Lue keskustelun säännöt.
Uusperheihmiset apua, miten muuttaa yhteen?
13.04.2015 |
Olen eronnut vajaa pari vuotta sitten ja nyt on puoli vuotta ollut uusi suhde. Poika 13 v. ja uusi miesystäväni tulee ihan ok toimeen keskenään. Mutta onhan se ihan eri asia kuin yhteen muuttaminen... mitenkähän siinä pitäisi edetä? Ei nyt mitään kiirettä sinänsä ole, molemmilla omat asunnot, mutta olisi se kiva rakentaa yhteistä arkea. Ja miten poika suhtautuu siihen että tulee uusi mies taloon? Vinkkejä, kokeneemmat? Itselläkin olisi varmasti totuttelemista kun on jo tottunut että ei tarvitse keneltäkään lupia kysellä kun tekee päätöksiä ja toteuttaa asioita.
Kommentit (112)
No en kyllä muuttaisi yhteen puolen vuoden jälkeen edes ilman mitään uusperhekuvioita! Saati sitten, jos lapsiakin olisi. Et tunne tuota miestä vielä ollenkaan, parempi katsoa kuin katua. Pahin virhe näissä on se kiirehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mennyt oikein luontevasti, poika nyt 15. Vuosi sitten mies luopui aiemmasta asunnostaan, mutta jo varmaan vuoden sitä ennen mies oli käytännössä asunut meillä enimmäkseen. Katsokaa vaikka toisen puolen vuoden jälkeen, miltä teidän tilanne vaikuttaa!
Puoli vuotta on kyllä tosi lyhyt aika, tunnetteko miehen kanssa kunnolla vielä toisiannekaan?
Voihan sitä yhteistä arkea elää muutenkin kuin tekemällä samantien osoitteenmuutoksen ja kurvaamalla muuttoautolla pihaan. Mies voisi vähitellen viettää teillä enemmän aikaa, käydä töissä teidän luota pari päivää ja sitten taas mennä omaan kotiinsa jne. Voisitte kaikki katsella ja kuulostella miten sujuu ja sinä voit keskustella lapsesi kanssa,että miltä on tuntunut kun Matti on nyt ollu tässä meidän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:16"]
Puoli vuotta on kyllä tosi lyhyt aika, tunnetteko miehen kanssa kunnolla vielä toisiannekaan? Voihan sitä yhteistä arkea elää muutenkin kuin tekemällä samantien osoitteenmuutoksen ja kurvaamalla muuttoautolla pihaan. Mies voisi vähitellen viettää teillä enemmän aikaa, käydä töissä teidän luota pari päivää ja sitten taas mennä omaan kotiinsa jne. Voisitte kaikki katsella ja kuulostella miten sujuu ja sinä voit keskustella lapsesi kanssa,että miltä on tuntunut kun Matti on nyt ollu tässä meidän kanssa.
[/quote]
kannatan. kyllä on myös pojan kannalta tosi tärkeää, että aikuinen on pitkäjänteinen ja harkitseva ihmissuhteissaan, tämä antaa paremman mallin pojalle tulevaisuutta varten. ettei poika sitten vuorostaan toimi harkitsemattomasti ihmissuhteissaan ja siitähän seuraa vain hankaluuksia.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:23"]
En muuttaisi yhteen. Miksette voi seurustella erikseen asuen, kunnes poika muuttaa omilleen eli 5-6 vuoden päästä? Pääsisitte paljon vähemmällä kaikki. Poika erityisesti.
[/quote]
Poika erityisesti ? Itse tulin aikanaan samanikäisenä jannuna oikein hyvin toimeen äitini uuden miesystävän kanssa - kunhan oli roolit molemmille selvät. Ja hyvää teki tutustua uusiin ihmisiin.
Tosin puolen vuoden seurusteluhistorialla en lähtisi yhteisasumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan isä asuu samalla paikkakunnalla ja poika on isällään parina päivänä viikossa.
Uusi mies ei asu samalla paikkakunnalla, vajaan tunnin matkan päästä. Olisikin helpompi varmaan jos asuisi aika lähellä.
Millaiset roolit ja pelisäännöt?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko on hosua jo yhteen ap? Puoli vuotta on tosissaan lyhyt aika tutustua toiseen ihmiseen ja lapsille varsinkin. Ratkaisut ei koske pelkästään sinua.
Minulla meni seurustelusta yhteen muuttamiseen kaksi vuotta, ja minusta se oli sopiva aika. Olemme olleet nyt vajaan vuoden naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:46"]
Pojan isä asuu samalla paikkakunnalla ja poika on isällään parina päivänä viikossa.
Uusi mies ei asu samalla paikkakunnalla, vajaan tunnin matkan päästä. Olisikin helpompi varmaan jos asuisi aika lähellä.
Millaiset roolit ja pelisäännöt?
ap
[/quote]
Tässä vaiheessa ei mitään rooleja. Mies on teillä vieraana. Ei kannata alkaa asiaa sen kummemmaksi vielä muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni toi puoli vuotta ennen kuin koin, että on edes oikea aika esitellä mies lapselleni, siihen saakka tapailtiin kahden kun lapsi oli isällään. Olihan se hankalaa ja ikävää kun tunteet voimistui ja olisi halunnut viettää miehen kanssa aikaa enemmän ja enemmän, mutta silti halusin olla ensin itse varma meidän jutusta ennen kuin saatoin sen lapseni tietoon. Nyt olemme seurustelleet 5 vuotta, joista 3 vuotta asuneet yhdessä. Hyvin otti lapseni vastaan miehen ja myöhemmin yhteenmuuton,kun kaikki eteni niin rauhallisesti ja luontevasti.
Jos poika on kuitenkin viikottain isällään, sinähän voit sillon käydä miesystäväsi luona yötä ja hän taas sitten vähitellen viettää teilläkin öitä. Yhteen muuttaminen ei varmasti ole ajankohtainen tuossa vaiheessa juuri missään suhteessa, varsinkaan kun sinulla on lapsi. Niin kuin joku tuossa jo sanoi, antakaa pojalle hyvä malli vastuullisesta, tasaisesta aikuisten parisuhteesta. Tunti ajomatkaa ei ole niin hankala asia muutaman vuodenkaan ajan. Jos sinun pitää kysyä erikseen mitä rooleista ja pelisäännöistä pitäisi keskustella, niin se vaikuttaa siltä että et ole oikein miettinyt mahdollisia ongelmia.
Onhan se mahdollista että kaikki menee hyvin, ja teidän yhteenmuutto sujuu kivasti ja säästätte siinä sen tunnin ajomatkan ja rahaakin. Ja lapsi saa elämäänsä tasapainoisen uuden roolimallin mieheksi ja läheiseksi ihmiseksi. Sinä olet onnellinen ja jaksat hyvin teini-iän myrskyt ottaa vastaan, kun rinnalla on sinua tukeva puoliso. Näin voi käydä.
Mutta voi käydä myös niin, että vaikka miesystäväsi olisikin ihan niin ihana kuin miltä vaikuttaa, pojalle kaikki voi olla vähän liikaa liian nopeasti. Varsinkin kun se exäsi saattaa tahollaan vaikka kiusallaan pitää vaikka mitä naisvirityksiä. Montako uutta aikuista teini-ikää lähenevä, muutama vuosi sitten eron kokenut ja sen jälkeen huonoissa väleissä olevien vanhempien välillä sukkuloinut lapsi kestää koteihinsa, ennen kuin häneltä häviää tunne kodista kokonaan.
Poika ehkä oireilee koulun ja kavereiden suhteen, saattaa alkaa viettää enemmän aikaa isällään kun ei viihdy kotona. Sanoit että isä ei ole mikään joustava tyyppi, hänen ja sinun välit tulehtuu entisestään ja yhteisiä asioita on entistä vaikeampi hoitaa, vaikka erityisesti pitäisi jos pojalla on ongelmia. Ja jos teidän suhde päättyykin eroon, siinä on taas yksi uusi myllerrys pojalle.
No joo, kaikenlaista voi sattua. Kuten sanoin, voi mennä hyvinkin. Mutta jos poika ja mies tulee nyt hyvin toimeen, en riskeeraisi sitä suhdetta hyppäämällä yhteisasumiseen. Varmemmin kaikki menee ihan hyvin, kun ei hätiköi. Ei teidän välttämättä tarvitse päättää, että vasta vuonna 2021 voidaan harkita yhteistä kotia, mutta odottakaa nyt hetki. Ottakaa hyvät puolet irti tästä elämänvaiheesta ja edetkää mieluummin liian rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aattele nyt, sulla on mies jota tapailet, saatte rauhassa viettää keskenänne aikaa kun lapsi on isällään tai jossain, ja sitten sulla on koti johon palata arkeen lapsesi kanssa kahdestaan, teidän oma elämä jossa sinä päätät ja olet vastuussa vain itsestäsi ja lapsestasi. Mun mielestä toi on suorastaan ihannetilanne! Miksi kiirehtiä siihen yhteiseen tasaiseen arkeen ja sen mahdollisiin hankaluuksiin, ehditte kyllä myöhemminkin? Nauttisit tästä nykyisestä tilanteesta! Ihanaa jännitystä ja kutkutuksia mahanpohjaan, kun sovitte kahdenkeskisiä salaisia tapaamisia :)
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:32"]Hei aattele nyt, sulla on mies jota tapailet, saatte rauhassa viettää keskenänne aikaa kun lapsi on isällään tai jossain, ja sitten sulla on koti johon palata arkeen lapsesi kanssa kahdestaan, teidän oma elämä jossa sinä päätät ja olet vastuussa vain itsestäsi ja lapsestasi. Mun mielestä toi on suorastaan ihannetilanne! Miksi kiirehtiä siihen yhteiseen tasaiseen arkeen ja sen mahdollisiin hankaluuksiin, ehditte kyllä myöhemminkin? Nauttisit tästä nykyisestä tilanteesta! Ihanaa jännitystä ja kutkutuksia mahanpohjaan, kun sovitte kahdenkeskisiä salaisia tapaamisia :)
[/quote]
Joo tosi ihqua ja sopisikin varmaan hyvin sunlaiselle sitoutumiskammoiselle. Nyt on kuitenkin kyseessä aikuinen nainen, jonka teini-ikäinen lapsi jo tietää uudesta miehestä, ja joka selvästi haluaisi yhteisen elämän miehensä ja lapsensa kanssa. Joten....not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 14:32"]Hei aattele nyt, sulla on mies jota tapailet, saatte rauhassa viettää keskenänne aikaa kun lapsi on isällään tai jossain, ja sitten sulla on koti johon palata arkeen lapsesi kanssa kahdestaan, teidän oma elämä jossa sinä päätät ja olet vastuussa vain itsestäsi ja lapsestasi. Mun mielestä toi on suorastaan ihannetilanne! Miksi kiirehtiä siihen yhteiseen tasaiseen arkeen ja sen mahdollisiin hankaluuksiin, ehditte kyllä myöhemminkin? Nauttisit tästä nykyisestä tilanteesta! Ihanaa jännitystä ja kutkutuksia mahanpohjaan, kun sovitte kahdenkeskisiä salaisia tapaamisia :)
[/quote]
Joo tosi ihqua ja sopisikin varmaan hyvin sunlaiselle sitoutumiskammoiselle. Nyt on kuitenkin kyseessä aikuinen nainen, jonka teini-ikäinen lapsi jo tietää uudesta miehestä, ja joka selvästi haluaisi yhteisen elämän miehensä ja lapsensa kanssa. Joten....not.
[/quote]
Munlainen sitoutumiskammoinen? Siis anteeks mitä :D Minä ja nähtävästi moni muukin on sitä mieltä, että nyt on liian aikaista muuttaa yhteen. Eli ehdotan tapailua ihan siinä missä muutkin ehdottavat? Yritin vaan tuoda niitä hyviä puolia esiin. Mikä onkaan tarkalleen se ikä, jonka ylitettyä on sun mielestä jo niin aikuinen ettei ole sallittua nauttia huolettomasta tapailusta ja rakkauden tuomasta perhosista vatsassa?
Uusperheet on saatanasta. Ei kukaan jaksa sellaista kompromissin kompromissin kompromissia.
Kyllä heti kun tavattiin tuli molemmille sellainen tunne että se kumppani on löytynyt. Kuukauden sisään tuli käymään kotona että poika tapasi hänet- ihan kaverina tietty vain kahvilla käymään.
ap
Ja rakkauden tuomista perhosista vatsassa nautitaan, mutta yhtä nautittavaa on laittaa ruokaa yhdessä ja tehdä puutarhatöitä yhdessä, ja ylipäätään touhuta jotain kotosalla kun se toinen on jossain siinä lähituntumassa. Sitä yhteistä arkeahan siinä kaipaa. Tulla kotiin kun siellä on joku joka tervehtii ja hymyilee. (teinit ei ole tuossa kauhean hyviä :))
ap
Hei ap!
Mulla vähän erilainen tilanne, mutta silti samantyyppinen. Tutustuin tulevaan mieheeni vajaa vuosi sitten. Yhteen muutettiin 6kk tapaamisesta, nyt kesällä mennään naimisiin.
Mulla on kolme pientä lasta, miehellä yksi aikuinen ja kaksi teiniä. Mun lapset on meillä viikko-viikko-systeemillä, miehen lapset lomilla ja usein viikonloppuisin. Asuvat toisella paikkakunnalla.
Pelisääntöjen sopimista tarvitaan. Kun mies muutti meille, asiasta keskusteltiin kaikkien lasten kanssa ensin ja puhuttiin, mitä se tarkoittaa. Minä sanoin miehen teineille, että tää on teidänkin kotinne nyt ja elätte täällä kuin kotonanne. Omille lapsilleni terotin, että mikään ei muutu, teidän elämässänne on nyt vain yksi aikuinen lisää, joka teitä rakastaa koko sydämestään ja jota pitää totella.
Ongelmia ei ole suuremmin ollut. KEskimmäinen lapseni, 7v tyttö, välillä tosin kiukkuaa, mutta ei ole kohdistettu mieheeni erityisesti. Testaili aluksi, että pitävätkö vanhat säännöt yhä paikkansa ja saako mieheltäni asioita helpommin läpi :).
Tsemppiä!
Jaa-a. Minulla ei ole kokemusta itselläni uusperheestä, mutta seurailen paria tosi läheltä.
Nuo kaikki teinipojat ovat ottaneet äidin kumppanin helposti vastaan. Mutta: miehen pitää olla lungi tyyppi, joka ei nipota ja puutu. Kaikki tuntemani teinipojat ovat kuitenkin omassa huoneessa ja pelaavat. Hyvä kun ulos kolostaan tulevat.mMikä heillä voisi olla ulkopuolista ihmistä vastaan? Jos siis mies on helppo luonne. Joustava siis, joka osaa katsoa asioita läpi sormien. Ongelmia tulee, jos se uusi kumppani on tarkka, miten elämää pitää elää.
Minäkin olen sitä mieltä, että puoli vuotta on lyhyt aika. Eli viettäisin lomia ja pidempiä aikoja yhdessä ja pikkuhiljaa hivuttaidin miehen mukaan. Ei siinä nyt viittä vuotta tarvi odotella. ihan hyvä, että lapsi näkee, mitä parisuhde tarkoittaa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:03"]
Mies on viettänyt meillä aikaa kyllä kokonaisia päiviä ja on tehty yhdessä puutarhatöitä ja muuta, yöksi on lähtenyt kotiinsa aina tähän asti. Ajattelen kyllä tuota teini-ikää että ei se tule olemaan helppoa kummallakaan lailla.
ap
[/quote]
asutte ilmeisesti samalla paikkakunnalla, että voitte viettää päiviä yhdessä? jatkaisin tuolla mallilla toistaiseksi, vähintään vuoden.