Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä oli 80-luvulla?
28.12.2021 |
Millaista elämä oli 80-luvulla lapsena, teininä, aikuisena? Mikä oli in, mikä out, mikä uutta, mikä vanhaa?
En tiedä miksi, mutta ihannoin 80-lukua aivan valtavasti, vaikka olenkin syntynyt 90-luvulla. Musiikki ja muoti tuona aikakautena oli kiinnostavaa. En muista kenenkään silloin nuoruutta tai aikuisuutta eläneen puhuneen siitä, että olisi nykypäivän kaltaisia lähiöitä tmv. Toki sisällä tupakoitiin, viinaa meni ja myös huumeita käytettiin, mutta en silti tiedä ketään kuka haukkuisi kasaria, miten paskaa ja turvatonta aikaa se oli. Kasaria pidettiin mahdollisuutena.
Kommentit (183)
Kävin kaupungilla keräämässä tarroja eri liikkeistä. Kaupungintalon raittiustoimistosta sai hienoja NoSmoKing julisteita ja Oluesta outo kumpu -tarroja. Mutta kuulemma ei tarvitsisi ihan joka päivä rampata. Kaverin kanssa hiihdettiin hiihtomajalle ja juotiin kuumaa mehua. Sitten kotona pötkähdin sängylle lukemaan joko Sivar Ahlrudin Arvoitus-kirjaa tai Enid Blytonin Viisikkoja. Välillä pelasin kiikarimallista elektroniikkaautopeliä. Illalla katsoimme perheen kanssa Bill Cosby showta. Nukkumaan 22.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarinuori 1964 kirjoitti:
"Huoletonta ja ihanaa! Diskoissa käytiin monta kertaa viikossa jos rahat antoi myöten. Neonväriset t-paidat, porkkanafarkut ja avokkaat jalkaan. Isot muovikorvikset ja tupeerattu permanenttitukka mahdollisimman isoksi pöyhittynä. Ja maailman parasta musaa, Duran duran, Spandau Ballet, ABC.. Poikaystäväkin laittoi mustaa kajalia silmiin kun lähdettiin diskoon."
Samaa mieltä! Kasari oli hienoa aikaa olla nuori aikuinen. Musiikki oli huippua, juuri Duran Duran, Bon Jovi, Bad Boys Blue, Modern Talking ym. Vapaampi aikakausi ja leppoisampi!
Sinun lempimusiikkisi 80-luvulta on juuri sitä mitä minä siihen aikaan inhosin ja inhoan vieläkin. 😂 Omaa lempimusiikkiani oli Big Country ja Housemartins, ja yksi elämäni kohokohta oli syyskuussa 1987 Peter Gabrielin keikka Helsingin jäähallissa. Myös Pretenders saman vuoden Ruisrockissa on jäänyt mieleen, myös muutenkin kuin vain sen kaatosateen takia. Chrissie Hynde on rockmusiikin ykkösnainen!
Valtavirran ulkopuolella tehtiin kyllä hienoa musiikkia kasarilla. Oma suosikkini on Talking Heads.
Merkkivaatteetkin tuli kun oli lähes täystyöllisyys ja kaikilla meni vielä hyvin ja sai vapaasti pukeutua myös Seppäläänkin jos tahtoi.
Huumetkin oli vielä hyvin harvinaisia ja käyttäjätkin oli aivan nistejä tai sitten muusikoitakin.
Oli kavereita jotka teki kahtakin työtä ja kääri kyllä hyvät rahat tuolloin asunnon hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Kännissä olo oli silloin statusta, vähän kuin kallis älypuhelin nykyään. Nykyään jos menet kännissä ruokakauppaan, niin kassa katsoo silleen että olet säälittävä. Kasarilla kassa nauroi hyväntahtoisesti ja näytti peukkua. Olen muuten testannut tämän:) Empiriani on vahvaa. Se on yksi juttu mikä on jäänyt minuun kasarilta. Jos olen kännissä, niin haluan esitellä ja mainostaa sitä kaikille ja odotan aplodeja. Nykyään ollaan tiukkapipoisia tässä suhteessa. Sitten kotona poltetaan hiljaa ruohoa...
Olin lukiossa suuressa kaupungissa 1980-luvun alkupuolella ja muistan vieläkin miten luokan poikien kanssa oli hienoa käydä vetämässä loppukevään aurinkoisina päivinä kassikaljaa viereisessä puistossa - hyppytunnilla keskellä koulupäivää.
Kukaan ei ollut vielä 18v joten tuon täytyi olla toisen luokan keväällä mutta yksi lähikauppa myi suurikokoisimmalle pojalle lämmintä bisseä jota piti sitten juoda hampaat irvessä nopeasti pari pulloa jotta hentorakenteinen poikakin pääsi pieneen nousuhumalaan.
Minä en pitänyt lämpimästä kaljasta enkä varsinaisesti halunnut tulla humalaan keskellä päivää mutta se oli niin "hienoa" ja sitä piti tehdä jos halusi pysyä kaveriporukassa. Viinan kuuluikin olla pahaa ja sitä piti juoda väkisin niin että tuli mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kovaan känniin.
Eikä tässä vielä kaikki. Hyppytunnilla uskallettiin vetää bisseä siksi että sen jälkeen oli leppoisan miesopettajan tunti joka meidän saapuessamme luokkaan nuuhki näyttävästi ilmaa ja naureskeli ääneen että montako meni tällä kertaa.
Mitäköhän nykyään tapahtuisi jos alaikäiset saapuisivat hiukan hoippuen ja kaljalta haisten tunnille keskellä päivää?
Elämä oli helpompaa. Lapsia vielä kiinnosti koulunkäynti - toki karkea yleistys, ei ollut kännyköitä häiritsemässä. Menin Tamperelle yliopistoon. Opintotuki oli parempi kuin nykyään, opiskelijaruokaloissa oli hyvälaatuinen ja edullinen ruoka. Opiskelijoilla oli rahaa käydä baareissa. Usein luentojen jälkeen lähdettiin porukalla suoraan baareihin ja sieltä ilta jatkui aina YO-talolle, Black Emmanueliin ja Cabaret Oscariin. Positiivista elämänuskoa oli ilmassa. Opiskelijana oli todella helppoa löytää työtä opiskelujen oheen. Kaikenlaista suorittavaa työtä oli vielä tarjolla, itsekin tein monellaista Aamulehden jakelusta ja eilaisten tuotteiden keräilystä ja pakkaamisesta tarjoiluun. Yleensä jonkinlaisen työn löysi parissa päivässä etsimisen aloittamisesta. Valmistumisen jälkeen työllistyminen ainakin omalla alallani oli helppoa. Ihmisiä palkattiin runsaasti jo ennen valmistumista.
Tampereen keskusta oli paljon eläväisempi kuin nykyään. Hämpillä ajoivat vielä autot. Ravintoloihin riitti väkeä jo päiväsaikaan. Iltaisin sai jonottaa. Elokuvateattereita oli toistakymmentä, elokuvakerhojakin neljä plus elokuva-arkisto. Opiskelijoilla oli yleistä käydä elokuvakerhoesityksissä.
Manserokki oli tosiaan poikaa! Törmäsin Juiceen lukuisia kertoja baarissa kuten Messissä sekä Leenassa ja Pekassa. Martti Syrjäkin tuli tutuksi naamaksi, samoin Dave Lindholm Tillikassa. Varsinainen kasarimusiikki jätti täysin kylmäksi. Muodista en tyylitajuttomana miehenä osaa sanoa mitään, kun pukeuduin aina sinisiin farkkuihin, T-paitoihin ja collegepaitoihin.
Koskaan en tuntenut turvatonta hetkeä. Hämeenkadulla oli viikonloppuiltaisin hirveästi nuorta porukkaa kävelemässä ja päivystämässä. Ulkomaalaisten määrä oli olematon. Yliopistolla oli joitakin ulkomaalaisia opiskelijoita. Muuten ulkomaalaiset rajoittuivat koripalloilijoihin. Skineistä mulla ei ole havaintoja. Tampereella oli eläväinen hardcorepunkscene, erittäin kostea sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoittunutta. Kaikkien tuli olla samasta muotista, pukeutua samalla tavalla ja kannattaa samoja asioita. Seksuaalivähemmistöjä ei suvaittu lainkaan. Nuoriso joi ja poltti aivan kamalasti ja oli tosi aggressiivista. Väkivalta oli ihan arkipäiväistä, niin kotona kuin koulussa tai vapaa-ajallakin.
Ilmeisesti elämä oli erilaista siihenkin aikaan eri puolilla Suomea, sillä minun elämääni ei kuulunut väkivalta millään tavalla 80-luvulla eikä kaveripiiriini kuulunut sen paremmin ryyppääjiä kuin käryttäjiäkään, vaikka lukiossa olikin tupakkapaikka, joka kyllä oli tontin rajan ulkopuolella. Vähän niin kuin nykyisinkin: kantsii katsoa tarkkaan, missä seurassa liikkuu.
Niin, ja olihan meillä nyt sentään kaksi eri kuppikuntaa eli punkkarit ja fiftarit, ja sitten me muut, jotka suhtauduimme naureskellen ja pikkuisen halveksienkin kumpaankin ryhmään. Minä en mennyt valtavirran mukana sen paremmin silloin kuin nytkään. Edelleen: kantsii katsoa tarkkaan, missä seurassa liikkuu.
Eli teidän pitäjässänne elettiin kasarilla 70-lukua. Niinhän se usein menee ja nykyäänkin moni paikkakunta Suomessa on kuin aikamatka 1990-luvulle.
Homohomottelu, suvaitsemattomuus, rankka ryyppääminen hädin tuskin yläasteikäisillä ja jatkuva väkivallan uhka, joka ajoittain realisoitui, olivat kyllä arkipäivää. Jos poikkesit mediaanista mitenkään, elämäsi ei ollut mukavaa.
Ikävää, että sinulla oli silloin tuollaista, se ei ollut reilua. Et kuitenkaan voi dismissata muiden erilaista elämää ja muistoja vain siksi, että sinulla oli toisin. Minulla oli turvallinen lapsuus 70-luvulla ja turvallinen nuoruus 80-luvulla ja haluaisin niin mielelläni aikakoneen, jolla päästä siihen maailmaan takaisin. Niin helppoa kuin onkin käydä pankissa omalla kotikoneella (en todellakaan käytä puhelinta pankkiasiointiin) joutumatta lähtemään kotoa ulos, kävisin mielelläni kylän postissa, joka myös oli pankki hoitamassa laskut leijonakantiselta ja turisemassa kuulumiset tutun pankkineidin kanssa. Ei olisi ollenkaan vaikeaa palata takaisin siihen elämänmuotoon johon kasvoin ja jossa elin elämäni ensimmäiset 30 vuotta. Minusta se oli yksinkertaisesti parempaa kuin tämä nykyinen, ja molempia olen elänyt arkielämänä.
Tämä on minun kokemukseni ja mielipiteeni ja kenenkään toisen ei sitä muuta.
Yksi asia muuttui peruuttamattomasti 1990-luvulla ja sen myötä koko suomalainen yhteiskunta.
Vielä 1980-luvun loppuun saakka "työllisillä" oli oikea työpaikka. Jos sait työtä, vaikka työkkärin ohjaamana niin se oli oikea työpaikka. Kokopäiväistä työtä vakituisessa työsuhteessa siihen kuuluvalla palkalla.
Kun olit töissä vaikka sitten kerrossiivoojana, sinulla oli vakaa toimeentulo ja kykenit maksamaan oman asumisesi ja elämisesi.
Eihän alimmassa tuloluokassa tietenkään nautittu mitään kulutusjuhlaa mutta kukaan ei joutunut 9€ orjatyöhön tai "työkokeiluun" jotta Sipilän kaltainen "yrittäjä" saa kääriä entistä enemmän voittoa omaan taskuunsa. Kaikesta työstä piti maksaa sellaista palkkaa jolla oli mahdollista vastata omista menoistaan,
Tämän takia nykyisiä työllisyyslukuja ei ole mahdollista verrata enää ennen vuotta 1995 julkaistuun dataan. Nyt massiivinen osa "työllisiksi" luokiteltuja on jopa virallisesti työttömänä olevia heikommassa orjan asemassa eikä niillä ole pienintäkään mahdollisuutta maksaa edes osaa omasta elämisestään vaikka raataisivat miten pitkää päivää ilman lomia kaiken maailman kokeiluissa ja nollatuntisopimuksella.
Näiden elämä on täydelisesti tulonsiirtojen varassa vaikka tilastoissa ne kasvattavat huoltosuhdetta ja työllisyysastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoittunutta. Kaikkien tuli olla samasta muotista, pukeutua samalla tavalla ja kannattaa samoja asioita. Seksuaalivähemmistöjä ei suvaittu lainkaan. Nuoriso joi ja poltti aivan kamalasti ja oli tosi aggressiivista. Väkivalta oli ihan arkipäiväistä, niin kotona kuin koulussa tai vapaa-ajallakin.
Ilmeisesti elämä oli erilaista siihenkin aikaan eri puolilla Suomea, sillä minun elämääni ei kuulunut väkivalta millään tavalla 80-luvulla eikä kaveripiiriini kuulunut sen paremmin ryyppääjiä kuin käryttäjiäkään, vaikka lukiossa olikin tupakkapaikka, joka kyllä oli tontin rajan ulkopuolella. Vähän niin kuin nykyisinkin: kantsii katsoa tarkkaan, missä seurassa liikkuu.
Niin, ja olihan meillä nyt sentään kaksi eri kuppikuntaa eli punkkarit ja fiftarit, ja sitten me muut, jotka suhtauduimme naureskellen ja pikkuisen halveksienkin kumpaankin ryhmään. Minä en mennyt valtavirran mukana sen paremmin silloin kuin nytkään. Edelleen: kantsii katsoa tarkkaan, missä seurassa liikkuu.
Eli teidän pitäjässänne elettiin kasarilla 70-lukua. Niinhän se usein menee ja nykyäänkin moni paikkakunta Suomessa on kuin aikamatka 1990-luvulle.
Homohomottelu, suvaitsemattomuus, rankka ryyppääminen hädin tuskin yläasteikäisillä ja jatkuva väkivallan uhka, joka ajoittain realisoitui, olivat kyllä arkipäivää. Jos poikkesit mediaanista mitenkään, elämäsi ei ollut mukavaa.
Ikävää, että sinulla oli silloin tuollaista, se ei ollut reilua. Et kuitenkaan voi dismissata muiden erilaista elämää ja muistoja vain siksi, että sinulla oli toisin. Minulla oli turvallinen lapsuus 70-luvulla ja turvallinen nuoruus 80-luvulla ja haluaisin niin mielelläni aikakoneen, jolla päästä siihen maailmaan takaisin. Niin helppoa kuin onkin käydä pankissa omalla kotikoneella (en todellakaan käytä puhelinta pankkiasiointiin) joutumatta lähtemään kotoa ulos, kävisin mielelläni kylän postissa, joka myös oli pankki hoitamassa laskut leijonakantiselta ja turisemassa kuulumiset tutun pankkineidin kanssa. Ei olisi ollenkaan vaikeaa palata takaisin siihen elämänmuotoon johon kasvoin ja jossa elin elämäni ensimmäiset 30 vuotta. Minusta se oli yksinkertaisesti parempaa kuin tämä nykyinen, ja molempia olen elänyt arkielämänä.
Tämä on minun kokemukseni ja mielipiteeni ja kenenkään toisen ei sitä muuta.
Ymmärrän, ettei kokemukseni ole universaali. Olen elänyt ikäni Helsingissä, joka mielestäni on ainoastaan parantunut ajan kanssa. Kokemus globalisaation runtelemalta pieneltä paikkakunnalta saattaa olla hyvin erilainen. Pahoittelen, jos olen dissannut hyviä muistojasi.
Olin lapsi 80-luvulla, ja muistan siitä ajasta kokemuksen, että ollaan siirrytty jostain ankeasta ajasta uuteen, värikkäämpään ja vauraampaan aikaan.
Tunkkaiset valokuvat 70-luvulta, joissa vaatteet ja tapetit olivat sammalenvihreää, sinapinkeltaista ja ruskeaa kertoivat siitä menneestä ankeasta ajasta. Tilalle olivat tulleet neonvärit, pastellivärit, cool muovikrääsä, cokis ja hampurilaiset ja muut hienot amerikkalaiset jutut.
Nyt tietenkin näen tuon typeränä kulutuskulttuurina enimmäkseen, ja siltä osin kaipaan enemmän 70-lukua.
Suomessa käytettiin 80-luvulla paljon alkoholia, ja kännirähinöitä ja nyrkkitappeluita näki silloin tällöin julkisilla paikoilla esim. kapakoiden edustoilla kaduilla.
Ilmapiiri yhteiskunnassa oli silloin vähemmän neuroottinen kuin nykyään. Toinen hyvä asia oli, että 80-luvulla käsitykset perusasioista olivat vielä enimmäkseen normaalit ja linjassa todellisuuden kanssa. Perusasiat kyseenalaistava liberaali ideologia progressiivisine vähemmistöpolitiikkoineen käynnistyi toden teolla vasta 90-luvulla.
Se että tietokoneet eivät hallinneet perheiden elämää vielä 80-luvulla, ohjasi liikunnallisempaan ja luovempaan ajanviettoon. Leikittiin ja seikkailtiin ulkona, sekä pihoilla että lähimetsissä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Olin lapsi 80-luvulla, ja muistan siitä ajasta kokemuksen, että ollaan siirrytty jostain ankeasta ajasta uuteen, värikkäämpään ja vauraampaan aikaan.
Tunkkaiset valokuvat 70-luvulta, joissa vaatteet ja tapetit olivat sammalenvihreää, sinapinkeltaista ja ruskeaa kertoivat siitä menneestä ankeasta ajasta. Tilalle olivat tulleet neonvärit, pastellivärit, cool muovikrääsä, cokis ja hampurilaiset ja muut hienot amerikkalaiset jutut.
Nyt tietenkin näen tuon typeränä kulutuskulttuurina enimmäkseen, ja siltä osin kaipaan enemmän 70-lukua.
Suomessa käytettiin 80-luvulla paljon alkoholia, ja kännirähinöitä ja nyrkkitappeluita näki silloin tällöin julkisilla paikoilla esim. kapakoiden edustoilla kaduilla.
Ilmapiiri yhteiskunnassa oli silloin vähemmän neuroottinen kuin nykyään. Toinen hyvä asia oli, että 80-luvulla käsitykset perusasioista olivat vielä enimmäkseen normaalit ja linjassa todellisuuden kanssa. Perusasiat kyseenalaistava liberaali ideologia progressiivisine vähemmistöpolitiikkoineen käynnistyi toden teolla vasta 90-luvulla.
Se että tietokoneet eivät hallinneet perheiden elämää vielä 80-luvulla, ohjasi liikunnallisempaan ja luovempaan ajanviettoon. Leikittiin ja seikkailtiin ulkona, sekä pihoilla että lähimetsissä.
Suomeksi sanottuna 80-luvulla h0m0t hakattiin aina tavattaessa. Vallitsevan liberaalisprogressiivisen mädätyksen aikana heidän annetaan elää elämäänsä. Tykkään enemmän nykymeiningistä vaikka en olekaan h0m0.
Kyllähän 1980-luvullakin valitettiin miten lapset vain tuijottavat televisiota eivätkä enää ulkoile mutta nykyisiin jo 7-vuotiaisiin kännykäzombeihin verrattuna ruutuaika oli mitätöntä.
Suurin ero on siinä ett vielä 1980-luvulla koko perhe kerääntyi katsomaan yhdessä televisiota. No, monissa perheissä ei ollut kuin yksi TV mutta oleellista on se että oli vielä ohjelmia jotka yhdistivät kaikki vauvasta vaariin.
Minäkin muistan miten en tietenkään teininä tahtonut viettää aikaa enää vanhempien vaan omien kavereideni kanssa mutta niin vain koko perhe kerääntyi katsomaan yhdessä televisiosta Dallasit, Euroviisut, Tankki-täyteen sarjan ja tietenkin Velipuolikuun jonka klassiset sketsit ovat edelleen parasta mitä Suomalaisessa TV-viihteessä on koskaan saatu aikaan. (Ainoastaan 1990-luvun epätasainen Studio Julmahuvi onnistui paikoitellen ylittämään tason)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikkalaismieliset väittivät, että Venäjä hyökkää Suomeen.
Eipä paljoa siis ole muuttunut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla ja murrosiän ylittäneillä tytöillä oli häpykarvoitus.
Ihan totta!Ah sitä hajua kun umpinaisissa keinokuitupikkareissa päivän hautunut eritteistä tahmea karvalakki päästettiin rehottamaan valtoimenaan.
Jopa pienemmissä kaupungeissa saattoi vielä 1980-luvun alussa nähdä uimarannalla alle 60-vuotiaita naisia joiden karvat pursuivat bikinien haaroista pulisonkeina kun edes bikinirajaa ei siistitty ja maalla kainalokarvatkin rehottivat vielä monella teini-ikäisellä tytöllä.
Agraarielämä oli kaupunkeihin muutaneilla junteilla vielä niin tuoreessa muistissa että hajut ja lika olivat vielä niin "luonnollisia".
Miten lika ja haju liittyy karvoihin? Jos näin on, niin päät kaluiksi ja parrat boikottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla ja murrosiän ylittäneillä tytöillä oli häpykarvoitus.
Ihan totta!Ah sitä hajua kun umpinaisissa keinokuitupikkareissa päivän hautunut eritteistä tahmea karvalakki päästettiin rehottamaan valtoimenaan.
Jopa pienemmissä kaupungeissa saattoi vielä 1980-luvun alussa nähdä uimarannalla alle 60-vuotiaita naisia joiden karvat pursuivat bikinien haaroista pulisonkeina kun edes bikinirajaa ei siistitty ja maalla kainalokarvatkin rehottivat vielä monella teini-ikäisellä tytöllä.
Agraarielämä oli kaupunkeihin muutaneilla junteilla vielä niin tuoreessa muistissa että hajut ja lika olivat vielä niin "luonnollisia".
Miten lika ja haju liittyy karvoihin? Jos näin on, niin päät kaluiksi ja parrat boikottiin.
Siis kaljuiksi eikä kaluiksi🤣
Niin, ja olihan kasarilla myös Army of Lovers ja Depeche Mode.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarinuori 1964 kirjoitti:
"Huoletonta ja ihanaa! Diskoissa käytiin monta kertaa viikossa jos rahat antoi myöten. Neonväriset t-paidat, porkkanafarkut ja avokkaat jalkaan. Isot muovikorvikset ja tupeerattu permanenttitukka mahdollisimman isoksi pöyhittynä. Ja maailman parasta musaa, Duran duran, Spandau Ballet, ABC.. Poikaystäväkin laittoi mustaa kajalia silmiin kun lähdettiin diskoon."
Samaa mieltä! Kasari oli hienoa aikaa olla nuori aikuinen. Musiikki oli huippua, juuri Duran Duran, Bon Jovi, Bad Boys Blue, Modern Talking ym. Vapaampi aikakausi ja leppoisampi!
Sinun lempimusiikkisi 80-luvulta on juuri sitä mitä minä siihen aikaan inhosin ja inhoan vieläkin. 😂 Omaa lempimusiikkiani oli Big Country ja Housemartins, ja yksi elämäni kohokohta oli syyskuussa 1987 Peter Gabrielin keikka Helsingin jäähallissa. Myös Pretenders saman vuoden Ruisrockissa on jäänyt mieleen, myös muutenkin kuin vain sen kaatosateen takia. Chrissie Hynde on rockmusiikin ykkösnainen!
Valtavirran ulkopuolella tehtiin kyllä hienoa musiikkia kasarilla. Oma suosikkini on Talking Heads.
Niin, ja olihan kasarilla myös Army of Lovers ja Depeche Mode.
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaismieliset väittivät, että Venäjä hyökkää Suomeen.
Eipä paljoa siis ole muuttunut :D
Venäläismieliset väittivät, että Amerikassa tapetaan toisinajattelijat.
Ihan oikeasti!
Vierailija kirjoitti:
En muista kenenkään silloin nuoruutta tai aikuisuutta eläneen puhuneen siitä, että olisi nykypäivän kaltaisia lähiöitä tmv. Toki sisällä tupakoitiin, viinaa meni ja myös huumeita käytettiin, mutta en silti tiedä ketään kuka haukkuisi kasaria, miten paskaa ja turvatonta aikaa se oli. Kasaria pidettiin mahdollisuutena.
Hah, elin kasaria nuorena aikuisena juurikin lähiössä. Oikein neukkukuutio-sellaisessa, eli Vantaan Havukoskella betonikolossien keskellä. Tuolloin sai vielä esim. liuottimia ostaa aika vapaasti nuoretkin, ja kyllä niitä imppaajajengejä olikin.
Henkirikoksia silloin tehtiin tuplasti se mitä nykyään, ks. vaikka https://findikaattori.fi/fi/97. Peloteltiin liikkumasta iltaisin rautatieasemalla tai esim. Kaisaniemen puistossa.
Ei silti tuntunut erityisen turvattomalta. Eipä ollut muustakaan kokemusta. Parasta oli se, että töitä sai jos vain halusi, milloin tahansa. Ei tarvinnut olla mikään erityinen osaaja edes. Rahasta ei ollut pulaa, kun elettiin nousukautta. Ja sekin, että palveluita oli vielä syrjäseuduillakin, esim. kumpaankin mummolaan pääsin bussilla lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Kasarinuori 1964 kirjoitti:
"Huoletonta ja ihanaa! Diskoissa käytiin monta kertaa viikossa jos rahat antoi myöten. Neonväriset t-paidat, porkkanafarkut ja avokkaat jalkaan. Isot muovikorvikset ja tupeerattu permanenttitukka mahdollisimman isoksi pöyhittynä. Ja maailman parasta musaa, Duran duran, Spandau Ballet, ABC.. Poikaystäväkin laittoi mustaa kajalia silmiin kun lähdettiin diskoon."
Samaa mieltä! Kasari oli hienoa aikaa olla nuori aikuinen. Musiikki oli huippua, juuri Duran Duran, Bon Jovi, Bad Boys Blue, Modern Talking ym. Vapaampi aikakausi ja leppoisampi!
Sinun lempimusiikkisi 80-luvulta on juuri sitä mitä minä siihen aikaan inhosin ja inhoan vieläkin. 😂 Omaa lempimusiikkiani oli Big Country ja Housemartins, ja yksi elämäni kohokohta oli syyskuussa 1987 Peter Gabrielin keikka Helsingin jäähallissa. Myös Pretenders saman vuoden Ruisrockissa on jäänyt mieleen, myös muutenkin kuin vain sen kaatosateen takia. Chrissie Hynde on rockmusiikin
ykkösnainen![/quote
Varmasti jokaiselle kasaribändille kuin laulajille niin pop kuin rock musiikille löytyy niin tykkääjiä kuin inhoaviakin :D
Sinun lempimusiikkisi 80-luvulta on juuri sitä mitä minä siihen aikaan inhosin ja inhoan vieläkin. 😂 Omaa lempimusiikkiani oli Big Country ja Housemartins, ja yksi elämäni kohokohta oli syyskuussa 1987 Peter Gabrielin keikka Helsingin jäähallissa. Myös Pretenders saman vuoden Ruisrockissa on jäänyt mieleen, myös muutenkin kuin vain sen kaatosateen takia. Chrissie Hynde on rockmusiikin ykkösnainen!