Nelikymppisen loppuelämän tavoitteet?

38 nainen, väsynyt hoitoalalla työskentelevä
- oma terveys paremmaksi, kuten myös mieheni
- saisi pidettyä virkavapaata tai osa-aikaistaa työni vuoden ajaksi
- hevonen ikiomaksi
- opiskella lisää jotta työnkuva ja talous paranisi
- laittaa puutarha ja maalata talo
- matkustella enemmän ja kauemmaksi
- mennä plastiikkakirurgin puheille ja tehdä pari operaatiota kasvoille
- olisi vielä mukava ystävystyä niin miesten kuin naistenkin kanssa
- olla onnellisempi arjessa eikä stressata työstä niin paljoa

Toi Alzheimer on tosiaan pahimpia painajaisia, mitä ihmiselle voi tapahtua. Onneksi suuri osa saa sen vasta 70+ iässä, vaikka toivois, ettei silloinkaan. On myös nähty näitä viisikymppisenä sairastuneita. 

Mutta joo, jännä huomata, että vaikka nyt tunnen eläväni liikaakin lasteni asioiden kautta, ei omiin tulevaisuuden tavoitteisiini kuulunut lasteni asiat vaan omiani. Matkustelu, osa-aikainen työ nykyisen täysiaikaisen tilalle, uusi harrastus ja enemmän aikaa itselle

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:48"]

Tässä ja nyt

Jokainen, joka on joutunut kosketuksiin hyvin rajallisten elinpäivien kanssa, on oivaltanut äkkiä, kuinka suuri lahja elämä on.

Miten järkyttävän tiedottomasti me kahlaammekaan päiviemme läpi, kun unohdamme, että niitä ei riita loputtomiin.

Erään koruttoman tutkimuksen mukaan 80 prosenttia ajatuksistamme pyörii menneisyydessä, 12 tulevaisuudessa ja vain 8 prosenttia tässä hetkessä.

Tätäkin järkyttävämpää on selvennys noista prosenteista:
Menneisyyden aatoksista valtaosan nielaisevat surut, epäonnistumiset, kauna, katkeruus ja katumus. Tulevaisuuden prosenteista leijonanosuuden nielevät huoli, pelko ja epävarmuus.
Entä ne kallisarvoiset kahdeksan prosenttia? Suuri osa niistä koostuu ruuasta ja sukupuolisuudesta nauttimisesta.

Mihin on kadonnut tämä hetki? Miten ihmeessä voimme nauttia elämästä, jos kerran emme elä siinä ainoassa hetkessä, jossa nautinto on mahdollista kokea - nykyhetkessä? Kuinka voimme tylsistyä, kun jokainen minuutti on ainokainen laatuaan?

Kaikki suuret filosofiat ja uskonnot ovat korostaneet nykyhetken ainutlaatuisuutta. Jotenkin se on vain päässyt meiltä pahasti unohtumaan.

''Mennyttä on turha itkeä, eikä tätäkään hetkeä kannata sumentaa itkulla, sillä kyynelten täyttämillä silmillä on vaikea nähdä valoisaa tulevaisuutta '', on joku joskus sanonut viisaasti.

Mitä lääkkeeksi

Tee yksinkertainen mielikuvaharjoitus, jossa tosissasi pysähdyt miettimään, mitä tekisit, jos sinulla olisi tervettä elinaikaa vain vuoden verran.
Ota esille kynä ja paperia ja ala listata asioita, jotka haluaisit ehdottomasti tehdä/saavuttaa tämän kallisarvoisen vuoden aikana.

Kun olen teettänyt tämän harjoituksen kursseillani, ovat vastaukset olleet hyvin samankaltaisia.
''Viettäisin enemmän aikaa perheeni ja rakkaitteni kanssa.'' ''En taatusti kuluttaisi aikaani riitelyyn ja oikeassa olemiseen!'' ''Tekisin vihdoin kaikkia niitä asioita, joita olen haaveillut tekeväni Sitten Kun.''
Sitten kun... Kuinka moni meistä elääkään sitten kun -elämää! Sitten kun saan enemmän rahaa... Sitten kun olen laihtunut... Sitten kun jään eläkkeelle... Sitten kun olen tervehtynyt... Sitten kun löydän elämänkumppanin/ pääsen eroon elämänkumppanistani... Sitten kun lapset ovat isoja...

Ongelma on se, että sitten kun -hetkeä ei ehkä tulekaan.

Niinpä. Ehkä sitä hetkeä ei koskaan tule -mutta saattaa se tullakin. Kaikki elämän ongelmat ja askarruttavat ajatukset ei myöskjään valitettavasti ratkea näillä sinun tai jonkun muun "elämäntaitokursseilla" ja hively-höpinä-mambojambo -hoidoilla. Vaikka niin on varmasti kiva itse ajatella, jos saa elantonsa näistä "henkisen hyvinvoinnin" koulutuksista ja hoidoista.

Jos ihmisellä on oikeasti vain vuosi elinaikaa, tai vaikka kuukausi, niin mahdollisesti ihminen silloin irtisanoutuu työstään, käyttää kertyneen omaisuutensa matkusteluun, tai johonkin muuhun mitä on haaveillut joskus myöhemmin tekevänsä.

Mutta mitä jos hän sitten ei kuitenkaan kuolekaan -kaikki oli erehdystä? Ja työpaikasta on irtisanouduttu, omaisuus on hassattu ja nyt sitten pitääkin aloittaa asunnottomana ja työttömänä uudestaan? Onko kivaa?

Järkevä ihminen pyrkii rakentamaan elämäänsä niin, että nykyhetki on olosuhteisiin nähden mahdollisimman onnellinen ja tyydyttävä, ja samalla haaveilee vielä paremmasta tulevaisuudesta, ehkä jopa suunnittelee ja rakentaa sitä. Siinä toivossa, että se joskus koittaa.

Ei kaikkea voi heittää lintujen päätettäväksi, eikä maailman murheet, väsymys ja ahdistus ja stressi oikeasti keltään katoa noin vaan jollain kurssilla.

Mutta siinä olet oikeassa, että turhanpäiväinen mennen ja tulevan murehtiminen on turhaa painolastia, ja sen piehtaroimisen sijaan pitää tehdä konkreettisia tekoja nykyisen asiantilan parantamiseksi. Ainakin siis parhaansa, vaikkei sitten ehkä onnistuisi jossain, niin voi olla ylpeä siitä että teki sen mitä pystyi.

Kannattaa muistaa, että ne 15-20 vuotiaat, jotka elävät pelkästää omassa nykyhetkessään (kaverit, bilettäminen, jne) miettimättä lainkaan tulevaisuuttaan (joku koulutus, työkokemus jne), ovat sitten 30-70 vuotiaina niitä kouluttamattomia joilla ei juuri ole myöskään työkokemusta, joiden on vaikea saada pysyvää työtä, ja tästä syystä hankkia millään tasolla tyydyttävää elintasoa.

Samalla tavalla suurin osa 40 vuotiaista saavuttaa 65-vuoden iän, miksi on ihan perusteltua vähän suunnitella ja miettiä mitä kenties silloin haluaa elämältään ja onko mahdollisesti tässä kohtaa elämää jotain, millä voi edesauttaa sitä tulevaa (asunnon ostaminen? sijoittaminen? kouluttautuminen? tms.) 

Blääh mitä tekosyvällistä paskaa tuo nro 36:n lainaus... 

Minun mielestä haave ja tavoite ovat kaksi eri asiaa. Aloittaja kysyy tavoitteista, ja minun mielestä ne on sellaisia joiden eteen tekee jotain. Moni puhuu kuitenkin haaveista, tyyliin voittaispa lotossa tai olisipa onnellinen elämä. Esimerkiksi minä en vain haaveile kesämökin hankinnasta vaan se on tavoitteeni: säästän rahaa ja etsiskelen koko ajan kukkarolleni sopivaa kohdetta. Haaveeni olisi merenrantahuvila, mutta se ei ole realistinen tavoite, joten en käytä siihen energiaani. 40+ ikäisenä ymmärrän, että kannattaa satsata siihen mikä on tavoitettavissa.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:34"]

Tuohon kehon rapistumisasiaan - itse en usko moiseen. Esim. vanhempani ovat seitsenkymppisiä ja erittäin hyväkuntoisia,

[/quote]

Et siis usko kenenkään kehon koskaan rapistuneen, vai ainoastaan et usko siihen, että sinulle niin koskaan käy?

[/quote]

En usko että itselleni käy, enkä usko että useimmille muillekaan. Toki on sairauksia jotka voivat iskeä, ja ihan elintavoista riippumatta, jotka voivat jopa hyvin nuorenakin rapistuttaa kunnon ja tehdä elämästä rajoittunutta. Ja voihan sellainen toki minuunkin iskeä ja sitten ei voi mitään. Mutta en usko siis että ilman mitään sairauksia, ihan vaan tavallisesti ilman urheilua ja terveysintoilua eläen, ihminen tulisi jotenkin raihnaiseksi järin nuorena.

Kun noita vanhempieni ikäisiä katselee niin ei tunnu mitenkään korreloivan kunto ja elämäntavat toisiinsa. Tuurista lähinnä tuntuu olevan kiinni, mitä on perinyt geneettisesti ja miten nyt sattuu välttämään onnettomuuksia ja sairauksia. Joten miksipä tuhlata elämäänsä sairauksien tai rapistumisen pelkäämiseen ja epämiellyttävien asioiden tekemiseen niiden välttämiseksi, jos ei näytä edes kaikki terveysruoan puputtaminen ja kuntoilu auttavan varmistamaan terveyttä.

Ikäihmisenä allekirjoitan tuon tässä ja nyt.  Monet luulevat juuri tuo ja tuo on tärkeää, jos se on sitä toiselle ei välttämättä muille.  Ihmettelen sitä kun joku valittaa kurjaa elämäänsä ja silti ei osaa ajatella, ole vaikka siitä kiitollinen että pystyt ajamaan autoa, tai jostain muusta.  Totaalisen huonovointinen ihminen ei pysty siihenkään.

Aika samantapaisia tavoitteita ja haaveita ihmisillä. Tuo kirjoitus hetkessä elämisestä on mun mielestä aika hyvä, toki vähän kökösti käännetty suomeksi. Mutta ajatus on hieno.

Itselläni on taas niin epämääräinen työtilanne, että möngin vuoroin toivossa ja vuoroin epätoivossa. Ajattelin, että jos saisin muodostettua jonkunlaisen kauampana siintävän tavoitteen, olisi mönkiminen helpompaa ja olisi helpompi tehdä valintoja.

On kyllä suuri harmi, jos useampi vuosi menee mönkiessä eikä huomaakaan tuota lasta, joka elää ihania viimeisiä leikki-iän vuosiaan ja tulee silmät loistaen selitämään jotakin. Tai sitä murrosiän kynnyksellä olevaa pohdiskelijaa, joka kaipaa äidin haleja. Tai jos jättää huomiotta oman puolison, jota en edes tuossa alkulistassani maininnut, kun hänen olemassaolonsa on niin "itsestään selvä"..

Yllättävän moni teistä haaveilee jo eläkkeestä, esim. 10 vuoden sisällä. Minä tavoittelen vasta sitä vakituista työpaikkaa, johon voisin sitoutua ja joka voisi sitoutua minuun. Haaveilen ammattitaitoani arvostavasta työyhteisösä ja mielekkäästä työstä yhteiskunnan hyväksi.

En tiedä pitäisikö ruveta elämään hetkessä vai tiukentaa tahtia niiden keinojen kehittelemiseen, että pääsisin tavoitteisiini. Miten yhdistää nämä kaksi?

Ap

Miksi pitäisi luoda itselleen paineita tulevaisuuteen. Miksi voi olla vaan ja nauttia hetkessä.
Ainiin, minulla on jo toteutunu ap:n lista. Urheilua tulen jatkaan hautaan asti, jos terveys pysyy.
M40

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:39"]

Miksi pitäisi luoda itselleen paineita tulevaisuuteen. Miksi voi olla vaan ja nauttia hetkessä. Ainiin, minulla on jo toteutunu ap:n lista. Urheilua tulen jatkaan hautaan asti, jos terveys pysyy. M40

[/quote]

Varmaan näitä alkaakin pohtia yleensä siinä vaiheessa, kun on tyytymätön nykyisyyteensä. Kyse lienee enemmän oaineiden olemisesta nykyisyydessä. Kun on joku kuva onnellisemmasta tulevaisuudesta mielessä, on ehkä helpompi sietää tämänhetkistä tyytymättömyyttä.

ap

1. Haluan ammattilaisnäyttelijäksi, valmistuen joko Nätystä tai sitten Teakista. Toinen vaihtoehto on työskennellä tuottaja-käsikirjoittajana.
2. Aion kirjoittaa kirjani loppuun ja olla siihen tyytyväinen
3. Haaveilen romaanini julkaisemisesta
4. Haluan myös julkaista runokirjan
5. Unelmoin tekeväni sitten joskus aloittelevia ja tuntemattomia taiteilijoita tukevan taidegallerian, rahoittajana minä itse
6. Toivon joskus olevani keskeisessä osassa tehdaseläinten olojen parantamisessa tai kyseisen alan lopettamisessa kokonaan.
7. Haluan rakentaa hirsitalon mieheni kanssa, sellaiselle paikalle, mikä on lähellä Tamperetta mutta maaseudulla.
8. Rakastan eläimiä, siksi tahdonkin tulevaisuudessa perheeseeni ja pihalleni ankkoja, kanoja, koiria (collie ja sakemanni) sekä kaneja.
9. Haluan sitten joskus kun minulla toivottavasti on enemmän vaurautta, päästä edes kerran vuodessa johonkin vaellusretkelle vaikkapa vuoristoon, Lappiin, korpimetsiin ja oikeastaan ihan mihin vain.
10. Haluan kokeilla extreme-lajeja, kuten bejihyppyä ja kalliokiipeilyä

Enemmänkin tulisi mieleen, mutta en jaksa kirjoittaa. Ikää minulla on 20.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:34"]

Tuohon kehon rapistumisasiaan - itse en usko moiseen. Esim. vanhempani ovat seitsenkymppisiä ja erittäin hyväkuntoisia,

[/quote]

Et siis usko kenenkään kehon koskaan rapistuneen, vai ainoastaan et usko siihen, että sinulle niin koskaan käy?

[/quote]

En usko että itselleni käy, enkä usko että useimmille muillekaan. Toki on sairauksia jotka voivat iskeä, ja ihan elintavoista riippumatta, jotka voivat jopa hyvin nuorenakin rapistuttaa kunnon ja tehdä elämästä rajoittunutta. Ja voihan sellainen toki minuunkin iskeä ja sitten ei voi mitään. Mutta en usko siis että ilman mitään sairauksia, ihan vaan tavallisesti ilman urheilua ja terveysintoilua eläen, ihminen tulisi jotenkin raihnaiseksi järin nuorena.

Kun noita vanhempieni ikäisiä katselee niin ei tunnu mitenkään korreloivan kunto ja elämäntavat toisiinsa. Tuurista lähinnä tuntuu olevan kiinni, mitä on perinyt geneettisesti ja miten nyt sattuu välttämään onnettomuuksia ja sairauksia. Joten miksipä tuhlata elämäänsä sairauksien tai rapistumisen pelkäämiseen ja epämiellyttävien asioiden tekemiseen niiden välttämiseksi, jos ei näytä edes kaikki terveysruoan puputtaminen ja kuntoilu auttavan varmistamaan terveyttä.

[/quote]

Miten niin terveydestä huolehtiminen on epämiellyttävää? Koen epämiellyttävänä epäterveelliset elämäntavat: lyhyet yöunet, liika alkoholi ja tupakka väsyttää ja liikkumattomuus tekee olon epämiellyttäväksi. Ja kaikki nuo liiallisina nakertaa elinvuosia ja elämänlaatua.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:59"]Olen myös noin nelikymppinen. Mun tavoitteita ja suunnitelmia:

- haluan edetä urallani. Seuraavan parin vuoden sisään pitäisi päästä yhden merkittävän etapin yli. TÄtä varten alkaa olla palikat kasassa, sitten tarvitaan enää sopiva tilaisuus.

-haluan työskennellä parin vuoden jakson ulkomailla. Mies tulee mukaan vihtoriksi. Lapsi on jo niin iso, että elää omaa elämäänsä. Tässäkin suhteessa pullat on aika hyvin uunissa.

-haluan saattaa mainitun lapsen hyvin oman elämänsä alkuun, varmistaa hänen taloudelliset mahdollisuutensa ja tukea emotionaalisissa kriiseissä. ERinäisiä suunnitelmia on, lapsella on asunto ja ammatti tuloillaan ja meillä todenäköisesti on mahdollisuus auttaa hänet sijoitustoiminnan alkuun. Olen pyrkinyt myös siihen, että kun hän valitsee elämänkumppania, hän tekee sen niin, että se lisää hänen onnellisuuttaan ja kumppani tukee häntä ja hän kumppaniaan.

-haluan vaurastua vielä jonkun verran lisää. Töitä sen eteen on tähänkin asti tehty, onneksi nautin työnteosta.

-haluan pitää huolta äidistäni, joka on leski, melko yksinäinen ja taloudellisesti vähän niukilla.

-haluan pitää hauskaa ja nauttia elämästä kaiken edellämainitun ohella - ja kautta.
[/quote]

Voi. Et voi lapsesi puolesta elää ja valita

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 15:34"]

Haluan että tapaamme ensirakkauteeni kanssa ja vanhenemme yhdessä <3

[/quote]

No sei ei haluamalla toteudu.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 17:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:59"]Olen myös noin nelikymppinen. Mun tavoitteita ja suunnitelmia:   - haluan edetä urallani. Seuraavan parin vuoden sisään pitäisi päästä yhden merkittävän etapin yli. TÄtä varten alkaa olla palikat kasassa, sitten tarvitaan enää sopiva tilaisuus.   -haluan työskennellä parin vuoden jakson ulkomailla. Mies tulee mukaan vihtoriksi. Lapsi on jo niin iso, että elää omaa elämäänsä. Tässäkin suhteessa pullat on aika hyvin uunissa.   -haluan saattaa mainitun lapsen hyvin oman elämänsä alkuun, varmistaa hänen taloudelliset mahdollisuutensa ja tukea emotionaalisissa kriiseissä. ERinäisiä suunnitelmia on, lapsella on asunto ja ammatti tuloillaan ja meillä todenäköisesti on mahdollisuus auttaa hänet sijoitustoiminnan alkuun. Olen pyrkinyt myös siihen, että kun hän valitsee elämänkumppania, hän tekee sen niin, että se lisää hänen onnellisuuttaan ja kumppani tukee häntä ja hän kumppaniaan. -haluan vaurastua vielä jonkun verran lisää. Töitä sen eteen on tähänkin asti tehty, onneksi nautin työnteosta. -haluan pitää huolta äidistäni, joka on leski, melko yksinäinen ja taloudellisesti vähän niukilla. -haluan pitää hauskaa ja nauttia elämästä kaiken edellämainitun ohella - ja kautta. [/quote]

Voi. Et voi lapsesi puolesta elää ja valita

[/quote]

sitä en yritäkään. Sensijaan haluan nähdä hänet onnellisena ja yritä nelää oman elämäni (kasvattajana, äitinä) niin että hänellä on siihen parhaat edellytykset. Sen minä VOIN tehdä.