Lue keskustelun säännöt.
Uusperheihmiset apua, miten muuttaa yhteen?
13.04.2015 |
Olen eronnut vajaa pari vuotta sitten ja nyt on puoli vuotta ollut uusi suhde. Poika 13 v. ja uusi miesystäväni tulee ihan ok toimeen keskenään. Mutta onhan se ihan eri asia kuin yhteen muuttaminen... mitenkähän siinä pitäisi edetä? Ei nyt mitään kiirettä sinänsä ole, molemmilla omat asunnot, mutta olisi se kiva rakentaa yhteistä arkea. Ja miten poika suhtautuu siihen että tulee uusi mies taloon? Vinkkejä, kokeneemmat? Itselläkin olisi varmasti totuttelemista kun on jo tottunut että ei tarvitse keneltäkään lupia kysellä kun tekee päätöksiä ja toteuttaa asioita.
Kommentit (112)
Onpas teillä ollut ankeita suhteita, kun on mennyt kaikki plörinäksi puolen vuoden päästä "arjen astuttua kuvioihin". Mun miehellä oli neljävuotias lapsi ja mut esiteltiin lapselle pari kuukautta tapaamisesta. Neljä kuukautta tapaamisesta asuttiin kaikki yhdessä ja puoli vuotta tapaamisesta oltiin naimisissa. Kolme vuotta jo mennyt ja eletään vieläkin sokeritöhkäistä alkuhuumaa ja hienosti menee. Ei ketään tartte tuomita ikuiseen yksinäisyyteen ton lapsikortin verukkeella.
Ihme hulluja täälläkin pyörii. Just näitä, joille miehet kelpaa vain siittämiseen ja kun lapsen saa, pitää elää vaan sitä palvoakseen ja palvellakseen seuraavat 20-vuotta :D Ja itse pitää pukeutua perunasäkkiin ja syödä pelkkää kaurapuuroa ja olla niin marttyyripyhimysäitejä ai että.
Ei se oman parisuhteen uhraaminen lapsen alttarille tee teistä parempia vanhempia. Turhaan kilvan kiillotatte siellä sädekehiänne ja keksitte ihme sääntöjä. Meillä on vain yksi elämä, eikä kukaan tiedä kuinka pitkä. Elämästä saa ja pitää nauttia, kun siihen on mahdollisuus.
Noin vanhaa jässikkää (13.v) pitäisitte vielä pumpulissa ja varmaan nukkuisittekin samassa perhepedissä vielä sen kanssa. Joko yöimetykset on loppuneet vai onko se teidän yhteinen kiva iltarutiini ja auttaa nukahtamaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:58"]
Onpas teillä ollut ankeita suhteita, kun on mennyt kaikki plörinäksi puolen vuoden päästä "arjen astuttua kuvioihin". Mun miehellä oli neljävuotias lapsi ja mut esiteltiin lapselle pari kuukautta tapaamisesta. Neljä kuukautta tapaamisesta asuttiin kaikki yhdessä ja puoli vuotta tapaamisesta oltiin naimisissa. Kolme vuotta jo mennyt ja eletään vieläkin sokeritöhkäistä alkuhuumaa ja hienosti menee. Ei ketään tartte tuomita ikuiseen yksinäisyyteen ton lapsikortin verukkeella.
Ihme hulluja täälläkin pyörii. Just näitä, joille miehet kelpaa vain siittämiseen ja kun lapsen saa, pitää elää vaan sitä palvoakseen ja palvellakseen seuraavat 20-vuotta :D Ja itse pitää pukeutua perunasäkkiin ja syödä pelkkää kaurapuuroa ja olla niin marttyyripyhimysäitejä ai että.
Ei se oman parisuhteen uhraaminen lapsen alttarille tee teistä parempia vanhempia. Turhaan kilvan kiillotatte siellä sädekehiänne ja keksitte ihme sääntöjä. Meillä on vain yksi elämä, eikä kukaan tiedä kuinka pitkä. Elämästä saa ja pitää nauttia, kun siihen on mahdollisuus.
Noin vanhaa jässikkää (13.v) pitäisitte vielä pumpulissa ja varmaan nukkuisittekin samassa perhepedissä vielä sen kanssa. Joko yöimetykset on loppuneet vai onko se teidän yhteinen kiva iltarutiini ja auttaa nukahtamaan? :D
[/quote]
No joo, kuten itsekin sanot, niin sinäkin elät vielä alkuhuumaa, vai että oikein kolme vuotta yhteistä taivalta... :-DDD Aika mitätöntä, sanoo tämäkin 20-vuotisessa suhteessa oleva ihminen, jolla on ollut kriisejä ihan vielä viime vuosinakin, kun molemmista osapuolista paljastuu uusia piirteitä... Yhdessä me on silti haluttu jatkaa, mutta moniko tänä päivänä haluaa? Miksi niitä eroja on nykyään niin paljon? Hmm...
"voi muuttaa yhteen jos kokee tarpeelliseksi" ja "suhdekin pysyy tuoreena kun arkea ei jaeta niin tiiviisti"...eikö se avioliitto ole sitä arjen jakamista ja yhdessä selviämistä, ja toistensa tuntemista ja tukemista ja tarvitsemista? Mihin se halu elää yhdessä olisi mihinkään kadonnut vaikka kuinka on 45? Ei mitään sitoutumista? Ettei vaan ota riskejä? Kulissia sille teinille, mikä se sellainen parisuhteen malli on? Ei sitä nyt naimisiinkaan sovi mennä sehän nyt olisi ihan moraalitonta ja pilaisi teinin elämän? Ai niin menkää naimisiin kunhan ette liikaa aikaa vietä yhdessä, sehän pilaa kaiken kivan.
Kiitos 90, ihana kuulla ja onnea teille :)
ap
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:58"]
Onpas teillä ollut ankeita suhteita, kun on mennyt kaikki plörinäksi puolen vuoden päästä "arjen astuttua kuvioihin". Mun miehellä oli neljävuotias lapsi ja mut esiteltiin lapselle pari kuukautta tapaamisesta. Neljä kuukautta tapaamisesta asuttiin kaikki yhdessä ja puoli vuotta tapaamisesta oltiin naimisissa. Kolme vuotta jo mennyt ja eletään vieläkin sokeritöhkäistä alkuhuumaa ja hienosti menee. Ei ketään tartte tuomita ikuiseen yksinäisyyteen ton lapsikortin verukkeella.
Ihme hulluja täälläkin pyörii. Just näitä, joille miehet kelpaa vain siittämiseen ja kun lapsen saa, pitää elää vaan sitä palvoakseen ja palvellakseen seuraavat 20-vuotta :D Ja itse pitää pukeutua perunasäkkiin ja syödä pelkkää kaurapuuroa ja olla niin marttyyripyhimysäitejä ai että.
Ei se oman parisuhteen uhraaminen lapsen alttarille tee teistä parempia vanhempia. Turhaan kilvan kiillotatte siellä sädekehiänne ja keksitte ihme sääntöjä. Meillä on vain yksi elämä, eikä kukaan tiedä kuinka pitkä. Elämästä saa ja pitää nauttia, kun siihen on mahdollisuus.
Noin vanhaa jässikkää (13.v) pitäisitte vielä pumpulissa ja varmaan nukkuisittekin samassa perhepedissä vielä sen kanssa. Joko yöimetykset on loppuneet vai onko se teidän yhteinen kiva iltarutiini ja auttaa nukahtamaan? :D
[/quote]
No joo, kuten itsekin sanot, niin sinäkin elät vielä alkuhuumaa, vai että oikein kolme vuotta yhteistä taivalta... :-DDD Aika mitätöntä, sanoo tämäkin 20-vuotisessa suhteessa oleva ihminen, jolla on ollut kriisejä ihan vielä viime vuosinakin, kun molemmista osapuolista paljastuu uusia piirteitä... Yhdessä me on silti haluttu jatkaa, mutta moniko tänä päivänä haluaa? Miksi niitä eroja on nykyään niin paljon? Hmm...
[/quote]
Pitääkö ap:n odottaa 20-vuotta, ennenkuin saa muuttaa miehen kanssa yhteen, ettei toisesta paljastuisi sitten enää mitään uutta? Mitä pahaa siinä on? Miksi ap ei saa muuttaa vaikka nyt heti ja elää vieläkin sitä alkuhuumaa kolmen vuoden päästä, edelleen samassa kämpässä? Mikä siinä on niin vaarallista, että sinun pitää olla barrikaadeilla sitä vastaan? Pelottaako, että jollain voi olla mukavampaa, kuin sinulla? Onko ap:n yhteenmuutto sinulta pois? Vituttaako, että itse odotit liian kauan muiden painostuksen takia ja nyt muidenkin on kärsittävä, koska niin kuuluu tehdä?
ihanaa 93 kiitos :D
Oltiin 22 vuotta siinä edellisessä liitossa, ja oli tunnettu jo 2 vuotta ennen kuin alettiin edes seurustella. Edes se ei riittänyt takaamaan että se liitto jatkuu ikuisesti. Eikä sitä että siinä perheessä lasten on sen parempi olla! Kasvettiin niin eri suuntiin, ja hänen elämäänsä ja vapaa-aikaansa alkoi valtaamaan yhä enemmän alkoholi ja siihen liittyvä seurustelu kaikessa muussa seurassa kuin minun. Ei sitä olisi voinut nähdä ennalta silloin 20 vuotta sitten, miten olisi voinut? Tai en minä nähnyt. Ehkä oma vika. En silti vaihtaisi, minulla on aivan mahtava poika.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kun täällä puolustellaan moista h... Olette varmaan niitä, jotka ovat ties monennessako suhteessa, ja lapsiakin varmaan vähintään kolmelle miehelle? Ja se on teistä ok? Mut anna palaa vaan ap, pääasia että huolehdit vaan pojastasi sitten, jos köpelösti käy...
Se on tätä nykyaikaa, näkeehän tuota joka puolella. Onhan se yhtä helppoa erota kuin mennä yhteenkin!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:58"]
Onpas teillä ollut ankeita suhteita, kun on mennyt kaikki plörinäksi puolen vuoden päästä "arjen astuttua kuvioihin". Mun miehellä oli neljävuotias lapsi ja mut esiteltiin lapselle pari kuukautta tapaamisesta. Neljä kuukautta tapaamisesta asuttiin kaikki yhdessä ja puoli vuotta tapaamisesta oltiin naimisissa. Kolme vuotta jo mennyt ja eletään vieläkin sokeritöhkäistä alkuhuumaa ja hienosti menee. Ei ketään tartte tuomita ikuiseen yksinäisyyteen ton lapsikortin verukkeella.
Ihme hulluja täälläkin pyörii. Just näitä, joille miehet kelpaa vain siittämiseen ja kun lapsen saa, pitää elää vaan sitä palvoakseen ja palvellakseen seuraavat 20-vuotta :D Ja itse pitää pukeutua perunasäkkiin ja syödä pelkkää kaurapuuroa ja olla niin marttyyripyhimysäitejä ai että.
Ei se oman parisuhteen uhraaminen lapsen alttarille tee teistä parempia vanhempia. Turhaan kilvan kiillotatte siellä sädekehiänne ja keksitte ihme sääntöjä. Meillä on vain yksi elämä, eikä kukaan tiedä kuinka pitkä. Elämästä saa ja pitää nauttia, kun siihen on mahdollisuus.
Noin vanhaa jässikkää (13.v) pitäisitte vielä pumpulissa ja varmaan nukkuisittekin samassa perhepedissä vielä sen kanssa. Joko yöimetykset on loppuneet vai onko se teidän yhteinen kiva iltarutiini ja auttaa nukahtamaan? :D
[/quote]
No joo, kuten itsekin sanot, niin sinäkin elät vielä alkuhuumaa, vai että oikein kolme vuotta yhteistä taivalta... :-DDD Aika mitätöntä, sanoo tämäkin 20-vuotisessa suhteessa oleva ihminen, jolla on ollut kriisejä ihan vielä viime vuosinakin, kun molemmista osapuolista paljastuu uusia piirteitä... Yhdessä me on silti haluttu jatkaa, mutta moniko tänä päivänä haluaa? Miksi niitä eroja on nykyään niin paljon? Hmm...
[/quote]
Pitääkö ap:n odottaa 20-vuotta, ennenkuin saa muuttaa miehen kanssa yhteen, ettei toisesta paljastuisi sitten enää mitään uutta? Mitä pahaa siinä on? Miksi ap ei saa muuttaa vaikka nyt heti ja elää vieläkin sitä alkuhuumaa kolmen vuoden päästä, edelleen samassa kämpässä? Mikä siinä on niin vaarallista, että sinun pitää olla barrikaadeilla sitä vastaan? Pelottaako, että jollain voi olla mukavampaa, kuin sinulla? Onko ap:n yhteenmuutto sinulta pois? Vituttaako, että itse odotit liian kauan muiden painostuksen takia ja nyt muidenkin on kärsittävä, koska niin kuuluu tehdä?
[/quote]
Rauhoitu hyvä ihminen :-DDD Ei ole näin vakavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole lapsia kolmelle miehelle, ja ihan siitä ainoasta liitosta olen eronnut.
ap
Minun puolesta tehkää mitä haluatte. Mutta seuraan juuri ystäväni ex-miehen seikkailuja. Mies oli alistava piru, varsinainen narsisti. Onneksi erosivat.
Nyt mies on löytänyt heti uuden naisen ja uudella naisella on myös lapsia. Uusi nainen on aivan hullaantunut, kun on löytänyt ihanan kumppanin, jonka kanssa on ihanaa ja mahtavaa ja joka on isä hänen lapsilleen.
Ystäväni kerran mietti minulle, pitäisikö uutta naista varottaa, mitä on tulossa. Vastasin, että älä missään nimessä, koska uusi nainen on keino vihdoin päästä eroon uhkailusoitoista ja puhelinterrorista ja lapsilla pelaamisesta. Pääset ehkä joskus narsistin kuristusotteesta. Uusi nainen on tyhmä, jos todellakin uskoo, että tässä on täydellinen mies ja tämä on todellista rakkautta ja tätä ei voi uskoa todeksi. Näinhän se menee, että jos et meinaa uskoa todeksi onneasi, ei kannattaisi uskoakaan. Koska mies muuttuu juuri silloin, kun muuttaa ovesta sisään ja pääsee painamaan peukalonsa alle uuden vaimon ja vaimon lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille on ollut ihan tosi hyviä kommentteja. Kiva kuulla uusperhekuvioista jotka on jatkuneet onnellisina. Näköjään sikäli hyvä ettei ole miehellä lapsia jotka muuttaisi meille, toisi aika ison vaikeusasteen lisää. Ja onneksi ollaan kaikki aika lehmänhermoisia. Minusta on hienoa että hän on valmis muuttamaan meille koska se on pojan koti, ettei sitä lähdetä muuttamaan. Ja minusta on hienoa että hän on valmis sitoutumaan, koko pakettiin. Ehkä me annetaan ajan kulua vielä vaikka puoli vuotta., ja onneksi ollaan sillä lailla omillaan toimeen tulevia ettei nyt rahan takia tarvitse heti toisesta asunnostakaan luopua. Ainakin täällä selvisi mitä ajattelee noin yleensä ketkä ei itse ole uusperheisiä - että eronnut yh on aina hmmm no kevytkenkäinen, että uusi suhde on aina tuomittu tuhoon ainakin kunnes yhdessä on oltu 20 vuotta (ehkä sitten kelpaa jo anopillekin?), että avioon mennään vain lasten saamiseksi koska kuka nyt muuten yhdessä haluaisi nukkua jos ei ole pakko, ja että eronneet on jo sen ainoan kumppanikorttinsa käyttäneet ja niiden on parempi vain käydä päiväkahveilla salaa :D
Musta tuntuu, että olet ap tehnyt jo päätöksesi. Haluan silti sanoa, että jos on ollut kerran dysfunktionaalisessa suhteessa (alkoholisti tms) niin on riskinä, että toistaa sitä mallia. Ei välttämättä toisen alkoholistin kanssa, mutta raivoraitiskin voi osoittautua toisella tavalla k*sipääksi. Ota rauhassa selvää tästä hyvästä miehestä. Se on kurjaa lapsenkin takia jos selviää, että tyyppi ei ole tervepäinen.
En halua maalailla piruja seinille, mutta olen itse samanikäinen, ex on todella vaikea jne, ja olisin tosi varovainen samassa tilanteessa. Menin itse juurikin puolen vuoden jälkeen naimisiin exän kanssa ja olisi kannattanut todella miettiä pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:16"]
Minun puolesta tehkää mitä haluatte. Mutta seuraan juuri ystäväni ex-miehen seikkailuja. Mies oli alistava piru, varsinainen narsisti. Onneksi erosivat.
Nyt mies on löytänyt heti uuden naisen ja uudella naisella on myös lapsia. Uusi nainen on aivan hullaantunut, kun on löytänyt ihanan kumppanin, jonka kanssa on ihanaa ja mahtavaa ja joka on isä hänen lapsilleen.
Ystäväni kerran mietti minulle, pitäisikö uutta naista varottaa, mitä on tulossa. Vastasin, että älä missään nimessä, koska uusi nainen on keino vihdoin päästä eroon uhkailusoitoista ja puhelinterrorista ja lapsilla pelaamisesta. Pääset ehkä joskus narsistin kuristusotteesta. Uusi nainen on tyhmä, jos todellakin uskoo, että tässä on täydellinen mies ja tämä on todellista rakkautta ja tätä ei voi uskoa todeksi. Näinhän se menee, että jos et meinaa uskoa todeksi onneasi, ei kannattaisi uskoakaan. Koska mies muuttuu juuri silloin, kun muuttaa ovesta sisään ja pääsee painamaan peukalonsa alle uuden vaimon ja vaimon lapset.
[/quote]
Amen, sisko, saarnaat hyvin. Siis ihan oikeasti, juuri tämä kuvio on niiiin nähty ja aina naiset menee siihen.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:22"]
Musta tuntuu, että olet ap tehnyt jo päätöksesi. Haluan silti sanoa, että jos on ollut kerran dysfunktionaalisessa suhteessa (alkoholisti tms) niin on riskinä, että toistaa sitä mallia. Ei välttämättä toisen alkoholistin kanssa, mutta raivoraitiskin voi osoittautua toisella tavalla k*sipääksi. Ota rauhassa selvää tästä hyvästä miehestä. Se on kurjaa lapsenkin takia jos selviää, että tyyppi ei ole tervepäinen.
Totta puhut, tasapainoilen tietysti pelon ja toivon välillä, niin kuin kai aina parisuhteen alussa. Olen kyllä ajatellut että jos niin huonosti valitsin eka kerralla niin miksi nyt olisi käynyt näin hyvä tuuri. Että jotain vikaa täytyy olla? Mutta en nyt ihan pelkojen varassa lähde häntä heivaamaan.
Enkä ole vielä päättänyt, ei tarvitse vielä kun on vara katsella vähintään se puoli vuotta tai enemmän. Kiitos varoituksesta, otan vähän aikaa vielä
ap
En halua maalailla piruja seinille, mutta olen itse samanikäinen, ex on todella vaikea jne, ja olisin tosi varovainen samassa tilanteessa. Menin itse juurikin puolen vuoden jälkeen naimisiin exän kanssa ja olisi kannattanut todella miettiä pidempään.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:28"]
ihanaa 93 kiitos :D
Oltiin 22 vuotta siinä edellisessä liitossa, ja oli tunnettu jo 2 vuotta ennen kuin alettiin edes seurustella. Edes se ei riittänyt takaamaan että se liitto jatkuu ikuisesti. Eikä sitä että siinä perheessä lasten on sen parempi olla! Kasvettiin niin eri suuntiin, ja hänen elämäänsä ja vapaa-aikaansa alkoi valtaamaan yhä enemmän alkoholi ja siihen liittyvä seurustelu kaikessa muussa seurassa kuin minun. Ei sitä olisi voinut nähdä ennalta silloin 20 vuotta sitten, miten olisi voinut? Tai en minä nähnyt. Ehkä oma vika. En silti vaihtaisi, minulla on aivan mahtava poika.
ap
[/quote]
Ei kyse ole siitä että pitäisi taata mitään. Kyse on siitä, missä tahdissa tuot lapsesi elämään muutoksia ja minkälaisia riskejä lapsesi kotiympäristössä otat sen oman onnesi takia. On myös aina se sinun exäsi, joka tahollaan tekee omat siirtonsa jotka vaikuttavat poikaasi, harmi sinun kannalta mutta otathan äitinä senkin puolen huomioon.
Jos nyt taas kerrataan. Kerroit oman tarinasi, kuinka olet monta vuotta jo odotellut että saisit kunnollisen perhe-elämän ja koet että yhteenmuuttaminen kunnollisen miehen kanssa tarjoaisi lapsellesikin mallin hyvästä parisuhteesta. Ok. Poika on ollut ?-vuotias kun sinulla ja ex-miehelläsi on alkanut mennä huonosti, isän alkoholin käyttö lisääntynyt, kauanko sitä vaihetta kesti ja miten vaikutti lapseen? Poika on ollut 10-11-vuotias kun otit eron, miten se vaihe meni lapsen kannalta, kauanko kesti akuuttia muutosvaihetta? Kuka muutti kotoa, vai menikö vanha koti kokonaan myyntiin? Eron jälkeen ette ole pystynyt olemaan väleissä lapsen isän kanssa, miten lapsi sen kokee? Onko sen isän taholta tullut muutoksia jotka vaikuttaa lapseen, esim. uusia seurustelukumppaneita tai muuta epävakautta, loppuiko viinan kanssa läträys? Poika on ollut n. 12-13-vuotias, kun on äidin uusi tuttavuus tullut kahville. Ihan rehellisesti sanottuna hän ei ole tässä vaiheessa varmastikaan vielä kunnolla toipunut avioerosta, paljon johtuen vanhempien huonoista väleistä, vaikka joltain osin asiat hänen elämässään olisikin eron johdosta parantuneet. Siitä esittäytymisestä on mennyt nyt ehken 5-6 kk, uusi tuttavuus on alkanut viihtyä enemmän teillä.
Jos nyt menisi vaikka toiset 6kk ennen kuin te muutatte taas uuteen kotiin johon se vuoden ajan tutuksi tullut mieskin muuttaa, niin poika olisi 13-14 v. kun muutto tapahtuu. Sen jälkeen ehkä vuoden verran sopeutumista yhteiseloon, poika on 14-15 v. tai voi olla vanhempikin, jos tuleekin jotakin kitkaa. Yläaste päättyy, uusi koulu, siitä taas pari vuotta ja voikin muuttaa kotoa. Koetko että siinä on kohtuullisessa tahdissa muutoksia yhteen teini-ikään? Mitä tekee se pojan isä sinä aikana tahollaan, tarjoaako jatkuvuutta ja tasaisia olosuhteita vai heittääkö lisää vettä myllyyn? Entä sitten kun teillä siinä suhteessa jossain vaiheessa tulee niitä haasteita, joista selviätte vaikka sillä terapialla kuten sanoit, millaisella aikajänteelle ne ehkä ilmenee ja miten oletat että sellaiset ilmapiiriasiat kotona vaikuttaa poikaan?
Elämässä kyllä tapahtuu kaikenlaista, eikä aina kysytä että oletko nyt toipunut edellisestä. Mutta tässä tapauksessa se paljolti on sinusta kiinni, missä tahdissa niitä juttuja pojan elämään tulee. Jos nyt jatkattekin vaikka edes pari vuotta seurustelua niin, että vietätte pari yötä toistenne luona viikosta, lapsi saa sen pari vuotta rauhallisemman ajanjakson elämäänsä ja ihan varmasti sekin on aivan hyvä malli parisuhteesta. Silloin myös tuosta tarinasta siirtyy myöhemmäksi noin kaksi myllerrysvuotta, joiden alussa on ollut vielä eron kitka päällä, jonka aikana on tutustuttu uuteen ihmiseen, totuteltu viettämään aikaa sen kanssa, muutettu uuteen kotiin ja totuteltu uusperhe-elämään. On todellakin eroa siinä tuleeko myllerrys kaikki yhdessä putkessa vai pitkällä aikavälillä. Uusperhe-elämän alkuvaihe on aina stressaava, haetaan paikkoja ja totutellaan kahden perhekulttuurin yhteispeliin. Siihen muutto vielä päälle. Kun siitä päästään yli, helpottaa varmasti ja varmasti se uusi miehesi on lapselle positiivinen aikuinen hänen elämässään, ei ole siitä kyse. Vaan kyse on siitä, miten nopeassa tahdissa niitä stressaavia vaiheita tuodaan, vaikka ne kuinka tähtäisi positiiviiseen tulevaisuuteen.
Sanoit että lapsellekin olisi parempi että äidillä on parisuhde eikä elämä ei pyöri vain lapsen ympärillä. No juu, voi olla, mutta eihän se nyt ole joko-tai-tilanne. Jos sinulla on työ, ystäviä, harrastuksia ja se seurusteluasteella oleva parisuhde, niin eihän sinun elämäsi pyöri pelkän lapsen ympärillä. Lapsellakin varmaan on kavereita, harrastuksia ja isällään käy parina päivänä viikosta. Tosiasiassa elämästäsi pyörii lapsen ympärillä muutama tunti iltaisin ja aamuisin ehkä viitenä päivänä viikosta. Ei se ole mitenkään epänormaalia, näin pitäisi olla vaikka sulla olisikin siellä mies myös. Ja kukaan ei ole sanonut, etteikö tämä uusi miehesi voisi viettää teillä aikaa, jos se tuntuu sujuvan hyvin.
Hurja keskustelu. Tämä näyttää, miten ihmisissä on paljon pelkoa ja elämä rakentuu pelon, ei luottamuksen varaan! Ei ihme, että ihmisiä ahdistaa.
ap - olen samanikäinen ja eronnut ja samanikäinen poikakin, ja vielä samanpituinen ensimmäinen avioliittokin. Sen olen oppinut eroni jälkeen, että elämää ei voi kontrolloida eikä pelossa voi elää. Elämässä pitää ottaa riskejä, ja omia tunteitaan tulee kuunnella. Mutta koskaan ei saa kuunnella pelkoa - vaan intuitiota. Intuitio kertoo, mitä valintoja pitää tehdä, pelossa eläminen vetää vetovoiman mukaisesti vain epäilyksiä puoleensa.
en myöskään usko, että lapsi voisi jotenkin paremmin yh-äidin kanssa. Riippuu tietty miehestä ja siitä, miten pojan elämää aletaan väkipakolla muuttaa toiseksi. Pojan saavutettuja etuja ei saa karsia,ettei pojalle tule olo, että elämä muuttuu huonommaksi. Ja aikataulullisesti on olemassa jokin optimi - itse aloittaisin niillä viikonlopuilla ja hitaalla hivuttamisella.
Lisäksi tässä ketjussa ihmetyttää negatiivisuuden määrä, joka ilmenee alapeukkuina. Ihan periaatteesta alapeukutetaan fiksujakin kommentteja. No, elämä on valintoja... Itse voi valita, mistä näkökulmasta ja minlälaiset silmälasit päässä elämää katselee.
103 jatkan vielä, että tuo tarina voi olla hyvin erilainenkin antamiesi speksien perusteella. Voi olla, että teillä on ollut tasaista se avioliitto ennen eroa, ei riitoja, ero selvitetty yhteisymmärryksessä ja siististi, te olette jääneet pojan kanssa asuttamaan yhteistä kotia, isä muuttanut lähelle. Ja vaikka teillä on erimielisyyksiä keskenänne, olette pojalle päin pystyneet pysymään vanhempina jotka tukevat toisiaan kasvatusasioissa ja ovat asiallisissa puheväleissä, saavat asiat sovittua joustavasti. Isän alkoholinkäyttö ei ole mitenkään merkittävää ja molemmalla vanhemmalla on hyvä suhde lapseen. Ero ei ole muuttanut juurikaan asioita lapsen elämässä ja hänellä on ollut hyvin aikaa tasaantua eron jälkeen. Olet pari vuotta eron jälkeen tutustunut mieheen, josta poika pitää kovasti ja jonka kanssa viettäisi mielellään aikaa enemmänkin. Mies haluaisi muuttaa teidän kotiinne ja siellä olisikin hyvin tilaa. Mies on ehdottomasti kunnollinen ja rakastava puoliso sinulle ja pitää lapsestasi ja niin edelleen, et ole tehnyt virhearviota hänen kanssaan. Muutatte ehkä vuoden päästä yhteen, se sujuu mukavasti ja poikasi saa nauttia rauhallisesta, onnellisesta perhe-elämästä sinun ja miehesi luona sekä isällään. Ja pojan persoonallisuus on vielä sellainen, että teidän välinne pysyvät luottavaisina eikä lapsi stressaannut tai oireile mitään tässä kuviossa.
Ei vaan kuulostanut juurikaan tältä se teidän tarinanne, valitettavasti. Siksi kaikki täällä toivoo, että ottaisit todellakin rauhallisesti, etkä hätiköisi.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:58"]Onpas teillä ollut ankeita suhteita, kun on mennyt kaikki plörinäksi puolen vuoden päästä "arjen astuttua kuvioihin". Mun miehellä oli neljävuotias lapsi ja mut esiteltiin lapselle pari kuukautta tapaamisesta. Neljä kuukautta tapaamisesta asuttiin kaikki yhdessä ja puoli vuotta tapaamisesta oltiin naimisissa. Kolme vuotta jo mennyt ja eletään vieläkin sokeritöhkäistä alkuhuumaa ja hienosti menee. Ei ketään tartte tuomita ikuiseen yksinäisyyteen ton lapsikortin verukkeella.
Ihme hulluja täälläkin pyörii. Just näitä, joille miehet kelpaa vain siittämiseen ja kun lapsen saa, pitää elää vaan sitä palvoakseen ja palvellakseen seuraavat 20-vuotta :D Ja itse pitää pukeutua perunasäkkiin ja syödä pelkkää kaurapuuroa ja olla niin marttyyripyhimysäitejä ai että.
Ei se oman parisuhteen uhraaminen lapsen alttarille tee teistä parempia vanhempia. Turhaan kilvan kiillotatte siellä sädekehiänne ja keksitte ihme sääntöjä. Meillä on vain yksi elämä, eikä kukaan tiedä kuinka pitkä. Elämästä saa ja pitää nauttia, kun siihen on mahdollisuus.
Noin vanhaa jässikkää (13.v) pitäisitte vielä pumpulissa ja varmaan nukkuisittekin samassa perhepedissä vielä sen kanssa. Joko yöimetykset on loppuneet vai onko se teidän yhteinen kiva iltarutiini ja auttaa nukahtamaan? :D
[/quote]
4-vuotias on täysin eri asia kuin murrosikäinen. Uusi isäpuoli murrosikäiselle vaan on iso riskitekijä. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos omat lapset pieniä vielä.
Mutta saattaa onnistua jos isäpuoli on tosi rento ja joustava, ja pysyy teinille kaverillisena ja erossa kasvatuksesta.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 15:10"]"voi muuttaa yhteen jos kokee tarpeelliseksi" ja "suhdekin pysyy tuoreena kun arkea ei jaeta niin tiiviisti"...eikö se avioliitto ole sitä arjen jakamista ja yhdessä selviämistä, ja toistensa tuntemista ja tukemista ja tarvitsemista? Mihin se halu elää yhdessä olisi mihinkään kadonnut vaikka kuinka on 45? Ei mitään sitoutumista? Ettei vaan ota riskejä? Kulissia sille teinille, mikä se sellainen parisuhteen malli on? Ei sitä nyt naimisiinkaan sovi mennä sehän nyt olisi ihan moraalitonta ja pilaisi teinin elämän? Ai niin menkää naimisiin kunhan ette liikaa aikaa vietä yhdessä, sehän pilaa kaiken kivan.
Kiitos 90, ihana kuulla ja onnea teille :)
ap
[/quote]
Kiittelet ketjun ainoaa epäasiallista kieltä käyttävää. Tuliko sopiva vastaus?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:17"]Kiitos kaikille on ollut ihan tosi hyviä kommentteja. Kiva kuulla uusperhekuvioista jotka on jatkuneet onnellisina. Näköjään sikäli hyvä ettei ole miehellä lapsia jotka muuttaisi meille, toisi aika ison vaikeusasteen lisää. Ja onneksi ollaan kaikki aika lehmänhermoisia. Minusta on hienoa että hän on valmis muuttamaan meille koska se on pojan koti, ettei sitä lähdetä muuttamaan. Ja minusta on hienoa että hän on valmis sitoutumaan, koko pakettiin. Ehkä me annetaan ajan kulua vielä vaikka puoli vuotta., ja onneksi ollaan sillä lailla omillaan toimeen tulevia ettei nyt rahan takia tarvitse heti toisesta asunnostakaan luopua. Ainakin täällä selvisi mitä ajattelee noin yleensä ketkä ei itse ole uusperheisiä - että eronnut yh on aina hmmm no kevytkenkäinen, että uusi suhde on aina tuomittu tuhoon ainakin kunnes yhdessä on oltu 20 vuotta (ehkä sitten kelpaa jo anopillekin?), että avioon mennään vain lasten saamiseksi koska kuka nyt muuten yhdessä haluaisi nukkua jos ei ole pakko, ja että eronneet on jo sen ainoan kumppanikorttinsa käyttäneet ja niiden on parempi vain käydä päiväkahveilla salaa :D
[/quote]
Olet tainnut lukea aika valikoivasti?
Hyvä, että lähtökohta on pysyä teidän kodissa. Ettei pojan tilanne muutu
Jos ette ole miesystävän kanssa aikomuksesas vielä pökätä uusia lapsia, niin mikä kiire...?
Tästähän oli juuri taannoin lastenpsykiatri televisiossakin selittämässä, että teini-ikäisten kanssa ei kannattaisi tuoda mitään puolisoita samaan talouteen vaan seurustella vain. Voihan lapset nähdä ja joskus lomaa viettää porukalla, mutta oma koti toimii parhaiten. Sitten lasten aikuistuttua voi muuttaa yhteen, jos kokee tarpeelliseksi. Ja samainen psykiatri mainitsi itse eläneensä kuin opettaa eli seurusteli lasten teini-iässä miehen kanssa, mutta omat kodit pidettiin niin kauan kuin nuorin muutti pois kotoa. Sanoi, että teini-ikä ei ole oikea aika tuoda toista aikuista talouteen ja suhdekin pysyy tuoreena, kun arkea ei jaeta niin tiiviisti.
Tottakai tähän jokainen huutaa, kuinka hänen 15-vuotias heti tykkäsi isäpuolesta ja hänellä on oikeus jne. Niin, joskus toimii ja joskus ei. Totuus on, että lasten etua siinä ei mietitä yhtään ja eiko aikuinen ihminen pysty siirtämään omia halujaan joskus sivuun ja löytämään uudesta tilanteesta sen hyviä puolia eli omaa mutkatonta arkea omien lasten kanssa ja toisaalta ihanaa rakkaussuhdetta siinä rinnalla sopivissa annoksissa.