Lue keskustelun säännöt.
Mikä estää sinua elämästä sellaista elämää kuin haluaisit?
13.04.2015 |
Itse olen jo monta vuotta ollut tyytymätön elämääni ja valintoihini, ja vaikka tajuan, että voin itse muuttaa ja vaikuttaa asioihini aika paljon, en silti saa tehtyä mitään parantaakseni elämänlaatuani.
.
Esteitäni ovat ainakin muutoksen pelko, muutosten tulosten epävarmuus (esim. tulenko onnellisemmaksi, jos saan kroppani parempaan kuntoon) ja se, että en välitä itsestäni tarpeeksi tehdäkseni itselleni oikeasti hyviä ratkaisuja.
.
(Jos sinulla menee hyvin ja olet saanut elämältä haluamasi, onneksi olkoon, mutta tämä kysymys ei ole sinulle.)
Kommentit (105)
Vastuu riippuvaisista läheisistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:00"]
Työ ja raha. Työ imee minusta kaiken ilon, luovuuden ja elinvoiman ja antaa tilalle häpeää, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. Rahan tarve estää minua irtisanomasta itseäni.
[/quote]
Kauhee. :) Sori, mutta nauroin ääneen tälle. Hyvin kiteytetty, ja itsestä tuntuu usein samalta.
Krooninen kipu ja lääkärin antama liikuntakielto.
Ihmettelen sitä itsekin. Periaatteessa minulla olisi mahdollisuus muutokseen, mutta en vain saa aikaiseksi. Rohkeutta pitäisi olla, mutta en silti saa aktivoitua itseäni.
Pelkään mm. jääväni työttömäksi, ja ikää on sen verran, että todennäköisesti en työllisty kuin pienissä pätkissä, jos sitäkään. Kuinka kauan jaksaa sellasta rahattomana oleilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto. Epäonnistumisen pelko. Kontrollin menettämisen pelko. Masentumisen pelko. Epätietoisuus siitä mitä haluaisi oikeasti tehdä. Hidas opiskelutahti. Väsymys. Yksinäisyys, tukijoukkojen puute. Pelko joutua työkkärin viranomaisten kynsiin ja velkaantua. Pitkäaikaistyöttömyyden pelko.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:52"]Treenattu kroppa on siitä huono, ettei se ole pysyvä juttu, mille perustaa elämää. Kaipaisin kyllä sellaisa asioita, jotka tosiaan liittyvät ihmissin ja ihmissuhteisiin. Varmempana koen, että mulla olis mahdollisuuksia tehdä asioita, joita haluan, eikä ne aina kaatuis siihen, että usko itseen vain kertakaikkiaan loppuu tai sitä ei ole. [/quote] Joo mutta terve sielu terveessä ruumiissa. Mä koen jonkinlaista itsekontrollia siitä että olen pystynyt laihtumaan ja treenaamaan. Mulla on pysyvä itsehankittu etu maisterin paperit. Itse voin myös hankkia killer bodyn.
[/quote]
Joo, mutta sitä killeriä hankkiessasi voit saada vamman, jonka seurauksena kannat kipuja loppuikäsi, kuten minä. Hyvä kunto ei ole vakuutus vammoja eikä sairauksia vastaan. Itsekin luulin, että kun ahkerasti kuntoilen ja syön kurinalaisesti, ylitän perimäni ja pysyn terveenä lopun ikää. Niinhän meille terveysvalistuksessa uskotellaan. Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumuus, lahjattomuus, tyhmyys. Siinä syitä. Olen oikeasti huono muistamaan asioita, huono opiskelussa, huono älykkyys. En osaa vieraita kieliä, ja niiden opettelu todella hidasta, liian hidasta (jäin aina jälkeen koulussa). Lisäksi olen sysiruma, joten esim. joudun tekemään kaksin verroin töitä "miellyttävyyteni" eteen, oikeasti ruma ihminen ei mm. työllisty niin helposti ja hyville työpaikoilla kuin kauniimmat kanssasisarensa, puhumattakaan parisuhdemarkkinoista.. Joten tyhmänä ja lahjattomana, rumana olen lukion päättötodistuksella pienipalkkaisessa työssä. Rahaa ei ole kuin asua vuokralla. Kaikki menee peruselämiseen.
Minä itse. En tiedä kumpi painaa enemmän, se etten jaksa työskennellä tarpeeksi haaveideni eteen, vai etten ole vielä löytänyt sitä aitoa haavetta jonka tieltä raivaisin kaiken. Nyt elän puolinaisessa tyytymättömyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkuuteni, joka on jossain määrin synnynnäistä - olin jo lapsena poikkeuksellisen arka ja varovainen, mutta joka on pahentunut vielä iän myötä. Kolmenkympin jälkeen arkuus kasvoi iän myötä ihan uusiin mittasuhteisiin. Enää en uskalla tehdä itse oikein mitään mitä en tee rutiinina joka päivä. En voisi kuvitellakaan meneväni mihinkään matkalle edes vieraaseen suomalaiseen kaupunkiin, koska kuitenkin vaan ahdistuisin ja panikoisin enkä nauttisi yhtään. Pelkään myös kaikkia vieraita ihmisiä ja yritän vältellä niitä.
Arkuus, pelko että mitä muutos tuo ja kadun. Isoin tekijä on raha. Velkahelvettiä en halua. Mulle jäi trauma lapsuudesta kun omistusasuntoa maksoi vain toinen vanhempani ja meillä ei ollut usein edes ruokaa vaan käskettiin syödä koulussa minkä vaan jaksaa. Ilmapiiri oli myös räjähdysaltis ja se maksavan osapuolen vähäinen vapaa aika oli hirvittävää kun 11 tuntia töissä 6/7 /viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:00"]
Työ ja raha. Työ imee minusta kaiken ilon, luovuuden ja elinvoiman ja antaa tilalle häpeää, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. Rahan tarve estää minua irtisanomasta itseäni.
[/quote]
Tämä. Olen it-alalla ja minulla on ihan jees palkka. Mutta työ imee minut henkisesti täysin kuiviin, niin etten pysty vapaa-ajallani muuta kuin kittaamaan kaljaa ja pelaamaan jotain räiskintäpelejä. Ja koska työstänikään en itsessään pidä, niin on ilon aiheet elämästä aika vähissä. Työtä on tehtävä että saa rahaa, mutta se työ imee voimat niin ettei jaksa tehdä sillä rahalla edes mitään. Paitsi ostaa keskikaljaa lähi-Alepasta ja uusia pelejä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:52"]Treenattu kroppa on siitä huono, ettei se ole pysyvä juttu, mille perustaa elämää. Kaipaisin kyllä sellaisa asioita, jotka tosiaan liittyvät ihmissin ja ihmissuhteisiin. Varmempana koen, että mulla olis mahdollisuuksia tehdä asioita, joita haluan, eikä ne aina kaatuis siihen, että usko itseen vain kertakaikkiaan loppuu tai sitä ei ole. [/quote] Joo mutta terve sielu terveessä ruumiissa. Mä koen jonkinlaista itsekontrollia siitä että olen pystynyt laihtumaan ja treenaamaan. Mulla on pysyvä itsehankittu etu maisterin paperit. Itse voin myös hankkia killer bodyn.
[/quote]
Joo, mutta sitä killeriä hankkiessasi voit saada vamman, jonka seurauksena kannat kipuja loppuikäsi, kuten minä. Hyvä kunto ei ole vakuutus vammoja eikä sairauksia vastaan. Itsekin luulin, että kun ahkerasti kuntoilen ja syön kurinalaisesti, ylitän perimäni ja pysyn terveenä lopun ikää. Niinhän meille terveysvalistuksessa uskotellaan. Ei pidä paikkaansa.
[/quote] Juuri näin. Mikään ei vituta niin paljon kuin reistaava kroppa. Kukaan ei halua näyttää laiskalta. Mutta kun nivelet ym. ei kestä niin olet niiden kanssa yksin. Vaihtoehtona maksavaurio kipulääkkeistä?
En tiedä mitä haluan. Päivät kuluu töissä, tv:tä kattellessa ja syödessä. En jaksa hakeutua seuraan, en haaveile parisuhteesta. Paitsi sellaisesta, joka ei kuitenkaan toteudu.
Mulla on vähän säästöjä. Käytänkö ne matkaan? Reissaisin jossain pari kuukautta ja sitten olisin rahaton. Olisinko sen jälkeen tyytyväisempi? Kantaako ne matkojen elämykset kovinkaan pitkälle?
Nukun huonosti. Ei jaksa, ei jaksa, ei jaksa.
Olen rahaton ja yksinäinen. Huono yhdistelmä.
Syön liikaa herkkuja, voisin olla kauniimpi ja paremmassa kunnossa jos osaisin lopettaa
Vastuu riippuvaisista läheisistä...