Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin huomaa hyvin sen, että ihanaksi lahjaksi koetaan itselle mieluinen. Esim noi kirjat. Ne on mieluisia, jos aihepiiri sopii itselle, tykkää niiden kuvista ja tarina on kiva. Itsekin olen kirjaihminen ja luin lapsille paljon mutta. .

Mutta jos kirja kertoo kuolleesta lemmikistä, eroperheen lapsen vaikeuksista, uskonnosta, on runokirja, tylsä, niin oikeasti kuinka monen 7-14 vuotias hihkuu innosta kun saa sen joululahjaksi. Etusivulla lukee vielä jonkun toisen nimi. Ei kiva.

Tuo on lahja joka kannattaa ehdottomasti tarkistaa vanhemmilta. Tai ylipäätään tarjota sitä heille niin, että he katsovat haluavatko kotiinsa.

Minulla on vuosikymmenten kokoelmat suvun lastenkirjoja. Ajattelin pitää ne täällä ja leikkiä täällä ”kirjastoa” niin että lastenlapset saa ”kirjastokortit”, joilla lainata täältä luettavaa.

Jotkut aikuiset karsastavat surullisista asioista kertovia lasten- ja nuortenkirjoja. Mutta niillä on se tarkoitus, että lukiessa voi tuntea surua ja myötätuntoa.  Itse olin avioerolapsi aikana, jolloin ero oli häpeä ja asiasta ei todellakaan puhuttu.  Itsemurhat ovat nykyaikana samanlainen tabu. Olisi ollut iso apu, jos joku olisi työntänyt käteeni kirjan, jossa kirjan  päähenkilö kokee avioeron ja ikävöi toista vanhempaansa. Ikävästä aiheesta kertova tarina auttaa lasta puhumaan vaikeista asioista. Aika moni kokee sukulaisen kuoleman tai avioeron. Jos ei omassa perheessä, niin jonkun tutun lapsen kautta.

Meillä on vaikka kuinka paljon tunteiden käsittelyyn ja tunnistamiseen liittyviä kirjoja ja niitä olen aina myös lasten kanssa lukenut. Huom kanssa.

T se kirjastomummi

Sinä olet kyllä ihana mummi! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Ärsyttävä aloitus. Jokainen lahjoittaa sitä mitä haluaa. Lahja joko miellyttää tai sit ei.

Tärkeintä on, että jokaisesta lahjasta kiitetään.

Eräs tuntemani äiti ärhenteli, kun lapsensa sai yo-lahjaksi kirjan varakkaalta tädiltään. Olisi pitänyt saada rahaa. Mielellään huomattava summa.

Ärsytti silloin ja ärsyttää edelleen.

Sikäli mikäli täti ei ostanut ylioppilaalle jotain halvalla saatua parin euron lastenkirjaa/ensimmäistä käteen osunutta hiirenkorville luettua 50snt opusta ekotorilta tämä ei liity mitenkään aiheeseen.

Sikäli liittyy, että aloittajan tekstistä välittyy asennevamma. Lahjan antaja kun AINA päättää itse mitä lahjoittaa tai lahjoittaako mitään.

Se on sitten lahjan saajan asia, mitä saamillaan lahjoilla tekee, laittaako kiertoon, heittääkö roskiin vai ottaako käyttöön.

Tiedän perheitä, joissa aikuiset, ansiotyössä olevat ihmiset laativat edelleen lahjalistoja vanhemmilleen ja todellakin odottavat saavansa listaan rustaamansa!

Pöyristyttävää.

Ei. Jos lahja ostetaan ensisijaisesti omia tarpeita ajatellen, niin sitten voi pitää sen lahjan itsellään. Tai no, mutta anopin mielestä hänen antamansa lahja on edelleen hänen, niin miksi edes pyrkiä ilahduttaa lahjan saajaa? Kun taka-ajatuksena onkin löytää omalle tavaralle jatkosijoituspaikka.

Mutta kerros vielä, miksi kenelläkään tulisi olla oikeus täyttää toisen ihmisen koti turhilla, jopa rikkinäisillä tavaroilla? Eikö olisi parempi olla antamatta mitään, kuin jotain suorastaan loukkaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.

Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.

Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten. 

Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".

Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.

Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.

Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.

Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.

Vihapuhetta ja herjaamista on kirjoitella miten "nykyvanhemmat sitä ja tätä". Se on sulla tuolla ylhäällä. Rikoksia.

Ei ole. Lapsen rahojen kavaltaminen on.

Katsopa lakikirjasta. Vihapuhe ja herjaaminen ovat rikoksia. Sinä syyllistyit molempiin. Kirjallisesti, laajasti.

Katso ihan itse se vihapuheen määritelmä, äläkä horise.

Se on vaan fakta, että lapsen tilillä olevat rahat on lapsen, eikä niitä saa sieltä vapaasti nostella omiin remontteihin. Se että joku näin rikollisesti tekee, ei ole mikään syy antaa lahjaksi roskaa.

Vihapuhetta on esittää sairaita perättömiä väitteitä kansanryhmästä. Lakkaa horisemasta, olet rikollinen.

Heh, nyt sinä oikeasti syyllistyit herjaukseen. :D

Ota nyt ihan rauhallisesti, vaikka roskasi ei aiheuttanutkaan ikuista kiitollisuutta vaan päätyi sinne roskiin minne kuuluukin. Taitaa nyt olla löytynyt roskalahjoittaja, ei muuten noin tunteisiin menisi.

Joku kirjoitti kauniista paketeista. Meillä on luovuttu lahjapaperista kokonaan, ovat hankalaa ja ihan turhaa jätettä joka ei kelpaa edes paperinkeräykseen, saati ne muovinarut joita lemmikit vielä syö. Paketit laitetaan yhteen säkkiin ja sinne ne myös mahtuvat (poislukien joku kelkka), kun ei oteta vastaan kaikkea roskaa mitä meille kannetaan. Ei opeteta lapsille että muoviroska on on ok, tai että leluja on niin paljon ettei niillä koskaan ehditä oikeasti leikkiä. Laatuun sitten panostetaan. Lapset tykkää kun saa niitä juttuja mitä ovat oikeasti toivoneet, eikä 30 turhaketta.

Tämä. Me yritetään opettaa lapsia arvostamaan sitä mitä heillä on. Tähän sisältyy se että leluilla leikitään nätisti ja niitä ei saa hajottaa liian rajulla leikillä. Siksi ostetaan vähän, mutta laadukasta.

Mutta kun äiti kantaa kauhean määrän sitä laadutonta moskaa meille se on vaikeaa. Varmaan 80% lasten tavaroista on sellaista halparoskaa mitä äiti on meille hinannut. (näitä tulee siis kymmeniä jouluna, ainakin 5/lapsi synttäreillä ja vielä lisäksi muutama joka kerta kun äiti käy)

Hirmu vaikea opettaa lapsia siihen että tavaroita ei saa tuhota, kun ne hajoaa atomeiksi katseesta. Ei siitä oikein voi suuttuakaan lapselle, jos joku tällainen tavara hajoaa. Ja koska ei haluta opettaa myöskään siihen että ostetaan vain uusi, ei sitten osteta tilalle uutta parempaa. Olisi paljon helpompaa, jos äiti noudattaisi pyyntöä ostaa ennemmin yksi kunnollinen kuin 10 huonolaatuista.

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä ketjua sieltä täältä, ja se on oksettava. Ei voi muuta sanoa. Elämä on todellakin liian helppoa, jos liialliset ja vääränlaiset lahjat ovat näin suuri ongelma.

Helppo huudella, kun ei ole ollut tuon ongelman vastaanottavassa päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.

Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.

Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten. 

Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".

Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.

Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.

Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.

Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.

Vihapuhetta ja herjaamista on kirjoitella miten "nykyvanhemmat sitä ja tätä". Se on sulla tuolla ylhäällä. Rikoksia.

Ei ole. Lapsen rahojen kavaltaminen on.

Katsopa lakikirjasta. Vihapuhe ja herjaaminen ovat rikoksia. Sinä syyllistyit molempiin. Kirjallisesti, laajasti.

Katso ihan itse se vihapuheen määritelmä, äläkä horise.

Se on vaan fakta, että lapsen tilillä olevat rahat on lapsen, eikä niitä saa sieltä vapaasti nostella omiin remontteihin. Se että joku näin rikollisesti tekee, ei ole mikään syy antaa lahjaksi roskaa.

Vihapuhetta on esittää sairaita perättömiä väitteitä kansanryhmästä. Lakkaa horisemasta, olet rikollinen.

Heh, nyt sinä oikeasti syyllistyit herjaukseen. :D

Ota nyt ihan rauhallisesti, vaikka roskasi ei aiheuttanutkaan ikuista kiitollisuutta vaan päätyi sinne roskiin minne kuuluukin. Taitaa nyt olla löytynyt roskalahjoittaja, ei muuten noin tunteisiin menisi.

Joku kirjoitti kauniista paketeista. Meillä on luovuttu lahjapaperista kokonaan, ovat hankalaa ja ihan turhaa jätettä joka ei kelpaa edes paperinkeräykseen, saati ne muovinarut joita lemmikit vielä syö. Paketit laitetaan yhteen säkkiin ja sinne ne myös mahtuvat (poislukien joku kelkka), kun ei oteta vastaan kaikkea roskaa mitä meille kannetaan. Ei opeteta lapsille että muoviroska on on ok, tai että leluja on niin paljon ettei niillä koskaan ehditä oikeasti leikkiä. Laatuun sitten panostetaan. Lapset tykkää kun saa niitä juttuja mitä ovat oikeasti toivoneet, eikä 30 turhaketta.

Tämä. Me yritetään opettaa lapsia arvostamaan sitä mitä heillä on. Tähän sisältyy se että leluilla leikitään nätisti ja niitä ei saa hajottaa liian rajulla leikillä. Siksi ostetaan vähän, mutta laadukasta.

Mutta kun äiti kantaa kauhean määrän sitä laadutonta moskaa meille se on vaikeaa. Varmaan 80% lasten tavaroista on sellaista halparoskaa mitä äiti on meille hinannut. (näitä tulee siis kymmeniä jouluna, ainakin 5/lapsi synttäreillä ja vielä lisäksi muutama joka kerta kun äiti käy)

Hirmu vaikea opettaa lapsia siihen että tavaroita ei saa tuhota, kun ne hajoaa atomeiksi katseesta. Ei siitä oikein voi suuttuakaan lapselle, jos joku tällainen tavara hajoaa. Ja koska ei haluta opettaa myöskään siihen että ostetaan vain uusi, ei sitten osteta tilalle uutta parempaa. Olisi paljon helpompaa, jos äiti noudattaisi pyyntöä ostaa ennemmin yksi kunnollinen kuin 10 huonolaatuista.

Samoilla linjoilla. Tähän päästiin vasta kun ei oikeasti otettu vastaan kaikkea tuotua. Toki siitä tuli aikansa marttyyrikohtauksia ja loukkaantumista, uhkasi viedä UFFiin jne (ja hämmästyi, kun meille se oli ihan ok). Nyt kun lapsi on niin iso että itsekin on ekologinen eikä halua turhaa muovimoskaa, alkaa lopullisesti olla viesti perillä. Vieläkin silti mieluummin antaa jotakin tarpeetonta kun esim kympin rahaa (lapsi jo opiskelija, ja rahalla olisi käyttöä)

Toki vieläkin raahaa jotakin sellaisia hutiostoksia jotka on saanut halvalla ja jotka miellyttävät häntä, kuten lapselle takin, jota lapsi ihan ehdottomasti kieltäytyi käyttämästä, tyyliltään ja kooltaan kun se tosiaan sopi mummolle itselleen. Mutta ehkä tämä on sukupolviasia, me nyt työelämässä olevat emme enää ihaile 30 nättiä pakettia, vaan mieluummin toivomme lahjaksi joko ei mitään, tai jonkun yhden mutta kunnollisen esineen, joka säilyisi käyttökelpoisena kenties sukupolvelta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.

Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.

Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten. 

Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".

Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.

Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.

Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.

Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.

Vihapuhetta ja herjaamista on kirjoitella miten "nykyvanhemmat sitä ja tätä". Se on sulla tuolla ylhäällä. Rikoksia.

Ei ole. Lapsen rahojen kavaltaminen on.

Katsopa lakikirjasta. Vihapuhe ja herjaaminen ovat rikoksia. Sinä syyllistyit molempiin. Kirjallisesti, laajasti.

Katso ihan itse se vihapuheen määritelmä, äläkä horise.

Se on vaan fakta, että lapsen tilillä olevat rahat on lapsen, eikä niitä saa sieltä vapaasti nostella omiin remontteihin. Se että joku näin rikollisesti tekee, ei ole mikään syy antaa lahjaksi roskaa.

Vihapuhetta on esittää sairaita perättömiä väitteitä kansanryhmästä. Lakkaa horisemasta, olet rikollinen.

Heh, nyt sinä oikeasti syyllistyit herjaukseen. :D

Ota nyt ihan rauhallisesti, vaikka roskasi ei aiheuttanutkaan ikuista kiitollisuutta vaan päätyi sinne roskiin minne kuuluukin. Taitaa nyt olla löytynyt roskalahjoittaja, ei muuten noin tunteisiin menisi.

Joku kirjoitti kauniista paketeista. Meillä on luovuttu lahjapaperista kokonaan, ovat hankalaa ja ihan turhaa jätettä joka ei kelpaa edes paperinkeräykseen, saati ne muovinarut joita lemmikit vielä syö. Paketit laitetaan yhteen säkkiin ja sinne ne myös mahtuvat (poislukien joku kelkka), kun ei oteta vastaan kaikkea roskaa mitä meille kannetaan. Ei opeteta lapsille että muoviroska on on ok, tai että leluja on niin paljon ettei niillä koskaan ehditä oikeasti leikkiä. Laatuun sitten panostetaan. Lapset tykkää kun saa niitä juttuja mitä ovat oikeasti toivoneet, eikä 30 turhaketta.

Älä pelottele toista. Mistäs tiedät jos tuossa nyt on mamma, joka käytti tenavansa lahjarahat itsensä ehostamiseen ja pelkää nyt syytettä.

Meidän äiti muuten osteli meidän lahjakorteilla itselleen kaikkea. Oli ihan hanurista kun äiti vain päätti etten halua suomalaisesta mitään ja haki itselleen nuottikirjoja ja muuta harrastustavaraa, jota me voidaan "lainata". Ikinä ei saatu lainata niitä mihinkään. Ja olisin todellakin halunnut suomalaisesta asioita. Tykkäsin lukea ja askarrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä ketjua sieltä täältä, ja se on oksettava. Ei voi muuta sanoa. Elämä on todellakin liian helppoa, jos liialliset ja vääränlaiset lahjat ovat näin suuri ongelma.

Helppo huudella, kun ei ole ollut tuon ongelman vastaanottavassa päässä.

Juu ei sitä voi käsittää miten ahdistavaa tämä on, jos ei itse siitä kärsi. Oikeasti sellainen olo että hukkuu p*skaan. Ja myös hyvin ylikävelty ja nöyryytetty tunne kun ei pysty yhtään kontrolloimaan mitä täällä tapahtuu. Koska mummo ottaa vain lisää kierroksia jos asiaan yrittää puuttua.

Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.

Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan

Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.

Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan

Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.

Huoh.

Miksi lapsella ei voisi olla tiliä, jonne säästää? Ei tosiaankaan lasten rahoja saa käyttää elatukseen, mutta ei ole pakko krääsäänkään. Voi laittaa tilille, ja sitten käyttää, kun lapsi oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä roskiin jos et tykkää. Ja osta omilla rahoillasi lapsellesi mitä haluat.

Asia ratkaistu.

Kyllä, näin olen toiminutkin. Ainakin välillä. Mutta kai tällaista toimintaa sopii ihmetellä? Mikä on motiivi toimia noin? Osattaisiin kyllä arvostaa oikeita aineettomia lahjoja kuten hiihtoretki mummo kanssa tai vastaavaa, mutta ei. Kun halutaan antaa pelkkää roskaa. T. Ap

No sitten he haluavat antaa pelkkää roskaa. Ainakin sinun määritelmäsi mukaan.

Heillä on oikeus antaa lahjaksi mitä haluavat. Ei sinun kannata odottaa mitään tiettyjä lahjoja, vaan ostat sellaiset itse kun kerran tunnut tietävän tarkkaan, mikä on tarpeeksi hienoa lapsillesi.

Yllättävän paljon yläpeukkuja tälläinen passiivisagressiivinen kommentti. Toki ap ei ainakaan tähän mennessä ole kertonut, mitä roskaa isovanhemmat lahjaksi antavat. Kuitenkin outo ajatus että isovanhemmilla olisi oikeus roudata toisen kotiin mitä tahansa roinaa ja roskaa, kun se on lahjaksi paketoitu. Vanhemmilla on oikeus hallita kotiin tulevan tavaran määrää ja laatua.

Ja siksikin sympatiat ap:n puolella, sillä meillä vähän sama tilanne. Isovanhemmat päin vastoin pienituloisia ja meidän toiveena on, ettei ostaisi mitään lahjaksi. Tai sitten toivotaan jotain tiettyä joka voi olla myös halpaa. Mutta jos toivon lapselle koon 32 sukkia niin lapselle on paketoitu koon 28 sukat. Jos toivotaan jonkun tietyn figuurin niin tulee tuuliin vauvan helistin. Käytetyt lahjat myös on ok, mutta jos tulee jotain haisevaa pehmeää kasarimuovia leikki-ikäiselle, niin en osaa olla iloinen. Jos taaperolle on paketoitu 9+ peli tai kymmenvuotiaille choco tai muu 3+ peli, se harmittaa. Siksi toivon, että mitään ei anneta, mutta sitäkään toivetta ei kuunnella. Jatkossa avaan kaikki paketit ennen joulua (tai synttäreitä) ja pistän kiertoon heti kaikki epäsopivat. Näin.

Mun mummu osti aina "tarpeellista" tavaraa. Lapsena oli vakio, että hän osti sellaiset ikivanhaa mallia olevat alushousut (kaksin kappalein), jonkinlaista ribbineulosta. Ja vielä lahkeelliset ja kivan vaaleanpunaiset. Äiti varoitti autossa, että jos moista tulee paketista, niin nopeasti vain syrjään eikä alkaa huutamaan, että miksi tällaista ostettu mulle. En muuten käyttänyt niitä alkkareita ikinä, taisi äiti viedä ne pelastusarmeijalle. Se vähän lohdutti, että serkkutyttö sai samanlaiset.

Taisin täyttää 12, kun mummu antoi mulle taas alkkarit. Sloggit. Maxi sloggit, puuterin värisenä. Koko 48. Olin kyllä pulleahko 12-vuotias, mutta 40 olisi ollut oikeampi koko kuin 48. Pahoitin mieleni todella pahasti.

Enkänyt ala kertomaan niistä miltei läpinäkyvistä lakanoista ja muista laadukkaista hankinnoista, joita hän teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tätä ketjua sieltä täältä, ja se on oksettava. Ei voi muuta sanoa. Elämä on todellakin liian helppoa, jos liialliset ja vääränlaiset lahjat ovat näin suuri ongelma.

Helppo huudella, kun ei ole ollut tuon ongelman vastaanottavassa päässä.

Juu ei sitä voi käsittää miten ahdistavaa tämä on, jos ei itse siitä kärsi. Oikeasti sellainen olo että hukkuu p*skaan. Ja myös hyvin ylikävelty ja nöyryytetty tunne kun ei pysty yhtään kontrolloimaan mitä täällä tapahtuu. Koska mummo ottaa vain lisää kierroksia jos asiaan yrittää puuttua.

Joo tuttua on. Meilläkin valitti läpi kaikki sukulaiset, että miten kamala on lapsen joulu kun saa lahjaksi vain muutaman toivomansa asian (mm puhelin ja harrastusleiri), eikä kaikkea mistä hän haluaa päästä eroon. Mutta kun mummon luonne ja taipumus kävellä muiden yli tunnettiin, eipä sukulaiset muuta kun hymähtäneet.

Välillä tuli katkoksia yhteydenpitoonkin kun häntä harmitti että meillä päätämme me vanhemmat, mutta äkkiä mummo huomasi että siitäkin kärsi hän eniten.

Kun nämä roskalahjojat on muissakin asioissa sellaisia aika itsekkäitä ja ajattelemattomia, niin että yhteydenpito lapseen oli lähinnä mummon yksipuolista avautumista omista asioista, ei kiinnostusta mitä lapselle kuuluu. Niin että minä ehdotan, että antaa mummon vaan rauhassa suuttua, lapsi ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.

Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan

Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.

Huoh.

Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.

Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.

Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.

Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)

En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.

Meillä osteleminen alkoi vasta kun tyttäremme kasvoi aika nopeasti pituutta murrosiässä ja alkoi käyttää aikuisten kokoja. Anoppi saattaa ostaa samalaisen puseron itselleen, minulle ja tyttärellemme. Ei oikein ymmärrä, että miksi tytär ei tykkää. En itsekään vähän yli nelikymppisenä halua samanlaista mummomallin puseroa anopin kanssa, vielä vähemmän 16 v Teini.

Sain äidiltäni pari joulua sitten hänen ostamansa yllätyslaatikon kirppikseltä. Tietty täynnä rihkamaa. Tämä oli viiminen niitti, ei tietenkään eka rihkama, krääsä lahja. Seuraavana keväänä kun siivosin kaiken ylimääräsen pois, niin valehtelematta tuli neljä mustaa säkkiä, vein sitten nämä äidilleni. Samalla sai takaisin ton antamansa yllätyslaatikon. Sen jälkeen ollaan pysytty villasukissa ja suklaarasiassa.

Neuvoni on että näille jotka antavat älytöntä krääsä, rihkamaa niin vahinko kiertämään. Samallaista takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.

Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan

Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.

Huoh.

Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.

Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.

Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.

Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)

En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.

Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummu osti aina "tarpeellista" tavaraa. Lapsena oli vakio, että hän osti sellaiset ikivanhaa mallia olevat alushousut (kaksin kappalein), jonkinlaista ribbineulosta. Ja vielä lahkeelliset ja kivan vaaleanpunaiset. Äiti varoitti autossa, että jos moista tulee paketista, niin nopeasti vain syrjään eikä alkaa huutamaan, että miksi tällaista ostettu mulle. En muuten käyttänyt niitä alkkareita ikinä, taisi äiti viedä ne pelastusarmeijalle. Se vähän lohdutti, että serkkutyttö sai samanlaiset.

Taisin täyttää 12, kun mummu antoi mulle taas alkkarit. Sloggit. Maxi sloggit, puuterin värisenä. Koko 48. Olin kyllä pulleahko 12-vuotias, mutta 40 olisi ollut oikeampi koko kuin 48. Pahoitin mieleni todella pahasti.

Enkänyt ala kertomaan niistä miltei läpinäkyvistä lakanoista ja muista laadukkaista hankinnoista, joita hän teki.

Jos jonkin hopeareunuksen haluaa löytää, niin lapset ainakin oppii hyvin pitämään naaman peruslukemilla kaikissa tilanteissa. Ei synny sellaista noloa tilannetta että lapsen naamasta paistaa pettymys/ikävyys sopimattomassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.

Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan

Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.

Huoh.

Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.

Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.

Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.

Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)

En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.

Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.

Lapsi itse kertoi Pottereista innoissaan. Osti niitä juhlapainoksia ja olisi halunnut näyttää mummolle niitä. Tuolinhan äiti näkee ja ruoka meillä on kesto valituksen aihe. Siis se että teen itse enkä osta valmista. Ei näitä aina vain voi välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.

Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan

Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.

Huoh.

Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.

Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.

Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.

Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)

En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.

Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.

No koska nämä lahjojat seuraa tarkkaan, mitä heidän lahjoillaan tehdään. Olisi se nyt outoa, että pitäisi opettaa lasta salaamaan sen/valehtelemaan, että lapsi on käyttänyt lahjakortin vaikka mieluisaan kirjaan. Ikään kuin se olisi jotenkin väärin tehty, tai hänellä ei olisi oikeutta valita haluamaansa kirjaa. Kritiikin vielä jotenkin tajuaisi jos olisi ostettu 30 ellä karkkia, mutta että kirjan hankkiminenko väärin tehty....alkaako hahmottua, millaisista lahjanantajista nyt puhutaan?

-se, jonka lapsen polkupyörää yritettiin ottaa takaisin-

Vierailija kirjoitti:

Omien lasten isovanhemmilla on se tapa, että ei voi ostaa yhtä tiettyä toivelahjaa, vaan ostetaan kymmenen vähän sinne päin tai ei lähellekään toiveen mukaista. Sitten lapsilla on jouluna valtavat kasat krääsää, mikä ei kiinnosta edes sen vertaa että isovanhemmat saisivat kokea kaipaamaansa antamisen iloa...

Omat vanhempani olivat laosuudessani juuri tuollaisia. Vaikka minä monen vuoden ajan toivoin jotain tiettyä lelua lahjaksi ja toin selkeästi vanhemmille selväksi, että minkä lelun haluan, niin silti aina sain jotain halpoja ja nopeasti hajoavia leluja jotka olivat selvästi halvalla ostettua krääsää joka ei kiinnostanut minua lainkaan toisin kuin olisi kiinnostanut ne lelut joita toivoin ja josta olisi ollut iloa pitkäksi aikaa. Heillä olisi ollut varaa ostaa haluamani lelut koska saamani lelut maksoivat yhteensä varmasti enemmän kuin se galuamani lelu jota en siis koskaan saanut vaikka sitä hartaasti toivoin. Sain vain leluja joita rn tahtonut ja joista vanhemmat tiesivät, että ne eivät minua kiinnosta enkä niillä leiki. Eikä sitä pettymystä voinut estää tulemasta jos toivoin vaikka kesällä syntymäpäivälahjaksi jalkapalloa minkä vanhemmat hyvin tiesivät mutta sainkin sitten jotain ihan muuta mikä ei kiinnostanut kutrn caikka rakennuspalikoita, muovailuvahas ja paperia sekä värikynät että voisin piirtää mikä minua taas ei lainkaan kiinnostanut ja jonka vsnhemmat tiesivät.