Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?
27.12.2021 |
Edellinen aloitukseni poistettiin ennen kuin olin ehtinyt lukea vastauksia.
Kyselin että onko muita kenen isovanhemmat antavat lapsenlapsille pelkkää roskaa lahjaksi, eikä kyse ole siitä olisivat jotenkin vähävaraisia tms vaan aivan päinvastoin. Rahaa ja omaisuutta on, mutta lahjaksi annetaan arvitonta roinaa jolla ei tee yhtään mitään. Koskaan ei kysytä lasten lahjatoiveita. Ja sitten odotetaan että ollaan kiitollisia näistä ”lahjoista”.
Kommentit (1535)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetappa isovanhempana antaa teinille "lahjakortti" pulkkamäkeen, luistelemaan, metsäretkelle jne., niin on sen tason yllätyslahja että oksat pois 😂. Ehkä jokin Pariisin tai Rooman matkalahjakortti saattaisi kelvata.
Eihän sitä tartte kun omaa teini aikaa muistella niin hyvin tajuaa että lahjakortti poimimaan marjoja mummo kanssa on pepusta.
Jos tollasen antaa sanoisin ihan kenelle vaan niin kyllä päästä viiraa.
Enkä ole mitenkään yhteistä tekemisiä vastaan, mutta sitä ei anneta lahjana.
Käytin useasti dementoitunutta isääni kaupoilla ja hoidin hänen asioita. Olisiko pitänyt väsätä lahjakortti tästäkin??
Ideana täällä on ollut, että jos isovanhemmat välttämättä haluavat hankkia lapsen lapsilleen lahjoja, mutta tuovat hyödytöntä rojua, eivätkä myöskään suostu tuomaan mitään mitä lapsi on itse toivonut, eivätkä suostu antamaan lahjaa rahana, niin silloin olisi mieluisampaa jos antaisivat lapselle edes sellaisen aineettoman lahjan, yhdessä olemista vaikka jonkun kivan tekemisen merkeissä. Kuten tässä keskustelussa on käynyt ilmi, moni näistä ryönää syytävistä mummoista ei kuitenkaan suostu lapsen kanssa mitään tällaista tekemään. Jos pyydetään opettemaan käsitöiden tekemistä, vastataan että se on lapsen äidin tehtävä. Jos ehdotetaan mummolle askartelemista lasten kanssa, hankitaan lapsille vain lisää askartelutarvikkeita vaikka niitä olisi jo valmiiksi kotona kaapillinen. Jne. Eli tuollainen mummo osaa rakastaa vain tavaralla. Ja nimenomaan sellaisella tavaralla, jonka hän on ihan itse valinnut, yhtään riippumatta lapsen tai lapsen vanhempien toiveista.
Eiköhän aika monille meistä niitä mukavimpia muistoja isovanhemmista ole nimenomaan ne yhteiset arkisenkin oloiset hetket, kun on rauhassa juteltu tai puuhailtu jotain, ei se tavaran saaminen heiltä. Mutta nuo ryönä-mummot eivät jostain syystä tätä sisäistä. Heiltä puuttuu varmaan sellainen ihan normaali läsnä- ja tunnetasolla lähelläolemisen taito. Tavaralla korvaavat sen. Mikä tahansa romu heidän mielestä hyvittää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksei lahjansaaja voi suoraan sanoa isovanhemmille ettei kannata ostaa jotain halpaa roskaa , tai vihjata niille että antavat mieluiten rahaa jotta nuoret voivat itse ostaa mitä tarvitsevat .
Koska tulee MIELIPAHA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kyllä oikeita ongelmia jos jostain lahjoista pitää valittaa. Uskomatonta!
Toivottavasti sinä saat ensi vuonna 20 kirpparilta ostettua jättikokoista pehmolelua. Jonnekin ne pitää sijoittaa ja sinun asunto on oikein hyvä paikka.
Jep…Eikä ole sitten lahjahevosen suuhun katsomista! Kiitollisena täytyy ottaa vastaan, sai mitä tahansa. Todella kiittämätöntä arvostella lahjoja!
Lueskelin tätä ketjua ja mielessäni mietin että onneksi ei itsellä ole tällaisia sukulaisia kunnes jostain muistini perukoilta kaivautui esiin edesmennyt mummoni; häneltä sain tyyliin viisi vuotiaasta alkaen lahjaksi bodyshopilta tilattuja rasvoja, meikkejä ja hajuvesiä. Luultavasti sellaisia joita ei itse tarvinnut tilaillessaan sieltä. Ikinä noista en mitään käyttänyt, 5-vuotias minä olisi ollut paljon iloisempi vaikkapa jostain krääsästä kuin siitä että noita vuosien varrella kertyi kaapin perälle säkillinen. En vieläkään meikkaa ja ainoa rasva jota käytän on kuiville käsille tarkoitettu joka ostin ihan itse joten roskikseenhan nuo sitten vuosien säilymisen jälkeen päätyivät. Yritin jo lapsena tyrkyttää niitä äidilleni että tulisivat käytetyksi mutta edes hän ei niitä tarvinnut.
Niin ja tietysti oma äitini on sitä tyyppiä että mieluummin monta lahjaa kuin yksi toivottu, eli lahjaksi lapsena tuli joka vuosi suklaata, alushousuja, sukkia, sen vuoden vitsikirja (kunnes kerroin etten itseasiassa tykkää niistä) , vuoden Smurffi levy (joka oli yleensä se paras lahja...) Jos oikein hyvin kävi niin ehkä jopa joku elokuva jota olin pyytänyt kaikille meille lapsille yhteiseksi lahjaksi.
Muistan myös joskus 90-luvulla oli synnyttävä joku Barbien tapainen nukke ja tahdoin sellaisen. No sain sitten synnyttävän minkälie halpiskopion joka ensimmäisessä synnytyksessä hajosi säpäleiksi ja itkin sitä sitten. Seuraavana päivänä vanhempani sitten hakivat sen oikean nuken tilalle eli olisivat säästäneet rahaa sillä kun olisivat heti ostaneet sen vähän kalliimman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin tätä ketjua ja mielessäni mietin että onneksi ei itsellä ole tällaisia sukulaisia kunnes jostain muistini perukoilta kaivautui esiin edesmennyt mummoni; häneltä sain tyyliin viisi vuotiaasta alkaen lahjaksi bodyshopilta tilattuja rasvoja, meikkejä ja hajuvesiä. Luultavasti sellaisia joita ei itse tarvinnut tilaillessaan sieltä.
Äh pahus, juuri muistin etteivät olleetkaan bodyshopin tuotteita vaan Yves Rocherin! Niin ja siis todellakin, tämä oli sitä aikaa kun tuli postimyynti katalogeja joista sitten kupongilla tilattiin, ei vielä internet aikaa. Voin vain kuvitella mikä riemu siitä olisi ratkennut jos mummo olisi elänyt niin pitkään että AliExpress ja Wish olivat juttuja ja olisi oppinut niistä tilaamaan...
Miten heidät saataisiin ruotuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku onnellinen lapsenlapsi saa jättiläisnallen pikapuoliin. Mummeli raahasi bussissa itsensä kokoista nallea tänään.
Ota se roska vastaan etteivät suutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma täällä. Ihan ihme kamaa tulee isovanhemmilta lahjaksi. Ikinä ei kysytä, mitä lapsi toivoisi. Sitten tulee joku kirpparilta ostettu rikkinäinen lelu tai alekorista ostettu omituinen kirja. Lapsi tietysti kiittää, mutta minua ihmetyttää miksei vaikka anna lahjaksi sitä 10 e mikä näihin on mennyt ja kehossa lasta ostamaan jotain kivaa itselleen. Ja kyse siis todella hyvin toimeentulevista isovanhemmista.
Anoppi kantaa meille kaikenlaista roskaa aina kun kyläilevät, esimerkiksi muka hauskoja tekstitauluja seinille, hankkinut niitä kirppareilta. Jotain sellaisia täällä asuu emäntä ja isäntä jne ja yleensä ovat vielä vähän kuluneita tai jotenkin rikki. Ja kaikenlaisia astioita, lapsille vaatteita selkeästi taas kirpparilta ja ovat aina ihan väärän kokoisia ja jotenkin outoja, esim joku nappi tai neppari puuttuu tjms. Anoppi vaan toteaa, että nopsaanhan tuon korjaa?!?!? Alkaa heti kiehua, kun alkaa kaivella kassejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma taitaa olla se, etta tavaraa on liikaa.
Itse iloitsin kaikista lahjoista pienena. Oli se sitten halpa muovilelu, banaani,tuikku, lakana yms.
Kerran sain teinina illmanpuhdistus laitteen.
Olin siitakin iloinen, vaikka selva se oli, etta oli koko perheelle tarkoitettu.Suku ei ole varakas eika ollut lapsuuden perhe, mutta onnellinen ja kiitollinen.
Omalle lapselle ostetaan lahjoja 2 kertaa vuodessa. Jouluna ja synttarina. On ollut iloinen jokaisesta lahjasta.
En ole varakkaasta suvusta minäkään ja lahjoja sain vain jouluna ja synttärinä, mutta myönnän, että jokusenkin kerran ketutti, kun olin toivonut (kysyttäessä) yhtä tiettyä kohtuuhintaista juttua -ja se yksi lahja olisi riittänyt, mitään muuta en olisi tarvinnut- mutta sain sen sijaan kasan kaikkea halpaa tilpehööriä, joiden yhteenlasketulla hinnalla olisi saanut sen toivelahjan helposti.
Minusta on ihan perusteltua ihmetellä, miksi jotkut ihmiset tuovat lahjaksi kasan roinaa, vaikja heille toistuvasti sanotaan, ettei tarvitsisi tuoda mitään. Onko kyse vain minäminäminän kontrolloinnintarpeesta? Tahallaan tehdään päinvastoin kuin toinen pyytää, että saadaan hänelle osoitettua paikkansa.
Ratkaisin aikoinaan "lahja-lapsenlapselle" -paketin niin, että avasin (vanhempien myötävaikutuksella) lapselle tilin pankkiin. Sinne olen laittanut kaikki merkkipäivä- ja muut lahjukset. 15:ssä vuodessa on jo kertynyt korkoineen ihan mukava potti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn aina lapsilta mitä lapsenlapset haluavat lahjaksi. He laittavat kuvan ja koodinumeron sekä paikan josta lahjan voi ostaa viestinä kännykkääni. Näin kaikki sujuu ja kaikki ovat tyytyväisiä. Tee sinä samoin. Suosittelen.
Öööö… No kun ne isovanhemmat ei usko. Loukkaantuvat ensin verisesti heittäytyen marttyyreiksi. Ja sitten taas samalla meiningillä jatketaan. Niin kuin tässä ketjussa on monta kertaa käynyt ilmi.