Lue keskustelun säännöt.
”Ylikokeneen” työnhaku, miten olette toimineet?
28.12.2021 |
YT:stä jäi musta pekka käteen ja moni johtaja joutui lähtemään, minä muiden muassa. (En ole na ylintä johtoa vaan ehkä ylempää keskijohtoa, kuitenkin liiketoimintayksikön johtoryhmässä),
Ikää ripausta alle 50, päällikkö/johtajakokemusta 15v ja kokonaiskokemus reilu 20v.
On ollut pienoinen järkytys tajuta että osaamiseni ei kelpaa. Olen siis akateeminen ja kouluttanut/kurssittanut itseäni työn ohessa. Mutta joko en pääse edes haastatteluun tai sitten usein käy niin että pääsen ensimmäiseen rekrytointikonsultin haastatteluin, konsultti ymmärtää osaamiseni ja laittaa minut jatkoon, mutta sitten varsinainen yrityksen haastattelu tyssää heti, syynä yleensä että ei haluta liian ”johtajaa”.
En siis mitenkään korosta tätä taustaa ja minulla on motivaatiota vaikka mihin, olen valmis tinkimään palkasta myös.
Miten te muut olette onnistuneet? Tänään itkin taas kun tuli ei kiitos paikasta joka vastasi osaamistani täydellisesti. En päässyt edes haastatteluun.
Joka paikkaan on 50-100 hakijaa joten työvoimapula ei taida mua nyt pelastaa.
Vinkkejä otetaan vastaan! Siivoanko kaiken päällikkö/johtohomman pois CVstä? Vai jätän pois puolet kokemuksesta? Miten sinä onnistuit?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Juuri olin tulossa sanomaan, että nytpä rekrytoiva esihenkilö paljastikin kaikki ennakkoluulonsa ja sterotypiansa. Ihan oikeasti, viisikymppinen ei ole mikään vanha koira, joka ei kykene oppimaan uutta saati vänkää uudelle työpaikalleen jotain entisen työpaikkansa käytäntöjä. Haloo!! Ärsyttää aivan kamalasti, että rekrytoijat OIKEASTI ajattelevat näin.
Ei se älli viisikymppisen suorittajan päästä valahda pois vain sen takia, että on yt-neuvotteluissa potkittu pihalle. Ne vanhat jäärät istuvat vanhusten asumispalveluyksiköissä vänkäämässä, kyllä viisikymppiset on ihan työelämän kärkeä. Lisäksi ei ole enää taaperoita hoidettavana ja kokemusta kertynyt.
Valitettavasti eivät ole stereotypioita, vaan perustuvat puhtaasti huonoihin kokemuksiin. Olen itsekin noin viisikymppinen, joten todellakin toivoisin, että edes omat kokemukseni olisivat positiivisempia. Olen siis itse rekrytoinut ennakkoluulottomasti myös viisikymppisiä. Pieleen meni, valitettavasti. Perhevapaat eivät sen sijaan ole oman kokemuksen mukaan mikään ongelma. Päteviä nuoria saadaan kyllä sijaisiksi ja heistä kasvatettua uusia osaajia alalle. Nuoria naisia rekrytoin erittäin mielelläni.
Tarkoitat siis, että koska sinulla on pari (?) huonoa kokemusta niin leimaat koko ikäluokkasi menneisyyteen jämähtäneiksi dementikoiksi? Ja yhtään huonoa kokemusta ei ole nuorempien rekrytoinneista?
Ehkä sinun kannattaa tarkastella asenteitasi.Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia, ja vanhoilla tulee niitä kremppoja. Kun vertaan itseäni vastavalmistuneena ja nyt viisikymppisenä, niin ihan taatusti itse palkkaisin sen vastavalmistuneen version itsestäni.
Ei ole mitään dementiaa, mutta kyllä käsitys elämän lyhyydestä ja siitä, mihin se loppuelämä kannattaa käyttää. Joka ei suinkaan ole työ ja siinä joustaminen ja firman etu, vaan vapaa-aika ja halu ehtiä nauttia elämästä kun vielä voi. Ja löytyy kremppaakin leikkauksineen ja sairaslomineen, nykyversiota minusta ei kukaan palkkaa kun nimikirjanotteella näkyy kaksi isoa saikkua (selkäleikkaukset). Onneksi olen tajunnut ajoissa hakeutua julkiselle puolelle, jossa he eivät minusta eroon pääse ellen saa sairaseläkettä suoraan.
Mun vinkkini olisi, että kannattaa miettiä ajoissa, se valtion pitkä vaikka kapea leipä on ihan juhlaa verrattuna 15 työttömyysputkeen. Harva yli 50 v on mikään ihannetyöntekijä.
Just tuon takia valtiolle on nykyisin hirveä tunku ja alemman tasonkin paikat menee usein suhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Juuri olin tulossa sanomaan, että nytpä rekrytoiva esihenkilö paljastikin kaikki ennakkoluulonsa ja sterotypiansa. Ihan oikeasti, viisikymppinen ei ole mikään vanha koira, joka ei kykene oppimaan uutta saati vänkää uudelle työpaikalleen jotain entisen työpaikkansa käytäntöjä. Haloo!! Ärsyttää aivan kamalasti, että rekrytoijat OIKEASTI ajattelevat näin.
Ei se älli viisikymppisen suorittajan päästä valahda pois vain sen takia, että on yt-neuvotteluissa potkittu pihalle. Ne vanhat jäärät istuvat vanhusten asumispalveluyksiköissä vänkäämässä, kyllä viisikymppiset on ihan työelämän kärkeä. Lisäksi ei ole enää taaperoita hoidettavana ja kokemusta kertynyt.
Valitettavasti eivät ole stereotypioita, vaan perustuvat puhtaasti huonoihin kokemuksiin. Olen itsekin noin viisikymppinen, joten todellakin toivoisin, että edes omat kokemukseni olisivat positiivisempia. Olen siis itse rekrytoinut ennakkoluulottomasti myös viisikymppisiä. Pieleen meni, valitettavasti. Perhevapaat eivät sen sijaan ole oman kokemuksen mukaan mikään ongelma. Päteviä nuoria saadaan kyllä sijaisiksi ja heistä kasvatettua uusia osaajia alalle. Nuoria naisia rekrytoin erittäin mielelläni.
Tarkoitat siis, että koska sinulla on pari (?) huonoa kokemusta niin leimaat koko ikäluokkasi menneisyyteen jämähtäneiksi dementikoiksi? Ja yhtään huonoa kokemusta ei ole nuorempien rekrytoinneista?
Ehkä sinun kannattaa tarkastella asenteitasi.Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia, ja vanhoilla tulee niitä kremppoja. Kun vertaan itseäni vastavalmistuneena ja nyt viisikymppisenä, niin ihan taatusti itse palkkaisin sen vastavalmistuneen version itsestäni.
Ei ole mitään dementiaa, mutta kyllä käsitys elämän lyhyydestä ja siitä, mihin se loppuelämä kannattaa käyttää. Joka ei suinkaan ole työ ja siinä joustaminen ja firman etu, vaan vapaa-aika ja halu ehtiä nauttia elämästä kun vielä voi. Ja löytyy kremppaakin leikkauksineen ja sairaslomineen, nykyversiota minusta ei kukaan palkkaa kun nimikirjanotteella näkyy kaksi isoa saikkua (selkäleikkaukset). Onneksi olen tajunnut ajoissa hakeutua julkiselle puolelle, jossa he eivät minusta eroon pääse ellen saa sairaseläkettä suoraan.
Mun vinkkini olisi, että kannattaa miettiä ajoissa, se valtion pitkä vaikka kapea leipä on ihan juhlaa verrattuna 15 työttömyysputkeen. Harva yli 50 v on mikään ihannetyöntekijä.
Julkisen viroista on 99% ennakkoon jaettu. Juuri olin rekrytoinnissa missä paljon epäpätevämpk valittiin koska paikka oli sille luvattu jo. Oli siis useampi tätä ihmistä kovemman tasoinen hakija.
Valittaminen ei auta, se vie vaan maineen kun lehdissä lukee sun nimi että olet valittanut virantäytöstä.
Niin, pitää siirtyä sinne julkiselle ennen kuin menee ohi "parasta ennen" - päivä. Ja toki julkiselle valitaan tuttu ok joka on jo hoitanut hommaa, eikä joku ventovieras joka ehkä on huippu, tai sitten ihan katastrofi, tai sitten se perus ok.
Vielä yrityspohdintoihinkin kolmas vaihtoehto: Osakkuus jossain jo toimivassa yrityksessä, eli oman työpaikan ostaminen. Tähänkin tarvitaan rahaa, mutta kynnys ei ole niin suuri kuin oman yrityksen polkaiseminen tyhjästä, jos yrityksellä on jo valmiiksi vakaata toimintaa ja asiakkuuksia, joiden varassa homma pyörii hyvin.
Vaihtoehto toi olla myös sekin, että ostaa itselleen valmiin (pien)yrityksen, jonka perustaja haluaa jo siirtyä eläkkeelle. Monilla on tilanne, että haluavat lopettaa, mutta jatkajaa ei löydy. Tässäkin siirtymän voi pystyä tekemään liukuvasti, ostaa ensin vaikka osuuden ja tulee oppipojaksi, tavoitteena ostaa yrittäjä siirtymävaiheen jälkeen kokonaan ulos. Tai voi olla että yrittäjälle on ok jatkaa osaomistajana, kun ei tarvitse enää pyörittää koko showta.
Tällainen tilaisuus saattaa aueta myös hallitustyöskentelyn kautta. Ja jos pinkka on kunnossa, siihen hallitustyöskentelyyn voi yhdistää myös sijoittamisen, jolloin kuvio menee enempi niin, että sijoittamalla riittävän siivun star-up-yritykseen, aukeaa paikka hallituksessa. Tällaiset firmat haluavat rahan lisäksi myös osaamista, joten ap voisi miettiä mikä toimiala ja mikä yrityksen vaihe olisi se, missä hänellä olisi annettavaa. Start-upit saattavat olla ap:lle liian hapokasta, mutta esimerkiksi paikallaan junnaava perheyritys, joka kaipaisi uudistusta, voisi toimia, jos ap:llä vain on sopivanlaista osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vielä yrityspohdintoihinkin kolmas vaihtoehto: Osakkuus jossain jo toimivassa yrityksessä, eli oman työpaikan ostaminen. Tähänkin tarvitaan rahaa, mutta kynnys ei ole niin suuri kuin oman yrityksen polkaiseminen tyhjästä, jos yrityksellä on jo valmiiksi vakaata toimintaa ja asiakkuuksia, joiden varassa homma pyörii hyvin.
Vaihtoehto toi olla myös sekin, että ostaa itselleen valmiin (pien)yrityksen, jonka perustaja haluaa jo siirtyä eläkkeelle. Monilla on tilanne, että haluavat lopettaa, mutta jatkajaa ei löydy. Tässäkin siirtymän voi pystyä tekemään liukuvasti, ostaa ensin vaikka osuuden ja tulee oppipojaksi, tavoitteena ostaa yrittäjä siirtymävaiheen jälkeen kokonaan ulos. Tai voi olla että yrittäjälle on ok jatkaa osaomistajana, kun ei tarvitse enää pyörittää koko showta.
Tällainen tilaisuus saattaa aueta myös hallitustyöskentelyn kautta. Ja jos pinkka on kunnossa, siihen hallitustyöskentelyyn voi yhdistää myös sijoittamisen, jolloin kuvio menee enempi niin, että sijoittamalla riittävän siivun star-up-yritykseen, aukeaa paikka hallituksessa. Tällaiset firmat haluavat rahan lisäksi myös osaamista, joten ap voisi miettiä mikä toimiala ja mikä yrityksen vaihe olisi se, missä hänellä olisi annettavaa. Start-upit saattavat olla ap:lle liian hapokasta, mutta esimerkiksi paikallaan junnaava perheyritys, joka kaipaisi uudistusta, voisi toimia, jos ap:llä vain on sopivanlaista osaamista.
Tää kiinnostaa! Millainen ”pinkka” siinä pitäisi olla? Voisib ehkä 20-30 ke saada järjestymään mutta en mitään satoja tonneja. T. Yksi ketjun työtön asiantuntija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä yrityspohdintoihinkin kolmas vaihtoehto: Osakkuus jossain jo toimivassa yrityksessä, eli oman työpaikan ostaminen. Tähänkin tarvitaan rahaa, mutta kynnys ei ole niin suuri kuin oman yrityksen polkaiseminen tyhjästä, jos yrityksellä on jo valmiiksi vakaata toimintaa ja asiakkuuksia, joiden varassa homma pyörii hyvin.
Vaihtoehto toi olla myös sekin, että ostaa itselleen valmiin (pien)yrityksen, jonka perustaja haluaa jo siirtyä eläkkeelle. Monilla on tilanne, että haluavat lopettaa, mutta jatkajaa ei löydy. Tässäkin siirtymän voi pystyä tekemään liukuvasti, ostaa ensin vaikka osuuden ja tulee oppipojaksi, tavoitteena ostaa yrittäjä siirtymävaiheen jälkeen kokonaan ulos. Tai voi olla että yrittäjälle on ok jatkaa osaomistajana, kun ei tarvitse enää pyörittää koko showta.
Tällainen tilaisuus saattaa aueta myös hallitustyöskentelyn kautta. Ja jos pinkka on kunnossa, siihen hallitustyöskentelyyn voi yhdistää myös sijoittamisen, jolloin kuvio menee enempi niin, että sijoittamalla riittävän siivun star-up-yritykseen, aukeaa paikka hallituksessa. Tällaiset firmat haluavat rahan lisäksi myös osaamista, joten ap voisi miettiä mikä toimiala ja mikä yrityksen vaihe olisi se, missä hänellä olisi annettavaa. Start-upit saattavat olla ap:lle liian hapokasta, mutta esimerkiksi paikallaan junnaava perheyritys, joka kaipaisi uudistusta, voisi toimia, jos ap:llä vain on sopivanlaista osaamista.
Tää kiinnostaa! Millainen ”pinkka” siinä pitäisi olla? Voisib ehkä 20-30 ke saada järjestymään mutta en mitään satoja tonneja. T. Yksi ketjun työtön asiantuntija
Toi voi riittää (luonnollisesti omistusosuus, yrityksen koko jne. vaikuttaa) ja loput voi olla vaikka yhtiön antamaa velkaa. Eli ostat 200k€:lla ittesi sisään, ja käsirahana vain 20k€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, näkisin rekrytoinnin ammattilaisena (director tasoa minäkin) että sinulla on kaksi ongelmaa:
1. Ikäsi. Valitettavasti on yhä näin. Olen itsekin vajaa 50v ja on todella karmivaa todeta että yli 45v nainen on ihan roskiskamaa rekrytiimillä esihenkilöille. Puskemme heitä eteenpäin prosessissa mutta 9/10 heidät tiputetaan pois ”ei sopivina” (oikeasti sopivuus on 100% match, ainoa ongelma on ikä). Miehille annetaan vähän enemmän armoa. Ovat roskiskamaa vasta päälle viisikymppisinä. Eli ensiksi CV:stä kaikki ikään viittaavat asiat pois: syntymäaika tietenkin pois jos se nyt CV:ssä on, koulutuksista vain viimeisestä maksimissaan valmistumisvuosi. Ei mitään ylioppilaaksitulovuosia yms opintojen aloitusvuosia joista voi arvioida iän helposti.
2. Liian korkea uratasosi. Tätä saa tuunattua CV:ssä helposti. Esihenkilökokemuksen voi mainita muttei että suoria alaisia oli 10 ja heidän allaan 200 ihmistä tai mitään josta saa kuvan että olet hyvin hyvin isojen alueiden johtaja. Eikä tosiaan kannata mainita johtoryhmätyöskentelyä ellet tosiaan ole hakemassa työtä johon se on 100% vaatimus jne. Omaat vankkaa monivuotista kokemusta asioista xyz, et ole ollut Director asioissa xyz. Naurettavaa mutta näin usein on.
Mutta oikeasti isoin ongelmasi on ongelma 1. Ikäsi. Sen kun piilotat pääset kyllä jatkoon ja haastatteluihin yrityksiin. Tsemppiä!
Hakemukseen ei tarvitse liittää kuvaa, mutta haastattelussa naama näkyy ja ikä paljastuu. Jollei siis CV ole sitä jo pakon edessä paljastanut.
Nro 19
Miten tuon iän siis muka oikeasti VOI piilottaa? (Olen siis ap). Kaikissa työhakemuksissa (siis sähköinen pohja) kysytään tutkinnon valmistumisvuosi ja kaikki koulutuksen ajankohdat ja töiden ajankohdat. Eikö CVstä tule outo jos siitä piilottelee asioita?
Naamakuva mulla on ”nuoren” näköinen joten en usko että se aiheuttaa hylkimistä. Sen on siis oltava ikä.
Mutta MIKSi? Olen loistokunnossa, oppiva ja osaava, hyvä työssäni. Nyt en saa mahdollisuutta näyttää osaamistani haastattelussakaan kun heti on hakemus silppurissa…En ole minkään sortin asiantuntija tässä ja itsekin olen työtön. Mutta jos asioista oikeasti tietävä ihminen on sanonut, että ikä on sinulla pahin, niin silloin kyllä sinuna skippaisin kaikki rekryprosessit, jotka menevät tällaisen kuvion kautta, että täytetään tietoja johonkin sähköiseen järjestelmään, missä pahimmillaan joku robotti tai parhaimmassa tapauksessa esikarsintaa tekevä henkilö seuloo pois kaikki, jotka ovat liian vanhoja.
Palstalta luin tapauksesta, jossa rekrytoiva esimies etsi sähkömiehiä. Häneen otti yhteyttä pari lupaavan tuntuista ja ammattitaitoista kaveria ja hän pyysi näitä laittamaan hakemusta vetämään. Jonkin aikaa odoteltuaan hän ihmetteli, kun näiden miesten hakemuksia ei hänelle tullut. Ja hän otti yhteyttä HR-osastoon, että eikö tällaisten kavereiden hakemuksia ole tullut ollenkaan. Siellä joku bimbo sanoi auttaneensa ja karsineensa pois kaikkien yli 40-vuotiaiden hakemukset ja lähetti vain nuorempien hakemukset tälle rekrytoivalle esimiehelle! Hakemukset oli siellä kuitenkin tallessa ja mies sai rekryttyä kaksi rautaista ammattilaista, joihin oli todella tyytyväinen. Tällaista idioottimaisuutta yrityksissä tapahtuu!
Yhdeksi vaihtoehdoksi ehdottaisin hallitustyöskentelyä. Kun johtotehtävistä on osaamista, voisi olla myös annettavaa hallitustyöskentelyn kautta. Esimerkiksi Hallituspartnerit järjestää koulutuksia hallitustyöskentelyyn. Ap:llä on johtamiskokemuksen pohjalla kuitenkin varmaan jonkun alan syvällinen substanssiosaaminen, jota voisi hyödyntää hallitustyöskentelyssä. Ammattimaisia hallitustyöskentelijöitä käyttävät mm. perheyritykset ja start-upit, kun huomaavat että oma osaaminen ei riitä ja kaipaavat vähän ulkopuolista näkemystä ja kokemusta yrityksen eteenpäin viemiseen. Tämä voi olla myös väylä takaisin niihin oman alan töihin.
Yksi pörssiyhtiön henkilöstöjohtajan paikalta vähän alle 50-vuotiaana tipahtanut tuttu pääsi tätä kautta takaisin HR-hommiin. En edes tiedä tekikö hän varsinaista hallitustyötä, mutta oli kuitenkin tyrkyllä sivustolla, joka näitä ammattilaisia markkinoi. Nyt on HR-johtajana pienemmässä yrityksessä, jossa ilmeisesti arvostettiin hänen alkuperäistä koulutusta ja sitä kautta tulevaa ymmärrystä yrityksen toimialaa kohtaan. Yritys toimii alalla, jonka tuotteet menevät tavalliselta kansalta reippaasti yli hilseen ja tällainen henkilö, jolla on vahvaa osaamista HR-puolelta ja toisaalta myös pohjakoulutus, jonka kautta pystyy ymmärtämään yrityksen tuotteet ja niitä propellipäitä, jotka tuotekehitystä tekevät, on nähdäkseni suoranainen lottovoitto tuolle yritykselle.
Viisikymppisellä johtotehtävissä toimineella ammattilaisella luulisi pinkka olevan sen verran kunnossa, että on varaa palkata ihan henkilökohtainen uravalmentajakin. Tai joku muu coach, joka auttaa löytämään sen oman polun, sellaisen työn tai yritysidean, jossa pääsee käyttämään omaa osaamistaan, vahvuuksiaan ja työskentelemään niiden asioiden parissa, joista on intohimoisen kiinnostunut. Joskus sitä työtehtävää ei ole olemassa ja se pitää luoda itse. Mutta sen työn voi luoda myös toisen yrityksen sisälle, jos näkee ulkoapäin jonkun ongelman yrityksessä, jonka pystyy ratkaisemaan. Tai jos pystyy näkemään itselleen roolin/työtehtävän yrityksen sisällä, joka tuo yritykselle lisäarvoa. Tämä vaatii tietenkin enemmän työtä, mutta jos tällaisen kuvion löytää ja tarjoaa siihen itseään, niin silloinhan on ainoa hakija ja kilpailijoita ei ole. Silloin pitää myydä itsensä vain yhden kerran. Jos tätä lähtee toteuttamaan yrittäjänä, silloin pitää myydä se oma osaaminen jokaiselle asiakkaalle erikseen.
Hallitustyöhön olen itsekin ollut tyrkyllä useissa eri palveluissa, yhtään yhteydenottoa ei näistä ole kuulunut. Olen tarjonnut apuani lisäksi useille yrityksille hallitus tai advisory -paikkaan - en ole päässyt. Hallituspaikat menevät sille kuuluisalle verkostolle tai arvotaan jotain toista kautta. Olen myös Linkedinissä (yli 1000 kontaktia) aktiivinen, yksikään Headhunter ei ole koskaan ottanut yhteyttä. En tiedä mitä teen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, näkisin rekrytoinnin ammattilaisena (director tasoa minäkin) että sinulla on kaksi ongelmaa:
1. Ikäsi. Valitettavasti on yhä näin. Olen itsekin vajaa 50v ja on todella karmivaa todeta että yli 45v nainen on ihan roskiskamaa rekrytiimillä esihenkilöille. Puskemme heitä eteenpäin prosessissa mutta 9/10 heidät tiputetaan pois ”ei sopivina” (oikeasti sopivuus on 100% match, ainoa ongelma on ikä). Miehille annetaan vähän enemmän armoa. Ovat roskiskamaa vasta päälle viisikymppisinä. Eli ensiksi CV:stä kaikki ikään viittaavat asiat pois: syntymäaika tietenkin pois jos se nyt CV:ssä on, koulutuksista vain viimeisestä maksimissaan valmistumisvuosi. Ei mitään ylioppilaaksitulovuosia yms opintojen aloitusvuosia joista voi arvioida iän helposti.
2. Liian korkea uratasosi. Tätä saa tuunattua CV:ssä helposti. Esihenkilökokemuksen voi mainita muttei että suoria alaisia oli 10 ja heidän allaan 200 ihmistä tai mitään josta saa kuvan että olet hyvin hyvin isojen alueiden johtaja. Eikä tosiaan kannata mainita johtoryhmätyöskentelyä ellet tosiaan ole hakemassa työtä johon se on 100% vaatimus jne. Omaat vankkaa monivuotista kokemusta asioista xyz, et ole ollut Director asioissa xyz. Naurettavaa mutta näin usein on.
Mutta oikeasti isoin ongelmasi on ongelma 1. Ikäsi. Sen kun piilotat pääset kyllä jatkoon ja haastatteluihin yrityksiin. Tsemppiä!
Hakemukseen ei tarvitse liittää kuvaa, mutta haastattelussa naama näkyy ja ikä paljastuu. Jollei siis CV ole sitä jo pakon edessä paljastanut.
Nro 19
Miten tuon iän siis muka oikeasti VOI piilottaa? (Olen siis ap). Kaikissa työhakemuksissa (siis sähköinen pohja) kysytään tutkinnon valmistumisvuosi ja kaikki koulutuksen ajankohdat ja töiden ajankohdat. Eikö CVstä tule outo jos siitä piilottelee asioita?
Naamakuva mulla on ”nuoren” näköinen joten en usko että se aiheuttaa hylkimistä. Sen on siis oltava ikä.
Mutta MIKSi? Olen loistokunnossa, oppiva ja osaava, hyvä työssäni. Nyt en saa mahdollisuutta näyttää osaamistani haastattelussakaan kun heti on hakemus silppurissa…En ole minkään sortin asiantuntija tässä ja itsekin olen työtön. Mutta jos asioista oikeasti tietävä ihminen on sanonut, että ikä on sinulla pahin, niin silloin kyllä sinuna skippaisin kaikki rekryprosessit, jotka menevät tällaisen kuvion kautta, että täytetään tietoja johonkin sähköiseen järjestelmään, missä pahimmillaan joku robotti tai parhaimmassa tapauksessa esikarsintaa tekevä henkilö seuloo pois kaikki, jotka ovat liian vanhoja.
Palstalta luin tapauksesta, jossa rekrytoiva esimies etsi sähkömiehiä. Häneen otti yhteyttä pari lupaavan tuntuista ja ammattitaitoista kaveria ja hän pyysi näitä laittamaan hakemusta vetämään. Jonkin aikaa odoteltuaan hän ihmetteli, kun näiden miesten hakemuksia ei hänelle tullut. Ja hän otti yhteyttä HR-osastoon, että eikö tällaisten kavereiden hakemuksia ole tullut ollenkaan. Siellä joku bimbo sanoi auttaneensa ja karsineensa pois kaikkien yli 40-vuotiaiden hakemukset ja lähetti vain nuorempien hakemukset tälle rekrytoivalle esimiehelle! Hakemukset oli siellä kuitenkin tallessa ja mies sai rekryttyä kaksi rautaista ammattilaista, joihin oli todella tyytyväinen. Tällaista idioottimaisuutta yrityksissä tapahtuu!
Yhdeksi vaihtoehdoksi ehdottaisin hallitustyöskentelyä. Kun johtotehtävistä on osaamista, voisi olla myös annettavaa hallitustyöskentelyn kautta. Esimerkiksi Hallituspartnerit järjestää koulutuksia hallitustyöskentelyyn. Ap:llä on johtamiskokemuksen pohjalla kuitenkin varmaan jonkun alan syvällinen substanssiosaaminen, jota voisi hyödyntää hallitustyöskentelyssä. Ammattimaisia hallitustyöskentelijöitä käyttävät mm. perheyritykset ja start-upit, kun huomaavat että oma osaaminen ei riitä ja kaipaavat vähän ulkopuolista näkemystä ja kokemusta yrityksen eteenpäin viemiseen. Tämä voi olla myös väylä takaisin niihin oman alan töihin.
Yksi pörssiyhtiön henkilöstöjohtajan paikalta vähän alle 50-vuotiaana tipahtanut tuttu pääsi tätä kautta takaisin HR-hommiin. En edes tiedä tekikö hän varsinaista hallitustyötä, mutta oli kuitenkin tyrkyllä sivustolla, joka näitä ammattilaisia markkinoi. Nyt on HR-johtajana pienemmässä yrityksessä, jossa ilmeisesti arvostettiin hänen alkuperäistä koulutusta ja sitä kautta tulevaa ymmärrystä yrityksen toimialaa kohtaan. Yritys toimii alalla, jonka tuotteet menevät tavalliselta kansalta reippaasti yli hilseen ja tällainen henkilö, jolla on vahvaa osaamista HR-puolelta ja toisaalta myös pohjakoulutus, jonka kautta pystyy ymmärtämään yrityksen tuotteet ja niitä propellipäitä, jotka tuotekehitystä tekevät, on nähdäkseni suoranainen lottovoitto tuolle yritykselle.
Viisikymppisellä johtotehtävissä toimineella ammattilaisella luulisi pinkka olevan sen verran kunnossa, että on varaa palkata ihan henkilökohtainen uravalmentajakin. Tai joku muu coach, joka auttaa löytämään sen oman polun, sellaisen työn tai yritysidean, jossa pääsee käyttämään omaa osaamistaan, vahvuuksiaan ja työskentelemään niiden asioiden parissa, joista on intohimoisen kiinnostunut. Joskus sitä työtehtävää ei ole olemassa ja se pitää luoda itse. Mutta sen työn voi luoda myös toisen yrityksen sisälle, jos näkee ulkoapäin jonkun ongelman yrityksessä, jonka pystyy ratkaisemaan. Tai jos pystyy näkemään itselleen roolin/työtehtävän yrityksen sisällä, joka tuo yritykselle lisäarvoa. Tämä vaatii tietenkin enemmän työtä, mutta jos tällaisen kuvion löytää ja tarjoaa siihen itseään, niin silloinhan on ainoa hakija ja kilpailijoita ei ole. Silloin pitää myydä itsensä vain yhden kerran. Jos tätä lähtee toteuttamaan yrittäjänä, silloin pitää myydä se oma osaaminen jokaiselle asiakkaalle erikseen.
Hallitustyöhön olen itsekin ollut tyrkyllä useissa eri palveluissa, yhtään yhteydenottoa ei näistä ole kuulunut. Olen tarjonnut apuani lisäksi useille yrityksille hallitus tai advisory -paikkaan - en ole päässyt. Hallituspaikat menevät sille kuuluisalle verkostolle tai arvotaan jotain toista kautta. Olen myös Linkedinissä (yli 1000 kontaktia) aktiivinen, yksikään Headhunter ei ole koskaan ottanut yhteyttä. En tiedä mitä teen väärin.
Mulla sama, joku 700 kontaktia ja koskaan ei yksikään headhunter ole ottanut yhteyttä. Sen sijaan kollegani, jonka osaaminen on melko huono, ellen sanoisi surkeaa, saa koko ajan yhteydenottoja linkedinin kautta. Koska on suuna päänä kommentoimassa kaikkea, nostattamassa itseään nololla itsekehulla, pätemässä kaikkiin postauksiin vaikkei ole mitään sanottavaa oikeasti.
Tuota ilmeisesti sit nykyään pitää olla. Mun mielestä siis silkka pelle.
En ala pelleksi, oon sit ilman työtä. Jos ei OSAAMISELLA työtä voi saada niin on se ihme ja kumma. Kaikenlaiset hiipparit saa niitä töitä vaan SOMETTAMALLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä yrityspohdintoihinkin kolmas vaihtoehto: Osakkuus jossain jo toimivassa yrityksessä, eli oman työpaikan ostaminen. Tähänkin tarvitaan rahaa, mutta kynnys ei ole niin suuri kuin oman yrityksen polkaiseminen tyhjästä, jos yrityksellä on jo valmiiksi vakaata toimintaa ja asiakkuuksia, joiden varassa homma pyörii hyvin.
Vaihtoehto toi olla myös sekin, että ostaa itselleen valmiin (pien)yrityksen, jonka perustaja haluaa jo siirtyä eläkkeelle. Monilla on tilanne, että haluavat lopettaa, mutta jatkajaa ei löydy. Tässäkin siirtymän voi pystyä tekemään liukuvasti, ostaa ensin vaikka osuuden ja tulee oppipojaksi, tavoitteena ostaa yrittäjä siirtymävaiheen jälkeen kokonaan ulos. Tai voi olla että yrittäjälle on ok jatkaa osaomistajana, kun ei tarvitse enää pyörittää koko showta.
Tällainen tilaisuus saattaa aueta myös hallitustyöskentelyn kautta. Ja jos pinkka on kunnossa, siihen hallitustyöskentelyyn voi yhdistää myös sijoittamisen, jolloin kuvio menee enempi niin, että sijoittamalla riittävän siivun star-up-yritykseen, aukeaa paikka hallituksessa. Tällaiset firmat haluavat rahan lisäksi myös osaamista, joten ap voisi miettiä mikä toimiala ja mikä yrityksen vaihe olisi se, missä hänellä olisi annettavaa. Start-upit saattavat olla ap:lle liian hapokasta, mutta esimerkiksi paikallaan junnaava perheyritys, joka kaipaisi uudistusta, voisi toimia, jos ap:llä vain on sopivanlaista osaamista.
Tää kiinnostaa! Millainen ”pinkka” siinä pitäisi olla? Voisib ehkä 20-30 ke saada järjestymään mutta en mitään satoja tonneja. T. Yksi ketjun työtön asiantuntija
Toi voi riittää (luonnollisesti omistusosuus, yrityksen koko jne. vaikuttaa) ja loput voi olla vaikka yhtiön antamaa velkaa. Eli ostat 200k€:lla ittesi sisään, ja käsirahana vain 20k€.
Mitä kautta noita partner-kuvioita voi löytää? Noita ei näy tavallisissa rekryilmoituksissa.
Vierailija kirjoitti:
On. Ylläpidän niitä suhteita työn ohessa, jokainen kontakti on mahdollisuus ja käyntikortti seuraavaan työpaikkaan ja itsensä pitää brändätä. Ei pidä esim jämähtää yhteen työpaikkaan vuosikausiksi vaan kilpailuttaan itseään säännöllisesti.
Ei tuo vaan sovi kaikille ihmisille. Mieheni on tällainen jämähtäjä, jämähti Nokialle 18 vuoden ajaksi. Kyllä häntä välillä yritettiin headhuntata muuallekin, mutta ei lämmennyt. Hänellä oli mielenkiintoiset työtehtävät ja kohtuullinen palkka, ne mielenkiintoiset työtehtävät pitivät hänet siellä Nokialla. Toki siinä matkan varrella ne työt vaihteli, teki sen 18 vuoden aikana monenlaista hommaa ja pääasiassa viihtyi hyvin. Toki ne viimeiset vuodet oli vähän sellaista hampaiden kiristelyä, mutta ei niin pahasti, että olisi lähtenyt etsimään töitä muualta.
Sitten lakkautettiin koko organisaatio, eli ei tarvinnut edes jännätä miten töiden kanssa käy. Esimies antoi heti kaikille etätyöluvat, koska mitään työtehtäviä ei enää edes ollut eivätkä he päässeet edes loggaamaan sisään työpaikan koneisiin. Se kesä meni miehellä Minecraftin parissa ja muistaakseni hän haki kahteen työpaikkaan. Toiseen niistä hän pääsi, sinne otettiin useampia hänen työkavereitaan, kun halusivat hankkia sitä osaamista mitä näillä oli. Palkka nousi heti kolmella tonnilla ja joka vuosi siihen on tullut vähintään muutama satanen lisää. Työtehtävät on mielenkiintoisia ja työntekijöitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Esim. heillä on palkallinen 6kk isyysloma, joka on todella kovassa huudossa miesten keskuudessa. Nytkin sieltä jäi yksi 40+ mies esikoisensa kanssa 6kk vauvalomalle riemusta kiljuen. (Naisille on vastaavasti 12kk palkallinen äitiysloma, mutta heitä taitaa olla firmassa vain pari, ala kun on kovin miehinen.)
Mies oli 44v kun työpaikka vaihtui, nyt on 53v eikä edelleenkään kiinnostaa vaihtaa työpaikkaa, vaikka välillä näitä tarjouksia on tullut. Työt on mielenkiintoisia ja viime vuosina osakepalkkiojärjestelmän kautta on tullut sen verran rahaa, että nykysäästöillä pärjäisi jo loppuelämän. Ei se uratykkiys ja työpaikkojen vaihtelu vaan ole kaikkien juttu.
Omassa tyttäressäni on tätä samaa, että menee työtehtävät edellä eikä niinkään palkan perässä. On suostunut vähän alakantissa olevaan palkkaukseen, jos työ on vaikuttanut kivalta ja työnantajalla on ollut joustoa työaikojen suhteen. On hänkin välillä uusia töitä etsimällä etsinyt, mutta tähän nykyiseen päätyi opiskelujen kautta tulleen kontaktin kautta (tekivät yritykseen jonkun opintoihin liittyvän projektin ja yritys tarjosi töitä muutamille). Vajaat kaksi vuotta hän oli ollut ja palkka ei ollut ihan pysynyt tahdissa osaamisen kehittymisen kanssa, kun headhunter otti yhteyttä. Hän oli jo päässyt uuden työnantajan kanssa palkastakin sopimukseen, kun työsopparin kanssa tuli jotain säätöä. Samaan aikaan hän kuuli että toinenkin työkaveri on lähtemässä muualle ja yhtäkkiä hänelle aukeni paikka puristaa itselleen palkankorotus. Hänellä ei ollut mitään menetettävää, parempi palkka oli jo luvassa. Mutta työkaverin lähtö tarjosi myös mahdollisuutta monipuolisempiin työtehtäviin. Hän toimi niin kuin kuka tahansa mies olisi toiminut, ja vävy tähän häntä psyykkasi, pyysi tuhannen euron palkankorotusta ja sai sen. Ja jäi hyvillä mielin vanhaan työpaikkaan paremmalla palkalla ja monipuolisemmilla työtehtävillä. Ja työnantaja maksaa hänelle nyt sen, mitä hänestä kannattaa maksaa, eikä alakanttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin samassa tilanteessa, koulutettuna yms en vaan saanut töitä, en mitään, en omaa osaamistamistani vastaavaa tai sitä alempaakaan. Se, mitä sain oli työ, jonka kuka tahansa voi saada, tuntipalkka 10 euroa. Yksi asia johti kuitenkin toiseen ja hyvin pian sain ylennyksen. Jonkin aikaa sitä tehtyäni, uskalsin taas palata työhakuun ja melkein vahingossa sain hyvän osaamistani vastaavan työn. Tähän kaikkeen meni kuitenkin aikaa vuosia ja taloudellinen kokonaistilanteeni ehti romuttua - sitä edelleen paikkailen.
Hyvin pian sait ylennyksen, sen jälkeen osaamistasi vastaavan työn ja kuitenkin aikaa meni vuosia? Miten ihmeessä osaamistasi vastaavasta työstä sai niin huonoa palkkaa, että taloutesi romahti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Juuri olin tulossa sanomaan, että nytpä rekrytoiva esihenkilö paljastikin kaikki ennakkoluulonsa ja sterotypiansa. Ihan oikeasti, viisikymppinen ei ole mikään vanha koira, joka ei kykene oppimaan uutta saati vänkää uudelle työpaikalleen jotain entisen työpaikkansa käytäntöjä. Haloo!! Ärsyttää aivan kamalasti, että rekrytoijat OIKEASTI ajattelevat näin.
Ei se älli viisikymppisen suorittajan päästä valahda pois vain sen takia, että on yt-neuvotteluissa potkittu pihalle. Ne vanhat jäärät istuvat vanhusten asumispalveluyksiköissä vänkäämässä, kyllä viisikymppiset on ihan työelämän kärkeä. Lisäksi ei ole enää taaperoita hoidettavana ja kokemusta kertynyt.
Valitettavasti eivät ole stereotypioita, vaan perustuvat puhtaasti huonoihin kokemuksiin. Olen itsekin noin viisikymppinen, joten todellakin toivoisin, että edes omat kokemukseni olisivat positiivisempia. Olen siis itse rekrytoinut ennakkoluulottomasti myös viisikymppisiä. Pieleen meni, valitettavasti. Perhevapaat eivät sen sijaan ole oman kokemuksen mukaan mikään ongelma. Päteviä nuoria saadaan kyllä sijaisiksi ja heistä kasvatettua uusia osaajia alalle. Nuoria naisia rekrytoin erittäin mielelläni.
Tarkoitat siis, että koska sinulla on pari (?) huonoa kokemusta niin leimaat koko ikäluokkasi menneisyyteen jämähtäneiksi dementikoiksi? Ja yhtään huonoa kokemusta ei ole nuorempien rekrytoinneista?
Ehkä sinun kannattaa tarkastella asenteitasi.Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia, ja vanhoilla tulee niitä kremppoja. Kun vertaan itseäni vastavalmistuneena ja nyt viisikymppisenä, niin ihan taatusti itse palkkaisin sen vastavalmistuneen version itsestäni.
Ei ole mitään dementiaa, mutta kyllä käsitys elämän lyhyydestä ja siitä, mihin se loppuelämä kannattaa käyttää. Joka ei suinkaan ole työ ja siinä joustaminen ja firman etu, vaan vapaa-aika ja halu ehtiä nauttia elämästä kun vielä voi. Ja löytyy kremppaakin leikkauksineen ja sairaslomineen, nykyversiota minusta ei kukaan palkkaa kun nimikirjanotteella näkyy kaksi isoa saikkua (selkäleikkaukset). Onneksi olen tajunnut ajoissa hakeutua julkiselle puolelle, jossa he eivät minusta eroon pääse ellen saa sairaseläkettä suoraan.
Mun vinkkini olisi, että kannattaa miettiä ajoissa, se valtion pitkä vaikka kapea leipä on ihan juhlaa verrattuna 15 työttömyysputkeen. Harva yli 50 v on mikään ihannetyöntekijä.
Julkisen viroista on 99% ennakkoon jaettu. Juuri olin rekrytoinnissa missä paljon epäpätevämpk valittiin koska paikka oli sille luvattu jo. Oli siis useampi tätä ihmistä kovemman tasoinen hakija.
Valittaminen ei auta, se vie vaan maineen kun lehdissä lukee sun nimi että olet valittanut virantäytöstä.
Niin, pitää siirtyä sinne julkiselle ennen kuin menee ohi "parasta ennen" - päivä. Ja toki julkiselle valitaan tuttu ok joka on jo hoitanut hommaa, eikä joku ventovieras joka ehkä on huippu, tai sitten ihan katastrofi, tai sitten se perus ok.
Julkisille pääset helposti haastatteluun mutta siellä 2v harjoittelijana ollut tuore ja fiksu akateeminen nuori saa paikan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko noi rekrykoulutukset mistään kotoisin? Juuri katsoin tampereen seudun kursseja ja oli mm joku tiedolla johtaminen tms .
Pohdin että hakisiko sellaiseen. Toki on nöyryyttävää 20v päällikköuran jälkeen mennä harjoittelijaksi (palkaton 5kk harjoittelu) mutta sitä kautta saattaisi työllistyä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä, mikä siinä iässä työnantajaa pelottaa vielä senkin jälkeen, jos on valmis tinkimään palkkatasosta. Huonojen kokemusten takia itseäni rekrytoivana esihenkilönä epäilyttää iäkkäissä työnhakijoissa kaksi asiaa: 1) ovatko vielä kykeneviä oppimaan uutta ja 2) sopeutuvatko työpaikan toimintatapoihin vai vaativatko jääräpäisesti, että pitää voida toimia siten kuin on tottunut aiemmissa työpaikoissa toimimaan. Joustavuus ja uuden oppimiskyky, näitä kannattaa korostaa haastattelussa.
Olet varmaan juuri ketjussa kuvattu parikymppinen rekrytoija.
Olen itse yli 50v muutosjohtaja, joten mitäpä luulet että olenko muutoskykyinen, oppimiskykyinen ja sopeutuva uuteen? :)Juuri olin tulossa sanomaan, että nytpä rekrytoiva esihenkilö paljastikin kaikki ennakkoluulonsa ja sterotypiansa. Ihan oikeasti, viisikymppinen ei ole mikään vanha koira, joka ei kykene oppimaan uutta saati vänkää uudelle työpaikalleen jotain entisen työpaikkansa käytäntöjä. Haloo!! Ärsyttää aivan kamalasti, että rekrytoijat OIKEASTI ajattelevat näin.
Ei se älli viisikymppisen suorittajan päästä valahda pois vain sen takia, että on yt-neuvotteluissa potkittu pihalle. Ne vanhat jäärät istuvat vanhusten asumispalveluyksiköissä vänkäämässä, kyllä viisikymppiset on ihan työelämän kärkeä. Lisäksi ei ole enää taaperoita hoidettavana ja kokemusta kertynyt.
Valitettavasti eivät ole stereotypioita, vaan perustuvat puhtaasti huonoihin kokemuksiin. Olen itsekin noin viisikymppinen, joten todellakin toivoisin, että edes omat kokemukseni olisivat positiivisempia. Olen siis itse rekrytoinut ennakkoluulottomasti myös viisikymppisiä. Pieleen meni, valitettavasti. Perhevapaat eivät sen sijaan ole oman kokemuksen mukaan mikään ongelma. Päteviä nuoria saadaan kyllä sijaisiksi ja heistä kasvatettua uusia osaajia alalle. Nuoria naisia rekrytoin erittäin mielelläni.
Tarkoitat siis, että koska sinulla on pari (?) huonoa kokemusta niin leimaat koko ikäluokkasi menneisyyteen jämähtäneiksi dementikoiksi? Ja yhtään huonoa kokemusta ei ole nuorempien rekrytoinneista?
Ehkä sinun kannattaa tarkastella asenteitasi.Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia, ja vanhoilla tulee niitä kremppoja. Kun vertaan itseäni vastavalmistuneena ja nyt viisikymppisenä, niin ihan taatusti itse palkkaisin sen vastavalmistuneen version itsestäni.
Ei ole mitään dementiaa, mutta kyllä käsitys elämän lyhyydestä ja siitä, mihin se loppuelämä kannattaa käyttää. Joka ei suinkaan ole työ ja siinä joustaminen ja firman etu, vaan vapaa-aika ja halu ehtiä nauttia elämästä kun vielä voi. Ja löytyy kremppaakin leikkauksineen ja sairaslomineen, nykyversiota minusta ei kukaan palkkaa kun nimikirjanotteella näkyy kaksi isoa saikkua (selkäleikkaukset). Onneksi olen tajunnut ajoissa hakeutua julkiselle puolelle, jossa he eivät minusta eroon pääse ellen saa sairaseläkettä suoraan.
Mun vinkkini olisi, että kannattaa miettiä ajoissa, se valtion pitkä vaikka kapea leipä on ihan juhlaa verrattuna 15 työttömyysputkeen. Harva yli 50 v on mikään ihannetyöntekijä.
Julkisen viroista on 99% ennakkoon jaettu. Juuri olin rekrytoinnissa missä paljon epäpätevämpk valittiin koska paikka oli sille luvattu jo. Oli siis useampi tätä ihmistä kovemman tasoinen hakija.
Valittaminen ei auta, se vie vaan maineen kun lehdissä lukee sun nimi että olet valittanut virantäytöstä.
Niin, pitää siirtyä sinne julkiselle ennen kuin menee ohi "parasta ennen" - päivä. Ja toki julkiselle valitaan tuttu ok joka on jo hoitanut hommaa, eikä joku ventovieras joka ehkä on huippu, tai sitten ihan katastrofi, tai sitten se perus ok.
Julkisille pääset helposti haastatteluun mutta siellä 2v harjoittelijana ollut tuore ja fiksu akateeminen nuori saa paikan
Tai oikean puoluekirjan omaava. Hain yhtä johtovirkaa ja kävi mutkan kautta ilmi että ei mitään tsäänssiä koska se paikka oli luvattu demareille…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko noi rekrykoulutukset mistään kotoisin? Juuri katsoin tampereen seudun kursseja ja oli mm joku tiedolla johtaminen tms .
Pohdin että hakisiko sellaiseen. Toki on nöyryyttävää 20v päällikköuran jälkeen mennä harjoittelijaksi (palkaton 5kk harjoittelu) mutta sitä kautta saattaisi työllistyä silti.
Ei, se on 5 kk palkatonta harjoittelua ja sen päälle mahdollisesti saat paikan. Tai sitten et.
Mutta voi tosiaan olla viisikymppisen ainoa mahis saada jotain täytettä CV:hen, joten hieman nurinkurisesti sitä voi suositella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ylläpidän niitä suhteita työn ohessa, jokainen kontakti on mahdollisuus ja käyntikortti seuraavaan työpaikkaan ja itsensä pitää brändätä. Ei pidä esim jämähtää yhteen työpaikkaan vuosikausiksi vaan kilpailuttaan itseään säännöllisesti.
Ei tuo vaan sovi kaikille ihmisille. Mieheni on tällainen jämähtäjä, jämähti Nokialle 18 vuoden ajaksi. Kyllä häntä välillä yritettiin headhuntata muuallekin, mutta ei lämmennyt. Hänellä oli mielenkiintoiset työtehtävät ja kohtuullinen palkka, ne mielenkiintoiset työtehtävät pitivät hänet siellä Nokialla. Toki siinä matkan varrella ne työt vaihteli, teki sen 18 vuoden aikana monenlaista hommaa ja pääasiassa viihtyi hyvin. Toki ne viimeiset vuodet oli vähän sellaista hampaiden kiristelyä, mutta ei niin pahasti, että olisi lähtenyt etsimään töitä muualta.
Sitten lakkautettiin koko organisaatio, eli ei tarvinnut edes jännätä miten töiden kanssa käy. Esimies antoi heti kaikille etätyöluvat, koska mitään työtehtäviä ei enää edes ollut eivätkä he päässeet edes loggaamaan sisään työpaikan koneisiin. Se kesä meni miehellä Minecraftin parissa ja muistaakseni hän haki kahteen työpaikkaan. Toiseen niistä hän pääsi, sinne otettiin useampia hänen työkavereitaan, kun halusivat hankkia sitä osaamista mitä näillä oli. Palkka nousi heti kolmella tonnilla ja joka vuosi siihen on tullut vähintään muutama satanen lisää. Työtehtävät on mielenkiintoisia ja työntekijöitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Esim. heillä on palkallinen 6kk isyysloma, joka on todella kovassa huudossa miesten keskuudessa. Nytkin sieltä jäi yksi 40+ mies esikoisensa kanssa 6kk vauvalomalle riemusta kiljuen. (Naisille on vastaavasti 12kk palkallinen äitiysloma, mutta heitä taitaa olla firmassa vain pari, ala kun on kovin miehinen.)
Mies oli 44v kun työpaikka vaihtui, nyt on 53v eikä edelleenkään kiinnostaa vaihtaa työpaikkaa, vaikka välillä näitä tarjouksia on tullut. Työt on mielenkiintoisia ja viime vuosina osakepalkkiojärjestelmän kautta on tullut sen verran rahaa, että nykysäästöillä pärjäisi jo loppuelämän. Ei se uratykkiys ja työpaikkojen vaihtelu vaan ole kaikkien juttu.
Omassa tyttäressäni on tätä samaa, että menee työtehtävät edellä eikä niinkään palkan perässä. On suostunut vähän alakantissa olevaan palkkaukseen, jos työ on vaikuttanut kivalta ja työnantajalla on ollut joustoa työaikojen suhteen. On hänkin välillä uusia töitä etsimällä etsinyt, mutta tähän nykyiseen päätyi opiskelujen kautta tulleen kontaktin kautta (tekivät yritykseen jonkun opintoihin liittyvän projektin ja yritys tarjosi töitä muutamille). Vajaat kaksi vuotta hän oli ollut ja palkka ei ollut ihan pysynyt tahdissa osaamisen kehittymisen kanssa, kun headhunter otti yhteyttä. Hän oli jo päässyt uuden työnantajan kanssa palkastakin sopimukseen, kun työsopparin kanssa tuli jotain säätöä. Samaan aikaan hän kuuli että toinenkin työkaveri on lähtemässä muualle ja yhtäkkiä hänelle aukeni paikka puristaa itselleen palkankorotus. Hänellä ei ollut mitään menetettävää, parempi palkka oli jo luvassa. Mutta työkaverin lähtö tarjosi myös mahdollisuutta monipuolisempiin työtehtäviin. Hän toimi niin kuin kuka tahansa mies olisi toiminut, ja vävy tähän häntä psyykkasi, pyysi tuhannen euron palkankorotusta ja sai sen. Ja jäi hyvillä mielin vanhaan työpaikkaan paremmalla palkalla ja monipuolisemmilla työtehtävillä. Ja työnantaja maksaa hänelle nyt sen, mitä hänestä kannattaa maksaa, eikä alakanttiin.
Vau, en tiedä ketään kuka olisi saanut tuhannen euron palkankorotuksen, yleensä ne on kymppejä tai max pari sataa.
Varmin tapa alunperinkin on opiskella maksimiin asti ja tehdä itsestään jonkin olennaisen alueen huippuasiantuntija jonka arvo vain nousee iän myötä. Ei ole tarvetta jäädä eläkkeelle välttämättä koskaan jos ei itse halua vaan voi toimia itsenäisenä asiantuntijana myöhemminkin. Mitä vähemmän on koulutusta ja jos toimii alalla, jossa jämähtää tekemään samaa vuosikymmeniksi jatkuvan tutkimustyön ja lisäkouluttautumisen sijaan, niin riski jäädä myöhemmin työttömäksi tietysti kasvaa. Kaikista pahin tilanne on fyysisen työn tekijöillä, jotka korvataan nuoremmilla ja vetreämmillä ilman muuta heti kun siihen tulee tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa, että nuoret on nälkäisempiä ja helpommin johdettavia
Helpommin manipuloitavia, tarkoitat.
Jos firmassa ajatellaan, että viisikymppinen ei halua tehdä töitä uuden firman tapojen mukaiesti, niin kyse ei ole välttämättä pelkästään siitä, että se viisikymppinen on jämähtänyt, vaan siitä, että firma on jämähtänyt. Siellä ei haluta kuunnella muita eikä oppia uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko noi rekrykoulutukset mistään kotoisin? Juuri katsoin tampereen seudun kursseja ja oli mm joku tiedolla johtaminen tms .
Pohdin että hakisiko sellaiseen. Toki on nöyryyttävää 20v päällikköuran jälkeen mennä harjoittelijaksi (palkaton 5kk harjoittelu) mutta sitä kautta saattaisi työllistyä silti.Ei, se on 5 kk palkatonta harjoittelua ja sen päälle mahdollisesti saat paikan. Tai sitten et.
Mutta voi tosiaan olla viisikymppisen ainoa mahis saada jotain täytettä CV:hen, joten hieman nurinkurisesti sitä voi suositella.
Saako sen keskeyttää jos saa oikean työn? Etsin tätä tietoa kurssin sivuilta ja te-palvelusta mutta ei ole vastausta. En usko että mainostavatkaan oikeutta keskeyttää, sillä mukaan sitoutui yrityksiä jotka maksaa ohjelmasta jonkun 8000e summan.
Olisi todella paska tuuri jos saisi oikean työn mutta ei voikaan ottaa sitä vastaan tuon palkattoman harjoittelun takia.
Vierailija kirjoitti:
Varmin tapa alunperinkin on opiskella maksimiin asti ja tehdä itsestään jonkin olennaisen alueen huippuasiantuntija jonka arvo vain nousee iän myötä. Ei ole tarvetta jäädä eläkkeelle välttämättä koskaan jos ei itse halua vaan voi toimia itsenäisenä asiantuntijana myöhemminkin. Mitä vähemmän on koulutusta ja jos toimii alalla, jossa jämähtää tekemään samaa vuosikymmeniksi jatkuvan tutkimustyön ja lisäkouluttautumisen sijaan, niin riski jäädä myöhemmin työttömäksi tietysti kasvaa. Kaikista pahin tilanne on fyysisen työn tekijöillä, jotka korvataan nuoremmilla ja vetreämmillä ilman muuta heti kun siihen tulee tilaisuus.
Olen tehnyt noin eli mulla on akateeminen tutkinto ja paljon erikoisosaamista. Sen vaan menettää kertaheitolla kun jää työttömäksi.
Mulla on sama "ongelma" ja samanlainen tausta josta se johtuu. Ilmeestä päätellen joskus jopa luullaan, että olen humalassa tai aineissa, kun olen niin iloinen. Ilmeisesti rento ja hymyilevä nainen on odotusten vastainen. Tämä ongelma siis tulee vastaan muuallakin kuin työhaussa.