sellainen, kun istuin isän olkapäällä keinutuolissa ja kaaduimme. Muistan sen tunteen kun olin siellä ylhäällä ja tajusin, että nyt mennään kumoon. Saatoin saada siinä aika tällin kun mentiin kirjahyllyä päin, mutta siitä en mitään muista. Tällaistako se ap on jäänyt kaipaamaan, isän olkapäillä istumista?
Minulla on isästä hyvät muistot, koska olin isän suosikki. Ei hän ehkä ollut niin nuori kuin kavereiden isät ja kyllähän se minua lapsena hävettikin. Mutta isä tykkäsi minusta ja isälle minä kelpasin. Äidille en kelvannut koskaan ja siitä on jäänyt paha mieli aikuiseksi asti. Äiti oli jonkinlainen huolenpitäjä ja muistelen häntä tietyllä ymmärryksellä ja arvostuksella. Mutta isää minä muistelen lämmöllä. En ole koskaan kokenut, että olisin jäänyt mistään paitsi siksi, että minulla oli vanha isä. Äidin suhteen sen sijaan olisi ollut paljonkin toivomisen varaa.
[/quote]
Olit 2-vuotias kun isäsi kuoli, mutta silti "teitä koululaisia oli mannapuuro odottamassa"? Miksi käytät aikaa noin typerään provoiluun?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:10"]Sympatiat kovaksi kokemastasi lapsuudesta.
Mutta luuletko että viestisi lukemisen jälkeen päätän että jään lapsettomaksi koska mieheni on paljon minua vanhempi, tai jätän elämäni rakkauden tehdäkseni lapsia nuoremman kanssa jottei lapseni kärsi?
Anteeksi, mutta kokemasi tuntuvat aiheutuneen suurimmalta osalta isäsi luonteen aiheuttamaa, osa omaa kokemaasi häpeää.
Meinaatko että kaikilta normaalista poikkeavilta pitäisi kieltää lisääntyminen koska lasta nolottaa? Eli "vanhat" läskit sairaat yms ei ansaitse saada lapsia? Ongelma on ehkä sinussa tai vanhempiesi luonteessa
[/quote]
Omituista. Asettaudut uhrin asemaan, vaikka olet täysin itse päättänyt pedata epäedullisen tilanteesi.
Kyllä, jos välittäisit tulevista lapsistasi jättäisit "elämäsi rakkauden" ja etsisit sopivan isäehdokkaan. Olettaen, että mies keikkuu viisissäkymmenissä. Sinun ikäsi, miehesi ikä?
Tätähän on yritetty selittää näille saatanan itsekkäille VANHOILLE VANHEMMILLE että elkää lisääntyy enää 40v-->!!! Vähän väliä täällä kysellään onko 38v tai 45v liian vanha jne.
Kyllä se on, lapsen kannalta!! Moni muistaa sen pappamaisen isän. Mut porukka vaan selittää et kyllä ihan hyvun voi saada lapsen vaikea olisi jo keski-ikäinen.
Hyi vittu tällaiset 40v lasta odottavat!!!
Yrittäkää ymmärtää sitä lasta, jos ette muuta ymmärrä!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:50"]Ap, sö olet aikuinen. Mitäpä jos eläisit ihan niin kuin aikuinen. Ihan turhaa kitistä ja raivota. Itsellä isäni kuoli jo ollessani pieni ja äitinikin menetin alle 30-vuotiaana. Tällaista vaan sattuu ihmisen elämässä, ei se parane katkeruudella tai lapsenomaisella raivoamisella. Ota vastuu elämästäsi ja lopeta turha ulina jostain isäsi iästä. Hän ei ole kuitenkaan hakannut tai käyttänyt sinua seksuaalisesti hyväkseen. Sellaisiakin isejä on, ihan niissä nuorissakin iseissä.
[/quote]
Yhyy
Onko tämä taas niitä ikäsekopään vuodatuksia, se ihminen on sekaisin kuin seinäkello, joten ihan hyvin tämä voi olla hänen käsialaansa jälleen kerran.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:40"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:35"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:33"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:28"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:19"]Yleensähän nämä vanhat patut pitää iltatähtiään kuin kukkaa kämmenellä, lahjoina jotka heille vielä vanhemmalla iällä suotiin. Voivat pikkutyttäret olla jopa piloille hemmoteltuja. Ehkä sinua ei vaan ole rakastettu, tai et ole ollut toivottu. Tiedäthän ettei alle 60 vuotias ole liian vanha pitämään aarrettaan olkapäillään tai leikkimään jos vain tahtoo. Ehkä isäsi on hävennyt myös sinua, muttei ole ikinä viitsinyt sanoa.
[/quote]
60-vuotias. Lahjoina, voi yökkis. Olisit läntännyt vielä jumalan tohon eteen niin ois ollut täysi paketti.
[/quote]
Voi yökkis, kun ei muuta osaa enää sanoa. Yäkkis joku jumalan lahja. Yökkis kun lapsi on vanhemmalleen lahja yäk.
[/quote]
Ups sori, et sä tietenkään. Sä oot osa Jumalan Suurta Suunnitelmaa, sun elämälläsi on suuri tarkoitus ja Hän valtavassa viisaudessaan sut tänne loi vanhempiesi Aarteeksi. Sä oot Spesiaali ja suuri Aarre. Siunausta hei sulle, ikioma Suomen kansallisaarre ja luomakunnan jalokivi.
[/quote]
Tirsk, en usko jumalaan vaikka käytinkin vähän hassuja sanoja :)
[/quote][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:35"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:33"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:28"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 01:19"]Yleensähän nämä vanhat patut pitää iltatähtiään kuin kukkaa kämmenellä, lahjoina jotka heille vielä vanhemmalla iällä suotiin. Voivat pikkutyttäret olla jopa piloille hemmoteltuja. Ehkä sinua ei vaan ole rakastettu, tai et ole ollut toivottu. Tiedäthän ettei alle 60 vuotias ole liian vanha pitämään aarrettaan olkapäillään tai leikkimään jos vain tahtoo. Ehkä isäsi on hävennyt myös sinua, muttei ole ikinä viitsinyt sanoa.
[/quote]
60-vuotias. Lahjoina, voi yökkis. Olisit läntännyt vielä jumalan tohon eteen niin ois ollut täysi paketti.
[/quote]
Voi yökkis, kun ei muuta osaa enää sanoa. Yäkkis joku jumalan lahja. Yökkis kun lapsi on vanhemmalleen lahja yäk.
[/quote]
Ups sori, et sä tietenkään. Sä oot osa Jumalan Suurta Suunnitelmaa, sun elämälläsi on suuri tarkoitus ja Hän valtavassa viisaudessaan sut tänne loi vanhempiesi Aarteeksi. Sä oot Spesiaali ja suuri Aarre. Siunausta hei sulle, ikioma Suomen kansallisaarre ja luomakunnan jalokivi.
[/quote]
Tirsk, en usko jumalaan vaikka käytinkin vähän hassuja sanoja :)
[/quote]
Tirsk, kiva hei kuulla! Oli kauheen hassuja sanoja, tirsk tirsk khihi!
[/quote]
Tsihihih :)
Oot sä vaan aika raukka, toivottavasti saat apua.
[/quote]
Khih, ehkä mua ei vaan ole rakastettu, tai en ole toivottu <3