Lue keskustelun säännöt.
Uusperheihmiset apua, miten muuttaa yhteen?
13.04.2015 |
Olen eronnut vajaa pari vuotta sitten ja nyt on puoli vuotta ollut uusi suhde. Poika 13 v. ja uusi miesystäväni tulee ihan ok toimeen keskenään. Mutta onhan se ihan eri asia kuin yhteen muuttaminen... mitenkähän siinä pitäisi edetä? Ei nyt mitään kiirettä sinänsä ole, molemmilla omat asunnot, mutta olisi se kiva rakentaa yhteistä arkea. Ja miten poika suhtautuu siihen että tulee uusi mies taloon? Vinkkejä, kokeneemmat? Itselläkin olisi varmasti totuttelemista kun on jo tottunut että ei tarvitse keneltäkään lupia kysellä kun tekee päätöksiä ja toteuttaa asioita.
Kommentit (112)
Ja lähtökohta on tosiaan että lunastin pojan kodin kun erottiin ettei muutu koti, koulut ja kaverit, ja samoin tapahtuisi se yhteen muuttaminen, ja se on miesystävällekin ihan selviö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 17:15"]
Hurja keskustelu. Tämä näyttää, miten ihmisissä on paljon pelkoa ja elämä rakentuu pelon, ei luottamuksen varaan! Ei ihme, että ihmisiä ahdistaa.
ap - olen samanikäinen ja eronnut ja samanikäinen poikakin, ja vielä samanpituinen ensimmäinen avioliittokin. Sen olen oppinut eroni jälkeen, että elämää ei voi kontrolloida eikä pelossa voi elää. Elämässä pitää ottaa riskejä, ja omia tunteitaan tulee kuunnella. Mutta koskaan ei saa kuunnella pelkoa - vaan intuitiota. Intuitio kertoo, mitä valintoja pitää tehdä, pelossa eläminen vetää vetovoiman mukaisesti vain epäilyksiä puoleensa.
en myöskään usko, että lapsi voisi jotenkin paremmin yh-äidin kanssa. Riippuu tietty miehestä ja siitä, miten pojan elämää aletaan väkipakolla muuttaa toiseksi. Pojan saavutettuja etuja ei saa karsia,ettei pojalle tule olo, että elämä muuttuu huonommaksi. Ja aikataulullisesti on olemassa jokin optimi - itse aloittaisin niillä viikonlopuilla ja hitaalla hivuttamisella.
Lisäksi tässä ketjussa ihmetyttää negatiivisuuden määrä, joka ilmenee alapeukkuina. Ihan periaatteesta alapeukutetaan fiksujakin kommentteja. No, elämä on valintoja... Itse voi valita, mistä näkökulmasta ja minlälaiset silmälasit päässä elämää katselee.
[/quote]
Kiitos tässä oli elettyä elämää. Annoin liian kauan pelolle valtaa "jos eroan entä jos kadun sitä, entä jos emme pärjää, entä jos tappelemme huoltajuudesta, entä jos..." Ja on tosi että parisuhdetta ei syö mikään niin kuin se että odottaa että toinen mokaa. Oikein odottaa että toinen osoittautuisi k*sipääksi. Kun pitäisi uskaltaa ja luottaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:03"]
Mies on viettänyt meillä aikaa kyllä kokonaisia päiviä ja on tehty yhdessä puutarhatöitä ja muuta, yöksi on lähtenyt kotiinsa aina tähän asti. Ajattelen kyllä tuota teini-ikää että ei se tule olemaan helppoa kummallakaan lailla.
ap
[/quote]
Ymmärrän sinuakin, mutta minun näkemäni perusteella jos uusperhe perustetaan kun lapsi/a on murrosiässä tai sen kynnyksellä, niin se on lähes tuomittu epäonnistumaan ja on myös suuri riskitekijä lapselle. Siis vaikka kaikki osapuolet olisivat kunnollisia fiksuja ihmisiä. Ihmisten ja perheen dynamiikka vaan menee niin. Ainakaan älkää alkako muuttaa minnekään niin, että pojan kaveripiiri ja koulu vaihtuu, jooko?
t. murrosikäisenä uusperheeseen joutunut
[/quote]
Voisitko kertoa lisää? miksi murrosikäinen ei uusperhettä hyväksy, jos nyt ei toiselle paikkakunnalle kuitenkaan muuteta?
Itse kun katselen omia murrosikäisiäni, niin mitä merkitystä,sille murkulle on ketä siellä kotona asuu, kun se murkku kuitenkin luuhaa vain omassa huoneessa.
[/quote]
Sopiiko sulle, että sun murkut tuo kotiin asumaan kerjäläis-Roopen, vosu-Tarjan tai tappaja-Miken, olis sitten enemmän aikuisia kotona? Eihän sulla ole mitään väliä sillä, kuka sun kotonas asuu. Kotihan se vaan on.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:26"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:03"]
Mies on viettänyt meillä aikaa kyllä kokonaisia päiviä ja on tehty yhdessä puutarhatöitä ja muuta, yöksi on lähtenyt kotiinsa aina tähän asti. Ajattelen kyllä tuota teini-ikää että ei se tule olemaan helppoa kummallakaan lailla.
ap
[/quote]
Ymmärrän sinuakin, mutta minun näkemäni perusteella jos uusperhe perustetaan kun lapsi/a on murrosiässä tai sen kynnyksellä, niin se on lähes tuomittu epäonnistumaan ja on myös suuri riskitekijä lapselle. Siis vaikka kaikki osapuolet olisivat kunnollisia fiksuja ihmisiä. Ihmisten ja perheen dynamiikka vaan menee niin. Ainakaan älkää alkako muuttaa minnekään niin, että pojan kaveripiiri ja koulu vaihtuu, jooko?
t. murrosikäisenä uusperheeseen joutunut
[/quote]
Voisitko kertoa lisää? miksi murrosikäinen ei uusperhettä hyväksy, jos nyt ei toiselle paikkakunnalle kuitenkaan muuteta?
Itse kun katselen omia murrosikäisiäni, niin mitä merkitystä,sille murkulle on ketä siellä kotona asuu, kun se murkku kuitenkin luuhaa vain omassa huoneessa.
[/quote]
Sopiiko sulle, että sun murkut tuo kotiin asumaan kerjäläis-Roopen, vosu-Tarjan tai tappaja-Miken, olis sitten enemmän aikuisia kotona? Eihän sulla ole mitään väliä sillä, kuka sun kotonas asuu. Kotihan se vaan on.
[/quote]
ei tietenkään minulle sopisi. Minä kun siivoan, teen ruokaa ja istun olohuoneessa. Mutta jos minä nyhräisin omassa huoneessani 23/7, niin ihan samahan se olisi, kun siellä olohuoneessa istuu.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:43"]5-6 vuotta on aika pitkä aika odottaa että saa olla yhdessä, ja vain tapailee muutamana päivänä viikossa. Haluttaisiin kuitenkin nukkua yhdessä ja jakaa sitä arkea.
Ei suunnitella perheenlisäystä, hänen lapset on jo aikuiset.
ap
[/quote]
Pitäisikö kuitenkin ajatella sen oman lapsen parasta, vaikka itseä kuinka haluttaisi tehdä muuta. Yhteenmuutto uuden miehen kanssa ei taatusti ole lapselle parempi kuin rauhassa äidin kanssa asuminen. 5vuotta on sinulle yksi huijaus mutta pojallesi todella merkittävä aika tuossa iässä, kannattaisi antaa hänelle rauhallinen muuttumaton koti nyt kun on pojan omassa kehityksessä tulossa isoja muutoksia, ja pojan vanhemmatkin ovat eronneet, mikä ei todella ole mikään pieni nopeasti yli päästävä asia, vaikka siltä vaikuttaisikin. Voi olla että kaikki menisi hyvin, mutta en ottaisi oman lapseni kohdalla mitään riskiä kun voi yhtä hyvin odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:31"]Ja rakkauden tuomista perhosista vatsassa nautitaan, mutta yhtä nautittavaa on laittaa ruokaa yhdessä ja tehdä puutarhatöitä yhdessä, ja ylipäätään touhuta jotain kotosalla kun se toinen on jossain siinä lähituntumassa. Sitä yhteistä arkeahan siinä kaipaa. Tulla kotiin kun siellä on joku joka tervehtii ja hymyilee. (teinit ei ole tuossa kauhean hyviä :))
ap
[/quote]
Joo joo kyllä se on tiedossa mitä sinä kaipaat, mutta kun se sinun poikasi? Huomaatko että hänen hyvinvoinnistaan täällä muut kirjoittavat? Eikö hän ole se numero yksi sinun elämässä erityisesti nyt kun on vielä kotona?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:03"]
Mies on viettänyt meillä aikaa kyllä kokonaisia päiviä ja on tehty yhdessä puutarhatöitä ja muuta, yöksi on lähtenyt kotiinsa aina tähän asti. Ajattelen kyllä tuota teini-ikää että ei se tule olemaan helppoa kummallakaan lailla.
ap
[/quote]
Ymmärrän sinuakin, mutta minun näkemäni perusteella jos uusperhe perustetaan kun lapsi/a on murrosiässä tai sen kynnyksellä, niin se on lähes tuomittu epäonnistumaan ja on myös suuri riskitekijä lapselle. Siis vaikka kaikki osapuolet olisivat kunnollisia fiksuja ihmisiä. Ihmisten ja perheen dynamiikka vaan menee niin. Ainakaan älkää alkako muuttaa minnekään niin, että pojan kaveripiiri ja koulu vaihtuu, jooko?
t. murrosikäisenä uusperheeseen joutunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:34"]
Pojankin kanssa voi jutella, mitä mieltä on teidän seurustelusta tai mitä ajattelisi, jos joskus muuttaisitte yhteen. Minulle pojan mielipiteellä olisi iso merkitys, vaikka aikuiset tällaiset päätökset tekevätkin.
Exälle tämä nyt ei kai kuitenkaan kuulu ...?
[/quote]
Miksi pojan kasvatus ei kuulu isälleen?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:21"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:03"]
Mies on viettänyt meillä aikaa kyllä kokonaisia päiviä ja on tehty yhdessä puutarhatöitä ja muuta, yöksi on lähtenyt kotiinsa aina tähän asti. Ajattelen kyllä tuota teini-ikää että ei se tule olemaan helppoa kummallakaan lailla.
ap
[/quote]
Ymmärrän sinuakin, mutta minun näkemäni perusteella jos uusperhe perustetaan kun lapsi/a on murrosiässä tai sen kynnyksellä, niin se on lähes tuomittu epäonnistumaan ja on myös suuri riskitekijä lapselle. Siis vaikka kaikki osapuolet olisivat kunnollisia fiksuja ihmisiä. Ihmisten ja perheen dynamiikka vaan menee niin. Ainakaan älkää alkako muuttaa minnekään niin, että pojan kaveripiiri ja koulu vaihtuu, jooko?
t. murrosikäisenä uusperheeseen joutunut
[/quote]
Voisitko kertoa lisää? miksi murrosikäinen ei uusperhettä hyväksy, jos nyt ei toiselle paikkakunnalle kuitenkaan muuteta?
Itse kun katselen omia murrosikäisiäni, niin mitä merkitystä,sille murkulle on ketä siellä kotona asuu, kun se murkku kuitenkin luuhaa vain omassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 18:23"][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:34"]
Pojankin kanssa voi jutella, mitä mieltä on teidän seurustelusta tai mitä ajattelisi, jos joskus muuttaisitte yhteen. Minulle pojan mielipiteellä olisi iso merkitys, vaikka aikuiset tällaiset päätökset tekevätkin.
Exälle tämä nyt ei kai kuitenkaan kuulu ...?
[/quote]
Miksi pojan kasvatus ei kuulu isälleen?
[/quote]
Sun mielestä pitäis kysyä exältä lupa uuteen kumppaniin?
Hyi kamala!! En koskaan muuttaisi yhteenkään uusperheeseen vaikka olen eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te mammat ajattelette, että ap unohtaisi oman poikansa yhteenmuutossa? Mitä pitää tapahtua, että poika tuntisi itsensä ulkopuoliseksi omassa kodissaan?
64 nostaa ketjun. Yksi alapeukku ilman perusteluita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 20:05"]
No myönnän ihan suoraan että tykkään kun on mies kumppanina, ei sinkkuelämä ole minua varten, yksinäistä puuhaa kun on talouden ainoa aikuinen. Ja kyllä siellä täkin allakin on kiva olla kaveri. Mielestäni olin jo aika kauankin yksin, noin minun mittapuun mukaan. Tiedän kyllä paljon naisia jotka on kymmenenkin vuotta ilman uutta miestä, ja luulen etteivät muuta ikinä enää yksiin kenenkään kanssa. Minä nyt satun olemaan tätä lajia.
ap
[/quote]
Ei anna kovin hyvää kuvaa sinusta. Tarkoittaa, että seuraava tulee aina heti perään. Aikuinen jaksaa kyllä vähän aikaa elää lapsen kanssa kahdestaan. Seurustelu on siinä mukava plussa.
Jotenkin sekin, että tämä nykyinen on nyt niiiiiin erilainen kuin exä, kuvaa sitä, että olet huuman sokaisema. Kaikkien kanssa kyllä eteen tulee arki. Ei se niin paljoa poikkea sen uuden ja ihanan kanssa. Siis ellet itse kasva ensin itsenäiseksi.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 08:58"]
Miksi te mammat ajattelette, että ap unohtaisi oman poikansa yhteenmuutossa? Mitä pitää tapahtua, että poika tuntisi itsensä ulkopuoliseksi omassa kodissaan?
[/quote]
Mies on tuore tuttavuus. Äiti tahtoo hänet osaksi elämää ilman kunnollista tutustumista. Kyllä teini kokee häiritsevänä ventovieraan omassa kodissaan. Vaikka mies olisi ihan ok. Mahdollista on, että mies onkin ikävä pojalle, alkaa komentaa ja ottaa kovaa roolia. On myös noloa katsoa omaa äitiään huumassa vieraan miehen kanssa.
Nämä voidaan estää, jos ollaan rauhassa ja rakennetaan ensin luottamusta. Ja tutustutaan (myös sydänkäpyset) toisiinsa ensin. Pidän aina typeränä muuttaa alkuhuumassa yhteen. Saati kun on lpais, jonka tarpeet laitetaan aina etusijalle
Itse kuulun uusperheeseen. Olen siis 15-vuotias. Isä ja äiti erosivat, ja äidillä oli heti uusi mies, jonka hän n. kuukauden päästä esitteli minulle. Voin kertoa, että alku oli sellaista taistelua minun ja sen miehen välillä, että oksat pois. Nyt kahden vuoden jälkeen välimme ovat vasta parantuneet. Älä missään nimessä vielä muuta yhteen, vanhempien ero on lapsellesi varmasti todella kova paikka ja vie kauan sulatella, että äidillä onkin joku uusi.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 11:55"]Itse kuulun uusperheeseen. Olen siis 15-vuotias. Isä ja äiti erosivat, ja äidillä oli heti uusi mies, jonka hän n. kuukauden päästä esitteli minulle. Voin kertoa, että alku oli sellaista taistelua minun ja sen miehen välillä, että oksat pois. Nyt kahden vuoden jälkeen välimme ovat vasta parantuneet. Älä missään nimessä vielä muuta yhteen, vanhempien ero on lapsellesi varmasti todella kova paikka ja vie kauan sulatella, että äidillä onkin joku uusi.
[/quote]
Hupsista, luulin että kyse oli 13-vuotiaasta pojasta.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:31"]Ja rakkauden tuomista perhosista vatsassa nautitaan, mutta yhtä nautittavaa on laittaa ruokaa yhdessä ja tehdä puutarhatöitä yhdessä, ja ylipäätään touhuta jotain kotosalla kun se toinen on jossain siinä lähituntumassa. Sitä yhteistä arkeahan siinä kaipaa. Tulla kotiin kun siellä on joku joka tervehtii ja hymyilee. (teinit ei ole tuossa kauhean hyviä :))
ap
[/quote]
Voi sua. Alkuhuuma on aina kivaa. Ei se mitään arkea ole. Älä nyt jatka tota hosumista enempää
Älä ap tuo väkisin niitä pa...a-kalsareiden pesemisiä alkuhuumaa viemään.
En minä niin ajatellut että se oli asiaton, tuo oli minusta vain räiskähtelevä, ja minä lähinnä koin että siellä jollakulla uusperhe oli onnistunut ja halusi antaa vähän sitä positiivistakin rohkaisua.
108 huomasit ehkä että olin poiminut sieltä myös "odottakaa nyt vielä puolikin vuotta", "vaikeaa on jos kahden eri perheen lapset pakotetaan sisaruksiksi" ja "vaikeaa tulee jos on kovin määräilevä ja kasvatukseen puuttuva mies" että ne on kyllä huomattu ja niitä pureskellaan kuten paria muutakin viisasta neuvoa.
Olisi tietysti pitänyt erota jo silloin kun aloin tajuta ensimmäistä kertaa ettei siitä raitistumisesta mitään taida tulla, ja kun lapsi oli paljon pienempi. Mutta silloin hän ei olisi oppinut tuntemaan isäänsä senkään vertaa.
Se nyt pelästytti se "sinulla on jo yksi dysfunktionaalinen suhde takana" että onko se kuvio jota toistan. Mutta edelleen, sekään ei selviä jos päätän että en enää ikinä sekaannu miehiin. Edelleen en pidä sitä sen terveempänä vaihtoehtona. Ja olisi aika tylyä seurustella tositarkoituksella ja sanoa "muuten me ei sitten ikinä tulla asumaan yhdessä"
ap