Millaista elämä oli 80-luvulla?

Humalaisia ja deekuja oli örisemässä joka paikassa. 

Rumia vaatteita, ihmisillä aina samat vaatteet päällä. 

Hienhajua, moni kävi vain 1-2 kertaa viikossa suihkussa.

Nuoria oli enemmän. Ikäihmiset olivatkin sitäkin raihnaisempia. Sellaisia reumasta vääntyneitä sormia ei näe enää missään. Monilla iäkkäällä oli pullonpohjia muistuttavat kaihilasit, nykyään iäkkäillä on tekomykiöt. 70-kymppiset muistuttivat 80-kymppisiä.

Kaikki oli hidasta ja verkkaista. Juppeja eli nuoria, urbaaneja koulutettuja kaupunkilaisia halveksittiin ainakin stadin ulkopuolella. Siis esim. kahvilassa istuminen työpäivän jälkeen oli outoa. Samoin kuntosalilla käynti oli outoa ja tosi juppia.

Suomi oli Itä-Eurooppaa. Ero Länsi-Saksaan, Ruotsiin oli valtava. Ihan kaikessa.

Paljon parempaa. Netti on pilannut kaiken 

Arjessa oli paljon enemmän erilaista paikan päällä asiointia, oli kyse sitten laskujen maksamisesta pankissa, luettavan hakemisesta kirjastosta, asioinnista jossain virastossa tai kaupassa jne. Nykyään on mahdollista elää linnoittautuneena kokonaan kotiin, kasarilla oli pakko poistua talosta jos halusi hoitaa hommat. Toisaalta työt oli helpompi jättää työpaikalle ja some ei vienyt tuntikausia päivästä.

1980-luku oli hieno vuosikymmen. Silloin oli paljon kauniita lauluja ja ihania elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatuksessa käytettiin monessa perheessä ruumiillista kurittamista. Eli vaikka perhe oli muuten ihan normaali, saattoi rangaistukseksi jostain asiasta tulla esim. sellaista, että piiskattiin nahkavyöllä takapuolelle. Nyky-Jonneista varmaan vaikea käsittää!

Piiskaaminen ja muu ruumiillinen kurittaminen kiellettiin laissa Suomessa jo  vuonna 1984.

Eli 80-luvun puolivälissä ja loppupuolella Suomess  piiskaaminen oli laitonta...

Vierailija kirjoitti:

Paljon parempaa. Netti on pilannut kaiken 

1980-luku oli hieno vuosikymmen. 80-luvulla oli paljon kauniita lauluja ja ihania elokuvia.

Silloin oli myös  nousukausi.

Ihanan kalpeaa ja turvallista.

Ihanan persuvapaata. Eikä psykopaatteja muutenkaan kulkenut irrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Lasten kasvatuksessa käytettiin monessa perheessä ruumiillista kurittamista. Eli vaikka perhe oli muuten ihan normaali, saattoi rangaistukseksi jostain asiasta tulla esim. sellaista, että piiskattiin nahkavyöllä takapuolelle. Nyky-Jonneista varmaan vaikea käsittää!

Tuollaista oli 50-luvulla. Kasarilla alkoi olla jo laitonta, ja jo 70-luvullakin kampanjoitiin ruumillista kuritusta vastaan. Aina on ollut jotain perheitä, joissa rullataan jäljessä, mutta ei tuollainen yleistä ollut.

Olin kasarilla kouluikäinen (syntynyt 1974). Muistan sen ajan monellakin tapaa ankeana. 

Minua kiusattiin koulussa. Kiusaamiseen ei yritetty siihen aikaan mitenkään puuttua, vaan käskettiin vaan antaa takaisin, niin kiusaajat lopettaa. Minä olin vaan ujo ja arka pienikokoinen tytönrääpäle, nauroivat vaan kun yritin antaa takaisin. Ja kiusasivat vielä enemmän.

Usein oli tosi tylsää, koska TV:ssä ei ollut juuri kanavavaihtoehtoja, ja ohjelmat oli sellaisia tylsiä pääosin. Musiikkikin oli vähän tylsää, paitsi silloin kun pääsi kylään varakkaan kaverin luo, joilla oli satelliittiantenni ja näkyi taivaskanavat. Sieltä sitten Music Televisionista ihmeteltiin maailmalla tehtävää musiikkia, tyylejä jne. Oli se aika kaukana keskisuomalaisen pikkukaupungin menosta.

Sitten oli semmoista kummallista suomettumista ja valehtelua siitä mitä on ulkomailla. Kekkosta ihailtiin. Puhuttiin miten Suomi on maailman paras maa, ja annettiin ymmärtää ettei missään muualla ole esim. sosiaaliturvaa ja julkista terveydenhuoltoa. Tottahan se ei ollut, sen ymmärsin vasta kymmeniä vuosia jälkeenpäin. Lottovoitto syntyä Suomeen oli aika vahvaa liioittelua, mutta ei sitä lapsena osannut kyseenalaistaa. Uskoi vaan itsekin, että onneksi ei ole kurjiin ulkomaihin syntynyt, kun ei siellä ole oikein ruokaakaan eikä pääse lääkäriin jos tulee kipeäksi. Suhde Neuvostoliittoon ja kommunismiin oli myös outo. Lapsena sen vaistosi, että siinä on jotain kummallista, mutta aikuiset ei koskaan avanneet sitä. Että miksi tietyt sanat kuten toveri koulukaverista aiheuttivat äidissä inhoreaktion. Tai miksi ei voinut käydä Elannon kaupoissa, ja toiset ihmiset taas kävi vain niissä. 

Sitten oli vielä se, että meillä oli aika köyhää kasarilla. Ihmiset väittää nykyään usein, että silloin yhden henkilön tuloilla elätti komeasti perheen. Elätti joo, komeasti ei. Meillä isällä oli jopa kohtuu hyväpalkkainen työ, mutta kyllä kun oli omakotitalo ja auto (halpoja ja vanhoja) ja 2 lasta, niin raha oli tiukoilla usein. Ruoka oli tosi yksinkertaista, eikä ylimääräisiä osteltu. Äiti sitten alkoi pitää vieraiden lapsiakin perhepäivähoitajana, että tulisi vähän lisätuloja. Missään matkoilla ei todellakaan käyty, eikä syöty ravintoloissa. Rikkaiden ihmisten hömpötyksiä semmoiset ravintolat, sanoi äiti.

Vierailija kirjoitti:

Somettomuuden lisäksi ehdottomasti parhaita puolia oli se, että maaseutu oli täynnä elinvoimaisia pikkukyliä ja -kaupunkeja, joissa oli toimivat keskustat kaikilla palveluilla: koulut, kaupat, pankit (useita), postikonttori, poliisiasema jne.

Tämä oli ihan parasta,mökille mentäessä ruokaostokset saattoi tehdä paikallisessa kyläkaupassa joka oli aina kesäisin auki. Myymäläauto ajoi viikottain mummolan ohi ja mentiin ostamaan jäskiä,ei ollut kävelyteitä vaan tien vierustaa mentiin peräkkäin.

Kaikki huoltoasemat olivat matkan varrella toiminnassa ja sieltä sai keittiöstä ruokaa melkein mihin aikaan vaan tilaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset oli hoikkia ja suurimmalla osalla oli eriomainen fyysinen kunto ja ryhti. Liikuntaa ja aktiivisempi arki. Niska-hartiakivut oli harvinaisempia.

Meidän kaupungissa ei ollut mitään paikallisliikennettä. Jos halusi jonnekin,oli mentävä pyörällä tai käveltävä.