Millaista elämä oli 80-luvulla?

Loistavaa aikaa kun ydinsodan uhka väistyi! Jotenkin rentoa ja vapautunutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli yksi musta joulu 80-luvulla. Olisiko ollut vuonna 1982? Tai 1983.

Vuonna 1981 syksyllä olin etelärannikolla ulkotöissä, ja oli kylmä! Muistaakseni silloin oli joulun aikaan pohjoisessa lunta kuin kuin etelässä. 1983 olikin loskainen, olikohan se musta joulu?

Ainakin -82 joulu oli tosi kylmä,vanhin lapseni oli muutaman viikon ikäinen ja lähdettiin mummolaan joulun viettoon ja ristiäisiä pitämään.Pelättiin koko matka että jäätyykö auto matkalla.Pakkasta oli lähemmäs 30 astetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla ja murrosiän ylittäneillä tytöillä oli häpykarvoitus.

Ihan totta!

Ah sitä hajua kun umpinaisissa keinokuitupikkareissa päivän hautunut eritteistä tahmea karvalakki päästettiin rehottamaan valtoimenaan.

Jopa pienemmissä kaupungeissa saattoi vielä 1980-luvun alussa nähdä uimarannalla alle 60-vuotiaita naisia joiden karvat pursuivat bikinien haaroista pulisonkeina kun edes bikinirajaa ei siistitty ja maalla kainalokarvatkin rehottivat vielä monella teini-ikäisellä tytöllä.

Agraarielämä oli kaupunkeihin muutaneilla junteilla vielä niin tuoreessa muistissa että hajut ja lika olivat vielä niin "luonnollisia".

Kyllä huomaa, että et ole elänyt sitä aikaa. Silloin lähdettiin lääkäriin, jos oli jotain kummallista hajua, vaikka ei edes ollut käsisuihkua jokaisessa vessassa. Paljon enemmän tulee vaivoja, kun ei ole luonnollista puskaa arkojen paikkojen suojana.

Mistä luulette johtuvan, että nykyisenä karvattomana aikana vaikuttaa gynekologikäynnit olevan naisille yhtä tavallisia kuin 1980-luvulla hammaslääkärikäynnit?

Olen sun kanssa samaa mieltä.  Toi kirjoitus oli silkkaa mielikuvitusta.

Täydellinen karvattomuus ei ollut vielä muotia, mutta kyllä naiset huolehti hygieniastaan hyvin.  Asuttiin jo enimmäkseen asunnoissa, missä oli kylpyhuoneet ja suihkut ja käsisuihkut.  Meillä oli käsisuihkut jo työpaikallakin.

Ei ne karvat millekään haise.  

Muutenkin täällä tuntuu olevan paljon sellaisia kirjoittajia, jotka ei ole eläneet 80-luvulla ja kirjoittavat vaan mututuntumalla.

80-luku oli hyvää aikaa.  Mistään olennaisesta ei ollut puutetta.  Tietysti katson sitä aikaa omasta, silloin nuoren ihmisen näkökulmasta.  Työpaikalla oli kivaa, koska olimme kaikki nuoria, pomoa myöten.  Ostin ensimmäisen autoni ja sillä rallattiin ystäväni kanssa ympäri maakuntaa.  

Joka ikiseen vuosikymmeneen mahtuu tietenkin myös ikäviä asioita, mutta eihän nyt joku Tshernobylin räjähdys sillä lailla meitä ketään suomalaisia koskettanut, että olisimme kulkeneet päät kumarassa masennuksen takia koko vuosikymmenen!  Maailmalla aina sattuu ja tapahtuu.

Muoti, sehän muuttuu aina ja minusta me saimme 80-luvulla pukeutua tosi kauniisti.  70-luvun ruskeat ja tummanvihreät sai kyytiä, me saatiin jo pukeutua nätteihin väreihin ja olla silti muodikkaita.  Minä se olin varsinainen farkkutyttö!  Seppälästä sai ihania vaatteita, lähikaupungissa oli paljon nuorisovaatemyymälöitä ja niitä koluttiin vähän väliä.  

Silloin oli työpaikoillakin vielä varaa maksaa työntekijöille koulutuspäiviä, kursseja, virkistys juttuja ja vaikka mitä.

Ainakin steiner-koulussa opetettiin empatiaa. Ja nyt en näe sitä tässä yhteiskunnassa, kovia arvoja omaavilla.

Oli kaksi kanavaa, mutta usein sisältö oikein hyvää. Paljon sarjoja, elokuvia, piirrettyjä. Soitettiin lankapuhelimella. Kännykät hyvin isoja tiiliskiviä ja kalliita sekä kuuluvuusongelmia siellä täällä. Videopelit uusinta uutta kasibittinen Nintendo pelattiin turtlesia, se oli ihmeellistä. Kovin kundi oli se jolla eniten pelejä. Ihmiset olivat ulkona ja katsoivat toisiaan ja puhuivat. Lihavia oli vähän. Netti oli tekniikan alan juttuja, kukaan ei ymmärtänyt mitä sillä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Somettomuuden lisäksi ehdottomasti parhaita puolia oli se, että maaseutu oli täynnä elinvoimaisia pikkukyliä ja -kaupunkeja, joissa oli toimivat keskustat kaikilla palveluilla: koulut, kaupat, pankit (useita), postikonttori, poliisiasema jne.

Tämä oli ihan parasta,mökille mentäessä ruokaostokset saattoi tehdä paikallisessa kyläkaupassa joka oli aina kesäisin auki. Myymäläauto ajoi viikottain mummolan ohi ja mentiin ostamaan jäskiä,ei ollut kävelyteitä vaan tien vierustaa mentiin peräkkäin.

Kaikki huoltoasemat olivat matkan varrella toiminnassa ja sieltä sai keittiöstä ruokaa melkein mihin aikaan vaan tilaamalla.

Oma kokemukseni niistä huoltoasemista oli ristiriitainen. Hyvä, että niitä oli, jotta sai bensaa tankattua, mutta ei ole kovin ikävä sitä liian kauan kannussa seissyttä suodatinkahvia, eikä niitä kelmuun käärittyjä mauttomia sämpylöitä.

Ei kai niitä ikävöidä tarvitse, kun niitä saa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Loistavaa aikaa kun ydinsodan uhka väistyi! Jotenkin rentoa ja vapautunutta.

Minä olen syntynyt 50-luvulla, enkä ole ikinä pelännyt ydinsotaa.

Kenties nyt vasta on sekin uhka olemassa, tiedä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Humalaisia ja deekuja oli örisemässä joka paikassa. 

Rumia vaatteita, ihmisillä aina samat vaatteet päällä. 

Hienhajua, moni kävi vain 1-2 kertaa viikossa suihkussa.

Nuoria oli enemmän. Ikäihmiset olivatkin sitäkin raihnaisempia. Sellaisia reumasta vääntyneitä sormia ei näe enää missään. Monilla iäkkäällä oli pullonpohjia muistuttavat kaihilasit, nykyään iäkkäillä on tekomykiöt. 70-kymppiset muistuttivat 80-kymppisiä.

Kaikki oli hidasta ja verkkaista. Juppeja eli nuoria, urbaaneja koulutettuja kaupunkilaisia halveksittiin ainakin stadin ulkopuolella. Siis esim. kahvilassa istuminen työpäivän jälkeen oli outoa. Samoin kuntosalilla käynti oli outoa ja tosi juppia.

Suomi oli Itä-Eurooppaa. Ero Länsi-Saksaan, Ruotsiin oli valtava. Ihan kaikessa.

Täytyy myöntää, että nyt en käsitä ollenkaan.  Elinkö minä jossain muukalaiskuplassa, kun en muista mitään tuollaista?

Hienhajua joka paikassa, ja höpö höpö!  Ihmisillä oli suihkut ja saunat ihan niin kuin nytkin.  Nytkin joku haisee hielle jos niin sattuu.  Ei se hien haju ole miksikään muuttunut.  

Hidasta ja verkkaista...  Se riippuu siitä, miten asiaa tänä päivänä ajattelet.  Silloin 80-luvulla mikään ei oikeasti ollut hidasta ja verkkaista.  Nyt saat silmänräpäyksessä jonkun tiedon päähäsi, kun vain näpytät konettasi, mutta yhtään sen nopeampi ihminen et ole kuin kukaan 80-luvullakaan.  Kukaan ei silloin odottanutkaan, että kaikki tapahtuisi samassa hetkessä.  Sitä ei edes katsottu tarpeelliseksi.  Eikä vielä nytkään ihminen itse toimi sen nopeammin kuin koskaan ennenkään.  

Deekuja ja humalaisia on nytkin ja nyt varsinkin kaikenlaisia huumehörhöjä.  Ei ne maailmasta katoa.  Kunnon pultsarit on kadonneet, mutta tilalle on tulleet oikeasti vaaralliset lääkkeitten ja huumeitten käyttäjät, joista ei aina edes päältä näe, mitä ne on, joten ei voi edes varoa.

Tämä aika on paljon vaarallisempaa.