Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miettikää hetki ennen kuin lisäännytte vanhojen miesten kanssa.

Vierailija
13.04.2015 |

Isäni oli 55, äitini 32 kun synnyin. Voin rehellisesti, kaunistelematta sanoa isäni iän olleen yksi elämäni isoimpia huolia ja tumma pilvi elämäni yllä niin kauan kuin muistan. Lainkaan liiottelematta voin verrata isäni ikää esim. alkoholismia vastaavaan vaikeuteen. Haluaisin antaa näin pappaisän lapsena kuvauksen siitä, millaista oikeasti on olla iäkkään isän lapsi:

- Minulla ei ole sisaruksia. Olen kärsinyt tämän takia yksinäisyydestä arjessa ja lomien aikana. Mökillä, lomamatkalla, yksin kotona koulun jälkeen on oikeasti ankea olla. Pienenä haaveiluni siskosta meni niin yli, että valehtelin ihmisille varmaan kahdeksanvuotiaaksi, että minulla on isosisko. Kaipasin seuraa lakkaamatta. Ymmärrän, että tilanne on eri monilla muilla yksilapsisilla pariskunnilla, joilla ovat kaverit, suku ja lähellä asuvat lapset mukana elämässä. Meidän perhe on ollut aina surullisen eristäytynyttä. Isälläni ei ole ainuttakaan ystävää, eikä heillä todellakaan ole pariskuntia kavereina. Rippijuhlat, ylppärit, synttärit, you name it, ollaan lähes aina oltu vain me ja pari muuta, jos niitäkään.

Isäni ja äitini suhde alkoi isäni ollessa yhä naimisissa. Suhde jatkui pari vuotta ennen kuin isäni ex-vaimo sai tietää asiasta ja lähti. Tästä johtuen sukuni "eristi" isän hetkeksi avioeron jälkeen, tilanne korjaantui myöhemmin mutta välit ovat yhä viileät ja ollaan se "odd one out"-perhe. Kiusallinen perhe. Se perhe, jossa äitini hymyilee ahdistunutta muovihymyä häissä tms. pakollisessa sosiaalisessa tilanteessa, missä huokuu selkeästi äitini olevan ylimääräinen, epätoivottu, vaikkei sitä ääneen sanota. Eleistä kyllä huomaa. Olen aistinut tämän pienestä pitäen, ja tilanne on heijastunut tavallaan minuunkin. En ole läheinen sisarpuolteni kanssa. Ikäeron takia, ja muutenkin. Kuitenkin lapsuudessani yksiä onnellisimpia muistoja oli se, kun pääsin peuhaamaan "oikeaa" lapsuutta sisarpuolteni kanssa, vaikka he olivatkin minua yli hyvin reippaasti vanhempia. Yllättävää kyllä, isäni exä on aina ollut lämmin ja jopa rakastava minua kohtaan. Tieto siitä, että vanhempieni suhde alkoi niin väärällä ja likaisella tavalla ei ole yhtään mukavaa. On kiusallista kuunnella vierestä, kun kaverit kertovat herttaisia ja mukavia tarinoita miten heidän vanhempansa tapasivat. Minä en pahemmin jakele omaani.

- Isäni on aina ollut "pappani", ei isäni. On kyllästyttävää, kun niin pienestä kuin muistan häntä on automaattisesti oletettu isovanhemmakseni. On tylsää ja noloa, kun vanhojentansseissa minulle tultiin sanomaan, että oli "söpöä" kun tanssin ukkini kanssa. On inhottavaa, että isäni on erottunut niin selkeästi vanhempainilloissa, kavereiden vanhempien joukossa. Hänen ikänsä on tullut kaikkien fyysisten aktiviteettien tielle. En ole koskaan riehunut isäni olkapäillä, juossut kilpaa, potkinut palloa. Hän ei todellakaan ole tullut valvomaan leirejä tai osallistunut treeneihin niinkuin muiden isät. Aina on pitänyt varoa. Varoa kun isä on väsynyt, heikko, sairas, hauras. Isäni sai ensimmäisen sydänkohtauksen kun olin 12. Olen pelännyt kuollakseni isän kuolemaa, koko elämäni.

-Äitini ja isäni suhde on voinut todella huonosti viimeiset ainakin seitsemän vuotta. En tiedä ennen sitä, en ollut tarpeeksi kypsä ymmärtääkseni ettei se mitä meillä on ei ole normaalia. Äitini käy edelleen töissä, isä on ollut eläkkeellä jo iät ajat. Äitini on joutunut joustamaan tekemisistään, haluistaan, menoistaan, koska isä ei vaan jaksa/pysty/halua. Tämä on todella rasittavaa, koska äiti pitää minua isäni korvikkeena. Siinä missä kavereideni vanhemmat menevät yhdessä matkalle, aloittavat uuden harrastuksen, touhuavat yhdessä, meillä minun pitäisi olla se joka menee äidin kanssa. Isäni ei tykkää matkustamisesta, ja äiti mankuu matkaseuraa koko ajan. "Aloitetaan seinäkiipeily, hei lähdetään Pariisiin just sillon kun on sun tenttiviikko, osallistutaanko, mennäänkö, blaablaablaa". NO EN TULE! Opiskelen toisessa kaupungissa, mulla on oma elämäni ja kotoa irtautuminen aiheuttaa syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Inhottavinta tässä on se, että kaverini menevät kotiin rentoutumaan ja passuuttamaan itseään, minä menen kotiin passaamaan isääni. Äitiäni ahdistaa selkeästi isän rapistuva kunto. Hänellä ei ole tasa-arvoista kumppania, vaan hoidokki. Äiti vaikuttaa hyvin onnettomalta. 22-vuotiaana on helvetin raskasta huolehtia siitä, miten hoidan isän jos äiti äkillisesti kuolisi. On helvetin raskasta ajatella, että käyn varmuudella katsomassa isääni vanhainkodissa/tai että hän on täysin äidin hoidettavissa ennen kuin täytän kolmekymmentä. Jos hän elää sinne asti. Isäni ei tule 100% varmuudella tapaamaan lapsiani. On vitttumaista, että hän hopuuttaa lapsenlapsia itsekkäistä syistä. Hän ei ole koskaan ollut täysin osallistuva pappa ex-liittonsa lapsien lapsille. Ex-vaimon uusi mies on oikeastaan korvannut hänen paikkansa. Tästä isä on luonnollisesti katkera eikä nää itsessään mitään vikaa. Vastuu on siis minulla. Jee. On tosi kivaa murehtua isän laitospaikasta tän ikäisenä. On tosi kivaa, että elän about samaa ikävaihetta kuin itseäni 10-20 vuotta vanhemmat naiset. On tosi kivaa, ettei isä enää neuvo ja hoida minua, vaan minä häntä.

En tiedä miksi avaudun. Kai olen vaan niin helvetin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kateudesta sairas, kun kaverini kertovat laittaneensa whatsappviestiä isälleen. Heidän moderneille, osaaville, työelämässä yhä toimiville isilleen. Isä, joka kantoi olkapäillä lapsena, isä jolla on yhä ajokortti, isä jolle voi soittaa jos on ahdistus ja hätä. Isä, jolla on liberaalit ajatukset kodinhoidosta. En osaa purkaa ajatuksiani. Kai vaan haluan sanoa teille naisille, jotka suunnittelette itsekkäästi pyöräyttävänne omaksi iloksenne sen iltatähden 44-60-vuotiaiden setienne kanssa, että miettikää vähän sen iltatähden joku päivä olevan ihminen joka joutuu kantamaan vastuun siitä, ettette kykene ajattelemaan hänen parastaan. Koska kyllä, lapsi tarvitsee isän. Pappa ei ole isä.

Kiitos. Kylläpä tuli tekstiä. Jotenkin vaan itkettää.

 

Kommentit (377)

Vierailija
201/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:19"]Hmm.. Ymmärrän kyllä, että on todella vittumaista omistaa isä, joka on lähinnä vaivaksi. Itselläni isä hakkasi minua lapsuuden ja tällä hetkellä elelee äidin rahoilla sairauseläkkeellä masennuksen takia. Tämän lisäksi isä passuuttaa juurikin minua jatkuvasti, vaikkei tee itse juuri mitään. Olen myös juurikin tuo isän korvike äidille, kun isä ei osallistu käytönnössä mihinkään. Hän on myös aiheuttanut rikkoja sukulaissuhteisiimme, emme ole esim. tavanneet hänen sukuaan juuri koskaan..

On kyllä tosi harmillista, jos sinulla on jäänyt sisarussuhteet etäisiksi isäsi aiempien ratkaisujensa takia. Iälleen hän tuskin voi mitään, mutta ymmärrän jollain tasolla tuon.. Vaivaksi olemisen.. Kannattaa koittaa puhua vanhemmillesi asiasta. 

n25

 
[/quote]
Jouduin sulkemaan silmät ton hakkaamiskohdan jälkeen. Ajattelen sua kun meditoin ja lähetän rakkautta.
On sulla ollut kova koulu. Olen pahoillani.

Vierailija
202/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:15"]Siis miten isäsi huonot sukulaisuussuhteet, isäsi ja äitisi salasuhde, heidän keskinäiset huonot välinsä ja sinun sisarettomuutesi johtuvat isäsi iästä? Vedit nyt vähän mutkia suoriksi.
[/quote]
Luitko tekstiäni?
En saanut sisaruksia, koska isäni ei kyennyt hoitamaan hommaa kotiin. Mä olin "onnekas" sattuma. Äitini on siis lähes isäni omaishoitaja jostain muusta syystä kuin iän tuomasta rappeutumisesta? Vau, kerroppa nyt tarkkaan kun alotit että mistä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
203/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja btw AP englanniksi sanojen ja lauseiden heittäminen tekstiin ei tee sinusta yhtään uskottavampaa.

Vierailija
204/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

maailma muuttu, pikkjuinen.

kuinkahan monella nyky nuorella on vaikkapa jokin silmäsairaus, diabetes, pöhinäongelmia, jonkin sortin riippuvuutta? vaivat vaihtelevat.

on sitä tullut vastaan sellaisia jotka eivät ole joko itse, kamujen tai vanhempien avustuksella huolehtineet itsestään vaikkapa 20veen iällä kun ei ole ollut rakastavat vanhemmat tai vaikkapa lykätty "greenbääkiä" kouraan.

Vierailija
205/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai ei ole sisaruksia? Ei ole itselläkään vaikka vanhemmat 20-25 vuotiata kun synnyin. Äiti kuoli jo ollessani parikymppinen ja isää ei pahemmin missään vanhempainilloissa sun muissa tilaisuuksissa näkynyt. Vaihdetaanko vanhempia? :)

Vierailija
206/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:14"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]

Eilä EE

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"]

Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v.

[/quote]

Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen.

[/quot

Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut.

[/quote]

Loppupeleissä sitä mennään tuurilla, kukaan kun ei tiedä kenen kohdalle se onnettomuus, syöpä tai muu sairaus tulee. Jollekin kun se kuitenkin tulee. Siinä ei silloin todennäköisyydet paljon lohduta.
[/quote]

Ihmeesti lohduttaa, kun ekaluokkalaisen isä ei ole 60v. vaan 35v. Sekin lohduttaa, että lapsilla on isoisäikäinen ISOISÄ. Toki Se 35v. isäkin voi kuolla, mutta näin käy harvalle, siinä kuusikymppisten ikäluokassa rivi on jo aika paljon harvempi.

Ilmeisen vaikeaa on itse eläkeläisiässä vanhemmaksi ryhtyneillä hyväksyä elämän realiteetteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
207/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ja mun mies ollaan 40+ vastasyntyneen vanhempia. Tiedostetaan, että välttämättä mummoiksi ja vaareiksi ei ehditä etenkin jos lapsi tulee vanhempiinsa siinä, koska alkaa jälkikasvua tehdä. Mutta meillä on tarjota lapselle pitkä elämänkokemus ja koulutus opetettavaksi, iso omaisuus, aito halu keskittyä siihen lapseen, ei pelkoa, että pelattaisiin ennemmin pleikkaa. Ei ehkä jakseta juoksuleikkejä loputtomiin, mutta viedään ihan minne lapsi haluaa. En mä pitäis ihan mahdottomana lähtökohtana elämälle.

Vierailija
208/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän, olin samassa tilanteessa kunnes kuolema korjasi jo ennen 70-vuotispäiviä.

[/quote] vähän sama täälläkin. Ikäeroa äidillä ja isällä n. 15 vuotta. Äiti oli jo yli 30 kun sai minut. Isä oli aina vanha ja sairas ja kuoli perussairauteen vähän vajaa seitsenkymppisenä minun ollessani 22. Hän ei siis ehtinyt olla laitoshoidossa kun kohtaus vei. Mutta oli siinä jatkuva huoli. Kuolemanpelko ja hätä varjosti minulla voimakkaasti koko lapsuutta, nuoruutta ja varhaisaikuisuutta. Ja nyt vastavuoroisesti pelkään sitä milloin äiti kuolee sillä hänelläkin alkaa olla ikää ja sairautta. Tämä on perseestä, jos saa sanoa kauniisti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
209/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:25"]Onko AP niin täynnä vihaa, että se täytyy purkaa muihin? Täällä on paljon nättejä vastauksia, mutta sama raivo ja kiroilu vaan jatkuu.. Fakta kuitenkin on tullut jo tuolla edelläkin, kaikki perheenne ongelmat EIVÄT JOHDU isäsi iästä. Heikot välinne taitavat olla tekosyy tehdä isästä sylkykuppi.

Tunnut saavasi jotakin sadistista mielihyvää siitä että äitisi haluaa viettää aikaa kanssasi mutta sinä et hänen. Tuleeko hyvä mieli kun saa kieltäytyä kivasta ajanvietteestä ja kostaa äidille? Tiesitkö että ikäisenäsi monet ottavat vastuuta jo isoista asioista: omista lapsista, sairastavista vahemmista tai isovanhemmista. Se on elämää se. Turha ulista rankkaa kohtaloa.

Tunnut niin kiittämättömältä ihmiseltä. Ihan kuin vanhempasi olisivat sinulle pelkkä taakka eivätkä olisi koskaan auttaneet sinua mitenkään.
[/quote]
:D mitä? Helpottiko? Niinhän mulla onkin isovanhempi, kovasti tässä sitä hoivaillaan.
Sä et luonnollisesti ole koskaan ulissut, tyynen rauhallisesti otat elämän vastaan. Synnyttämässäkin kävit navetan takana ja vauva kantorepussa ja kaks possua kainalossa vaapuit takaisin. Uh huh, vai eiks me ollakaan enää sodanjälkeisessä Suomessa?

Ironista, koska my dear, sä olet täynnä vihaa. Onneks pääsit purkamaan sitä! Ota potkunyrkkeily harrastukseksi sen avoimen psykologiakurssien sijaan, kun ei oikeen onnistu toi?

Vierailija
210/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo häpeän tunteminen lapsella/lapsena ei ole lapsen itsensä syy. Syy on usein muissa lapsissa/ympäristössä, mikä saa asiaa häpeämään. Lapsella ei ole taitoja evätä kokemaansa häpeää ja ns. jyrätä häpeänsä yli/voittaa häpeä. Lasta ja lapsena koetusta häpeästä on väärin kenenkään syyllistää "oma mokasi, kun häpesit". Hävetkööt tollasten lauseiden ilmoille heittäjät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
211/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enoni on 55v ja hänellä on kolme pientä lasta.
4, 2 ja 3kk ikäiset. Hän on nuorekas, jaksaa hyvin ja on paras isä lapsilleen. En voi kuitenkaan kuin surkutella serkkujani mielessäni, teini-ikäisenä oma isänsä tulee olemaan juurikin "pappa iässä."
Itse olen 23v kahden lapsen äiti. Lapseni ovat 2v ja 1v. Telmivät kilpaa enoni lasten kanssa. Mieheni on 30v.
Niin erilaiset isät tulee lapsilla olemaan..silti olen onnellinen että enoni löysi itselleen vihdoin sen oikean ja sai oman perheen.

Vierailija
212/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:30"]Ja btw AP englanniksi sanojen ja lauseiden heittäminen tekstiin ei tee sinusta yhtään uskottavampaa.
[/quote
Ei vai? Anteeks, lopetan sen nyt. Luulin että se oli uskottavaa, se ei tuu lainkaan vahingossa koska toinen vanhempani ei puhu mulle suomea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
213/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:48"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:33"]Eilä EE

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:19"]

Siis jonkun isä kuollut ennen kuin olet edes itse 30v? Minä olen 29v, isäni 51v. Tuostahan on jäänyt ikään kuin yksi sukupolvi välistä. Vaarini on 75v.

[/quote]

Mun isä, joka oli n. 30v. mun syntyessä, kuoli kun mä olin parikymppinen. Että ei se nuorempikaan isä aina elä vanhaksi. Tuuripelillä tässä loppupeleissä mennään, ihan jokainen.

[/quot

Eikä mennä. Käytä päätäsi. Tuosta voisi päätellä riskin vanhemman aikaiseen poismenoon olevan yhtä suuri nuorilla kuin vanhoillakin. Vanhempiahan tunnetusti kaatuu kuin heinää isovanhempien tapaan 10-30-vuotiailla. Tosi kulunut kommentti. Kyllä, voi sairastua ja joutua onnettomuuteen. Mutta 78-vuotias nyt vaan on todennäköisemmin riskissä kuolla kuin 48v. Käännät miten haluut.
[/quote]

No, tuttavapiirissä on useampi 40 v isukki kuollut. Muutama aivoverenvuotoon, yksi aortan repeämään, pari sydänkohtaukseen. Äitejä sitten rinta- tai keuhkosyöpään (huom tupakoimattomia!)

Toki ikä on riski, mutta myös perimä ja geneettinen alttius, sekä se tuuri...
[/quote]
Ahaa, totta. Tehkää vaan niitä lapsia vaikka kuusikymppisille, kylhän ne saattaa elää vielä pitkään. Ehkä. Ja jos ei, niin ainahan ne voi lohduttautua sillä, että kaverinkin nuorempi isi kuoli kanssa. Et Jesus take the wheel vaan, pukatkaa se ulos ja toivokaa parasta!
[/quote]

Niin, ilman muuta kannattaa kokeilla. Naapurin narkomaanivanhemmat kun kuolivat molemmat parikymppisinä. Heidän vanhempansa olivat olleet kuolleina jo 15 vuotta. Että hei, tuurillahan täällä mennään.

Vierailija
214/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:32"]Ai ei ole sisaruksia? Ei ole itselläkään vaikka vanhemmat 20-25 vuotiata kun synnyin. Äiti kuoli jo ollessani parikymppinen ja isää ei pahemmin missään vanhempainilloissa sun muissa tilaisuuksissa näkynyt. Vaihdetaanko vanhempia? :)
[/quote]
Nomut miks mun kaa, voit vaihtaa vaikka sen orvon afganistalaisen lapsiprostituoidun kanssa! Tai kongolaisen lapsisotilaan! Älä nyt muhub lopeta vaikka voititkin tän kisan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
215/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:34"]Minä ja mun mies ollaan 40+ vastasyntyneen vanhempia. Tiedostetaan, että välttämättä mummoiksi ja vaareiksi ei ehditä etenkin jos lapsi tulee vanhempiinsa siinä, koska alkaa jälkikasvua tehdä. Mutta meillä on tarjota lapselle pitkä elämänkokemus ja koulutus opetettavaksi, iso omaisuus, aito halu keskittyä siihen lapseen, ei pelkoa, että pelattaisiin ennemmin pleikkaa. Ei ehkä jakseta juoksuleikkejä loputtomiin, mutta viedään ihan minne lapsi haluaa. En mä pitäis ihan mahdottomana lähtökohtana elämälle.
[/quote]
40 on eri kuin 55. Sä oot vasta 60-62 kun lapsesi on 20. Aika paljon parempi.

Vierailija
216/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:15"]Siis miten isäsi huonot sukulaisuussuhteet, isäsi ja äitisi salasuhde, heidän keskinäiset huonot välinsä ja sinun sisarettomuutesi johtuvat isäsi iästä? Vedit nyt vähän mutkia suoriksi.
[/quote]
Luitko tekstiäni?
En saanut sisaruksia, koska isäni ei kyennyt hoitamaan hommaa kotiin. Mä olin "onnekas" sattuma. Äitini on siis lähes isäni omaishoitaja jostain muusta syystä kuin iän tuomasta rappeutumisesta? Vau, kerroppa nyt tarkkaan kun alotit että mistä?
[/quote]
Monellakaan ei ole sisaruksia, vaikka vanhemmat olisivat kuinka nuoria. Kaikki nuoretkaan eivät pidä matkustelusta. Monet nuoretkin ovat epäsosiaalisia (mainitsit isäsi olevan). Olet selvästi hävennyt isäsi ikää ja se aiheuttanut sinulle huolta, ja siksi nyt listaat kaikki lapsuutesi traumat tuon iän alle. Kyllä nuorillakin vanhemmilla voi olla huonot sukulaisuussuhteet/heidän yhteiselonsa on voinut alkaa salasuhteena/he voivat olla yksilapsisia/he voivat olla epäsosiaalisia. Viha hallitsee sinua selvästi. Voisitko yrittää miettiä, mistä voisit olla kiitollinen vanhemmillesi? Olisiko mitään sellaista? Lienet oikeassa, ettei lapsen saaminen iäkkäänä ole varmastikaan mikään paras veto, mutta vanhempasi ovat jo tämän virheen tehneet, etkä sinä voi sitä vihallasi enää muuttaa.

Vierailija
217/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:10"]

Ymmärrän, olin samassa tilanteessa kunnes kuolema korjasi jo ennen 70-vuotispäiviä.

[/quote] vähän sama täälläkin. Ikäeroa äidillä ja isällä n. 15 vuotta. Äiti oli jo yli 30 kun sai minut. Isä oli aina vanha ja sairas ja kuoli perussairauteen vähän vajaa seitsenkymppisenä minun ollessani 22. Hän ei siis ehtinyt olla laitoshoidossa kun kohtaus vei. Mutta oli siinä jatkuva huoli. Kuolemanpelko ja hätä varjosti minulla voimakkaasti koko lapsuutta, nuoruutta ja varhaisaikuisuutta. Ja nyt vastavuoroisesti pelkään sitä milloin äiti kuolee sillä hänelläkin alkaa olla ikää ja sairautta. Tämä on perseestä, jos saa sanoa kauniisti.
[/quote]
Toivon ettet olisi kirjoittanut tota. On niin pelottavan samankaltainen kun mulla. Oon aina pelännyt just tätä ikää. Jotenkin tuli mieleen, että toi on joku enne. En tiedä. Oon niin ahdistunu.

Vierailija
218/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:41"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:15"]Siis miten isäsi huonot sukulaisuussuhteet, isäsi ja äitisi salasuhde, heidän keskinäiset huonot välinsä ja sinun sisarettomuutesi johtuvat isäsi iästä? Vedit nyt vähän mutkia suoriksi.
[/quote]
Luitko tekstiäni?
En saanut sisaruksia, koska isäni ei kyennyt hoitamaan hommaa kotiin. Mä olin "onnekas" sattuma. Äitini on siis lähes isäni omaishoitaja jostain muusta syystä kuin iän tuomasta rappeutumisesta? Vau, kerroppa nyt tarkkaan kun alotit että mistä?
[/quote]
Monellakaan ei ole sisaruksia, vaikka vanhemmat olisivat kuinka nuoria. Kaikki nuoretkaan eivät pidä matkustelusta. Monet nuoretkin ovat epäsosiaalisia (mainitsit isäsi olevan). Olet selvästi hävennyt isäsi ikää ja se aiheuttanut sinulle huolta, ja siksi nyt listaat kaikki lapsuutesi traumat tuon iän alle. Kyllä nuorillakin vanhemmilla voi olla huonot sukulaisuussuhteet/heidän yhteiselonsa on voinut alkaa salasuhteena/he voivat olla yksilapsisia/he voivat olla epäsosiaalisia. Viha hallitsee sinua selvästi. Voisitko yrittää miettiä, mistä voisit olla kiitollinen vanhemmillesi? Olisiko mitään sellaista? Lienet oikeassa, ettei lapsen saaminen iäkkäänä ole varmastikaan mikään paras veto, mutta vanhempasi ovat jo tämän virheen tehneet, etkä sinä voi sitä vihallasi enää muuttaa.
[/quote]
En jaksa muuhun puuttua, kuin että lapsen saaminen vanhana ei ole "ehkä välttämättä se paras veto." Vaan se on typerä, vastuuton , itsekäs veto.
Mutta sitähän ei saa sanoa. Hys hys vaan!

Vierailija
219/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä aloitus olisi hyvä linkittää seuraavaan ketjuun jonka se palstalla säännöllisesti uikuttava miesasiamies pistää pystyyn. Kestoaiheena ihmettelee mikseivät nuoret naiset ymmärrä ottaa "kokeneempaa" 4-5-kymppistä miestä :D

Vierailija
220/377 |
13.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellakin. Miettikää. Itse tein abortin nuorena tyttönä kun äijä narrasi mua alusta asti. Ikä ja tyhjät lupaukset kaikki valetta. Joku narskun tapainen taisi olla. Mä olin 27 ja se 48. Valehteli olevansa 32