Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Lapsi itse kertoi Pottereista innoissaan. Osti niitä juhlapainoksia ja olisi halunnut näyttää mummolle niitä. Tuolinhan äiti näkee ja ruoka meillä on kesto valituksen aihe. Siis se että teen itse enkä osta valmista. Ei näitä aina vain voi välttää.
Pitäisikö siis lapsen valehdella? Ja mitä, mikä olisi se "sallittu" tapa käyttää lahjakortti?
Ei tarvitse valehdella. Mutta itse ehkä tapaisin tuollaisia isovanhempia aika harvoin, niin ei tulisi sellaisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Ja sitten seuraavaksi saatkin eteesi rikosilmoituksen kun mummo epäilee äidin kavaltaneen rahat?
Ettekö te nyt ymmärrä, että nämä kammomummot eivät ole normaaleja ihmisiä, eivätkä toimi normaalisti.
Sitäpaitsi kammomummo on erittäin hyvä kuulustelemaan kuusivuotiaita, ei äidin mitään tarvitse kertoa.
Ja ei, me emme vastaanota enää lahjoja, emme sukukalleuksia, emme lahjakortteja, emmekä rahaa. Emmekä minkäänlaista "apua" edes äärimmässä hädässä.
Kaikista niistä seuraa kuitenkin vain lisää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.
Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.
Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten.
Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".
Lapsi hyötyy monin tavoin kauniista kodista. Krääsästä ei.
Ihan sama. Kyseessä on kuitenkin rikos, ja lähipiirin on hyvä tehdä lapselle tämä selväksi.
Myös herjaaminen ja vihapuhe on rikoksia.
Tietenkin. Mutta kavalluksen sanominen rikokseksi ei ole kumpaakaan. Älkää tosiaan ikinä ottako rahaa lasten tileiltä. Eivät ole teidän. Näistä on ikäviä oikeusjuttuja.
Vihapuhetta ja herjaamista on kirjoitella miten "nykyvanhemmat sitä ja tätä". Se on sulla tuolla ylhäällä. Rikoksia.
Ei ole. Lapsen rahojen kavaltaminen on.
Katsopa lakikirjasta. Vihapuhe ja herjaaminen ovat rikoksia. Sinä syyllistyit molempiin. Kirjallisesti, laajasti.
Katso ihan itse se vihapuheen määritelmä, äläkä horise.
Se on vaan fakta, että lapsen tilillä olevat rahat on lapsen, eikä niitä saa sieltä vapaasti nostella omiin remontteihin. Se että joku näin rikollisesti tekee, ei ole mikään syy antaa lahjaksi roskaa.
Vihapuhetta on esittää sairaita perättömiä väitteitä kansanryhmästä. Lakkaa horisemasta, olet rikollinen.
Heh, nyt sinä oikeasti syyllistyit herjaukseen. :D
Ota nyt ihan rauhallisesti, vaikka roskasi ei aiheuttanutkaan ikuista kiitollisuutta vaan päätyi sinne roskiin minne kuuluukin. Taitaa nyt olla löytynyt roskalahjoittaja, ei muuten noin tunteisiin menisi.
Joku kirjoitti kauniista paketeista. Meillä on luovuttu lahjapaperista kokonaan, ovat hankalaa ja ihan turhaa jätettä joka ei kelpaa edes paperinkeräykseen, saati ne muovinarut joita lemmikit vielä syö. Paketit laitetaan yhteen säkkiin ja sinne ne myös mahtuvat (poislukien joku kelkka), kun ei oteta vastaan kaikkea roskaa mitä meille kannetaan. Ei opeteta lapsille että muoviroska on on ok, tai että leluja on niin paljon ettei niillä koskaan ehditä oikeasti leikkiä. Laatuun sitten panostetaan. Lapset tykkää kun saa niitä juttuja mitä ovat oikeasti toivoneet, eikä 30 turhaketta.
Älä pelottele toista. Mistäs tiedät jos tuossa nyt on mamma, joka käytti tenavansa lahjarahat itsensä ehostamiseen ja pelkää nyt syytettä.
Meidän äiti muuten osteli meidän lahjakorteilla itselleen kaikkea. Oli ihan hanurista kun äiti vain päätti etten halua suomalaisesta mitään ja haki itselleen nuottikirjoja ja muuta harrastustavaraa, jota me voidaan "lainata". Ikinä ei saatu lainata niitä mihinkään. Ja olisin todellakin halunnut suomalaisesta asioita. Tykkäsin lukea ja askarrella.
Tuo on kyllä julmaa. Mun lapset sai kummitädiltään lahjakortit, ja innokkaasti miettivät, mitä kaikkea saavat ostettua ihan itse. Sitä on ilo seurata vierestä. Mä hallinnoin sen verran, että herkkuja eivät saa ostaa. Muuten on vapaat kädet ostoskoriin saldon puitteissa. Jos haluavat jonkun isomman asian hankkimista, niin harkinnan mukaan voin sponsoroida loput. Leluihin tuskin heittäisi, mutta esim urheiluvälineisiin kyllä.
Onko nämä krääsäntuojamummit hamstraajia usein? Meillä on ja lahjomisen koko idea on tunkea kamaa meille kun omaan kotiin ei mahdu.
Pohdittiin juuri veljen kanssa että kun äidistä aika jättää niin tuikataan koko talo tuleen. Ei siksi että saataisiin rahaa, vaan siksi ettei sitä tavara vuorta tarvitse alkaa käydä läpi. Samaan kokkoon menee kaikki äidin meille kantama krääsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Lapsi itse kertoi Pottereista innoissaan. Osti niitä juhlapainoksia ja olisi halunnut näyttää mummolle niitä. Tuolinhan äiti näkee ja ruoka meillä on kesto valituksen aihe. Siis se että teen itse enkä osta valmista. Ei näitä aina vain voi välttää.
Pitäisikö siis lapsen valehdella? Ja mitä, mikä olisi se "sallittu" tapa käyttää lahjakortti?
Ei tarvitse valehdella. Mutta itse ehkä tapaisin tuollaisia isovanhempia aika harvoin, niin ei tulisi sellaisia tilanteita.
Kiellätkö siis lasta keskustelemasta mummon kanssa? Kun mummo ihan taatusti kysyy kaikkien lahjojensa perään. En ole laittanut mummon numeroa estoon lapsen puhelimeen, olisi minusta liioittelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Ja sitten seuraavaksi saatkin eteesi rikosilmoituksen kun mummo epäilee äidin kavaltaneen rahat?
Ettekö te nyt ymmärrä, että nämä kammomummot eivät ole normaaleja ihmisiä, eivätkä toimi normaalisti.
Sitäpaitsi kammomummo on erittäin hyvä kuulustelemaan kuusivuotiaita, ei äidin mitään tarvitse kertoa.
Ja ei, me emme vastaanota enää lahjoja, emme sukukalleuksia, emme lahjakortteja, emmekä rahaa. Emmekä minkäänlaista "apua" edes äärimmässä hädässä.
Kaikista niistä seuraa kuitenkin vain lisää paskaa.
Miksi olette tekemisissä kammomummon kanssa? Miksi lapset ovat?
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä krääsäntuojamummit hamstraajia usein? Meillä on ja lahjomisen koko idea on tunkea kamaa meille kun omaan kotiin ei mahdu.
Pohdittiin juuri veljen kanssa että kun äidistä aika jättää niin tuikataan koko talo tuleen. Ei siksi että saataisiin rahaa, vaan siksi ettei sitä tavara vuorta tarvitse alkaa käydä läpi. Samaan kokkoon menee kaikki äidin meille kantama krääsä.
Minun krääsämummoni asuu kauniissa, siistissä kodissa, jossa kaikki on järjestyksessä.
Koska hän on kantanut kaiken paskan neljän lapsensa koteihin ja käyttää sitten sitä paskaa/krääsää vallankäytön välineenä. Tai yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Lapsi itse kertoi Pottereista innoissaan. Osti niitä juhlapainoksia ja olisi halunnut näyttää mummolle niitä. Tuolinhan äiti näkee ja ruoka meillä on kesto valituksen aihe. Siis se että teen itse enkä osta valmista. Ei näitä aina vain voi välttää.
Pitäisikö siis lapsen valehdella? Ja mitä, mikä olisi se "sallittu" tapa käyttää lahjakortti?
Ei tarvitse valehdella. Mutta itse ehkä tapaisin tuollaisia isovanhempia aika harvoin, niin ei tulisi sellaisia tilanteita.
Kiellätkö siis lasta keskustelemasta mummon kanssa? Kun mummo ihan taatusti kysyy kaikkien lahjojensa perään. En ole laittanut mummon numeroa estoon lapsen puhelimeen, olisi minusta liioittelua.
Haukkuuko mummo suoraan lasta, kun tämä kertoo ostaneensa kirjan? Jos haukkuu, esto ei ole liiottelua. Vanhemman tehtävä on suojella lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Ja sitten seuraavaksi saatkin eteesi rikosilmoituksen kun mummo epäilee äidin kavaltaneen rahat?
Ettekö te nyt ymmärrä, että nämä kammomummot eivät ole normaaleja ihmisiä, eivätkä toimi normaalisti.
Sitäpaitsi kammomummo on erittäin hyvä kuulustelemaan kuusivuotiaita, ei äidin mitään tarvitse kertoa.
Ja ei, me emme vastaanota enää lahjoja, emme sukukalleuksia, emme lahjakortteja, emmekä rahaa. Emmekä minkäänlaista "apua" edes äärimmässä hädässä.
Kaikista niistä seuraa kuitenkin vain lisää paskaa.
Miksi olette tekemisissä kammomummon kanssa? Miksi lapset ovat?
Emme ole missään muussa tekemisissä kuin jos sukuyhteyksissä osuu jonnekin missä me olemme. Puhelimissa on estot ja kotiimme emme kutsu. Kaikki oven kahvaan jätetyt yllätyspussukat ja postiin lähetetyt aarteet palautamme takaisin sinne mummon oven kahvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 40v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien lasten isovanhemmilla on se tapa, että ei voi ostaa yhtä tiettyä toivelahjaa, vaan ostetaan kymmenen vähän sinne päin tai ei lähellekään toiveen mukaista. Sitten lapsilla on jouluna valtavat kasat krääsää, mikä ei kiinnosta edes sen vertaa että isovanhemmat saisivat kokea kaipaamaansa antamisen iloa...
Omat vanhempani olivat laosuudessani juuri tuollaisia. Vaikka minä monen vuoden ajan toivoin jotain tiettyä lelua lahjaksi ja toin selkeästi vanhemmille selväksi, että minkä lelun haluan, niin silti aina sain jotain halpoja ja nopeasti hajoavia leluja jotka olivat selvästi halvalla ostettua krääsää joka ei kiinnostanut minua lainkaan toisin kuin olisi kiinnostanut ne lelut joita toivoin ja josta olisi ollut iloa pitkäksi aikaa. Heillä olisi ollut varaa ostaa haluamani lelut koska saamani lelut maksoivat yhteensä varmasti enemmän kuin se galuamani lelu jota en siis koskaan saanut vaikka sitä hartaasti toivoin. Sain vain leluja joita rn tahtonut ja joista vanhemmat tiesivät, että ne eivät minua kiinnosta enkä niillä leiki. Eikä sitä pettymystä voinut estää tulemasta jos toivoin vaikka kesällä syntymäpäivälahjaksi jalkapalloa minkä vanhemmat hyvin tiesivät mutta sainkin sitten jotain ihan muuta mikä ei kiinnostanut kutrn caikka rakennuspalikoita, muovailuvahas ja paperia sekä värikynät että voisin piirtää mikä minua taas ei lainkaan kiinnostanut ja jonka vsnhemmat tiesivät.
Mä olisin halunnut lapsena tietyn, vähän kalliimman barbien. En saanut sitä, mutta sain kolme jotain Steffie-nukkea, jotka olivat ihan järkyn huonolaatuisia tuolloin. Ja varmaan pari kiloa suklaata. Noiden halpisnukkejen ja suklaan hinnalla olisi varmasti irronnut se mun haikailemaan barbie.
Seuraavana vuonna halusin taas barbien. Äiti siihen tokaisi pilkallisesti, että miksi hän rahansa mun barbien tuhlaisi, kun en leiki niillä vanhoillakaan. No, vaikka siksi, että ne olivat rumia, niiltä irtoili raajat jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Lapsi itse kertoi Pottereista innoissaan. Osti niitä juhlapainoksia ja olisi halunnut näyttää mummolle niitä. Tuolinhan äiti näkee ja ruoka meillä on kesto valituksen aihe. Siis se että teen itse enkä osta valmista. Ei näitä aina vain voi välttää.
Pitäisikö siis lapsen valehdella? Ja mitä, mikä olisi se "sallittu" tapa käyttää lahjakortti?
Ei tarvitse valehdella. Mutta itse ehkä tapaisin tuollaisia isovanhempia aika harvoin, niin ei tulisi sellaisia tilanteita.
Kiellätkö siis lasta keskustelemasta mummon kanssa? Kun mummo ihan taatusti kysyy kaikkien lahjojensa perään. En ole laittanut mummon numeroa estoon lapsen puhelimeen, olisi minusta liioittelua.
Haukkuuko mummo suoraan lasta, kun tämä kertoo ostaneensa kirjan? Jos haukkuu, esto ei ole liiottelua. Vanhemman tehtävä on suojella lasta.
No jotain sellaista että olisi voinut käyttää rahat kivampaan tms kun mummolassa on jo mussutusta sieltä tuli.
Ei siellä juhlapainoksia ole, pelkät pokkarit. Ja nekin on veljeni, eli ei ehkä mummon pois annettavissa. Lapsi meni hämilleen ja alkoi epäröimään ostostaan mikä oli aika kurjaa, kun mielestäni ne rahat meni ihan hyvään käyttöön ostajan iän huomioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Lapsi itse kertoi Pottereista innoissaan. Osti niitä juhlapainoksia ja olisi halunnut näyttää mummolle niitä. Tuolinhan äiti näkee ja ruoka meillä on kesto valituksen aihe. Siis se että teen itse enkä osta valmista. Ei näitä aina vain voi välttää.
Pitäisikö siis lapsen valehdella? Ja mitä, mikä olisi se "sallittu" tapa käyttää lahjakortti?
Ei tarvitse valehdella. Mutta itse ehkä tapaisin tuollaisia isovanhempia aika harvoin, niin ei tulisi sellaisia tilanteita.
Kiellätkö siis lasta keskustelemasta mummon kanssa? Kun mummo ihan taatusti kysyy kaikkien lahjojensa perään. En ole laittanut mummon numeroa estoon lapsen puhelimeen, olisi minusta liioittelua.
Me ei olla annettu lasten puhelinnumeroita mummulle. On kyllä täysin rajaton tyyppi ja laukoo omia totuuksiaan myös mun lapsille. En halua altistaa lasta moiselle, eikä miehenikään. Lasta on suojeltava pahoilta ihmisiltä, vaikka tämä varsin läheistä sukua onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Ja sitten seuraavaksi saatkin eteesi rikosilmoituksen kun mummo epäilee äidin kavaltaneen rahat?
Ettekö te nyt ymmärrä, että nämä kammomummot eivät ole normaaleja ihmisiä, eivätkä toimi normaalisti.
Sitäpaitsi kammomummo on erittäin hyvä kuulustelemaan kuusivuotiaita, ei äidin mitään tarvitse kertoa.
Ja ei, me emme vastaanota enää lahjoja, emme sukukalleuksia, emme lahjakortteja, emmekä rahaa. Emmekä minkäänlaista "apua" edes äärimmässä hädässä.
Kaikista niistä seuraa kuitenkin vain lisää paskaa.
Miksi olette tekemisissä kammomummon kanssa? Miksi lapset ovat?
Meillä se yhteydenpito oli sitä, että emme koskaan kutsuneet kotiimme (tuli joskus silti kutsumatta, jolloin vaan jatkoimme sitä mitä milloinkin oli kesken, jolloin lopetti), ja kävimme mummolla muutaman kerran vuodessa (aina pyynnöstä, auttamassa häntä jonkun konkreettisen asian kanssa). Aika painavat syyt pitää olla välien katkaisemiseen lapsen puolesta kokonaan.
Nyt lapsi opiskelee, ja on itse katkaissut välit, vaikka se heidän ongelmansa ei lahjoihin mitenkään liitykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mummolla on fiksaatio kelloihin.
Ollaan saatu käkikello, kolme seinäkelloa, seinäkellot jokaiselle lapselle, lapsille rannekellot ja herätyskellot.
Ja me katsomme ajan kännykästä. Lapset ei halua niitä raksuttavia seinäkelloja huoneisiinsa kodka se ääni häiritsee nukkumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vastaanota enää rahaa enkä lahjakortteja lapsille koska niillä ei saanut ostaa mitään järkevää.
Laitoimme aina kuvan ja kiitoksen mitä niillä oli hankittu ja saimme raivarit niskaamme kun teini oli käyttänyt sen lahjakympin ostaakseen toivomansa tslvikengät alesta tai toinen hakenut harrastustarvikkeita omallaan
Heidän olisi pitänyt ostaa krääsää eikä asioita ”jotka vanhempien pitää kustantaa elatuksena”.
Huoh.
Meillä sama. 6v lapsi osti synttärirahoilla Harry Pottereita. Kirjoja siis. Ei olisi saanut kun mummolassa on jo.
Askarteluvälineitä ei saa ostaa rahoilla, kun mummolasta saa sitten jos tarvitsee, vaatteisiin niitä ei saa käyttää. Ja sama oikeastaan kun mitä tahansa ollaan ostamassa.Minä annoin yhden äitini antaman nojatuolin veljelleni, koska se oli meillä kolho ja halusin uuden. Veli taas olisi alunperin halunnut tuon meille tulleen tuolin.
Äiti sai hepulin a) koska hänen tuolinsa annettiin hänen pojalleen ja b) en käynyt ensin katsomassa löytyykö häneltä tuoli ja c) käytin tuoliin rahaa enkä katsonut torista ensin (No katsoin mutta ei ollut kivaa)En ihan tiedä mitä äiti tajuaa rahan kanssa muutenkaan. Ei siis myöskään äidin mielestä saataisi tehdä itse ruokaa. Siis esim muusia perunoista, pitäisi tehdä pussimuusia. Aivan karseaa.
Omituisia juttuja äidilläsi, mutta miksi edes kerrot mitä lahjarahoilla ostatte? Jos tiedätte, että omituista on. Ei meillä tehdä mitään tiliä lahjarahoista.
Ja sitten seuraavaksi saatkin eteesi rikosilmoituksen kun mummo epäilee äidin kavaltaneen rahat?
Ettekö te nyt ymmärrä, että nämä kammomummot eivät ole normaaleja ihmisiä, eivätkä toimi normaalisti.
Sitäpaitsi kammomummo on erittäin hyvä kuulustelemaan kuusivuotiaita, ei äidin mitään tarvitse kertoa.
Ja ei, me emme vastaanota enää lahjoja, emme sukukalleuksia, emme lahjakortteja, emmekä rahaa. Emmekä minkäänlaista "apua" edes äärimmässä hädässä.
Kaikista niistä seuraa kuitenkin vain lisää paskaa.
Miksi olette tekemisissä kammomummon kanssa? Miksi lapset ovat?
Meillä se yhteydenpito oli sitä, että emme koskaan kutsuneet kotiimme (tuli joskus silti kutsumatta, jolloin vaan jatkoimme sitä mitä milloinkin oli kesken, jolloin lopetti), ja kävimme mummolla muutaman kerran vuodessa (aina pyynnöstä, auttamassa häntä jonkun konkreettisen asian kanssa). Aika painavat syyt pitää olla välien katkaisemiseen lapsen puolesta kokonaan.
Nyt lapsi opiskelee, ja on itse katkaissut välit, vaikka se heidän ongelmansa ei lahjoihin mitenkään liitykään.
Suvut on nykyään pieniä, jos kaikkiin hankaliin sukulaisiin pistää välit poikki, ei meidän lapselle jää kuin yksi täti, joka on iäkäs jo. Ja onhan se taito oppia sekin, miten rajattomia sukulaisia kohdellaan, että voidaan olla etäisiä ja asiallisia, eikä päästää niskanpäälle ketään ilkeilijää. Kerran vuoteen kestää juoda kahvit ja puhua säästä. Katsoimme kyllä, että puheenaiheet pysyy sellaisina, ettei lapselle tule paha mieli.
Toki jos mummo olisi lasta enemmän kurmottanut kuin tällä lahja-asialla, olisi puututtu. Kyllä me lapselle selitimme, ettei mummo voi ottaa noin vain takaisin hänen polkupyöräänsä kun on sen kerran synttärilahjaksi antanut, ja ettei koko tilanne ole lapsen vika. Meillä mummo onneksi on sen verran täynnä omia asioitaan, ettei kovin aktiivisesti ottanut lapseen yhteyttä (ja nyt lapsi itse katkaissut välit).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjatilistä, en ole isovanhempi mutta sukulaislapselle avattiin aikoinaan oma tili jonne sai lahjoittaa rahaa. Kiva idea minusta, kun kaikilla on jo tavaraa nurkat täynnä, joten laitoin monet synttärit ja joulut tilille lahjoituksen.
Myöhemmin kuulin lapsen äidiltä että rahat oli nostettu lapsen tililtä ja käytetty kodin remonttiin. Kyseessä ei ollut mikään hätätilanne, vaan ihan normaalia tapetointia ynnä muuta. Äidin mielestä tämä oli ok, koska lapsikin asuu talossa ja katselee tapetteja. Niin kai periaatteessa, mutta ajattelin että rahalla olisi ostettu lapselle jotain henkilökohtaista, talvihaalaria tai harrastusvälinettä tai säästetty vaikkapa ajokorttiin tai pesämunaan ensimmäistä omaa kotia varten.
Tuntui hullunkuriselta kustantaa minua varakkaamman perheen remonttia, olisin ne rahat voinut laittaa säästöön ihan omaakin remonttia varten.
Tämän takia ei ikinä rahaa. Nykyvanhemmat käyttää kaiken kumminkin itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja perustelevat sitä jollain tällaisella naurettavalla "lapsikin katsoo seiniä".
Ihanaa yleistämistä kuinka "nykyvanhemmat....""
Me emme ole ikinä ottaneet lapselta senttiäkään emmekä ota. Pahan päivän varalle /hätätilanteisiin on ihan omat rahat eli sukulaiset ovat voineet ihan huoletta laittaa rahaa lapselle lahjaksi. En ole käynyt kampaajalla pariin vuoteen, silti ei tulisi mieleenkään viedä lapsen rahoja ja käyttää niitä itseeni. Talvitakki meni rikki (tämä ei mielestäni ole hätätilanne). Säästin, että sain uuden. En taaskaan koskenut lapseni rahoihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä krääsäntuojamummit hamstraajia usein? Meillä on ja lahjomisen koko idea on tunkea kamaa meille kun omaan kotiin ei mahdu.
Pohdittiin juuri veljen kanssa että kun äidistä aika jättää niin tuikataan koko talo tuleen. Ei siksi että saataisiin rahaa, vaan siksi ettei sitä tavara vuorta tarvitse alkaa käydä läpi. Samaan kokkoon menee kaikki äidin meille kantama krääsä.
Meidän krääsäntuojamummo on hamsteri. Jatkuvasti haalii uutta ja pelastaa aarteita tuttavilta ja kirppareilta. Esim miehen serkun nkotb-kokoelma on anoppilassa hyvässä tallessa, ollut siellä yli 20 vuotta täysin koskemattomana.
Anoppi on useammasta kuolinpesästä haalinut mattoja ja muuta sisustuskrääsää. Meillekin on niitä yrittänyt tyrkyttää useaan otteeseen. Kun käytiin mieheni kanssa uusi matto, anoppi vollotti kun hänen vanha kylmässä varastossa lojunut tonnin painoinen matto ei kelvannut, vaan piti saada uusi. Montakohan hiirenpesää ja hämähäkkiä olisi sen maton mukana tullut, homeesta puhumattakaan. Huvittavinta oli, kun anoppi kävi ostamassa pilkulleen samanlaisen maton kotiinsa kuin meillä. Ei siis itsekään kelpuuttanut sisätiloihin omaa aarrettaan, mutta meille se olisi pitänyt kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä krääsäntuojamummit hamstraajia usein? Meillä on ja lahjomisen koko idea on tunkea kamaa meille kun omaan kotiin ei mahdu.
Pohdittiin juuri veljen kanssa että kun äidistä aika jättää niin tuikataan koko talo tuleen. Ei siksi että saataisiin rahaa, vaan siksi ettei sitä tavara vuorta tarvitse alkaa käydä läpi. Samaan kokkoon menee kaikki äidin meille kantama krääsä.
Meidän krääsäntuojamummo on hamsteri. Jatkuvasti haalii uutta ja pelastaa aarteita tuttavilta ja kirppareilta. Esim miehen serkun nkotb-kokoelma on anoppilassa hyvässä tallessa, ollut siellä yli 20 vuotta täysin koskemattomana.
Anoppi on useammasta kuolinpesästä haalinut mattoja ja muuta sisustuskrääsää. Meillekin on niitä yrittänyt tyrkyttää useaan otteeseen. Kun käytiin mieheni kanssa uusi matto, anoppi vollotti kun hänen vanha kylmässä varastossa lojunut tonnin painoinen matto ei kelvannut, vaan piti saada uusi. Montakohan hiirenpesää ja hämähäkkiä olisi sen maton mukana tullut, homeesta puhumattakaan. Huvittavinta oli, kun anoppi kävi ostamassa pilkulleen samanlaisen maton kotiinsa kuin meillä. Ei siis itsekään kelpuuttanut sisätiloihin omaa aarrettaan, mutta meille se olisi pitänyt kelvata.
Meillä niin, että itselleen osaa ostaa kunnollista eikä kelpuuta roskaa, mutta yrittää työntää sitä meille. On varmaan olemassa sekin ihmistyyppi, joka haalii sitä kiinakrääsää omatkin nurkat ylitäyteen.
Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.
MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.
Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö siis lapsen valehdella? Ja mitä, mikä olisi se "sallittu" tapa käyttää lahjakortti?