Isovanhemmat jotka antavat lahjaksi roskaa?

Minua häiritsee se että "lapsille" annetaan valtavia tavaroita ja kodin sisustustavaroita. Ollaan saatu mm valtavia jouluvaloeläimiä ja huonekaluja yms. Ne ei ole yhtään meidän makuumme, eikähän ne myöskään siellä lasten huoneissa ole tai niihin edes mahdu.

Ymmärrän että kihelmöi ostaa 70 prosentin alennuksella valtava valopingviini kun halvalla saa, mutta miksei sitten pidä sitä itse?

Kaipa se on hyvä kun ihmisillä menee niin hyvin että lahjoistakin pitää valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Nuorin veljeni muutti juuri omilleen. Oli kipeänä muuttopäivänä, joten pyysi äitiä apuun (varoitin tästä virheestä). Veljellä on varmaan ollut ilme näkemisen arvoinen kun on mennyt parannuttuaan uuteen kotiinsa.

Kotiin piti ottaa hänen tavaroitaan ja hakea ikeasta se loppu mitä tarvittiin myöhemmin. Äiti olikin sopinut torikauppoja ja täytti kädenkäänteessä koko kämpän sekä omilla tavaroillaan että torista ostamillaan. Varmaan kodikasta sellaisen parikymppisen sällin mielestä kun kaikki riitelee keskenään ja puolet tavarasta pysyy hädin tuskin kasassa. Veljen tavaraa siellä on vain sänky. Päivän mittaan äiti sopi uusia torikauppoja ja suhaili pakulla hakemaan uusia tavaroita poisantamiensa tilalle. Nyt veli on äidin mielestä ikuisessa kiitollisuuden velassa.

Tiesin että näin käy (kokemus) ja yritin että jos me toisen siskon kanssa hoidettaisiin muutto. Mutta veliparka oli hyväuskoinen. Jos ei vielä ymmärrä tehneensä virhettä, niin viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa, ettei tuosta tavarasta pääse millään eroon.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee se että "lapsille" annetaan valtavia tavaroita ja kodin sisustustavaroita. Ollaan saatu mm valtavia jouluvaloeläimiä ja huonekaluja yms. Ne ei ole yhtään meidän makuumme, eikähän ne myöskään siellä lasten huoneissa ole tai niihin edes mahdu.

Ymmärrän että kihelmöi ostaa 70 prosentin alennuksella valtava valopingviini kun halvalla saa, mutta miksei sitten pidä sitä itse?

Mä en myöskään tykkää siitä että pitää ostaa kaikkea jättimäistä turhaa. Sen pienen krääsän kanssa voin vielä elää.

Mutta kaikki nuo jättivalot kerrostaloon on ihan turhia ja ihan kauheita nuo sinällään kivat jätti lelut. Kun meidän äidin mielestä isompi on parempi.

Meillä on siis lapsilla vaikka millä mitalla jättipehmoleluja, iso leikkikeittiö, iso leikkikauppa, iso puhallettava pomppulinna, iso prinsessalinna, iso my little pony laiva..

Ei nuo mahdu mihinkään ja lapset tietysti on niistä ihan haltioissaan. Ja vaikka kuinka kieltää niin äiti aina ostaa isoa. Oikein jättimäistä. Olen sanonut että kaiken ostettavan pitää mahtua niihin IKEAn kallaxin laatikoihin, kun lapset ei kohta mahdu tuonne huoneeseen niiden jätti tavaroiden lisäksi. Ja aina esittää ratkaisuksi että siirtäkää vauvan huoneeseen osa (mutta kun sen vauvan taas pitäisi mahtua sinne ja se huone on ihan pikkusoppi).

Nyt raahasin äidin siivoamaan lasten huoneet ennen joulua ja luojan kiitos jokin oppi ilmeisesti meni perille kun kukaan ei saanut mitään jättimäistä. Lahjoja tuli ihan maltillisesti ja ihan hyvää tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee se että "lapsille" annetaan valtavia tavaroita ja kodin sisustustavaroita. Ollaan saatu mm valtavia jouluvaloeläimiä ja huonekaluja yms. Ne ei ole yhtään meidän makuumme, eikähän ne myöskään siellä lasten huoneissa ole tai niihin edes mahdu.

Ymmärrän että kihelmöi ostaa 70 prosentin alennuksella valtava valopingviini kun halvalla saa, mutta miksei sitten pidä sitä itse?

Tämä on se toinen ongelma sen pikkukrääsän lisäksi. Jotkut tykkäävät ostaa ihan valtavan kokoisia jättilahjoja. Teoriassa ihan kiva ajatus, että lapsi saa jonkun vaatekaapin kokoisen jättipehmolelun, mutta herranjumala kun ne eivät mahdu mihinkään. Jättikokoisia nukkekoteja, leikkikeittiöitä, autoparkkitaloja... yms. yms. yms. Näitä saattaa olla useita yhdellä lapsella. Tai tuodaan kysymättä jokin ihku vaaleanpunainen nojatuoli.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee se että "lapsille" annetaan valtavia tavaroita ja kodin sisustustavaroita. Ollaan saatu mm valtavia jouluvaloeläimiä ja huonekaluja yms. Ne ei ole yhtään meidän makuumme, eikähän ne myöskään siellä lasten huoneissa ole tai niihin edes mahdu.

Ymmärrän että kihelmöi ostaa 70 prosentin alennuksella valtava valopingviini kun halvalla saa, mutta miksei sitten pidä sitä itse?

Tämä on se toinen ongelma sen pikkukrääsän lisäksi. Jotkut tykkäävät ostaa ihan valtavan kokoisia jättilahjoja. Teoriassa ihan kiva ajatus, että lapsi saa jonkun vaatekaapin kokoisen jättipehmolelun, mutta herranjumala kun ne eivät mahdu mihinkään. Jättikokoisia nukkekoteja, leikkikeittiöitä, autoparkkitaloja... yms. yms. yms. Näitä saattaa olla useita yhdellä lapsella. Tai tuodaan kysymättä jokin ihku vaaleanpunainen nojatuoli.

Ja kun näitä jättejä on vaikea antaa pois, koska niistä lapset usein pitää kovasti. Se kiinakrääsä on taas sellaista ettei lapsetkaan niin välitä

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsee se että "lapsille" annetaan valtavia tavaroita ja kodin sisustustavaroita. Ollaan saatu mm valtavia jouluvaloeläimiä ja huonekaluja yms. Ne ei ole yhtään meidän makuumme, eikähän ne myöskään siellä lasten huoneissa ole tai niihin edes mahdu.

Ymmärrän että kihelmöi ostaa 70 prosentin alennuksella valtava valopingviini kun halvalla saa, mutta miksei sitten pidä sitä itse?

Mä en myöskään tykkää siitä että pitää ostaa kaikkea jättimäistä turhaa. Sen pienen krääsän kanssa voin vielä elää.

Mutta kaikki nuo jättivalot kerrostaloon on ihan turhia ja ihan kauheita nuo sinällään kivat jätti lelut. Kun meidän äidin mielestä isompi on parempi.

Meillä on siis lapsilla vaikka millä mitalla jättipehmoleluja, iso leikkikeittiö, iso leikkikauppa, iso puhallettava pomppulinna, iso prinsessalinna, iso my little pony laiva..

Ei nuo mahdu mihinkään ja lapset tietysti on niistä ihan haltioissaan. Ja vaikka kuinka kieltää niin äiti aina ostaa isoa. Oikein jättimäistä. Olen sanonut että kaiken ostettavan pitää mahtua niihin IKEAn kallaxin laatikoihin, kun lapset ei kohta mahdu tuonne huoneeseen niiden jätti tavaroiden lisäksi. Ja aina esittää ratkaisuksi että siirtäkää vauvan huoneeseen osa (mutta kun sen vauvan taas pitäisi mahtua sinne ja se huone on ihan pikkusoppi).

Nyt raahasin äidin siivoamaan lasten huoneet ennen joulua ja luojan kiitos jokin oppi ilmeisesti meni perille kun kukaan ei saanut mitään jättimäistä. Lahjoja tuli ihan maltillisesti ja ihan hyvää tavaraa.

Voisi olla ihan asiallinen joku parimetrinen valopingviini kerrostalon parvekkeella. Kaveriksi jääkarhu tai poro. Siinä olisi ihmeteltävää naapurustolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Meillä äidin omistusinto on tarttunut mun siskoon. Ja tosiaan tulee vaan ja "muistaa" että joku tavara on hänen ja vie sen. Eli kähveltää siis.

Tosin en pidä siskostani eli hän käy täällä vain silloin kun on joku ihan pakko. Vaihdankin aina sellaista tavaraa esille mitä inhoan ja piilotan sen mistä en halua luopua. Saa sitten kähveltää ihan mitä mieli tekee.

Vierailija kirjoitti:

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Mummo taitaa olla vaan pihi. Noloahan se olisi antaa muutama kolikko lahjaksi, kuvittelee että te kuvittelette että rojut ovat kalliimpia. Antiikkiset lelut varmaan tosi arvokkaita… Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Meillä äidin omistusinto on tarttunut mun siskoon. Ja tosiaan tulee vaan ja "muistaa" että joku tavara on hänen ja vie sen. Eli kähveltää siis.

Tosin en pidä siskostani eli hän käy täällä vain silloin kun on joku ihan pakko. Vaihdankin aina sellaista tavaraa esille mitä inhoan ja piilotan sen mistä en halua luopua. Saa sitten kähveltää ihan mitä mieli tekee.

Miksi te annatte sisarusten viedä mitään? Me osittain pidettiin välit mummoon sen opettamiseksi lapselle, ettei kaikkeen tosiaan tarvitse suostua, vaikka vaatija olisi sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Onko ollut vanhempien suosikkilapsi ja saanut aina enemmän kuin muut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Meillä äidin omistusinto on tarttunut mun siskoon. Ja tosiaan tulee vaan ja "muistaa" että joku tavara on hänen ja vie sen. Eli kähveltää siis.

Tosin en pidä siskostani eli hän käy täällä vain silloin kun on joku ihan pakko. Vaihdankin aina sellaista tavaraa esille mitä inhoan ja piilotan sen mistä en halua luopua. Saa sitten kähveltää ihan mitä mieli tekee.

Miksi te annatte sisarusten viedä mitään? Me osittain pidettiin välit mummoon sen opettamiseksi lapselle, ettei kaikkeen tosiaan tarvitse suostua, vaikka vaatija olisi sukua.

Niin. Nyt tilanne on se, ettei heitä voi ollenkaan päästää tänne. Eikä he mitään vaadi, sitä vain huomaa myöhemmin, että aha sejase kirja onkin näköjään lähtenyt hyllystä.

Ja sama homma on muuten toisinkinpäin. Samainen veli kuskaa mun mökilleni terassille kamojaan. Eikä hae pois, vaan on päättänyt antaa ne meille. Onneksi on se jätepiste lähellä.

Kaikkein rasittavinta on se, että meille kotiin kuskataan sitä roinaa. Me asutaan omakotitalossa, kierrätetään kaikki mahdollinen ja sekajäteastia tyhjennetään vain kerran kuussa.

Nyt sitten käytännössä me joudutaan kuskaamaan romuja sinne maalle jätepisteeseen, koska muuten ei niistä pääse eroon ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei sinänsä häiritse saada jotain käytettyä kodin tavaraa tms. Meillä on mökki vuokrakäytössä, joten siellä menee rikki kaikenlaista tasaiseen tahtiin, samaten mattoja kuluu jne.

MUTTA sitä en siedä, että sillä tavaralla yritetään hallita meitä. Ja tämä on minun sukulaisteni kanssa se ongelma. Tuntuu kuin se annettu tavara olisi jonkinlainen koura, jolla pidetään kiinni ja joka ujutetaan huusholliin ja jonka avulla määräillään.

Inhoan myös sitä, että meille tullaan järjestelemään. Siskoni on tullut mm vara-avaimella sisään ja myllännyt koko olohuoneemme. Jostain urkkinut selville, missä vara-avainta (lasten takia) pidetään ja tunkenut tänne roinineen.

Porttikielto siskolle. Tuo hallinta on totta, meillä  lahjat on oikeasti lainaa, ja mummolla on mielestään koska tahansa oikeus hakea ne pois ja antaa jollekin muulle. Mutta me emme saa luopua niistä.

Eikä siinä mitään, jos mummo ostaa itselleen lasten fillarin ja lainaa sitä vuorotellen tutuilleen. Mutta se pitää sanoa sitten pyörää tuodessa, eikä antaa synttärilahjana lapselle. 

Juuri näin. Minun veljeni tekee myös sitä, että tulee kotiimme esimerkiksi lapsen synttäreille ja alkaa selostaa, miten se ja tämä ja tuo on "meidän lapsuudenkodistamme" ja parhaassa tapauksessa vie sen mennessään.

Vaikka perinnönjako tehty vuosikymmeniä sitten ja ne tavarat jotka hän "muistaa lapsuudenkodistamme" on ihan minun pikkukätösin tekemiä kirppislöytöjä.

Hän myös jatkuvasti kuvittelee, miten me siskot olemme pimittäneet häneltä omaisuutta niin, että kun minä ostin mieheni kanssa kesämökin, hän alkoi taas kertoa kaikille, miten sai vähemmän kuin muut. Kun itse asiassa hän oli sisaruksista se jolle maksettiin ajokortti, auto, vaihto-oppilasvuosi, käsiraha ensiasuntoon, lomia ulkomailla jne ja minä jouduin itse maksamaan alaikäisenä lukionkin itse.

Onko ollut vanhempien suosikkilapsi ja saanut aina enemmän kuin muut?

Me olimme uusioperhe. Veli oli isän silmäterä ja äitini (hänen äitipuolensa) inhokki. Ymmärrän hänen katkeruutensa jossain määrin, mutta ei me siskopuolet ikinä hänelle mitään olla tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Mummo taitaa olla vaan pihi. Noloahan se olisi antaa muutama kolikko lahjaksi, kuvittelee että te kuvittelette että rojut ovat kalliimpia. Antiikkiset lelut varmaan tosi arvokkaita… Not.

Mikä idea on vanhan ihmisen pihtailla sillä tavalla, jos rahaa kerta on? Luulisi että lapsenlapsiaan haluaisi tukea ja jotain toivottua ja järkevää heille antaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän krääsäntuojamummo on vähän hamsteri, mutta ei pahimmasta päästä. Onneksi yleensä vain sen yhden lahjan jokaiselle. Mutta silti.. Myös aikuisille pakko antaa, vaikka ollaan sanottu että ei tarvi.

Lastenkin lahjat ovat aina jotain ihan ihmeellistä. Välillä on Tokmanni-krääsää, välillä joku täysin epäsopiva vaate. Usein jotain käytettyä, ja tämä ihan ok meille, jos tavara oikeasti annetaan lahjan saajaa ajatellen. Mutta ei.. Annetaan vanhoja kirjoja joista itse haluaa vaan eroon, jotka ei kiinnosta ketään. Vanhoja asusteita, esineitä, jotka saattaa olla vähän rikkinäisiäkin. Ikivanhoja leluja, jotka varmaan vaarallisiakin..

Ja ei todella ole rahasta kiinni tämä millään tavalla. Varakkaita ovat ja voisivat hyvin antaa kunnollisia, toivottuja lahjoja, tai vaikka ihan sitä rahaa. Mutta tällä mummolla myös ihmeellinen periaate, että ei rahaa, kun on niin tylsä lahja? En ymmärrä? Mielummin jotain mukamas kekseliästä krääsää?

Mummo taitaa olla vaan pihi. Noloahan se olisi antaa muutama kolikko lahjaksi, kuvittelee että te kuvittelette että rojut ovat kalliimpia. Antiikkiset lelut varmaan tosi arvokkaita… Not.

Mikä idea on vanhan ihmisen pihtailla sillä tavalla, jos rahaa kerta on? Luulisi että lapsenlapsiaan haluaisi tukea ja jotain toivottua ja järkevää heille antaa?

Voisko joku tällainen pihtarimummo avata hieman toimintaansa? Etenkin sellaiset mummot, joita lapset ja kenties lapsenlapsetkin auttavat paljon? Eikö teitä harmita tai hävetä se, että tuollainen näyttää tosi ahneelta ja itsekkäältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä aloituksessasi oli kyllä roskan sijasta paskaa ja se on loukkaavaa. Kiittämättömiä olette.

Isovanhemmat ovat helposti materialisteja, joille tavaran ostaminen ja antaminen on arvokasta. Oma äitini ostaa pienellä eläkkeellä meille tavaraa, jota emme tarvitse. Ei millään usko, ettei meille tarvitse kantaa kaikkea mitä sattuu löytämään.

Liittyy varmaan siihen, että elivät ensin sodanjälkeisen pula-ajan ja suoraan perään 80-luvun kulutushysterian.

Mutta hieman hassua että sama mummo valittaa rahapulaa ja kuitenkin ostaa kuusenalusen täyteen kaikenlaista halpakrääsää, mikä on täysin rahan tuhlaamista. Ja tosiaan senkin jälkeen kun on sanottu ettei tarvitse missään nimessä.

Minkä sodan jälkeisenpula-ajan 60-luvulla syntynyt ihminen on kokenut?

60-luvun alkupuolella vain harvoilla suomalaisilla oli kotona turhia tavaroita. Oli käyttövaatteem, sänkyvaatteet, keittiökamat jne. Lapsilla oli sukset, luistimet, ehkä polkupyötä ja jotain leluja, joissain perheissä oli pulaa niistäkin. En nähnyt kovin suuria tavaramääriä edes varakkaampien naapureiden kotona.

Olen syntynyt 1960 ja kyllä me elettiin jo ihan pula-ajaton lapsuus.

Koulussa lapset kyselivät toisiltaan mitä oli saatu joululahjaksi. Aika moni oli saanut sukset ja suklaata. Joku toinen oli saanut luistimet ja pipon tms. En muista kenenkään saaneen tavaravuorta. Tämä oli  siis 60-luvun alussa.

Jos vaikka isovanhemmiltanne olisi kysytty, niin he olisivat voineet puhua tavaravuorista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä krääsäntuojamummit hamstraajia usein? Meillä on ja lahjomisen koko idea on tunkea kamaa meille kun omaan kotiin ei mahdu.

Pohdittiin juuri veljen kanssa että kun äidistä aika jättää niin tuikataan koko talo tuleen. Ei siksi että saataisiin rahaa, vaan siksi ettei sitä tavara vuorta tarvitse alkaa käydä läpi. Samaan kokkoon menee kaikki äidin meille kantama krääsä.

Meidän krääsäntuojamummo on hamsteri. Jatkuvasti haalii uutta ja pelastaa aarteita tuttavilta ja kirppareilta. Esim miehen serkun nkotb-kokoelma on anoppilassa hyvässä tallessa, ollut siellä yli 20 vuotta täysin koskemattomana.

Anoppi on useammasta kuolinpesästä haalinut mattoja ja muuta sisustuskrääsää. Meillekin on niitä yrittänyt tyrkyttää useaan otteeseen. Kun käytiin mieheni kanssa uusi matto, anoppi vollotti kun hänen vanha kylmässä varastossa lojunut tonnin painoinen matto ei kelvannut, vaan piti saada uusi. Montakohan hiirenpesää ja hämähäkkiä olisi sen maton mukana tullut, homeesta puhumattakaan. Huvittavinta oli, kun anoppi kävi ostamassa pilkulleen samanlaisen maton kotiinsa kuin meillä. Ei siis itsekään kelpuuttanut sisätiloihin omaa aarrettaan, mutta meille se olisi pitänyt kelvata.

Meillä niin, että itselleen osaa ostaa kunnollista eikä kelpuuta roskaa, mutta yrittää työntää sitä meille. On varmaan olemassa sekin ihmistyyppi, joka haalii sitä kiinakrääsää omatkin nurkat ylitäyteen.

Meillä anoppi pillastui ihan tosissaan, kun en antanut tuoda lapsille 70-luvun alusta olevia muovileluja meille. Lasten isäkin on näillä leikkinyt ja on vielä elossa. Joo, kiva, mutta en silti halua niitä meille, kun en tiedä mitä myrkkyjä niihin leluihin laitettiin silloin n. 40 vuotta sitten, kun tietämys on kasvanut tässä asiassa.