Ovatko ajatuksesi parisuhteesta mullistuneet?

Ne muuttuivat avioeroni jälkeen , kun nuolin haavojani 20 v liiton jälkeen ja luin ns kaikki kirjat eroista ja psykologiasta, rakkaudesta ja lapsuudesta.

Ymmärsin rakkuden negaatioiden kautta: rakkaus EI dominoi, ei kontrolloi, eikä vaadi mitään. Ts. Rakkaus antaa toiselle vapauden olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ne muuttuivat avioeroni jälkeen , kun nuolin haavojani 20 v liiton jälkeen ja luin ns kaikki kirjat eroista ja psykologiasta, rakkaudesta ja lapsuudesta.

Ymmärsin rakkuden negaatioiden kautta: rakkaus EI dominoi, ei kontrolloi, eikä vaadi mitään. Ts. Rakkaus antaa toiselle vapauden olla oma itsensä.

Olen mies ja tämän saman löysin, kun eroprosessia käsittelin.  Luettua ei tosin tullut paljon muuta kuin tätä Vauva palstaa ;). Erossa olin käynyt läpi kaikki epätoivon  mustasukkaisuuden, vihan jne. tunteet vaikka samalla tunsin ettei se rakkauskaan sieltä taustalta ollut kadonnut. Olo oli todella sekainen ennen kuin valaistuminen tuli juuri sen kautta, että olin ymmärtänyt rakkauden aivan väärin. 

Se mitä tapahtui oli valtava helpotus. Saatoin muun muassa edelleen rakastaa vaikka ei oltukaan parisuhteessa. Samoin se räjäytti tajuntani sen suhteen mikä oikeastaan on parisuhde. Olin käsittänyt parisuhteen jonkinlaisena vankilana, kun parisuhteen pitäisi olla juuri päinvastaista.

Käsitykseni suhteesta ei ole muuttunut. Mutta totesin jossain vaiheessa, että meidän kulttuurissa "oikean" suhteen luominen ja ylläpito kuolemaan saakka ei ole todennäköistä, ainakaan minulle. Joten tyydyin kevytsuhteisiin.

Varmaan suurin mullistus tuli ensirakkauden aikaan. Parisuhde ei ollutkaan niitä pilvilinnoja, jotka rakastuminen nosti mieleen. Se , että kyse olikin kahden tavallisen nuoren elämisestä yhdessä, jotenkin latisti kaiken. Itselläni meni pitkä aika sen jälkeen ennen kuin aloin todella harkita parisuhdetta tosimielessä. Sitten mentiinkin saman tien lapsi- ja perhevaiheeseen.

Mun käsitys parisuhteesta ei sinänsä oo kovin paljon muuttunut, mutta ymmärrys itsestä on muuttunut tosi paljon. Mulla on ollut helppo solmia uusia suhteita, mutta ne ei vaan kestäneet. Ennen ajattelin, että kunhan suhde on solmittu, suhde hanskataan vähän vasemmalla kädellä. Vasta yhden hyvä frendin suhdetta seuratessa yhtäkkiä tajusin kuinka paljon parisuhde tarvii huoltamista. Itse en olis sitä koskaan tajunnut ilman esimerkkiä. Nyt oon paljon pidemmässä suhteessa.

Avioerossa oma naivius karisi ja samoin sokea luottamus.

Eipä kai käsitykseni parisuhteesta ole kovin merkittävästi muuttunut, mutta ei määritelmäni sille ole alunperinkään ollut kovin mustavalkoinen tai tarkka. Eikä mua kiinnosta muiden parisuhteet kuin omani, että sikälikin se on vain sitä mikä itselle milloinkin sopii parhaiten ja muille voi olla jotain muuta.

On, useamman kerran. Merkittävin mullistus oli, kun aloin seurustelemaan nykyisen aviomieheni kanssa. Tajusin, ettei parisuhteen pidä olla jatkuvaa työtä, vääntöä, vähättelyä ja kilpailua. Parisuhteen pitää olla turvallinen satama, josta ei ole kiire minnekään. Eikä ole mitään väliä, mitä ulkopuoliset suhteesta ajattelevat, koska parisuhteen osapuolet ovat itse onnellisia.

Myös mustasukkaisuuden suhteen olen saanut suuria oivalluksia. Rakkaus sekoittuu helposti omistushaluun, joka itse asiassa syö rakkautta. Opin luottamaan suhteeseemme. En enää ole huolissani siitä, että moni yrittää iskeä miestäni tai että mieheni katselee kauniita naisia. En halua kontrolloida millään tavalla rakastamaani ihmistä, koska silloin hän ei voi olla oma ainutlaatuinen itsensä. Ja tämän myötä voin luottaa siihen, että hän todella on kanssani 100% omasta vapaasta tahdostaan.

Yksi on ainakin se, että tosirakkaus ei ole kovinkaan yleistä parisuhteessa elävien keskuudessa. Moni ei kuuntele sisäistä ääntään vaan lähinnä yksinäisyyden pelkoaan, panetustaan tai yhteiskunnan normeja. Silloin ei voi löytää Ystävää, jonka kanssa elämästä tulee helpompaa.

Kyllä. Sanotaan, että viimisen 10:n vuoden aikana olen vakuuttunut siitä, että ihmisiä ei ole luotu olemaan saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä ja että pettäminen on hyvin todennäköistä suhteissa. Uskon että on myös uskollisia ihmisiä, mutta luulen että he ovat TODELLA harvassa.

N31

Ei voi sanoa mullistuneen, mutta vahvistunut on realismi. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jotka pitävät toisistaan vaihtelevissa määrin ja suuren osan ajasta se perustuu kaikkeen muuhun kuin rakkauteen. Rakkauden kanssa yhtä suuria suhdetta kasassa pitäviä asioita ovat tottumus ja käytännön järjestelyt. Jotta suhde on mahdollinen, kaikkea tarvitaan. Muistan, kuinka nuorena joillakin pareilla oli hyvin harhainen käsitys nimenomaisesti heidän parisuhteensa merkityksestä ja ainutlaatuisuudesta. Nyt vanhempana useimmat ovat jo havahtuneet siihen, että se on vain yksi elämisenmuoto ja samaa toistaa valtaosa ihmisistä. Vaaleanpunaisien lasien takaa erittäin tylsä näkemys, mutta sen ymmärtävälle ja hyväksyvälle helpotus ja turhia paineita poistava asia. Ulkopuoliset ovat hyvin vähän kiinnostuneita toisten suhteista, joten ei heitä varten kannata yrittää esittää mitään.