Minun pitäisi olla ihan hyvä mies... miksi en ole?
Kaikki tutkimukset, joita uutisoidaan, antavat olettaa, että minun pitäisi kelvata jollekin naiselle.
- olen pitkä, mutten liian pitkä (189 cm)
- minulla on luonnostaan hyvä vyötärö-hartiat -suhde, suonikkaat käsivarret
- penikseni on n. 17-18 cm pitkä eli keskiverron yläpuolella
- olen 'miellyttävän' näköinen kasvoista: en nössö, joskaan en myöskään karu (kasvot eivät toki ole vahvin puoleni)
- olen 'kunnianhimoinen' ja suhteellisen hyvässä asemassa työelämässä ikäni huomioiden
Ja nyt tämä: olen harrastanut lapsena ja teininä 400m ja 800m juoksua ja nimettömäni ovat etusormiani pidemmät ihan selkeästi!
Science Dailyn mukaan tutkijat ovat jo aiemmin todenneet, että miehillä, jotka ovat kohdussa altistuneet korkeille testosteronitasoille, on muita kovempi seksivietti ja heidän spermansa on parempilaatuista. Molemmista on etua lasten siittämisessä. Yksi merkki, josta tämä näkyy, on sormien pituus: silloin nimetön on pidempi kuin etusormi.
On vain hyvä, että paremmat potentiaaliset siittäjät ovat myös parempia juoksijoita.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2015041019495409_lz.shtml
Mikä siis mahtaa olla syynä, ettei naisia ole?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:56"] - Hän ei anna itsestään mitään. Hän voi hemmotella naista unelmatreffeillä (minä naimisissa oleva nainen kuuntelen kateellisena), hän on älykäs ja kiinnostunut esim. taiteesta. Mutta hän ei kerro itsestään mitään "oikeasti negatiivista". En osaa selittää tätä auki niin hyvin kuin toivoisin, mutta siis hän on melkoinen kuori [/quote] Samanlainen kaveri tuli mullakin mieleen. Tästä mun ystävästä olen harmitellut samaa, kun hän ei anna itsestään mitään. Ei toki mulle niin tarvi antaakaan, kun me ollaan vain kavereita. Mutta vaikea on uskoa, että hän ihan päinvastaiseksi muuttuisi kiinnostavankaan naisen edessä. Ja välillä sitten mustakin tuntuu, että onko tässä kaveruudessakaan mitään järkeä, kun se ei ole lainkaan vastavuoroista. Harmittaa toisen puolesta, kun noilla eväillä ei parisuhdemarkkinoilla oikein menestytä. Mutta jos yritän, että juteltaisi jostain inhimillisestä ihmisyydestä vähän syvällisemmin, niin kaveri on vaan sitä mieltä, että tarviiko tuollaisia asioita jauhaa. Se haluaa jutella vain ammatista ja urasta.
[/quote]
Pelottavaa on, että miehestä voi tulla tuollainen myös myöhemmin. Nykyinen miesystäväni, joka aiemmin tykkäsi jutella kaikenlaisia syvällisiäkin asioita, puhuu nykyään vain työstään, jonka aloitti reilu vuosi sitten. Tosin, tarkemmin kun mietin, niin vaikka aiemmin puheet olivat syvällisistä aiheista, niin silloinkin hän oli jollain tavalla piilossa. Odotin kai, että avautuisi enemmän ajan myötä, mutta onkin tapahtunut ehkä päinvastoin, kun nyt ei puhu enää kuin työstään ja minä valitan, ettei hän huomioi minua. Perinteinen noidankehä.