Uusperheihmiset apua, miten muuttaa yhteen?
Olen eronnut vajaa pari vuotta sitten ja nyt on puoli vuotta ollut uusi suhde. Poika 13 v. ja uusi miesystäväni tulee ihan ok toimeen keskenään. Mutta onhan se ihan eri asia kuin yhteen muuttaminen... mitenkähän siinä pitäisi edetä? Ei nyt mitään kiirettä sinänsä ole, molemmilla omat asunnot, mutta olisi se kiva rakentaa yhteistä arkea. Ja miten poika suhtautuu siihen että tulee uusi mies taloon? Vinkkejä, kokeneemmat? Itselläkin olisi varmasti totuttelemista kun on jo tottunut että ei tarvitse keneltäkään lupia kysellä kun tekee päätöksiä ja toteuttaa asioita.
Kommentit (112)
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:21"]
Ei ketään linjoilla joka olisi kokenut uuden perheen perustamista? Exän kanssa vielä aika kireät välit.
ap
[/quote]
Olen asunut uusioperheessä ja suosittelen lämpimästi, että anna ajan mennä.
Miksi ihmeessä moinen kiiire ?
3 vuotiaan kanssa en muttaisi kenenkään miehen kanssa yhteen, vaan seurustelisin ihan rauhassa ja asuisin pojan kanssa.
Kannattaa ajatella sitä lasta . sä ehdit sen miehen kanssa viettää loppuelämäs jos niikseen on .
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:21"]
Ei ketään linjoilla joka olisi kokenut uuden perheen perustamista? Exän kanssa vielä aika kireät välit.
ap
[/quote]
Olen asunut uusioperheessä ja suosittelen lämpimästi, että anna ajan mennä.
Miksi ihmeessä moinen kiiire ?
3 vuotiaan kanssa en muttaisi kenenkään miehen kanssa yhteen, vaan seurustelisin ihan rauhassa ja asuisin pojan kanssa.
Kannattaa ajatella sitä lasta . sä ehdit sen miehen kanssa viettää loppuelämäs jos niikseen on .
[/quote]
3 = 13
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:23"]
En muuttaisi yhteen. Miksette voi seurustella erikseen asuen, kunnes poika muuttaa omilleen eli 5-6 vuoden päästä? Pääsisitte paljon vähemmällä kaikki. Poika erityisesti.
[/quote] Niin että pentu saa pyörittää arkea? Just.
Ap pakkaa kimpsut ja kampsut, muuttaa asumaan miehen kanssa ja thats it. Ei lapsilta kysytä mielipidettä tälläisiin asioihin.
[/quote]
Oolet kyllä melkoinen typerys. Kukaan lastaan kunnioittava vanhempi ei toimi noin.
Mielenkiintoinen keskustelu. Tässä vain häiritsee se, että mistä nämä mielipiteet tulevat? Omaa kokemusta, vai kuulopuhetta? Pelkkiä olettamuksia vai mihin perustuvat?
kaverini poika oli 13 v, kun uusperhe perustettiin. Nyt poika jo täysi-ikäinen, ja koskaan ei mitään ongelmia ollut.
Ne uusioperhekuviot, joissa on ongelmia, ovat sellaisia, joissa pakotetaan lapset perheeksi, samoihin aktiviteetteihin ja harrastuksiin.
Eli minä näillä kokemuksella väitän,,että kun teinien antaa elää sitä omaa elämää mitä elivät ennen yhteenmuuttoakin, eikä puututa siihen, niin uusperhe toimii ihan hyvin.
Olishan sitä kiva tehdä kaikenlaista, ottaa ja karata miehen kanssa ulkomaille lemmenlomalle tai vaikka ja mitä, mutta kun on lapsia, niin niitä on aina ajateltava ensin. Olisi kiva tehdä ruokaa yhdessä, puutarhahommia, saada hymy ja tervehdys kotiintullessa....Jooh, kuulostaa tosi kivalta, mutta ymmärräthän että se oikee arki lyö vasten kasvoja jossain vaiheessa ja alkuhuuma kaikkoaa, sitten ei kaikki olekaan enää niin ruusuista. Voit haaveilla noista asioista ja toteuttaakin kun kyläilette miehen kanssa toisillanne, mutta ei noilla perustein ja noin aikaisin oikeasti kannata yhteen muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:25"]Mielenkiintoinen keskustelu. Tässä vain häiritsee se, että mistä nämä mielipiteet tulevat? Omaa kokemusta, vai kuulopuhetta? Pelkkiä olettamuksia vai mihin perustuvat?
kaverini poika oli 13 v, kun uusperhe perustettiin. Nyt poika jo täysi-ikäinen, ja koskaan ei mitään ongelmia ollut.
Ne uusioperhekuviot, joissa on ongelmia, ovat sellaisia, joissa pakotetaan lapset perheeksi, samoihin aktiviteetteihin ja harrastuksiin.
Eli minä näillä kokemuksella väitän,,että kun teinien antaa elää sitä omaa elämää mitä elivät ennen yhteenmuuttoakin, eikä puututa siihen, niin uusperhe toimii ihan hyvin.
[/quote]
No kuule ihan maalaisjärkeen perustuu. Eihän täällä itse uusperhettä vastaan olla, vaan sitä, että sitä ollaan perustamassa puolen vuoden tuntemisen jälkeen sen takia, että olis kiva saada joku seuraksi kokkaamaan jne. Ja vasta 5 kk sitten mies vielä kävi vaan "kaverina" kahvilla, nyt olisi asettumassa taloksi. Kokeilkaa sitä arkea ensin ihan rauhassa toistenne luona kyläillen ja katsokaa miten sujuu.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:43"]5-6 vuotta on aika pitkä aika odottaa että saa olla yhdessä, ja vain tapailee muutamana päivänä viikossa. Haluttaisiin kuitenkin nukkua yhdessä ja jakaa sitä arkea.
Ei suunnitella perheenlisäystä, hänen lapset on jo aikuiset.
ap
[/quote]
Etkö uskalla nukkua yksin? Pelkäätkö pimeää tai jotain? Miten te naiset ootte niin miehenkipeitä? M 40
Mikä hiton hinku häillä eksä-nyksä-tuleva eksä-tyypeillä on hetimiten muuttaa yhteiseen talouteen???? Eläkää viisi vuotta seurustellen, niin lapsikin on nuori aikuinen. Ai niin. Sitähän on silloin taas uusi ukkeli tuonut kalsarinsa pyykkikoriisi. Yök!
No myönnän ihan suoraan että tykkään kun on mies kumppanina, ei sinkkuelämä ole minua varten, yksinäistä puuhaa kun on talouden ainoa aikuinen. Ja kyllä siellä täkin allakin on kiva olla kaveri. Mielestäni olin jo aika kauankin yksin, noin minun mittapuun mukaan. Tiedän kyllä paljon naisia jotka on kymmenenkin vuotta ilman uutta miestä, ja luulen etteivät muuta ikinä enää yksiin kenenkään kanssa. Minä nyt satun olemaan tätä lajia.
ap
Vaikka olisitkin sitä lajia, niin kaikki onnistuu todennäköisesti paremmin, kum et kiirehdi. Itse vihasin äitini uutta miestä, jonka piti tulla kotiini asumaan heti tutustumisem jälkeen. Ei se enää tuntunut edes kodilta. 12-vuotiaana runsin olevani ulkopuolinen omassa kodissani. Se oli hirveää aikaa, josta olen näin aikuisenakin vihainen äidilleni. Mieti tarkkaan mikä on parasta lapsellesi äläkä ole itsekäs, sillä valinnallasi voi olla kauaskantoisempia seurauksia kuin osaat kuvitella.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 20:05"]
No myönnän ihan suoraan että tykkään kun on mies kumppanina, ei sinkkuelämä ole minua varten, yksinäistä puuhaa kun on talouden ainoa aikuinen. Ja kyllä siellä täkin allakin on kiva olla kaveri. Mielestäni olin jo aika kauankin yksin, noin minun mittapuun mukaan. Tiedän kyllä paljon naisia jotka on kymmenenkin vuotta ilman uutta miestä, ja luulen etteivät muuta ikinä enää yksiin kenenkään kanssa. Minä nyt satun olemaan tätä lajia.
ap
[/quote]
miksi edellinen suhde kariutui? ongelmat kun tuppaat kulkemaan ihmisen mukana....eli muutitteko silloinkin yhteen liian pian?
jos teillä on nyt mahdollisuus olla kaksi yötä ja kaksi päivää viikosta kahdestaan, niin minusta se on kyllä jo aika paljon tuossa vaiheessa
Ap, sun lapsesi ei ole mikään pikkupoika, otas asiaksesi istua hänen kanssaan oikein alas keskustelemaan asioista. Kerro miten asiat on, tykkäätte miehen kanssa toisistanne ja tykkäätte viettää aikaa kolmisin pojan kanssa, kysy mitä mieltä poika on siitä. Vain sinä tiedät millainen poikasi on ja miten hän asioihin mahdollisesti suhtautuu. Joo aikuiset tekee päätökset, mutta kyseessä on myös pojan koti, joten hänenkin mielipiteensä on tärkeä. Anna aikaa tilanteelle.