Mikä estää sinua elämästä sellaista elämää kuin haluaisit?

Ulkonäköni.

Ei mikään :) Olin vuosia tyytymätön elämääni eri syistä (yleensä raha), mutta nykyään vain tajuan olevani todella onnekas. Suurin syy on ehkä se, että päätin olla hukkaamatta aikaani vääränlaisiin ihmisiin. Nyt minulla on sellaisia ystäviä, joiden seurasta nautin aidosti, eikä jollain pikkuongelmilla siihen verrattuna yksinkertaisesti ole mitään väliä.

Unelmia voi ja kannattaakin olla, jotta voi kehittyä eikä jää junnaamaan paikalleen. Mutta minusta on turha olla tyytymätön nykyhetkeen ja hukata siihen energiaa, jonka voi käyttää tavoitteidensa saavuttamiseen ja tämänhetkisestä elämästä nauttimiseen sillä välin.

N27

Luottotiedot menneet, se estää.
Töitä ei saa vaikka kuinka hakee,,saisi velat maksettua mutta ei sitten prkl!

Mulla se on ainakin huono itsetunto ja siitä kumpuava pelko ihmisiä kohtaan ja epävarmuus itsestä. En erota millainen käytökseni on sallittua ja ok ja luulen kaikkien ihmisten kritisoivan minua aina jostakin mitä teen ja epäilen melkein aina, että ovat tyytymättömiä minuun jonkin hyvän syyn varjolla, jota minä vain en tajua. Mutta en halua tai uskalla kyselläkään, koska pelkään, että ihmiset huomaisivat epävarmuuteni ja alkaisivat käyttää sitä hyväkseen eli tavallaan määrätä mulle mitä mä mun täytyy tehdä. Tajuan kyllä, ettei tämä ole normaalia mutta olen juossut jo niin paljon terapioissa, etten jaksa. 

Ehkä hitaasti olen paranemassa, mutta en niin huimasti (ainakaan nyt), että kokisin voivani tehdä asioita. En ole kuitenkaan mikään erakkoluonne, vaan voisin kaivata ja viihtyä ihmisten seurassa, mutta kun se on niin hankalaa. Kaikki ihmissuhteeni ovat vain aika pinnallisia ongelman takia. Enkä halua "nauttia" elämästä yksin, mikäs nautinto se sitten olisi? Mulle on ihan sama mitä mä yksin teen. Siis matkustelu, mitä se on yksin? Tai yrittäminen, miten kivaa sekään yksin olisi? Olisin asiakkaiden armoilla - yksin. Jne.

Hei rakkaat. Panostakaa siihen mihin on mahdollisuus. Minä on olen koulutustani vastaamattomassa työssä, mutta päätin treenata itseni kuosiin. Ole ylpeä edes jostain missä tunnet onnistuvasi.

Emetofobia.

Ei ole kaikki yritykset, kovatkaan, onnistuneet, mutta olen nyt kuitenkin tyytyväinen tähän mitä on. Kaikkeen mitä haluaisin tehdä, ei riitä äly tai lahjakkuus. 

Treenattu kroppa on siitä huono, ettei se ole pysyvä juttu, mille perustaa elämää. Kaipaisin kyllä sellaisa asioita, jotka tosiaan liittyvät ihmissin ja ihmissuhteisiin. Varmempana koen, että mulla olis mahdollisuuksia tehdä asioita, joita haluan, eikä ne aina kaatuis siihen, että usko itseen vain kertakaikkiaan loppuu tai sitä ei ole.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:49"]Ei ole kaikki yritykset, kovatkaan, onnistuneet, mutta olen nyt kuitenkin tyytyväinen tähän mitä on. Kaikkeen mitä haluaisin tehdä, ei riitä äly tai lahjakkuus. 
[/quote] Ei niin. Elämä on joskus epäreilua. Lue paljon ja pidä kropastasi huolta. Sekä ruumis että henki on iskussa kun oikea hetki koittaa.

Sääli, epävarmuus, ulkonäkö, itsetunnon puute

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:52"]

Treenattu kroppa on siitä huono, ettei se ole pysyvä juttu, mille perustaa elämää. Kaipaisin kyllä sellaisa asioita, jotka tosiaan liittyvät ihmissin ja ihmissuhteisiin. Varmempana koen, että mulla olis mahdollisuuksia tehdä asioita, joita haluan, eikä ne aina kaatuis siihen, että usko itseen vain kertakaikkiaan loppuu tai sitä ei ole.

[/quote]

usko siis siihen, että mua ei tuomittaisi, loppuu tai sitä ei ole. 

Lupasin toista mitä haluaisin nyt, ymmärtämättä todellisia tunteitani. Nyt olen päätökseni vanki, yritän pitää lupaukseni kaikesta huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:52"]Treenattu kroppa on siitä huono, ettei se ole pysyvä juttu, mille perustaa elämää. Kaipaisin kyllä sellaisa asioita, jotka tosiaan liittyvät ihmissin ja ihmissuhteisiin. Varmempana koen, että mulla olis mahdollisuuksia tehdä asioita, joita haluan, eikä ne aina kaatuis siihen, että usko itseen vain kertakaikkiaan loppuu tai sitä ei ole.
[/quote] Joo mutta terve sielu terveessä ruumiissa. Mä koen jonkinlaista itsekontrollia siitä että olen pystynyt laihtumaan ja treenaamaan. Mulla on pysyvä itsehankittu etu maisterin paperit. Itse voin myös hankkia killer bodyn.

Miehen opiskelut pitävät meidät tällä paikkakunnalla vielä pari vuotta. Rahattomuus on toinen.

Liian vähän rahaa.

Treenaaminen tuottaa kyllä pysyvää hyötyä ja pitää toimintakykyä yllä vanhempanakin. Kroppa nyt vanhenee minkä vanhenee, mutta treeni ei mene silti ikinä hukkaan.

Moraali ja mun tapa pohtia asioiden hyviä ja huonoja puolia niin paljon, että on vaikeaa tehdä mitään päätöksiä. En oikeastaan itsekään tiedä, mitä todella haluaisin. Tuttu on turvallista. 

Työ ja raha. Työ imee minusta kaiken ilon, luovuuden ja elinvoiman ja antaa tilalle häpeää, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta. Rahan tarve estää minua irtisanomasta itseäni.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 21:56"]

Lupasin toista mitä haluaisin nyt, ymmärtämättä todellisia tunteitani. Nyt olen päätökseni vanki, yritän pitää lupaukseni kaikesta huolimatta.

[/quote]

Voi... :( Mulla on hiukan samantyyppinen tilanne. Liittyen parinvalintaan. Tosin mun nykyinen mieheni on niin avarakatseinen, että lupasi, että voin erota ja hän haluaa(!) jatkaa tukenani (mulla on kaikenlaisia henkisiä vaikeuksia) mutta meillä on lapsia ja tykkäänhän mä miehestäkin, joten tässä olen. Vaikka siis rakastuin toiseen mieheen ja muutenkin oon vasta nyt tajuamassa kuka oon ja millainen elämä olis minusta kivaa jne.

Helpotti luonnollisesti noi mieheni sanat, kun en todellakaan tahallani ollut tuntematta itseäni. 

Ahdistuneisuushäiriö.