Lue keskustelun säännöt.
Mikä estää sinua elämästä sellaista elämää kuin haluaisit?
13.04.2015 |
Itse olen jo monta vuotta ollut tyytymätön elämääni ja valintoihini, ja vaikka tajuan, että voin itse muuttaa ja vaikuttaa asioihini aika paljon, en silti saa tehtyä mitään parantaakseni elämänlaatuani.
.
Esteitäni ovat ainakin muutoksen pelko, muutosten tulosten epävarmuus (esim. tulenko onnellisemmaksi, jos saan kroppani parempaan kuntoon) ja se, että en välitä itsestäni tarpeeksi tehdäkseni itselleni oikeasti hyviä ratkaisuja.
.
(Jos sinulla menee hyvin ja olet saanut elämältä haluamasi, onneksi olkoon, mutta tämä kysymys ei ole sinulle.)
Kommentit (105)
Puhevika ja siitä johtuva valtava ujous. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ahdistuksen aiheeni oli vuosikausia yksinäisyyden tunne. Oli minulla muutamia kavereita kyllä, mutta mielestäni yhdessäoloa oli aivan liian vähän. Hauskaa oli silloin kun sellainen päivä sattui, mutta enimmäkseen kaikki vapaa-aika täyttyi yksinäisyyden tunteesta. Elämässäni oli todella suuri tilaus uusille tuttavuuksille. Niitä ei vain osannut hankkimalla hankkia, kun kaikki vanhat kaverisuhteet olivat tulleet kuin itsestään erilaisten nuoruusvaiheiden, koulujen ja harrastusten kautta.
Viimeisen parin vuoden aikana aloin sitten pyöriä yhä enemmän muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa oli ollut lapsuudesta asti yhteisiä kavereita. Heillä oli ilmiselvästi sama tilanne, eli sosiaalista elämää saisi olla enemmän. Alettiin kahvitella säännöllisesti ja käytiin matkoilla ulkomailla. Ihan ok, mutta nyt on alkanut ahdistaa. Se, että ei hirveästi ole muitakaan ihmisiä kenen kanssa pyöriä oli huono peruste näille ystävyyksille. Voin ihan mielelläni nähdä näitä kavereita jatkossakin, mutta mieluummin omilla ehdoillani. Kun uudehko ihminen tulee äkkiä lähelle, niin siinä tulee todellinen tenkkapoo jos asiat eivät sujukaan täysin mutkattomasti.
Niin se vain taitaa olla, että mieluummin yksinäisenä kuin itselleen väärien ihmisten seurassa. Toiselle ihmiselle voi olla todella vaikea tehdä selväksi, että voidaan olla kavereita, mutta älä loukkaannu jos en suunnittele vapaa-aikaani juuri sinun kanssa vietetyn ajan ehdoilla. Ainakin itse osaan käyttää tuntosarviani sen verran, että en pommita kavereitani puheluilla ja viesteillä jos he eivät ole aktiivisia vastaamaan minun suuntaani. Aina sitä yhteistä aikaa jossain vaiheessa löytyy. Luulisi kuitenkin jo kolmekymppisten ymmärtävän, ettei kolmen viikon tai kahden kuukaudenkaan radiohiljaisuus ole aikuisten välisessä ystävyydessä aika eikä mikään. Täysin normaalia mielestäni.
Olen bipo :D vähän hankala hallita elämää.. Kun ei aina saa omasta mielestä kiinni eikä voi olla varma että mikä se oma halu sitten onkaan. Ettei puhu vaan masennus tai mania.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:00"]
Työ ja raha. Työ imee minusta kaiken ilon, luovuuden ja elinvoiman ja antaa tilalle häpeää, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. Rahan tarve estää minua irtisanomasta itseäni.
[/quote]
Tismalleen samat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netti on kyllä hirveä aikasyöppö. Kokeilkaa vaikka mennä kävelylle. Puolessa tunnissa ajatukset tuulettuvat hyvin. Itsellä samaa ongelmaa ja se masentaa.
Elän ihan hyvää elämää niissä puitteissa mitä minulla on. En tavoittele kuuta taivaalta, joten minun on helppoa olla "perustyytyväinen" elämääni. Pyrin myös kehittymään ihmisenä ja se tuo tarkoituksellisuudentuntua.
Tässä neljänviiden kypsässä iässä, miehettömänä ja lapsettomana, jonkinlainen haikeus on osa elämääni. Läheskään kaikki tärkeät asiat elämässä eivät ole omissa käsissä. Joskus nuorempana ehkä kuvittelin niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksin puute se vasta kamalaa onkin. Mistäköhän löytäisi JÄRKEVÄÄ seuraa tänä päivänä. Antakaas vinkkiä. Miettikää nyt, yli vuosi ilman. En jaksa juosta ympäri baareja jätkien perässä.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:08"]
Seksin puute se vasta kamalaa onkin. Mistäköhän löytäisi JÄRKEVÄÄ seuraa tänä päivänä. Antakaas vinkkiä. Miettikää nyt, yli vuosi ilman. En jaksa juosta ympäri baareja jätkien perässä.
[/quote]
Vuosi, amatööri :D Mä olen ollut jo 9 vuotta, siitä asti kun aviomies jätti minut aikoinaan kun olin 32... Mullakin pääsyy tähän se etten enää jaksa käydä missään yöelämässä, ja missäpä niitä miehiä tapaisi jos paikat missä käy on lähinnä työpaikka, koti ja lähikauppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:56"]
Lupasin toista mitä haluaisin nyt, ymmärtämättä todellisia tunteitani. Nyt olen päätökseni vanki, yritän pitää lupaukseni kaikesta huolimatta.
[/quote]
Voi... :( Mulla on hiukan samantyyppinen tilanne. Liittyen parinvalintaan. Tosin mun nykyinen mieheni on niin avarakatseinen, että lupasi, että voin erota ja hän haluaa(!) jatkaa tukenani (mulla on kaikenlaisia henkisiä vaikeuksia) mutta meillä on lapsia ja tykkäänhän mä miehestäkin, joten tässä olen. Vaikka siis rakastuin toiseen mieheen ja muutenkin oon vasta nyt tajuamassa kuka oon ja millainen elämä olis minusta kivaa jne.
Helpotti luonnollisesti noi mieheni sanat, kun en todellakaan tahallani ollut tuntematta itseäni.
[/quote]
Täällä niinpäini että vaimoni ei aavistakkaan varmaan ja rakastaa minua syvästi... huokaus. Tehty mikä tehty, enkä tiedä mitä haluan... tuntuu siltä että tunteeni ei koskaan ole tässä suhteessa olleet niin syvät ja siitä muistutuksena tulee välillä rajuja ihastuksia... jotka olen vielä juuri ja juuri onnistunut taiteilemaan ohi.
Ja haluaisin lapsia... mutta tässäkö suhteessa kun elän jo veitsenterällä? Mutta ajatuskin erosta saa minut niin saakelin surulliseksi, joskus ottaa aavistuksen aivoon kun ei edes omia tunteitaan saa selvitettyä itselleen varmaksi.
Vakavat fyysiset sairaudet. Kymmenkunta vakavaa sairautta, kaikki siis fyysisiä. Tarvitsen avustajaa ulkona liikkumiseen, kerran viikossa käyn ulkona. Kuolen nuorena, että kyllä niitä oikeita syitä on joskus olemassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä: lohduttaa ja surettaa, että meitä on näinkin monta. Eri syyt, mutta sama jama.
Joku pohti, että käyttäisikö säästöt matkusteluun. Olen pohtinut ihan samaa, että mitä jos matkan jälkeen harmittaakin, että rahat olisi voinut käyttää johonkin kivampaan.
Itse olen pohtinut terapiaa. Julkisella puolella on pitkä jono ja välttämättä ei löydy terapeuttia, jonka kanssa synkkaa. Mutta täysin itse maksettuna kuluja on ainakin 150 e/kk, ellei jopa 300 e/kk, eikä lopputuloksesta ole senkään suhteen takeita.
Mutta mitä muuttaa sekään, että päivästä toiseen tekee kuten eilenkin ja päässä pyörivät samat ajatukset kuin vuosia sitten.
Pitäis syödä terveellisesti, ulkoilla, huolehtia kunnosta ja nukkua hyvin. Pitäis harrastaa ja panostaa ihmissuhteisiin. Pitäis toteuttaa itseään, kehittyä ihmisenä. Pitäis tutustua itseen ja elää sitä parasta aikaa. Jne. jne.
Kaikkea pitäis, vaan työpäivän jälkeen ei kykene. Hyvä jos osan tiskeistä saa tiskattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo teinaa hyvin ja sen vuoksi en halua jättää hänet. Mutta ärsyttävä tuo akka kyllä on. Jos tulee lottopotti lähden heti.
Hoitamaton ahdistuneisuushäiriö. En pysty hoitamaan sitä, koska asiasta on kehittynyt ahdistava pelottava möykky, jonka kohtaamista yritän välttää kaikin keinoin. Tekisi mieli kuolla, kun sitä ajattelee. Mikään ei tuo enää tyydytystä elämässä :(
1. Mulla ei ole vaadittavia kykyjä. En voi siis opiskella tiettyjä aloja, koska en ole esimerkiksi matemaattisesti lahjakas. Olen myös suurta huolellisuutta vaativissa jutuissa.
2. En koe ansaitsevani hyviä asioita=\
3. R-vika, sitkeä pirulainen. Olen kuitenkin saanut tätä jo korjattua.
4. Lukihäiriö
5. Huono itseluottamus
6.Parisuhde, jossa olen.
Elämä on kuitenkin ihan mukavaa=)
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:48"]1. Mulla ei ole vaadittavia kykyjä. En voi siis opiskella tiettyjä aloja, koska en ole esimerkiksi matemaattisesti lahjakas. Olen myös suurta huolellisuutta vaativissa jutuissa.
2. En koe ansaitsevani hyviä asioita=\
3. R-vika, sitkeä pirulainen. Olen kuitenkin saanut tätä jo korjattua.
4. Lukihäiriö
5. Huono itseluottamus
6.Parisuhde, jossa olen.
Elämä on kuitenkin ihan mukavaa=)
[/quote]
Tuo kakkoskohta on avain kaikkeen. Usko kuule, että olet hyvä ihminen ja sinulla on oikeus olla onnellinen!
Toistaiseksi ikä, kun en saa muuttaa pois ainaista riitaa elävien vanhempieni luota. Rakkaita he ovat mutta ainainen kiistely on kuluttavaa.
Haluaisin lisäksi opiskella matematiikkaa syvällisemmin kun mitä lukiossa on, mutta siihen ei omalla paikkakunnallani ole mahdollisuutta jos en maksa hirveitä summia yksityisohjaajasta (joihin minulla ei missään tapauksessa ole varaa). Onneksi itsenäisestikin voi opiskella jotain.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 22:00"]
Työ ja raha. Työ imee minusta kaiken ilon, luovuuden ja elinvoiman ja antaa tilalle häpeää, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. Rahan tarve estää minua irtisanomasta itseäni.
[/quote]
Tämä. Olen it-alalla ja minulla on ihan jees palkka. Mutta työ imee minut henkisesti täysin kuiviin, niin etten pysty vapaa-ajallani muuta kuin kittaamaan kaljaa ja pelaamaan jotain räiskintäpelejä. Ja koska työstänikään en itsessään pidä, niin on ilon aiheet elämästä aika vähissä. Työtä on tehtävä että saa rahaa, mutta se työ imee voimat niin ettei jaksa tehdä sillä rahalla edes mitään. Paitsi ostaa keskikaljaa lähi-Alepasta ja uusia pelejä.
[/quote]
Kuvailet mun elämää, paitsi et aikaa menee pelaamisen sijaan netissä roikkumiseen. Ei oikein kykene muuhun työpäivän jälkeen kuin lähikaupan kautta kotiin ja muutama kalja unilääkkeeks.