Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Vierailija kirjoitti:

Älkää antako lasten pettyä toista kertaa. Ensimmäisen vielä ymmärtää, mutta ei sitä, että annatte homman jatkua. Palautatte avaamattomina paketit ja ostatte lapsillenne, mitä he oikeasti toivovat.

Jos osaisit lukea, tietäiist että ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini lahjoitti veljen lapsen tilille rahaa monta vuotta, opiskeluja varten. Niillä ostettiin sitten mopo joka jaksoi kiinnostaa noin vuoden. Sen jälkeen se myytiin, en tiedä minne rahat menivät, ei kuitenkaan jääneet opiskelua varten.

No ehkä teidän geeneillä ei opiskella.

Arvasit väärin, tekee väitöskirjaa tällä hetkellä.

Ai se mopopoika? No sittenhän kaikki on hyvin.

Niin onkin. Paitsi että opintolainaa on sen mopon verran enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä aivan käsittämätöntä läppää joiltakin (isovanhemmiltako?), jotka puolustavat tätä turhien krääsälahjojen ostamista sillä, että lahja tulee lapselle, eikä vanhemmalle. Tottakai tulee, mutteivät lapsetkaan lähtökohtaisesti tykkää mistä tahansa roinasta. Joku 1-vuotias voi hetken pyöritellä ja imeskellä mitä tahansa paketista ilmestyvää tavaraa, mutta isommat lapset eivät taatusti jaksa kiinnostua mistä tahansa vain siksi, että se on olemassa ja saatu lahjaksi.

Mikä järki esimerkiksi kantaa heppatytölle prinsessaroinaa tai Harry Potterista innostuneelle pojalle autoleluja? Kiusaamista ja vähättelyähän se on ja lisäksi rahanhaaskausta, kun se epämieluisa lelu jää käyttämättä kuitenkin. Jotkut yrittävät perustella tätä sillä, että ne toivelahjat ovat niin kalliita, mutta silti usein käytetään sama summa, jolla sen yhden toivotun asian olisi saanut, kasaan turhaksi jäävää roinaa, enemmänkin jopa. Aivan älytöntä.

Omilla toisilla isovanhemmillani oli esimerkiksi tapana ostaa minulle ja veljelleni aina samanlainen lahja, tyyliin molemmat sai identtiset leikkihevoset. Minä heppaintoilijana tietenkin tykkäsin, veljen kohdalla meni metsään ja lujaa. Näiden isovanhempien kanssa oltiin niin paljon tekemisissä, että varmasti tiesivät, mistä tykätään, eikä olisi ollut vaikea varmistaa meiltä tai vanhemmilta, jos oli jäänyt epäselväksi, että minua kiinnostaa hepat ja veljeä traktorit. Joskus meni tietysti hutiin toisin päin, joskus tuli jotain molemmille epämieluisaa jne. Pointti on kuitenkin se, että lasta ilahduttaa ihan yhtä lailla se yksi mieluisa lahja paljon enemmän kuin tusina epämieluisaa kuin vanhempaakin ihmistä. Tuskin nämä roinaa antavat isovanhemmat itsekään riemusta kiljuisivat, jos saisivat säästöladon pussillisen turhanpäiväistä, huonolaatuista rihkamaa, joka ei vastaa omaa makua, eikä kokoa, joten miksi siitä lapsen pitäisi ilahtua, tai lapsen vanhempienkaan.

Olisi kyllä mielenkiintoista lukea joku motiivi tähän lahjojen ostamiseen ohi toiveiden silloin, kun toiveita on esitetty, ja ne ovat kohtuullisia. Miksi se 15 e pitää laittaa My Little Pony-hahmoon, jos lapsi on toivonut legoja, joita saa kyllä ihan vastaavalla summalla? Miksi ostaa 20 e:lla 3 lahjaa, joista yksikään ei vastaa toiveita sen sijaan, että laittaisi saman rahan yhteen mieleiseen lahjaan? Jotain omia lapsuuden vaillejäämistraumojako siinä puretaan, kun itse ei jouluna olla saatu kuin ehkä 1 paketti ja sekin on ollut isän vanhat parsitut villasukat?

Mahtava tiivistys. Mäkin haluaisin tietää miksi on pakko tuoda sen yhden toivelahjan sijaan tusina ei-toivottua, johon kuitenkin menee sama raha.

Kun ei se ole sille lapsellekaan yhdentekevää mitä paketista paljastuu, vaan hyvin kurjaa vuosi toisensa jälkeen availla mitä sattuu.

Meillä oli myös tuo että molemmille tuodaan samaa (mulla myös veli). Sanomattakin selvää ettei toimi. Kahdella saman ikäisellä tytöllä/pojalla saattaa toimiakin joissain tapauksissa. Ikinä ei ollut sellaista joulua, että kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Yleensä vielä meillä minä jäin ns tappiolle, koska lahja ostettiin usein sen mukaan mikä vanhemmalle veljelleni ehkä kelpaisi. Miettimättä siis haluaako veljeni sitä oikeasti.

Hohhoijaa. Ärsyttävä aloitus. Jokainen lahjoittaa sitä mitä haluaa. Lahja joko miellyttää tai sit ei.

Tärkeintä on, että jokaisesta lahjasta kiitetään.

Eräs tuntemani äiti ärhenteli, kun lapsensa sai yo-lahjaksi kirjan varakkaalta tädiltään. Olisi pitänyt saada rahaa. Mielellään huomattava summa.

Ärsytti silloin ja ärsyttää edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Ärsyttävä aloitus. Jokainen lahjoittaa sitä mitä haluaa. Lahja joko miellyttää tai sit ei.

Tärkeintä on, että jokaisesta lahjasta kiitetään.

Eräs tuntemani äiti ärhenteli, kun lapsensa sai yo-lahjaksi kirjan varakkaalta tädiltään. Olisi pitänyt saada rahaa. Mielellään huomattava summa.

Ärsytti silloin ja ärsyttää edelleen.

Miksi pitää kiittää jostain mitä ei halua ja joka on ostettu vain antajan mielihyvää hivelemään? Kiittääkö hän että pääsi tallomaan muiden kotiin muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini lahjoitti veljen lapsen tilille rahaa monta vuotta, opiskeluja varten. Niillä ostettiin sitten mopo joka jaksoi kiinnostaa noin vuoden. Sen jälkeen se myytiin, en tiedä minne rahat menivät, ei kuitenkaan jääneet opiskelua varten.

No ehkä teidän geeneillä ei opiskella.

Arvasit väärin, tekee väitöskirjaa tällä hetkellä.

Ai se mopopoika? No sittenhän kaikki on hyvin.

Niin onkin. Paitsi että opintolainaa on sen mopon verran enemmän.

No mutta mitä sitten? Mopot on sen verran edukkaita, ettei sen hinta tohtoriksi asti selvinneen opintolainoissa juuri tunnu.

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat välillä kiukkuisena, kun lapsena lahjaksi sukulaisilta saamani astiastot, keittiövälineet ym. on edelleen heillä varastossa. Jokusen kertaa olen todennut, että oliskohan voinut silloin aikoinaan vaikka laittaa rahaa tilille..

Minulla on vanhempien luona varastossa ainakin kahdet tusinan hengen kahviastiastot. Yhdet on jotain kermansavikamaa ja yhdet jotain prisman halppisromua. Kummatkaan ei koskaan tule mihinkään käyttöön ja nykyisessä kodissa perheellämme on jo aivan eri astiat käytössä.

Lisäksi löytyy kattiloita, muovikippoja, viinilaseja, glögilaseja.. Ei mitään käyttöä.

Mulla sama. Kaikki eri paria niin pahasti ettei voi käyttää yhdessä. Siihen päälle kun sanon vanhemmille että pistäisivät pois ne, niin se ei käy missään nimessä. Ei siis niin että he laittaisivat mutta minäkään en saa laittaa.

Tietenkin saat tehdä omille tavaroillesi mitä haluat. Itse laitan ilmoituksen toriin ja kaikki häviää yleensä muutamassa päivässä.

Ei niitä rojuja kukaan osta, ja jos ostaa on hinta jotain senttejä. Vai mitä itse maksaisit muovilelusta joka ei kestä yhtäkään leikkiä, tusseista jotka on kuivat tai lehtiöstä jollaisen saat alle eurolla kaupastakin. Ei noista torissakaan kukaan maksa mitään, lähetyskulut on helposti 8 e, eli paljon enemmän kuin tuotteen arvo.

Ja sitten se raivo, kun on kehdattu ajatella että omistusoikeus tosiaan olisi siirtynyt ja romusta saisi hankkiutua eroon.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Ärsyttävä aloitus. Jokainen lahjoittaa sitä mitä haluaa. Lahja joko miellyttää tai sit ei.

Tärkeintä on, että jokaisesta lahjasta kiitetään.

Eräs tuntemani äiti ärhenteli, kun lapsensa sai yo-lahjaksi kirjan varakkaalta tädiltään. Olisi pitänyt saada rahaa. Mielellään huomattava summa.

Ärsytti silloin ja ärsyttää edelleen.

Sikäli mikäli täti ei ostanut ylioppilaalle jotain halvalla saatua parin euron lastenkirjaa/ensimmäistä käteen osunutta hiirenkorville luettua 50snt opusta ekotorilta tämä ei liity mitenkään aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini lahjoitti veljen lapsen tilille rahaa monta vuotta, opiskeluja varten. Niillä ostettiin sitten mopo joka jaksoi kiinnostaa noin vuoden. Sen jälkeen se myytiin, en tiedä minne rahat menivät, ei kuitenkaan jääneet opiskelua varten.

No ehkä teidän geeneillä ei opiskella.

Arvasit väärin, tekee väitöskirjaa tällä hetkellä.

Ai se mopopoika? No sittenhän kaikki on hyvin.

Niin onkin. Paitsi että opintolainaa on sen mopon verran enemmän.

Mistä tiedät? Ja mikä ihmeen ylivalvoja sinä olet? Eikö se riitä että se mummo antaa lahjoja jotka ei olekaan lahjoja? Miksi sinunkin pitää vielä nimittää itsesi ylivalvojaksi kyttäämään lahjoja jotka eivät ole lahjoja?

Minulla on sama sairas kuvio suvussa. Aikuinen äiti-ihminen taantuu ja sitten hänen tyttärestään tulee jonkinlainen vasen käsi mestaroimaan ja palvelemaan sitä äitiä. Ja molemmat kuvittelee, että koko suvun kuuluu totella heitä.

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

- Lahjoja ei anneta omien tarpeiden takia vaan ilahduttamaan saajaa

- Kalliita lahjoja ei ole kukaan ollut vailla, järkeviä vain

- Tavaran löytää kyllä jos haluaa, löydäthän sinä sen krääsänkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.

Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.

Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten. 

Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".

Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.

Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.

Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.

Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mun velipuoli? 🤣

Meillä ostetaan monta pakettia halvalla. Vaikkapa viisi pakettia, yhteishinta esim. 10-15 € tai alle.

Lahja valitaan ensisijaisesti sen pohjalta, mitä kaupassa on alekorissa. Kirjakaupan alekorista ostetaan se kirja joka on tarjouksessa eurolla. Ei ole mitään merkitystä sillä, kiinnostaako lahjansaajaa kyseinen teos tai esimerkiksi onko kyseinen kirja lapsen ikätasolle sopiva.

Vaateliikkeestä ostetaan sitä, mikä on alekorissa tarjouksessa eurosta kolmen euron hintaan. Lähtökohtaisesti lahjan saajan vaatekoko ei ole mikään valintakriteeri. Lähtökohtaisesti vaatteet ovat monta kokoa pienempiä kuin lahjansaaja. Sukupuoli kuitenkin huomioidaan, naisille vain naistenvaatteita ja miehille miesten.

Häälahjaksi saa ”näyttävää edullisesti” ostamalla lasitavaraa. Ennen Tiimari oli aarreaitta. Vaikkapa 50 sentin juomalaseja voi ostaa puoli tusinaa ja kääriä sellofaaniin.

Lelut ostetaan lähtökohtaisesti myös alekoreista parilla eurolla. Tässäkin ainoa valintakriteeri on poikien ja tyttöjen lelut, esim. ikätaso tai toiveet eivät. Ja tietysti halpa hinta.

Syntymäpäivälahjoina ostetaan kasveja ja niitä sisustusesineitä, jotka ovat tarjouksessa. Koskaan ei osteta esim. leikkokukkia vaan aina edullisia ja tilaavieviä huonekasveja, jotka on tarkoitus säilöä tyyliin ikuisesti. Tämä voisi olla muuten neutraali lahja, jos ei aina välillä kuulisi selostusta siitä, ette meille ei tule yhtä ainoata huonekasvia riesaksi ja vaivaksi. Muille niitä sitten kannetaan kyllä. Yksi ei kerran mahtunut edes kunnolla ruokapöydälle ja ehdotettiin, että lahjakasville pitäisi ostaa oma huonekalu kukkapöydäksi.

Kivoja ihmisiä muuten, mutta lahjoja ei kyllä anneta kauniilla ajatuksella. Kiitollinen pitää olla, että jotain saa. Myöskään se, että lahjoja ei annettaisi (harras toiveeni), ei mitenkään kelpaa. Lisäksi vielä muistutetaan, että annettua lahjaa ei saa koskaan antaa pois, koska silloin ”onnensa pois antaa” ja saa jonkinlaisen kirouksen loppuelämäkseen.

Ja kun joku niistä viimeisistä rahoista kuitenkin kohta kirjoittaa… Nämä samat ihmiset nauravat kaikille kerros- tai rivitalossa asuville reppanoille tai niille, jotka ajavat muulla autolla kuin Mersulla.

Kivoja ihmisiä muuten? Ketä sä yrität pettää? Ei nämä ole kivoja vaan rajattomia, sairaita ihmisiä ja hyvin pihejä.

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

No kannattaako niitä vähiä ropoja tuhlata siihen kiinakrääsään sitten ihan vain että paketteja saadaan mahdollisimman paljon. Ennemmin ostaa vaikka tokmannilta paketilliset oikeankokoisia sukkia ja kalsareita lapsen suosikkivärillä/hahmolla ja käärii ne jokaisen eri pakettiin, kuin raahaa turhaa krääsää toisen nurkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.

Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.

Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten. 

Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".

Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.

Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.

Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.

Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.

Vihapuhetta ja herjaamista on kirjoitella miten "nykyvanhemmat sitä ja tätä". Se on sulla tuolla ylhäällä. Rikoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä peruste sekin on ajattelemattomalle lahjalle/roskakrääsälle, että no voihan sen sitten myydä eteenpäin, lahjoittaa hyväntekeväisyyskirppikselle, kierrättää tai heittää roskiin?? Juuri tämän kerskakulttuurin vuoksi turhaa tavaraa valmistetaan liikaa ja sitä on liikaa joka paikassa. Ikään kuin se olisi aina hyväksyttävä peruste, että väliäkö sillä, aina voi heittää pois. Not my problem. Ja hip hei, kaupasta lisää kamaa... voi luoja.

Tämä. Ei tämä ole mikään järkevä tapa toimia. Lahjan saajaa ei ajatella yhtään kun ostetaan sutta ja sekundaa mahdollisimman paljon saajan nurkkia täyttämään. Lisäksi samalla ylläpidetään tuota kiinaröhnäkauppaa. Jos tämä röhnän ostaminen lopetettaisiin niin loppuisi niiden tekeminenkin, jolloin todennäköisesti piristyisi esimerkiksi kotimainen tuotanto.

Sillä että on hirveä lauma röhnää ostavia mummoja on paljon vaikutusta yksittäiseen ihmiseen, mutta myös markkinoihin. Jos suomalaiset mummot lakkaisivat ostamasta halpa röhnää, ei sitä röhnää ennen pitkää tilata tänne. Mikä olisi kaikkien etu.

Ensimmäistä kertaa kuulen sanan röhnä. Missä päin Suomea röhnää ostetaan?

Mitäs röhnää te sitten sieltä netistä tilaatte. Sieltä sitä röhnää vasta satelee, jos iltapäivälehtien uutisointia on uskominen. Ja ihan nuoret hämmästelee, kun tuli tällaista p. skaa paketissa. Luulen, että vähemmistö nettimyymälöiden asiakkaista on mummoja. Ja ihan ulkomailta tilataan halvalla, ei suosita suomalaista.

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

No osta itsellesi niitä nättejä paketteja ja nauti niistä itse. Meillä ne paperit lentää roskikseen ilman erityistä ihailua, eikä siinä roskassa mitä on sisällä ole muuta ihmeteltävää, kun että mihin ihmeessä sekin laitetaan. Jos rahaa on vähän, on erityisen typerää ostaa iso määrä arvotonta roskaa. Ellei löydä kaupasta haluamaansa, miksi ei voi antaa rahaa tai lahjakorttia, miksi pitää antaa jotakin roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini lahjoitti veljen lapsen tilille rahaa monta vuotta, opiskeluja varten. Niillä ostettiin sitten mopo joka jaksoi kiinnostaa noin vuoden. Sen jälkeen se myytiin, en tiedä minne rahat menivät, ei kuitenkaan jääneet opiskelua varten.

No ehkä teidän geeneillä ei opiskella.

Arvasit väärin, tekee väitöskirjaa tällä hetkellä.

Ai se mopopoika? No sittenhän kaikki on hyvin.

Niin onkin. Paitsi että opintolainaa on sen mopon verran enemmän.

Nyt on kyllä löydetty hirviömummo, jolle mikään ei riitä. Edes tohtoriksi väittelevä lapsenlapsi, kun uskalsi ostaa mopon.

Lahjaton isovanhempi kirjoitti:

Lahjapaketit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on kultaiset tai hopeiset narut. Ehkä siksi me vanhemmat ihmiset haluamme antaa monta pakettia. Muistan kuinka lapsena itsekin tykkäsin, kun oli paljon paketteja ja sai ihemetellä mitähän sieltä oikein löytyy. Kaikilla isovanhemmilla ei välttämättä ole varaa ostaa kalliita lahoja, mutta haluavat kuitenkin antaa jotain rakkaalle lapsenlapselleen. Sitä paitsi joskus on vaikea löytää juuri sitä tiettyä tavaraa kaupasta kun niitä on niin paljon.

Varmaan jokainen meistä korjaa jotain "oman lapsuuden haavoja" eikä näin vahva yleistäminen ole järkevää. Toki jokainen mummo varmasti ostaa/antaa/tekee joskus jotain ei-toivottua. Niin taitaa jokainen mummon lapsikin joskus olla tehnyt/sanonut/käyttäytynyt "kasvatuksen vastaisesti".

Omassa tuttavapiirissä on useampi sellainen mummo joka kiltisti antaa lahjakortin/rahaa/tilaustuotteen aina merkkipäivinä.

Onpa myös muutama sellainen lapsiperhe, missä se äiti aloittaa jo syyskuussa paketoinnin suoraan alelaarista. Eräskin 'ylpeilee' facessa miten "taas kului yksi rulla paperia" ja lähettelee niitä 'halpisserviettejä' ja 'alelaarimeikkejä' ihan koko suvulle. Omalle lapselle oli taas kertynyt pitkälti yli sata joulupakettia... (lähettelee meille varmasti sillä ajatuksella, että meidän on onko olla vastavuoroisia...)

Ei mulle silti tulisi pieneen mieleen yleistää, että "kaikki nuoret äidit" on tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.

Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.

Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten. 

Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".

Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.

Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.

Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.

Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.

Vihapuhetta ja herjaamista on kirjoitella miten "nykyvanhemmat sitä ja tätä". Se on sulla tuolla ylhäällä. Rikoksia.

Ei ole. Lapsen rahojen kavaltaminen on.